Riitta Linnan Pesula ja Siivouspalvelu He-Ri ei joistakin huhuista huolimatta ole lopettamassa toimintaansa, ei sinne päinkään. Vaikka 70-vuotiskahvit juotiin jo toissa vuonna, ei ikänsä töitä paiskinut, jo isomummuksi ehtinyt Riitta tunne tarvetta jäädä vapaalle. Viime vuonna oli yrityksen 20-vuotisjuhlavuosi, jota juhlittiin työn merkeissä. Uuraisten entisellä paloasemalla sijaitsevassa pesulassa pesukoneet pyörivät ja mankeli hurisee. Riitan elämänkumppani Reino Karppinen lukee toimistossa lehteä ja vanha tuttu asiakas tuo pestävää. Samalla vaihdetaan kuulumiset. – Työ on minulle ihan terapiaa, hulluksihan minä tulisin, jos pitäisi jouten olla, Riitta sanoo. Lisävirtaa antavat mukavat ja tyytyväiset asiakkaat. Ennen koronaa hänellä oli vielä pesulan lisäksi useita siivouspaikkoja ja 2-3 työntekijää, mutta nykyään hän työskentelee yrityksessä pääosin yksin. Tarvittaessa apuna on seuraava sukupolvi. – Kyselyjä tulee yhä paljon, luotettavalle siivouspalvelulle on aina tarvetta.
Pesulan tilat ovat vuosien varrella rakentuneet käytännöllisiksi ja toimiviksi. Isoja pesukoneita on neljä ja lämpömankelilla leveyttä pari metriä. Kuivausrummun lisäksi on tilava kuivaushuone liikkuvine naruineen entisessä paloautojen hallissa. Pesula vastaanottaa lähes kaikenlaista pyykkiä. Jos esimerkiksi jonkun maton peseminen ei Uuraisten laitteilla onnistu, on Riitta Linnalla tuttuja pesumestareita Jyväskylässä, joiden kanssa hän tekee yhteistyötä. Pesula- ja siivousyrittäjyys on ollut Riitta Linnan elämän parasta aikaa. Hän ryhtyi alalle viisikymppisenä, konkurssin kovan koulun kokeneena kuljetusyrittäjänä. – En kuulu kirkkoon, mutta minulla on aina ollut vahva usko johdatukseen. Näin unen, jossa minua neuvottiin ostamaan paloasema ja perustamaan pesula. Moni nauroi, mutta tunne oli niin vahva, että uskalsin tähän ryhtyä, eikä ole tarvinnut katua, Riitta Linna päättää.
Neuvola on hyvä nimi, se kertoo, että kyseisestä paikasta saa neuvoja. Suomalaiset tietävät myös, että neuvolassa on tapana mitata ja tarkistaa osaatko hyppiä yhdellä jalalla tai muistatko värien nimet. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta alkoi jo 1920-luvulla ja se on oikea suomalaisen hyvinvoinnin tukijalka. Seniorineuvola tai virallisesti seniorin hyvinvointineuvola on aika paljon uudempi juttu, mutta kyse on melkein samasta asiasta. Seniorineuvolasta saat neuvoja ja erilaisia mittauksiakin, esimerkiksi verenpaineen tai -sokerin, tehdään. Yhdellä jalalla ei tarvitse hyppiä, jos ei halua, mutta saat ohjausta halutessasi esimerkiksi ravitsemus- ja lääkeasioissa. Aivoterveyttä pyritään ylläpitämään Finger- toimintamallin mukaan: Verisuoniterveyden hoito, Uni ja rentoutuminen, ravitsemus, sosiaaliset suhteet, aivotreeni ja liikunta. Seniorineuvolassa voidaan tehdä myös muistiriskitesti. Ja koska kaikki on nykyään siellä netissä, niin tarjolla on myös ohjausta sähköisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön. Perussairauksien hoito ja kontrollit sen sijaan eivät kuulu