Talven ensimmäisessä lumituiskussa kuntapäättäjät ja kyläläiset kokoontuivat Kankaisten kyläkoululle keskustelemaan tulevaisuudesta, joka sekin näyttää melkoisen tuuliselta ja tummahkojen pilvien täyttämältä kuntatalouden kannalta. Vaikka kuinka säästettäisiin ja elettäisiin suu säkkiä myöten, niin valtio kiittää leikkaamalla lisää pois valtionosuuksista. Viimeisin 415 miljoonan euron leikkaus tarkoittaa kuntaliiton mukaan, että kaikkien kuntien valtionosuutta leikataan vuosina 2024 ja 2025 lisää noin 80 euroa asukasta kohden. Kankainen ja Ruuhimäki ovat kyläpari, joka ei kilpaile vaan tukee toisiaan. Esimerkiksi yhdistystoiminnassa tehdään paljon yhteistyötä ja annetaan vetoapua. Tällä hetkellä Kankaisten kyläseura on pistetty lepotilaan, mutta vanhempaintoimikunta toimii aktiivisesti, Ruuhimäessä taas kyläseura remontoi omaa taloaan – entistä kyläkoulua, jossa koulunkäynti loppui kestettyään 99 vuotta vuonna 2009. Lohdullista oli kuulla, että koulussa käynti ei loppunut ja kylä säilyi elävänä. Aluksi entisellä koululla toimi päiväkoti Ruuhiryhmä ja nyt kun päiväkoti on siirtynyt Kankaisille, kyläseuran omistukseen siirtynyt talo on harrastamisen keskus aktiivisen kyläseuran ansiosta. – Entiset luokkahuoneet remontoidaan juhla- kokous- ja harrastetilaksi ja yläkertaan tehdään puuaskartelutila, kertoi tilaisuuden alussa Ruuhimäki-seuran puheenjohtaja Leena Rouhiainen.
Pöydät ja tuolit oli Kankaisilla aseteltu perinteiseen tapaan vastakkain, mutta aivan yhtä hyvin olisi voitu istua vaikka pyöreässä pöydässä, vastakkainasettelusta ei missään vaiheessa iltaa ollut kysymys, vaikka vaikeita asioita käsiteltiinkin. Pöydän takana istuivat vt. kunnanjohtaja Touko Aalto, rehtori-sivistysjohtaja Sirpa Orell-Pohjola, sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Päivi Pitko ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Heidi Hakkarainen. Yhtään powerpointtia ei esitetty tai kalvosulkeisia pidetty, vaan asioista keskusteltiin vapaasti ja pohdiskellen. Puheenvuoroja jakeli Kati Markkanen. Syy kokoontumiseen oli huoli Kankaisten kyläkoulun tulevaisuudesta. Ainut dokumentti, jossa asiaa on toistaiseksi sivuttu, on Toivakan kiinteistöohjelma, jossa todetaan, että tilaelementtikoulun vuokrasopimus on katkolla vuoden 2028 lopussa ja että teoriassa Kankaisten koululaiset mahtuisivat Toivakan koulukeskuksen tiloihin. Toivakan koululaisista noin puolet on tällä hetkellä koulukuljetusten piirissä. Useaan otteeseen ihanaksi mainitulla Kankaisten kyläkoululla apulaisjohtaja Taina Hoskarin lisäksi lapsia opettavat Päivi Minkkinen ja Jonna Halttunen. Oppilaita on tällä hetkellä viitisenkymmentä, joista osa tulee Kankaisten ja Ruuhimäen lisäksi myös Kangasniemen ja Laukaan puolelta. Päiväkotiryhmässä on 20 lasta. Pelkän syntyvyyden perusteella vuoteen 2028 mennessä oppilasmäärä laskisi 35 lapseen. Sama trendi koskee koulukeskusta, siellä oppilasmäärän väheneminen olisi 83 oppilasta. – Mutta juna ei ole vielä matkalla, lähtökuulutustakaan ei ole annettu, siksi juuri nyt on oikea aika keskustella, totesi Touko Aalto.
