28.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Urheilijat Ry täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Pukujuhlaa ei ole luvassa, mutta seuraa juhlitaan eri tapahtumissa. Tarkka syntymäpäivä on 11.2.1945. Kuukan Hiihdot ja Mirjan kierros XXXXII kisataan 9.2., mikäli lumitilanne sen sallii. Uuraisten Urheilijat tarjoaa hiihtokansalle kahvit. Samana päivänä salissa on myös miesten salibandyturnaus Toisen kerran seuraa juhlitaan Kuukan hölkässä elokuussa.
Kun seura perustettiin vuonna 1945, oli sodasta juuri selvitty ja suuret ikäluokat lähivuosina syntymässä. Nyt syntyvyys on historiallisen alhaista, mutta UU:n ryhmiin on tunkua.
– Salibandyssä ryhmiä voisi olla enemmänkin, kertoo seuran nykyinen puheenjohtaja Satu Pitkänen.
Salibandy onkin tällä hetkellä lukumäärällisesti eniten kuntalaisia liikuttava laji. Pitkäsellä on paljon tekemistä asian kanssa. Hän muutti kuntaan 2000-luvun alkupuolella.
– Minä vaan tungin ensin miesten kanssa pelaamaan ja aika pian aloin organisoimaan junnutoimintaa, kun omat lapset alkoivat olla sen ikäisiä, hän muistelee.
Nyt Uuraisten Urheilijoissa kilpailee kolme junnujoukkuetta, kaksi miesten joukkuetta ja naisten joukkue KuuMat. Lisäksi pelkästä pelaamisen ilosta järjestetään Tyttösählyä ja Äijäsählyä.
– Jos salivuoroja olisi mahdollisuus varata enemmän, myös lapsille järjestettäisiin puhtaasti harrasteryhmiä. Toki nytkin pääsee pelaamaan, vaikka ei halua turnauksiin osallistua, Pitkänen sanoo ja paljastaa salaa haaveilevansa pelkästään salibandylle tarkoitetusta hallista Uuraisilla.
Hiihdon menestyksekkäimmät vuodet löytyvät seuran varhaisemmilta vuosilta. Kirkkaimpia tähtiä olivat olympiaurheilijat Arvo Viitanen ja Mirja Lehtonen (myöhemmin Kierros), sekä SM-kultaa vuonna 1979 nuorten sarjassa ampumahiihdossa voittanut Juhani Minkkinen ja vuorokausihiihdon maailmanennätysmies Teuvo Rantanen.
Nykyään Uuraisten Urheilijat tarjoaa vaihtoehtoja kuntohiihtäjien reittivalikoimiin ylläpitämällä Hiirolan latua ja retkilatua Tehlolle. Lisäksi hiihtokoulu opastaa lapsia lajin pariin, joka ei enää ole automaattisesti kansalaistaito, vaan laji muiden joukossa.
Seuran 40-vuotisjuhlassa tapasivat olympiamitalistit Arvo Viitanen ja Mirja Kierros. Kuva on julkaistu Keskisuomalaisessa.
Muita UU:n lajeja ovat pesäpallo, suunnistus ja yleisurheilu, sekä tietenkin voimistelu ja kehonhuolto monissa muodoissa, josta vastaa alaseura Liinat. Lisäksi on aikuisurheilu, jonka moninkertainen mitalisti Reijo Länkinen on edelleen seuran kantavia voimia.
– Minä tulin mukaan UU:n toimintaan 12-vuotiaana vuonna 1956. Pari vuotta myöhemmin pelasin ensimmäisen pesäpallo-ottelun miesten joukkueessa, olin pienin tulokas ja minut pistettiin siepparin paikalle eteen. Siinä kyllä pelotti ja paikka opetti arvostamaan palloa, kun isot miehet löi kovaa, hän muistelee ja kertoo, että seuran perustamisen aikaan myös nyrkkeily ja miesvoimistelu olivat vahvoja lajeja.
– Muistan 50-luvulla järjestetyt nyrkkeilykisat Kynkkälässä, mukana oli myös Kotaperän Tauno Kaipomäki, kertoo tällä hetkellä seurassa pisinpään mukana ollut aktiiviurheilija.
Lajien suosio on aaltoliikkeessä. Esimerkiksi yleisurheilussa harrastajamäärät ovat nousussa, kiitos yleisurheilukoulun, jota on järjestetty jo kauan kesäisin ja muutamia vuosia hallikaudella. Nyt myös talvikauden kouluun löytyy reilusti osanottajia.
