Aina ei tarvitse lähteä kauas etsimään hienoja matkailukohteita. Esimerkiksi noin 30 kilometrin päässä Uuraisilta ja 70 kilometrin päässä Toivakasta Petäjäveden Kuivasmäellä on todella mielenkiintoinen kohde vaikkapa isovanhempien ja lastenlasten yhteiselle aikamatkalle ei niin kovin kauas, mutta niin kovin erilaiseen menneisyyteen.
Petäjäveden radio- ja puhelinmuseota ylläpitää vuonna 1995 perustettu Petäjäveden Viestilaitemuseon Tukiyhdistys ry. Yhteistyötä tehdään myös Suomen radiohistoriallisen seuran kanssa. Museon kokoelma ja hallinto täyttävät museoviraston kriteerit ja siten museo on saanut toistuvasti valtion harkinnanvaraista avustusta toimintansa kehittämiseen. Museo on Keski-Suomen museon alaisuudessa toimivassa kokoelmanhallintajärjestelmässä ja joskus tulevaisuudessa museon kokoelmat löytyvät myös tiedonhakupalvelu Finnasta. Kovin vakavaraiseksi ei museota pyörittävän yhdistyksen taloustilannetta voi kutsua, vaan toimintaa joudutaan jatkuvasti mukauttamaan käytössä olevien resurssien mukaan. Museon esittelijänä toimii uuraislainen, toivakkalaiset sukujuuret omaava Jan-Mikael Nurmela ja hyvin toimiikin. Hän asiantunteva esittelynsä herättää historiaan eloon. Taustalla Nurmelalla on yli 20 vuoden DX-kuunteluharrastus, joka sopivasti tukee nykyistä työtä. – Olemme auki myös joulun ja uuden vuoden välissä, ihan siksi, että silloin maakunnassa on paljon lomailijoita ja toivomme, että sitten kun kinkkua tulee jo korvistakin ja lautapelit kyllästyttää, niin mahdollisimman moni keksisi lähteä tutustumaan radio- ja puhelinmuseoon, Nurmela kertoo.
Teletikka on harvinainen Tikkakoskella valmistettu radio.
2000-luvun alussa museolla alettiin myydä varaosia vanhoihin laitteisiin, niitä saatiin esimerkiksi museon kaksoiskappaleista. 2020-luvun alussa uudistettiin leader-rahalla verkkokauppa, siitä tuli radiomarket.fi. Korona-aikana kun ihmiset kotoilivat ja siivosivat ne perimmäisetkin vinttikomerot, niin verkkokaupan suosio suorastaan räjähti. Varaosamyynti on nykyään maailmanlaajuista. Kun museo ja museoyhdistys vajaat 30 vuotta sitten perustettiin, kokoelma kattoi neljän paikallisen yksityiskeräilijän kokoelmat. – Alusta asti yhdistys on ottanut lahjoitustavaraa vastaan ja nyt alkuperäinen kokoelma on enää alle 10 prosenttia koko kokoelmasta, Jan-Mikael Nurmela kertoo. – Ensimmäiset 15 vuotta museoitiin vähän kaikkea, kukaan ei arvannutkaan miten paljon tavaraa on yhä tallessa. Nykyään kokoelmiin päätyy enää vain kotimaisia ja hyväkuntoisia laitteita. Vastaanotamme kuitenkin monenlaista tavaraa myyntikokoelmaan, joista otamme varaosia myös omiin laitteisiimme, Nurmela kertoo. Museon kokoelmiin päätyvät laitteet eivät ole myynnissä isollakaan rahalla.
Museoväen suosikkiesineitä on yksi museon vanhimmista televisioista vuodelta 1948. Se on tuotu Kanadasta, jossa on eri lähetysjärjestelmä kuin Euroopassa, eikä Suomessa tuolloin vielä ollut lähetyksiä ollenkaan. Ensimmäinen suomalainen televisiolähetys ajettiin ulos 24.5.1955.
Nyt museon kokoelmassa on yli 3800 luetteloitua esinettä ja kymmeniä tuhansia dokumentteja. Vanhin esillä oleva radio on vuodelta 1921, vanhin elektroniputki vuodelta 1918 ja vanhin puhelin 1880-luvulta. Myyntipuolella esinemäärä nousee jopa 10 000 artikkeliin. Museossa on merkkikohtaiset näyttelyt suurista suomalaisista radiotehtaista Asa, Helvar ja Salora sekä lisenssivalmistaja Suomen Philipsistä. – Suomessa on esimerkiksi Asa- ja Saloramuseot, joten emme pyri juurikaan kartuttamaan enää niitä kokoelmia, vaan keskitymme mieluummin pienempiin suomalaismerkkeihin kuten Helkamaan tai Tikkakoskella valmistettuun Teletikkaan, jotka ovatkin todellisia harvinaisuuksia, Nurmela kertoo. Myös puhelinten historia on museossa kattavasti esillä.
– Koska puhelimen kehityskaari on ollut niin huikea, niin erityisesti lapsille puhelimen eri kehitysasteet ovat kuin eksoottinen matka vanhempien ja isovanhempien lapsuuteen, Jan-Mikael Nurmela on huomannut.
Iso kokonaisuus on myös militaria. Suomalainen ja ulkomainen sotilas- ja ammattiradiotuotanto esittäytyy omana osastonaan, jossa voi tutustua agenttien ja salakuuntelun maailmaan.
