Missä täällä on lähin Ärrä?, kysyi 7-vuotias Salli Santaniemi, kun perhe muutti 90-luvun lopulla uuteen kotiin Höytiälle ja kauhistui, kun kuuli, että lähin R-kioski jäi sinne, minne entinen kotikin, eli Tikkakoskelle. Puolitoista vuotta vanhempi isosisko Silja suhtautui asiaan paljon rauhallisemmin – hänestä oli mukavaa muuttaa isoon taloon, jossa nurkat narisivat ja metsä oli ihan vieressä. Perheen pienimmäinen oli tuolloin pikkuveli Simo.
Santaniemen perhe kotiutui Höytiälle Veikkolan taloon. Vanha talo oli täynnä elämää, omien lasten lisäksi se oli koti myös monille sijaislapsille. Iso talo sai ympärilleen saunaa ja aittaa, ja siellä oli monenlaista projektia. Ari-isä ehti toimia yrittäjyyden lisäksi myös jonkin aikaa Höytiän kyläpäällikkönä. Pikkuhiljaa kuitenkin tahti alkoi hiljentyä ja talo tyhjetä. Muutama vuosi sitten Eija Santaniemi huomasi asuttavansa yksin parisataaneliöistä hirsitaloa, eikä se enää tuntunut oikein mielekkäältä eikä varsinkaan helpolta asumisen muodolta.
– Äiti ehdotti, että tuletteko kokeilemaan tässä asumista. Hän itse muutti pihalla olevaan mökkiin ja me olimme tässä vuokralla, Silja Penttinen (os. Santaniemi) kertoo.
Kokeilu onnistui sen verran hyvin, että nyt Eija on muuttanut kaupunkiin ja talossa asuvat sen uudet omistajat Silja ja Markus sekä 3- ja 1-vuotiaat Hertta ja Siiri.
Talon historia on pitkä ja alkaa aivan toiselta kylältä, nimittäin Nyrölästä. Talo sijaitsi Nyröläntien varressa noin 10 kilometrin päässä nykyisestä sijainnistaan ja sitä kutsuttiin Ryysäläksi, mikä perimätiedon mukaan on vääntynyt nimestä Ryssälä ja viittaa laukkuryssiin eli 1800-luvun kulkukauppiaisiin.
– Tietääkseni talossa on sijainnut ainakin joskus kestikievari, Silja Penttinen kertoo.
Isot, vanhat hirsitalot eivät olleet oikein muodissa 1980-luvulla ja Ryysäläkin sai purkutuomion. Sen hirsille löytyi kuitenkin ostaja, joka halusi pystyttää talon uudelleen. Mauri ja Tuula Wahlroos lapsineen olivat ostaneet Vanhan Veikkolan pienen mökin vapaa-ajan asunnokseen muutama vuosi aiemmin. Rakennushommista ja vanhoista taloista innostunut innovatiivinen helsinkiläispappi Mauri osti Ryysälän vanhan päärakennuksen ja ryhtyi siirtämään sitä Höytiälle. Paikallisten pieneksi hämmästykseksi rakennus todella nousi ja pian jo kattotalkoissa paiski puolen kymmentä pappismiestä, mukana myös Uuraisten tuleva kirkkoherra Antti Heinola.
Rakennuskärpänen ei jättänyt Wahlroosia rauhaan, vaikka hänestä tuli Auran kirkkoherra. Ryysälän Veikkolaan siirrosta alkanut innostus on vienyt hänet Vironkin puolelle vanhoja rakennuksia pelastamaan.
Veikkola pistettiin myyntiin ja tarjoukseen tarttuivat Siljan vanhemmat.
– Tästä talosta tekee erikoisen se, että vaikka hirret ovat vanhat, talo on rakennettu 1980-luvun standardien mukaan, mikä ei ole aina ihan hyvä juttu. Esimerkiksi rossipohja olisi tällaiselle talolle paljon parempi ja kun jonkun seinän avaamme, niin sieltä saattaa löytyä jotain yllätyksiä, kuten lasivillaa tai reikiä suoraan ulkoilmaan. Tämä on kuitenkin kesämökiksi rakennettu ja sen verran vetoisa, että ilma kyllä vaihtuu, eikä mitään hälyttävää ole löytynyt, Silja ja Markus kertovat.
Silja ja Markus Penttinen jatkavat mukavasti talon moniosaajaperinnettä. Hekään eivät ole yhden asian ihmisiä ja saattavat valita poluista sen kaikkein epätodennäköisimmän, mutta mielenkiintoisimman.
– Muutin täältä 16-vuotiaana Jyväskylään lukioon. Harrastin silloin salibandya liigatasolla ja kävin monta kertaa viikossa treeneissä, joten lukion käyminen täältä ei ollut oikein mahdollista.
Lukion lopussa Silja tapasi jääkiekkoilija Markuksen ja lähti tämän perässä Itä-Suomeen yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Nopeasti he huomasivat kaipaavansa jotain käytännöllisempää ja molemmat päätyivät hakemaan ammattikorkeakouluun. Markus opiskeli fysioterapeutiksi ja Silja sairaanhoitajaksi.
– Jo sairaanhoitajaopintojen aikana tiesin, että haluan opiskella lisää ja lyhyen työssäoloajan jälkeen päädyin Jyväskylään opiskelemaan erityisopettajaksi, Silja kertoo.