– En saanut enää pesäpallolisenssiä, kun täytin 70, niin siirryin enemmän yleisurheilun pariin. Aikanaan Antero Laiho oli vahva toimija, mutta hänen jälkeensä oli pitkään hiljaista, kertoo 80-vuotias Länkinen.
Entisaikojen vahvassa lajissa pesäpallossa on tällä hetkellä hiukan hiljaisempaa, toki kesällä pelataan ja Uuraisten viikolla käydään aina Itä-Länsi-ottelu. Suunnistuksessa vaikuttaa pieni, mutta aktiivinen porukka. Lisäksi lajivalikoimaan kuuluu keilailu.
Uuraisilla on kaksi yleisseuraa, mikä ei ole aivan tavallista pienessä kunnassa. Taustalla on lajijako, joka tehtiin 1960-luvulla. Silloin tiukkojen neuvottelujen jälkeen isoista lajeista Raiku otti jalkapallon ja lentopallon ja UU pesäpallon ja hiihdon. Seurojen taustalla vaikuttavat poliittiset aatteet ovat aikaa sitten haalentuneet ja käytännössä monet toimivat Uuraisilla molemmissa seuroissa. Yhdistymisestäkin on puhuttu, mutta aktiivisiin toimenpiteisiin eivät puheet ole johtaneet. Lisäksi viime vuosina Uuraisille on syntynyt useita lajiseuroja.
Uuraisten Urheilijoilla on jäseniä noin 350, eli 10 prosenttia kunnan väestöstä. Tosin osa jäsenistöstä on ei-uuraislaisia.
– Jäsenmaksut ovat hyvin kohtuullisia ja periaatteena onkin, että maksut eivät saa olla kynnyskysymys kenenkään harrastamiseen. Esimerkiksi salibandyssa ei ole yhtään palkattua ohjaajaa, vaan kaikki tekevät talkootyötä, Satu Pitkänen sanoo.
– Tavoitteena on tarjota perusta ja hyvät eväät harrastamiseen, jotta lahjakkaimmat ja motivoituneimmat voivat halutessaan siirtyä myös isompiin seuroihin, Reijo Länkinen lisää.
Vaikka Satu haaveilee salibandyhallista ja Reijo keilahallista tai jopa uimahallista, ovat he oikeasti hyvin tyytyväisiä Uuraisten liikuntapaikkatilanteeseen. Täysimittainen sali on osoittautunut täysosumaksi ja uusi urheilukenttä on vallan mainio.
Hanna Lahtinen
21.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Esko Tsupukka vietti 80-vuotissynttäritään jo kolmisen vuotta sitten, mutta sitä ei reippaan miehen askelluksesta huomaa.
Päivittäinen lenkkeily ja hiihtäminen pitää kuntoa yllä. Sohvapöytä on täynnä kirjoja ja Tieteen kuvalehtiä, joten aivoterveydessäkään ei ole valittamista.
Melkein koko ikänsä hän on asunut Uuraisten keskustassa, Pikku-Kuukan eteläpäässä, Tappuraharjun juurella, Aittovuoren kainalossa ja Nälkämäen kupeessa. Siksipä hän tietää ja muistaa aika paljon tuon alueen historiasta.
Eskon juuret ulottuvat pikkuisen Pikku-Kuukkaa isomman järven, tuntumaan, Salmin pitäjään Karjalassa. Syntymässä Esko kuitenkin kävi Saarijärvellä välirauhan aikana, josta vanhempiensa Helvi ja Vilho Tsupukan ja muiden sukulaisten kanssa matkusti vauvana Karjalaan Laatokan pohjoisrannalle Varpaselän kylässä Änäjoen törmällä sijaitsevaan kotiin.
– Minua on joskus haukuttu venäläiseksikin, mutta aina olen ollut ihan suomalainen. Meiltä oli seitsemän kilometriä vanhalle rajalle. Isä tappeli kaikki viisi ja puoli vuotta ja hän teki sen enemmän kodin kuin isänmaan puolesta, Esko kertoo.
Lopullinen lähtö kuitenkin tuli ja Eskon ensimmäinen lapsuusmuisto onkin evakkojunasta, kun hän oli kolme ja puolivuotias.
– Minut oli sidottu narulla mummuun kiinni, etten olisi junasta pudonnut. Muistan matkasta välähdyksiä, kuten pari pysähdystä, kun piti junasta lähteä ja mennä puskaan piiloon.
Isovanhemmat ja vanhemmat eivät Karjalaa kovasti muistelleet, mutta Esko on käynyt kotipaikalla kahdeksan kertaa. Koko 63 savun kylästä ei ole enää mitään jäljellä, mutta kolmet rauniot löytyivät.
