10.09.2024 | Tilaajille, Uurainen
Kuusi urheaa uuraislaista eläkeläistä nousi syyskuun lämpimänä iltana kuumailmapallon rottinkikoriin ja purjehti lähes kilometrin korkeudessa Saarenmaan koulun urheilukentältä lentokentän kiitoradan viereen. Kaikkien mielestä matka oli ainutlaatuinen ja kokemuksena aivan mahtava elämys.
Tarja ja Simo Koskinen, Teuvo ja Eliisa Tanner, Riitta Mäkinen ja Tellervo Lehtoranta saivat lennolta kunniakirjan.
–Yllämainitut ovat moitteettomasti ja ilmapurjehduspalloa vahingoittamatta ilman merikipua sekä ohjaajaa vakavammin hermostuttamatta suorittaneet kaikki ensi kerran ilmapurjehtijalle asetetut vaatimukset olemalla lennossa mukana, etenkin mitä tulee ylilennetyn maa-alueen asukasten turvallisuuteen, jonka todisteeksi he saavat tämän kunniakirjan, kuumailmapalloyrittäjä Markku Sipinen kirjoitti kaikille. Todisteen antamisen yhteydessä lentokentän reunalla nautittiin lasilliset alkoholitonta kuohuvaa onnistuneen lennon kunniaksi.
Purjehtijoista vain Simo Koskiselle ilmalento oli tuttua ennestään. Muut nousivat tai ryömivät ensi kerran Espanjassa valmistettuun koriin ja nousivat kaasun pöhistessä taivaalle. Alla aukeni metsäinen keskisuomalainen maisema: kiemurtelevat tiet, talot ja mökit, hakkuuaukeat, järvet ja lammet. Kaikkien yllä kori purjehti vakaasti eteenpäin ilman ollessa kuin silkkiä.
– Tuuli on pallolle myrkkyä, siksi lähdimme lentoon illalla sen tyynnyttyä, kertoi Markku Sipinen, joka matkusti ohjaajana korin keskiosassa kaasupullojen kanssa.
Vaikka korkealla lennettiin, alla nähtiin tulitikkuaskin kokoisina tuttuja paikkoja. Koskiset tunnistivat tyttärensä talon. Alhaalta myös huiskuteltiin lentäjille. Ihmettelyn aiheina todettiin, miten pieni osa maisemasta oli ihmisen aikaansaannosta ja miten suuri osa oli vihreää metsää.
Kukaan ei tuntenut korissa korkean paikan kammoa, eikä pelokkaita ääniä kuulunut yhtään. Maahan laskeutuessa kori vähän tärähteli ja oli kaatumaisillaan, mutta sekin oli ihan normaalia. Lapsenlapsillekin matkasta riittää kertomista.
Tellervo Lehtoranta
10.09.2024 | Tilaajille, Uurainen
Veli-Matti Saviranta yrityksineen ei ollut ensimmäistä, eikä varmaan viimeistäkään kertaa luovuttamassa huomioliivejä Hirvasen päiväkodin lapsille. Liikenneturvallisuus on asia, joka vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja taksiautoilijalle huomioliivien sponsoroiminen on käytännöllinen tapa tehdä hyvää ja osallistua liikenneturvallisuuden parantamiseen.
Heijastinliivi on tärkeä varuste pienille kävelijöille, mutta myös isoille autoilijoille.
– Olen tehnyt esityksen eduskuntaan, että kaikkiin Suomen ensirekisteröityihin autoihin pitäisi kuulua vakiovarusteena heijastinliivi. On todella turvaton tunne, jos auto hyytyy esimerkiksi moottoritielle, eikä ole mitään heijastavaa vaatetusta, yrittäjä Veli-Matti Saviranta sanoo.
– Jo kaksi hinausauton kuljettajaa on menehtynyt työssään, vaikka heillä varmaankin heijastavat työvaatteet onkin, ajojärjestelijä, eli ”logistiikkapäällikö” Anu Ritvanen lisää.
Valitettavan moni myös puhuu tai selaa kännykkää ajon aikana, mikä saattaa viedä huomion pois liikenteestä juuri ratkaisevalla hetkellä.
