13.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahtelainen Mikko Suominen voitti toisen kerran peräkkäin Suomen mestaruuden pikavedossa Cowboy Action Shooting -kisoissa Lopella heinäkuun puolivälin paikkeilla. Mestaruus oli Suomiselle kolmas, samalla varmistui neljäs peräkkäinen cupin voitto. Lisäksi Suominen sai heinäkuisista SM-kisoista hopeaa 100 metrin revolverikilpailussa, hopeaa cowboy-luokassa sekä pronssia rifle speed -ammunnassa, pukukisassa tuli voitto eli Suominen palkittiin parhaiten pukeutuneena mieskilpailijana.
– Minä panostan lähinnä pikavetoon, kaikki muu on ekstraa. Pukuihin olen panostanut nyt parin vuoden ajan, Suominen sanoo ja kertoo harrastaneensa lajia viitisen vuotta.
– Yksi kaveri houkutteli minua mukaan pitkään. Heti en lähtenyt, mutta sitten päätin kuitenkin lähteä mukaan ja hankin tarvittavat aseet, Suominen kertoo. Cowboy Action Shootingissa kilpaillaan Villin Lännen aikaisilla aseilla tai niiden kopioilla.
– Alkuperäisiä lännenaseita on vähän ja ne ovat kalliita, italialaisia klooneja saa murto-osalla aitojen hinnasta, Suominen toteaa.
Ensimmäisissä SM-kisoissaan Suominen oli pikavedossa kolmas.
– Sitten rupesin harjoittelemaan kovasti. Nyt olen neljän vuoden aikana saanut kolme SM-kultaa, yhden kerran olin hopealla. Cup-mestaruuksia minulla on nyt neljä; cupissa on neljä osakilpailua, joista kolmen parhaan tulokset lasketaan, Suominen kertoo.
Pikavedossa ideana on vetää kotelosta, virittää ja laukaista yksitoiminen revolveri mahdollisimman nopeasti ja samalla niin tarkasti, että osuu maaliin. Lajissa ei käytetä luoteja, Suomessa ei edes vahaluoteja, ainoastaan mustaruutia. Maalina on ilmapallo.
– Suoritus alkaa äänimerkistä ja ajanotto pysähtyy laukauksen ääneen, ilmapallon on kuitenkin hajottava. Aloitusasennossa käsi saa olla lähellä asetta, mutta siihen ei saa koskea, Suominen selvittää. Mikko Suomisen oma ennätys on 0,30 sekuntia.
– Kisoissa ajat liikkuvat 0,40 – 0,45 sekunnin paikkeilla, kun mukana on jännitystä, Suominen toteaa.
Suomisen ase on viritetty toimimaan nopeasti, myös kotelon on oltava oikeanlainen.
– Pikavetokotelossa on metalli nahan sisällä ja se on normaalia koteloa avonaisempi. Amerikansuomalainen Arvo Ojala on aikoinaan tehnyt ja patentoinut kotelomallin, hän oli asekouluttaja, joka opetti 1950-luvulla aseiden käsittelyä kaikille lännenelokuvien näyttelijöille. Hän on yksi minun idolini ja innoituksen lähde, Suominen kertoo.
Tämän vuoden SM-kisoissa Suominen oli pukeutunut Amerikan sisällissodan ajan Etelävaltioiden tykistön kersantiksi, viime vuoden puku oli vastapuolelta eli Pohjoisvaltioiden upseerin asu. Myös sillä tuli voitto.
– Ensin en juuri panostanut pukeutumiseen. Näistä kahdesta puvusta tykkään. Saatan ehkä vielä joskus katsella itselleni perusgentlemanin puvun, siihen minulla on jo hyvä alku, knalli ja keppi, Suominen kertoo.
– Puvut maksavat paljon, joten ne on hankittava pikku hiljaa, osa kerrallaan. Itse olen ostanut puvun osia kavereilta ja jotain sopivaa olen löytänyt kirppareiltakin. Jos tilaisi Amerikasta tai Englannista, tullit ja muut sellaiset nostaisivat hintaa aika lailla. Jotkut tekevät pukuja itsekin, mutta minulla ei ole siihen taitoa.
Lajin yhdistyksessä, Classic Old Western society of Finlandissa, on jäseniä yli 500.
