08.11.2024 | Alueelta, Tätä mieltä, Tilaajille
Savelan hernemaissitolpat
Täyttelin silmälääkärin vastaanoton aulassa lomaketta, kaihileikkauksen toivossa ja sen pelossa. Saadessani kysymykset raksitettua, silmäilin esille laitettuja pokamallistoja. Vai olisiko minun tullut aika hankkia koira ja valkoinen keppi? Pieni televisioruutu ja 40 watin lukulamppu ovat saattaneet mykiöni siansaksan alkeiskurssille.
Silmälääkäri pyysi minua ystävällisesti laskemaan leukani metallialustalle ja asetteli otsapannan kohdilleen. Olo oli kuin Hannibal Lesterillä. Murahdin ja haastoin aakkostaulun mustat pirulaiset taistoon. Ylärivi näytti selko suomelta, mutta alarivi sitten sitä saksalaista sikaa.
Kirjainten tihrustamisen jälkeen siirryttiin ihastelemaan värikarttoja. Ne loistivat edessäni kuin vesipisarat auton tuulilasissa, odottaessani Savelan hernemaissitolppien valojen vaihtumista. Punaiset, keltaiset ja vihreät vilkkuivat hedelmäpelin tavoin, valon arkojen silmieni edessä.
Kaihi ja ristitaitto olivat pysyneet loitolla, mutta rutikuivuutta ja punavihreäsokeutta silmiini oli suotu sitäkin enemmän. – Nämä sinun silmäsi ovat niin isot, että niitä pitäisi kastella ainakin neljästi päivässä, silmälääkäri ohjeisti ja kirjoitti apteekista noudettavat substraalit “Annan silmilleni”.
Paluu matkalla Savelan hernemaissitolppia oli ihastelemassa enemmänkin porukkaa. Minä tietenkin keulilla ja vettä tuulilasin pinnalla. Valot vaihtuivat vihreään (saatoin nähdä väärinkin). Jotain häikkää siinä lähtöselvityksessä tuntui olevan vähän kuin Vermossa, sillä tuuttauksia kuului puolelta jos toiselta ja keskisormi tuoksahti, kun kaasutin pois.
Kotosalla kaivoin taskusta ostamani tarpeet esille ja lorautin kastelukannusta kunnon hörpyt “Annan silmilleni”. Räpyttelin hetken luomiani lehtopöllön tavoin ja annoin katseeni levätä maaseudun säkkipimeässä. Täällä ei tarvitse värejä arvuutella. Savelan hernemaissitolpatkin saisivat loistaa, joko mustana tai valkoisena. Säästyisi moni silmä, keskisormi ja auton pilli.
05.11.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten kunnan Rantapuistohanke etenee suunnitelmien mukaisesti. Hanke toteutetaan pitkään tyhjillään olleelle tontille Uuraisten vanhimman kerrostalon viereen.
– Syksyllä 2023 FCG:n laatiman suunnitelman pohjalta ensimmäisessä vaiheessa valmistuvat ylätasanne ja kuntoportaat, jotka rakennetaan kesällä 2025. Tämä vaihe tuo merkittävän parannuksen Uuraisten keskustan alueen virkistysmahdollisuuksiin ja maisemaan. Maisema avautuu Pikku-Kuukka-järvelle paljon entistä paremmin, vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill kertoo.
Uuraisten kunta on säästökuurilla, mutta Rantapuistohankkeeseen on saatu merkittävä avustus.
– Rantapuistohanke on sisällytetty tämän vuoden investointiohjelmaan, ja valtuusto on myöntänyt hankkeelle 100 000 euron määrärahan. Keväällä 2024 maankäyttötyöryhmä päätti hakea hankkeelle avustusta Aluehallintovirastolta. AVI myönsi hankkeelle noin 40 000 euron avustuksen, mikä mahdollistaa hankkeen toteuttamisen, kertoo Uuraisten kunnan tekninen johtaja Tiina Löytömäki.
Suunnitelmassa on huomioitu myös ylläpitokustannusten minimoiminen.
– Ylläpidosta vastaa kunta, mutta kuntoportaita ei ylläpidetä talvella. Viheralueet toteutetaan pääosin niittyistutuksilla ja hedelmäpuilla, mikä vähentää nurmikonleikkuun tarvetta, Mari Sivill kertoo.