Petäjävedeltä myös lainataan ja vuokrataan esineitä muille museoille ja muihin tarpeisiin. Esimerkiksi museokone Hanssin-Jukkaan löytyi ajanmukaista laitteistoa. – Merkittäviä laitteiden vuokraajia ovat erilaisten tv-sarjojen ja elokuvien tekijät. Kuvausaikataulut ovat usein kiireisiä ja rekvisitöörit arvostavat sitä, että meiltä saa tietyn aikakauden laitteet kaikki kerralla. Meidän laitteita on nähty esimerkiksi sellaisissa tv-sarjoissa kuten Uutishuone, Nyrkki ja Roskapankki, sekä Invisible Heroes, johon löytyi juuri oikeanlainen 70-luvun kaukokirjoitin. Vielä tuotantovaiheessa on koominen kauhuelokuva, jonne museolta lainattiin 50 monitoria.
Invisible Heroes -tv-sarjan tekijät olivat etsineet pitkään 70-luvun kaukokirjoitinta. Sellainen odotti hyllyssä Petäjävedellä.
Museon väki on itsekin esiintynyt tv-sarjassa, nimittäin Huutokauppakeisarissa syksyllä 2022. – Ihan markkinointimielessä lähdettiin ohjelmaan ja se myös toimi, ryhmävierailut lisääntyivät selvästi sen jälkeen, Nurmela kertoo.
Museo sijaitsee Petäjäveden entisessä vanhainkodissa. Vuonna 1916 rakennettu ja vaivaistalona aloittanut Heinämäki on rakennettu sivuun kunnan keskuksesta, niin kuin entisaikoina oli tapana. Vielä 1970-luvulla myös Uuraisten vanhuksia asui Heinämäen kunnalliskodissa ennen oman vanhainkodin rakentamista vuonna 1985. Vanhainkotitoiminta Heinämäessä loppui vuonna 1994. Heinämäen kiinteistössä on myös asuntoja ja maalaishotellitoimintaa. Pääasiallisesti asukkaat ovat keikkatyöläisiä, esimerkiksi espanjalaisia voimalinjan rakentajia.
Anniina Henttonen, Jan-Mikael Nurmela ja Esa Sallden vastaavat museotoiminnan pyörittämisestä.
Jo väitöskirjojen nimet tapaavat olla sellaisia, että vähemmän akateemista ihmistä hirvittää. Syyskuussa kirkkohistoriasta väitelleen teologian tohtorin Kati Toivion väitöskirja tekee poikkeuksen. Julkiseksi. Seksuaalisuutta koskeva keskustelu kirkollisessa lehdistössä vuosina 1966–1973 kertoo olennaisen, paitsi täsmällisesti, myös hauskasti, mikä on jo todella harvinaista. – Tutkin sitä, mitkä teemat seksuaalisuudesta olivat suomenkielisissä evankelis-luterilaisen kirkon sisällä julkaistuissa kahdeksassa sanoma- ja aikakauslehdessä keskeisiä ja millä tavalla niitä käsiteltiin vuosina 1966–1973, Kati Toivio kertoo. 60-luku oli seksuaalisen vapautumisen vuosikymmen. Uudet tuulet puhalsivat läpi koko yhteiskunnan, myös sisään kirkon ikkunoista ja ovista. Puhuri oli niin voimakas, että vuonna 1966 julkaistiin ensimmäinen kuuden piispan yhteinen seksuaalieettinen kannanotto. Siksi tämä vuosi valikoitui Toivion tutkimuksen aloitusvuodeksi. Piispat ottivat tuolloin kantaa esimerkiksi avioeroon, ehkäisyyn ja aborttiin. Lopetusvuonna 1973 seksikeskustelu sai kirkollisessa lehdistössä väistyä. – Tuli öljykriisi ja ryhdyttiin pohtimaan, miten kirkot ja seurakuntatalot lämmitetään. Mielestäni vuosissa 1973 ja 2023 on jotain samaa, nytkin sähkön hinta ja energiaomavaraisuus puhuttavat, Kati Toivio toteaa. – Hieman mietin, olisinko jatkanut aikaväliä vuoteen 1984, kun seuraava piispojen virallinen kannanotto tuli, mutta lähdeaineisto päätti tutkimuksen kuitenkin vuoteen -73. Hieman hiljaisemman kauden jälkeen teemoiksi alkoivat nousta tasa-arvo, ensin miesten ja naisten välillä ja lopulta tasa-arvoinen avioliittolaki. Tutkimukseni avulla on kuitenkin mahdollista ymmärtää nykyisen keskustelun taustalla vaikuttaneita kehityskulkuja 1960-luvulta lähtien, hän jatkaa.
Vaikka 60-luku oli monella tapaa elämänmenoa modernimpaan suuntaan muuttavaa aikaa, on silti hyvä muistaa, kuinka erilainen maailma oli tuolloin. – Suomalaisista kuului esimerkiksi yli 90 prosenttia kirkkoon, joten sen vaikutus oli ihmisten arkielämään huomattavasti voimakkaampi. Erityisesti tämä korostui herätysliikkeissä. Tarkastelemani lehdet merkitsivät myös lukijoilleen sitä, mitä internet ja some tänä päivänä. Lehtien palstoilla käytävä keskustelu oli hyvin interaktiivista. Tutkimuksessani selvitän myös, kuka tai ketkä kirjoittivat kristillisiin lehtiin. He olivat samalla toimijoita, jotka tulivat määritelleeksi luterilaisen kirkon sekä kristillisten yhteisöjen seksuaalisuuteen liittyviä ihanteita, eli käyttivät julkista valtaa seksuaalisuuskeskustelussa, Toivio kertoo. Tutkimuksessaan Toivio sitoo seksuaalisuutta käsittelevät tekstit ja kuvat osaksi Suomen kirkollista ja yhteiskunnallista sekä laajemminkin globaalia todellisuutta. Tutkimuksen keskeinen päätelmä on, että seksuaalisuus siirtyi vuosien 1966 ja 1973 välillä Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa muutaman vuoden kiivaan sanomalehtikeskustelun aikana lopullisesti yksityisestä julkiseksi. Samalla seksuaalisuuteen liittyvien asioiden painoarvo muuttui yhä keskeisemmäksi kirkon sisäisessä julkisuudessa. Kirkon sisällä oli jo 1960-luvun lopussa useita erilaisia mielipiteitä siitä, millä tavalla seksuaalieettisiin kysymyksiin tulisi suhtautua. Samalla erilaiset näkemykset alkoivat yhä vahvemmin määrittää luterilaisen kirkon sisäisessä keskustelussa liberaalin ja konservatiivin kristityn eroa. Seksuaalisuuden teemoista sanomalehdistä erottuivat muun muassa kaupallisuus ja mainoskuvien seksuaalisuus, pornografia, pukeutuminen, perheneuvonnan kehittyminen, avioliitto, ehkäisymenetelmät, aborttilaki, homoseksuaalisuus, tanssi ja itsetyydytys.
