Korpilahden kuvaamon lopetettua toimintansa, passikuvaan on pitänyt hakeutua Korpilahtea kauemmaksi. Viime toukokuussa perheineen Korpilahdelle muuttaneella Heimolalla on ollut aiemmin studio muun muassa Mikkelissä.
-Olen koulutukseltani kuva-artesaani. Mikkelissä tein päätoimisesti valokuvausta. Korpilahdella on mahdollisuus tehdä studiokuvauksia ja erilaisia projekteja. Nyt on tulossa luovan valokuvauksen keskus alue 16 -näyttelyyn kuviani mukaan. Olen tekemässä myös podcast-sarjaa, jossa on mukana 20 vuotta ammattimallina uraa tehnyt henkilö ja Fotofinlandia fine art- sarjan voittaja. Teemme kohtaamispohjaisen podcast-sarjan. Olen toiminut Jyväskylän yliopistolla kokemuksellisen oppimisen asiantuntijana kohtaamisesta. Kohtaamisen kehittäminen on ollut oma intohimo jo 20 vuotta, Heimola kertoo.
Heimola pystyy kuvaamaan monipuolisesti erilaisia kuvia studiossaan.
-Tässä on tosi hyvät puitteet. Minulla on ollut kaupunkistudioita ja monesti ne ovat tilaltaan lyhyempiä. Tässä pystyy kuvaamaan muun muassa kokovartalokuvia. Tämä on toiseksi paras studio, mikä mulla on ollut. Tässä on vain luovuus rajana.
Muutamat korpilahtelaiset ovat jo löytäneet tiensä passikuviin.
-Ajattelen sen palveluna. Varsinkin vanhemmille ihmisille on parempi, ettei tarvitse lähteä kauas. Joillekin voi olla korkea kynnys lähteä asioimaan Jyväskylään. Paikalliselle palvelulle on aito tarve. Helsingin Sanomissa oli juuri juttu siitä, kuinka Suomessa on henkilöitä, joilla ei ole edes henkilökorttia. Digitaalinen maailma voi olla ikäihmisille haasteellinen. Olen itsekin kuvaajana ajatellut passikuvia ikään kuin sivutuotteena, mutta nyt sen ymmärsi, mikä aika voi mennä passin hakemiseen kaikkiaan. Passikuvan arvo nousi itsellekin, koska sillä on ihmisille itselleen suuri merkitys.
Heimola on kehitellyt uutta tuotetta, valokuvakirjaa. Kirja voisi olla vaikkapa huomenlahja tai syntymäpäiväkirja.
-Ajatuksena on, että itse valokuvausprosessi olisi kokemuksellinen, eikä pelkästään lopputulos. Ihmiset kokevat usein tulevansa nähdyksi, kun ovat kuvattavana.
Entinen hoivakoti vanhainkoti Iltatähden vieressä on nyt Pienkoti Pellava, vaativan tason lastensuojelulaitos alle 12-vuotiaille. Yrittäjät Henriika Aittokoski ja Maiju Hakkarainen ostivat kiinteistön Korpilahden Vanhustentuki ry:ltä marraskuussa.
– Aika on mennyt remonttia tehdessä ja papereita pyöritellessä. Työntekijät on palkattu, nyt odottelemme lapsia, ja heidän tulonsa myötä oikeiden töiden alkamista, Aittokoski ja Hakkarainen totesivat viime viikolla.
Pienkoti Pellavaan otetaan kerrallaan korkeintaan neljä lasta. Palvelua yrittäjät myyvät kaikille Suomen hyvinvointialueille.
– Tätä ei ole sidottu mitenkään Keski-Suomen hyvinvointialueeseen, vaan sijoituslapsia voi tulla mistä päin Suomea tahansa. Se on hyvä, että olemme keskeisellä paikalla, tänne on helppo tulla mistä päin vain, Hakkarainen ja Aittokoski toteavat.
– Meille sijoitettavat lapset tulevat hyvinvointialueiden kautta. Sosiaalityöntekijät ottavat meihin yhteyttä ja yhdessä pohdimme, voimmeko auttaa meille sijoitukseen tarjottua lasta, ja sopiiko hän ryhmään.