seniorineuvolan palveluihin. Seniorineuvolan kynnys on hyvin matalalla, eikä aikaakaan tarvitse etukäteen varata. Pienten, mutta mieltä kaihertavien terveyshuolten kanssa ei siis kannata jäädä yksin, vaan huolen voit jakaa seniorineuvolan työntekijän kanssa. Jos apu ei löydy neuvolakäynnillä, niin ainakin saat vinkin, miten asian kanssa edetä. Uuraisilla seniorineuvola aloitti viime marraskuussa vastaanoton kerran kuussa, yleensä kuukauden toisena keskiviikkona aamusta puoleenpäivään saakka, lisäksi seniorineuvolalla on puhelinaika tiistaista torstaihin klo 8-9. Seuraava neuvola on ystävänpäivänä 14.2. Turhan tiuhaan heti ulko-ovesta tullessa oikealla sijaitseva ovi ei ole vielä käynyt. Oven takana tulijaa tervehtii Jaana Janhonen. Hän uskoo, että tarvetta seniorineuvolalle Uuraisillakin on, mutta palvelusta ei vielä tiedetä riittävästi. – Olen 90-luvulla valmistunut sisätauti- ja kirurgisen sairaanhoitajaksi ja toimin pitkään kotihoidossa Lievestuoreella, tykkäsin siitä tosi paljon. Kun lääkäritoiminta Lievestuoreella lopetettiin vuonna 2011, sinne perustettiin seniorineuvola, jonka toiminta kesti kuusi vuotta. Työ sisälsi paljon hoidollisia toimenpiteitä, kuten haavanhoitoa ja pistoksia, mutta myös muistitestejä ja ohjausta. Seniorineuvolan jälkeen olen toiminut ennaltaehkäisevässä työssä Laukaassa, kertoo Janhonen taustastaan. Sote-uudistuksen myötä seniorineuvola-ajatus heräteltiin uudelleen henkiin. Kun sekä sosiaali- että terveysasiat kuuluvat nyt hyvinvointialueelle, voi seniorineuvola tarjota apua entistäkin laaja-alaisemmin. – Tärkein tavoite on ennaltaehkäistä ja tunnistaa ikääntyvän terveysriskejä, tukea turvallista ikääntymistä omassa kotiympäristössä ja vahvistaa palveluiden saantia oikea-aikaisesti. Tämä on paikka, jossa voi istahtaa alas ja kertoa mieltä painavat asiat, etsitään niihin sitten yhdessä vastauksia, Jaana Janhonen kertoo. Uuraisten lisäksi hän pitää seniorineuvolaa Laukaassa ja Lievestuoreella. Seniorineuvolan palvelut on tarkoitettu 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille. 68-vuotiaiden kunto tsekataan koko ikäluokan kattavasti – Tänä vuonna 68 vuotta täyttäville on laitettu kutsu osallistua hyvinvointitarkastukseen. Pääosin kutsu on laitettu sähköisesti Omaolon kautta ja siinä ohjataan täyttämään terveyskysely, toki myös paperinen versio menee osalle. Hyvinvointitarkastuksessa on kolme osiota, terveys-, elämänlaatu ja suunterveyden kysely. Kun olen saanut vastaukset, mietitään yhdessä asiakkaan kanssa, haluaako hän vastaanottoajan, vai käydäänkö asioita läpi puhelimella, myös videopuhelu on mahdollinen, Janhonen kertoo. Jaana Janhonen jalkautuu myös mielellään kuntien tai yhteisöjen tapahtumiin kertomaan esimerkiksi ravitsemuksesta. Seniorineuvolan toimintaa kehitetään tämän vuoden loppuun kestävän hankkeen avulla. Janhonen toivoo, että hankkeen loppumisen jälkeen seniorineuvoloista tulee vakiintunut toimintamuoto. – Se, että pystyy auttamaan vaikka vain pienissä asioissa, on valtavan palkitsevaa.