Myös sanaan ”synti” Kati Toivio tutkimuksessaan törmäsi. Esimerkiksi vuonna 1966 Sana-lehdessä nimimerkki ”Kumpiparempi” kirjoittaa: Minulle naputtavat muutamat suutaan siitä, että kuljen muka liian maailmanmukaisissa vaatteissa. Jos hameeni nyt sattuu olemaan 10-15 cm polven yläpuolella, sukat punaiset, siniset tms., puku geometrinen ja takki valkea vinyylitakki. Haluan pukeutua aivan tavalliseen tyyliin, onko se syntiä? Pitäisikö minun kulkea pitkässä vekkihameessa, tukka nutturalla? En olisi oma itseni tuollaisissa. – Tietyissä herätysliikkeiden lehdissä oli vahvojakin mielipiteitä ja pohdintaa mikä on syntiä. Monissa vastauksissa kirjeisiin alkoi kuitenkin näkymään myös terapeuttinen ote, jota yleinen tieteen kehittyminen vahvisti, Kati Toivio havaitsi.
Aikoinaan gradussaan vuona 2008 Kati Toivio tutki naiskuvaa vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Gradun aihe jäi myös silloisen vt. professori Ilkka Huhdan mieleen. – Hän otti minuun yhteyttä vuonna 2011 ja kyseli kiinnostusta väitöskirjan tekoon. Aloitin työn samalla kun suoritin opettajaopintoja Jyväskylän yliopistossa, mutta on väitöskirjan teossa ollut myös hiljaisia vuosia välissä, hän kertoo. ”Hiljaisina” vuosina Toivion perheessä on varttunut kolme lasta ja elämää on eletty enemmän perheen ehdoilla. – Vuonna 2020 tartuin taas tiukemmin tutkimustyöhön ja jäin opintovapaalle kristillisen opiston opettajan työstä. Heti alkuunsa tuli viivästys, kun loukkasin polveni ja eturistiside leikattiin, mutta sellaista elämä on. Opintovapaata väritti myös hyvin vahvasti korona, joten yliopistolla oli todella rauhallista ja siellä tutkijan kammiossani syvennyin aineistoon, Toivio kertoo. Hän olisi mielellään jatkanut opintovapaata hiukan pidempäänkin, mutta opistolla vapautui apulaisrehtorin paikka, johon hän tuli valituksi. – Loput väitöskirjasta olen pusertanut kasaan iltaisin ja viikonloppuisin, ei ehkä ihan paras vaihtoehto, mutta onnistui. Työn loppuunsaattaminen oli minulle tärkeää. Väitöstilaisuus pidettiin syyskuun alussa Joensuussa. – Tietysti jännitti etukäteen, mutta tilaisuudesta jäi hyvät ja lämpimät muistot. Vastaväittäjä dosentti Seija Jalagin oli huomioissan tarkka, mutta tilaisuudessa mukavan epämuodollinen. Myös väitöskaronkka oli aivan ihana.
Suuri rutistus on nyt tehty ja tällä hetkellä Kati Toivio keskittyy työhönsä kristillisellä opiston apulaisrehtorina. Tutkijan ura ei ainakaan juuri nyt houkuta. – Vastaan kansanopiston ammatillisesta koulutuksesta, pääsen välillä ihan opettamaankin. JKO on herännäistaustainen monialainen kansanopisto. Kristillisyys näkyy lähinnä opiston arvopohjassa, se on ihan tavallinen oppilaitos, johon kaikki taustasta riippumatta ovat tervetulleita. Meillä opiskellaan esimerkiksi lastenohjaajaksi ja muita ammattitutkintoja, meillä on myös paljon nivelvaiheen ja valmentavaa koulutusta, sekä aikuisten perusopetusta myös maahanmuuttajille. Työ on hyvin monipuolista ja antoisaa, hän sanoo. Väitöksen aiheeseen hän aikoo vielä palata ainakin muutaman artikkelin verran. Nykypäivästä reilun 50 vuoden takaiseen aikaan katsoessa syntyy myös vertailua. – Jokaisena aikana on omat kipupisteensä. Nykyajan haaste on tiedon, totuuksien ja kanavien määrä, joka luo kaaosta, jonka käsitteleminen on joskus hämmentävää. En kuitenkaan haluaisi palata 60-luvun auktoriteettiuskollisuuden aikaan, kannatan avointa dialogia, Kati Toivio päättää.
