21.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Uusi rakentamislaki on tulossa voimaan ensi vuoden alusta. Laki nostaa lupakynnystä, eli uuden lain tultua voimaan ei tarvita rakentamislupaa kaikkiin sellaisiin rakennuksiin, jotka ovat vaatineet aiemmin luvitusta. Asuinrakennuksille ja vapaa-ajanasunnoille on kuitenkin aina haettava rakentamislupa.
– Tavallisille kaupunkilaisille suurin muutos uudessa laissa on nimenomaan lupakynnyksen nostaminen, ammattirakentajille taas suurimmat muutokset liittyvät vähähiilisyyden tavoitteluun ja ilmastoselvityksiin, Jyväskylän kaupungin johtava rakennustarkastaja Mikko Holmberg sanoo.
Nykyään rakennukset ovat vaatineet joko ilmoitusmenettelyn, toimenpideluvan tai rakennusluvan, rakennuksen koosta riippuen, asemakaava-alueella ja haja-asutusalueella vaatimukset eroavat toisistaan. Uuden lain tultua voimaan ilmoitusmenettely ja toimenpidelupa poistuvat kokonaan, tilalle tulee yksi rakentamislupa. Rakentamislupaa ei tarvita alle 30 neliön tai 120 kuutiometrin kokoisiin rakennuksiin, jotka eivät ole asuinrakennuksia tai vapaa-ajanasuntoja. Katosten osalta lupakynnys on 50 neliötä.
– Aiemmin rakennuslupa tai toimenpidelupa on vaadittu noin kymmenen neliön kokoisille rakennuksille, ilmoitusmenettelyä ovat vaatineet joissakin tapauksissa pienemmätkin rakennukset, riippuen siitä, ovatko ne ranta-alueella, asemakaava-alueella vai asemakaavan ulkopuolisella alueella, Holmberg kertoo.
Vaikka uusi laki vapauttaa pienemmät rakennukset rakentamisluvasta, pitää niiden kuitenkin täyttää muut lakisääteiset vaatimukset sekä kaavamääräykset ja rakennusjärjestyksen määräykset.
– Jos kaavamääräyksistä tai rakennusjärjestyksen määräyksistä halutaan poiketa, pitää hakea poikkeamislupaa kaupungilta, Holmberg toteaa.
– Kaavamääräykset koskevat myös haja-asutusaluetta, siellä on voimassa yleiskaava, joka on otettava huomioon, Holmberg sanoo ja kertoo, että sekä kaupungin yleiskaavaa että rakennusjärjestystä ollaan päivittämässä.
– Kaavoituksessa ja rakennusjärjestyksessä on muun muassa rakennuksen sijaintiin liittyviä määräyksiä eli kuinka lähellä rakennus saa olla naapureita tai muita rakennuksia. Rakennuksen tekniseen rakentamiseen taas löytyy määräyksiä lainsäädännöstä tai valmiiden tuoteosien valmistajan ohjeista eli esimerkiksi kiukaan tai hormin valmistaja on yleensä määritellyt turvaetäisyydet. Lainsäädännöstä löytyy muun muassa rakennuksen käyttöturvallisuuteen liittyviä määräyksiä esimerkiksi kaiteista, kattotikkaista ja lumiesteistä, Holmberg kertoo.
– Uuden yleiskaavan olisi tarkoitus olla valmiina vuonna 2026, uusi rakennusjärjestys taas on oltava valmiina vuoden 2027 alkuun mennessä, sekä yleiskaavan että rakennusjärjestyksen hyväksyy lopullisesti kaupunginvaltuusto. Vanhaa rakennusjärjestystä käytetään soveltuvasti siihen asti, kun uusi valmistuu, mutta lait menevät aina rakennusjärjestyksen määräysten edelle.
Vaikka rakennus ei uuden lain mukaan tarvitsisikaan rakentamislupaa, kannattaa Holmbergin mukaan rakentamisesta keskustella naapureiden kanssa.
– Jos rakennetaan lähelle tontin rajaa, olisi hyvä sopia asiasta naapureiden kanssa ennen rakentamista ihan kirjallisesti, jotta asian pystyy todistamaan tarvittaessa myöhemmin. Jos naapurikiinteistö vaihtaa omistaa, sitoo sopimus myös uutta omistajaa, Holmberg sanoo.
