Keski-Suomen hyvinvointialueen palveluverkkoselvitys on lausuntokierroksella. Hyvinvointialueet ympäri maan etsivät kiireellä säästötoimia, jotta valtion edellyttämä aikaraja alijäämien kattamiseksi täyttyisi. Useat hyvinvointialueet ovat päätymässä lähipalveluiden lakkauttamiseen ja palveluiden keskittämiseen. Päätöksillä on kiire ja jo vanha suomalainen sananlasku sanoo, mitä kiireessä syntyy.
Valtion olisi pitänyt alun alkaen antaa hyvinvointialueille enemmän aikaa sopeuttaa toimintaansa. Todella monien ja moninaisten organisaatioiden yhdistäminen oli jo tarpeeksi suuri ja vaativa ponnistus, johon kului ensimmäinen vuosi. Hyvinvointialueilla ei ole aikaa miettiä ja kehittää sulkemisia, lakkauttamisia ja keskittämisiä innovatiivisempia ratkaisuja, joilla säästöjä saataisiin aikaiseksi. Useilla alueilla on meneillään pilottihankkeita ja Keski-Suomessa on esillä ollut muun muassa omalääkärijärjestelmä, joka ainakin osittain perustuisi ammatinharjoittajamalliin.
Monet asiantuntijat ovat varoittaneet perusterveydenhuollon rapauttamisesta. Siellä, missä lähipalveluina tuotettavat perusterveydenhuollon palvelut toimivat, niiden pitäisi myös jatkua. Lääkäri- tai hoitajapulasta kärsivillä alueilla olisi syytä miettiä, miten palveluita voidaan parhaiten tuoda mahdollisimman lähelle niiden käyttäjiä.
Pienten keskisuomalaisten kuntien päättäjät ovat varmasti huolissaan ja pettyneitä. Ja ihan aiheesta. Peruspalvelut vaikuttavat elinvoimaan ja alueen houkuttelevuuteen asuinpaikkana. Asia ei voi olla niin, että kovassa paineessa ja kiireessä tehdyt päätökset vaikuttavat kuntien ja maakunnan elinvoimatekijöihin kenties peruuttamattomalla tavalla. Mikäli niin sanottujen kivijalkapalveluiden ovet menevät säppiin, uskottava suunnitelma palveluiden tuomiseksi lähelle on oltava valmiina. Niiden sote-bussien on syytä olla tallissaan valmiina odottamassa, tai sitten niitä ei tule ikinä.
On toimittajia, jotka väsymättä jaksavat kiinnittää huomiota yhteiskunnan epäkohtiin, esittää salaliittoteorioita, epäillä kaikkea ja tehdä suuria paljastuksia.
Sitten on toimittajia, jotka naivisti luulevat, että hyvinvointiyhteiskunta on vielä ainakin osittain totta.
On toimittajia, jotka jahtaavat rötösherroja, tietävät, että valta sokaisee, että jokaisessa virkamiehessä asuu pieni diktaattori ja että kukaan ei tee vapaaehtoistyötä pyyteettömästi.
Sitten on toimittajia, jotka uskovat, että politiikkaan lähdetään yhä siksi, että halutaan toimia yhteiseksi hyväksi, antaa asiantuntemus oman yhteisön käytettäväksi ja että viranhaltijat eivät ole pelkkiä isopalkkaisia paperinpyörittäjiä. Tai että joku voi nauttia myös tekemisestä, mistä ei saa palkkaa.
On toimittajia, jotka nauttivat tilaisuuksista, joissa näkee kaikki, jotka ovat jotakin. Jossa ilma täyttyy soveliaan etäisyyden päästä moiskautetuista poskisuudelmista ja menestyksen pafyymista. Jossa trendaavat ilmiöt kohtaavat kuumimmat influensserit. Jossa puhutaan paljon ja ohi.
Sitten on toimittajia, joita lähtökohtaisesti ahdistaa mennä paikkaan, missä on paljon ihmisiä, mutta kun takavasemmalta löytyy sopiva tarkkailupaikka, niin on ihana tarkastella, kuinka lusikka kilisee kahvikuppiin ja hymy nousee silmiin saakka. Kuinka ihminen puhuu ihmiselle ja tämä kuuntelee ja ymmärtää.
Tämä toimittaja kuuluu tähän ”sitten on toimittajia” -sarjaan ja koen siksi ajoittain huijarisydroomaa. Mutta tiedostan myös, että se on minulle ainut tapa tehdä työtä ja että kuinka kiitollinen olen tästä pienestä universumistani, missä saan elää, ajatella ja kirjoittaa.
Toissa viikolla julkaistiin jopa kauhua herättänyt selvitys Keski-Suomen hyvinvointialueen palveluverkkoselvitys, eli suomeksi säästösuunnitelma.