Heijastinliivi on monessa paikassa hyvä, mutta lenkille ammattiautoilijat suosittelevat mieluummin perinteistä narun päässä heiluvaa heijastinta – tai vaikka molempia.
– Heijastinliivin saattaa sekoittaa liikennemerkkeihin, mutta heiluva heijastin on vieläkin selvempi merkki liikkujasta.
Veli-Matti Saviranta juhli 60 vuoden täyttymistä heinäkuussa. Pitkän uran aikana kutsuvierasjoukko on ehtinyt kasvaa niin isoksi, että juhlia piti kahdessa erässä.
– Päivällä olivat asiakkaat ja yhteistyökumppanit ja illalla sukulaiset ja ystävät. Oli elävää musiikkia, tanssia ja mukavat juhlat, sankari muistelee.
Muitakin merkkipaaluja riitti juhlittavaksi. Taksiratin taiteilua on kestänyt jo hiukan yli 40 vuotta ja Savirannan taksi on kuljettanut ihmisiä jo yli 70 vuotta, sillä autoilun aloitti jo isä-Matti vuonna 1952.
Taksialalla on ollut monenlaista muutosta viime vuosina. – Korona vaikutti meille enemmän kuin taksiuudistus, mutta molemmista on toivuttu, Veli-Matti Saviranta sanoo.
Tällä hetkellä autoja on kymmenkunta busseista henkilöautoihin ja toiminta on laajenemaan päin, viime vuonna yritykseen tuli viisi uutta työntekijää.
Kotipaikka on Uurainen, mutta ajot ja asiakkaat painottuvat vahvasti Äänekosken suuntaan. Koulukuljetusten ja vakiotaksiajojen lisäksi yritys tarjoaa tilausajopalveluita pienille ryhmille.
Myös Äänekosken yrityssektori työllistää mukavasti. Ihmisten lisäksi Saviranta kuljettaa aterioita Uuraisten keskuskeittiöltä päiväkoteihin ja kouluihin.
Hanna Lahtinen
10.09.2024 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Vesiosuuskuntamalli on ollut käytännössä ainut tapa saada niin kattava vesi- ja viemäriverkosto haja-asutusalueille Suomessa. Uuraisilla vesiosuuskuntia on useita. Vesiosuuskunta Uurainen, sekä Kyynämöisten ja Hankalan vesiosuuskunnat toimivat kokonaan Uuraisten alueella, Kuikan vesiosuuskunta ja Hirvaskylän vesihuolto-osuuskunta toimivat useamman kunnan alueella.
Vilkkainta vesiosuuskuntien perustamisen aikaa oli vuosituhannen vaihde ja silloin alkanut infran rakentaminen on jatkunut pikkuhiljaa hiljentyvällä vauhdilla. Tällä hetkellä vain Kyynämöisten vesiosuuskunta on laajenemassa Virtasalmentien suuntaan.
Uuraisten vesiosuuskunnan perustaminen ja hankkeet liittyvät vahvasti vuonna 2006 rakennettuun runkolinjaan Uuraisilta Jyväskylään.
Vesiosuuskunnissa on tehty ja tehdään valtava määrä vapaaehtoistyötä. Toisin kuin yleensä talkootyössä, vesiosuuskuntatoiminnassa ollaan myös tekemisessä suurten rahasummien kanssa. Rahaa rakentamiseen on saatu Ely-keskukselta ja kunnalta, sekä luonnollisesti liittymämaksuista. Verkoston rakentamista on tuettu myös lainarahalla. Osuuskunta otti lainaa pankista ja antoi edelleen osakkaille liittymät osamaksulla, jopa 25 vuoden maksuajalla. Osakkaille järjestely on ollut erittäin edullinen ja helppo tapa saada oman kodin vesijärjestelmä lain vaatimalle tasolle ja toimintavarmaksi. Tällä hetkellä Vesiosuuskunta Uuraisen osakkaita on noin 250, joista aktiivikäyttäjinä 220 taloutta.
