05.12.2024 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Eero Abbeysta piti tulla koripalloammattilainen, mutta loukkaantumiset estivät pääsyn aivan huipulle. Nyt 27-vuotias Eero Abbey pelaa työkseen pokeria.
– Minun piti lähteä lukion jälkeen Yhdysvaltoihin yliopistoon pelaamaan koripalloa, samalla olisin saanut sieltä koulutuksen. Se suunnitelma kaatui, kun loukkasin polveni, Abbey kertoo.
– En tiennyt yhtään, mitä haluaisin tehdä koripallon ulkopuolella. Olin töissä vajaan vuoden verran, kuntoutin polveani ja pelasin pokeria. Pokerin pelaamisen olin aloittanut lukioaikoina, pelasimme lukiokavereitten kanssa pienillä panoksilla. Televisiosta olin nähnyt pokeria pienenä, kun olin sukulaisten luona Yhdysvalloissa. Tajusin jo silloin, että se on strategiapeli, ja minusta se oli tosi siistin näköistä.
Aika pian Eero Abbey tajusi, että pokerilla voi tienata.
– Jäin pois töistä, ja sain enemmän aikaa polveni kuntouttamiselle ja koripallolle. Totesin, että olen paljon onnellisempi, kun tienaan elantoni pokerista, vaikka tienaisinkin paljon vähemmän kuin palkkatyössä, Abbey kertoo.
– Kolmisen vuotta menin koripallo edellä ja tienasin elantoa pokerilla. Sitten loukkaantumisia tuli sen verran, etten olisi välttämättä päässyt ihan huipulle koripallossa. Koripallo vähän jäi, lopullisesti sitten, kun meille oli tulossa perheenlisäystä. Halusin olla kotona ja kasvattaa tytärtämme. Hän on nyt kaksi ja puoli -vuotias.
Eero Abbey pelaa pokeria etupäässä netissä.
– 99 prosenttia peleistä on netissä. Live-reissuja olisi mukava käydä enemmänkin, mutta toisaalta olen itse enemmän nettipelaaja, enkä halua olla pitkiä aikoja, enkä usein, poissa perheen luota. Se voi mahdollisesti muuttua, kun tyttö kasvaa ja puolisolla on helpompi olla yksin kotona hänen kanssaan, Abbey sanoo ja kertoo käyvänsä neljästä kuuteen kertaan vuodessa viikon tai kahden viikon reissuilla, joissa pelataan liveturnaussarjoja.
– Suomessa ei oikein enää ole livepelejä, yleensä käyn Tallinnassa. Tallinnan turnauksiin kokoontuvat Suomen pokeriammattilaiset, siellä on kiva nähdä kollegoita. Olen käynyt pelaamassa myös Prahassa ja Amsterdamissa.
Abbeyn tietojen mukaan Suomessa ammatikseen pokeria pelaa noin 50 – 100 henkeä, ehkä enemmänkin.
– Aika paljon täytyy pelata, että tästä saa toimeentulon. Tulot vaihtelevat tosi paljon, Abbey toteaa.
– Pelatessa voi tehdä kaiken oikein, olla parempi kuin muut ja pelata täydellisesti, mutta silti hävitä pitkiä aikoja. Olen itse tosi kilpailuhenkinen, alussa minulle oli henkisesti raastavaa, kun voitto ja häviäminen ei ollut pelkästään itsestä kiinni. Se on myös kasvattanut minua, Abbey sanoo.
Abbeyn mukaan yksittäisen turnauksen voi voittaa kuka tahansa, mutta tuuri ei kuitenkaan ratkaise, kun pelataan paljon.
– Voi käydä hyvä tai huono tuuri, mutta ei tämä ole uhkapeliä samalla tavalla kuin esimerkiksi kauppojen rahapelikoneet. Olen opetellut peliä, ja tässä pelataan ihminen ihmistä vastaan. Kyse on omasta osaamisesta verrattuna muiden pelaajien osaamiseen, Abbey sanoo ja kertoo itse opiskelevansa peliä paljon ja keskustelevansa muiden ammatikseen pelaavien kanssa.
– Tässä lajissa on tosi haastavaa mitata, kuinka hyvä tai huono on, koska tuurilla on aina vaikutusta, Abbey toteaa ja sanoo kassanhallinnan olevan pelissä erittäin tärkeää.