– SM-kisoissa oli nyt viitisenkymmentä osanottajaa, joskus on ollut jopa 80. Kesän kuukausikisoissakin kilpailijoita on kolmisenkymmentä, Suominen kertoo.
– Kisoissa ei käytetä omaa nimeä, vaan kilpailijoilla on tyyliin sopiva aliasnimi. Mukana on muutama kaveri, joiden oikeaa nimeä en edes tiedä, itse olen Pawhill Mike.
Suominen kehuu lajin henkeä hyväksi, reilun pelin vastaista käytöstä kisoissa ei hyväksytä.
– Minäkin käyn kisoissa isolta osalta ihmisten takia. Väki on samanhenkistä, ja aina autetaan toisia, Suominen kertoo.
– PM- tai EM-kisoihin en ole vielä edes harkinnut lähteväni, kun lapset ovat pieniä; ehkä sitten joskus myöhemmin. PM-kisat pidetään ensi kesänä Suomessa, sinne täytyy yrittää tähdätä. Sinne on tulossa Ruotsista ja Tanskasta pari kovaa kilpailijaa.
Tiina Lamminaho
06.08.2024 | Lukijalta
Tämä on kertomus siitä, kuinka Kauko Sorjosesta sukeutui keskisuomalainen, taiteen kerääjä ja kotiseutuneuvos.
”Siitä on kohta kuusikymmentä vuotta”, Sorjonen laskeskeli. Hän oli tullut junantuomana Jyväskylään ja etsiskeli paikkakunnalta uusia elämänjuuria. Vanhempi veli oli ostanut Kärkisistä mökin, mutta ei ehtinyt sitä käyttää.
”Myy se minulle”, Sorjonen ehdotti ja lisäsi saman tien, ettei hänellä ollut penniäkään rahaa. Mökissä oli vielä jäljellä pankkilainaa, ja sovittiin, että se siirtyisi mökin hintana Kaukolle.
Mökki oli vaatimaton, kivisellä tontilla. Mutta rannassa oli sauna, joka oli rakennettu Jyväskylän entisen apteekin jykevistä punahonkaisista hirsistä.
”Luhankalainen lähti Jyväskylästä aamulla puoli seitsemän”, Kauko Sorjonen muisteli. ”Lossin rannassa nousin autosta ja kävelin mökille. Illalla palasin saman linjan autolla takaisin Jyväskylään.”
Pian selvisi, että naapurissa, kivenheiton päässä oli talo, jossa Akseli Gallen-Kallela oli viettänyt kesää 1886. Talon tuvassa, avotakan äärelle lienee maalattu eloisa ”Muikunpaistaja”. Taiteilijan kesämatkat alkoivat kiinnostaa ja maisema alkoi näkymään uusin silmin.
”Minulla ei ollut venettä, mutta kanootilla meloskelin Syvälahden rantoja”, Sorjonen kertoi. Lahden pohjasta löytyi Mutasen pappila. Kun sen tarinat alkoivat avautua, Sorjonen huomasi osuneensa todelliseen taidekeskittymään.
Löytyi pappilan oma poika Alvar Cawén. Kun Sorjonen myöhemmin ryhtyi keräämään taidetta, Cawénin tummat, samalla heleänväriset maalaukset herättivät muistoja.
Selvisi sekin, että kolmena kesänä Mutaseen sukuloimaan oli saapunut kameroineen ja maalausvälineineen Ahlstedtin pariskunta. Pieni Alvar pääsi läheltä seuraamaan sen ammattimaista työskentelyä.
Nina ja Fredrik Ahlstedt maalasivat Päijänteen kesäisiä maisemia. Hieman surua heille tuotti havainto, että vanha metsä oli ”tukkihuumassa” kaadettu läheisiltä komeilta harjuilta. Pappilan rantaelämä oli kuitenkin taatun tsehovilaista, ruotsia puhuttiin suomen sekaan ja ulkoilmamaalauksia syntyi.
Siitä alkoi Sorjosen salapoliisityö. Korpilahden maisemaan liittyviä Ahlstedtien tauluja löytyi huutokaupoista ja yksityisiltä omistajilta niin että viitisen vuotta sitten Jämsään, Taidetalo Pässinmäkeen niistä saatiin kokoon näyttely.