– Uusi laki lisää yksilönvapautta, mutta myös yksilön vastuu kasvaa eli rakennuttajalle itselleen jää velvollisuus ottaa selvää määräyksistä. Vastuu on aina ollut rakennuttajalla, mutta tähän asti ohjeistusta ja valvontaa on tullut rakennusluvan kautta, Holmberg toteaa ja lisää, ettei mikään estä rakennuttajaa palkkaamasta suunnittelijaa ja vastaavaa työnjohtajaa itselleen avuksi, vaikka lainsäädäntö ei sitä edellytäkään.
– Ja toki rakennusvalvontakin tarjoaa neuvontaa, Holmberg toteaa.
Tiina Lamminaho
11.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Hirvijahtiin ei tarvitse yleensä ketään patistella. Vaikka seuralla on nykyään paljon muutakin toimintaa, on hirvijahti monelle se ykkösjuttu, Ylä-Muuratjärven Metsästäjien puheenjohtaja Tommi Taipalus ja sihteeri Samuli Raappana toteavat. Hirvimetsälle Ylä-Muuratjärvelläkin lähdettiin viime lauantaina.
Ylä-Muuratjärven Metsästäjissä on 34 jäsentä kannatusjäsenet mukaan lukien.
– Ihan kaikki aktiivijäsenetkään eivät ole hirviporukassa, mutta suurin osa kylläkin. Tänä vuonna meillä on hirvijahdissa viitisentoista ampujaa, jos kaikki ovat mukana. Hirvikoiria meillä on seisemän, Taipalus ja Raappana kertovat.
– Metsästämme pelkästään viikonloppuisin, silloin kaikki pääsevät parhaiten mukaan.
Hirvilupia Ylä-Muuratjärven Metsästäjillä on tänä vuonna neljä. Koko Korpilahden riistanhoitoyhdistyksen alueella hirvilupia on yhteensä 111, joista 79 maapuolella ja 32 Vespuolella, luvat jakautuvat viidelletoista seurueelle. Hirvikanta on pienentynyt, ja viime vuoteen verrattuna lupamäärissä on reilusti laskua etenkin maapuolella; viime vuonna maapuolella oli 132 hirvilupaa ja Vespuolella 30.
– Joskus vuoden 2010 paikkeilla meillä oli jopa 12 lupaa, ja silloin olikin paljon hirviä. Tosin me emme silloin kaikkia lupiamme käyttäneet, Tommi Taipalus kertoo.
– Lupamäärät ovat ohjeellisia, seuran tehtävänä on katsoa, että hirviä metsästetään sopiva määrä niin, että niitä vielä jääkin, Samuli Raappana toteaa.
– Nyt lupamäärät ovat pysyneet tasaisempana, aiemmin oli enemmän sahausta. Viime vuonna meillä oli kuusi lupaa, joista käytimme viisi. Meidän alueemme on kohtalaisen pieni, vajaat 2500 hehtaaria, joten hirvet siirtyvät helposti naapuriseurojen puolelle ja se pudottaa meidän tehokkuuttamme, miehet sanovat ja kertovat, että jahti lopetetaan yleensä marras – joulukuun vaihteen tienoilla.
– Minusta ainakin on hyvä, että jahti kestää kauemmin kuin pari viikonloppua, jahtiviikonloput ovat niitä mukavimpia viikonloppuja, Samuli Raappana sanoo.
– Metsästysseuroilla on erilaisia käytäntöjä jahtien suhteen, alueestakin riippuen. Hirvet siirtyvät yleensä suurten järvien rannoilta erämaihin talveksi; sellaisilla alueilla, joista hirvet lähtevät alkusyksyn jälkeen pois, saatetaan metsästää jahtikauden aluksi esimerkiksi kaksi viikkoa joka päivä, ja sitten taas alueilla, joille hirvet tulevat myöhemmin, saatetaan aloittaakin metsästys myöhemmin, Tommi Taipalus kertoo.
Hirvenmetsästykseen paneutuminen aloitettiin Ylä-Muuratjärvellä jo jahtia edeltävällä viikolla.
– Kokoonnumme aina yhtenä iltana ennen jahtia käymään läpi säännöt ja turvallisuusasiat, turvallisuus on meille ykkösjuttu, Tommi Taipalus ja Samuli Raappana kertovat. Aseen kanssa metsään meneminen vaatii metsästyskortin suorittamisen, riistanhoitomaksun maksamisen ja hirvimerkin ampumisen, merkki on voimassa kolme vuotta kerrallaan. Lisäksi seuroilla on omia sääntöjään, esimerkkisi Ylä-Muuratjärven Metsästäjissä täytyy harjoitella ampumista tietty määrä, jos haluaa mukaan jahtiin.