05.11.2024 | Alueelta, Tilaajille
Minua on viehättänyt suunnattomasti, että olen voinut mahdollistaa ihmisille elämyksen, jota he eivät koskaan unohda, sanoo kuumailmapalloalan pioneeri Markku Sipinen Tikkakoskelta.
Hän täytti viime viikolla 70 vuotta. Se oli merkkipaalu myös keskisuomalaisen ilmailun historiassa, sillä tämän jälkeen käytännön lentotehtävät kaupallisilla ilmapallolennoilla hänen osaltaan päättyvät.
– Käytännössä muuttuu se, että meidän yhtiön, Aeronautin, ohjaajaluettelossa on ollut kolme henkilöä. Nyt sitten on kaksi, Hanna-Kaisa Mäki-Kulmala ja Mikko Soramäki, hän toteaa.
Markku Sipinen valmistautui muutokseen jo 10 vuotta sitten, silloin kansallisten säädösten mukaan ohjaajana toimiminen olisi loppunut. – Samana vuonna kun täytin, niin tuli käyttöön Eurooppa-säädökset ja sain kymmenen vuotta lisäaikaa, hän kertoo.
Lentämistä Sipinen ei aio lopettaa. Ei kuumailmapallolla, eikä myöskään lentokoneella. Yksityislentoja ja koulutuksia hän voi iän puolesta jatkaa.
– Olen sillä tavalla monivammainen, että lennän myös lentokoneilla. Olen lennonopettaja ja tarkastuslentäjä. Nyt saan päättää entistä enemmän itse, mitä teen, Sipinen miettii.
Ennen pallolentäjän uraa hän lensi ultrakevyillä, purjekoneilla ja moottorikoneilla jo teini-ikäisestä alkaen. Lapsuuskoti sijaitsi lentokentän läheisyydessä ja kiinnostus ilmailuun heräsi jo silloin.
– Ystäväni kanssa mietittiin, että millaistahan se pallolentäminen oikein on, kun heillä näyttää lehtijuttujen perusteella olevan aina samppanjaakin tarjolla. Sitä piti kokeilla.
Sipisen kouluttamia pallolentäjiä on lähes 50, eli iso osa Suomen pallolentäjistä on saanut oppinsa häneltä. Itse hän toivoisi, että heitä olisi enemmän.
– Ala on hiljalleen taantunut 90-luvulta alkaen, mutta uskon, että suunta voi myös kääntyä. Toimin Suomen ilmailuliiton ilmapallotoimikunnan vetäjänä vielä tämän vuoden loppuun ja siellä on yritetty tehdä toimenpiteitä alan virkistämiseksi. Esimerkiksi koulutusjärjestelmää on uusittu ja tarjontaa on pyritty järjestämään tasapuolisemmin ympäri Suomen.
Kaupalliselle pallolentotoiminnalle on vakiintunut kysyntä, joka pienellä lisämainostuksella nousisi korkeammalle kuin resurssit antavat myöten tarjota.
– Parhaita mainostajia ovat kokemusasiantuntijat. Kun joku käy lennolla ja kertoo siitä kaverille, niin innostus tarttuu. Kuumailmapallolento on elämys, jota ei voi simuloida ja maailman vanhin tapa ihmisen lentää, Sipinen kertoo.
Ihminen on haaveillut lentämisestä aina. Todistetusti ensimmäinen miehitetty kuumailmapallolento tapahtui 241 vuotta sitten, marraskuussa 1783 Pariisin yllä. Kokemus on yhä hyvin samankaltainen.
– Usein ihastellaan, että näinkö nopeasti tämä nousee ja näinkö hyvin täältä näkee. Sipulipenkit kehutaan ja lennon kohokohta on, jos oma koti nähdään yläilmoista.
Ilmapallolla lentämiseen ei liity vauhti, vaan lentäminen on lempeää leijailua. Aku Ankassa tukka hulmuaa pallolla lentäessä, mutta tosielämässä niin ei ole.
Yksi myytti koskee korkeanpaikan kammoa, moni siitä kärsivä pelkää lähteä pallon kyytiin. Korkeanpaikan kammosta johtuva huimaus on fysiologinen tila, joka syntyy siitä, että korkea paikka on kiinni maan pinnassa, esimerkiksi tikkaat, kallion kieleke tai parveke. Kun ollaan irti maanpinnasta, tunne katoaa.