Vaikka selvityksessä kuinka yritetään kirjoittaa mustaa valkoiseksi, niin kyse on siitä, että monet palvelut heikkenevät, siirtyvät kauemmaksi tai nettiin. Se, miten ja ketkä muutokseen sopeutuvat, määrää lopputuloksen – myös säästöjen osalta. Sillä aivan varmasti käy myös niin, että monelle lääkäriin lähtemisen kynnys nousee ja sinne mennä vasta niin sanotusti jalat edellä ja silloin asiakkaasta tulee hyvinvointialueelle paljon isompi menoerä kuin jos hän olisi kipaissut oman kylän tohtorille ajoissa. Eikä tämän ”isomman menoerän” elämän laatukaan kolhuitta säily.
Se että säästämistä kutsutaan kehittämiseksi, vie arvon myös oikealta kehittämiseltä, jota sitäkin hyvinvointialueella tapahtuu. Kehittämisen ei tarvitse aina olla uuden keksimistä. Kun on esimerkiksi keksitty Uuraisten Ukkokerhon kaltainen erinomainen ennaltavahvistava toimintamuoto, niin eikö sen asemaa pitäisi vahvistaa ja laajentaa koko sotealueelle, eikä yrittää ajaa alas?
Tiedotustilaisuudet ovat hyvä asia ja on kunnioitettavaa, että hyvinvointialueen johto astuu kansalaisten eteen kivitettäväksi – ainakin noin kuvaannollisesti. Vaikka moni heistä nauttii oikein mukavasta palkasta, eivät he kuitenkaan ole ilkeitä riistäjiä, jotka käärivät köyhien kansalaisten viimeiset roposet liiveihinsä. Kyse on tuhannen palan palapelistä, jota iso porukka yrittää ratkaista, vaikka mallikuva on hukkunut.
Mutta ollaan mekin täällä lehdessä kehitetty, ehkä jopa kehitytty. PaikallisUutisten ja Korpilahtilehden uudet nettisivut on nyt julkaistu ja sisältö on entistä laajempi, toivottavasti myös helppokäyttöinen ja silmää miellyttävä. Parhaamme olemme ammattilaisten tuella yrittäneet ja palaute on erittäin tervetullutta, myös risupuoli ja kehittämisehdotukset.
Keski-Suomen hyvinvointialueen palveluverkkoselvitys ja suunnitelma lakkauttaa pahimmassa tapauksessa liki puolet terveysasemista ylitti viime viikolla valtakunnallisen uutiskynnyksen. Hyvinvointialueen suunnitelmat ovat herättäneet pelkoa, huolta sekä kiukkua asukkaiden, erityisesti ikäihmisten keskuudessa.
Ensimmäinen yleisötilaisuus aiheesta pidettiin viime torstaina Toivakassa. Kirjaston sali oli ääriään myöten täynnä; asia sai liikkeelle ihmisiä siinä määrin, että kirjaston oveen piti laittaa lappu, ettei enempää osallistujia mahdu sisään. Tilannetta kuvaa hyvin se, että yleisö koostui pääosin ikäihmisistä. Heillä on aiheellisesti suurin huoli terveyspalveluiden tulevaisuudesta. Työikäisillä on paremmat mahdollisuudet liikkua sekä käyttää digitaalisia palveluita, joita suunnitellaan merkittävästi lisää.
Sama huoli koskettaa myös korpilahtelaisia. Vaikka Korpilahdelta kulkee julkista liikennettä enemmän kuin esimerkiksi Toivakasta, sen käyttäminen tottumattomalle ikäihmiselle voi olla ylitsepääsemätön paikka. Palveluverkkoselvityksen vaikutusten arvioinnissa tunnistetaan se tosiasia, että terveyskeskuspalveluiden siirtyminen kauemmas, saattaa viivästyttää hoitoon hakeutumista.
Säästötoimet ja henkilökunnan rekrytoinnin ongelmia pitää ratkaista, mutta keinovalikoimaan voisi miettiä myös lakkautuksia innovatiivisempia ratkaisuja. Suunnitelmista puuttuu vielä kosolti konkretiaa. Mahdollisimman nopeasti pitäisi päästä viestimään siitä, miten palvelut käytännön tasolla järjestyvät, jos palveluverkkoa karsitaan rajulla kädellä.
Tämä on ollut paikallisesti isojen uutisten viikko.
Uuraislaiset ovat olleet pakahtua ylpeydestä uudesta kaupastaan. Itsetunto on nyt niin korkealla, että harva uskoo, että terveysasema oikeasti pistetään kiinni, niin kuin hyvinvointialueen kakkosvaihtoehdossa ehdotetaan. Eihän siinä mitään järkeä olisikaan, tämän kävi perusturvajohtaja A-studiossakin kertomassa.