– Pitää miettiä, kuinka paljon on valmis riskeeraamaan. Jos häviää liikaa, ei pysty ottamaan osaa peleihin, joista voisi voittaa suurempia summia. Pitää ymmärtää se, että voi myös hävitä. Persoonana en ole itse koskaan tykännyt uhkapelaamisesta.
Kun Eero Abbey alkoi pelata pokeria työkseen, hänen vanhempansa tukivat häntä.
– Totta kai he olivat vähän huolestuneita, ja miettivät, voiko tällä tienata elantonsa, mutta molemmat tukivat minua tosi paljon. Suvusta tuli kyllä vähän erilaisiakin reaktioita, oltiin sitä mieltä, että joku koulutus pitää hankkia. Mutta kun sukulaiset näkivät, että pystyn elättämään tällä itseni ja perheeni, he alkoivat ymmärtää valintaani, Abbey sanoo.
– En ole ajatellut ikinä, että pokeri olisi minun elämäntyöni. Toivottavasti löytäisin vielä jotain enemmän yhteiskuntaa hyödyttävää tekemistä. Mutta nyt nautin pokerista, se on vaikea ja monimutkainen peli. En näe, että ihan hetkeen keksisin muuta, johon hurahtaisin näin pahasti ja josta nauttisin näin paljon. Joskus ehkä teen jotain koripallon tai musiikin parissa, mutta en ihan lähitulevaisuudessa.
Strategiapeleistä Eero Abbey kertoo pitäneensä aina. Pokeri on hänelle harrastus ja intohimo.
– En suosittele pokeriammattilaisuutta sellaisille, joilla ei ole intohimoa peliä kohtaan. Jos motiivina on tienata paljon rahaa, siihen löytyy todella paljon parempiakin keinoja. Minulle tämä on intohimo edelleen. Tämä on edelleen samanlaista kuin silloin, kun aloitin, summat vain ovat kasvaneet.
Tiina Lamminaho
05.12.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kyllikki Vesteri on kirjoittanut puhtaaksi kotitilalla säilyneitä kirjeitä, joita on lähetetty sotavuosina. Pääosin kirjeet ovat hänen vanhempiensa toisilleen lähettämiä; isän Eino Vesterin kirjeet tulivat ”täältä jostakin”.
-Kirjeitä säilytettiin aluksi sellaisessa vanhassa käsilaukussa. Äitini sanoi, että näitä ei saa koskaan hävittää, Kyllikki Vesteri kertoo.
-Kirjeitä on yhteensä 116 kappaletta ja niitä on lähetty sekä talvi- että jatkosodasta. Isäni kirjeet olivat osoitettu äidilleni, Helville ja muulle kotiväelle. Kotona kirjeitä odotettiin ja postin kulku erityisesti rintamalta oli epätasaista.
Kirjeiden lisäksi Vesteristä löytyy kansiollinen sotavuosina otettuja kuvia.
-Tässä on kuva korsusta. Isäni lisäksi voin tunnistaa kuvasta johtaja Olli Routin ja kirjailija Jarl Louhijan. Kuvassa voisi olla myös opettaja Yrjö Saulio. Nämä nimet mainitsen siksi, että he pitivät yhteyttä aseveljinä sotien jälkeen. He kävivät muun muassa syntymäpäivillä kuten isäni juhlissa.
Täältä jostakin,
6.1.1940
Lähetän teille terveiset täältä tuliselta tantereelta. Kyllä täällä aika on mennyt nopeasti, keväisiä henkäyksiä luonnossa.
Meidän komppania on saanut pienen lepohetken taistelun lomassa. Kyllä tunnemmekin olevamme väsyksissä kun monta vuorokautta olemme olleet rumputulessa. Täällä vihollinen on jyllännyt kovalla voimalla, mutta ei ole saanut sanottavia aikaan.
Vaikka olemme tavallaan levossa, olen joutunut toimimaan lähettinä. Olen hiihtänyt suksilla, ajanut ratsulla esimiesteni käskyjä täyttäen. Tämä toiminta täällä on ripeää ja reipasta, vaikka täällä usein rakas koti tulee mieleen.
Minä olen koittanut tehdä parhaani siinä paikalla, mikä minulle on määrätty.