– Pelkoa kohtaan on hämmästyttävän vähän, Sipinen kertoo.
Kuumailmapallolento ostetaan joko itse tai saadaan lahjaksi. Myös yrityslentona tehdään jonkin verran. Moni haluaa uusia kokemuksen.
Hyvä lentosää on kuiva, maanpinnalla heikkotuulinen ja valoisa. Eli Suomen ilmastossa se tarkoittaa, että helmi-maaliskuulta lokakuuhun on sopivimmat kelit. Päivällä on pystysuoria ilmavirtauksia auringon vuoksi, eikä voi lentää. Varhaisaamu ja ilta ovat parhaita lentoaikoja ja jostain syystä ilta on suositumpi. Lentosääpalvelu on nykyään niin hyvä, että lähtöpaikalla lentoa tarvitsee perua enää ani harvoin.
– Siihen pitää kuitenkin sopeutua, mitä tukusta lähetetään. Jos erehtyy luulemaan, että voi hallita luonnonvoimia, niin huonosti käy. Joskus on tapahtunut, että lento on peruutettu, vaikka olisikin voinut lähteä, mutta toisin päin ei koskaan. Lennosta voi tehdä vaativan esimerkiksi se, että se suuntautuu alueelle, jossa on vähän laskeutumispaikkoja, Sipinen kertoo, mutta lisää, että kuumailmapallolennot ovat kaukana extremestä.
Unohtumattomimpia lentokokemuksia Sipiselle ovat olleet esimerkiksi ennätyslennot. Hänellä on hallussaan kuumailmapallolentämisen Suomen ennätykset matka-, aika- ja korkeuslennossa. Matkalennon SE-tulos on 494,22 kilometriä, aikalennon 13 tuntia ja 46 minuuttia ja korkeuslennon 8 801 metriä. Yleisölennätyksissä ei mennä niin korkealle, että ilma juurikaan kylmenisi, mutta ennätyslennossa mittari näytti enimmillään 57 pakkasastetta.
Markku Sipinen lensi ensimmäisen kuumailmapallolentonsa vuonna 1985 ja jo neljä vuotta myöhemmin hän perusti Aeronautin ja aloitti kaupalliset lennot. Suomeen iski 90-luvun alussa lama, mutta Aeronaut selvisi sen yli maahantuonnin, mainosyhteistyön ja lopulta myös yleisölennätysten avulla. Tuolloin Sipinen toimi vielä päivätyössä Tikkakosken koulussa erityisluokanopettajana.
Vuonna -95 perustettiin Tikkakoskelle Ilmailulukio ja Sipinen toimi siellä eläkkeelle jäämiseen saakka. Lukion lakkautuspäätös harmittaa vieläkin.
– Keski-Suomella olisi edellytykset nostaa profiilia ilmailumaakuntana, koska Tikkakosken lisäksi on Kuoreveden lentokonetehdas. Mutta meidän vahvuudet jätetään käyttämättä, hän harmittelee.
Sipisellä on mielenkiintoisia ajatuksia myös koskien lentokentän paikkaa ja ilmailun kehittämistä Keski-Suomessa.
– Jos todella haluaisimme kehittyä, niin meidän tulisi saada uusi yleisilmailun lentopaikka keskempänä alueellista väestön painopistettä. Sille on maakuntakaavassa merkitty paikkakin Korpilahdelle, Sipinen sanoo
– Ilmailuinfran rakentaminen on halpaa, sillä pari kilometriä kiitorataa mahdollistaa lennot vaikka minne, mutta pari kilometriä rautatietä tai moottoritietä vie vain pari kilometriä eteenpäin. Nyt päästäkseen Jyväskylästä Helsinkiin lentämällä, pitää ensin ajaa kohti pohjoista. Tikkakosken ilmatila on myös melko ruuhkainen, koska ilmavoimat toimii täällä, esimerkiksi purjelentäjät matkustavat Pieksämäelle, Sipinen päättää.
– Ilmailun päästöistä puhutaan paljon ja on syytäkin. 95 prosenttia ilmailun päästöistä tulee mannerten välisistä lennoista. Niiden vähentäminen on oikeasti ainut tapa saada päästöjä vähemmäksi. Sähkö tai hybridilentäminen on vielä kehitysasteella ja vaikka koneista saataisiin toimivia jo lähivuosina, niiden hyödyntäminen pitkillä lennoilla on yhä utopistista.