Avantouinti, kylmävesiuinti tai ympärivuotinen uinti on nostanut huimasti suosiotaan viime vuosina. Liki parikymmentä vuotta sitten avantouimareita sanottiin olevan Suomessa reilusti yli 100 000. Kylmäaltistuksen terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti. Kaksi suomalaista avantouintia harrastavaa psykoterapeuttia tutkivat parhaillaan kylmäaltistuksen vaikutusta mielenterveyteen. Kylmävesiuinti kannattaa aloittaa harkiten ja suunnitelmallisesti. Toivakkalainen Minna-Mari Kivimäki aloitti kylmäuinnin keväällä, kun järvessä oli vielä jäätä. – Omassa elämässäni oli tuolloin raskaampi vaihe ja mietin, olisiko kylmäuinnista apua. Luin paljon terveysvaikutuksista ja monet puhuivat siitä. Aluksi tein kylmään veteen nopeita pyrähdyksiä, Kivimäki kertoo. Korpilahtelainen Miia Soranto kertoo tehneensä avantouinnin aloittamisessa monta virhettä. – Aloitin avantouinnon kylmiltään keskellä talvea ilman asteittaista kehon sopeuttamista kylmään. Toki aloitin harrastuksen niin, että aluksi vain kastauduin, sitten pidensin vedessäoloaikaa vähitellen. Mitään varusteita minulla ei ollut, tossut hankin myöhemmin. Lähtökohtani aloittamiseen olivat kuitenkin aika kuormittuneet univajeen vuoksi, joten jos nyt aloittaisin uudelleen, huomioisin muutaman asian. Soranto neuvoo aloittamaan kylmään totuttelun asteittain. – Esimerkiksi kylmät suihkut ovat osa omaa arkea ympäri vuoden, näin pidän yllä kehon toleranssia kylmälle. Kylmä suihku aamuisin piristää, se vapauttaa kehon mielihyvähormoni dopamiinia, olo on energisempi, mieliala parempi, se vahvistaa immuniteettia ja kaunistaa ihoa. Kylmät suihkutkin on hyvä aloittaa asteittain, esimerkiksi 15 sekuntia kylmää lämpöisen suihkun päätteeksi. Tätä aikaa voi pidentää pikkuhiljaa.
Maisema on miljoonan harmaan, valkoisen ja sinisen sävyn täyttämä. Keltaisia lehtiä veden pinnalla. Lumi eristää äänet. On hiljaista. Vesi on kylmää. Mietin jokaista askelta, hengen vetoa. Keskityn tähän hetkeen. Retkeen itseeni. Kylmyys ympärilläni määrittelee rajani. Mistä alan ja mihin lopun. Pesee iholta jäljet, joita en olisi siihen halunnut piirrettävän. Kun nousen tuosta kauniista kylvystä, olen enemmän kuin sinne mennessäni.
Satu Pakkalén, korpilahtelainen, joka ui läpi vuoden.
Minna-Mari Kivimäki jatkoi keväisten pyrähdysten jälkeisen kesän uinteja syksyyn. – Kun ensimmäisen kerran oli riitettä, ei se vesi tuntunut sen kylmemmältä kuin aikaisemminkaan. Koukutuin kylmäuintiin niin paljon, että kävin usein kaksi kertaa päivässä uimassa. Yhtenä päivänä tuli kolmaskin kerta. Se oli melkein pakkomielteistä. Jos joskus oli päivä, etten päässyt uimaan lainkaan, tuli huono omatunto asiasta. Siitä on harrastus rauhoittunut. Kivimäki sanoo, että hän pystyy retkeilyharrastuksen myötä sietämään talvista kylmyyttä. – Harrastan retkeilyä talvellakin ja opiskelen parhaillaan luonto-ohjaajaksi. Kylmässä toimiminen on ollut tuttua siis jo ennestään. Miia Soranto puolestaan kertoo inhoavansa kylmää ja kosteaa säätä. – En ui Suomessa edes kesällä, mutta nautin kylmävesiuinnista. Se on aivan erilainen tuntemus, jota ei saa mistään muualta. Soranto kertoo, että kylmäaltistus on parantanut muun muassa verenkiertoa. – Olen todella vilukissa, mutta avannosta noustessa palelu loppuu kuin seinään. Olen myös monesti sanonut, että avannosta ei voi koskaan tulla huonolla tuulella pois, se pelastaa huononkin päivän. Lisäksi kylmäaltistus on lisännyt kykyäni sietää epämukavuutta ja epämukavia tunteita kuten ahdistusta. Kivimäki kertoo vedessä vietetyn ajan vaihtelevan päivän ja fiiliksen mukaan. – Kylmäaltistuksen hyödyn sanotaan tulevan jo noin 30 sekunnista minuuttiin pituisena aikana. Uin joka säässä, useitakin minuutteja. En ole mitannut aikoja, koska en halua avantouinnin olevan suorittamista. Minulle kylmäuinti on hiljentymisen, rauhoittumisen ja rukouksen hetki. Miia Soranto opastaa menemään lämpimillä lihaksilla avantoon. – Mene aina lämpöisillä lihaksilla avantoon, mutta ei heti kovan treenin jälkeen. On totta, että jos elimistössä on lihaskipua/arkuutta ja tulehdusta, kylmä usein helpottaa. Moni reumaa sairastava on saanut apua kipuihinsa avannosta, mutta on tutkimusnäyttöä siitä, että liika kylmä heti harjoittelun jälkeen voisi jopa haitata lihaskasvua, sekä kestävyysharjoittelusta palautumista. Jos taas vaikka varpaat ja sormet ovat valmiiksi kylmät, voi tuntua siltä, etteivät ne sula uinnin jälkeen koko päivänä. Yleensä teen itse kevyen lenkin, kotiaskareita tai muuta ennen avantoon menoa, jotta keho on lämmin. Kokemuskin on näin miellyttävämpi. Kivimäki kävelee avantouintipaikalle kotoaan noin kilometrin verran. – Uinnin jälkeinen kävely laittaa veren heti kiertämään. Joskus menen autollakin, toisinaan potkukelkalla tai villasukilla. Kivimäki sanoo, että lempisää kylmäuinnissa on auringon paiste ja pakkanen. – Parikymmentä astetta pakkasta ja auringonpaiste. Mitä enemmän on pakkasta, sitä lämpimämmältä vesi tuntuu. Toisaalta tämän harrastuksen myötä on oppinut löytämään joka kelistä nautinnon aiheita. Ja kyllä siinä myrskysäässä uimisessa on sitä jotain!
