19.01.2024 | Tätä mieltä
Jokainen kylä ansaitsee ikioman kauppansa, jonka koko on suhteutettu kunnan ostovoimaan ja kävijämäärään. Kaupan käynnin yksinkertainen perussääntö on, että ostetaan sopuhinnalla tuottajalta tavaraa sisälle kauppaan ja myydään sitä sitten kalliimmalla hinnalla ulos kuluttajalle.
Toisen nälkä on toisen palkka, mutta toisen palkka ei saisi olla koskaan tuottaa nälän tunnetta. Kauppoja tehdessä täytyy ottaa huomioon ruuantuottajien tärkeys, ilman heidän panostaan tuotannossa marketeissa myytäisiin pelkkää peltiä. Kunnon korvaus tehdystä työstä kuuluu myös sen alkulähteille. Asiakkaita hemmotellaan silloin tällöin tarjouksilla, mutta aina ei voi olla ”Sulo Vilenin päivä.” Sen vihreäpipoisen miehen, joka osti, kun halavalla sai.
Kaupassa käynti on monelle myös sosiaalinen tapahtuma. Päivää piristävä kohtaaminen tutun myyjän pakeilla, jolle saattaa kertoa kuulumiset ostoksiensa ohessa. Asiakkaan sanotaan olevan aina oikeassa, mutta ei se automaattisesti tarkoita, että myyjä olisi aina väärässä. Sopuisa kompromissi tässäkin asiassa lisää asiakassuhdetta ja luo pohjaa tulevaan. Ihmisiä tässä ollaan kassan kummallakin puolella, toisinaan hieman nälkäkiukkuisia ja toisinaan hyvinkin nauruherkkiä.
Vanhat kauppakiinteistöt tulevat ajan saatossa tiensä päähän ja käyvät ahtaiksi käyttäjilleen. Silloin tulee aika investoida ja luoda asiakkaille lisää liikkumatilaa. Ettei heidän tarvitsisi enää jatkossa turvautua siihen kuuluisaan pelkkään ”sopuun” kyynärpäilleen ja ostoskärryilleen tilaa etsiessään. Neliöiden ja hyllytilojen kasvettua tarpeensa täyttäviksi myös työntekijöiden arki helpottuu. Enää ei tarvitse siirtää ensin paria tavaralavaa tieltä pois päästäkseen käsiksi tarvitsemaansa.
Uuraisille valmistui uusi uljas S-marketti Saarijärventien varteen. Harmaa laatikko pitää sisällään kaikkea hyvää, millä jääkaappinsa täyttää. Heti kaupan sisälle astuttaessa asiakas havaitsee heviosaston olevan pullollaan eksoottista etelän hedelmää ostoskoriin poimittavaksi. Lihahyllyltä löytyy paksun paksua makkaraa ja maitokaapista ultraraskasta rahkaa. Asiakas voi tasa-arvon nimissä toivoa hyllyyn veljenmakkaraa siihen siskonmakkaran rinnalle. Toiveita täytellään mahdollisuuksien mukaan.
Enää ei tarvitse uuraislaisen Emilian, Sulon, Juhanan tai Ullan lorottaa alvariinsa tankkia täyteen, eikä haikailla merta edemmäs kalaan, kun oma kalatiski sijaitsee siinä ihan kävelymatkan päässä täynnä ”kampelaa” ja ”nieriää.” Ajakoon muut vuorostaan tänne päin, ulkomaille Uuraisille. Täällä Jaffa paistaa ja ”myötämielestä” päin tuulee.
19.01.2024 | Tätä mieltä
Syntyykö säästöjä terveyskeskuksia, pitkäaikaishoidon paikkoja lakkauttamalla. Kuka hoitaa ja miten? Toteutuuko yhdenmukaisuus, tasa-arvo, ihmisoikeus, inhimillisyys jne?
Väki vanhenee ja sairastavuus lisääntyy.
Miten lääkäriaikoja saa jo nyt ruuhkaisilta, isojen asutuskeskusten jäljelle jääviltä terveyskeskuksilta, joista nyt jo paikalliset valittavat, etteivät pääse lääkäriin?
Miten toimii hoidon jatkuvuus, jos sattuu saamaan lääkäriajan? Tulee oma lääkärijärjestelmä?
Jos saadaan lisää lääkäreitä, hoitajia, henkilökuntaa, mistä saadaan lisää tiloja? Jo nyt kerrotaan tilojen puutteesta, ahtaudesta. Alkavatko vastaanotot toimimaan kahdessa vuorossa? Mistä niitä säästöjä tulee?