Myös Aeronautissa on kiinnitetty huomiota ekologisuuteen. Vaikka ala on ilmailun kokonaisuudessa marginaalinen, on päästöjen vähentämisellä merkitystä, ainakin esimerkin omaisesti. Viherpesusta Markku Sipinen ei pidä, mutta tekee voitavansa. Maailman vanhinta tapaa lentää voi myös uudistaa.
– Meillä käytössä on ainut Suomessa toimiva ekopallo. Se kuluttaa polttoainetta 20–50 prosenttia vähemmän kuin tavallinen pallo, jolloin saamme päästöt vähennettyä samassa suhteessa. Säästö saavutetaan sillä, että pallon kuoren yläosa on valmistettu kaksinkertaisesta eristävästä kankaasta.
Hän uskoo, että tulevaisuus tuo tullessaan yhä puhtaampia tapoja tuottaa käyttövoimana nykyään käytettävää propaania tai teknologia mahdollistaa sen korvaamisen vedyllä.
Lähes kaiken kokeneella kuumailmapallolentäjällä on yhä kipinä tallella ja myös toteutumattomia haaveita.
– Alppien ylitse olisi joskus hienoa lentää.
Hanna Lahtinen
05.11.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan Martat ja Toivakka Lions järjestivät yhteisen tekoälyinfon kauppaneuvos Matti Perälän kodissa. Iltaan saapui 40–50 tekoälystä kiinnostunutta.
Tekoälystä oli kertomassa toimittaja Timo Siukonen, joka toimi Helsingin Sanomien toimittajana 39 vuotta. Eläkkeelle jäätyään hän on paneutunut tietokirjojen kirjoittamiseen. Vuonna 2019 valmistui kirja Mitä tulisi tietää tekoälystä. Sen tekijöinä ovat toimittaja-tietokirjailija Siukosen lisäksi Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnan emeritusprofessori Pekka Neittaanmäki.
– En tiedä, mitä te tiedätte jo tekoälystä, mutta yritän nyt puhua mahdollisimman yksinkertaisesti. En itsekään ymmärrä kaikkea tekoälystä, mutta kaiken aikaa hankin lisää tietoa siitä, mitä se on, totesi Siukonen.
Tekoäly on jo ympärillämme arjessa.
– Martatkin joutuvat tekemisiin tekoälyn kanssa. Lappeenrannan yliopiston ruoanvalmistustekniikan maisteriohjelma sisältää tekoälyn ja teknologian soveltamista ruoanlaittoon, totesi Siukonen.
Entä mikä on yhteys leijonilla ja tekoälyllä?
– Suomen Lions-liitto kouluttaa jäseniään tekoälyn käyttäjiksi, on perustanut tukiryhmän Chat GPT:n käyttöä varten ja on hyödyntänyt tekoälyä strategiatyössä. LC-Toivakan jäsen, emeritusprofessori Pertti Ahonen osallistui virassa ollessaan tekoälyn kehittämiseen valtio-opin tutkimuksessa.
Timo Siukonen nosti luennossaan esiin kolme asiaa. Ensimmäiseksi tekoälyn historian. Toiseksi tekoälyn toiminnan ja kolmanneksi arvion, mikä on tekoälyn tulevaisuus.
Siukonen sukelsi syvälle historiaan ja käytti Kreikan mytologian pronssista valettua Talos-jättiläistä vertauskuvana.
– Se suojeli Kreetan saarella Foinikian prinsessaa Europeta 400 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Talos oli mekaaninen sotakone, joka rakennettiin ihmisen tekniseksi apuvälineeksi. Sellainen on myös tekoälyllä varustettu tietokone. Antiikin Kreikan suuret ajattelijat, kuten Pythagoras ja monet muut loivat perustan nykyajan filosofialle, logiikalle, matematiikalle, tähtitieteelle, merenkululle ja koneenrakennusopille. Samoja teorioita hyödynnetään yhä myös tekoälyssä.
Ranskalainen keksijä Joseph Marie Jacquard oli tietämättään tietokoneohjelmoinnin ja digitaalisten tietokoneiden kantaisä. Hän keksi vuonna 1804 reikäkorttilaitteen, jota hyödynnettiin kuviokudosten aikaansaamiseksi automaattisissa kangaspuissa. Jacquardin koneen tekninen oivallus avasi oven automaattiselle tietojenkäsittelylle, josta tuli keskeinen osa tietokoneiden ja tekoälyn tieteellistä historiaa.