Huomioi kehon sen hetkinen stressitila ja kokonaiskuormitus. Kylmäaltistus on aina stressitila elimistölle, niin kuin liikuntakin. Sen tarkoitus on aiheuttaa meille niin sanottua eustressiä. Se on myönteistä stressiä, joka vahvistaa meitä. Myös myönteinen stressi vaatii palautumista, sillä sekin kuormittaa elimistöä. Ja jos olet jo valmiiksi stressaantunut ja kuormittunut tai kärsit univajeesta, kylmäaltistus voi kuormittaa liikaa ja vaikeuttaa palautumista entisestään. Jos sinulla on taipumusta ahdistukseen (moni varsinkin uniongelmainen kärsii tästä) äkillinen kylmäshokki voi laukaista vaikka paniikkikohtauksen. Avantoon ei kannata mennä myöskään flunssaisena tai muuten sairaana. Aloita harrastus jo syksyllä vesien viiletessä tai talvella kylmillä suihkuilla. Siirry kylmään veteen aina rauhallisesti hengitellen. Avantouinnin aloittamisessa on minusta tärkeä opetella tietoisesti samaan aikaan rentouttamaan kehoa, sinne ei mennä henkeä pidätellen ja tulla kiljuen pois. Kun laskeudut veteen, puhalla hitaasti nenän tai suun kautta ulos, esimerkiksi suuta supistaen. Laske hartiat alas korvista ja rentouta kehoa siinä määrin kuin se on mahdollista. Suihkulla aloittamisessa on se hyvä puoli, että olet itse koko ajan kontrollissa, voti säädellä lämpötilaa ja poistua milloin tahansa, mutta valitset olla poistumatta. Opetat elimistöäsi ja hermostoasi aluksi sietämään kylmää ja vähän ajan kuluttua ehkä jopa nauttimaan kokemuksesta.
Matias Lahti (kesk.sit.) ja Mauno Vanhala (kesk.) tekivät viime viikolla hyvinvointialueen aluevaltuuston kokouksessa valtuustoaloitteen lääkäreiden ammatinharjoittajamallin pilotoimiseksi Keski-Suomessa.
-Perusterveydenhuollon lääkäripalveluihin pääsy on monin paikoin heikolla tasolla sekä kansallisesti että Keski-Suomessa. Tällä on negatiivinen vaikutus sekä potilaiden terveydentilaan että heidän kokemukseensa laadukkaista terveyspalveluista. Lisäksi hoitosuhteen jatkuvuudella on tutkitusti merkittävä vaikutus potilaiden kuolleisuuteen. Nykyinen palvelujärjestelmä ei ole pystynyt turvaamaan riittävällä tavalla myöskään hoitosuhteiden jatkuvuutta, valtuustoaloitteessa todetaan.
Lahti kertoo, että aloite on saanut myönteistä palautetta.
-Joku lääkärikollega ehti jo ilmoittautua palveluntuottajaksikin, jos hanke toteutuu. Myös viranhaltijat ovat olleet asiasta kiinnostuneita.
Aloitteessa todetaan, että nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa on mainittu, että ammatinharjoittajamallin hyödyntämistä selvitetään hoitoon pääsyn parantamiseksi ja hoidon jatkuvuuden vahvistamiseksi.
-Sosiaali- ja terveysministeriöstä on useaan otteeseen viestitty, että sillä olisi halukkuutta selvittää ammatinharjoittajamallin käyttöönottoa jossain päin Suomea.
Ammatinharjoittajamallilla tarkoitetaan palveluiden järjestämis- ja tuottamistapaa, jossa lääkäri toimii itsenäisenä yrittäjänä. Mallissa lääkärillä on oma väestö, jonka perustason lääkäripalveluiden tuottamisesta hän vastaa. Kyseessä on siis yrittäjyyteen perustuva oma lääkäri -malli.
-Suomessa monet eläinlääkärit toimivat ammatinharjoittajina siten, että he työskentelevät yhtä aikaa virassa ja itsenäisenä yrittäjänä, Lahti sanoo.
Aloitteessa todetaan myös, että mikään toimintamalli ei tuota toivottuja tuloksia, jos työntekijöitä ei ole riittävästi. Pitkittyneen perusterveydenhuollon työntekijävajeen vuoksi on luotava uusia toimintatapoja, jotka houkuttelevat ja sitouttavat työntekijöitä. Moni ammattilainen kokisi ammatinharjoittajamallin mielekkäänä työskentelytapana, joka kannustaisi huolehtimaan potilaiden hoidosta pitkäjänteisesti ja sitouttaisi lääkärin tehtäväänsä pidemmäksi aikaa.
Valtuustoaloitteessa esitetään selvitettäväksi nykyisen lainsäädännön tarjoamat mahdollisuudet ammatinharjoittajamallin hyödyntämiselle perusterveydenhuollossa. Lahti ja Vanhala toteavat aloitteessaan, että hyvinvointialueen tulisi olla yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön ja selvitettävä ministeriön valmius ja halukkuus erillisrahoituksen myöntämiselle
Toiveena on, että Keski-Suomen hyvinvointialueella käynnistyy ammatinharjoittajamallin pilottihanke, jonka tavoitteena on parantaa perustason lääkäripalveluiden saatavuutta ja hoidon jatkuvuutta sekä kerätä kokemuksia ja aineistoa kansallisen päätöksenteon tueksi.