Pienkoti Pellava on Aittokosken ja Hakkaraisen mukaan profiloitunut psyykkisesti oireileviin lapsiin.
– Tänne tulevilla lapsilla saattaa olla mielenterveyden häiriöitä tai esimerkiksi traumataustaa, Henriika Aittokoski toteaa ja kertoo, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet myös lapsilla.
– Vielä kymmenisen vuotta sitten tyypillinen oireileva lapsi saatiin kuntoutettua sillä, että hänelle asetettiin rajat, nyt tarvitsee yleensä tehdä paljon muutakin. Mielenterveyspuolen osaamiselle on todella tarvetta. Tällaisia pienten lasten vaativan tason yksiköitä ei Suomessa ole montaa, saati että niissä olisi vapaita paikkoja. Lastenpsykiatrian osastoille on pitkät jonot, joten lapsi saatetaan laittaa laitokseen odottamaan osastolle pääsyä, kun oireilun kanssa ei pärjätä kotona.
Aittokosken ja Hakkaraisen mukaan jokaisen Pienkoti Pellavaan tulevan lapsen kanssa työskennellään yksilöllisesti. Se, kuinka kauan lapsi Pienkoti Pellavassa on, riippuu lapsesta ja hänen perheensä tilanteesta.
– Jokaisella lapsella on yksilölliset tarpeet ja esimerkiksi erilainen koulukunto. Teemme myös vahvaa yhteistyötä lasten perheiden kanssa, Aittokoski ja Hakkarainen sanovat.
– Sijoituksen lopullinen tavoite on, että lapsi palaisi kotiinsa. Pystymme vastaamaan sekä lyhyempiin että pitkäaikaisiin sijoitustarpeisiin.
Henriika Aittokoski on koulutukseltaan sosionomi, lastensuojelun parissa hän on työskennellyt 11 vuotta. Maiju Hakkarainen on yhteisöpedagogi. Hän on työskennellyt lastensuojelussa yhdeksän vuotta, lisäksi hänellä on työkokemusta nuorten parista.
– Olimme monta vuotta samassa työpaikassa, lastensuojelulaitoksessa Jyväskylässä. Jotenkin päädyimme ryhtymään yrittäjäksi, naiset toteavat.
– Meillä on aika lailla samanlainen arvopohja ja samanlaisia ajatuksia siitä, kuinka tätä työtä tehdään. On mukavaa lähteä viemään tätä yhdessä eteenpäin.
Pienkoti Pellavaan on palkattu yrittäjien lisäksi kymmenen työntekijää.
– Täällä on koko ajan aikuisia paikalla. Aamu- ja iltavuorossa on kummassakin kolme tai neljä työntekijää, yöllä paikalla on yksi työntekijä, Aittokoski ja Hakkarainen kertovat.
– Työntekijämme ovat sosiaali- ja terveyspuolen osaajia. Työhakemuksia tuli ilahduttavasti, saimme kasaan laatutiimin, naiset toteavat.
– Korpilahdella meidät on otettu hyvin vastaan, täällä on kannustava ilmapiiri.