Tietokoneiden toiminta perustuu tieteelliseen laskentaan. Charles Babbage sai vuonna 1801 valmiiksi Difference Engineksi nimeämänsä mekaanisen laskimen. Charles Xavier Thomas de Colmar valmisti ensimmäisen kaupallisen tuotteen, Arithmometer-laskimen.
Sittemmin John Atanasoff esitteli vuonna 1939 ABC-tietokoneen prototyypin, joka tukeutui binäärilukujärjestelmään yhdistäen digitaalisen ja elektronisen laskutavan. Tämä kehitystyö jäi kesken toisen maailmansodan vuoksi. Maailmansodan aikana suurvaltojen välillä alkoi kilpavarustelu tietokoneiden ja atomipommin kehittämisessä. Yhdysvalloilla oli Eniac, Britannialla Colossus ja Saksalla Z3, joka valmistui vuonna 1941 ja oli ensimmäinen täysautomaattinen ohjelmoitava tietojenkäsittelykone, eli tietokone.
Tekoälyn isäksi voidaan nimetä yhdysvaltalainen tietojenkäsittelytieteen professori John McCarthy Stanfordin yliopistosta, sillä hän esitteli vuonna 1956 Dartmouth Collegen kesäseminaarissa New Hampshiressa ensimmäisenä termin keinotekoinen älykkyys = tekoäly.
– Tekoälyn kehitys ei sujunut toiveiden mukaisesti. Tutkijoiden tavoitteet olivat liian kunnianhimoisia toteutettavaksi käytännössä. Ohjelmat tuottivat liian paljon virheellistä tietoa. Kuuluisa esimerkki tekstin kääntämisen vaikeudesta tekoälyllä vuonna 1954 on englannista venäjäksi ja takaisin venäjästä englanniksi Raamatun lause ”henki on altis, mutta liha on heikko” vääntyi tekstissä muotoon ”viina on hyvä, mutta liha mätä”. Synonyymit tekivät tepposet.
Siukonen puhui laajasti myös siitä, kuinka tekoäly luodaan osaksi tietokonetta.
– Ennen kuin tekoälyä voidaan alkaa opettaa, sille täytyy luoda tietokoneohjelma, kerätä tietoa ja tallentaa algoritmeja, jotka ovat kuin keittokirjan reseptejä; kun teet ohjeen mukaan, lopputuloksesta tulee toivotun mukainen. Tärkeää on, että pohja-aineistossa on käytössä yhtenäinen mittayksikkö, mikä takaa sen, että tulokset ovat luotettavia ja vertailukelpoisia keskenään.
Siukonen vertasi tekoälyä ihmisen kehittymiseen.
– Opiskelun kautta lapsi oppii teorioita ja ammattikoulutuksen kautta hänestä voi tulla vaikka lentäjä. Suurvallat lähettävät avaruuteen astronautteja, kosmonautteja ja taikonautteja. Viimeksi tekoälyohjattu raketti laskeutui onnistuneesti lähtötelineeseensä ilman lentäjää.
Tekoälyllä varustettu tietokone hyödyntää algoritmeja. Käsitellessään muistiin tallennettua dataa, tekstiä, kuvia, ääntä ja numeerista tietoa, se alkaa oppia lisää. Valitaan sopiva algoritmi, joka osaa analysoida dataa ja tehdä ennusteita.
– Tekoälyn kehitysvaiheissa tarvitaan ihmistä. Data-analyytikot, insinöörit ja tutkijat ovat vastuussa prosessista. Ajan myötä tekoäly alkaa toimia tavoitteiden mukaisesti, ja se voidaan ottaa käyttöön oikeiden ongelmien ratkaisemiseksi ja ennusteiden tekemiseksi. Tekoäly voi oppia myös automaattisesti tunnistamaan poikkeamia ja virheitä datassa. Algoritmien mukaisesti se analysoi datan rakenteita ja löytää epäloogiset arvot, jotka sitten poistetaan tai korjataan sääntöjen mukaisesti. Datan puhdistaminen on kuin digitaalinen siivousoperaatio, joka varmistaa aineiston puhtauden.