– Kaikki käytännöt on hyvä käydä rauhassa läpi etukäteen, aloitusaamuna on kuitenkin kiire metsälle, miehet toteavat.
Jahdin aikana metsästäjillä on käytössään VHF-puhelimet, joilla pidetään yhteyttä, ja myös älypuhelimen ruudulta näkee paikannusohjelman kautta sekä koirien että metsästäjien sijainnin.
– Se on iso turvallisuustekijä, samoin turvallisuutta ovat lisänneet myös hirvitornit, koska tornista laukaus ammutaan alaspäin, Taipalus ja Raappana toteavat ja kertovat, että uusia hirvitorneja on tehty tänäkin vuonna, nyt niitä on seuralla parisenkymmentä.
Jahti aloitetaan mahdollisten hirvihavaintojen kertomisella.
– Meillä on jonkin verran riistakameroita, joista saattaa tulla havaintoja. Joskus aikoinaan vedettiin lankaa tien varteen hirvien liikkeitten havaitsemiseksi, mutta sitä ei enää käytetä, Taipalus kertoo.
– Jos hirvihavaintoja ei ole, lähdemme käymään alueita läpi koirien kanssa, saatamme etsiä useammallakin koiralla. Toivottavaa olisi, että koira löytäisi hirven ja hirvi jäisi haukkuun. Saattaa olla, että hirvi lähtee menemään koiran edellä, ja silloin se käyttää vakiintunutta reittiä. Passipaikat on yritetty laittaa nimenomaan hirvien vakituisesti käyttämien reittien varrelle. Passipaikkojen sijoittelussa otetaan huomioon myös turvallisuus, eli niitä ei laiteta esimerkiksi mihinkään yleisen ulkoilureitin lähettyville, ja ne sijoitetaan myös toisiinsa nähden turvallisesti, miehet selvittävät ja sanovat, että hirvijahdin aikaankin metsään uskaltaa mennä.
– Metsässä voi kyllä liikkua. Jos näemme jahdin aikana jonkun ulkopuolisen, siitä ilmoitetaan heti kaikille jahtiin osallistuville, Taipalus sanoo.
Ylä-Muuratjärven Metsästäjät on perustettu vuonna 1987, alun perin se oli pelkästään hirvenmetsästysseura.
– Nyt jäsenet metsästävät myös kauriita, peuroja, jäniksiä, pienpetoja ja lintuja. Toiminta on koirapainotteista, seuran jäsenillä on yhteensä 15 koiraa, jotka osallistuvat metsästykseen, Tommi Taipalus kertoo.
– Ilman koiria hirvenmetsästyskin olisi vaikeaa. Ihan ehdoton koira on tilanteessa, jossa hirvi jää haavakoksi. Haavakkotilanteet hoidetaan loppuun yhteistoimin naapuriseurojen kanssa.
Seuran toiminta on Taipaluksen mukaan monipuolistunut, kun seuraan on tullut uusia jäseniä.
– Kylälle on muuttanut uusia ihmisiä, jotka ovat tulleet mukaan toimintaan ja tuoneet mukanaan omia mielenkiinnon kohteitaan. Meillä on nykyään aika paljon nuoriakin jäseniä, Taipalus kertoo ja toteaa, että on hyvä, kun toiminnassa on mukana monen ikäisiä.
– Jahdeissa meillä on ollut jonkin verran vieraita, esimerkiksi seuran jäsenten lapsia. Minunkin lapseni ovat olleet mukana hetken aikaa passissa ja sitten paistamme porukalla makkaraa, Tommi Taipalus kertoo.
Hirvipeijaiset, joihin kutsuttiin maanvuokraajat, kyläläiset, naapuriseurojen edustajat sekä seuran jäsenet perheineen, pidettiin tänä vuonna jo hyvissä ajoin ennen jahdin alkua.
– Aikaisemmin meillä oli peijaiset marras – joulukuun vaihteessa. Se on aika pimeää aikaa, ja silloin metsästyskin saattaa olla vielä kesken. Viime vuonna ajattelimme kokeilla peijaisia vähän mukavamman kelin aikaan ennen jahtia, ja ajankohta oli selvästi tykätty Taipalus ja Raappana kertovat.