K-Market Perälän kauppias Kerttu Vesterinen on Toivakan vuoden yrittäjä. Palkintonsa hän sai Yrittäjägaalassa lauantaina. – Olo on hämmentyneen iloinen, myöntää Vesterinen maanantaiaamuna. Kerttu Vesterisen tie yrittäjäksi Toivakkaan kaartoi maailman kautta. Keuruulla lapsuutensa viettänyt
Kerttu Vesterisen tie yrittäjäksi Toivakkaan kaartoi maailman kautta. Keuruulla lapsuutensa viettänyt Kerttu ehti tehdä kansainvälistä uraa Tukholmassa ja Oslossa yhteensä kuusi vuotta, esimerkiksi Microsoftilla ja Philip Morrisilla. Takaisin Jyväskylään hän muutti vuonna 2018. Hän pääsi hyödyntämään maailmalta keräämäänsä kokemusta uuraislaislähtöisessä, viime vuosina voimakkaasti laajentuneessa, erikoiskuljetuksiin erikoistuneessa Kuljetusliike Ville Silvasti Oy:ssä. Yrittäjyys kuitenkin houkutti ja hän hakeutui K-kauppiasvalmennukseen vuonna 2019 ja keväällä 2021 avautui paikka Toivakassa. – Laajan työkokemukseni ansiosta pääsin aloittamaan K-market Perälän vetäjänä, yleensä ensimmäiset kaupat ovat huomattavasti pienempiä, hän kertoo. Iso kauppa tarjosi isot haasteet, mutta kokenut ja sitoutunut henkilökunta toi turvaa ja vahva oma näkemys rohkeutta myös uudistaa kauppaa. Paineita ei ainakaan vähentänyt kaupan historia, Suomen vanhin maaseutukauppa on perustettu jo vuonna 1875 ja Perälässä on aina oltu ylpeitä omista juurista, siitä kertoo jo kahvilapisteen nimikin – Kertun kulma, joka on saanut nimensä jo kauan ennen kuin Kerttu Vesterisestä tuli kauppias. Kerttu Perälä vaikutti kaupassa 1900-luvun alkupuoliskolla. Ensi vuonna Perälässä juhlitaan jo 150-vuotissynttäreitä ja edelliset kauppiassukupolvet voivat olla ylpeitä nykymenosta.
Onnistuminen palkittiin vuonna 2022, jolloin K-Market Perälä valittiin Keski-Suomen parhaaksi K-Marketiksi. – Koko ajan on ollut sellainen olo, että yksin tätä ei tarvitse tehdä. Yhteisen tekemisen meininki vallitsee täällä laajemminkin. Tuntuu, että kaikilla on hyvä tahto ja halu työskennellä Toivakan hyväksi, kertoo jo kolme vuotta Toivakassa asunut yrittäjä. Pian kauppias löysi tiensä myös Toivakan Yrittäjien paikallisyhdistykseen, jonka sihteerinä ja talousvastaavana hän toimii. Puheenjohtaja Arja Koriseva-Karmalan kanssa he ovat ideoineet ja toteuttaneet jo monta tempausta. – Kerttu on kuntalaisille enemmän kuin kauppias. Hän luo kohtaamisen mahdollisuuksia ja viihtyisyyttä, Arja kehuu. Kerttu Vesterinen myöntää olevansa ideoija. Hän kulkee silmät auki ja kun lamppu sitten syttyy, hän ei aikaile pistää tuumasta toimeen. Myös toiminta Toivakan nuorten parissa on ollut esimerkillistä. Nuorison käytöksestä valittaminen ilman ratkaisuvaihtoehtoa ei ole Kertun tapa toimia, vaan haasteiden lähestyminen positiivisuuden kautta. Äskettäin huipentunut Siistiii! -kampanja on tästä vain yksi esimerkki. Eri-ikäiset harjoittelijat ovat myös tuttu näky Perälässä. – Minulla on hyvä olla Toivakassa ja haluan jakaa eteenpäin sitä hyvää oloa. Vaikka tulevaisuudessa voisin toimia myös monikauppiaana, K-Market Perälä on minulle hyvin tärkeä, Kerttu Vesterinen päättää.
