14.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Päivähoitoa käyttävien perheiden edustaja Moona Seppä, Lapsiperheiden Etujärjestö ry:n aluevastaava Minna Mustonen ja kaupunginvaltuutettu ja hyvinvointialueen luottamushenkilö Ilse Weijo jättivät viime viikolla kannanoton koskien kaupungin aikeita sulkea muun muassa Korpilahden ja Tikkalan päiväkodit ensi kesänä. Tikkalan päiväkoti olisi kiinni kaksi kauukautta ja Korpilahden noin kuukauden. Kannanotto sisältää esimerkkejä tilanteista, joihin perheitä on joutumassa kesäsulun vuoksi. Toimialajohtaja Eino Leisimo sanoi, ettei perheiden päivähoito-ongelmia voi vähätellä.
-Varhaiskasvatuksen palvelualuejohtaja ja päiväkodin johtaja selvittävät perheiden tilanteita tarkemmin. Kohtuuttomia tilanteita on pyrittävä välttämään ja lakia on noudatettava. Tämänhetkisen tiedon mukaan Korpilahdella hoitoa tarvitsee 27-44 lasta per viikko sulkuaikana. Hoidon tarvetta käydään edelleen läpi, Leisimo sanoi.
Perheiden kommenteissa toistuvat pitkät matkat, lapsille tulevat pitkät hoitopäivät sekä korkeat kustannukset.
Joutsassa töissä käyvä vanhempi kirjoittaa, että elämää hankaloittaisi paitsi pitkät hoitopäivät, myös taloudellinen rasite, jota syntyy 200 kilometrin työmatkasta yhden vanhemman perheessä.
Kannanotossa todetaan, että osalla lapsiperheistä ei ole autoa ja julkisen liikenteen aikataulut eivät sovi vanhempien työaikojen ja lasten hakuaikojen kanssa. Lasten kuljettaminen päivähoitoon linja-autolla on mahdotonta, koska Korpilahdelta kulkee harvoin linja-autoja Jämsän ja Jyväskylän suuntaan. Näin ollen kesän hoitojärjestelyt edellyttäisivät perheeltä auton hankintaa, mikäli sellaista ei ole. Edellä mainituista syistä johtuen vanhempien voi olla käytännössä mahdotonta viedä lapsensa päivähoitoon. Vanhemmat voivat joutua ottamaan työstänsä palkatonta vapaata tai jopa luopumaan kokonaan työstään.
-Lasten päivähoidon tulisi olla perheille toteutettu lähipalvelu. Mikäli lasten hoitomatkat ylittyvät 30 kilometriä totutusta hoitomatkasta, ei voida puhua lähipalvelusta. Korpilahden pinta-ala on yli puolet koko Jyväskylän kaupungin pinta-alasta, mikä tarkoittaa pitkiä välimatkoja sekä Korpilahden alueella että muuhunkin kaupunkiin nähden. Päivähoidon siirtyessä pois Korpilahdelta palvelujen saavutettavuus ei tule toteutumaan joko ollenkaan tai ainakaan lähipalveluna. Suurin osa Korpilahden asukkaista asuu kylillä, mikä tarkoittaa jo valmiiksi pitkiä kuljetusmatkoja päivähoitoon Korpilahden keskustaan, kannanotossa todetaan.
Kannanotossa kritisoidaan kaupunkia siitä, ettei päiväkotien sulkemisen kustannuksia ole laskettu kunnolla, vaikka sulkuja perustellaan säästötoimilla.
Leisimo sanoo, että päivähoidon kesäjärjestelyjen on kaikkineen laskettu säästävän noin 300 000 euroa.
-Taustalla on kaupungin talouden tasapainotus. Virkamiehet joutuvat tekemään vaikeitakin ratkaisuja tavoitteiden saavuttamiseksi. Uskon, että keskustelua palvelujen laatutasosta tulee lisää, kun säästöjä etsitään. Viime kädessä kysymys on luottamushenkilöiden päätöksistä, miten kaupungissa tarvittavia säästöjä toteutetaan. Varhaiskasvatuksen puolella säästötoimet konkretisoituvat esimerkiksi näin.
