Ei ole kovinkaan kauan aikaa siitä, kun lähes jokainen uuraislainen tiesi, ketä tarkoitettiin, kun joku sanoi soittavansa Railille. Se, että työntekijä saavuttaa aseman, jossa tunnetaan pelkällä etunimellä, on harvinaista ja kunnioitettavaa.
Raili Paanala ehti vastata Uuraisten terveysasemalla tuhansiin puheluihin ja usein jo pelkkä Railin äänen kuuleminen aiheutti soittajalle tunteen, että nyt homma on hoidossa ja minusta huolehditaan.
Pian kahteen vuoteen Raili ei ole terveysasemalla työskennellyt, sillä hän jäi sairauslomalle ja myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeelle selkävaivojen ja hermokipujen vuoksi. Selkä leikattiin elokuussa 2023.
– Minulla oli tavallista hankalampi välilevyn pullistuma ja leikkauskin kesti kolme tuntia. Toipumisen alussa ajattelin, että en kuntoudu enää koskaan työkykyiseksi, mutta pikkuhiljaa aloittelin tekemään töitä muutaman päivän kuukaudessa vanhainkodilla ja tykkään tosi paljon. Työ on sopivasti erilaista kuin ennen, mutta tunnen monet vanhainkodin asukkaat ja työyhteisö on tosi mukava, Raili Paanala kertoo. Viralliset eläkepäivät koittavat ensi kesäkuussa.
Jäädessään terveysasemalta pois, Raili ei tiennyt, että lähtö oli lopullinen, mutta jälkeen päin hän on ajatellut, että se oli ehkä hyväkin.
– Sen tuolin jättäminen, jossa on yli 30 vuotta istunut, olisi ollut paljon vaikeampaa, jos olisi tiennyt, että tämä oli nyt tässä, hän miettii ja lisää, että ikävän tunteitakin on ollut.
Raili Paanalasta tuli terveysaseman Raili yli 30 vuotta sitten.
– Minut valittiin varasijalta ilman haastattelua vastaanottoavustajan tehtävään, kun asuimme vielä Keuruulla. Olimme muuttamassa Uuraisille, koska Asko oli siirtymässä Keuruun varuskunnasta Tikkakoskelle. Aloitin työn jäämällä äitiyslomalle ja tuolloin aika oli vielä sellainen, että sain aika tiukkaa palautetta ylihoitajalta. Raskaus ei kuitenkaan ole sairaus ja aikanaan aloitin työt, ensin keikkalaisena Palokassa ja tammikuussa 1991 vakituisessa virassa Uuraisilla.
Saarijärven puolelta kotoisin oleva Raili ja kantauuraislainen Asko Paanala rakensivat kodin Mansikkamäkeen, kävivät töissä ja pyörittivät lapsiperhearkea. Ja vuodet kuluivat nopsaan, niin kuin niillä on tapana.
Railin aloittaessa, työnantaja oli Palokan kansanterveystyön kuntainliitto, vuonna 1993 se muuttui Palokan terveydenhuollon kuntayhtymäksi. Mukana oli Uuraisten lisäksi Jyväskylän maalaiskunta, Toivakka ja Petäjävesi. Jyväskylän maalaiskunta liitettiin Jyväskylään vuonna 2009 ja Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus eli Jyte aloitti toimintansa vuonna 2011, se koostui 12 terveysasemasta, jotka sijaitsivat neljän kunnan alueella. Nykyinen koko Keski-Suomen kattava hyvinvointialue aloitti vuoden 2023 alusta.
Myös terveysaseman seinien sisällä vain muutos on ollut pysyvää.
– Työn tekeminen vastaanotossa oli uskomattoman erilaista 30 vuotta sitten. Alussa kaikki tehtiin käsin, esimerkiksi sydänfilmit leikattiin ja liimattiin käsin ruutupaperille ja laboratoriotulosten koontilomakkeet kirjattiin käsin. Sitten tuli atk-listat ja sen jälkeen monen monta uudistusta, kuten sähköinen ajanvarausjärjestelmä. Hetken olin terveysaseman atk-vastaavanakin. Uuden oppimisen tahti vain kiihtyi loppua kohden. Silti silloin ja yhä tänäänkin, moni asiakas halua terveysasemalla kohdata ihmisen kasvokkain, Raili miettii.
Terveysaseman ilmoittautumiskoppia ei turhaan ole verrattu lennonjohtoon ja siinä toimiminen vaati hyvää keskittymiskykyä, sekä taitoa keskittyä useaan asiaan yhtä aikaan.
Kokemuksen karttuessa myös ihmistuntemus kasvoi.