Edit 31.1.2024 Lisätty Arja Koriseva-Karmalan kommentti
Sisu. Se sana on tatuointineulalla nakutettu Petri Tarvaisen käteen. Ja kun hän tarttuu treenikuminauhaan, niin kirjaimet venyvät lihasten päällä. Sisun syvimmän olemuksen Tarvainen on oppinut tuntemaan viimeisten reilun seitsemän vuoden aikana, kun hän on kammennut itsensä aivan kuoleman porteilta takaisin elämään ja huippu-urheilijaksi. Elämä muuttui kertaheitolla syyskuussa 2016, kun verisuoni Petrin päässä napsahti. – Tunsin, että minua oltiin tulossa hakemaan, mutta eipä ollutkaan vielä minun aikani. Elämä on sen jälkeen muuttunut vähän hankalammaksi, mutta myös sata kertaa arvokkaammaksi. Nyt ymmärrän, että minuutit ei ole päällekkäin, ne on peräkkäin, jokaisesta päivästä pitää nauttia täysillä, Tarvainen tuumii kotona Jokihaarassa päiväkahvia hörppiessään. Ajanlasku alkoi sairastumisen myötä alusta ja ensimmäiset vuodet olivat haastavia. Rakennuksilla työskennelleelle Petrille vaikeinta oli oman itsenäisyyden menettäminen ja moni kaverikin kaikkosi. Osa onneksi jäi, ne parhaimmat ja todellisimmat. Tarvaisten koti on ollut Jokihaarassa vuodesta 2010 lähtien. Taloa rakentaessa molemmat olivat täysin terveitä, mutta he osasivat kuitenkin rakentaa talon, jossa myös liikuntarajoitteisen on hyvä elää. Kotioloissa Petri Tarvainen liikkuu kahdella jalalla, välillä myös ilman keppiä. Kylille lähdettäessä mukaan pakataan pyörätuoli. Vaikka Piia Lappi-Tarvainen on miehensä omaishoitaja, hänestä ei ole tullut hiljaista palvelijaa, joka tekee kaiken Petrin puolesta. Avioliitosta löytyy yhä vahvaa dynamiikkaa, molemmat puhuvat suoraan ja joskus saattaa äänikin kohota. – Välillä jää tuo capslock päälle, Petri myöntää. Vuonna 2017 Petrillä puhkesi epilepsia ja kauniisti sanottuna hoitotasapainon löytyminen otti aikansa. Suoremmin asian esittää Piia. – Petelle määrättiin lääkitykseksi ihan järkyttävä norsunkaatokuuri ja suorastaan vääriä lääkkeitä. Löin nyrkkiä pöytään, kirosin ja taistelin vuoden, että etsittiin oikeanlainen lääkitys. 2018 todettiin haimatulehdus ja sen aiheuttanut diabetes ja taas etsittiin oikeaa lääkeyhdistelmää. Lopulta se löytyi ja viimeiset kolme vuotta on suunta ollut ylöspäin. – Sen olen oppinut, että tieto ei kulje suomalaisessa terveydenhuollossa niin hyvin kuin pitäisi ja itse on oltava hereillä. Nyt me elämme hyvää, vaikkakin erilaista arkea, kuin naimisiin mennessä ajateltiin. Olen aina ollut realisti, enkä pilvilinnojen rakentelija, Piia sanoo.
Keihäänheitto ei ole Petri Tarvaisen elämässä uusi juttu. – Nuoruudessa Saarijärvellä kaveri heitti kilpaa keihästä ja minä olin hänen harjoituksissaan nakkelemassa keihästä takaisin. Se tuntui niin mukavalta silloin, että kai siitä joku kipinä jäi. Rädyn Seppo urheilijana on myös minun makuuni ja häntä olen aina seurannut. Muutama vuosi sitten pelasin tabletilla peliä olohuoneessa, aloin miettimään, että tätäkö tämä loppuelämä tulee olemaan, vai löytyisikö vielä jotain, josta oikein innostuisi. Tuuma eteni toimeksi ja Petri otti yhteyttä Jyväskylän kenttäurheilijoihin kesällä 2022 ja kysyi, onko heillä harrastus- tai parakilparyhmää keihäässä. Sellainen löytyi ja hänet toivotettiin tervetulleeksi kokeilemaan. – Into pinkeänä mentiin Harjulle. Jukka Lahti ja Leevi Lindi oli valmentajista paikalla. Lämmittelypaikalla tapasin muita harrastajia ja meillä synkkasi heti, tunsin olevani oikeassa porukassa, hän muistelee. Sittemmin Petri ideoi tiimille nimen Para’s, joka näkyy heidän tiimihuppareissaan, joiden hankinnassa taas Piian markkinointityötausta oli hyödyksi. Kesän 2022 jälkeen on noussut moni asia kohisten, esimerkiksi tulokset ja elämän laatu. Motivoitunut treenaus näkyy myös yleiskunnossa, sen ovat lääkärit Tarvaiselle todenneet. – Koko vartalon hallinta ja tasapaino ovat selvästi parantuneet ja tietysti mieliala, lisää Piia. Keihäänheitto on terveellekin melkoinen rutistus ja kuormitus kropalle, myös loukkaantumiset lajin parissa ovat aika yleisiä. Tarvainen on kuitenkin säästynyt urheiluvammoilta. – Ennätysten tekeminen motivoi valtavasti. Olen jo nyt sillä tasolla, että oma ennätys on aina myös Suomen ennätys. Kerran viikossa käyn heittämässä, talvikaudella Hippos-hallissa ja kesällä Harjulla. Vaikka suoritus tehdään heittotuolista, niin kaikki lihakset ovat käytössä. Kotona treenaan kuminauhalla ja painoilla, sekä kesäisin palloa heittämällä pihalle mattotelineestä rakennettuun harjoitusseinään. Lisäksi kuistin lumityöt kuuluvat minulle. Harjoitus tekee mestarin ja mestarit ne vasta harjoitteleekin.