– Ikävä realiteetti on, että valtionosuudet keskeisille kuntien tuottamille sivistyspalveluille heikkenevät koko ajan ja niiden puitteissa on järjestettävä kaikille Toivakan koululaisille laadukasta perusopetusta. Ryhmät eivät saa olla liian suuria tai liian pieniä, Sirpa Orell-Pohjola totesi. – Koulukeskuksella jouduimme jo miettimään 30 oppilaan jättiryhmää, mikä tuntuu ihan kauhealta, onneksi se pystyttiin vielä välttämään, jatkoi Päivi Pitko. Apua kunnan talouteen on viimeksi haettu Suur-Savon Sähkön osakkeiden myynnillä ja tuloveroprosentin nostolla. Vaikka Toivakkaa ei varsinaiseksi muuttotappiokunnaksi voi enää kutsuakaan, olisivat lapsiperheet erittäin tervetulleita Kankaisten kylälle, vaikkapa rakentamaan omakotitalon jollekin Punaisentorintien yhdeksästä kunnalla myynnissä olevalle tontille. – Tämän kylän sijainti on erinomainen, tästä hurauttaa nopeasti vaikkapa Peurunkaan, Häkärinteille, Kangasniemelle tai Jyväskylään. Toivoisin, että kunta toisi sitä enemmänkin esille, Merja Hakamäki totesi. Takarivistä löytyi sijaintiakin suurempi Kankaisten vetovoimatekijä – ihanat miehet, jotka valitettavasti ovat jo suurelta osin varattuja. Mutta löytyisikö apu talojen tinderista? Jos helppoja konsteja ja valmiita vastauksia olisi, ne olisi jo hyödynnetty. – Kunnan mainostamiseen tarvitaan kaikkia. Parasta kunnan markkinointia on hyvän arjen näkyväksi tekeminen, unohtamatta hienoja tapahtumia, Touko Aalto mietti ja jatkoi huolestuneena kerraten kuntatalouden realiteetteja, jotka saattavat johtaa siihen, että alkamassa on kriisikuntien vuosikymmen, jolloin valtion vaatimukset saattavat käydä monille kunnille ylivoimaisiksi. – Toivakka on pieni kunta ja Kankainen ja Ruuhimäki pieniä kyliä, mutta täällä on ainakin vielä elävä koulu ja päiväkoti, eli jotain on tehty oikein. Tällaiset tilaisuudet, jossa aidosti kuullaan kyläläisiä, ovat todella tarpeellisia. Vaikka ajat ovat kovat, niin muistetaan, että kuolleet kalat menee virran mukana, elävät kalat vastavirtaan. Olkaamme eläviä kaloja, tiivisti lopuksi Pentti Kovanen, itsekin kuntapäättäjä.
Vesa Melgin on suurperheen isä ja tuore yrittäjä Kangashäkistä. Yrityksen nimi on Kuljetusmies ja se kertookin olennaisen. – Isällä on ollut Saarijärvellä kuljetusalan yritys vuodesta -95. joten työ ja yrittäjän arki on tuttua, vaikka itselle yritys on ensimmäinen, Vesa Melgin kertoo ja lisää, että yrittäjyys on kiinnostanut aina, mutta palkkatyö on tuntunut aiemmin turvallisemmalta. Aikaisemmin hän työskenteli kattofirmassa, mutta rakennusalan taantuma vei työpaikan ja pisti miettimään tulevaisuutta myös yrittäjyyden kannalta. Aluksi hän kävi yrittäjyyskurssin ja pääsi sitä kautta TE-toimiston yrityskokeiluun, jossa neljä kuukautta kokeillaan yrittäjyyttä ja sen jälkeen päätetään jatkosta. – Halusin katsoa tämän kortin ja olen tykännyt. Harkitsin myös osakkuutta isän yrityksessä, mutta päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, että molemmat toimimme toistaiseksi itsenäisinä toiminiminä, mutta yhteistyötä tehden. Tällä hetkellä olen isällä alihankkijana noin 70 prosenttia työajasta, kuljetan vanhuksille ruokaa ja täytän Postin Smart-laatikoita, hän kertoo. Kilometrejä kertyy viikoittain noin tuhat.