Tekoälyyn liittyviä laitteita on pieniä ja suuria, paikallisia ja maapallon kattavia, sen mukaan kuin verkostoja on rakennettu ja osallistumisoikeus hankittu.
– Jotta tekoäly voi tuottaa ihmistä hyödyntäviä toimintoja, siihen on ladattava valtava määrä tietoa. Sitä kutsutaan Big dataksi eli massatiedoksi, jonka arvoa mitataan tiedon määrällä, tiedon valikoimalla, tiedonkäsittelyn nopeudella ja lopputuloksen arvolla.
Tekoälylaitteet osaavat ajaa itsenäisesti autoja, toimia ”sihteerinä” eli henkilökohtaisina avustajina tiedon hankinnassa tai kalenterin hallinnassa. Monissa muissakin teknisissä laitteissa on mukana tekoäly.
– Tekoälyä hyödyntävät lääketiede ja terveydenhuolto, koulut, puolustusvoimat, pankit, vakuutuslaitokset, kielen kääntäjät, taksit ja ruokalähetykset. Puheen ja kuvien tunnistamisessa ja videoiden valmistamisessa tekoälystä on suurta hyötyä. Kasvojen tunnistamisesta hyötyvät viranomaiset rikollisia jahdatessaan. Armeijan drooneissa on runsaasti erilaisia mittalaitteita ja kameroita, joiden tietojen yhteensovittamisessa tekoälystä on verrattomasti apua, Siukonen luetteli.
Vuorovaikutteinen keskustelu tekoälyn kanssa on myös tätä päivää. Tekoälyn sisältävän tietopankin kanssa voi keskustella lähes millä kielellä tahansa, myös suomeksi. Chat GPT:n omistaa Elon Muskin perustama OpenAI-yritys ja Copilotin Microsoft. Nämä keskustelevat chatbot-robotit kommunikoivat käyttäjän kanssa luonnollisilla kielillä valituista aiheista. Markkinoilla on ilmaisia ja maksullisia tekoälyohjelmia. Tarjouksilla pyritään koukuttamaan ihmisiä maksullisiksi asiakkaiksi.
Chatbot-robotit pystyvät vastaamaan kysymyksiin, luomaan tarinoita, tiivistämään kirjojen ja artikkeleiden tekstejä, avustamaan ohjelmointitehtävissä ja antamaan älykkäitä ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi.
– Koska tekoäly on ihmisen apuväline, se ei voi tietää kaikkea kaikesta. Vastuu tiedon hyödyntämisestä jää ihmiselle, sillä nämä chatbotit voivat antaa virheellisiä vastauksia ikään kuin savolaisen puhuessa: vastuu siirtyy kuulijalle.
Veikko Ripatti
31.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Pahan miehen poika on Sami Kieksin kuusiosainen podcast, jossa Mika Hägg kertaa lapsuutensa traumaattisia kokemuksia. Hänen isänsä oli tunnettu rikollinen. Mikan lapsuuden perheessä rikollisuus ja väkivalta olivat osa arkea. Jyväskylässä kasvanut ja nykyisin Tikkalassa asuva Mika Hägg palaa podcastissa näihin kokemuksiinsa. Podcast on kuunneltavissa Yle Areenassa.
Mika Hägg kertoo, että hän oli vuosikausia kirjoittanut ”pöytälaatikkokirjaa”. Hän mietti, mitä kautta kirjaa yrittäisi saada julkaistuksi. Hän otti yhteyttä Sami Kieksiin Instagramin kautta.
-Sami pyysi, että lähettäisin hänelle otteita kirjasta. Niitä sitten iltaisin hänelle kirjoittelin. Hän tuntui kiireiseltä, ja pyysin häntä kertomaan, kun tekstien lähettäminen riittää. Hän kehotti jatkamaan. Sitten Sami soitti ja kertoi olevansa kiinnostunut tekemään aiheesta audiodokumentin, Hägg kertoo.
Podcastin tekemiseen kuului lukuisia keskusteluja Kieksin kanssa.
-Kokemus oli uskomattoman voimaannuttava, vaikka pelkäsin etukäteen ihan hirveästi. Kun on tämän ikäinen mies (55-vuotias), näistä asioista ei yleensä puhuta. Minulla oli selkeänä motiivina se, että pystyn auttamaan aika montaa muuta ihmistä, joilla on samankaltaisia kokemuksia.