Kannanoton laatijat toteavat, että säästötavoite päivähoidon suhteen tulee toteuttaa tasapuolisemmilla ja vähemmän haitallisilla toimilla, joiden kustannusvaikutukset on laskettu.
Kannanoton tekijät ovat pyytäneet kaupungilta kirjallisena päätöstä, jolla päiväkodit on päätetty sulkea sitä kuitenkaan saamatta.
– Varhaiskasvatuslain mukaan päivähoidon järjestämisessä ja tuottamisessa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Tämä ei tule toteutumaan Jyväskylän kaupungin suunnittelemissa päivähoidon loma-ajan järjestelyissä. Päivähoitopaikkojen sulkemisesta aiheutuvien ongelmien ja haittojen estämiseksi perheissä sekä niistä johtuvien kulujen ehkäisemiseksi, vaadimme Jyväskylän kaupunkia tekemään lapsivaikutusten arvioinnin päivähoidon kesäaikajärjestelyistä Korpilahden alueella, tarkastelemaan uudestaan tekemäänsä ilmoitusta lainmukaisuudesta käsin, esittämään laskelmat säästöistä Korpilahden kesähoidon sulkemisen osalta ja suuntaamaan katseensa muihin tapoihin saada kaupungin talous kuntoon, kannanotossa vaaditaan.
Maarit Nurminen
14.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Järviniemen nykyinen päärakennus Putkilahden Töppöspohjassa on rakennettu vuonna 1878.
– Tämä on ilmeisesti toinen talo tällä paikalla. Ensimmäisen, nykyistä taloa pienemmän talon paikka on vielä nähtävissä 10 – 15 metrin päässä nykyisestä talosta, Järviniemen nykyiset omistajat Sakari ja Sirpa Iivari kertovat.
Suur-Jämsän historian mukaan Järviniemi on lohkottu Jollasta 1850-luvulla. Alun perin talo oli Jollan torppa, mutta torpaksi todella iso, pinta-alaa on ollut 118 hehtaaria. Vuosien saatossa tilan maita on jaettu perillisille.
Iivarit ostivat talon vuonna 2009 ja muuttivat siihen tammikuussa 2010.
– Tämä oli Jukka ja Pirkko Järviniemen puutarhatila, heitä ennen tilaa isännöivät Martta ja Pekka Järviniemi. Täältä on löytynyt paljon perennoita, joita en edes tunnista; ihanaa, kun maasta putkahtelee kivoja yllätyksiä, itsekin puutarhaihmiseksi tunnustautuva Sirpa Iivari kertoo.
– Kun olimme muuttaneet tähän, Martta Järviniemi kävi täällä kylässä ja kertoi meille, mitä istutuksia täällä on missäkin. Ilmeisesti juuri Martta on istuttanut tähän pihapiiriin jalopuita, tässä on saarnia, tammia, erilaisia jalavia, vaahteroita ja hevoskastanja.
Sirpa Iivari on istuttanut pihapiiriin omenapuita ja lisää kirsikkapuita. Erilaisia kokeilujakin Iivarit ovat puutarhassa tehneet, yhteensä tilalta löytyy satoja eri kasvilajeja, joukossa on myös yleensä hieman etelämpää löytyviä kasveja kuten viiniköynös.
– Sakari on laajentanutkin puutarhaa, jotta minun kaikki omenapuuni mahtuvat sinne. Kasvatan niitä itse pienestä asti ja vartan uusia lajikkeita, ihan harrastuksekseni. Tämä oli tällaiselle puutarhaintoilijalle kyllä oikein nappitalo, ja mehiläisetkin pitävät paikasta. Hunajaa olen tuottanut 25 vuotta, Sirpa Iivari sanoo.
Vuonna 1940 otetussa valokuvassa Järviniemi on hirsipintainen ja pärekattoinen, umpikuistilta on kaksi sisäänkäyntiä, toinen tuvan puolelle ja toinen eteiseen, josta pääsee saliin.