Arvokisamitaleja Petrille on suhteellisen lyhyen uran aikana kertynyt kymmenkunta. Suomen Mestaruuksia on kaksi, Hallikisoista ja Ulkokisoista viimevuodelta. Viime vuoden aikana hän teki peräti seitsemän Suomen ennätystä. Hänet valittiin myös JKU:ssa viime vuoden paraurheilijaksi. Petri Tarvaisella on muutama haave. – Haluan jonakin päivänä olla paras luokassani maailmassa, haaveilen paraolympialaisista ja muistakin kisoista ulkomailla. Niiden esteenä on tähän saakka ollut matkojen kalleus, paraurheilua ei tueta taloudellisesti juurikaan. Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Osloon minua pyydettiin, mutta ei meillä ollut varaa lähteä. Suurin haaveeni on kuitenkin tavata vielä joskus Seppo Räty ja paiskata hänen kanssaan kättä, Petri Tarvainen sanoo.
Otsikon sanonta tulee väkisinkin mieleen, kun seuraa 28-vuotiaan Toni Saarisen maastavetoja Uuraisten kuntosalilla. Rautaa nousee niin paljon, että hän voitti voimanoston suomenmestaruuden sarjassa 66 kiloa viime syksynä. Saavutuksen merkittävyyttä lisää, että hän on kilpailumielessä harrastanut lajia vasta noin vuoden. Ensimmäisissä penkkipunnerruskisoissaan hän sijoittua pronssille. Syksyllä sitten tuli SM. – Laskin, että minulla on mahdollisuus voittoon ja niin sitten kävikin, Toni Saarinen sanoo. Voimanosto on kolmesta eri nostomuodosta koostuva kilpailulaji, jossa lasketaan jokaisen nostomuodon maksimisuoritukset yhteen. Parhaimman yhteistuloksen saavuttanut kilpailija voittaa. Voimanoston kolme nostomuotoa ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastaveto. Toni Saarisen suomenmestaruuteen oikeuttanut sarja oli 182,5, 115 ja 235, yhteistulos 532,50 kiloa. Saarinen on lajissaan luonnonlahjakkuus. – Aloitin punttisalilla käynnin kymmenisen vuotta sitten ja huomasin, että voimani kasvoivat nopeasti, mutta itse en kasvanut. Voima tarttui minuun ja huomasin pian olevani yhtä vahva kuin minua parikymmentä kiloa painavammat nostajat. Kisakauden ulkopuolella Toni Saarinen painaa noin 72 kiloa. Kisapainoon hän keventyy hallitusti, sillä liian rajut dieetit verottavat voimaa. – Viimeisessä kahdessa viikossa vedetään viimeiset kaksi kiloa pois. Parasta on kuitenkin pysytellä koko ajan lähellä kisapainoa.
Uuraisten kuntosali on Toni Saariselle kuin toinen koti. Hän voisi harjoitella myös kotona, mutta pitää mukavampana lähteä salille.
