Tänään keskiviikkona vietetään Hilkan päivää. Mummini oli Hilkka Karoliina ja ensimmäisen nimen nimipäivä oli tärkeä juttu.
Hilkan päiväksi leivottiin vähintään pullaa ja karjalanpiirakoita, jos joku sattuisi tulemaan nimipäiväkahville. Ei nimipäiville käsittääkseni ketään erikseen kutsuttu, mutta kyllähän niitä vieraita aina siunaantui.
Meidän perheessä nimipäivien vietto on jäänyt, vaikka ehkä joskus on jotain pientä nimipäiväksi ostettu tai muuten pienesti juhlistettu.
Täytyy sanoa, etten pystyisi kertomaan, milloin omaa nimipäivääni vietetään, saatikka muistamaan perheenjäsenten nimipäiviä. Kuukaudet nyt ehkä muistan juuri ja juuri. Ja nekin vai siitä syystä, että tähän lehteen nimipäivät viikottain kirjoittelen.
Nimipäiväonnitteluja tulee laitettua viestillä, kuten niin monia muitakin toivotuksia tänä päivänä. Pitäisikö ensi vuonna lähettää ihan kortteja?
Ehkä niitä nimipäiviäkin olisi kannattanut viettää lasten asuessa vielä kotona; ainakin nykyisen maailmanmenon perspektiivistä katsottuna juhlapäiviä, vaikka vain pieniä sellaisia, ei liiaksi ole.
Voi olla, että me juomme tänään Hilkka-mummin nimipäiväkahvit, vaikka hän ei keskuudessamme enää olekaan.
Maarit Nurminen