Jouko Asikainen on pienen Nyrölän kylän suuri mies, joka on Asikkalan talosta – kotoisammin Asikasta – monta kertaa lähtenyt yhteisiä asioita ajamaan ja aina palannut Marjatan ja perheen luokse. Perinteisten arvojen kannattaja ei ole jämähtänyt menneeseen, vaan elää yhä ajan hermolla. Nyt Asikan katolla energiaa keräävät aurinkopaneelit, joskus aikoinaan pihassa oli tuulimyllykin. Ja on se Nyrölän puolustaminenkin ollut joskus melkoista tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Nyt 80 vuotta täyttävä Jouko Asikainen on syntymärohkea, seitsemästä lapsesta nuorimmainen, joka 18.6.1962 vielä alaikäisenä osti tilan vanhemmiltaan. Uskottuna miehenä toimi serkku Martti Veijonen naapurikylästä Höytiältä. Samasta kylästä löytyi myös paria vuotta myöhemmin emäntä Asikkaan, Välimäen tyttö, Marjatta Piesanen. tytär Sirpa syntyi vuonna 1966 ja pojat Markku ja Risto hieman myöhemmin.
– Kaksi miljoonaa oli velkaa ja aika alkeellinen talo, ei tullut edes vettä sisälle tai navettaan, vaan se haettiin lähteestä. Hevoselle ei tarvinnut edes suitsia laittaa, kun se osasi kävellä lähteelle veden hakuun. Minun armeija-aikana sitten vedettiin vesijohdot, Jouko muistelee. Sisarosuuslainan saamisen kanssakin oli aluksi ongelmia, mutta lopulta se irtosi. – Kyllä poika konkurssin teet, sanoi Suonieminenkin, mutta enpäs tehnyt, Jouko virnistää. – Olihan se alussa tiukkaa, joskus piti pyytää maitotilistä ennakkoa, että pärjättiin, lisää vaimo Marjatta. Ahkeruus ja rohkeus kannatti. Metsätöistä irtosi sen verran rahaa, että Jouko sai ostettua ensimmäisen kaivurinsa vuonna 1967. Sukkelalle kaivinkoneyrittäjälle riitti hommia vuosikymmeniksi ja velat saatiin maksettua ja kotitila kunnostettua. Marjatalle koti on aina ollut tärkein ja sen eteen hän on tehnyt töitä, tuloksen huomaa yhä edelleen esimerkiksi hyvin hoidetusta pihasta. Hän myöntää, että avioliitossa vastakohdat ovat täydentäneet toisiaan. – Jouko ei ole kova huolehtimaan, mutta kyllä minä huomaan, jos hänellä on stressiä. Hän on silloin vähän hiljaisempi ja omissa oloissaan kunnes on saanut asiat omassa päässään järjestykseen, Marjatta Asikainen kertoo.
1980-luvulla Jouko Asikaisella alkoi olla aikaa myös yhteiskunnallisten asioiden hoitoon. Sosiaalilautakunnan varajäsenyydestä alkoi pitkä ura. Vuonna 1992 hän tuli valituksi Jyväskylän maalaiskunnan kunnanvaltuustoon. Jo alusta asti oli selvää, että kotikylä Nyrölä ja muutkin maalaiskunnan sivukylät olivat niitä, joiden etuja Asikainen halusi olla ajamassa. Lähes 30 vuoden kunnanvaltuustoura poiki lukuisia muita luottamustoimia, valtuuston varapuheenjohtajuuden ja jäsenyyksiä ja puheenjohtajuuksia teknisessä ja sosiaalilautakunnassa, yhteistyötoimikunnassa, tiejaostossa ja kaksi kautta maakuntaliitossa. Tärkeäksi vaikuttamisen paikaksi Jouko Asikainen kokee myös jäsenyyden Jyväskylän seudun jätevesipuhdistamon hallituksessa. – Kävimme usein ulkomaillakin tutustumassa paikallisiin järjestelmiin, se oli hyvin avartavaa. Esimerkiksi sellainen on jäänyt mieleen, kuinka Mannheimissa Saksassa valmistettiin jätemassasta sementtiä, hän kertoo.
Jyväskylän maalaiskunta oli reikäleivän mallinen usean taajaman kunta Jyväskylän kaupungin ympärillä. – Kaihomielellä muistan Jyväskylän maalaiskuntaa. 90-luvulla alkoi kaupungin puolelta tulla ehdotuksia kuntaliitoksesta, silloin olin vahvasti vastaan liitosta, Jouko Asikainen kertoo. Aika kuitenkin muuttui ja kehitys kulki siihen suuntaan, että yhdistyminen alkoi olla ainoa vaihtoehto. Vuonna 2009 Jyväskylään liitettiin lähes kriisikunta Korpilahti ja taloudellisesti hyvinvoiva Jyväskylän maalaiskunta. Nyrölästä tuli osa kaupunkia, mutta Jouko Asikaisesta ei tullut kaupunkilaista, vaikka hän vaikuttikin kaupunginvaltuustossa, tulevaisuuslautakunnassa, tiejaostossa, rakennelautakunnassa ja joukkoliikennejaostossa, sekä toimi kiinteistöyhtiö Education Facilities Oy:n hallituksen puheenjohtajana. – Ei se yhdistyminen ihan hienosti mennyt. Entisiä maalaiskunnan työntekijöitä kohdeltiin vähän huonosti ja kyllä me kunnan laitaosat, kuten Nyrölä, saimme aika nopeasti kokea, että Jyväskylän keskusta edellä tässä mennään.
