Kaupungin lähitalojen lakkautukset vaikuttavat myös maaseudun virtapiireihin

Kaupungin lähitalojen lakkautukset vaikuttavat myös maaseudun virtapiireihin

Kortteli Klubi keskustassa ja Piippurannan Klubi Kankaalla ovat avoimia kohtaamispaikkoja kaikenikäisille ihmisille eli niin sanottuja lähitaloja. Nyt Jyväskylän kaupunki on säästötoimien myötä lakkauttamassa lähitalojen toimintaa. Lähitalojen toiminnan lakkauttamisella olisi vaikutusta myös maaseudun virtapiirien toimintaan. Korpilahdella virtapiirit toimivat sekä pohjoisilla että eteläisillä kylillä. Virtapiirit ovat vertaisohjattuja.
Lähitalot tekevät tiivistä yhteistyötä kolmannen sektorin ja kaupungin eri yksiköiden kanssa. Järjestöt, yhdistykset ja uudet yhteistyökumppanit ovat tervetulleita järjestämään ilman tilavuokraa avointa, maksutonta toimintaa ja vapaa pääsyisiä tilaisuuksia klubien tiloihin.
Paula Määttä vetää pohjoisten kylien virtapiiriä ja harmittelee lähitalojen mahdollisten lakkauttamisten vaikutuksia.
– Lähitalojen koordinaattorit vierailevat virtapiireissä tuoden omaa ohjelmaansa ja välittäen tietoa kantakaupungin lähitalojen ohjelmatarjonnasta. Koordinaattorien kautta saamme virtapiireihin asiantuntijoita. Marraskuun 14. päivä Ylä-Muuratjärven kylätalolla saamme tietoa ikääntyvän väestön asumisen vaihtoehdoista. Tämä on yksi esimerkki yhteistyöstä, Määttä kertoo.
Yksi virtapiirin toimintaa rikastuttanut asia on ollut mahdollisuus seurata videoyhteyden kautta lähitaloilla tuotettua ohjelmaa.
– Lähitalojen koordinaattoreilla on monenlaisia materiaaleja, joita voimme lainata virtapiirin ohjelmaan. Koordinaattorit kokoavat aika ajoin kantakaupungin ja kylien virtapiirien vastuuhenkilöitä yhteisiin tapaamisiin vaihtamaan kokemuksia ja tutustumaan.
Pohjoisilta kyliltä on tehty myös vierailuja lähitaloille seuraamaan muun muassa Taideapteekin ohjelmaa.
Lähitalojen lakkauttamisesta on arvioitu saatavan noin 300 000 euron säästöt.
Lähitalojen puolesta on tehty kuntalaisaloite.

Viime viikolla pohjoisten kylien virtapiirissä oli yksi suosituimmista ohjelmista: elämäni kappale. Virtapiiriläisille tärkeitä kappaleita kuunnellaan kerran syksyllä ja kerran keväällä. Kappaleiden nimet toimitetaan kirjekuorissa Laura Korhoselle, joka vierailee virtapiirissä soittamassa toivekappaleet.
Paula Määttä sanoo, että kappaleisiin on liittynyt monenlaisia tarinoita ja kipeitäkin asioita.
-Täällä on ollut turvallista jakaa erilaisia kokemuksia musiikin kautta.
Torstaina kuultiin muun muassa tangoja ja valsseja sekä hengellistä musiikkia.
Kaunis Veera -kappale valikoitui erään osallistujan kappaleeksi ihan sen takia, että se oli soinut jonkin aikaa korvamatona.
Eräs biisi tuli valituksi, koska siihen liittyi muistoja Petäjäveden puolella sijainneesta Kaleva-nimisestä tanssipaikasta.
Virtapiiriläiset intoutuivat muistelemaan suosittuja tanssi-iltoja Kalevassa. Sinne pääsi, kun rippikoulu oli käyty.

Maarit Nurminen

Milloin soitto hätänumeroon on aiheellinen, kun kohdalle sattuu petoeläin?

Milloin soitto hätänumeroon on aiheellinen, kun kohdalle sattuu petoeläin?