– Ensimmäiset kerrat kävin Neuvostoliiton aikaan, silloinhan siellä turvallista käydä, kun turistista pidettiin tarkkaa huolta. Sukkahousut, kynät ja kellot oli kovaa valuuttaa ja kerran olisi taksikuski halunnut ostaa paidankin päältäni, mutta en myynyt, Esko kertoo.
Perunankylvöä Pikku-Kuukan rannalla 50-luvulla, Taustalla Aittovuori.
Evakkomatka kuljetti Tsupukan perheen aikoinaan Uuraisille, jossa karjalaisiin suhtauduttiin Eskon mukaan vaihtelevasti. Kotipaikaksi löytyi rintamamiestila, jonka kulmilla sijaitsi aikoinaan tärkeän käsityölaisen tukikohta. Nahkuri Ville Hyvöselle tuotiin kaikenlaisten eläinten nahkoja, joista hän sitten muokkasi nahkaa esimerkiksi suutareille kenkien tekoon. 1900-luvun alussa verstaan yhteydessä toimi myös Hyvösen nahkatavaraliike. Nahkurin työtä jatkoi Urho Lehtonen lähes 60-luvulle saakka.
– Ensin tultiin pieneen Katvelaksi sanottuun mökkiin, joka oli tuossa ihan koulun rinnettä vastapäätä. Sitten isä rakensi tämän talon vuonna -50. Pihamökissä asui sittemmin Mörskyn perhe ja jossain vaiheessa aitassa Viipurin Eveliinaksi sanottu nainen. Nykyisten Kuukanpolun rivitalojen paikkeilla oli kaivo, josta kannettiin vettä, Esko kertoo.
Myös Nahkurin verstas sijaitsi aikoinaan nykuisten Kuukanpolun rivitalojen kulmilla ja rannassa oli isoja parkkitiinuja, joissa nahkoja liotettiin parkkihapossa.
– Vielä 50-luvullakin parkkia eli pajunkuorta kiskottiin pajuista ja nahkuri siitä meille vähän maksoi. Parkkia käytettiin myös päänsärkylääkkeenä, se sisältää aspiriinia, Esko kertoo.
– Lähellä oli myös Silvennoisen Jussin talo, joka oli samanlainen vinkkeli kuin tuo Toivola tuossa mutkassa. Sitten lähellä asui Silvoranta, joka oli merimies ja jota sanottiin kippariksi ja vaimo Enni, jonka isä oli ollut keisarinhovissa Venäjällä joku iso miliisi. Jokisten talossa aloitti sähköliike ja myöhemmin rakennettiin uusi rakennus, joka on edelleenkin olemassa vanhan tien (Niittylammentie) varressa.
Jokisen sähköliikkeen lisäksi saman tien varressa oli Osuuskauppa ja Frestadiuksen kauppa.
– Sitten oli Hännisen, myöhemmin Hiekkasen kauppa, jossa oli ihan kaikkea. Muistan kun käytiin 10-vuotiaana ihmettelemässä näyteikkunassa nyökyttelevää joulupukkia, se oli varmaan Uuraisten ensimmäinen jouluvalomainos, Esko Tsupukka kertoo. Aikuisena Esko oli purkamassa ja siirtämässä kaupparakennusta.
Erilaiset tieremontit ovat muokanneet maisemaa Eskon kulmilla. Vanhan tien reitti alkaa olla jo vaikea hahmottaa ja myös jyrkät mäennyppylät on tasattu. Tie Kangashäkkiinkin oli ennen paljon mutkikkaampi ja kierteli Hiirolan kautta.
Jyrkkiä maastonmuotoja on jäljelläkin, esimerkiksi kalliorinne, joka kohoaa Eskon pihasta Tappuraharjulle.
Sitten on tietysti Aittovuori, joka on nykyään liikuntapuisto, jossa voi harrastaa esimerkiksi frisbeegolfia, BMX-pyöräilyä, sekä perinnelajeja hiihtoa ja lenkkeilyä.
Eskon lapsuudessa Aittovuori oli jännittävä ja vähän synkkäkin metsäinen vuori, jossa oli maanalainen puro ja luolia, joissa ainakin pikkupoika mahtui hyvin seisomaan.
Tai on luola Aittovuoressa vieläkin, Esko on sen tyttärentyttärelle näyttänyt. Esko on myös varma, että Aittovuoren maaperässä on uraania ja haluaisi asian vielä joskus mittarilla selvittää.