Tiina Lamminaho
15.09.2024 | Kiinnitetty, Korpilahti, Lue ilmaiseksi, Toivakka, Uurainen
Monen mielestä nyt halutaan muuttaa maalle, vaikka väestöennusteet povaavat laskua.
Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto uskoo kuntansa vetovoimaan ja on niin sanotusti laittanut tuulemaan uusien asukkaiden houkuttelemiseksi. Uuraisten Juha Valkama puolestaan katselee tyytyväisenä heinäkuun lukuja; jos loppuvuosi menee samaa rataa, kunta pysyy muuttovoittajien puolella tänä vuonna.
Maalle muuttamisen innokkuudesta ja tulevien vuosien ja vuosikymmenten väestöennustuksissa on ristiriitaisuuksia. Viime vuonna Suomen Kylät Ry, MTK ja Maaseudun Tulevaisuus teetättivät kyselytutkimuksen, jonka mukaan liki miljoona suomalaista haaveilee muuttamisesta maalle. Heistä vajaa viidennes oli vakavissaan aikeidensa kanssa. Useimmiten muuttohaaveiden esteenä on työ.
Johanna Niilivuo. Kuva Suomen Kylät Ry
Suomen Kylät ry:n maallemuuton asiantuntija, Korpilahden Sarvenperällä asuva Johanna Niilivuo kertoo, että koronavuosien huipuista on tultu alas. Silloin muuttovoittoisten kuntien määrä kolminkertaistui. Ennen koronaa muuttovoittokuntia tilastoitiin nelisenkymmentä, koronavuosina määrä nousi lähes130:een ja on sieltä tullut alas 70-80 kuntaan. Eli vielä ei olla palattu koronavuosia edeltävälle tasolle. Kuntajohtajien väestökasvuhaaveissa on siis perää.
Viides maaseutubarometri julkistettiin tänä vuonna. Sen tuloksista todettiin muun muassa se, että kokemus hyvästä elämästä liitetään edelleen vahvasti maaseutuun. Myös maallemuuttohalukkuus on pysynyt korkealla tasolla.
– Tässä ajassa maaseutuasumiselle on paljon vastavoimia. Julkisuudessa puhutaan jatkuvasti palveluiden leikkaamisista, kuten esimerkiksi terveyspalveluiden ja koulujen lakkauttamisista. Koulu on todella merkittävä tekijä muuttopäätöksissä.
Niilivuo sanoo, ettei toimivia kyläkouluja pitäisi lakkauttaa, sillä niillä on suuri merkitys kylien ja kuntien elinvoimalle. Koulujen lakkauttamisten vaikutuksia selvittänyt erikoistutkija Olli Lehtonen on todennut, että koulujen lakkauttaminen kiihdyttää selvästi asukaskatoa.
– Puhtaasi talouslukuja esittelemällä koulut saadaan usein näyttämään säästökohteilta, vaikka todellisuudessa kerrannaisvaikutukset esimerkiksi alueen vetovoimaan ja lasten hyvinvointiin voivat kääntää vaikutuksen täysin päinvastaiseksi, Niilivuo sanoo.
Vetovoimatekijöinä maallemuutossa ovat arjen turvallisuus ja yhteisöllisyys kuin myös rauha ja hiljaisuus. Suosituimpia maallemuuton kohteita ovat maaseutumaiset alueet, joista on suhteellisen lyhyt matka kaupunkiin. Siis juuri sellaisia, joita Uuraisilla ja Toivakalla on tarjota.
Niilivuo toteaa, että kunnissa ja kylillä on paljon sellaista, jota ei edes hoksata markkinoida. Sitä jotakin, jota mahdolliset muuttajat halajavat.
– Otetaan esimerkiksi vaikkapa harrastusmahdollisuudet. Useinhan sanotaan, ettei maalla voi tehdä mitään. Asia on usein päinvastoin; harrastusryhmiin ja muuhun toimintaan mahtuu aina mukaan. Meillä maaseudulla asuvilla on paljon sellaista, mikä meille itsellemme on itsestäänselvyys.
Maallemuuton esteenä voi toimia myös asuntojen tarjonta.