Taloudellisten näkökulmien lisäksi vesihuoltotoimintaan liittyy erittäin vakavasti otettavia vastuukysymyksiä. Käyttöveden on oltava puhdasta sekä turvallista kaikissa olosuhteissa ja jätevettä ei saa päästä vuotamaan maastoon tai vesistöihin. Vesiosuuskunta on näistä asioista vastuussa ja asioiden mennessä vikaan, voivat korvausvastuut olla huomattavia.
Yleinen linja Suomessa on ollut, että ns. valmiit vesiosuuskunnat liittyvät kunnallisiin vesilaitoksiin. Myös Vesiosuuskunta Uurainen on käynnistänyt selvitystyön yhdistymisestä kunnan vesilaitokseen.
– Elämme muutoksen aikaa ja tulevaisuus näyttää, mitä tapahtuu. Toimintaympäristö on muuttunut aika rajusti ja lakisääteiset tehtävät alkavat olla sellaisia, että vapaaehtoisvoimin hoitamisen aika alkaa olla ohitse, kertoo Vesiosuuskunta Uuraisen puheenjohtaja Taru Rytkönen.
Uuraisilla on perustettu yhdistymistä selvittävä ja valmisteleva ”vesinyrkki”, johon kuuluvat Uuraisten kunnan vesilaitos, Hirvaskylän vesihuolto-osuuskunta, Kyynämöisten vesiosuuskunta, Hankalan vesiosuuskunta ja Vesiosuuskunta Uurainen. Selvitystyön tarkoitus on luoda pohja vesiosuuskuntien sekä kunnan vesilaitoksen yhdistymiselle, mutta varsinaiset päätökset tekee jokaisen vesiosuuskunnan osuuskuntakokous ja Uuraisten kunta omissa toimielimissään.
– Vesinyrkin aloituskokous oli viime viikolla. Työ alkaa tietojen keräämisellä. Lokakuussa käydään läpi tekniset ja toiminnalliset tiedot, sen jälkeen taloudellinen tilanne, sekä sopimukset ja saadut avustukset. Seuraavaksi selvitetään yhdistymisen edelletykset ja laaditaan yhdistymisasiakirjat. Loppuraportti annetaan 30.6.2025. ja tämän jälkeen alkavat varsinaiset yhdistymisneuvottelut, jos niihin mennään, kertoo Uuraisten kunnan tekninen johtaja Tiina Löytömäki.
Vesiosuuskunnan hallitukseen ei koskaan ole ollut jonoa, tällä hetkellä Taru Rytkösen lisäksi hallitukseen kuuluvat varapuheenjohtaja Teppo Flyktman, Terho Heimonen, Pertti Huutonen, Jari Kärkkäinen ja Hannu Lahtinen, varajäseninä Erkki Hartikka, Helena Kulmala ja Juha Tuunanen.
– On hyvä muistaa, että vesiosuuskunnalla ei ole yhtään asiakasta, vaan osuuskunta tuottaa palveluja osakkailleen – eli omistajilleen, lisää toimitusjohtaja Jaana Hirsjärvi, joka palkattiin tekemään mahdolliseen yhdistymiseen johtavaa selvitys- ja valmistelutyötä. Alkuperäisenä osakkaana hän tuntee hyvin Vesiosuuskunta Uuraisen kuviot ja hänellä on myös alan koulutus.
Selvitystyön tavoitteena on löytää vesiosuuskunnan osakkaiden kannalta paras ratkaisu.
Esimerkiksi vesinäytteiden ottaminen on hoidettu vapaaehtoistyönä, mutta lain tiukentumisen myötä se ei ole enää mahdollista, vaan osuuskunta ostaa tällä hetkellä palvelun kunnalta.
Vesiosuuskunta Uurainen on lähestynyt osakkaitaan tiedotteella, jossa osakkailta valmistellaan tuleviin muutoksiin ja toivotaan kolmea asiaa:
Ensiksi kiinteistön omistaja huolehtii siitä, että pumppaamon kansi on turvallinen ja suljettu siten, ettei putoamisvaaraa ole.
–Esimerkiksi nippuside riittää yleensä lukitukseksi. Tärkeintä on, ettei kukaan ulkopuolinen mene kurkistelemaan ja mahdollisesti tiputtamaan kaivoon jotain sinne kuulumatonta, Taru Rytkönen sanoo.