Isommissa yksiköissä olisi hoitoa saatavissa monipuolisemmin, kuten erikoislääkärin palveluita, laboratorio, kuvantamiset, kuntoutus ja niin edelleen. Samalla lääkärireissulla tuskin saa labrakokeita, röntgentutkimuksia, erikoislääkärin vastaanottoa ynnä muuta. Sairaan on joka tapauksessa tehtävä useampi matka, jonka oma vastuu on potilaalle 50 euroa. Tähän lisäksi tulee kustannuksia Kelalle.
Liikkuvat palvelut, digipalvelut.
Millainen on soteauto? Millainen henkilökunta, onko lääkäri, sairaanhoitaja, laborantti, fysioterapeutti, sosiaalihoitaja, terveydenhoitaja (lasten neuvola), autonkuljettaja?
Ketä soteauto palvelee? Ei ainakaan kiireellistä apua tarvitsevia. Missä auto pysähtyy? Missä potilaat odottavat vuoroaan? Miten henkilökunnan tauot, sosiaalitilat? Miten usein soteauto tulee kyläkunnalle? Montako soteautoa Keski-Suomen hyvinvointialueelle? Mitä autot maksavat varusteineen?
Digivastaanotto.
Soitat terveysaseman vastaanoton numeroon, jätät soittopyynnön äänimerkin jälkeen. Odotat puhelimen lähettyvillä soittoa tuntitolkulla uskaltamatta tehdä normiaskareita. Soiton tullessa hätääntyneenä kerrot oireesi ja vaivasi hoitajalle, mikäli muistat kaiken tai osaat ilmaista oireitasi oikein. Hän kirjaa asiasi omakantaan, keskustelee niistä nettilääkärin kanssa. Sitten hoitaja soittaa sinulle saatuaan lääkärin kiinni ja antaa hoito-ohjeita tai antaa ajan, jotta lääkäri soittaa vaikka Oulusta.
Asian hoitamiseen menee kahden työntekijän aika. Tärkeitä havaintoja voi jäädä tekemättä. Hoitajalle sälytetään paljon vastuuta. Kiireellisen hoidon saanti voi viivästyä ja potilaan tila heiketä odotellessa. Toiminta on vähän kuin lasten ”rikkinäinen puhelin” -leikki.
Päivätoiminta.
Missä Toivakan kuntouttava päivätoiminta järjestetään? Huhu kertoo, että vanhuksia kuljetetaan Vaajakoskelle. Miksi? Kustannussäästökö?
Ikääntyneiden ympärivuorokautinen hoito.
Paikkamääriä vähennetään. Mihin laitetaan apua, valvontaa tarvitsevat, jotka eivät pärjää kotona kotihoidon, omaisten turvin? Novan päivystykseenkö? Ei edistä paranemista maata yksin sairaana, avuttomana puhelin tai turvaranneke turvana kotona. Ja meneekö turvahälytys hälytyskeskukseen, missä on vieras ihminen, joka sitten hälyttää apua jostakin?
Pitkäaikaishoidon paikat tarkoitus lakkauttaa vuoteen 2027 mennessä.
Miten yhtälö toimii, kun nytkin Novan päivystys ruuhkautuu vanhuksista, joita ei voi lähettää kotiin ja joita ei kotihoidon 3-4 käyntiä pysty hoitamaan? Missä inhimillisyys? Yhteisöllisen asumisen paikat tuskin sopivat vuodepotilaille, monisairaille vanhuksille.
Lisäksi ei ole inhimillistä, jos sairas vanhus tai nuorempikin siirretään satojen kilometrien päähän omaisistaan, vieraisiin paikkoihin, joissa kukaan ei tule katsomaan, eikä hänellä ole läheistä huolehtimassa. Puhelin on hyvä, mutta kaikki eivät osaa tai pysty sitä käyttämään.
Yhteisöllisen asumisen paikkojen ajattelen sopivan henkilöille, joilla on jonkin verran omaa toimintaa jäljellä ja jotka pystyvät ohjattuun toimintaan. Vuoteeseen hoidettavat tarvitsevat erilaista hoitoa, hoivaosastoa yhteisöasumisyksikköjen rinnalle.
Mikäli terveyspalvelut Toivakassa lakkaavat, mikä on apteekin kohtalo? Lakkaako sekin, jos lääkäripalvelut loppuvat? Toiminnan kannattavuus? Miten ikääntyneet, autottomat saavat lääkkeensä? Kuka neuvoo lääkevaihdoissa? Kaikki ikääntyneet eivät ole kotihoidon asiakkaita. Lapset voivat asua kaukana jopa ulkomailla saakka. Kela ei korvaa lääkkeenhakumatkoja.