Yrityksen tärkeimmän investoinnin, eli auton hän on ehtinyt jo kertaalleen vaihtamaan isompaan. Isää ilahduttaa, että myös pojat ovat suuntautuneet alalle ja tulevaisuudessa saattaakin olla edessä sukupolvenvaihdos. – Meitä veljeksiä on yhteensä neljä lähtenyt kuljetusalalle. Kaksi ajaa jakeluautoa Jyväskylässä, yksi on logistiikkainsinööri ja minä nyt uutena yrittäjänä mukana. Eli kuljetustouhut on meidän perheessä vahvoilla. – Muutot ovat minun omin juttu, jota teen loput työajasta. Ala on kilpailtu ja isot toimijat dominoivat. Pienillekin kuitenkin jotain riittää. Muutot ovat mukavia, tapaa erilaisia ihmisiä ja saa olla mukana ihmisten tärkeässä tapahtumassa, jollainen muutto aina on, Melgin jatkaa. Muuttofirman käyttö muuttoapuna on kasvussa ja tärkeimpänä syynä on päästä muutosta helpommalla. Kun kustannuksia vertailee kokonaisuutena, ei hintakaan muodostu kynnyskysymykseksi. Jos joutuu vuokraamaan pakettiauton ja maksaa muuttoapulaisille korvausta, ei ero muuttopalvelun käyttämiseen ainakaan lyhyen matkan muutoissa ole iso ja stressin määrä huomattavasti pienempi. Tähän saakka Vesa Melgin on lähinnä tehnyt yksityisten muuttoja, sillä yritysmuutot vaatisivat usein isomman kuljetuskaluston. – Tarjoan myös kokonaispalvelua, johon sisältyy huoneistojen siivoukset ja tavaroiden pakkaus ja purku, mutta niille ei toistaiseksi ole ollut paljon kysyntää. Tavallisempaa on, että muuttomiehet tulevat ja kuljettavat pakatun irtaimiston paikasta A paikkaan B. Muuttopalveluja ostavat kaikenikäiset ja -kokoiset perheet, iäkkäät, mutta myös nuoret perheet, hän kertoo. Tulevaisuudessa on tarkoitus hallitusti laajentaa, mutta perheen ehdoilla. – Jos muuttopalvelun käyttö kiinnostaa, vastaan mielelläni kysymyksiin, Vesa Melgin päättää.
Metsästysseura Huikon Eräpeikot järjesti hirvipeijaiset, jotka olivat samalla seuran 60-vuotisjuhlat. Perustajajäsenistä paikalle olivat päässeet Juhani ja Tapani Häkkinen, kaksi muuta, Raimo Häkkinen ja Leo Lahtinen, eivät tällä kertaa juhlaan päässeet.
Huikon Eräpeikkojen perustajajäsenistä paikalla olivat Tapani Häkkinen (vas.) ja Juhani Häkkinen.
Juhlan tervetuliaissanat lausui ja juhlan juonsi Huikon Eräpeikkojen puheenjohtaja Hannu Maukonen. Ismo Paukku esitti kokoamansa kuvallisen historiikin Huikon Eräpeikoista vuosikymmenten varrelta. Tämän vuoden hirvijahdin jahtivoutina oli Aleksi Okker. Hän kertoi miten juuri päättynyt hirvenmetsästys sujui. Saaliskiintiönä oli neljä aikuista ja neljä vasaa.
Hirvikeitto matkasi pihan keittimestä kylätalon keittiöön, missä Annukka Mörsky (oik.) ja Jaana Mantila annostelivat sen pöytiin vietäviin astioihin.
– Hirvikanta on nyt alueellamme kohtuullisen hyvä ja sen tulevaisuuskin tasapainossa. Hirvikantaa tarkkaillaan vuosittain. Mainittavaa on, että hirvenmetsästykseen kykeneviä koiria seuran riistamiehillä on riittävästi. Seitsemästä jahtiin osallistuneesta hirvikoirasta viidelle saatiin myös kaato. Tapani Häkkinen on kasvattanut lukuisia hyviä hirvikoiria. Hänen kasvattiensa rotuna on ollut karjalankarhukoira. Passimiehiä oli mukana parikymmentä. Iloksemme voimme todeta, että nuoria ja myös naisia on saatu mukaan metsästäjien joukkoon, totesi Okker.
Huikon Eräpeikkojen puheenjohtaja Hannu Maukonen (oik.) juonteli illan. Kuvassa ovat myös tämän vuoden jahtivouti Aleksi Okker ja vasemmalla varavouti Marko Mantila.