Keskustapuolue on ollut maanviljelijälle luonteva valinta ja monesti Jouko Asikainen on ollut puolueelle ääniharava. Juuri nyt välit eivät omaan puolueeseen ole kovin lämpimät, sillä keskustan poliitikot tekivät alkuvuodesta kunnallisjärjestön johtokunnassa päätöksen Asikaisen erottamisesta Sotainvalidien sairaskotisäätiön hallituksesta. Kaupunginhallitus ei päätöstä hyväksynyt, joten hän jatkaa hallituksessa todennäköisesti niin kauan kuin viimeinenkin sotainvalidi on kunnialla hoidettu loppuun saakka eikä sairaskotisäätiötä enää tarvita. Mutta sellaisen kuprun keskustalaisten peliliike Asikaisen ja puolueen väleihin sai, ettei keskustapuolueen aktiiveille kutsuja 80-vuotisjuhliin lähtenyt. – Tuntui aika kiittämättömältä toiminnalta. Olen kuitenkin jo kaksi kautta hallituksessa toiminut ja tunnen säätiön toiminnan hyvin. Sotainvalideja ei ole enää montaa jäljellä, joten Kypärämäen Sotainvalidien Sairaskodin hoito- ja kuntoutustoiminta on päättynyt ja viimeiset asiakkaat siirtyneet kotikuntiensa palvelujen piiriin. Mielelläni jatkan asioiden hoitoa säätiön loppuun saakka, Asikainen sanoo.
Oman kylän asioihin Jouko on ollut vaikuttamassa luontevasti myös kyläyhdistyksen puheenjohtajana yli 20 vuotta, tästä virasta hän luopui muutama vuosi sitten. Vuonna 2009 Nyrölä valittiin Keski-Suomen Vuoden kyläksi ja valtakunnan kisassa kylä sijoittui toiseksi. Kylästä on kirjoitettu myös kaksi paksua kirjaa ja Asikainen on vaikuttanut kirjatoimikunnissa. Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja alettiin perustaa leader-ryhmiä, oli Asikainen luomassa JyväsRiihi-ryhmää. Muutama taisto on päättynyt karvaaseen tappioon kuten Nyrölän koulun kohtalo, mutta myrskyn jälkeen yleensä paistaa aurinko. Kun paras vaihtoehto, eli kyläkoulun säilyttäminen ei onnistunut, niin toiseksi paras kuitenkin. Koululla on nyt vastuulliset ja yhteisössä aktiivisesti toimivat omistajat, jotka kunnostavat koulua ja järjestävät siellä paljon toimintaa. 80-vuotisjuhliakin juhlitaan Nyrölätalolla 26.11. Myös Nyrölän luontopolku vetää vuodesta toiseen suuria määriä retkeilijöitä.
Kaikista ansioistaan Jouko Asikainen palkittiin viime vuonna kotiseutuneuvoksen arvonimellä. – Hienolta tuntui saada arvonimi näin syrjäkylän vaikuttajana, hän myöntää. 80 on jo sellainen lukema, että pitkän iän salaisuuttakin voi kysyä. – En ole polttanut tupakkia, enkä juonut viinaa. Ulkona olen ollut aika paljon ja kotona on aina ollut lämmin ruoka kaksi kertaa päivässä pöytään katettuna, Jouko sanoo ja katsoo Marjattaa kiitollisena. Myöskään peruutuspeiliin hän ei ole paljoa katsellut vaan enempi aina eteenpäin. Tulevaisuudelle on vain yksi toive. – Kun saisi elää terveenä. Arvonimien lisäksi matkan varrelta on löytynyt monta ystävää. Myös monta sellaista, joiden aatemaailma saattaa omasta poiketa huomattavastikin. Haastatteluhetken lopuksi Jouko Asikainen istahtaa pianon ääreen ja soittaa itselleen tärkeän kappaleen – Ystävän laulun. Se lauletaan myös juhlassa.
Fysioterapia Oiva on laman lapsi, se perustettiin vuonna 1990, tosin nimi Oiva vakiintui käyttöön asiakaskyselyn perusteella vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
– Kun nimen lanseerauksen jälkeen ensimmäinen Oiva tuli asiakkaaksi, niin vähän jännitti, miten hän asiaan suhtautuu. Mutta hän kokikin sen kunnia-asiaksi ja on asiakkaamme tänäkin päivänä. Nykyään meillä on monta muutakin Oivaa asiakkaana ja myös fysioterapian nimenä Oiva on mielestäni osoittautunut mukavaksi, toimivaksi ja hyvällä tapaa mieleen jääväksi, kertoo Oivan perustaja Ismo Natri.
Fysioterapia Oivalla on toimipisteitä tällä Toivakan lisäksi Hankasalmella, Lievestuoreella ja Jyväskylässä. Lievestuore on toimipisteistä se ihka ensimmäinen. Useampi toimipiste takaa oman toimipisteen myös Toivakassa, sillä yksinään Toivakan asukaspohja on melko pieni. Läheskään kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan tule Jussilantielle, vaan kotikäyntejä tehdään paljon.
Ismo Natri itse ei olisi osannut arvata, että hän pääsee juhlimaan 30-vuotista yrittäjyyttään. Tai siis tällä hetkellä jo 33 vuotta kestänyttä uraa, korona esti juhlimisen vuonna 2020. Toivakassa Oiva on toiminut yli 20 vuotta.
Ensimmäiset vuodet kuluivat yksinyrittäjänä, mutta pikku hiljaa joukko on kasvanut, Tällä hetkellä Oivassa toimii viisi ammattilaista. Ismo Natrin lisäksi Oivassa työskentelevät Sami Seppänen ja muissa toimipisteissä lisäksi Ida Antikainen, Roni Väänänen, Santeri Nurmeksela ja Sari Savolainen.
– Kovin paljoa en ajatellut kasvua, enkä ajattele vieläkään. Enemmänkin kyse on kehityksestä, Ismo Natri sanoo.