Toiseksi toivotaan, että omistaja tutustuu omaan pumppaamoonsa ja sen käyttöohjeisiin.
– Oman pumppaamon toimintaperiaatteet kannattaa ottaa haltuun nyt, kun tukea on vielä saatavissa. Ennemmin tai myöhemmin tulee se aika, että apua ei ole enää saatavissa muualta kuin maksullisia huoltopalveluja tarjoavilta yrityksiltä. Kannattaa siis opetella tekemään ne asiat, jotka on mahdollista tehdä itse. Pumppaamot eivät ole periaatteeltaan monimutkaisia, mutta turvallisuus- ja hygienia-asiat on otettava huomioon kaikissa huoltotöissä, vesiosuuskunnan tiedotteessa kerrotaan.
Kolmas kohta koskee vikatilanteita. Juuri näissä on vuosien varrella tehty valtava määrä ilmaista vapaaehtoistyötä ja joskus riennetty apuun jopa kesken jouluaterian.
Nyt osuuskunnan hallitus toivoo, että vikatilanteessa omistaja tarkastaa itse ensimmäisenä pumppaamon tyypin, testaa pumpun toimivuuden mahdollisella pakko-ohjauspainikkeella, testaa korjaantuuko häiriö sähköjen katkaisemisella noin minuutiksi, tarkastaa pumppaamon ja vippojen likaisuuden ja mahdollisuuksien mukaan puhdistaa ja testaa vipat, jos kyseessä on vipallinen pumppaamo. Vasta mikäli nämä toimenpiteet eivät auta, voi apua tiedustella osuuskunnan päivystyspuhelimesta tai mahdollisten myöhempien ohjeiden mukaan erikseen nimetyiltä osuuskunnan yhteistyökumppaneilta.
– Kiinteistöpumppaamojen vikatilanteisiin reagointi on kaatunut muutaman hallituksen jäsenen hoidettavaksi, eikä näin voi enää jatkua. Kestävä ja myös väistämätön ratkaisu on se, että jokainen ottaa jatkossa enemmän vastuuta oman kiinteistönsä kiinteistöpumppaamosta, Taru Rytkönen toteaa.
Yhä vieläkin ongelmia aiheuttaa aines, joka ei kuulu viemäriin.
– Terveyssiteet, vanupuikot, kahvinporot, kinkkurasva, ehkäisyvälineet, näiden paikka ei ole viemärissä, Jaana Hirsjärvi muistuttaa.
Osuuskunta järjesti elokuussa osakkailleen kolme koulutusiltaa kiinteistöpumppaamojen huoltamiseen. Niihin osallistui noin 50 osakasta, joista yli puolet naisia. Tulossa on myös koulutusvideo, jonka avulla jokainen voi tutustua oman aikataulunsa mukaan.
Mikäli selvityshanke etenee siihen, että Vesiosuuskunta Uurainen sulautuu Uuraisten kunnan vesilaitokseen, saattaa se ainakin alkuvaiheessa laskea asiakkaaksi muuttuneen osakkaan vesimaksujaa. Kiinteistöpumppaamot siirtyisivät kuitenkin tällöin lopullisesti kiinteistöjen omistajien vastuulle. Eli vesimaksujen osalta muutos olisi osakkaiden kannalta edullinen, mutta samalla vastuu oman kiinteistön tekniikasta lisääntyisi.
Asiasta on tiedotettu kolmella tiedotteella tämän vuoden aikana, mutta vasta postilaatikoihin jaettu paperi sai monet reagoimaan. Facebookissa käynnistyi kiivas keskustelu, johon osallistuneista suuri osa ei ollut edes vesiosuuskunta Uuraisen osakkaita. Suora palaute hallituksen jäsenille on ollut aivan toisenlaista.
– Puhelinsoitot ja sähköpostiviestit ovat olleet hyvin asiallisia ja keskustelemalla on saatu moneen asiaan selvyys, Jaana Hirsjärvi toteaa
Lisätietoa: www.vesioskuurainen.fi
Edit 11.9. korjattu virheellinen tieto kunnan perimästä vesitaksasta.