– Alun perin tämä on ollut savupirtti, mustuneet kattohirret ovat alkuperäiset. Uuni on ollut hieman eri paikassa, nykyinen leivinuuni on tehty vuonna 1953. Varmaankin samoihin aikoihin taloon laitettiin peltikatto. Se kesti 70 vuotta, uusimme sen tänä vuonna, Iivarit kertovat.
Kuisti on Iivarien tietojen mukaan uusittu vuonna 1986, silloin siihen tehtiin sauna ja sisävessa. Aiemmin talossa ei sisävessaa ollut.
– Me vaihdoimme tähän ikkunat, teimme keittiöremonttia ja otimme keittiön seinään aiemmassa remontissa laitetun muovin pois. Uusimme myös vesijohdon, Iivarit kertovat.
– Tänä kesänä talo olisi tarkoitus maalata, koemaalaus on jo tehty kuistin seinään. Väriksi tulee kartanonkeltainen. Onhan valkoinen talo komea, mutta on se vähän kalsea väri, Sirpa Iivari toteaa.
Talossa on leivinuunin lisäksi neljä pönttöuunia, jotka ovat käytössä.
– Täällä oli kolme pönttöuunia, yhden me olemme teettäneet vintiltä löytyneistä, käyttämättömistä uunin kuorista avotakan paikalle. Pönttöuuneja lämmitämme talvella joka toinen päivä, vuorotellen siten, että samana päivänä lämmitämme kahta uunia. Leivinuunissa on tulet kaksi tai kolme kertaa viikossa, keleistä riippuen. Lisäksi meillä on ilmalämpöpumput, aurinkopaneelitkin olemme laittaneet, Iivarit kertovat.
Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä on vanha navetta ja kuusiosainen aittarivi sekä vanha puuliiteri ja ulkosauna.
– Kivinavetta on rakennettu vuonna 1900. Se on nyt osin uudiskäytössä, kun siellä on hunajalinkoomo. Aitta on tuotu tänne Jollasta, se on vanhempi kuin talo. Aitasta on löytynyt vuosiluku 1822, Iivarit kertovat.
– Tämä on kyllä mukava talo, ja ikäisekseen yllättävän lämmin ja vedoton. Talo on ollut koko ajan asuttuna ja siitä on pidetty huolta, se on pysynyt kunnossa.
Tiina Lamminaho
13.05.2024 | Korpilahti, Toivakka
Mustankorkean logistiikkapäällikkö Antti Anhava sanoo, että kiertävä vaarallisen jätteen kiertävä keräys on asiakkaiden keskuudessa hyvin suosittu.
-Arvioisin, että viime keväänä keräysautoihin tuotiin noin 20 tonnia jätettä. Syksyllä keräysmäärä on yleensä vielä suurempi, kun pysähdyspaikkoja on enemmän. Jätettä tuodaan useita tonneja per pysähdyspaikka. Kaikkiaan Mustankorkea kerää vuosittain toimialueellaan noin 300 tonnia vaarallisia jätteitä.
Anhava sanoo, että keräysautolle saatetaan tuoda myös astioita, joiden sisällöstä tuojalla ei ole tietoa.
-Tässä mielessä vaarallisten jätteiden tuominen keräysautolle on myös turvallisuuskysymys.
Keräysautojen suosion vuoksi kiertävää keräystä on lisätty. Tänä keväänä keräysautolle voi tuoda myös sähkölaitteita.
-Keräykseen voi tuoda kaikki laitteet, joista lähtee sähköjohto, kuten mikroaaltouuni, vanha jääkaappi tai pesukone. Keräykseen voi tuoda myös vanhoja puhelimia, tietokoneita, tabletteja. Sähkölaitteiden keräys järjestetään asiakkaiden toiveesta. Jos keräys vaikuttaa tarpeelliselta ja toimii, se saa jatkoa syksyllä, Anhava kertoo.