Korpilahden Riistanhoitoyhdistys ohjeistaa ihmisiä toimimaan oikein, kun kohdalle sattuu suurpeto. Riistanhoitoyhdistyksestä kerrotaan, että myös Korpilahden alueella on tehty susihavaintoja asutuksen lähellä.
Vespuolella sattui tapaus, jossa koiranulkoiluttaja kohtasi suden. Susi ei lähtenyt karkuun ja koiranulkoiluttaja perääntyi paikalta tulosuuntaansa suden jäädessä tien penkalle.
-Merkityksellistä on se, missä susi havaitaan ja miten se käyttäytyy. Jos sudesta saadaan jälki- tai näköhavainto alle 100 metrin päässä asuin- tai tuotantorakennuksesta tai niiden hoidetussa ympäristössä ja kuitenkin siten, että susi poistuu välittömästi ihmisen havaittuaan, asiasta tulee ilmoittaa välittömästi petoyhdyshenkilölle. Mikäli susi tai muu suurpeto liikkuu rakennetussa ympäristössä tai asuinalueella satunnaista havaintoa useammin, eikä säikähdä ihmistä ja lähde välittömästi karkuun tai jopa lähestyy ihmistä, asiasta tulee soittaa välittömästi hätänumeroon, 112, Korpilahden Riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Jarkko Nurminen opastaa.
Soitto tulisi tehdä, vaikka susi tai muu petoeläin lopulta poistuisi paikalta. Nurminen huomauttaa lisäksi, ettei susi tunnista autossa istuvaa ihmistä.

Poliisilla on aloitteellinen toimintavelvoite vaaraa aiheuttavien susien suhteen, mutta toimintavelvoite on mahdollista täyttää ainoastaan, mikäli poliisille välittyy nopeasti ajantasainen kuva mahdollisesta vaaratilanteesta. Tällaisissa tilanteissa hätäkeskukseen soittamista ei tarvitse arkailla, eikä soittamista saa jättää seuraavaan päivään. Soitto hätäkeskukseen on ihmistä pelkäämättömän suden kohdalla viranomaisten toive.
Petoyhdyshenkilöiden yhteystiedot löytyvät netistä sivulta riista.fi kohdasta yhteystietohaku ja Korpilahden Riistanhoitoyhdistys.
-Riistanhoitoyhdistys on aloittamassa sosiaalisessa mediassa tiedotuskampanjaa kyläkuntien petoyhdyshenkilöistä.
Nurminen sanoo, etteivät metsästäjät halua metsästää susia sukupuuttoon, vaan opettaa eläimille, missä kulkee niiden ja ihmisten reviirien rajat.
-Esimerkiksi Etelä-Suomessa asuinalueille tulevat sudet ovat todennäköisesti nuoria, laumastaan karkotettuja yksilöitä, jotka ovat uteliaita, mutta eivät osaa vielä oikein käyttäytyä. Ne saavat ruokansa helposti asutusalueilla olevista pupuista.

Samuel Uusitalo Oittilan Hirvimiehistä kertoo, että susien tulo alueelle on näkynyt syksyn hirvimetsällä usein eri tavoin.
-Silmiinpistävää ovat olleet lukuisat, hedelmällisessä iässä olevat naaraat, joilla ei kuitenkaan ole ollut vasoja. Toinen havainto on ollut hirvien pakeneminen heti, kun koira on ne löytänyt. Ne eivät jää enää koiran haukkuun, vaan lähtevät juoksemaan ja jatkavat, kunnes koira otetaan pois jäljeltä. Kolmas poikkeavuus ovat tyhjät alueet eli alueet, joissa hirviä on tyypillisesti ollut. Hirvet hakeutuvat turvalliseksi kokemilleen alueille. Hirvien laumautumista on myös havaittu ja ne ehkä hakevat näin turvaa suurpedoilta. Näin käyttäytyessään hirvet saattavat aiheuttaa paikallisesti pahoja taimikkotuhoja.
Susitilanne on vaikuttanut myös metsästyskoirien käyttöön.
-Juuri ennen hirvijahdin alkua, susi tappoi metsästyskoiran Vespuolella. Jahdissa koiria on käytetty hyvin rajallisesti ja kaikkia koiria ei ole haluttu päästää jahtiin ollenkaan. Koirille on hankittu kalliita ja kömpelöitä suojaliivejä petojen varalle. Koko seura on sitoutettu avustamaan koiranomistajia koirien kiinni saamiseksi jahdin tai kaadon jälkeen. Koirakoemaastot ovat lähes kaikki peruttu näiltä tienoin. Metsästyskoirat ovat jääneet pitkälti hyödyttömiksi, eivätkä ne pääse toteuttamaan rodun omaista käytöstään, Uusitalo harmittelee.
Uusitalo on yksi Vespuolen petoyhdyshenkilöistä.