Sisu. Se sana on tatuointineulalla nakutettu Petri Tarvaisen käteen. Ja kun hän tarttuu treenikuminauhaan, niin kirjaimet venyvät lihasten päällä. Sisun syvimmän olemuksen Tarvainen on oppinut tuntemaan viimeisten reilun seitsemän vuoden aikana, kun hän on kammennut itsensä aivan kuoleman porteilta takaisin elämään ja huippu-urheilijaksi. Elämä muuttui kertaheitolla syyskuussa 2016, kun verisuoni Petrin päässä napsahti. – Tunsin, että minua oltiin tulossa hakemaan, mutta eipä ollutkaan vielä minun aikani. Elämä on sen jälkeen muuttunut vähän hankalammaksi, mutta myös sata kertaa arvokkaammaksi. Nyt ymmärrän, että minuutit ei ole päällekkäin, ne on peräkkäin, jokaisesta päivästä pitää nauttia täysillä, Tarvainen tuumii kotona Jokihaarassa päiväkahvia hörppiessään. Ajanlasku alkoi sairastumisen myötä alusta ja ensimmäiset vuodet olivat haastavia. Rakennuksilla työskennelleelle Petrille vaikeinta oli oman itsenäisyyden menettäminen ja moni kaverikin kaikkosi. Osa onneksi jäi, ne parhaimmat ja todellisimmat. Tarvaisten koti on ollut Jokihaarassa vuodesta 2010 lähtien. Taloa rakentaessa molemmat olivat täysin terveitä, mutta he osasivat kuitenkin rakentaa talon, jossa myös liikuntarajoitteisen on hyvä elää. Kotioloissa Petri Tarvainen liikkuu kahdella jalalla, välillä myös ilman keppiä. Kylille lähdettäessä mukaan pakataan pyörätuoli. Vaikka Piia Lappi-Tarvainen on miehensä omaishoitaja, hänestä ei ole tullut hiljaista palvelijaa, joka tekee kaiken Petrin puolesta. Avioliitosta löytyy yhä vahvaa dynamiikkaa, molemmat puhuvat suoraan ja joskus saattaa äänikin kohota. – Välillä jää tuo capslock päälle, Petri myöntää. Vuonna 2017 Petrillä puhkesi epilepsia ja kauniisti sanottuna hoitotasapainon löytyminen otti aikansa. Suoremmin asian esittää Piia. – Petelle määrättiin lääkitykseksi ihan järkyttävä norsunkaatokuuri ja suorastaan vääriä lääkkeitä. Löin nyrkkiä pöytään, kirosin ja taistelin vuoden, että etsittiin oikeanlainen lääkitys. 2018 todettiin haimatulehdus ja sen aiheuttanut diabetes ja taas etsittiin oikeaa lääkeyhdistelmää. Lopulta se löytyi ja viimeiset kolme vuotta on suunta ollut ylöspäin. – Sen olen oppinut, että tieto ei kulje suomalaisessa terveydenhuollossa niin hyvin kuin pitäisi ja itse on oltava hereillä. Nyt me elämme hyvää, vaikkakin erilaista arkea, kuin naimisiin mennessä ajateltiin. Olen aina ollut realisti, enkä pilvilinnojen rakentelija, Piia sanoo.