Anhava sanoo, että kiertävä metallinkeräyskin olisi mahdollinen, jos sille on tarvetta.
-Haluamme kehittää keräystoimintaa asiakkaat huomioiden. Useille on helpompi lähteä tuomaan jätteitä kiertäviin keräyksiin kuin jäteasemalle.
Mustankorkea keräysauto on Korpilahdella keskiviikkona 15.5. kello 18-19 Satamakapteenin viereisellä parkkialueella ja Toivakassa torstaina 16.5. kello 18.45-19.45 kunnantalon parkkipaikalla.
Maarit Nurminen
07.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka
Rutalahden kulttuurihistorian tallentaminen -hanke otti pienen askeleen kohti toteutumistaan, kun valmisteilla olevaan Kyläarkistoon luovutettuja vanhoja valokuvia tunnistettiin ensimmäistä kertaa kyläläisten voimin. Talkoourakkaan ryhdyttiin heti, kun tuli tieto, että Maaseutukehitys ry on puoltanut kyseistä Leader-hanketta. Lopullisesti rahoitus on Ely-keskuksessa päätettävänä.
Heljä Suoanttila, Kalevi Puttonen ja Lilja Rutanen täydensivät sopivasti toistensa muistoja ja monen monta kuvaa heräsi uudelleen eloon vuosien hiljaiselon jälkeen. Ja mitä tämä kolmikko ei muistanut, sitä toinen ryhmä täydensi. Paula Pyhälä-Liljeström kirjasi tarkkaan tiedot muistiin Kuva-arkistoa varten.
– Tällä ensimmäisellä tunnistuskerralla luomme omia työskentelytapoja, että sitten, kun syksyllä tosissaan käymme kuvien kimppuun, kaikki sujuu kuin rasvattu, arkistoryhmän puheenjohtaja Paula Pyhälä-Liljeström esitteli urakkaa. – On tosi harmillista, että meillä monilla on albumit täynnä vanhoja valokuvia, jotka kätkevät jos vaikka mitä tarinoita taakseen, mutta niissä ei ole tietoa ihmisistä, ei paikoista, ajasta tai kuvaajasta. Kuitenkin vasta tarkat tiedot tekevät valokuvista dokumentin omasta ajastaan. Se olisi hyvä tänäkin päivänä muistaa, kun kuvataan paljon.
Merkintöjen tärkeys avautui, kun aluksi tutkittiin yhdessä ulkoasultaan vaatimatonta, vähän reunoiltaan jo pyöristynyttä nuoren naisen kasvokuvaa. Nopeasti vilkaistuna kuva olisi helposti joutunut syrjään, mutta taakse kirjoitettu nimi ja teksti nostivat sen koko kuvakokoelman helmeksi. Kuvan takana lukee: Tämä kuva on kulkenut Matti-isän taskussa koko sodan ajan 1939-1944. Jokainen voi mielessään miettiä, mitä tuo pieni kuva on kokenut ja miten se on sotilaspuvun rintataskussa antanut voimaa ja tarkoituksen tekemisille… Ja mitä se nyt merkitsee tätä päivää eläville suvun jäsenille.
– Voi kun olisimme ymmärtäneet jo muutama vuosikymmen sitten ryhtyä tähän työhön. Useimmat kylän tapahtumia ja ihmisiä hyvin muistaneista ovat jo aikoja sitten kuolleet, Heljä Suoanttila mietti.
– Mutta mielenkiintoista tämä työ on nytkin, ja kun yksi muistaa jotain, itsellekin tulee ihmisiä ja asioita mieleen, joita ei edes tiennyt muistavansa!
Ensimmäisellä tunnistuskerralla työn alle otettiin yhden talon vintiltä löytyneitä kuva-aarteita. Jatkossa niistä valitaan yleisesti kiinnostavat ja kylän historiaan liittyvät kuvat, jotka tallennetaan skannattuina ja mahdollisimman tarkasti nimettyinä Kyläarkiston kuva-arkistoon.