Toimiva terveydenhoito. Mitä se on? On paljon hienoja teorioita, suunnitelmia. Arki, käytäntö on kaukana niistä. Kuinka saada ne kohtamaan?
Nim. Vastauksia kysymyksiin odottelee huolestunut, vanheneva toivakkalainen
17.10.2023 | Tätä mieltä, Tilaajille
Toivakan naapurissa Jyväskylän kaupunki kasvattaa asukasmääräänsä. Kaupungin lähialueilla on huolehdittava siitä, että on tarjolla kiinnostavia, erilaisia vaihtoehtoja keskusta-asumiselle, jotta myös maaseutua kaipaaville löytyy mieluinen asuinpaikka. Kaupungin läheinen maaseutu on tutkitusti haluttua asuinseutua, jonka ehdoton vetonaula lapsiperheille on kyläkoulu.
Monen maallemuuttajan unelma on oma koti maaseudun rauhassa, mutta lähellä palveluita – eli juurikin kaupungin läheisellä maaseudulla. Jos halutaan lapsiperheiden muuttavan alueelle, on itsestään selvää, että lähikouluista kannattaa pitää kynsin ja hampain kiinni.
Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Olli Lehtosen tutkimus vahvistaa alueen väestökehityksen notkahtamisen koulun lakkauttamisen myötä, joten koulun merkitys alueelle on merkittävä. Se vaikuttaa lapsiperheiden asuinpaikkavalintoihin ja tärkeää onkin ymmärtää kouluverkkoa koskevien päätöksien merkitys: kyse ei ole vain kylien lähipalveluista vaan koko kuntaa koskevasta alueiden elinvoimasta.
Kansallinen koulutuksen arviointikeskus Karvi julkaisi hiljattain tuoreen arviointikertomuksen kouluverkon muutosten vaikutuksista maaseutu- ja saaristoalueilla. Tutkimuksen mukaan koulujen lakkauttamisen vaikutus kuntien talouteen ja elinvoimaan voi säästöjen sijaan olla jopa päinvastainen. Karvin raportin mukaan koulutusmenot kasvoivat vähiten niissä kunnissa, joissa oli tehty vähäisiä tai ei ollenkaan kouluverkkomuutoksia, kun taas suuria tai erittäin suuria muutoksia tehneissä kunnissa menot kasvoivat merkittävästi muita kuntia enemmän.
Itä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtolan mielestä ongelmana on se, että lakkauttamispäätöksiä tehdään ainoastaan talouden näkökulmasta ja unohdetaan pedagogiset, logistiset ja hyvinvointivaikutukset.
Tulevien vuosien väestökehitys haastaa maaseutukuntia ja kaupunkeja raakasti, lisäksi päätöksiä joudutaan tekemään tiukkenevan talouden puristuksessa. Tässäkin tilanteessa katseet pitäisi pystyä pitämään kaukana tulevaisuudessa ja muistaa, että kouluverkkopäätös on myös arvovalinta, mutta vähintään yhtä paljon se on elinvoimapäätös. Parhaiten tulevat selviämään ne kunnat, jotka pystyvät tarjoamaan monipuolista asumista sekä tolkulliset palvelut sisältäen perheystävällisen varhaiskasvatus- ja kouluverkon.
Toivakkalaisen maaseudun puolustaminen ja elinvoiman vahvistaminen tarvitsee nyt uudenlaisia toimintatapoja. Asettumalla samalle puolen pöytää ja noudattamalla kunnioittavaa, kuuntelevaa ja ymmärtämään pyrkivää keskustelutapaa, voidaan välttää kyläkoulukeskustelun eskaloituminen rikki repivine seurauksineen. Yhtä köyttä vetävässä kyläläisten ja kuntalaisten, viranhaltijoiden, koululaisten vanhempien ja kuntapäättäjien muodostamassa yhteisössä halutaan kääntää kaikki kivet. Yhdessä on mahdollisuus löytää ennakkoluulottomia ja luovia ratkaisuja, joilla hyödynnetään sijaintia Jyväskylän kainalossa: keksitään keinot oppilas- ja väestöennusteiden kampittamiseen ja Kankaisten koulun tulevaisuuden turvaamiseen. Tästä hyötyy koko kunta.
Kyläkoulu on lehmä, jolla maitoa – asukkaita ja oppilaita – saadaan. Lypsävästä lehmästä on syytä pitää hyvä huoli.
Reena Laukkanen-Abbey
kyläasiamies, Keski-Suomen Kylät ry
Johanna Niilivuo
maallemuuton asiantuntija, Suomen Kylät ry
Kati Markkanen
maaseudun puolustaja, Toivakka