10.09.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan seurakunnassa eletään historiallisia hetkiä. Monet asiat tehdään viimeisiä kertoja Toivakan seurakuntana. Onneksi toiminnan sisältö kuitenkin jatkuu lähes muuttumattomana, vaikka Toivakan seurakunta liittyy Jyväskylän seurakuntaan ensi vuoden alusta.
Jonkinlaista symboliikkaa oli siinä, että Toivakan seurakunnan viimeinen kirkkoneuvoston kokous torstaina 22.8.2024 pidettiin metsähautausmaalla. Samalla kirkkoneuvosto suoritti vuotuisen hautausmaakatselmuksen.
Esityslistalla oli luonnollisesti seurakunnan liitosasiakirjat. Kirkkohallituksen täysistunto päätti 5.6.2024, että Joutsan ja Toivakan ja seurakunnat lakkautetaan 31.12.2024 ja ne liitetään 1.1.2025 lukien Jyväskylän seurakuntaan niin, että seurakunnan alueena on Jyväskylän kaupungin sekä Joutsan, Luhangan ja Toivakan kuntien alueet. Laajenevan seurakunnan nimenä on Jyväskylän seurakunta.
Joutsan ja Toivakan seurakuntien omaisuus, velat ja muut vastaavat sitoumukset siirtyvät 1.1.2025 lukien Jyväskylän seurakunnalle. Vastuuta velasta tai sitoumuksesta ei saa siirtää ilman velkojan tai muun oikeudenhaltijan suostumusta. Laajentuvan Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuusto muodostetaan vuoden 2022 seurakuntavaalien tuloksen perusteella.
Tuomiokapituli asetti järjestelytoimikunnan edustamaan laajentuvaa seurakuntaa ja huolehtimaan sen hallinnon järjestämisestä siihen saakka, että seurakunnalla on uusi kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto. Toivakan seurakunnasta jäseneksi nimettiin Arja Koriseva-Karmala ja varalle Topi Saarelainen.
Viimeisen kokouksen asialistalla oli myös muita kuin liitosasioita.
Toivakan kirkkoneuvosto päätti kolme vuotta sitten kuuluttaa hautapaikkojen hallinta-ajan loppumisesta koskien 322 hautapaikkaa.
Periaatteessa seurakunta voisi ottaa hautapaikat haltuun heti 25 vuoden hallinta-ajan loppumisen jälkeen, mutta käytännössä on haluttu toimia inhimillisesti. Hautapaikoilla on ollut ilmoitus kolmen vuoden ajan, jona aikana haudalla käyneet omaiset ovat tulleet tietoisiksi hallinta-ajan loppumisesta, ja heillä on ollut mahdollisuus jatkaa hallinta-aikaa. Näin onkin moni omainen tehnyt. Jäljelle on jäänyt 48 kappaletta hautapaikkoja, joiden hallinta-aikaa ei ole jatkettu. Kirkkoneuvosto päätti ottaa seurakunnan haltuun nämä hautapaikat ja niissä jäljellä olevat hautakivet. Lisäksi kirkkoneuvosto päätti ottaa seurakunnan haltuun 34 hoitamatonta hautapaikkaa ja kuuluttaa se paikallislehdessä, seurakunnan kotisivuilla ja haudalle laitettavalla ilmoituksella. Samalla kuulutuksella pyydetään omaisia poistamaan hautakivi kuuden kuukauden aikana, jonka jälkeen se siirtyy korvauksetta seurakunnan haltuun. Hoitamattomilla haudoilla on ollut hoitokehoitus lähes neljän vuoden ajan.
Käynnissä olevat hankkeet minikirkon ja grillikodan hankkimisesta seurakuntakodin tuntumaan etenevät. Lisäksi suunnitteilla on historiallisesti arvokkaan hautausmaan läpikäytävän katon uusiminen museoviraston ohjeiden mukaan.
Hanna Lahtinen
09.09.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Seurakunnan leirikeskus Mutanen Vespuolella vaihtoi omistajaa heinäkuussa, kun toinen Vaarunhovin yrittäjä Tiia Leván ja hänen veljensä Ari Ristanen ostivat paikan. Nimikin vaihtui Vaarunrannaksi.
