Naisten salibandyn kolmosdivisioonan Sisä-Suomen lohkon pelit päättyivät jo hyvän aikaa sitten maaliskuussa, mutta lopullisesti kausi 2023-2024 pistettiin pakettiin vasta toukokuisissa päättäjäisissä, joissa palkittiin myös joukkueen kauden ansioituneimmat pelaajat. Tässä kohtaa on aika kääntää katseet vielä hetkeksi menneeseen ja muistella millaisesta matkasta tällä kertaa on ollutkaan kyse.
Kohti uutta kautta lähdettäessä Uuraisten naissalibandyn ylpeyden, KuuMien, pelaajarosteri oli laajempi kuin koskaan aiemmin ja uusia pelaajia liittyi vahvuuteen niin omasta juniorihautomosta kuin muualtakin. Vaihtopelaajien lisääntyessä tuoreiden jalkojen määrä kentällä lisääntyi ja oletettavaa oli, että se tulisi tuomaan enemmän säpinää peliin ja kauden alun häämöttäessä harjoituksien ilmapiiri henkikin jo hyvää.
Turnausmuotoisena pelattavan sarjan avausottelut sijoittuivat lokakuuhun ja Pasi Haaralan lempeydellä luotsaamat KuuMat pääsivät aloittamaan kauden kotiyleisön edessä. Sen korvaamattoman kannustuksen voimalla kausi pyörähti käyntiin kahdella upealla voitolla ja näiden voittojen myötä KuuMien kotiluolassa pelattujen otteluiden voittoputki kasvoi huikeaan yhdentoista ottelun mittaan. Kotivoittojen putki käynnistyi aikanaan tammikuussa 2019 ja sai lopulta päätöksensä kuluneen kauden helmikuussa 2024, kestäen katkeamattomana siis kaiken kaikkiaan hieman yli viisi vuotta. KuuMien kauden avausmaali puolestaan syntyi kauden ensimmäisen ottelun toisessa erässä, Johanna Käämisen toimesta, O2-Jyväskylä IV:tä vastaan.
Tällä kaudella KuuMat spesialisoituivat räväköihin erän alkuihin, niin hyvässä kuin pahassa. Maaleja syntyi poikkeuksellisen paljon ja poikkeuksellisen nopeasti, kun mittarina käytetään aloitusvihellyksen jälkeistä minuuttia. Tällä tavoin mitattuna vastustajat onnistuivat iskemään KuuMia vastaan 12 salamamaalia, kun KuuMien vastaava luku oli 21 osumaa. KuuMien kauden kaikkein nopeimman maalin taituroi Birgitta Hintikka vain neljä sekuntia aloitusvihellyksestä, ja todistettiinpa tällä kaudella myös yksi erän päätössekunnillekin kirjattu niitti, Janita Flyktmanin toimesta. Kauden suurin maaliero puolestaan syntyi joulukuussa Joutsassa, kun KuuMat voittivat Lievestuoreen Kisan lopulta lukemin 1-13, ja näin kahdentoista maalin maalieron vuoksi ottelu päätettiin jo ennen varsinaisen peliajan päättymistä.
Marraskuussa todistettiin puolestaan KuuMien kauden ensimmäinen nollapeli, joka ennen kaikkea on hatunnosto koko kauden maalilla upeasti torjuneelle maalivahdillemme Piia Parantaiselle, mutta samaan aikaan se myös osoittaa, kuinka koko joukkue ja sen jokainen kentällinen on onnistunut tekemään hyvää työtä, sillä toimivaan puolustukseen osallistuu aivan koko kentällinen, ja vasta sen viimeisenä muurina on maalivahti.
Sen sijaan menneen kauden harmittavimpia hetkiä muistellessa niistä kaikkein harmittavimpiin lukeutuu marraskuinen Äänekosken Pankkari-areenalla pelattu turnaus, jonka saldona olleet kaksi tasapeliä olisivat olleet – jos ei helposti, niin ainakin hyvin mahdollisesti – kumpainenkin käännettävissä voitoksi. Toinen epäilemättä jokaiseen KuuMaan mieleen painunut epäonninen hetki oli kauden viimeisen turnauksen ottelu, jossa vastustajana ollut O2-Jyväskylä IV onnistui väkisin puskemaan tarvittavan määrän maaleja mennäkseen sarjataulukossa juuri ja juuri KuuMien edelle. Mutta niinhän se on, että vaikka parhaansa yrittää niin aina peli ei vain luista.