Uudelle omistajalleen merkittävin teoksista on Fredrik Ahlstedtin maalaama ”Soutumatka Päijänteellä”. Vuoteen 1898 ajoitettua teosta ei ole signeerattu, mutta taulun takaa löytyy lyijykynällä kirjoitettuna sana ”Livanlahti”. Se oli Sorjoselle mitä tutuin paikka. Siitä hän oli kanootillaan aikoinaan Syvälahteen lipunut.
Taulun takimmaisessa veneessä istuu miehiä, joista kahdella on päässään ylioppilaslakit. Emme tiedä, keitä taiteilija on siihen näin ikuistanut, mutta katsojat ovat arvelleet tunnistavansa siinä Brofeldtin veljekset, Juhanin ja Pekan. Kaksitoista vuotta aikaisemmin he olivat vuoden ajan toimittaneet Keski-Suomi-lehteä.
Entä toinen vene, nimeltään Elli, Alvar Cawénin sisaren nukaan? Siitä voisi jotain kertoa Anja Pailio. Kyseessä on Mutasen pappilan ”naistenvene”. Sellaisia valmistettiin hieman kevyemmistä laudoista, maalattiin sisältä ja ulkoa valkoiseksi, etteivät naisten pitkät hameenhelmat likaantuisi.
Sellaisen veneen sai Anja Pailion isoäiti Sofia Backström 50-vuotislahjana mieheltään vuonna 1921. ”Sillä tehtiin kesäisin retkiä Rutalahden Pätiänsaareen.” Kahvitulet viriteltiin kivenkoloon ja nuoriso uiskenteli rantavedessä. ”Meillä oli tapana kellua ja lukea samalla kirjaa”, Anja Pailio muisteli.
Maisema muovaa siihen vuorovaikutuksessa olevaa ihmistä.
Esa Sironen
06.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Perälänmutkan varrelle on rakentumassa koirien oma metsä. Koirametsällä on kokoa kaksi hehtaaria ja sen on tarkoitus avautua myöhemmin syksyllä.
Koirametsää rakentelevat Hanna Okkonen ja puolisonsa Heikki Seppälä. He muuttivat Moksiin Multamäen tilalle viime vuonna lokakuussa.
-Muutimme tänne Kotkasta. Mies on kotoisin Jämsästä ja hän halusi palata Keski-Suomeen, Okkonen kertoo.
Okkonen sanoo, että pariskunta on viihtynyt hyvin Multamäen tilalla ja maisemissa.
Okkonen on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja hän mietti alaansa sopivaa yritystoimintaa.
-Korpilahdella ei koirametsää ole, vaan lähin löytyy Muuramesta. Olemme kumpikin osallistuneet rakentamiseen, minä olen vastannut suunnittelusta.
Temmelmäen koirametsä on alkua ja haaveissa on myös eläinhoitola.
-Minulla on kokemusta myös esimerkiksi matelijoista, joten eläinhoitola voisi ottaa vastaan monenlaisia lemmikkejä. Myöskään eläinhoitolaa ei Korpilahdella ole, vaan lähimmät löytyvät Jämsästä ja Jyväskylästä.
Temmelmäen koirametsään on tulossa kaksi tulipaikkaa, parkkialue ja vessa. Vilvoitteluun löytyy puro ja myöhemmin alueelle rakentuu myös treenialue.
-Tässä parkipaikalla on mahdollista yöpyä asuntoautolla. Parkkipaikalle rakennetaan grillikatos ja huussi. Parkkipaikka sijaitsee aitojen sisäpuolella eli koiran voi laskea vapaaksi suoraan autosta.
Koirametsää kiertää pienisilmäinen panssariverkkoaita.Aidatun alueen ulkopuolella on myös niin sanottu odottelualue.
-Siinä voi odottaa oman vuoronsa alkua, jos on ajoissa paikalla.
Okkonen ja Seppälä ovat innokkaita retkeilijöitä ja harrastus näkyy myös koirametsässä.
-Alue halutaan pitää sanotaanko vaikka retkipaikan omaisena. Täällä voi halutessaan yöpyä myös teltassa.
Koirametsään varataan aika nettisivujen kautta tai soittamalla. Varausaikana metsään ei tule muita koiria.
-Tässä on vaihteleva maasto, mäkeäkin löytyy. Toinen tulisijapaikka halutaan pitää ympäristöltään avarana avarana ja siihen on kaunis auringonlaskun näkymä, Okkonen sanoo.