Mutta annetaanko pienen, laadukkaan, hyväkuntoisen, kustannustehokkaan ja työpaikkanakin pidetyn ”gallialaiskylän” kivijalka-aseman sittenkään säilyä, kun koko palveluverkko myllerretään? Asterix Nykänen ja kumppanit tekevät parhaansa ja se saa riittää.
Toivakan terveysaseman tilanne näyttää valitettavasti lähes taputellulta. Toivakassa ei tipahdeta aivan niin korkealta, koska erinomaisen hoitohenkilökunnan ansiosta toivakkalaiset ovat oppineet asioimaan myös etälääkärin vastaanotolla.
Myös valtakunnan tasolla elämme taitekohtaa. Parin päivän päästä meillä on uusi presidentti. Jostain kertoo jotakin, että suureksi otsikoksi nousi se, että väistyvä presidentti Sauli Niinistö herkistyi kyyneliin vieraillessaan kotiseudulla Salossa.
Itkusta on tullut peruskauraa nykymaailman tositeeveemaailmassa, jossa kyynel tirahtaa, kun vuorokauden yhdessäolon jälkeen joutuu päättämään ”huikean matkan”, toki ”henkisesti kasvaneena ja ainutlaatuista kokemusta rikkaampana”. Todennäköisesti 12 vuotta Suomen presidenttinä on myös ollut huikea matka ja henkisesti kasvattava, ainutlaatuinen kokemus ja seitsenkymppisen miehen kyyneleet ovat kuin lahja Suomen kansalle.
Kyyneleitä enemmän itseäni sykähdytti yksi videonpätkä, jossa näytettiin, kuinka Alex ja Suzanne kävivät Saulilla ja Jennillä kylässä. Kättelyn jälkeen Sauli totesi, että meillä on tämmöinen muuttosouvi tässä päällä, vähän sotkua ja sen sellaista. Siis MUUTTOSOUVI, herra presidentti käytti oikeasti sanaa muuttosouvi. Perheessämme on termi ”mummosana” ja muuttosouvi jos mikä on mummosana. Niin sanotaan, kun muutetaan Kelloperältä Rivikuukkaan tai Ruuhimäestä Kotisiltaan. Jotenkin sydämessä läikähti, että myös muutto Mäntyniemestä Espooseen aiheuttaa muuttosouvin.
Muutenkin tapaamisessa oli jotain hyvin perisuomalaista ujoa jähmeyttä. Yhtään en yllättyisi, jos päivällisen päätteeksi kahvista kysyttäessä, olisi lausuttu sanat: ”Ei meidän takia tarvitse keittää”.
Kuvassa on nuori mies, melkein poika. Hiukset on parturoitu lyhyiksi ja korvat vähän höröttävät. Ilme on totinen, lähes juro, mutta kenelläpä se ei armeijakuvassa olisi. Oletan, että hänelläkin on ollut samantapainen pilke silmäkulmassa kuin muilla suvun miehillä ja kuivakkaan lakoninen huumorintaju. Oletettavasti hän ei halunnut olla armeijassa yhtään kauempaa kuin oli pakko, arvoksi riitti sotamies. Todennäköisesti hänellä oli mielessä jo aivan muut puuhat. Lapsuudenkodin takamailta oli katsottu paikka, Haanpääksi nimetty ja sinne oli tarkoitus koti rakentaa. Ehkäpä rinnalle oli jo löytynyt sopiva tyttökin yhtä jalkaa kulkemaan. Uskon ja toivon, että hänen mielessään ei käynytkään, että sotaväessä otettu kuva päätyisi Uuraisten veteraanimatrikkelin sivulle ja siinä vieressä lukisi: Kaatui 11.12.1939 Metsäpirtin Kirvesmäessä, haudattu Uuraisten sankarihautaan. Toivon, että Reino Lahtinen ehti 23 vuotta kestäneen elämänsä aikana kokea paljon iloa, onnea ja päräyttäviä kokemuksia. Ajattelen häntä mieluummin reippaana nuorena miehenä kuin sankarivainajana. Reinon talonrakennus Haanpäähän jäi jämäkästi suoraan asennettuun kivijalkaan ja ensimmäisiin hirsikerroksiin. Kuviakaan hänestä ei tainnut jäädä kuin tuo yksi. Hän oli yksi tavallinen poika Höytiältä, joka teki velvollisuutensa. Myöhemmin talo rakennettiin valmiiksi ja siihen asettui Reinon veljenpoika vaimoineen, eli minun vanhempani. Muistot elivät, kunnes muistelijat kuolivat. Elämä jatkui. Kirjoitan tämän kirjoituksen kotona Haanpäässä, tietokoneeni on yli sata vuotta vanhalla pöydällä, jonka äärellä Lahtisen Reino on ehkä joskus istunut, ehkäpä kirjeen kirjoittanut tai voita leipäpalasen päälle sipaissut. Ja kivijalka – se on edelleen suorassa.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