Olen myös iloinen siitä, että nautin esimiesteni luottamusta.
Olen myös iloinen, että olen saanut olla tähän asti terve, moni poika on joutunut sairastamaan. Olemme asuneet korsuissa, teltoissa ja joskus karjalaisissa mökkilöissä.
Siviiliväestö on täältä täydellisesti evakuoitu pois, ei ole ainoatakaan näkynyt. Naisia ei ole näkynyt, vain lottia muonitus- ja saniteettitehtävissä. Seuranpitoon ja tarinointiin ei ole ollut aikaa.
Kyllä tämä Karjalanmaa on saanut kovia kokea, ainaisena sotatantereena. Elämä on ollut uhanalaista täällä rajaseudulla, kun rajan takana vaanii tuo idän painajainen.
Toista on siellä Keski-Suomessa, missä on saatu elää rauhassa. Toivotaan, että tämä maa karistaa harteiltaan pahan sortajan kahleet ja seisoo ylväänä pystypäänä ja katsoo rohkeana tulevaisuuteen.
Täällä tulee mieleen koti, lämmin kotilies, kuinka pitkä on välimatka kotiin, tapahtukoon Herran tahto, että kodin nään.
Kun vaaralle altis on syntymämaa, meidän on seistävä valppaina isänmaan vartijoina. On lohdullista tietää, että koko maailma tukee Suomen sankarillista armeijaa.
Talvisodan tantereilta
Eino
Maarit Nurminen
26.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Ylä-Muuratjärvellä harjoiteltiin varautumista poikkeusoloihin viikonloppuna, melkein tositilanteessa; Korpilahdella oli vielä useita talouksia ilman sähköä keskiviikkoisen Jari-myrskyn jäljiltä. Ylä-Muuratjärvellä sähköt oli, paitsi kylätalossa, jossa oli meneillään Ylä-Muuratjärviseuran hallinnoiman ”Kylätalosta paikallinen valmiuskeskus” -hankkeen pääharjoitus. Kylätaloa lämmitettiin pönttöuuneilla ja valaistiin paristoilla toimivilla lyhdyillä, vettä oli kannettu valmiiksi ja pihassa aggregaatti teki sähköä pakasteisiin, pihassa oli myös kyläseuran siirrettävä huussi.
– Ylä-Muuratjärvelläkin on asuntoja, joissa on ainoastaan suora sähkölämmitys. Sähkökatkon tultua ne jäähtyvät aika pian, eli lämmintä paikkaa tarvitaan. Kylätalossa on toimintaa talvellakin, se on koko ajan lämpimänä, ja pönttöuunit pitävät lämmön sähkökatkonkin aikana, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen ja hanketyöntekijä Outi Raatikainen kertovat.
– Voi olla, että iäkkäämmät henkilöt eivät ehkä jaksa hoitaa puulämmitystä, vaikka heillä olisi siihen mahdollisuus. Tositilanteessa kylän turvaryhmältä voi myös pyytää apua kotiin esimerkiksi puiden tai veden kantoon, Mieskolainen lisäsi.
Poikkeusoloja varten harjoiteltiin jo toukokuussa Hangasjärven retkikämpällä, nyt toukokuisen retkeilykelin sijaan oli pimeää ja kylmää.
– Hangasjärven harjoituksessa selvisi, että kaikki eivät osaa ottaa mukaan tarpeeksi lämmintä vaatetta, eikä kaikilla ollut myöskään tarpeeksi syötävää ja juotavaa mukana, Helena Mieskolainen kertoi.
– Tämä harjoitus osoitti, että kylätalo toimii hyvin kriisi- ja poikkeustilanteiden keskuspaikkana, ja myös hätämajoituspaikkana pienin korjauksin, Outi Raatikainen sanoi ja totesi, että puuhellalla saatiin hyvin sekä tehtyä ruokaa että lämmitettyä vettä.
– Meillä on uusi hankehakemus vetämässä; jos saamme rahoituksen, hankimme kylätalolle muun muassa voimakkaamman aggregaatin. Tarkoitus on tehdä sellainen varavoimasysteemi, jolla saamme kylätalon vessat toimimaan ja hanoista tulemaan vettä sähkökatkonkin aikana, Helena Mieskolainen kertoi.