Fysioterapia on kehittyvä ala, lähinnä tutkitun tiedon lisääntymisestä aiheutunut muutos on ollut suurta reilun 30 vuoden aikana.
– Kollegojen kanssa olen jutellut, että jos hoitaisimme asiakkaitamme täysin yli 30 vuotta sitten saamamme koulutuksen mukaan, niin tiettyjä asioita tehtäisiin väärin, hän jatkaa.
Alan kehittyminen, tutkimustulosten seuraaminen ja jatkuva lisäkouluttautuminen pitävät mielenkiinnon yllä vuodesta toiseen.
Toinen asia, mikä yrittäjää aina jaksaa innostaa, ovat asiakkaat. Hän kokee saaneensa valtavasti rikkautta elämäänsä asiakkaittensa kautta.
-Esimerkiksi sotaveteraanit, olen käynyt aivan uskomattomia keskusteluja heidän kanssaan, Natri kiittelee ja lisää myös saaneensa lukuisia ystävyyssuhteita työn kautta.
Asiakaskunta on vuosien varrella laajentunut.
– Vuosi vuodelta enemmän on vaativaa neurologista kuntoutusta Kelan palveluntuottajana. Esimerkiksi Parkinsonia, ALSia tai reumasairauksia tai muita eteneviä sairauksia sairastavat hyötyvät paljon fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta, joka ylläpitää toimintakykyä. Etenevissä sairauksissa on usein erilaisia vaiheita ja seesteisissä vaiheissa kuntoutus parantaa huomattavasti elämän laatua. Valitettavasti neurologisen kuntoutuksen tärkeyden huomasi erittäin hyvin korona-aikana, jolloin monen asiakkaan kohdalla oli terapiakielto, jonka seurauksena toimintakyky jopa romahti ja pandemian jälkeen piti aloittaa aivan lähtötilanteesta, Natri harmittelee.
Sote-uudistuksen ja Kela-korvausten poistumisen myötä monet käytännöt muuttuivat ja esimerkiksi lähetteellä fysioterapiaan tullaan nykyään todella harvoin. Myös hyvinvointialueen palvelusetelikäytäntö on tällä hetkellä jotenkin epäselvä. Se, mistä Ismo Natri iloitsee, on tuleva fysioterapiapalvelujen verovähennysoikeus. Ehdotus kuntoutuksen kotitalousvähennyksestä koskee kotona tai vapaa-ajan asunnolla tuotettua fysio- tai toimintaterapiaa. Oikeus kotitalousvähennykseen koskisi kaiken ikäisiä kansalaisia. Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2024 alusta.
Ismo Natri on aina ollut sitä mieltä, että asiakasta ei hoideta pelkästään hoitopöydällä, vaan että aktiivisuudella arkielämässä on suuri merkitys. Tämä ajatus on nykyään vallitseva, mutta ei ole ollut sitä aina.
– Syy miksi fysioterapiaan usein tullaan, on yleensä kipu ja sen hoitaminen on ensimmäinen asia. Itse olen kokenut aina olevani suurelta osin myös valmentaja, mutta sellaiselle asenteelle melkeinpä naurettiin muutama vuosikymmen sitten. Toisaalta nyt on menty tavallaan toiseen ääripäähän ja markkinoidaan erilaisia verkkovalmennuksia paljon. Ajattelen kuitenkin, että varsinkin alkuvaiheessa oikeasti läsnä oleva ammatti-ihminen motivoi parhaiten, sekä katsoo, että esimerkiksi harjoitteet tehdään oikein, Natri sanoo.
Koko yhteiskunnan muutos näkyy myös fysioterapeutin työssä. Ennen liikuttiin enemmän ilman kuntoiluajatusta.
-Esimerkiksi autokuski hyppäsi usein ulos ja teki monenlaisia asioita manuaalisesti, nyt kopista tarvitsee poistua paljon harvemmin. Hiihtämään tai lenkille lähdettiin ennen kotoa, nyt ajetaan ladulle tai kuntoilemaan. Suuri osa ihmisistä liikkuu nykyään liian vähän, vaikka mahdollisuuksia on paljon ja hyötyliikunta on yhä usein parasta ja monipuolisinta liikuntaa. Tämä näkyy tuki- ja liikuntaelinten ongelmissa, niitä on ollut aina, mutta syntymekanismi on paljolti muuttunut ja ongelmat jopa pahentuneet, hän miettii. Oiva tarjoaa myös personal trainer -palveluja.
Suomalaisten keski-ikä nousee ja se on johtanut siihen, että tavoitteena on, että ikäihminen pärjää kotona mahdollisimman pitkään. Monelle oma koti onkin paras paikka vanheta. Fysioterapiapalvelujen tarjoaminen kotona on yhteiskunnalle erinomainen ja halpa tapa siirtää laitosasumiseen siirtymistä.
Liikunnan terveyshyödyistäkin tarjotaan ristiriitaista tietoa. Usein mainitaan, että vasta puolen tunnin yhtäjaksoisesta liikkumisesta olisi terveyshyötyjä, mutta lyhytkin hengästymishetki on aina hyödyksi.
Hengästymishetki on luvassa myös 11.11. kolmea vuosikymmentä ja vielä kolmea vuotta päälle juhlitaan Toivolan työväentalolla Lievestuoreella. Kakkukahvien ja yleisen juhlahumun jälkeen pistetään jalalla koreasti Minna Äikäs bändin tahtiin.
– Tanssihan on ihan parasta liikuntaa, siinä yhdistyy liike, tasapaino, koordinaatio, näkö ja kuulo. Tervetuloa kaikki, etukäteisilmoittautuminen olisi mukavaa, jotta vähän osataan varautua, Ismo Natri päättää.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