– Uuraislaisille ja ehkä yleensä maaseudun ihmisille on tyypillistä, että vaivoja ei ainakaan liioitella ja esimerkiksi puhelimessa on tärkeää, että asiakas saa esittää asiansa niin, että kokee tulleensa kuuluksi ja ymmärretyksi ja uskaltaa soittaa myös uudestaan.
Sote-uudistuksesta ollaan montaa mieltä, mutta Raili Paanalan mielestä menneeseen ei kannata haikailla ja keskittyä kehittämään uudesta systeemistä mahdollisimman toimivaa.
– Siniseen ajanvarauskirjaan ei ole paluuta, hän naurahtaa.
Nykyään puhutaan paljon työn kuormittavuudesta terveydenhoitoalalla, mutta ei ennenkään helpolla päästy.
– Esimerkiksi Rasan Markulla oli lääkärinä aivan valtava väestöpohja hoidettavana, myöhemmin sitä pienennettiin ja tuli useampi lääkäri. Markku oli aivan ihana persoona ja valtavan omistautunut työlleen, Raili muistaa ja muistaa myös elämänsä dramaattisimman työpäivän, kun Rasa menehtyi sairaskohtaukseen työhuoneessaan.
Kiitosta Raili antaa myös muille lääkäreille, joista monet hän on tutustuttanut talon tavoille. Pitkään Uuraisilla työskenteli esimerkiksi Juhani Kasila, Petra Tammimetsä ja nykyinen Pertti Särkkäkin jo tosi kauan. Myös hoitajakollegoista, kuten Tuukkasen Untosta, Kukkosen Aulista, Hännisen Jonnasta, Hirvasen Katrista ja monista muista on paljon hyviä muistoja. Neuvolan puolelta muistuu mieleen ainakin Vääräsmäen Eeva, Mäkisen Arja ja Kaartisen Mirja, sekä hammaslääkäreistä Jaakko Seriola.
– Kiitokset ihan kaikille terveysaseman työntekijöille, joiden kanssa olen saanut. Vain hetkittäin on ollut tilanne, että Uuraisilla on oltu ostopalvelulääkärien varassa. Ne ajat olivat hiukan stressaavia, mutta hauskoja muistoja niihinkin liittyy. Muistan kerran kun eräs nuori virolainen, Helsingissä asuva naislääkäri tuli illan viimeisellä linja-autolla Uuraisille ja minä odotin häntä, vein hänet yhden tutun tyhjillään olevaan asuntoon yöksi ja aamulla otin kyytiin terveysasemalle. Mietin, että jos itse olisin ollut vastaavassa tilanteessa jossain Viron maaseudulla, niin olisinko uskaltanut lähteä.
Terveysaseman palvelut muuttuivat aikojen saatossa siten, että enää ei esimerkiksi kipsata Uuraisilla, mutta eri alojen ammattilaisia alkoi käydä Uuraisilla pitämässä vastaanottoa. Hyvinvointialueen myötä on menty taas enemmän keskittämisen suuntaan, mutta esimerkiksi seniorineuvola palvelee joka kuukauden ensimmäinen torstai.
Terveysasemalla ollaan tekemisissä elämän ja kuoleman kanssa. Seinien sisällä koetaan koko ihmiselämän tunteiden kirjo. On ollut monia viimeisiä kohtaamisia ja suru sekä luopuminen ovat usein läsnä. Se, että työyhteisö on hyvä, on henkilökunnan jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Uuraisten terveysaseman taukohuoneessa on aina myös naurettu paljon.
– Joskus se remakka kuului vastaanottoon saakka ja minä punastelin asiakkaiden edessä. Asiakkaille emme tietenkään nauraneet, vaan työyhteisö vain oli ja toivottavasti on edelleen niin hyvä, että nauratti. Varmasti myös se yhteen hiileen puhaltamisen fiilis välittyi asiakkaille.
Raili Paanalaa ei ole haitannut se, että vuosien aikana hän henkilöityi vahvasti työhönsä ja neuvoja peruspalvelujen peruspilarilta saatettiin kysyä vaikka kaupan kassalle.
– Koin sen luottamuksen osoituksena ja myös merkkinä siitä, että on työssään onnistunut. Uuraisten terveysasema on minulle ollut paras paikka tehdä työurani.
Onnistuminen palkittiin myös Vuoden Uuraislainen -tittelillä vuonna 2011.
Vaikka ura ”lennonjohdossa” on nyt takana, ei Raili Paanalan aika tule pitkäksi. Työtä vanhainkodilla pitää vireänä, lapsenlapsia on pian kuusi ja yhteydenpito on tiivistä.
– Pitkiä lenkkejä en ole vähään aikaan pystynyt tekemään, mutta kesällä on pihamaalla aina kuopsutettavaa ja pyöreitä mattoja olen virkannut koko suvulle, Raili Paanala kertoo.
Hanna Lahtinen