– Siitä on minun aikanani ainakin neljä kertaa hakattu puita paljon pois, mutta puunkasvu on valtavan nopeaa.
Jyrkän laakson pohjalla oleva Pikku-Kuukka oli aikoinaan myös syvä. Esko on nuorena mitannut siitä 14 metrin syvyyksiä.
– Mutta enää ei taida olla kuin seitsemän metriä, koska järveen on valunut niin paljon suoainesta, että syvänteet ovat täyttyneet, hän kertoo. Järven vedenlaatu on ollut aika ajoin hyvinkin heikko, mutta nyt jo paljon parempi, Esko Tsupukka kertoo.
Hanna Lahtinen
21.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
7 käveli sisään on käsikirjoittaja-ohjaaja Tony Heinon mukaan komediallinen mysteerielokuva. Ensi-iltansa se tulee saamaan todennäköisesti suoratoistopalvelussa. Elokuvaa kuvattiin viime viikolla torstaina Toivakassa ravintola Sun Toiveessa.
–Tällainen pyyntö tuli viime viikolla. Onhan se ihan mahtavaa, että ravintola pääsee elokuvaan, Eija Koriseva huikkaa.
Baaritiskin takana näyttelijät Kristiina Kykkänen ja Lauri Ketonen käyvät tiukkasanaista keskustelua. Ketosen esittämä laulaja Aatami on saamassa baarinpitäjä Kykkäseltä potkut. Aatami on mielestään suurikin stara, mutta tosielämässä asianlaita taitaa olla toisin.
Freelance -näyttelijä Lauri Ketonen on tunnettu musikaalirooleista ja hän myös keikkailee laulajana.
– Teen itsekin aika paljon laulukeikkoja, joten ehkä tunnistan tämän tyyppisiä ihmisiä kuin Aatami. Hän on kyllä överihahmo, jonka elämässä vaikuttavat stressi uran hiipumisesta ja taloudellisesta tilanteesta, Ketonen kuvailee.
Ketonen sanoo kokevansa komedian omakseen. Samoin elokuvan dekkarimainen juoni on ollut pinnalla myös teattereissa viime vuosina.
– Kun Hiirenloukku esitettiin Rauman kaupunginteatterissa, ei silloin kukaan tehnyt dekkareita.
Agatha Christien dekkaria esitetään tänä talvena Jyväskylän kaupunginteatterissa.
Ketonen oli ensimmäistä kertaa Toivakassa ja sanoi, että kuvauspaikkojen autenttisuus on tärkeä asia.
– Elokuvan tekeminen on hauskaa vaihtelua teatterityölle. Onneksi minulla oli aikaa osallistua tähän tuotantoon.
Ketonen on ollut mukana myös aiemmissa Nordbron elokuvatuotannoissa.
Tony Heinolla on pitkä kokemus mainos- ja dokumenttituotannoista ennen elokuvien tekemistä.
– Kävin täällä Toivakassa eräällä maatilalla erään mainostuotannon yhteydessä ja siitä on jäänyt yhteys tänne, Heino kertoo Toivakan valikoitumisesta erääksi kuvauspaikaksi.
Heino sanoo, että suoratoistopalvelut tulevat haastamaan perinteisen elokuvan jakelu- ja katsomistavan mullistavalla tavalla.
– Kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä elokuvateatteriin ja kotiteatterit ovat nykyisin kehittyneitä. Pitäisin muutosta yhtä suurena kuin aikanaan VHS -videosoittimien tuloa.
Sun Toiveen lisäksi Toivakassa kuvauksia tehdään edellä mainitulla maatilalla ja Toivakka-talolla.
Toivakan kunta on tukenut elokuvatuotantoa 10000 eurolla ja saa vastineeksi näkyvyyttä.
Kykkäsen ja Ketosen lisäksi 7 käveli sisään -elokuvassa näyttelevät muun muassa Panu Mikkola ja Jouko Ahola.
Maarit Nurminen
21.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakan yrittäjät ry:n hallitus valitsi Miian Kukkapalvelun yrittäjän Miia Mäkelän vuoden yrittäjäksi 2024 viime vuoden puolella. Perusteluissa todettiin muun muassa, että Mäkelä sai paljon ääniä kuntalaisilta.
Valintaa juhlitaan Keski-Suomen yrittäjäjuhlassa ensi lauantaina Jyväskylän Paviljongissa.
Mäkelä on toiminut yrittäjänä kuusi vuotta helmikuun alussa. Alalla hän on ollut jo kolmisenkymmentä vuotta.