Mikäli kohtaat suurpedon, vaikkapa suden, tilanteeseen kannattaa suhtautua rauhallisesti ja pyrkiä poistumaan paikalta.
-Sudet eivät tule ihmisen päälle. Jos on koira mukana, se kannattaa tietysti pitää kytkettynä. Sudelle voi tietysti myös huutaa ja kokeilla, josko se säikähtäisi karkuun. Karhu on ihmisarempi ja karhujen uhittelut ovat harvinaisia, mutta samat neuvot pätevät niidenkin kohtaamiseen, Jarkko Nurminen sanoo.

Maarit Nurminen

Pahan miehen poika -podcastissa puhuu korpilahtelainen ääni

Pahan miehen poika -podcastissa puhuu korpilahtelainen ääni

Pahan miehen poika on Sami Kieksin kuusiosainen podcast, jossa Mika Hägg kertaa lapsuutensa traumaattisia kokemuksia. Hänen isänsä oli tunnettu rikollinen. Mikan lapsuuden perheessä rikollisuus ja väkivalta olivat osa arkea. Jyväskylässä kasvanut ja nykyisin Tikkalassa asuva Mika Hägg palaa podcastissa näihin kokemuksiinsa. Podcast on kuunneltavissa Yle Areenassa.

Mika Hägg kertoo, että hän oli vuosikausia kirjoittanut ”pöytälaatikkokirjaa”. Hän mietti, mitä kautta kirjaa yrittäisi saada julkaistuksi. Hän otti yhteyttä Sami Kieksiin Instagramin kautta.

-Sami pyysi, että lähettäisin hänelle otteita kirjasta. Niitä sitten iltaisin hänelle kirjoittelin. Hän tuntui kiireiseltä, ja pyysin häntä kertomaan, kun tekstien lähettäminen riittää. Hän kehotti jatkamaan. Sitten Sami soitti ja kertoi olevansa kiinnostunut tekemään aiheesta audiodokumentin, Hägg kertoo.

Podcastin tekemiseen kuului lukuisia keskusteluja Kieksin kanssa.

-Kokemus oli uskomattoman voimaannuttava, vaikka pelkäsin etukäteen ihan hirveästi. Kun on tämän ikäinen mies (55-vuotias), näistä asioista ei yleensä puhuta. Minulla oli selkeänä motiivina se, että pystyn auttamaan aika montaa muuta ihmistä, joilla on samankaltaisia kokemuksia.

Podcast julkaistiin reilu viikko sitten ja Hägg on jo saanut yhteydenottoja.

-Palaute on ollut hyvää ja sitä on tullut yllättäen varsinkin miehiltä. Sami Kieksi  valaisi etukäteen, mitä kaikkea podcastin tekemisestä voi seurata. Myös negatiivisia asioita, mutta sellaisia ei ole vielä ainakaan tullut, Hägg sanoo.