Outi Raatikaisen mukaan harjoituksen jälkeen puhuttiin myös vedenpuhdistusjärjestelmän hankkimisesta hätävaraksi, jotta tarvittaessa juomavettä saataisiin vaikkapa järvivedestä.
– Myös kyläradiosta, joka toimisi esimerkiksi VHF-puhelinten välityksellä, puhuttiin. Jos pitkä sähkökatko koskee laajaa aluetta, kännykät lakkaavat toimimasta, kun kännykkämastoista loppuu virta. Jos saisimme tänne tehokkaamman ”puhelinkeskuksen” VHF-puhelimille ja sen vielä linkitettyä viranomaisille, saisimme tiedon kulkemaan viranomaisilta kylätalon kautta kyläläisille ja toisin päin, Outi Raatikainen selvittää.
Keski-Suomen pelastusalan liiton varautumiskouluttaja Juha Vimpari painotti, että kriisitilanteessa jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa itsestään. Viranomaiset eivät ehdi apuun, koska he keskittyvät tilanteisiin, joissa on henkiä uhattuna
– Kaikilla ei kuitenkaan ole valmiutta huolehtia itsestään, siksi on tärkeää, että kyläyhteisö tunnistaa heikkoudet ja on valmistautunut tarjoamaan apua sitä tarvitseville. Se myös parantaa turvallisuuden tunnetta kylällä, Vimpari sanoi ja totesi, ettei valmiutta tuottaa palvelua voida todentaa muuten kuin harjoittelemalla.
– Varsinkaan haja-asutusalueille viranomaiset eivät ehdi apuun. Täällä jollakin on jotain, mitä tarvitaan ja joku osaa jotain mitä tarvitaan, kun ne tuodaan yhteen, saadaan kaikille kaikkea mitä tarvitaan, Vimpari totesi.
Kylätalon varustaminen paikalliseksi valmiuskeskukseksi kiinnostaa muuallakin päin Suomea. Helena Mieskolaisen mukaan Ylä-Muuratjärvelle on tulossa vieraita niin Kainuun kuin Pohjanmaankin suunnasta tutustumaan asiaan. Viikonlopun harjoitusta oli seuraamassa Kylävara-hankkeen hankepäällikkö Ritva Pihlaja Suomen kylät ry:stä.
– Valtakunnallisessa Kylävara-hankkeessa puhutaan juuri niistä asioista, joita täällä nyt harjoitellaan. Minun tiedossani ei ole, että muualla Suomessa oltaisiin vielä tehty näin konkreettista työtä, Pihlaja totesi.
– Kylätalot ovat todella tärkeitä kokoontumispaikkoja ja evakuointipaikkojakin kriisitilanteissa. Esimerkiksi Eurajoella kylätuvan ovet avattiin, kun Lyly-myrsky vei sähköt monilta kyläläisiltä. Sähköt olivat poissa pisimmillään viikon verran, kylätuvalla sähköt oli, Pihlaja kertoi.
Pihlajan mukaan tärkeää kylän varautumisessa on miettiä asioita etukäteen, ja perustaa esimerkiksi ryhmiä, jotka vastaavat kylätalon lämmittämisestä tai vesihuollosta.
– Täällä asioita on jo mietitty, täällä näytetään tosi hyvää esimerkkiä, Pihlaja kehui.
Varautumiseen annetaan ohjeita myös juuri Suomi.fi-nettisivustolla julkaistussa sisäministeriön uudessa ”Häiriö- ja kriisitilanteisiin varautuminen” -oppaassa. Siihen on koottu kattavasti ohjeita erilaisten poikkeustilanteiden varalta, ohjeiden sisältö sinänsä ei ole uutta. Oppaasta löytyy esimerkiksi tarkistuslista kolmen vuorokauden kotivarasta, ja siinä annetaan ohjeita muun muassa pitkiin sähkökatkoihin, veden jakelun katkoihin ja veden saastumiseen sekä tietoliikenne- ja viestiyhteyksien katkoihin varautumiseen. Mukana on myös luonnonilmiöihin kuten tulviin tai maastopaloihin varautumiseen liittyviä ohjeita, samoin epidemioihin ja pandemioihin varautumista käsitellään. Myös kyberhyökkäykset, terrorismi sekä sotilaallinen konflikti on otettu huomioon ja hybridivaikuttamisesta, informaatiovaikuttamisesta sekä disinformaatiosta kerrotaan ja todetaan, että väärä tieto heikentää toimintakykyä. Neuvoja annetaan myös oman toimintakyvyn ylläpitämiseen kriiseissä; oppaassa kehotetaan miettimään, mikä auttaisi jaksamaan ja saisi hyvän mielen säilymään hankalassa tilanteessa.