Tunnistusurakka on nyt saanut lähtölaukauksen ja toivotaan, että kuvia löytyy koko Wanhan Rutalahden alueelta (Rutalahti, Päiväkunta, Yläsydänmaa, Vihijärvi, Paloinen ja Nisula) sekä Kivisuolta vielä paljon lisää. Nimettyinä ja asiallisesti arkistoituina ne herättävät oman aikansa eloon. Osaa kuvista tullaan hyödyntämään jo “Kulttuurikävelyllä”, jonka on tarkoitus valmistua osana kulttuurihistoriahanketta.
– Vaikka hankkeemme on vasta alkumetreillään, jo nyt se on koonnut eri ikäisiä ja eri elämäntilannetta eläviä kyläläisiä yhteen. Jokaisella on näin mahdollisuus vaikuttaa yhteiseen juttuun. Jatkossa hankkeesta on paitsi hyötyä myös iloa niille, jotka pitävät perinnettä tärkeänä, Paula Pyhälä-Liljeström kokosi tavoitteita.
Avoimet Kylät -tapahtumassa kesäkuun alussa kuvia ja muutakin materiaalia kerätään taas Letkaliiterillä. Jos alkuperäiskappaleista ei halua luopua, Wanhan Rutalahden Kyläarkistoon otetaan mieluusti myös kopioita. Tieto on meille tärkein.
Artikkelikuvan takana lukee: “Kuvaa tilaisuutta, jossa pohdittiin kansakoulun perustamista Rutalahteen” Kyseessä siis oli pienoisnäytelmä jonka oli kirjoittanut ja ohjannut opettaja Veli-Matti Heponen. Hän oli opettajana 1954-55 ja 1957-62. Uusi koulu valmistui syksyllä 1959, liittyisikö siihen? Kuvasta on tunnistettu vas: Viljo Naskali, joka esitti olemuksesta ja piipusta päätellen sahanomistaja ja koulun perustaja A.H. Backströmiä, Toivo Mäkinen, Vilho Kemppainen, Toivo Etelälahti ja Hilkka Auvila. Muistaako joku, ketä nämä muut ovat esittäneet? Missä näytelmää on esitetty? Onko jollakin tallessa käsikirjoitus tai muuta materiaalia?
Onko kuvan nainen joku kylästä, vai kenties talosta taloon liikkunut “kulkija“. Esimerkiksi Mänty-Miina -nimisen naisen tiedetään valmistuttaneen itsestään tämän tapaisen kuvan ja myyneen sitä saadakseen vähän tienestiä.
Ketä mahtavat olla nämä henkilöt? Vaatetuksesta ja virsuista työjalkineina voi päätellä, että kuva on 1900-luvun alusta. Ja pikkupoika on paljain jaloin. Mutta mitä työkaluja miehillä on olkapäillään, eli mihin työhön he ovat lähdössä? Onkohan talon emäntä rakennuksen nurkalla? Kuvan reunassa lukee “Auvila”.
Leila Backman
07.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Samalla kun kirjasto fyysisenä tilana monipuolistuu ja palvelee paljon muitakin kuin pelkästään kirjojen ystäviä, niin itse kirjat siirtyvät seinien sisältä myös nettiin.
E-kirjasto avautui maanantaina 29.4. E-kirjasto on kuntien yhteinen palvelu, josta voi lainata e-kirjoja, äänikirjoja ja digilehtiä.
E-kirjastoa voivat käyttää ne henkilöt, joiden kotikunta on liittynyt E-kirjastoon. Kaikki Keski-Suomen kunnat ja Kuhmoinen eli Keski-kirjastot ovat liittyneet E-kirjastoon.
E-kirjastoa käytetään E-kirjasto-sovelluksella, jonka voi ladata puhelimelle tai tabletille sovelluskaupasta. Palvelu on käyttäjälle maksuton. Kirjastokorttia ei tarvita, vaan palveluun rekisteröidytään vahvalla tunnistautumisella eli esimerkiksi pankkitunnuksilla. Huoltaja voi kutsua alaikäiset lapsensa palveluun tunnistautumalla ensin itse. Jos vahva tunnistautuminen ei ole mahdollista, voi pyytää apua lähimmästä kirjastosta.