Jyväskylän seurakunta hakee vapaaehtoissuntioita

Jyväskylän seurakunta hakee vapaaehtoissuntioita

Jyväskylän seurakunnassa toimii vapaaehtoisia hyvin monenlaisissa tehtävissä. Nyt seurakunta hakee myös vapaaehtoissuntioita.
– Olen tehnyt seurakunnassa monenlaista vapaaehtoistyötä, olen ollut muun muassa ehtoollisavustajana ja keittiöhommissa sekä kirkkoväärtinä. Nyt olen jäänyt väärtinhommista pois, joten ajattelin, että tämä voisi tulla siihen tilalle. Tämä olisi vähän erilaista vapaaehtoistyötä, ja haluan päästä tutustumaan suntion työhön, Marjo Kangasjärvelä totesi Korpilahden seurakuntatalossa järjestetyssä infotilaisuudessa.
Kimmo Jokinen oli tullut paikalle Luhangasta.
– Olen eläkkeellä ja minulla on joutoaikaa. Olen alkanut keräämään elämääni pieniä juttuja, mitkä koen mielekkääksi ja mistä on hyötyä myös muille. Vapaaehtoistyö on oleellinen osa suomalaisen yhteiskunnan toimintaa, ja kirkossakin mennään entistä enemmän siihen suuntaan, Kimmo Jokinen totesi.

– Idea vapaaehtoissuntioista tuli esille suntioiden tiimivastaavien palaverissa, ja innostuimme siitä heti. Apukäsiä tarvitaan koko ajan, Jyväskylän seurakunnan pääsuntio Jarmo Tanninen kertoo.
– Haluamme tarjota ihmisille mahdollisuuden osallistua seurakunnan toimintaan tälläkin tavalla. Tarkoituksena on, että vapaaehtoissuntiot toimivat yhdessä suntioiden kanssa, vastuu on aina seurakunnan työntekijällä. Joitakin hyvin pienimuotoisia juttuja vapaaehtoissuntiot voivat mahdollisesti hoitaa yksin niin, ettei seurakunnan palkkalistoilla oleva suntio ole paikalla, mutta siitä lähdetään, ettei ketään vapaaehtoista jätetä yksin, Tanninen selvittää.
Vapaaehtoissuntiot voisivat Tannisen mukaan osallistua esimerkiksi kirkkokahvituksiin tai isojen konserttien järjestelyihin.
– Vapaaehtoissuntiona pääsee näkemään myös suntion työtä. Tarkoituksena on, että vapaaehtoissuntiot oppivat tehtävänsä suntion matkassa, mestari – kisälli -periaatteella, Tanninen toteaa.

Jyväskylän seurakunnan vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin Johanna Summasen mukaan Jyväskylän seurakunnassa on todella paljon vapaaehtoistoimintaa.
– Vapaaehtoistoimintaa on laidasta laitaan, jumalanpalveluksissa avustamisesta kohtauspaikoikoissa toimimiseen, käsitöiden tekemisestä tapahtumien suunnitteluun, on musiikkia, keskusteluapua ja vertaistukea. Jokaisella lähikirkkoalueella on oman lähikirkkoalueen näköistä vapaaehtoistoimintaa, Johanna Summanen toteaa.
– Tavoitteena ei ole korvata vapaaehtoisilla seurakunnan työntekijöiden työpanosta vaan kutsua seurakuntalaisia osallisuuteen ja tarjota mahdollisuus antaa aikaansa ja osaamistaan yhteiseen hyvään. Vapaaehtoisia on monenlaisia, ja olisi hyvä, että jokaiselle halukkaalle löytyisi sopiva vapaaehtoistehtävä, jossa voi käyttää omia lahjojaan. Meille saa kertoa ideoita ja toiveita uusistakin vapaaehtoistyömuodoista, Summanen sanoo.

– Apu olisi tarpeen etenkin isommissa tilaisuuksissa, Korpilahden lähikirkkoalueen suntio Tuula Liukko toteaa.
– Meillä myös lipun nosto ja lasku ovat sellaisia töitä, joita voisi ajatella vapaaehtoissuntioiden hoidettavaksi. Kirkkokahvituksissa meillä onkin ollut jonkin verran kirkkoväärtejä apuna, siinäkin vapaaehtoissuntiot voisivat auttaa, samoin kolehdin keräämisessä esimerkiksi kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa. Kalusteiden siirtelyä, jossa tarvitsee kaveria, meillä on aika vähän, mutta vapaaehtoissuntiot voivatkin toimia koko seurakunnan alueella, Tuula Liukko sanoo ja toteaa, että esimerkiksi Taulumäen kirkossa pidetään paljon konsertteja.
– Vapaaehtoissuntiot eivät ole sidottuja omaan lähikirkkoalueeseensa vaan toimivat koko seurakunnan alueella, vahvistaa Jarmo Tanninen.
– Jos on kiinnostunut toimimaan vapaaehtoissuntiona, voi ottaa yhteyttä minuun, seuraan kyllä sopii, Tanninen toteaa.