Tiina Lamminaho
25.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kauppapuutarha Honkanen Oy:n yrittäjät Kaisa Hoppula ja Olli Nieminen palkittiin Korpilahden yrittäjäjuhlassa lauantaina vuoden yrittäjinä.
Kaisa ja Olli ostivat kauppapuutarhan alkuvuodesta 2009 eli pian taivalta on takana 16 vuotta.
Kaisa Hoppula sanoo, että yritystoiminnassa eteen tulee monenlaisia haasteita. Kauppapuutarha Honkasella niitä elettiin esimerkiksi vajaa kymmenen vuotta sitten, kun yrittäjien tiet henkilökohtaisessa elämässä erkanivat avioeron myötä.
-Se oli minun kokemukseni mukaan yrityksen ja yrittäjän taipaleen vaikeinta ja rankinta aikaa. Eihän se ollut mitenkään itsestään selvä asia, että pystymme yhdessä yrittäjinä jatkamaan, Kaisa Hoppula muistelee.
Eteen päin kuitenkin lähdettiin ja yrityksen toimintaa on määrätietoisesti kehitetty vuosien saatossa. Seuraavat haasteellisemmat ajat kohtasivat koronavuosina ja seuraavaksi Ukrainan sodan syttyessä.
-Kustannukset nousivat roimasti kerralla, Olli Nieminen sanoo.
Olli Nieminen on työskennellyt Honkasella 14-vuotiaasta lähtien.
-Siellä ollessani ajattelin, että yritys tulee varmaan jossain vaiheessa myyntiin. Kun sitten tuli ammatinvalinnan aika, menin puutarhakouluun. Sitä kautta Kaisakin tuli sitten mukaan.
Toisin kuin moni saattaa ajatella, kauppapuutarhalla puolet työstä tehdään jo syksyisin.
-Seuraavan kevään tuotanto suunnitellaan ja remontteja tehdään. Tällä hetkellä ensi kevään tavarat, kuten esimerkiksi siemenet ja taimet on jo tilattu. Keväällä on sitten uuden kasvun ihmeen aika.
Sesonkikiirettä kestää viitisen kuukautta ja silloin ei aikaa muuhun juurikaan jää.
-Useasti minulta kysytään, mitä teen, kun myyntisesonki päättyy ja loma alkaa. Ensimmäiseksi pesen talvivaatteet kaappiin ja siivoan kodin sellaiseen kuntoon, että siellä voi aikaansa viettää. Vapaa-ajalla vietän aikaa ystävieni kanssa. Työn vastapainona toimii metsä. Siellä marjastan, sienestän ja käyn hirvimetsällä.
Ensi vuonna uusi kausi aloitetaan viikolla kuusi. Kausi alkaa purkittamalla turpeet valmiiksi.
Töiden tauottua heinäkuuksi, Olli Nieminen lataa akkujaan parhaiten veneilemällä.
-Se on itselleni ykkösjuttu ja tänäkin vuonna on tullut veneellä oltua kuukauden päivät.
Kauppapuutarha Honkasen yrittäjät ovat investoineet vuosien varrella runsaasti. Lämpökeskus ja lämmönjako on uusittu, samoin kastelujärjestelmä. Puutarhalle on rakennettu kaksi kasvutunnelia ja kaksi uutta kasvihuonetta.
-Joka syksy on jotain remonttia ja huoltoa tehty, niin tänäkin syksynä. Pihaa on muun muassa asfaltoitu, yrittäjät kertovat.
Kumpikin yrittäjä tykkää työn monimuotoisuudesta.
-Teknisiä taitojakin kysytään paljon ja niitä pitää olla monenlaisia. Työhön kuuluu johtajuutta, markkinointia ja monta muuta asiaa, Hoppula sanoo.
-Parasta on se, että saa toteuttaa itseään aikalailla sataprosenttisesti. Onnistumiset tai epäonnistumisen näkyvät heti, Nieminen tuumaa.