E-kirjastoon tulee aineistoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi ja jonkin verran muilla kielillä. E- ja äänikirjan voi lainata käyttöönsä kahdeksi viikoksi, jonka jälkeen kirja palautuu automaattisesti. Kirjan voi myös itse palauttaa ennen laina-ajan päättymistä. Lehteä voi lukea kaksi tuntia kerrallaan.
Lukuoikeuksia on rajallinen määrä, joten suosituimpia aineistoja voi joutua jonottamaan. E- ja äänikirjoihin voi tehdä varauksia. Aineistoja hankitaan jatkuvasti lisää, joten uutta luettavaa ja kuunneltavaa tulee viikoittain.
Palvelun tuottaa Kansalliskirjasto yhteistyössä yleisten kirjastojen kanssa. Palvelu maksaa kunnille 0,7 euroa per asukas. Sovellusta ylläpidetään ja kehitetään itse. Kirjailijoiden ja äänikirjojen lukijoiden kannalta on tärkeää, että Suomessa e-aineistojen lainaamisesta maksetaan nyt lainauskorvauksia.
E-kirjaston lisäksi Keski-kirjastoille jää käyttöön omia e-aineistoja. Näitä ovat keväällä käyttöön otettu elokuvien suoratoistopalvelu Cineast, kansainvälisten aikakaus- ja sanomalehtien palvelu PressReader, musiikin suoratoistopalvelu Naxos Music Library ja verkkomusiikkikoulu Rockway.
Kaikkia näitä palveluita voi käyttää mistä tahansa kirjastokortilla ja siihen liitetyllä PIN-koodilla. Lisäksi kotimaisia sanomalehtiä voi lukea edelleen kirjastoissa paikan päällä ePress-palvelussa.
Lisätietoja E-kirjastosta saa Kansalliskirjaston verkkosivuilta ja lähimmästä kirjastosta. Keski-kirjastojen e-aineistoista ja palveluiden käytöstä lisätietoa lähimmästä Keski-kirjastosta ja Keski-kirjastojen verkkosivuilta.
06.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Hangasjärvellä testattiin viikonloppuna, kuinka retkikämppä soveltuisi hätämajoituskohteeksi esimerkiksi pitkän sähkökatkon kylmentäessä sähkölämmitteiset talot. Hangasjärvellä on varaava takka ja kamiinat kaikissa neljässä makuuhuoneessa, talosta löytyy sängyt patjoineen 24 hengelle ja lisää majoitustilaa on saunakamarissa. Myös ruoanlaitto, vessa-asioinnit ja peseytyminen onnistuvat Hangasjärvellä ilman sähköjä; puuhella, huussit ja sauna ovat normaalistikin käytössä, samoin ruoat viileänä pitävä maakellari.
– Testaus meni todella hyvin ja oppia saatiin paljon. Totesimme esimerkiksi, että talvella makuuhuoneiden kamiinoissa täytyy pitää tulta koko yön, eli tarvitaan kipinämikkovuoroja. Takka on kyllä varaava, mutta ainakaan kovilla pakkasilla sen lämpö ei riitä pitämään makuuhuoneita lämpimänä, hanketyöntekijä Outi Raatikainen kertoo.
Testausviikonloppu liittyi Ylä-Muuratjärviseuran hallinnoimaan Leader-rahoitteiseen ”Ylä-Muuratjärven kylätalosta valmiuskeskus” -hankkeeseen.
– Alun perin ajatuksena oli testata Hangasjärven soveltuvuutta hätämajoitukseen talvella, mutta saimme lopullisen Leader-rahoituspäätöksen vasta niin myöhään, että kokeilu piti siirtää kevääseen. Ensi talvena, alkutalvesta, on tarkoitus testata Ylä-Muuratjärven kylätalon toimivuutta valmiuskeskuksena, Raatikainen kertoo.