Tiina Lamminaho

Puhelimen käyttöön rajoituksia koulupäivän aikana Jyväskylässä  – oppilaiden mielipiteet jakautuivat

Puhelimen käyttöön rajoituksia koulupäivän aikana Jyväskylässä – oppilaiden mielipiteet jakautuivat

Jyväskylän kaupungin kouluihin on tulossa tiukempia rajoituksia mobiililaitteiden käyttöön koulupäivän aikana. Sivistyslautakunta hyväksyi muutoksen järjestyssääntöihin kokouksessaan keskiviikkona. Opetushallitus on antanut asiasta suosituksen asiasta elokuussa. Jyväskylässä järjestyssääntöä päätettiin muuttaa, vaikka se entisellään olisi täyttänyt suosituksen vaatimukset. Jyväskylässä on tehty elokuussa myös valtuustoaloite kännyköiden käytön rajoittamisesta. Uudet järjestyssäännöt astuvat voimaan marraskuun alusta.
Järjestyssääntöihin kirjattiin, ettei oppilas saa käyttää tai pitää esillä luvatta mobiililaitteita oppituntien, muun opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ja ruokailun aikana. Oppilas pitää huolen, etteivät mobiililaitteet häiritse koulupäivän aikana.
Asiaa valmistellut työryhmä ehdottaa lisäksi, että järjestyssääntöjen soveltamista kuvataan tarkemmin koulukohtaisissa toimintaohjeissa.
Työryhmä toteutti kyselyn järjestyssääntöuudistuksesta Jyväskylän kaupungin koulujen oppilaskuntien hallituksille, vanhempainyhdistyksille tai -toimikunnille sekä opettajakunnille.
Kaikki kyselyyn vastanneet tahot pitivät hyvänä ohjeistuksen tiukentamista.
Oppilaskuntien antamissa vastauksissa oli havaittavissa yläkoulun oppilaiden mielipiteiden jakautuminen. Osa oppilaista on halunnut säilyttää mahdollisuuden katsoa puhelinta vapaissa hetkissä, kun taas toiset kannattavat tiukempia rajoituksia. Myös ruokailun ja välituntien aikaiselle puhelimen käytölle oppilaat toivoivat selkeitä ohjeita.

Maarit Nurminen

Vanha talo sopii hierontatilaksikin

Vanha talo sopii hierontatilaksikin

Nea Bitar opiskelee hierojaksi, koska hän on aina halunnut tehdä työtä, jossa voi olla avuksi toisille.
– Olen työskennellyt aiemmin lasten kanssa, mutta koulu- ja päiväkotimaailmassa oma työpanos ei ollut oman näköistä, koska muun muassa aikataulut asettavat siellä rajoituksia siihen, miten pystyy työtään tekemään, Nea Bitar toteaa.
– Oma kehoni on ollut jumissa, ja olen itse saanut huomata, että kehon hyvinvointi vaikuttaa paljon myös mielen hyvinvointiin, sitä kautta löytyi sellainen työ, jossa pystyn auttamaan muita.
Nea Bitar opiskelee hierojaksi oppisopimuksella, opettajana hänellä on säynätsalolainen Kati Koski-Keinänen, Nea Bitarin miehen Amir Bitarin äiti. Oppilashierontoja hän on tehnyt myös Korpilahdella, PIhlaissuolla Korpiahossa.
– Tämä on meidän kesäpaikka. Olisi kyllä ihan mahtavaa asua täällä metsän keskellä, mutta talvella sähköttömässä ja vesijohdottomassa talossa asumisessa olisi oma hommansa, Nea Bitar sanoo.