Lahjakkuuden lisäksi Saarisella on asenne kohdallaan ja hän nauttii harjoittelusta, joka sisältää samoja suorituksia kuin kisoissa, sekä tukiliikkeitä. – Saan voimaa ja sisua lisää kilpailutilanteessa yleisön edessä, mutta jostain syystä olen usein sairastunut ennen kisoja esimerkiksi koronaan ja se on vienyt kiloja tuloksesta. Tämä Uuraisten kuntosali taas on kuin kotiin tulisi. Laitteet ovat minun harjoitteluuni aivan riittävät, ainoastaan painoja voisi olla vähän enemmän. Nautin harjoittelusta, jos joku asia ärsyttääkin, niin treenin jälkeen ärsyttää huomattavasti vähemmän. Voimanosto tekee minusta rauhallisen, mutta sisukkaan ihmisen, hän määrittelee. Voimannosto ei ole Suomessa mikään aivan pieni laji. Harrastajia on tuhansia ja yhä enemmän myös naisia. – 66-kiloisten sarjassa kilpailijoita on 40, sosiaalinen media on lisännyt lajin suosiota, Toni Saarinen kertoo. Voimanoston lisäksi hän harrastaa kalastusta ja käy kolmivuorotöissä Valiolla. – Suunnittelen treenit työvuorojen mukaan, yövuoron jälkeen ei treenata. Isoilta loukkaantumisilta olen onneksi säästynyt. Toisaalta minulla on niin aika korkea kipukynnys, että pistän pienet kirpaisut lihasjumien piikkiin Toni Saarisen valmentaja on Toni Saarinen. Ainakin toistaiseksi parempaa ei ole tarvinnut lähteä etsimään. – Oikean harjoittelutekniikan olen itse opiskellut. Katson paljon videoita youtubesta, luen kirjoja ja perehdyn asiaan. Olen aika jääräpää ja tunnen oman kroppani. Minulle sopii, että mahdollisista virheistä voin syyttää vain itseäni. Voimaa voi kasvattaa myös laittomilla konstein. Toni Saarista ei haittaa puhua dopingista. – On vain hyvä, että valvotaan ja minusta on hyvä huomata, että myös puhtaasti harjoittelemalla voi menestyä näin hyvin, hän sanoo. Tämän vuoden suunnitelmissa on aluksi kilpailla 74 kilon painoluokassa. Seuraavat kisat ovat Äänekoskella. – Haluan kokeilla paljonko nousee ilman dieettiä ja sitten päätän missä luokassa kilpailen SM-kisoissa. Tavoite on päästä Eurooppaan kisoihin ja saada sieltä mitali, se on aivan saavutettavissa.
– Vanhempien vertaisryhmätapaamiset ovat eräänlainen vanhempainillan ja yhteisten kohtaamisten välimuoto. Vanhempainilloissa on toivottu, että olisi enemmän aikaa keskustella toisten vanhempien kanssa, vertaisryhmätapaamisissa pääpaino on juuri toisten vanhempien kohtaamisessa ja yhteisissä keskusteluissa. Me kasvatusohjaaja Emma Kiiskisen ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja Tiia Uusitalon kanssa olemme mukana ohjaamassa keskustelua, vastaamassa kysymyksiin ja esittelemässä illan teemaan liittyvää materiaalia, Korpilahden päiväkodin johtaja Minna Pajala kertoo.
Korpilahden päiväkodissa järjestetään kevään aikana kolme vertaisryhmätapaamista, joihin toivotetaan tervetulleeksi päiväkodissa ja eskarissa olevien lasten huoltajien lisäksi kunnallisessa perhepäivähoidossa olevien lasten huoltajat. Ensimmäinen vertaisryhmätapaaminen pidetään huomenna torstaina ja siellä keskustellaan lasten ruutuajasta ja älylaitteiden käytöstä. Toinen tapaaminen on maaliskuussa teemalla rajojen asettaminen, kevään viimeisessä tapaamisessa toukokuussa puhutaan eskarilaisten siirtymisestä koululaisiksi.
– Kasvatusohjaajat ovat pitäneet aiemmin vertaisryhmätapaamisia Jyväskylän keskustassa sekä etäyhteyksien välityksellä. Yhdessä Minnan kanssa ideoimme, että voisimme järjestää vastaavia omia tapaamisia täällä Korpilahdella. Kevään tapaamisiin valitut teemat ovat nousseet esille varhaiskasvatuksen arjessa ja vanhempien puheissa, eli aiheet on valittu tarpeiden perusteella, Emma Kiiskinen sanoo.
– Eskarista kouluun siirtyminen on koko perhettä koskeva muutos, joka varmasti herättää kysymyksiä, Tiia Uusitalo toteaa ja Minna Pajala toivottaa eskarista koululaiseksi -iltaan tervetulleeksi myös nuorempien kuin ensi syksynä kouluun siirtyvien vanhemmat.