Valinnastaan vuoden yrittäjäksi he olivat iloisia.
-Kyllä meistä tuntuu siltä, että olemme tittelin ansainneet. Tämä tuli oikeaan hetkeen. Tällainen palkinto kannustaa jatkamaan eteen päin.
Maarit Nurminen
22.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Airi Vuorisen neulepuikoilla on tällä kertaa vaaleanpunaista lankaa. Langasta on syntymässä lämmintä seitsemännelletoista lapsenlapsenlapselle. Tyttö syntyi sukuun marraskuussa. Tänä vuonna neljännen polven jälkeläisiä on syntynyt kaksi; katras kasvoi poikalapsella syyskuussa. Pienokaiset saavat heti synnyttyään myssyn ja sukat. Ristiäisiin valmistuvat peitto, nuttu, myssy, sukat ja lapaset.
Airilla on kaksi lasta ja lastenlapsia on seitsemän.
-Kovasti on suku rikastunut minun jälkeeni, ensi viikolla 80 vuotta täyttävä Airi nauraa.
Airin käsistä syntyvät myös riisipiirakat, niin ristiäisiin kuin yksivuotissyntymäpäiville.
-Jos nyt rupeaisin tässä luettelemaan nimiä, saattaisin ne kaikki muistaakin. On niitä ollut jo pakko kirjoittaa ylös ja merkitä syntymäpäivät keittiön seinällä olevaan kalenteriin pienellä sydämellä. Siitä on helppo katsoa, montako syntymäpäivää on tässä kuussa. Joulukuussa on eniten tapahtumia, kun on seitsemät syntymäpäivät. Kivaa on puuhata. Olen sanonut, että piirakoita ja munavoita teen niin pitkään kuin kykenen.
Paitsi omiin jälkeläisiin, Airi käyttää aikaansa myös yhteiseksi hyväksi. Hän on toiminut Korpilahden reumayhdistyksen puheenjohtajana pian 15 vuotta.
-Kerran viikossa on kokoontuminen ja kerran kuukaudessa on käsityökerho. Tiistaisin on yhteiskävely. Se ei ole saanut kovin suurta suosiota. Ihmiset kävelevät ehkä sitten itsekseen. Liikunta olisi kyllä tosi tärkeää, Airi sanoo ja lisää, että on itse alkanut käydä aamulenkillä.
Taloyhtiön hallituksen puheenjohtajan tehtäviä hän on hoitanut toistakymmentä vuotta.
Jyväskylässä syntynyt ja kasvanut Airi on asunut suuren osan elämästään Korpilahdella.
-Äiti oli Karjalasta ja isä Pylkönmäeltä eli olen puoliverinen karjalainen. Isäni oli mukana kummassakin sodassa ja oli sotainvalidi. Kumpikin kuoli jo 59-vuotiaana, 13 vuoden välein. Heillä oli sen verran ikäeroa.
Airilla on kolme nuorempaa sisarusta.
Airin ensimmäinen työpaikka oli Mäki-Matin konttorissa Jyväskylässä.
-Olin töissä ensin laskutuksessa ja viimeisin tehtävä oli säästökassassa ennen kuin jäin äitiyslomalle.
Airin puoliso Erkki opiskeli teknillisessä koulussa sen ajan, kun Airi oli äitiyslomilla.
-Kun Erkki valmistui, hän sai työpaikan Koskensaaren naulatehtaalta Petäjävedeltä. Muutimme sinne. Meille oli tehty asunto entiseen leivintupaan. Pari vuotta olin kotirouvana ja sitten pääsin Arelle töihin. Kuljin ensin Motilla eli pienellä sinisellä junalla ja sen jälkeen tuttujen kyydissä. 1970-luvulla pääsin naulatehtaalle myyntisihteeriksi, Airi kertoo.
Myöhemmin puoliso eteni tehtaanjohtajaksi ja perhe muutti suurempaan taloon Koskensaaren alueella.
Vuonna 1977 perhe muutti Korpilahdelle, kun Erkki kosiskeltiin tänne töihin.
-Aloin kysellä itselleni töitä Korpilahdelta ja kävi hyvä tuuri ja sain osa-aikaisen työn Korpilahti-lehdestä. Töitä oli kolmena päivänä viikossa.