Huikon juhlassa esiintyi Jonna Ilona And The boys. Laulajana Jonna Ortju . Kitaralla säesti Jani Luoma ja bassossa Ilona Rimpilä. Lyömäsoittimissa oli Petri Honkonen. (kuva: Ismo Paukku)
Maukonen kiitti maanomistajia joiden mailla metsästystä harjoitettiin. Väen kuunnellessa puheita salissa, ulkona höyrysi soppatykki täynnä makoisaa hirvikeittoa. Keittoa kypsentelivät Markus Elo ja Pekka Liukkonen, jonka Helena Kapaselta saamalla reseptillä keitto valmistettiin. Osallistujia juhlaan ja peijaisiin kertyi seuran toimijäsenet mukaan lukien alun toistasataa. Metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin tervehdyksessä kuultiin suurpetoasiaa, josta koko Suomi parhaillaan puhuu. – Metsästäjät saavat petoeläinten kannan säännöstelystä alati rapaa niskaansa. Siinä asiassa suurpetojen puolustajat ovat saaneet asiansa hyvin esille. Näissä asioissa oikeuslaitos sanoo aina viimeisen sanan. Ruotsissa mm. susia pystytään vähentämään, mutta Suomessa on tilanne toinen. Ilvesten pyynnistäkin on valitettu ja nyt tulisi metsästysseurojen olla toiminnassaan yhtenäisenä rintamana. Seuran kannattaa liittyä Metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin jäseniksi jo senkin tähden, että tällöin seura saa maksuttoman talkoovakuutuksen, joka korvaa seuran toiminnassa sattuneet henkilövahingot. Lisäetuna tulevat neuvontapalvelut ja mainio jäsenlehti. Jäsenkortilla saa myös ST1-asemilta jäsenalennuksen polttoaineista, kertoi toiminnanjohtaja Heikki Taskinen Metsästäjäliiton Keski-Suomen piiristä. Tiettävästi Toivakan seudulla ei susista nyt ole ollut haittaa, mutta ilveskantaa sen kasvun myötä on pyritty säännöstelemään. Petojen säännöstelyä tarvitaan, sillä riistakanta vääristyy ilman metsästystä. Metsästäjät kokevat eläinkannan alueella voivan hyvin.
Sesonkipuoti Selma avautuu jälleen huomenna torstaina jouluisissa tunnelmissa. Tulevat lauantait ovat puodilla vähän spesiaaleja, sillä silloin kesältä tutut 4H-yrittäjät Elli ja Kerttu pitävät vohvelikahvilaa. Joulukuun ensimmäisenä lauantaina lisäksi korutaiteilija Tapani Hietala pitää työnäytöstä ja viimeisenä lauantaina 16.12. on puodilla Uuraisten Eläkkeensaajien myyjäiset. Ensi vuoden alusta Selman tilassa alkaa todennäköisesti kevyt remontti ja tavoitteena on, että tilan käyttö monipuolistuu entisestään. Kunta remontoi Uuraspostille uudet tilat olemassaolevaa lastaussiltaa hyödyntäen. Tällä hetkellä Uurasposti toimii vuokratiloissa, jotka eivät ole optimaaliset koko ajan lisääntyvän pakettiliikenteen kannalta. Tilaan rakennetaan myös kaksi toimistotilaa ja pintoja uusitaan. Sesonkipuoti jatkaa entiseen tapaan kesällä ja joulun aikaan. Suuri osa tilasta jää nykyiseen tapaan avoimeksi ja mahdollistaa erilaisten pop up -tapahtumien järjestämisen. Sesonkipuoti Selmaa pyörittää Selma Ry, joka on tänä syksynä suunnitellut yhdistykselle uuden tuotemerkin yhteistyössä taiteilija Susanna Tanhun kanssa. Herkässä kranssissa istuu uteliaan näköinen lintunen, joka näkee ympärillään kauneutta. Uusi kuvio löytyy paitsi puodin mainoksista myös raparperilta ja mansikalta maistuvasta Teeleidin teestä ja Isoisän puulelujen valmistamista tulitikuista. Jokihaaralainen yrittäjä ja taiteilija Susanna Tanhun tuotemerkki on EikunKeikun ja hänen taulujaan ja korttejaan on löytynyt Selman valikoimista jo vuosia. Päivätyönään Tanhu on pyörittänyt jo 10 vuotta Jesper Junior -lastenvaateliikettä Jyväskylän Palokassa. Koulutukseltaan hän on amk artenomi. – Työ on erittäin luovaa, antoisaa ja värikästä. Nautin asiakaspalvelusta. Mutta nautin valtavasti myös luonnon rauhasta ja maalaamisesta. Koulutuksessani erikoistuin ohjaus- ja opetustyöhön, sekä