– Eskarilaisesta koululaiseksi siirtyminen on sellainen aihe, jossa vanhemmilla on varmasti paljon kysymyksiä toisille vanhemmille, esimerkiksi koulumatkaan tai puhelimen hankintaan liittyen, Emma Kiiskinen sanoo.
– Vertaisryhmissä voi jakaa myös vinkkejä ja hyviä käytäntöjä, jotka ovat toimineet omassa perheessä, tarkoitus ei ole jakaa vain huolia, Minna Pajala toteaa.
– Mekin jaamme vinkkejä, esimerkiksi älylaitteisiin liittyen voimme vinkata jotain kehittävää tekemistä ruutuajalle, Emma Kiiskinen sanoo.
– Jos vanhemmilla on jotain huolia tai haasteita, vertaisryhmien tapaamiset ovat matalan kynnyksen paikka pyytää luontevasti apua minulta, varhaiskasvatuksen erityisopettaja Tiia Uusitalo toteaa.
Emma Kiiskinen on ollut kasvatusohjaajana Korpilahden päiväkodissa viime syksystä lähtien.
– Työskentelen keväällä 2020 alkaneen hankkeen kautta, hanke on tuonut Jyväskylän alueelle yhteensä viisi kasvatusohjaajaa varhaiskasvatukseen, Kiiskinen kertoo.
– Kasvatusohjaaja on päiväkodissa aikuinen, joka ei ole sidottu mihinkään lapsiryhmään. Teemme paljon yhteistyötä Tiian sekä ryhmien työntekijöiden kanssa ja minä pidän pienryhmiä lasten tarpeiden mukaan. Nyt nämä kerhoryhmät ovat olleet tunnetaitoihin sekä vuorovaikutus- ja leikkitaitoihin keskittyviä, Emma Kiiskinen kertoo.
– Toinen puoli työtäni on perheiden kanssa tehtävä työ. Minulla on mahdollisuus jalkautua perheiden luo. Olen ollut aikaisemmin varhaiskasvatuksen opettajana; siinäkin tuli työskenneltyä paljon perheiden kanssa, mutta varhaiskasvatuksen opettajilla ei ole perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön samanlaisia resursseja kuin kasvatusohjaajilla.
Hanke, joka on mahdollistanut kasvatusohjaajan Korpilahdenkin päiväkotiin, todennäköisesti loppuu toukokuussa. Jyväskylässä on kaksi varhaiskasvatuksen kasvatusohjaajaa, jotka eivät ole tämän hankkeen kautta palkattuja.
– Kouluissahan kasvatusohjaajia on ollut jo kauemmin, mielestäni kasvatusohjaajille on tarvetta myös päiväkodeissa, Minna Pajala toteaa.
– Kasvatusohjaaja voi esimerkiksi tukea perheitä äkillisissä muutoksissa nopeasti, mikäli perhe haluaa kasvatusohjaajan tukea, Tiia Uusitalo sanoo ja toteaa, että varhaiskasvatuksen erityisopettajan tehtävä on antaa tukea lapsen kasvuun ja oppimiseen liittyvissä asioissa, kasvatusohjaaja taas voi tukea perhettä missä vain lapsen tarpeisiin perustuvassa tilanteessa.
– Tarvittaessa voin myös ohjata perhettä muunlaisen avun piiriin. Minulta saa apua matalalla kynnyksellä, eikä ongelman tarvitse olla iso. Voimme miettiä yhdessä ratkaisuja ihan arkisiin pulmiin, vaikkapa syömiseen tai pukemiseen liittyviin kiukkukohtauksiin, Emma Kiiskinen toteaa.
Vertaisryhmätapaamisissa voidaan Pajalan, Kiiskisen ja Uusitalon mukaan käsitellä muitakin aiheita kuin nyt päätettyjä.
– Mikäli vanhemmat ottavat ryhmätapaamiset hyvin vastaan, voimme jatkaa niitä. Hyviä aiheita on paljon, huoltajatkin voivat esittää toiveita käsiteltävistä aiheista, Minna Pajala toteaa.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