Voittojen ja tasapelien rinnalla kausi tarjosi luonnollisesti myös siis tappioitakin. Otteluita, joissa KuuMat eivät onnistuneet millään osa-alueella samaan aikaan kun vastustajat onnistuivat. Hyvällä pelillä hyvälle vastustajalle häviäminen lieventää pettymystä kuitenkin hitusen ja jos harmillisesti hävityn ottelun lopputulos on ollut enemmän vastustajan hyvyyttä kuin KuuMien huonoutta ei häviö tunnu niin pahalta kuin voisi kuvitella. Hyvällä pelillä häviö ei ole niin paha myöskään silloin, kun kaikki voivat olla suorituksiinsa tyytyväisiä. Tässä kohtaa nostettakoon esiin erään tappiollisen ottelun päätteeksi KuuMien valmentaja Pasi Haaralan lausumat legendaariset sanat: ”Jos sä haluut pitsaa, sä meet pitseriaan, ja jos sä haluut maalin sä meet maalille.”. Ja juuri näinhän se on.
Kohti kauden viimeistä turnausta lähdettäessä sarjan tilanne oli historiallisen tiukka ja jännittävä, sillä neljä parasta joukkuetta olivat vain kahden pisteen sisällä toisistaan. Turnauksen ensimmäisen ottelun kirvelevän tappion myötä KuuMien mahdollisuus lohkonsa kärkisijalle oli vielä teoriassa mahdollinen, mutta se olisi vaatinut paljon onnea ja muiden joukkueiden avustusta, eikä valta ollut enää KuuMien omissa käsissä. Lopulta tiukkojen taistojen jälkeen KuuMien oli tällä kertaa tyytyminen sarjansa kolmanteen sijaan.
Näin ollen todettakoon, että kausi oli hyvä muttei helppo. Tämän vuoden sarja oli aivan uskomattoman tasainen ja todisteena siitä olkoon katsaus lopulliseen sarjataulukkoon, jossa kolmen kärki on täysin samoilla pisteillä ja joukkueiden välinen järjestys jouduttiin tarkistamaan keskenäisten otteluiden perusteella. Pisteistä sai taistella tosissaan, ja tällä kertaa KuuMien kohtaloksi koitui pari harmittavaa pisteenmenetystä ja hyvästä pelistä ja pelinhallinnasta huolimatta pelattua tasapeliä tai tappiota. Ilman niitä sarjan lopputulos ja KuuMien lopullinen sijoitus olisi voinut olla jotain aivan muuta kuin kolmas.
Joka tapauksessa fakta on, että kausi piti sisällään tiukkoja otteluita, maali-iloittelua sekä viimeistelyn vaikeutta, ylivoimahyökkäyksiä molempiin päätyihin, vaarallisia tilanteita, hienoja pelastuksia, ikäviä erän alun sekä tehtyjen maalien jälkeisiä rokotuksia, loistavaa salibandya, toisinaan myös vauhdikasta sählyä, riemukkaita voittoja, kirvelevä tappioita sekä pettymyksen että helpotuksen tasapelejä, näyttäviä maaleja, uhrautuvaa alivoimapelaamista, pyörivää ylivoimaa, rangaistuslaukauksia, haamutorjuntoja, toisinaan aivan mieletöntä zen-fiilistä, joka huokui rauhaa ja itseluottamusta sekä kentällä että vaihtoaitiossa – ja niin, niin paljon muutakin.
KuuMien kaudet ovat viime vuosina olleet menestyksekkäitä, sitä ei poista mikään. KuuMien menestyksen salaisuus ei ehkä ole se nuorempien joukkueiden räjähtävä nopeus, raaka fyysisyys tai lyömätön voima, eikä teknisesti taitavampien joukkueiden hämmästyttävä tekniikkaosaaminen tai mailataituruus, vaan yhteenhitsautuneen joukkueen yhteinen taipumaton tahto onnistua, yrittää ja tehdä parhaansa, sekä nauttia rakkaan lajin parissa onnistumisen kokemuksista jokaisen pelaajan omia vahvuuksia korostaen. Osaavan valmentajan (Pasi Haarala) sekä taitavasti luotsaavan kapteenin (Satu Pitkänen) taituruudella KuuMat pärjäävät kyllä.
Kauden spektaakkelimaisena loppuhuipentumana KuuMat palkitsivat vielä hienon vuoden ansioituneimpia pelaajiaan.
Kuten todettua, jälleen on yksi hyvä, menestyksekäs mutta myös opettavainen kausi takana, ja ennen kuin huomataankaan on uusi kausi jo edessä. Näihin ajatuksiin on aika arkistoida hyviin muistoihin päättynyt kausi, ja jäädä odottamaan mitä seuraava kausi Pasin enkeleille tuokaan tullessaan.
Niina Häkkinen