Eräänä päivänä Lahkonmyllyssä asuneen perheen ovikello soi ja ovella oli Ensio Antikainen. Hän tuli kysymään Airia kiviveistämön toimistoon töihin.
-Sanoin, että kahtena päivänä voin tulla.
Myöhemmin Korpilahti-lehden työstä tuli kokoaikainen ja kiviveistämö jäi.
Korpilahdella Airi tunnetaan ja muistetaan Korpilahti-lehden toimistonhoitajana. Hän oli lehdessä töissä 31,5 vuotta.
-Aloitin vuonna 1977 ja jäin eläkkeelle vuonna 2009. Tänäkin päivänä lehtiasioissa saatetaan ottaa yhteyttä. Nuoretkin ihmiset tervehtivät, vaikka en minä heitä välttämättä enää tunne. Jäin eläkkeelle, kun kuntaliitos toteutui. Olin ensin aikonut olla vielä vuoden, mutta siinä kohtaa ajattelin, että nyt on hyvä hetki jäädä pois.
Airi Vuorinen juhlii syntymäpäiviään perjantaina.
-Ajattelin, että nyt pidetään vielä viimeiset pippalot. Ensi perjantaina on varsinainen syntymäpäivä ja sunnuntaina tulevat sitten sukulaiset.
Enää ei Airin tarvitse juhlia yksin järjestää, vaan apua tulee lapsenlapsilta.
-Kyllä he tulevat mummoa auttamaan.
Maarit Nurminen
21.11.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Suomen Lähetysseuran Kauneimmat Joululaulut soivat tänäkin vuonna maailman lasten puolesta. Jyväskylän seurakunta järjestää yhteensä 60 Kauneimmat joululaulut -tilaisuutta.
Korpilahdella lasten kauneimmat joululaulut soivat kirkossa 3.12. Putkilahdessa lauletaan 4.12. ja Saakoskella 12.12. Korpilahden kirkossa kauneimpia joululauluja lauletaan yhdessä 22.12.
Jyväskylän seurakunnassa Kauneimmat Joululaulut soivat kirkkojen lisäksi muun muassa hoitokodeissa ja kortteliklubeilla – tai vesijumpan tahtiin AaltoAlvarissa tiistaina 17.12. klo 15–17 sekä Vaajakosken uimahallissa Wellamossa keskiviikkona 18.12. klo 13.30–17.
Omat tilaisuutensa järjestetään ruotsin- ja englanninkielisille laulajille, ja tänä vuonna lauletaan myös saamen kielellä. Pohjoissaamen, inarinsaamen ja koltansaamenkieliset laulut kaikuvat Keltinmäen kirkossa lauantaina 7.12. klo 17.
Yleisö laulaa Jyväskylä Sinfonian säestyksellä Taulumäen kirkon kahdessa tilaisuudessa torstaina 12. joulukuuta klo 18 ja 20. Orkesteria johtaa Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestari Lorenzo Passerini. Esilaulajia ovat Jyväskylän seurakunnan kanttorit Eveliina Modinos ja Jukka Hassinen sekä Gaudioso-nuorisokuorolaiset.
Raskaammat Kauneimmat Joululaulut soivat puolestaan Vaajakosken kirkossa perjantaina 20.12. klo 18.
Yhteislaulutilaisuuksien lisäksi seurakunta järjestää Kauneimmat Joululaulut -jumalanpalveluksia ja -konsertteja.
– Joulumieli löytyy tuttuja joululauluja laulamalla, ja voimme samalla tehdä hyvää maailman lasten auttamiseksi, sanoo Jyväskylän seurakunnan lähetyksen ja kansainvälisen vastuun asiantuntija Ulla Klemettinen.
Laulutunnelmaan pääsee lisäksi Jyväskylän seurakunnan Youtube-kanavalla sunnuntaina 22.12. klo 18 Palokan kirkosta välitettävän suoratoistolähetyksen kautta.
Kauneimmat Joululaulut -tilaisuuksissa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuran ulkomaantyöhön heikoimmassa asemassa olevien lasten olojen parantamiseksi. Keräykseen voi lahjoittaa myös verkossa osoitteessa kauneimmatjoululaulut.fi/lahjoita tai MobilePaylla numeroon 61408.
Kaikki Jyväskylän seurakunnan Kauneimmat joululaulut -tapahtumat osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/joulu.