Maarit Nurminen
06.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Laura ja Saku Koistinen muuttivat lastensa Olavin, Annin ja Tildan kanssa kesäkuun alussa Päiväkunnan entiseen kouluun, perhe osti kiinteistön Ravio-Päiväkunnan maamiesseuralta. Nyt talossa asuu lisäksi kaksi kissaa ja viisi kanaa.
– Keväällä kävimme jo tekemässä puutarha- ja kasvimaahommia. Ensimmäisessä muuttokuormassa tänne tuotiin parikymmentä puuta ja pensasta, muun muassa mustaviinimarjaa, karviaista, karhunvatukkaa, aroniaa, kirsikkaa, omenaa, päärynää ja pähkinäpuita, Laura Koistinen kertoo.
– Pidimme entisessä kodissamme pientä taimitarhaa sillä ajatuksella, että tuomme taimia mukanamme uuteen paikkaan. Saa nähdä, miten pähkinäpuut selviävät talvesta, täällä tuntuu olevan hyvä mikroilmasto.
Koistiset muuttivat Päiväkuntaan Pusulasta, Lohjan maaseudulta.
– Sielläkin asuimme vanhassa hirsitalossa, mutta sekä talo että tontti olivat pienempiä kuin täällä. Emme etsineet nimenomaan vanhaa koulua, talon suhteen meillä ei oikeastaan ollut mitään tarkkoja ehtoja. Enemmän meitä kiinnosti ympäristö ja tontti, Koistiset kertovat.
– Tähän saamme kasvimaat omaan pihaan, Pusulassa meillä oli isommat kasvimaat ystäviemme maatilalla. Tässä on myös vähän omaa metsää, se mahdollistaa sen, että voimme jatkossa lämmittää omilla puilla.
Koististen kasvimaassa ja puutarhassa kasvaa muun muassa perunaa, porkkanaa, sipulia, herneitä, papuja, lehtikaalia, kurpitsoita, tomaattia, kurkkua ja yrttejä.
– Nyt kasvimaata on pari aaria, toivottavasti saamme lisättyä vielä alaa. Tänä vuonna sato-odotukset eivät ole korkealla, kestää muutaman vuoden, ennen kuin juuri perustetun kasvimaan saa hyvään kuntoon, Saku Koistinen toteaa.
– Kasvatamme itse mahdollisimman ison osan siitä, mitä syömme. Kasvimaan hoitoa voi ajatella työnä, josta saa palkan ruokana.
Laura ja Saku Koistinen ovat molemmat freelance-tanssitaiteilijoita.
– Päätös tämän koulun ostamisesta oli helppo tehdä, koska tässä saimme työtilan samassa paketissa. Nyt asumme pääasiassa entisen opettajan asunnon puolella, Anni ja Olavi ovat asustaneet nyt kesällä entisessä luokkahuoneessa. Entisestä liikuntasalista saamme työskentelytilan ja kun työryhmämme tulee tänne harjoittelemaan, he saavat käyttöönsä entiset koulutilat, Koistiset sanovat.
– Pusulassa työskentelimme muun muassa kylätaloilla, nyt meidän ei tarvitse etsiä erikseen työskentelytilaa.
Isompaa remonttia Koistiset eivät vuonna 1921 valmistuneeseen entiseen kouluun suunnittele.
– Tulisijat haluaisimme tänne laittaa, pönttöuunit on purettu pois joskus 1960-luvulla. Nyt täällä on sähkölämmitys ja pari ilmalämpöpumppua sekä puuhella, Koistiset toteavat ja kertovat jo saaneensa tietoa koulun entisiltä oppilailta, missä pönttöuunit ovat olleet.
– Se tieto helpottaa tulisijojen tekemistä. Koulun historiasta olemme lukeneet myös Päiväkunnan kyläkirjasta ”Kivikolusta kinttupolulle, vesilosusta viittatielle”. Ja olemme löytäneet puutarhasta joitakin perennoita, jotka ovat todennäköisesti koulun entisen, puutarhanhoidosta pitäneen opettajan istuttamia, Koistiset kertovat.
Remonttisuunnitelmiin kuuluu myös seinähirsien ja puulattioiden esille ottamista.
– Joskus tulevaisuudessa, kun ehdimme. Tulisijat ovat tärkein juttu, mutta muuten asumme tässä rauhassa ja katsomme ajan kanssa, mitä remonttia teemme.