– Maaseudulla on todella vähän vuokra-asuntoja ja nimenomaan kuntakeskusten ulkopuolella. Euroopan laajuisessa, nuorille suunnatussa tutkimuksessa vähiten houkutteleva asuinpaikka on kuntakeskus. Suomalaisista kotitalouksista liki puolet on kuitenkin yhden hengen talouksia ja paljon on myös yhden aikuisen perheitä. Tämäkin olisi hyvä ottaa huomioon, mikäli kasvua halutaan.
Kasvun mahdollisuuksia siis on, vaikka vastikään julkistetut väestöennusteet povaavatkin sekä Uuraisille että Toivakkaan laskusuuntaa.
Maarit Nurminen
09.09.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Seurakunnan leirikeskus Mutanen Vespuolella vaihtoi omistajaa heinäkuussa, kun toinen Vaarunhovin yrittäjä Tiia Leván ja hänen veljensä Ari Ristanen ostivat paikan. Nimikin vaihtui Vaarunrannaksi.
-Vaarunhovin kesäsesonki alkaa olla ohitse ja nyt on aikaa ryhtyä remonttihommiin, Rauno Leván sanoo.
Työt käynnistyvät päärakennuksessa syyskuun lopulla.
-Sisätilojen pinnat menevät uusiksi. Muutamme sisustusta nykyaikaisempaan suuntaan. Myös tekniikkaa uusitaan jonkin verran.
Päärakennuksen ammattikeittiötä uusitaan ja muun muassa kylmiö puretaan pois.
-Ammattikeittiö tulee meidän henkilökunnan käyttöön. Ajatuksena on rakentaa uusi, pieni keittiötila, jota asiakkaat voivat sitten itsenäisesti käyttää.
Päärakennuksen majoitustilat uusitaan ja muun muassa kerrossängyt saavat lähteä.
-Todennäköisesti tiloja yhdistellään, jotta saadaan vähän suurempia huoneita. Suihku- ja wc-tilat uusitaan myös.
Yrittäjät sanovat, että Vaarunranta tuo uudenlaisia mahdollisuuksia yritystoimintaan.
-Vaarunrannalle tulee erillinen varauskalenteri ja todennäköisesti se tulee myyntiin esimerkiksi booking.comin tai muun vastaavan alustan kautta. Tilaa voi varata esimerkiksi kokouksiin, sukutapaamisiin, pieniin juhliin tai ihan isomman porukan lomakäyttöön. Tilaa tulevat varmasti varaamaan myös Vaarunhovissa pidettävien häiden ja muiden juhlien vieraat, Levánit arvelevat.
Vaarunrantaa voi varata ja käyttää itsenäisesti.
-Toki on mahdollista ostaa ruokapalveluita Vaarunhovista, mutta niistä pitää tehdä varaukset Vaarunhovin kautta.
Saunarakennusta ehostetaan, mutta suurempi remontti tehdään myöhemmin. Ympäristöä tullaan siistimään.
Yrittäjät kertovat, että ensi kesän kalenteri viikonloppujen osalta on jo miltei täyttynyt hääjuhlista.
-Vaarunranta tuo yritykselle mahdollisuuksia kasvaa ja työllistää työntekijöitämme nykyistä enemmän.
Päärakennuksen remontin yrittäjät toivovat valmistuvan keväällä; pääsiäiseksi tai viimeistään vapuksi.
Maarit Nurminen
09.09.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Koti löytyi äidin synnyinmaasta
Kaylee Valli muutti maaliskuussa Kanadasta Ylä-Muuratjärvelle.
– Olin pari vuotta sitten vierailulla pikkuserkkuni mökillä Keiteleen rannalla, ja pikkuserkkuni kysyi, miksi et muuttaisi Suomeen. Se oli tärkeä kysymys, ja niin minä rupesin ajattelemaan, että miksi ei, Kaylee Valli kertoo.
Kaylee Vallilla on suomalaiset sukujuuret, mutta itse hän ei ole aikaisemmin Suomessa asunut.
– Äitini muutti Kanadaan Saarijärveltä tasan sata vuotta sitten, hän oli silloin kolmevuotias. Isäni oli syntynyt Kanadassa, mutta hänenkin vanhempansa olivat suomalaisia, he olivat muuttaneet Kanadaan Kurikasta vuonna 1918, Valli kertoo.