– Menin aikoinaan jouluapulaiseksi kukkakauppaan. Silloinen kukkakauppa sijaitsi tämän rakennuksen toisessa päässä. Sinne sitten jäin ja aloitin oppisopimuskoulutuksen. Kukka-ala ei ollut siis mikään haave, vaan se kävi vähän kuin vahingossa.
Mäkelä teki töitä Toivakan Tuliaisessa ja Rauta-Tuliaisessa. Kun yrittäjät jäivät eläkkeelle, Miia mietiskeli mitä tekisi ja sitten hän päätti ryhtyä itse yrittäjäksi.
Mäkelä sanoo, että suurin muutos vuosikymmenten aikana on ollut se, että kukkamyynnistä on tullut osa ruokakauppojen tarjontaa.
Kukkien lisäksi Miian Kukkapalvelusta saa hautaustoimistopalveluita.
– Minä hoidan asiat muutoin, mutta kuljetukset ja sen sellaiset tekee Somman hautauspalvelut. Tässä on myös Matkahuollon ja Postnordin palvelut, mitkä tuovat mukavan lisän. Lisäksi myynnissä on lahja- ja sisustustavaraa sekä puutarhatuotteita.
Mäkelä kiittelee toivakkalaisia siitä, että oman kukkakaupan palveluita käytetään.
– Jos ollaan lähdössä hautajaisiin toisaalle, kukkalaite haetaan usein tästä omasta kaupasta.
Maarit Nurminen
14.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisilta pari kilometriä Kyynämöisille päin sijaitsee uusi yritys nimeltään Vertanen Xpress, yhden miehen yritys, joka tekee autojen huoltoja, korikorjauksia, hitsauksia ja maalauksia. Eli juuri sitä, minkä alan palveluja on Uuraisilla ajoittain ollut hyvinkin vaikea saada.
– Hyvin on lähtenyt liikkeelle, toki asiakkaita saisi olla vielä enemmän, mutta ymmärrän, että ottaa aikansa ennen kuin uusi yritys opitaan tuntemaan, kertoo Tero Vertanen, jolle on kertynyt monenlaista työkokemusta ja osaamista. Hän on esimerkiksi huoltanut lämpölaitoksia ja raskaskoneita, sekä toiminut Valtralla koneistajana.
– Aika paljon olen ollut reissuhommissa. Nyt ei tee enää mieli lähteä perheen luota pitkiksi ajoiksi pois.
Vertanen Xpress palvelee joustavasti, mutta tiistaisin ja torstaisin on aamupäivisin tauko, sillä silloin Tero Vertanen käy dialyysihoidossa sairaalassa.
– Sairastuminenkin antoi eräänlaista voimaa ja halua oman yrityksen perustamiseen, hän sanoo.
Heinäkuussa omasta yrityksestä tuli totta. Aluksi hän teki hommia kotonaan Kangashäkissä, mutta kun tila alkoi loppua kesken, alkoi sopivan hallitilan etsintä. Onnellinen sattuma oli, että Halmetiellä vuosikymmeniä toiminut Neon Systeemi etsi tiloihinsa jatkajaa. Uusi yritys vuokrasi myös edeltäjältä muutamia tärkeitä koneita, kuten erilaisia leikkureita, sekä pellille, että teipille.
– Kunnanjohtaja toi autonsa ruostekorjattavaksi ja maalattavaksi ja hänen kauttaan löysimme tänne, Vertanen kiittelee.
– Pienet ja vähän isommatkin ruostevauriot kannattaa ehdottomasti korjata ajoissa, se pidentää auton käyttöikää huomattavasti. Teen myös kaikki auton huollot, mihin ei tarvita tietokoneita, on BMW ja Mercedes -autoja olen korjannut eniten, mutta toki huollan vaikka moottorikelkan, hän jatkaa.
Avovaimo Henna Kautto työskentelee hoitoalalla, mutta tukee ja avustaa tarvittaessa. Suolahdesta kotoisin oleva pariskunta asui aikaisemmin Jyväskylässä. Perheen pienin on vasta 10-kuukautinen Nuutti, joka on juuri aloittanut päiväkodissa. Vanhemmat lapset ovat Uuraisten koulukeskuksella ja uusi koulu on ollut sekä lapsille, että vanhemmille iloinen yllätys.
– Täällä on todella lämminhenkisiä ihmisiä ja naapuriapukin voimissaan. Lapsetkin suorastaan rakastuivat kouluunsa.
Moni palanen on siis loksahtanut Vertanen-Kauton perheessä kohdilleen ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Hanna Lahtinen