Podcast julkaistiin reilu viikko sitten ja Hägg on jo saanut yhteydenottoja.
-Palaute on ollut hyvää ja sitä on tullut yllättäen varsinkin miehiltä. Sami Kieksi valaisi etukäteen, mitä kaikkea podcastin tekemisestä voi seurata. Myös negatiivisia asioita, mutta sellaisia ei ole vielä ainakaan tullut, Hägg sanoo.
30.10.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten kirkko täyttää ensi vuonna 120 vuotta. Muutamissa lähteissä valmistumisvuodeksi mainitaan 1904, mutta oikeampi vuosiluku on kuitenkin1905.
Seurakunnan ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1803 ja nykyinen kirkko rakennettiin samalle paikalle rakennusmestari J. Wigrenin suunnitelmien mukaan noin 100 vuotta myöhemmin. Rakennusvaiheessa mukana oli myös arkkitehti Yrjö Blomstedt, jonka kädenjälki näkyy erityisesti kirkon kansallisromanttisissa ornamenteissa. Kellotapuli on rakennettu vuonna 1882 arkkitehti Alfred Cavénin suunnitelmien mukaan.
Vanha kirkko oli yläosaltaan raskaampi, nykyisessä ristikirkossa on kahdeksankulmainen siro lanterniini ristikeskuksessa
Viimeisin kunnostus tehtiin arkkitehti Tuija Ilveksen suunnitelmien mukaan 1990-luvun lopulla. Juhlavuoden aikana kirkko aiotaan kunnostaa ainakin ulkopuolelta arvoiseensa kuntoon.
Arkkitehtitoimisto Ark-Kantonen Oy on erikoistunut arvorakennusten ja erityisesti kirkkojen kunnostuksiin ja oli suunnittelemassa myös edellistä remonttia, jolloin myös sisätilat ehostuivat. Arkkitehti Jussi Kantonen esitteli Uuraisilla viime perjantaina suunnitelmia 120-vuotiaan kirkon ja yli 140-vuotiaan tapulin kunnostamiseksi. Korjaustarpeita kartoittavaan ryhmään kuuluvat lisäksi Pekka Minkkinen, Simo Koskinen, Markku Vanhala ja Keijo Sironen.
Suunnitelma on, että vanhat irtoavat maalit poistetaan, vaurioituneet puuosat ja ikkunalasien kittaukset korjataan. Tämän jälkeen julkisivu ja ikkunat huoltomaalataan. Muita toimenpiteitä on kirkon ryömintätilan tuuletuksen parantaminen, mikä tapahtuu avaamalla sokkelin tuuletusluukut kesäajaksi. Tarkoitus on lisäksi muovata maanpintoja rakennuksen ympärillä poispäin viettäviksi, kunnostaa salaojitus ja korjata hieman syöksytorvia.
– Julkisivulaudoitus on ikäisekseen hyvässä kunnossa, ainoastaan kellotapulin repsottavat luukut täytyy joko jäykistää raudoilla tai uusia kokonaan. Tapulissa maalipinta on päässyt vähän huonompaan kuntoon kuin kirkossa, Jussi Kantonen kertoi.
Kirkko maalataan samanlaisilla väreillä kuin se on viimeksi maalattu, mikä tarkoittaa, että ulkonäkö hieman muuttuu, sillä nykyinen maali on huomattavasti haalistunut 25 vuodessa. Uusi maali raikastaa rakennuksien ilmettä.
– Kun kirkko edellisen kerran maalattiin, oli todella sateinen kesä ja ilman hyvää suojausta maalaamisesta ei olisi tullut mitään, muisti Raimo Lindfors.
Kirkon peltikate joko kunnostetaan tai uusitaan. Sisäpuolella suurin korjauskohde on asbestilevyistä valmistettu urkujen puhallinkotelo, joka todennäköisesi kapseloidaan.
– Remontin laajuus riippuu paljolti kirkkohallitukselta saatavasta avustuksen määrästä. Hallitus on leikkaamassa merkittävästi kirkon valtionavustusta, eikä rahaa ei ole jaettavaksi ollenkaan niin paljon kuin menneinä aikoina. Avustusprosentti on maksimissaan 80, kertoo kirkkoherra Antti Toivio.
Hanna Lahtinen
