Puurusen puutarhalla vietetään ensi viikonloppuna Puutarhapäiviä, niin kuin on vietetty lähimain joka kevät jo 80-luvulta alkaen, silloin puutarhaa luotsasivat vielä Pentti ja Eine Puurunen. Seuraavan sukupolven Sanna Puurunen-Kivelälläkin on jo lähes 30 vuoden kokemus yrittäjyydestä.
Puutarhapäivät on pienen Kotaperän kylän suuri tapahtuma, johon osallistuu moni kyläläinen ja myös Kyynämöisten koulun oppilaat.
Kevät ei ole ollut säiden puolesta mitenkään ihanteellinen, pilvisiä päiviä on ollut poikkeuksellisen paljon, silti kukat ovat jotakuinkin aikataulussa.
Haastattelu tehtiin 23.4., jolloin kesään näytti olevan vielä aika pitkä matka.
Tiukin rutistus puutarhalla kestää vajaat puolisen vuotta, mutta valmistelevaa ja ylläpitävää tekemistä riittää toki ympäri vuoden.
– Maaliskuun alussa aloitetaan ja juhannuksen jälkeen pistetään pillit pussiin, Sanna kertoo. Tänä keväänä Sannan kanssa puutarhalla ovat ahkeroineet Amanda Vesiaho, Virve Kytölä ja Anja Kässi, myyntikauden alkaessa porukkaan liittyy myös Helena Jussinmäki.
Työt alkavat ruukkujen täytöllä, joka joissakin puutarhoissa tehdään koneellisesti, mutta Puurusella täytetään yli 50 000 ruukkua käsin.
– Uskon, että käsityö ruukutuksessa ja istutuksessa näkyy parempana laatuna, Sanna sanoo.
– Me istutetaan jokainen taimi rakkaudella ja puhutaan niille kauniita sanoja ja loitsitaan kasvuun, Virve, Amanda ja Anja lisäävät. Automatiikkaa käytetään kastelussa ja tuuletuksessa.
– Monipuolisesti pitää olla tarjontaa ja se tuo taas viljelylle haasteita, koska esimerkiksi eri kasveille kasvun kannalta paras lämpötila voi olla hyvinkin erilainen, Sanna sanoo.
– Silloin kun kasvatimme äitienpäiväruusuja, niin niiden kukinnan ajoittaminen juuri äitienpäivään oli melkoisen haastavaa. Jätimme ne pois, eikä ruusu enää olekaan niin vallitseva äitienpäiväkukka kuin ennen. Myös syötävien kasvien viljelemisen olen lopettanut, sillä 500 kiloa myymätöntä avomaan kurkkua autossa ei paljon naurattanut. Taimina myydään kurkkua, tomaattia, kurpitsoita, chilejä ja yrttejä. Korona lisäsi selkeästi esimerkiksi yrttien myyntiä, hän jatkaa.
Työ on välillä yksitoikkoistakin, mutta plussapuolia on myös paljon.
– Kesä pitenee huomattavasti ja oikeasti näkee, mitä käsillään tekee, Amanda sanoo.
– Asiakkaat on ihania ja myös tosi uskollisia, on mukava tavata samat ihmiset kesästä toiseen, muut lisäävät.
– Hyvät työntekijät ovat minulle iso ilo, on niin paljon mukavampi tehdä töitä, kun yhteishenki on näin hyvä, Sanna kiittelee.
56-vuotias puutarha on myös sukupolvia yhdistävä kokemus. Hän joka 60-luvulla pienenä hyppeli kukkalavojen välissä, saattaa nyt katsella lastenlastensa tekevän samoin. Toki myös esimerkiksi some houkuttaa nykyään paljon aivan uusiakin asiakkaita.
Kokemus tuo varmuutta, eikä kovin moni asia yllätä – paitsi kasvun ihme joka ikinen kevät.
– On hämmästyttävää, miten paljon kasvit kasvavat esimerkiksi viikonlopun aikana, kun olemme poissa täältä, Anja kertoo. Hän on sinisen ystävä ja hänen lempikukkansakin on siniviuhka ja vanha kunnon orvokki.
Virve taas pitää kaikesta tuoksuvasta ja mainitsee lempikukakseen heliotroopin, jonka vaniljainen tuoksu houkuttaa myös paljon perhosia. Lisäksi hän pitää keltaisista ja oransseista kukista.
– Minä pidän myös orvokeista ja mustasilmäsusanna on minusta myös aivan ihana ja keijunmekko myös, Amanda sanoo.
Sannan mielestä lajilla ei ole niin väliä, kunhan väri on vaaleanpunainen.
– Joka syksy mietin, että pitäisi tehdä tilaukset yhdessä, koska meillä on niin erilaisia mieltymyksiä, ehkä pinkki vähän korostuu minun tilauksissani, Sanna lisää.
Tänä vuonna uusia lajeja ovat esimerkiksi syrikät. Jättiverbenaakaan ei ennen ole paljon ollut ja rusokissa on uusia värejä. Määrällisesti eniten myydään orvokkien lisäksi pelargonioita ja ruusubegonioita, niistä iso osa menee hautausmaille. Myös miljoonakellot, lumihiutaleet ja petuniat ovat suosittuja.
Hanna Lahtinen
