Ei ole kotirankaa rakkaampaa

Harmaan liiterin ja nokkospuskien takaa kuuluu halon hakkaamisen ääntä. Se suuri koivu, joka varjosti pihapiiriä ja oli vaarallisesti taloon päin kallellaan on viimein kaadettu nurin. Nyt koivu haastaa kaatoloventekijän ruumiin liikuntaan ja suo työn edetessä palkinnoksi monta motillista rutikuivaa koivuhalkoa kotiuunia lämmittämään. Ja ainahan suomalaiset ovat rakastaneet puiden tekoa.
Ja mikäs on sen mukavampaa ajankulua kuin kävellä suopursujen tuoksussa lähipalstaa harventamaan? Ranteen vahvuista pätkittävää kertyy metsän siimeksestä traktorin peräkärrylle ihan itsestään. Samalla kyydillä menee myös naapurin tuulenkaadot parempiin uuneihin. Mieluisa puusavotta saa ruutupaitaisen ” Pasi Kauniston” avaamaan sisäisen metsäradionsa ja rallattelemaan iloisesti, vielä niitä honkia humisee tuolla Suomen sydänmailla.
Marjapuskan ja aittarakennuksen väliin kaadettu koivu on karsittu ja pätkitty. Sen jälkeen on tullut halkojen halkaiseminen vuoro vastikään teroitetulla kirveellä. Illalla saunottaisiin tuoreilla vastoilla ja pestäisiin koko pesueen selät mäntysaippualla.
Halkojen hakkaaminen vaatii harjoitusta ja keskittymistä. Kirveen heiluttajan pitää lukea koivupölkkyjen elämänviivoja ja osua mahdollisimman keskelle halkoa heti ensimmäisellä lyönnillä. Hutiloimalla joutuu kiskomaan hampaat irvessä oranssi vartista Fiskarsia irti visakoivun kyljestä tai pahemmassa tapauksessa saattaa huomata olevansa pikkuvarvasta köyhempi.
Klapien pinoaminen ei sekään ole kierosilmäisen hommaa. Kasattavan pinon pitää lähteä heti alkuun kohtisuoraan päin sinistä taivasta. Ensi kertaa hommaan ryhtyneen pino saattaa näyttää juosten kustulta. Tuulenpuuskan osuessa rakennettuun harakanpesään, se rysähtää nurmelle uudelleen pinottavaksi.
Tuulen kääntyessä pohjoiseen saa uuttera metsätyömies nauttia työteliäisyydestään. Tänä talvena ei kuoltaisi nälkään, eikä vilu nurkkia asustaisi, sen takaa koivuhalko uunin perällä ja puuhellalla poriseva hirvikeitto. Hyvä on ruutupaitaisen metsurin ruokapöytään kutsua odotellessaan hyräillä Maamme-laulua hieman mukaillen ”Ei ole kotirankaa rakkaampaa.”