Hänellä on sekä erityisopettajan että luokanopettajan tutkinnot, mutta kumpaakaan työtä hän ei ole tehnyt kuin lyhyitä sijaisuuksia.
– Seuraavaksi päädyin yliopistolle töihin. Itä-Suomen yliopistolla ja Tampereen yliopistolla, olin molemmissa vuoden töissä. Tein töitä projektitutkijana, IT-hallinnassa digiasiantuntijana ja sitten Jyväskylän yliopistolla opettajana. Nyt olen konsultti ja digipedagogi yksityisellä sektorilla yrityksessä nimeltä Sulava ja työskentelen esimerkiksi tekoälyn parissa.
Yritys sijaitsee Helsingissä, mutta etätyö mahdollistaa työskentelyn pihamökissä sijaitsevasta kotikonttorista.
– Tekoälyn kehittyminen on tällä hetkellä päätä huimaavaa ja jotain, mikä eilen ei toiminut, voi olla mahdollista jo ensi viikolla. Tätä hetkeä voi verrata siihen, kun hakukoneet, esimerkiksi Google, olivat uusia. Silloin saatettiin pitää huijaamisena, jos asian googletti. Aivan samalla tavalla tekoäly varmasti arkipäiväistyy lähitulevaisuudessa. Teknologiasta on hyötyä vain, jos se saadaan tukemaan ja tehostamaan jotain, mikä ilman sitä ei toimi.
Kontiolahdelta kotoisin olevan Markus Penttisen urapolku on yhtä epätodennäköinen. Hänkään ei päätynyt toimimaan fysioterapeuttina, vaan perusti ensin osakeyhtiön veljensä kanssa. He valmistivat kalastustarvikkeita ja muoviteollisuuden komponentteja.
– Kun näitä pirpanoita alkoi tulla, niin piti keksiä joku tasaisempi tulonlähde. Nyt olen Geologian tutkimuskeskuksella geofysiikan tutkimusavustajana ja reissaan ympäri Suomea. Teemme esimerkiksi pohjavesitutkimuksia ja etsimme akkumineraaleja, hän kertoo.
Pikkulapsiarki, monipuolinen työelämä ja maalla asuminen tekevät Penttisen perheen arjesta täyttä. Sekä plussia että miinuksia löytyy.
– Tulimme tähän aika realistisella asenteella. Molemmat olemme viettäneet lapsuuden maaseudulla ja tiedämme, millaista se on. Arvostamme kuitenkin myös tietynlaista asumisen helppoutta, mikä on talvipakkasilla puita liiteristä kantaessa aika kaukana. Optimitilanne olisi, että olisi kaksi asuntoa, maalla ja kaupungissa. Muistan myös itse, miten mukavaa oli kyläkoulussa ja minusta on hienoa, että omat lapsenikin pääsevät sellaiseen. Toisaalta taas lasten kasvaessa harrastuksiin pitää täältä lähteä aina autolla. Jos Höytiän kyläkoulua uhkaisi lakkautus, niin sitten pitää miettiä asioita uusiksi, Silja miettii.
Erilaiset rakennusprojektit mielletään parisuhteen kannalta uhkaaviksi, mutta Silja ja Markus eivät tätä väitettä allekirjoita.
– Olimme aika nuoria ja seurustelun alussa, kun vanhempani palkkasivat meidät mökin rakennusprojektiin tontille keskelle metsää Ilomantsiin, lähelle Venäjän rajaa. Asuimme itse asuntovaunussa, lainasimme kirjastosta Talonrakennus 1, 2 ja 3 -kirjat, kaadoimme ensin puut hirsikehikon tieltä ja sitten rakensimme. Siitä tuli ihan hyvä, Markus muistelee.
– Jos asuisimme koko ajan kaupungissa, olisimme varmaan aika levottomia, olisi koko ajan sellainen tunne, että pitää lähteä jonnekin. Toisaalta maalla asuessa on mukava lomailla kaupungissa, Silja päättää.
Molemmat sanovat toteuttavansa itseään mieluusti puuhailemalla, ja siihen nykyinen koti antaa loistavat mahdollisuudet. Tämän kesän projekteina on ollut päätyterassin remontti ja tuvan ison pöydän kunnostus. Paljon muitakin kunnostussuunnitelmia on.
– Sähkön hinnan kehitys on se, mikä mietityttää. Ensin on tehtävä energiatehokkuutta lisäävät remontit, Markus Penttinen sanoo.
Penttisen perheen puuhasteluja ja elämää voi seurata myös somessa, sillä Siljalla on blogi Parihehtaaria. Samalla nimellä löytyy myös sivu Instagramista, Youtubessa kanavan nimi on End Of The Grid. Instagramia hän päivittää aktiivisimmin.
– Instagramista löytyy tosi kiva vanhojen talojen remppaajien yhteisö, josta oppii valtavasti.
Myös puutarhapuuhastelu on suuri ilon aihe.
– On ihanaa lähteä loppukesästä lasten kanssa puutarhakierrokselle ja kerätä itse kylvettyjen kasvien satoa ja keskustella, miten maailmankaikkeus toimii.
Hanna Lahtinen