Keihäänheitto ei ole Petri Tarvaisen elämässä uusi juttu. – Nuoruudessa Saarijärvellä kaveri heitti kilpaa keihästä ja minä olin hänen harjoituksissaan nakkelemassa keihästä takaisin. Se tuntui niin mukavalta silloin, että kai siitä joku kipinä jäi. Rädyn Seppo urheilijana on myös minun makuuni ja häntä olen aina seurannut. Muutama vuosi sitten pelasin tabletilla peliä olohuoneessa, aloin miettimään, että tätäkö tämä loppuelämä tulee olemaan, vai löytyisikö vielä jotain, josta oikein innostuisi. Tuuma eteni toimeksi ja Petri otti yhteyttä Jyväskylän kenttäurheilijoihin kesällä 2022 ja kysyi, onko heillä harrastus- tai parakilparyhmää keihäässä. Sellainen löytyi ja hänet toivotettiin tervetulleeksi kokeilemaan. – Into pinkeänä mentiin Harjulle. Jukka Lahti ja Leevi Lindi oli valmentajista paikalla. Lämmittelypaikalla tapasin muita harrastajia ja meillä synkkasi heti, tunsin olevani oikeassa porukassa, hän muistelee. Sittemmin Petri ideoi tiimille nimen Para’s, joka näkyy heidän tiimihuppareissaan, joiden hankinnassa taas Piian markkinointityötausta oli hyödyksi. Kesän 2022 jälkeen on noussut moni asia kohisten, esimerkiksi tulokset ja elämän laatu. Motivoitunut treenaus näkyy myös yleiskunnossa, sen ovat lääkärit Tarvaiselle todenneet. – Koko vartalon hallinta ja tasapaino ovat selvästi parantuneet ja tietysti mieliala, lisää Piia. Keihäänheitto on terveellekin melkoinen rutistus ja kuormitus kropalle, myös loukkaantumiset lajin parissa ovat aika yleisiä. Tarvainen on kuitenkin säästynyt urheiluvammoilta. – Ennätysten tekeminen motivoi valtavasti. Olen jo nyt sillä tasolla, että oma ennätys on aina myös Suomen ennätys. Kerran viikossa käyn heittämässä, talvikaudella Hippos-hallissa ja kesällä Harjulla. Vaikka suoritus tehdään heittotuolista, niin kaikki lihakset ovat käytössä. Kotona treenaan kuminauhalla ja painoilla, sekä kesäisin palloa heittämällä pihalle mattotelineestä rakennettuun harjoitusseinään. Lisäksi kuistin lumityöt kuuluvat minulle. Harjoitus tekee mestarin ja mestarit ne vasta harjoitteleekin.
Arvokisamitaleja Petrille on suhteellisen lyhyen uran aikana kertynyt kymmenkunta. Suomen Mestaruuksia on kaksi, Hallikisoista ja Ulkokisoista viimevuodelta. Viime vuoden aikana hän teki peräti seitsemän Suomen ennätystä. Hänet valittiin myös JKU:ssa viime vuoden paraurheilijaksi. Petri Tarvaisella on muutama haave. – Haluan jonakin päivänä olla paras luokassani maailmassa, haaveilen paraolympialaisista ja muistakin kisoista ulkomailla. Niiden esteenä on tähän saakka ollut matkojen kalleus, paraurheilua ei tueta taloudellisesti juurikaan. Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Osloon minua pyydettiin, mutta ei meillä ollut varaa lähteä. Suurin haaveeni on kuitenkin tavata vielä joskus Seppo Räty ja paiskata hänen kanssaan kättä, Petri Tarvainen sanoo.
Otsikon sanonta tulee väkisinkin mieleen, kun seuraa 28-vuotiaan Toni Saarisen maastavetoja Uuraisten kuntosalilla. Rautaa nousee niin paljon, että hän voitti voimanoston suomenmestaruuden sarjassa 66 kiloa viime syksynä. Saavutuksen merkittävyyttä lisää, että hän on kilpailumielessä harrastanut lajia vasta noin vuoden. Ensimmäisissä penkkipunnerruskisoissaan hän sijoittua pronssille. Syksyllä sitten tuli SM. – Laskin, että minulla on mahdollisuus voittoon ja niin sitten kävikin, Toni Saarinen sanoo. Voimanosto on kolmesta eri nostomuodosta koostuva kilpailulaji, jossa lasketaan jokaisen nostomuodon maksimisuoritukset yhteen. Parhaimman yhteistuloksen saavuttanut kilpailija voittaa. Voimanoston kolme nostomuotoa ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastaveto. Toni Saarisen suomenmestaruuteen oikeuttanut sarja oli 182,5, 115 ja 235, yhteistulos 532,50 kiloa. Saarinen on lajissaan luonnonlahjakkuus. – Aloitin punttisalilla käynnin kymmenisen vuotta sitten ja huomasin, että voimani kasvoivat nopeasti, mutta itse en kasvanut. Voima tarttui minuun ja huomasin pian olevani yhtä vahva kuin minua parikymmentä kiloa painavammat nostajat. Kisakauden ulkopuolella Toni Saarinen painaa noin 72 kiloa. Kisapainoon hän keventyy hallitusti, sillä liian rajut dieetit verottavat voimaa. – Viimeisessä kahdessa viikossa vedetään viimeiset kaksi kiloa pois. Parasta on kuitenkin pysytellä koko ajan lähellä kisapainoa.