– Äitini ja isäni tapasivat Torontossa ja menivät naimisiin. Isäni oli rakennusmestari, hänen työmaillaan oli paljon suomalaisia työntekijöitä, ja sen ansiosta isäni puhui paljon parempaa suomea kuin äitini. Kyllä suomen kieli säilyi äidillänikin, mutta minulle he eivät sitä opettaneet, kun olivat sitä mieltä, etten minä sitä Kanadassa tarvitse. Ulkomaalaiset saivat myös osakseen syrjintää, siksi äitini alkoi käyttää Auni-nimensä sijasta nimeä Anne.
Suomesta ja täällä olevista sukulaisistaan Kaylee Valli kertoo kiinnostuneensa isänsä kuoltua vuonna 1981.
– Ensimmäisen kerran kävin Suomessa vuonna 1983. Silloin en vielä puhunut yhtään suomea, mutta minusta tuntui, että tämä on minun maani, minun kotini, Kaylee Valli kertoo.
– Kun äitini oli ollut 60 vuotta Kanadassa, toin hänet käymään Suomessa. Kävimme siellä, missä äiti oli syntynyt, ja silloin vielä äidin yksi eno ja yksi setä olivat elossa. Sen jälkeen kävin yksissä häissä Suomessa, mutta siitäkin on kolmisenkymmentä vuotta. Sitten en päässytkään käymään pitkään aikaan, Kanadassa minua piti muun muassa äitini hoitaminen.
Suomea Kaylee Valli kertoo opetelleensa kuuntelemalla uutisia ja lukemalla.
– Pärjään arkipäivän asioissa, vaikkapa kauppa-asiat onnistuvat suomen kielellä, mutta en pysty esimerkiksi keskustelemaan politiikasta suomeksi. Voin sanoa ihmisille, että en puhu hyvin suomea, ja aina voi selittää toisella tavalla, jos ei tiedä jotain sanaa. Täällä asuessani olen myös oppinut paljon lisää, Kaylee Valli sanoo ja naurahtaa, että sanoja, jotka hän oppi muutettuaan Ylä-Muuratjärvelle maaliskuussa, ovat takatalvi ja kelirikko.
– Ensi talvea varten minulla on liiterissä puita, niin että pysyn lämpimänä. Sen olen jo huomannut, että kun aurinko laskee, täällä tulee pimeää, kun naapureiden valoja ei näy, Valli toteaa ja kertoo, että Toronton seudulla, jossa hän Kanadassa asui, on talvisin lunta ja pakkasta, mutta vähemmän kuin ennen.
– Nykyään Torontossa on harvoin jouluna lunta, mutta silloin kun olin lapsi, jouluna oli aina lunta.
Nyt Kaylee Valli asuu vuonna 1931 rakennetussa talossa, jota ei ole kovin paljoa nykyaikaistettu.
– Joku tätä katsomassa käynyt oli kuulemma valitellut, kun talossa ei ole suihkua, mutta onhan täällä pihasauna. Minä saunon vähintään kaksi kertaa viikossa, Kanadassa meillä oli isän rakentama sauna, Kaylee Valli kertoo.
– Kun muutin tänne, vettäkään ei tullut aluksi taloon, ainoastaan saunalle. Vesijohto taloon saatiin uusittua vasta keväällä. Mutta ei se ollut mikään ongelma, kyllähän minä sain ämpäreillä kannettua vettä, niinhän mumminikin aikaan tehtiin. Ennen kuin ostin talon, pikkuserkkuni kävi katsomassa sitä ja tutustuin talosta tehtyyn kuntoarvioon. Hometta täällä ei ole, talo oli kalustettu, ja entinen omistaja on auttanut ja neuvonut minua monessa asiassa.
Valli kertoo etsineensä taloa nimenomaan Keski-Suomesta, ja maalta. Kanadassa hän asui Toronton lähellä omakotitaloalueella.
– Kaupungissa en halua asua. Kun löysin netistä talon, katsoin myös, millaisessa ympäristössä tämä on ja löysin Ylä-Muuratjärven kyläseuran sivut. Totesin, että täällä on kyläseura, joka haluaa pitää alueen elävänä, siksi ajattelin, että tämä on mahtava paikka. Täällä on minulle hiljaisuutta, kun haluan hiljaisuutta, ja seuraa, kun haluan seuraa, Valli toteaa ja kertoo olleensa jo mukana kyläseuran toiminnassa, muun muassa puutalkoissa ja rallitalkoissa, ja odottavansa innolla syksyn toimintaa.