erikoistekniikoihin. Työharjoitteluni suoritin Suomen Kansallisoopperan tarpeistossa. Olen opiskellut akvarellimaalausta lukuisten eri taiteilijoiden vaikutuspiirissä ja oppinut heiltä erittäin paljon, Susanna Tanhu kertoo. Hänen mielestään taide ei ole jotain erikoista ja erillistä, vaan osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. – Taiteen tekeminen on aina ollut osa minua. Maalaaminen ja luonto ovat minulle elinehtoja. Tulevaisuudessa haluaisin entistä enemmän maalata, sekä välittää taiteen rentouttavaa ja innostavaa vaikutusta myös muille. Ennen yrittäjyyttä olen ohjannut useita lasten- ja nuorten kuvataideleirejä eri kaupungeissa. Haluaisin lisätä taiteen osuutta omassa arjessani, sekä tuotteideni kautta myös muiden elämässä, hän kertoo. Ei ole yllätys, että Tanhu ammentaa ideat maalauksiin luonnosta. – Luonto on täynnä muuttuvia värejä. Kukkamaalausteni innoittajina ovat oikeat kukkalajit, mutta käyttämäni tekniikka tekee niihin ripauksen sattumanvaraisuutta. Luonto ei koskaan ole täydellinen ja toisaalta on. Kukat eivät luonnossa ole ”asennossa”, vaan joku nuokkuu, toinen on lakastunut, kolmannesta puuttuu pala ja niin edelleen. Epätäydellisyys on luonnollista, herkkää ja kiinnostavaa. Siksi mielelläni annan aina sattumalle mahdollisuuden vaikuttaa töihini. Taiteen tekeminen rentouttaa, energisoi, antaa luovuutta muihinkin töihin ja tuo uusia ystäviä. Susanna maalaa työnsä monen haastaviksi kokemilla vesiväreillä. – Akvarellivärit valitsin siksi että en ole kovin pikkutarkan työn tekijä, tykkään värien läpikuultavuudesta, sekä niiden osin sattumanvaraisestakin sekoittumisesta. Akvarelleilla on helppo maalata missä vain. Koti metsän siimeksessä on Susanna Tanhulle rakas. – Maalla asuminen on minulle todella tärkeää! Olen asunut suurissakin kaupungeissa ja osaan todella arvostaa sitä että luonto on joka puolella ympärillä. Kiireisenä yrittäjänä minun olisi vaikeaa ehtiä metsään ellei se alkaisi heti kotiovelta! Nautin paljon luonnonvesissä uimisesta, hän kertoo.
Toivakan koulukeskuksen opetuskeittiössä hyöri neljätoista suolaisista kahvileivistä kiinnostunutta leipojaa. Toivakan Marttojen järjestämällä kurssilla opettajina olivat kondiittoriopettajat Marja-Leena Pitkäjärvi ja Jyväschocosta tunnettu Jarko Äijänen. Monien leipojien tuloksena valmistui jokaiseen makuun sopivia suolaisia kahvileipiä. – Yksi vähän ehkä tuntemattomampi herkku on nimeltään jyvänen. Se valmistetaan ruisjauhopohjaisena ja täytteeksi tulee lämminsavustettua kirjolohta. Lisäksi siihen tulee hienonnettua pekonia ja mausteita. kertoi Äijänen. Jyvänen on keskisuomalainen herkku ja samalla se on vastine itäisessäkin Keski-Suomessa tunnetulle kalakukolle. Ruisjauhopohjainen taikina kaulitaan ohueksi ja siitä painellaan muotilla pyöreitä levyjä. Levyt täytetään täytteellä ja muotoillaan jyvänmuotoisiksi. Siitä nimi jyvänen. – Jyväsessä kirjolohi kypsyy savusilavan kanssa ruispohjaisen taikinakuoren sisällä. Lisukkeina Jyväsessä käytetään mm. hovijuustoa ja tuoreita yrttejä. Jyvänen on esitelty Jussi Jäppisen Maakunnan maut -kirjassa.
Kasvistäytteinen croisantti oli yksi illan leivonnaisista. Se syntyy näppärästi puolivalmisteesta. Nyt se valmistettiin Vaasan Kotiuunin minicroissanteista halkaisemalla se puoliksi ja täyttämällä oman maun mukaisilla täytteillä. Puolivalmisteesta voi valmistaa leivonnaisia omien mieltymystensä mukaan, kertoi Pitkäjärvi. Varsin herkullinen kattaus syntyi, kun illan päätteeksi kukin ryhmä toi esille leivonnaisensa. Lopuksi leipurit kertoivat leivonnaisissaan, käytetyistä aineista ja siitä, miten leipominen onnistui.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