Uuraisten kuntosali on Toni Saariselle kuin toinen koti. Hän voisi harjoitella myös kotona, mutta pitää mukavampana lähteä salille.
Lahjakkuuden lisäksi Saarisella on asenne kohdallaan ja hän nauttii harjoittelusta, joka sisältää samoja suorituksia kuin kisoissa, sekä tukiliikkeitä. – Saan voimaa ja sisua lisää kilpailutilanteessa yleisön edessä, mutta jostain syystä olen usein sairastunut ennen kisoja esimerkiksi koronaan ja se on vienyt kiloja tuloksesta. Tämä Uuraisten kuntosali taas on kuin kotiin tulisi. Laitteet ovat minun harjoitteluuni aivan riittävät, ainoastaan painoja voisi olla vähän enemmän. Nautin harjoittelusta, jos joku asia ärsyttääkin, niin treenin jälkeen ärsyttää huomattavasti vähemmän. Voimanosto tekee minusta rauhallisen, mutta sisukkaan ihmisen, hän määrittelee. Voimannosto ei ole Suomessa mikään aivan pieni laji. Harrastajia on tuhansia ja yhä enemmän myös naisia. – 66-kiloisten sarjassa kilpailijoita on 40, sosiaalinen media on lisännyt lajin suosiota, Toni Saarinen kertoo. Voimanoston lisäksi hän harrastaa kalastusta ja käy kolmivuorotöissä Valiolla. – Suunnittelen treenit työvuorojen mukaan, yövuoron jälkeen ei treenata. Isoilta loukkaantumisilta olen onneksi säästynyt. Toisaalta minulla on niin aika korkea kipukynnys, että pistän pienet kirpaisut lihasjumien piikkiin Toni Saarisen valmentaja on Toni Saarinen. Ainakin toistaiseksi parempaa ei ole tarvinnut lähteä etsimään. – Oikean harjoittelutekniikan olen itse opiskellut. Katson paljon videoita youtubesta, luen kirjoja ja perehdyn asiaan. Olen aika jääräpää ja tunnen oman kroppani. Minulle sopii, että mahdollisista virheistä voin syyttää vain itseäni. Voimaa voi kasvattaa myös laittomilla konstein. Toni Saarista ei haittaa puhua dopingista. – On vain hyvä, että valvotaan ja minusta on hyvä huomata, että myös puhtaasti harjoittelemalla voi menestyä näin hyvin, hän sanoo. Tämän vuoden suunnitelmissa on aluksi kilpailla 74 kilon painoluokassa. Seuraavat kisat ovat Äänekoskella. – Haluan kokeilla paljonko nousee ilman dieettiä ja sitten päätän missä luokassa kilpailen SM-kisoissa. Tavoite on päästä Eurooppaan kisoihin ja saada sieltä mitali, se on aivan saavutettavissa.