Kanadassa asuvaan 24-vuotiaaseen poikaansa ja kanadalaisiin ystäviinsä Kaylee Valli pitää yhteyttä netin välityksellä.
– Ja täältä olen saanut monia uusia ystäviä. Olen yksin, mutta en yksinäinen, Valli toteaa.
Tiina Lamminaho
26.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Jonna Kettunen aloitti työt Korpilahden lähikirkkoalueella huhtikuussa.
– Silloin olin vielä teologian maisteri, pappisvihkimyksen sain 26. toukokuuta Lapuan tuomiokirkossa, Kettunen kertoo.
– Muutimme Jyväskylään Helsingistä. Tämä oli iso muutos koko perheelle ja vaati mieheltäni paljon, hän jätti työnsä Helsingissä, Kettunen toteaa ja kertoo, että perheeseen kuuluu kolme lasta; kolmannen luokan aloittanut poika, ja kaksi tyttöä, toinen eppuluokkalainen ja toinen viisivuotias.
– Olen valmistunut teologian maisteriksi vuonna 2016. Lapset syntyivät niihin aikoihin, olin useamman vuoden kotiäitinä ja tein keikkatöitä. Ennen Jyväskylään muuttoa olin Töölön seurakunnassa suntiona ja sain tehdä myös teologina sielunhoidollisia keskusteluja. Etsin papinpaikkaa, mutta sellaista ei tahtonut pääkaupunkiseudulta löytyä. Täällä minun kykyihini uskottiin, ja olen siitä tosi kiitollinen, Kettunen sanoo.
Tällä hetkellä Kettusen määräaikainen työsopimus kestää lokakuun loppuun.
– Seurakuntapastorin paikka laitetaan hakuun ja haen paikkaa. Jos en saa tätä, toivon, että Jyväskylässä aukeaa jokin muu papin paikka, Kettunen toteaa.
Ennen pappisvihkimystään Kettunen kertoo tehneensä monenlaisia töitä.
– Olen työskennellyt muun muassa toimistovirkailijana vakuutusyhtiössä, kaupan alalla, päiväkodissa ja lähetystyössä Thaimaassa. Uskon, että monipuolisesta työkokemuksesta on hyötyä papin työssä, sen ansiosta osaan kohdata paremmin monenlaisia ihmisiä, Kettunen sanoo ja kertoo olevansa nimenomaan ihmisten kohtaaja.
– Minusta on ihanaa olla siellä, missä on ihmisiä ja papin työssä pidän etenkin siitä, että tässä saa olla aidosti läsnä ihmisten elämässä. Olin jo pienenä kiinnostunut ihmisten elämästä, kuuntelin mielelläni iäkkäiden sukulaisten elämäntarinoita ja keskustelin kavereitteni äitien kanssa, Kettunen toteaa.
– Papin työssä pidän kaikesta siihen kuuluvasta, ja tykkään siitä, kun tämä on tosi monipuolinen työ. Mikään aikaisempi työ, jota olen tehnyt, ei ole ollut näin rikasta. Tässä jokainen päivä ja jokainen viikko on erilainen.
Korpilahden lähikirkkoalueen lisäksi Kettunen työskentelee muualla Jyväskylän seurakunnassa.
– Kesällä olin kahdella rippileirillä, toinen oli Korpilahden lähikirkkoalueen, toinen Vaajakosken. Olen varhaiskasvatuksen pappina, eli olen paljon tekemisissä lastenohjaajien kanssa ja mukana esimerkiksi lasten kirkkohetkissä. Myös kouluyhteistyö kuuluu minulle ja jonkin verran olen pitänyt hartauksia Korpihovissakin ja käynyt syntymäpäivätervehdyksillä ikäihmisten luona.
Jonna Kettunen perheineen asuu Jyväskylän keskustassa.
– Olemme viihtyneet oikein hyvin, lapsetkin ovat saaneet kavereita. Minulla on tänne puolen tunnin työmatka, Helsingissä minulla meni neljän kilometrin työmatkaan julkisilla sama puoli tuntia, Kettunen sanoo ja kehuu keskisuomalaisia maisemia.
– Täällä on niin kaunista, Jyväskylän keskustassakin luonto on lähellä.
Jonna Kettunen kertoo viihtyneensä myös Korpilahdella.
– Minut on otettu täällä tosi hyvin vastaan. Täällä ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä kuin pääkaupunkiseudulla.
Tiina Lamminaho