-Vaarunhovin kesäsesonki alkaa olla ohitse ja nyt on aikaa ryhtyä remonttihommiin, Rauno Leván sanoo.
Työt käynnistyvät päärakennuksessa syyskuun lopulla.
-Sisätilojen pinnat menevät uusiksi. Muutamme sisustusta nykyaikaisempaan suuntaan. Myös tekniikkaa uusitaan jonkin verran.
Päärakennuksen ammattikeittiötä uusitaan ja muun muassa kylmiö puretaan pois.
-Ammattikeittiö tulee meidän henkilökunnan käyttöön. Ajatuksena on rakentaa uusi, pieni keittiötila, jota asiakkaat voivat sitten itsenäisesti käyttää.
Päärakennuksen majoitustilat uusitaan ja muun muassa kerrossängyt saavat lähteä.
-Todennäköisesti tiloja yhdistellään, jotta saadaan vähän suurempia huoneita. Suihku- ja wc-tilat uusitaan myös.
Yrittäjät sanovat, että Vaarunranta tuo uudenlaisia mahdollisuuksia yritystoimintaan.
-Vaarunrannalle tulee erillinen varauskalenteri ja todennäköisesti se tulee myyntiin esimerkiksi booking.comin tai muun vastaavan alustan kautta. Tilaa voi varata esimerkiksi kokouksiin, sukutapaamisiin, pieniin juhliin tai ihan isomman porukan lomakäyttöön. Tilaa tulevat varmasti varaamaan myös Vaarunhovissa pidettävien häiden ja muiden juhlien vieraat, Levánit arvelevat.
Vaarunrantaa voi varata ja käyttää itsenäisesti.
-Toki on mahdollista ostaa ruokapalveluita Vaarunhovista, mutta niistä pitää tehdä varaukset Vaarunhovin kautta.
Saunarakennusta ehostetaan, mutta suurempi remontti tehdään myöhemmin. Ympäristöä tullaan siistimään.
Yrittäjät kertovat, että ensi kesän kalenteri viikonloppujen osalta on jo miltei täyttynyt hääjuhlista.
-Vaarunranta tuo yritykselle mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää työntekijöitämme nykyistä enemmän.
Päärakennuksen remontin yrittäjät toivovat valmistuvan keväällä; pääsiäiseksi tai viimeistään vapuksi.
Maarit Nurminen
09.09.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Koti löytyi äidin synnyinmaasta
Kaylee Valli muutti maaliskuussa Kanadasta Ylä-Muuratjärvelle.
– Olin pari vuotta sitten vierailulla pikkuserkkuni mökillä Keiteleen rannalla, ja pikkuserkkuni kysyi, miksi et muuttaisi Suomeen. Se oli tärkeä kysymys, ja niin minä rupesin ajattelemaan, että miksi ei, Kaylee Valli kertoo.
Kaylee Vallilla on suomalaiset sukujuuret, mutta itse hän ei ole aikaisemmin Suomessa asunut.
– Äitini muutti Kanadaan Saarijärveltä tasan sata vuotta sitten, hän oli silloin kolmevuotias. Isäni oli syntynyt Kanadassa, mutta hänenkin vanhempansa olivat suomalaisia, he olivat muuttaneet Kanadaan Kurikasta vuonna 1918, Valli kertoo.
– Äitini ja isäni tapasivat Torontossa ja menivät naimisiin. Isäni oli rakennusmestari, hänen työmaillaan oli paljon suomalaisia työntekijöitä, ja sen ansiosta isäni puhui paljon parempaa suomea kuin äitini. Kyllä suomen kieli säilyi äidillänikin, mutta minulle he eivät sitä opettaneet, kun olivat sitä mieltä, etten minä sitä Kanadassa tarvitse. Ulkomaalaiset saivat myös osakseen syrjintää, siksi äitini alkoi käyttää Auni-nimensä sijasta nimeä Anne.
Suomesta ja täällä olevista sukulaisistaan Kaylee Valli kertoo kiinnostuneensa isänsä kuoltua vuonna 1981.