Uuraisten Martat vietti jäseniltaa perhekeskuksella viime lauantaina. Pöytään oli katettu illanistujaisruokaa ja mukavan yhdessäolon lisäksi oli tarjolla myös mielenkiintoista asiaa. Marttatoimintaa on Suomessa järjestetty jo 125 vuotta, mutta marttailu on konsepti, joka ei vanhene, vaan elää mitä suurimmassa määrin ajassa. Tämän saattoi päätellä myös illan vieraiden teemoista. Uuraislainen Ville Peltoniemi vetää palvelujärjestö Nuorten Suomen Nuoret keskelle hyvää -haastekampanjaa, joka on kääntymässä jo loppusuoralle, mutta toimintaa jatkava hanke on suunnitteilla. Vielä on kuitenkin hyvin aikaa tarttua haasteeseen. Nuoret keskelle hyvää -haastekampanja haastaa keskisuomalaiset organisaatiot tekemään yhä enemmän nuorten hyvinvoinnin ja samalla koko maakunnan tulevaisuuden eteen. – Nuoret tarvitsevat inhimillisiä kohtaamisia, sopivasti tukea ja paljon kannustusta aikuisilta sekä mahdollisuuksia päästä mukaan tekemään ja osallistumaan sellaisina kuin ovat, Peltoniemi tiivistää haasteen idean. Erityisen tärkeää tämä on lamaannuttavien koronavuosien jälkeen. Kampanja kokoaa sitoumuksiksi tiedot siitä, miten keskisuomalaiset organisaatiot huomioivat toiminnassaan nuoret jo nyt sekä mitä uutta he lupaavat tehdä jatkossa. Sitoumuksista viestitään myös nuorille, jotta he näkevät kuinka paljon heille on tarjolla toimintaa, palveluita, tukea ja erilaisia käden ojennuksia – ja että Keski-Suomessa nuorista välitetään. Uuraisilta mukana on jo ainakin Mattilan Hoivapalvelut, myös Toivakan kunta on ottanut haasteesta kopin. Sitoumuksen voi tehdä Nuorten Suomen nettisivuilla. Koska oltiin Uuraisten perhekeskuksella, oli luontevaa, että hyvinvointialueen perhekeskuskoordinaattori – ja martta Hanna-Mari Mäkelä kertasi perhekeskuksen idean. Perhekeskus on palvelukeskus, joka yhteistyössä Keski-Suomen hyvinvointialueen, kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tukee koko perheen hyvinvointia erilaisissa elämäntilanteissa, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kaikki toiminta ei suinkaan tapahdu perhekeskuksen seinien sisällä vaan esimerkiksi Hirvasen Leikkitreffit maanantaiaamuisin on vakiintunut osaksi toimintaa.
Mari Vanhala jakoi vinkkejä järjestyksen ylläpitoon. Itse hän käyttää Marie Kondon pystyviikkausta ja suosii säilytysastioissa kierrätystä.
Kolmas illan vieras kuvasti myös hyvin marttatoiminnan ajassa elämistä. 1940-luvulla martat opettivat ja oppivat opintopiireissään, kuinka selvitä pula-ajasta, kun kaikki oli kortilla. Opeista oli myös apua, Suomi jälleenrakennettiin ja nostettiin hyvinvointivaltioksi. Pula-aika elää kuitenkin yhä 40-luvun marttojen lapsissa ja lapsenlapsissa ja tavarasta luopuminen ei ole suomalaiselle helppoa.
Vessapaperirullista voi tehdä monenlaista. Johtojen säilytyksessä ne ovat käteviä.
Ammattijärjestäjä Mari Vanhala Marikon-yrityksestä esitteli luomansa Jemmaaja-tyypit, joista jokainen löysi jonkun itselleen sopivan piirteen. somessa aktiivinen Marikon on aktiivinen myös somessa ja parhaillaan Instagramissa ja Facebookissa vietetään karsintakarnevaaleja. Mari esitteli myös termin luopujalihas, joka kehittyy treenaamalla. Villi veikkaus on, että lauantai-iltana useammassakin uuraislaisessa kodissa pistettiin joku kaappi tai nurkka järjestykseen.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