– Hankkeen päämääränä on luoda toimiva turvallisuussuunnitelma Ylä-Muuratjärvelle, jossa muun muassa määritellään, kuka tekee mitä erilaisissa poikkeustilanteissa. Turvallisuussuunnitelma tulee kaikkien nähtäville nettiin.
– Me pärjäisimme kotonakin, vaikka sähköt olisivat poikki, meillä on leivinuuni ja takka. Lähdimme tänne testaukseen mukaan, kun testiryhmään tarvittiin myös lapsiperheitä, Hangasjärvellä miehensä ja neljän lapsensa kanssa ollut Saila Penttinen kertoi ja totesi, että lapset lähtivät mukaan pääasiassa hyvillä mielin, vaikka sähköttömyys ja kännykättömyys hieman mietityttivätkin.
– Emme siis käytä täällä kännyköitä. Tosi tilanteessahan kännykkämastot mykistyvät aika äkkiä, vaikka itse puhelimessa vielä riittäisikin virtaa, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen totesi.
– Turvaryhmällä on käytössä VHF-puhelimet, osa puhelimista on kyläseuran ja osa on lainattu Ylä-Muuratjärven metsästäjiltä, eli metsästäjät ovat myös mukana hankkeessa yhteistyötahona.
Lauantaina päivällä Hangasjärvellä oli kolmisenkymmentä henkeä, kun virtapiiriläiset kävivät kahvilla, mutta kaikki eivät jääneet yöksi. Paikalla yöpyi 14 henkeä. Turvaryhmäläiset olivat tulleet järjestelemään paikkoja, kantamaan vettä ja lämmittämään jo aamupäivällä.
– Tosi tilanteessahan vastuu evakuoimisesta on viranomaisilla, mutta kylillä on mietittävä kylien omaa toimintaa. Pienissä kylissä asuvat tietävät, että viranomaisten apu ei ole tulossa ensimmäisenä kylille, vaan pitää osata toimia itse, Outi Raatikainen sanoo ja painottaa viranomaisyhteistyötä. Pohjosilla kylillä on oma turvaryhmä, joka on samalla vapepa-ryhmä; se on avainasemassa toiminnan organisoimisessa poikkeustilanteessa. Viikonloppuna harjoiteltiin myös kyläläisten evakuointia, eli turvaryhmäläiset hakivat joitakin kyläläisiä Hangasjärvelle.
Hangasjärvelle jokaisen piti ottaa mukaan omat eväät ja muut varusteet.
– Sehän pätee myös viranomaisten toteuttamaan evakuoimiseen ja esimerkiksi väestönsuojaan menemiseen; jokaisella on oltava omat eväät ja varusteet 72 tunniksi, Juha Vimpari vapepasta toteaa.
Outi Raatikaisen mukaan harjoituksessa tuli ilmi, että kaikki eivät olleet ottaneet riittävästi lämpimiä vaatteita mukaan.
– Teemme turvallisuussuunnitelman teon yhteydessä myös vinkkilistan tavaroista, joita hätätilanteessa pitää ottaa mukaan. Ruokahuoltoakin on mietittävä, tosi tilanteessa yhteisruokailu ja yhteinen ruokavarasto olisi ehkä toimivin ratkaisu, Raatikainen toteaa.
Kyläturvallisuus on myös yksi Suomen Kylät ry:n kärkiteemoista.
– Siihen liittyy muun muassa kylävara eli kotivaran laajentaminen kylien tasolle, kylien vapaaehtoistoiminnan linkittäminen viranomaistoimintaan ja paikallinen valmiuskeskus -ajattelu. Tämä Ylä-Muuratjärven hanke on tärkeä valtakunnallisestikin pilottina, tällaisia valmiuskeskuspilotteja ei ole vielä kovin paljon tehty, etenkään Keski-Suomessa, Johanna Niilivuo Suomen Kylät ry:stä kertoo.
Tiina Lamminaho