– Ensimmäisen kerran kävin Suomessa vuonna 1983. Silloin en vielä puhunut yhtään suomea, mutta minusta tuntui, että tämä on minun maani, minun kotini, Kaylee Valli kertoo.
– Kun äitini oli ollut 60 vuotta Kanadassa, toin hänet käymään Suomessa. Kävimme siellä, missä äiti oli syntynyt, ja silloin vielä äidin yksi eno ja yksi setä olivat elossa. Sen jälkeen kävin yksissä häissä Suomessa, mutta siitäkin on kolmisenkymmentä vuotta. Sitten en päässytkään käymään pitkään aikaan, Kanadassa minua piti muun muassa äitini hoitaminen.
Suomea Kaylee Valli kertoo opetelleensa kuuntelemalla uutisia ja lukemalla.
– Pärjään arkipäivän asioissa, vaikkapa kauppa-asiat onnistuvat suomen kielellä, mutta en pysty esimerkiksi keskustelemaan politiikasta suomeksi. Voin sanoa ihmisille, että en puhu hyvin suomea, ja aina voi selittää toisella tavalla, jos ei tiedä jotain sanaa. Täällä asuessani olen myös oppinut paljon lisää, Kaylee Valli sanoo ja naurahtaa, että sanoja, jotka hän oppi muutettuaan Ylä-Muuratjärvelle maaliskuussa, ovat takatalvi ja kelirikko.
– Ensi talvea varten minulla on liiterissä puita, niin että pysyn lämpimänä. Sen olen jo huomannut, että kun aurinko laskee, täällä tulee pimeää, kun naapureiden valoja ei näy, Valli toteaa ja kertoo, että Toronton seudulla, jossa hän Kanadassa asui, on talvisin lunta ja pakkasta, mutta vähemmän kuin ennen.
– Nykyään Torontossa on harvoin jouluna lunta, mutta silloin kun olin lapsi, jouluna oli aina lunta.
Nyt Kaylee Valli asuu vuonna 1931 rakennetussa talossa, jota ei ole kovin paljoa nykyaikaistettu.
– Joku tätä katsomassa käynyt oli kuulemma valitellut, kun talossa ei ole suihkua, mutta onhan täällä pihasauna. Minä saunon vähintään kaksi kertaa viikossa, Kanadassa meillä oli isän rakentama sauna, Kaylee Valli kertoo.
– Kun muutin tänne, vettäkään ei tullut aluksi taloon, ainoastaan saunalle. Vesijohto taloon saatiin uusittua vasta keväällä. Mutta ei se ollut mikään ongelma, kyllähän minä sain ämpäreillä kannettua vettä, niinhän mumminikin aikaan tehtiin. Ennen kuin ostin talon, pikkuserkkuni kävi katsomassa sitä ja tutustuin talosta tehtyyn kuntoarvioon. Hometta täällä ei ole, talo oli kalustettu, ja entinen omistaja on auttanut ja neuvonut minua monessa asiassa.
Valli kertoo etsineensä taloa nimenomaan Keski-Suomesta, ja maalta. Kanadassa hän asui Toronton lähellä omakotitaloalueella.
– Kaupungissa en halua asua. Kun löysin netistä talon, katsoin myös, millaisessa ympäristössä tämä on ja löysin Ylä-Muuratjärven kyläseuran sivut. Totesin, että täällä on kyläseura, joka haluaa pitää alueen elävänä, siksi ajattelin, että tämä on mahtava paikka. Täällä on minulle hiljaisuutta, kun haluan hiljaisuutta, ja seuraa, kun haluan seuraa, Valli toteaa ja kertoo olleensa jo mukana kyläseuran toiminnassa, muun muassa puutalkoissa ja rallitalkoissa, ja odottavansa innolla syksyn toimintaa.
Kanadassa asuvaan 24-vuotiaaseen poikaansa ja kanadalaisiin ystäviinsä Kaylee Valli pitää yhteyttä netin välityksellä.
– Ja täältä olen saanut monia uusia ystäviä. Olen yksin, mutta en yksinäinen, Valli toteaa.
Tiina Lamminaho