Pihlaissuo on vanha tila 1800-luvulta, talo on tehty vuonna 1917. Amir Bitar osti paikan seitsemän vuotta sitten.
– Löysin tämän ihan netti-ilmoituksesta. Talossa on asunut vanha nainen 1990-luvulle asti, sen jälkeen talo on ollut mökkikäytössä. Aikaisemmin tästä meni tie Moksiin, matkaa on noin 2,5 kilometriä. Nainen kävi kerran viikossa kaupassa Moksissa, kesällä kottikärryjen ja talvella varmaankin pulkan kanssa. Vanha tie näkyy maastossa edelleen, Amir Bitar kertoo.
– Kun olin ostanut talon, rupesin remontoimaan sitä; laitoin oikeastaan kaiken uusiksi paitsi hirsikehikon ja katon. Lattian otin kokonaan pois ja laitoin takaisin, samat turpeetkin lattian alle, ne olivat säilyneet hyvin. Talossa ei ollut yhtään kosteusvaurioita, tämä on rakennettu kallion päälle. Se olikin iso tekijä, että uskalsin talon ostaa.
Vanhaa talossa on myös tuvan iso leivinuuni.
– Se on graniittia, louhittu kuulemma tästä läheltä, Amir Bitar kertoo.
– Pihapiirissä oleva hirsinen navetta on 1800-luvun puolelta. Se oli vähän huonokuntoisempi kuin talo, ja sen remontti on vielä kesken. Ensi kesänä sinne olisi tulossa ainakin kanoja, ja mehiläisiä tänne tulee myös. Pihapiirin vanhin rakennus on luultavasti savusauna. Navetassa on ollut aikoinaan neljä lehmää ja kaksi hevosta, vanhoja rekiä ja maataloustyökoneitakin on tallessa.
– Talosta löytyi myös vanhoja kirjeitä. Tilalla on ollut maanviljelystä vielä ainakin 1960-luvulla, nyt kaikki tässä ympärillä olevat maat ovat valtion maita, Bitarit kertovat.

Nea Bitar valmistuu hierojaksi viimeistään tammikuussa, toiminimiyritys hänellä on jo.
– Yrittäjäksi ryhtyminen on jännä juttu, saa nähdä, miten käy. Mutta yrittäjänä on oma vapaus tehdä itse aikataulunsa, joten pystyn tekemään myös musiikkihommia. Teen musiikkia, sävellän, ja meillä on bändi, jonka kanssa olemme laittaneet purkkiin kappaleita. Vanhaa tuotantoa meillä on, uusi levy on tulossa vuoden päästä, Nea Bitar kertoo.
– Kun opiskelin pop-jazzlaulun perusopinnot Gradialla, tein harjoittelun Jyväskylän kaupunginteatterin West side story -musikaalissa. Silloin tuli tunne, että olisihan teatterin tekeminen ihanaa, mutta jos sitä tekisi työkseen, se olisi aikataulullisesti aika rankkaa. Muu elämä siinä ohella pitäisi olla aika pientä, Korpilahden Teatterin lavalla aikoinaan esiintynyt Nea Bitar, silloin Nea Vilhuniemi, toteaa.
Pihlaissuolle Bitarit suunnittelevat hoitohuonetta.
– Teen itse kalevalaista jäsenkorjausta, hoitohuone olisi hyvä, jotta voisimme molemmat työskennellä täällä, Amir Bitar sanoo ja toteaa, että hoitohuone voisi olla vaikkapa saunakamari.
– Joka tapauksessa sen pitää olla hirsirakennus, Amir Bitar toteaa.
Pihlaissuolle ajetaan pieniä metsäteitä useamman kilometrin verran, ja tienhaarojakin on useita.
– Asiakkaat ovat kyllä löytäneet tänne, paitsi yksi kääntyi takaisin, kun tienviitat olivat hänen navigaattorinsa kanssa eri mieltä, Nea Bitar naurahtaa.
– Ihmiset ovat tykänneet paikan tunnelmasta. Talvella täällä ei oikein voi tehdä töitä; täällä pitäisi olla koko ajan lämmittämässä, ja vaikka lämmintä riittäisikin, tie voi olla joillekin este talvikelillä.

Tiina Lamminaho