Päiväkunnassa Koistiset kertovat viihtyneensä hyvin.
– Ihmiset ovat ystävällisiä ja paikasta olemme tykänneet tosi paljon. Jonkin verran olemme jo tavanneet kyläläisiä, tarkoituksena olisi kutsua syksymmällä käymään kaikki, joille tämä on tärkeä paikka. Ajatuksena on ollut myös hieman avata ihmisille sitä, mitä me teemme ja kutsua ihmisiä esimerkiksi katsomaan harjoituksiamme. Seuraavan produktiomme ensi-ilta on marraskuussa Helsingissä, täällä voisimme ehkä pitää ennakkonäytöksen, Koistiset sanovat.
Tiina Lamminaho
05.08.2024 | Alueelta, Tilaajille
Secto Rally Finlandin, Suomen MM-rallin osakilpailun viimeiset kunnon soratiekilometrit ajettiin tänä vuonna Sahloinen-Moksi erikoiskokeella sunnuntaina. Ralli sai dramaattisen käänteen, kun Kalle Rovanperä ajoi tielle nousseeseen kiveen, kun erikoiskoe ajettiin toiseen kertaan päivällä. Auto puiden sekaan ja Rovanperän sekä kartanlukija Jonne Halttusen kisa keskeytyi siihen ja siirtymä kisakeskukseen vaihtui helikopterikyydiksi.
Tuttuun tapaan Sahloinen-Moksi erikoiskokeen järjestelyistä vastasi Petäjäveden Urheiluautoilijat.
Moona Tuominiemi-Karila Moksi ry:stä kertoo, että Moksin yöparkkiin alkoi valua väkeä jo hyvissä ajoin lauantaina iltapäivällä.
-Yöparkkiin saavuttiin erityisesti asuntoautoilla ja pellolle pystytettiin hienoja leirejä.
Moksissa jännitettiin vesisateiden pehmittämien peltojen kestävyyttä.
-Selvisimme muutamalla hinauksella ja onneksi sunnuntaina ei enää satanut.
Tuominiemi-Karila sanoo, että kioskimyynti oli hyvä ja täydennyksiäkin jouduttiin hakemaan. Tavaraa oli varattu viime vuoden perusteella.
Kalle Rovanperän ikävän ulosajon seurauksena yleisöä jäi paikalle vielä senkin jälkeen, kun erikoiskoe oli ajettu.
-Sinne jäätiin katsomaan kohtaa, jossa ulosajo tapahtui sekä odottelemaan, kun autoa hinattiin pois paikalta. Moksi nousi maailmankartalle tämän tapahtuman johdosta.
Moksin kyläseurasta talkoissa ahersi yli 70 ihmistä kaikkiaan.
-Kyllä se taas kannatti tehdä sellainen 24 tunnin talkoorupeama samoilla silmillä.
Ylä-Muuratjärvi -seura hoiti myös yhden jakson erikoiskokeen varrella ja kioski sijaitsi Koirasalmentiellä järven rannalla.
-Kovasti saimme kiitoksia palveluista ja järjestelyistä. Meillä oli tarjolla esimerkiksi puupalat moottoripyörien jalkojen alle. Tänä vuonna huomion kiinnitti suuri ulkomaalaisten katsojien osuus. Heitä oli esimeriksi Italiasta, Espanjasta ja Virosta. Hyvin käyttäytyvää yleisö oli myös. Poliisi oli paikalla koko pätkän ajan, eikä ollut minkäänlaisia järjestyshäiriöitä, kyläseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen kertoi.
Ylä-Muuratjärveltä talkoissa ahersi viitisenkymmentä ihmistä.
Saukkolan kyläseura ahkeroi rallitalkoissa erikoiskokeen ykkösjaksolla ja kyläseuralla oli kioski.
Vesa Koskinen kertoi rallin menneen hienosti, mitä nyt Rovanperän ulosajo latisti tunnelmaa lopussa.
-Erikoiskoe keskeytettiin ulosajoon, kun sähkötolppa katkesi ja johto oli tiellä.
Saukkolaisten pätkällä oli shikaanimutka, johon muodostui Koskisen arvion mukaan 85 senttimetriä syvä kuoppa.
-Mahdollista olisi ollut, että jälkipään kuskit olisivat kaataneet paikalla autojaan. Lähellä piti -tilanteita jo nähtiin.
Maarit Nurminen
