07.04.2025 | Tilaajille, Uurainen
Tulevana kesänä Etelä-Uuraisilla sijaitsevassa Jokihaarassa on luvassa monipuolinen ja elämyksellinen tapahtumakokonaisuus, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Ohjelmassa on kulttuuria, musiikkia, taidetta ja liikuntaa, ja tapahtumat levittäytyvät eri puolille kaupunkia.
Pirjo Käpylän valokuvanäyttely sekä Aapo Kässin piirustukset ja muut työt, joiden teemana on ulkohuussi, ovat esillä 27.6.–6.7. Paunetin aukiolla. Liikunnan ystäville on tarjolla ajanotollinen Lean-tos Hike, noin 27 kilometrin juoksu, joka järjestetään lauantaina 28.6. Samana päivänä järjestetään myös Jokhoara Hikkee -vaellus, jossa on eri pituisia reittejä (7, 17, 25 ja 27 km) laavulta laavulle. Osallistujien kesken arvotaan palkintoja.
Heinäkuun alusta lähtien Rompetorilta voi tehdä upeita löytöjä. Yksi tapahtumapäivistä on omistettu korkeatasoiselle ja monipuoliselle musiikkipläjäykselle, johon pääsee 10 euron pääsylipulla. Mukana ovat muun muassa B.O.O.G, Ilja Koivisto, Saija Tuupanen & Aki Metsälä sekä Eikka Eronen ja Taisto Lähteelä.
Viikon aikana on luvassa myös päreiden ja terävien viikatteiden esittelyä sekä videokatkelmia, jotka vievät ajassa taaksepäin noin 30 vuotta. Lauantaina 5.7. valitaan VESTIVAALIN kultakurkku karaokekisassa.
Aapo Kässi lukee Työmiehen eli Mikko Niemisen ja muiden paikallisten kirjoittamia tekstejä Talaksen salissa viikon aikana, ja kuunnelmien jaksot yhdistää Leena Ruotosen runot. Suvi Marttinen kuvaa lemmikkejä lauantaina 5.7. Vestivaalin päätösjuhla järjestetään sunnuntaina 6.7. Ohjelmassa on muun muassa paikallisen kulttuuripersoonan patsaan paljastus elävän musiikin kera. Satu ja Arto Rantasen konsertti Talaksen salissa kruunaa tapahtumaviikon.
Päivien aikana on mahdollisuus myös osallistua metsäjoogaan Karhukivellä ja oppia ruisleivän teon salaisuuksia.
01.04.2025 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten nykyisestä valtuustosta 11 on uudelleen ehdolla ja peräti 10 päätti, että tämä sai tällä kertaa olla tässä. Luopujia on paljon, mutta niin on myös luopumiseen johtaneita syitä.
Yksi erittäin pitkäaikainen valtuutettu, kristillisdemokraattien Arto Veijonen tunnetaan tunnollisena valtuutettuna, kovin montaa kokousta hän ei tiettävästi vuodesta 1993 alkaen ole jättänyt väliin.
– Kahdeksan kautta valtuustossa on mielestäni riittävän pitkä ura. Lisäksi tulevina aikoina pitäisi käyttää nykyistä enemmän aikaa asioihin paneutumiseen jos haluaisi olla perillä siitä mitä päätetään.
Kollegojaan hän haluaa kiittää.
– Kuluneet valtuustokaudet ovat olleet sopuisaa yhteistyötä yli puoluerajojen. Olemme pyrkineet ajamaan koko kuntaa kehittäviä asioita. Ikävä tulee toisia valtuutettuja, mutta en häviä olemasta ja tulen varmaan pitämään yhteyttä uuden valtuuston jäseniin.
Henkilökohtaisesti olen ylpeä siitä että johtamani tarkastuslautakunta on saanut vuosien mittaan aseman yhtenä merkittävänä kuntamme vaikuttamiselimenä. En ole kokenut mitään asiaa erityisen haastavaksi. Toki on ollut vaikeitakin päätettäviä asioita mutta yhteistyöllä toisten valtuutettujen kanssa asiat on saatu eteenpäin, Veijonen pohdoskelee.
Uusille valtuutetuille hän haluaa sanoa:
– Tarttukaa rohkeasti asioihin ja käyttäkää aikaa ennen kokouksia perehtyen eteen tuleviin juttuihin. Ja yhteistyö toisten luottamushenkilöiden kanssa on tärkeää.
Veli Hytönen on ollut Vasemmistoliiton ainut valtuutettu viime vuodet ja kun hän nyt lopettaa, ei puolueella ole edes ehdokkaita vaaleissa.
– Olen ollut valtuustoehdokkaana kolmissa perättäisissä kuntavaaleissa ja kahdeksan vuotta kunnanhallituksessa. Viime vuonna mittariin pyörähti kolmeneljäsosaa vuosisadasta. Aikoinaan lähdin Uuraisten kuntapolitiikkaan osallistuakseni syntymäkotikuntani kehittämiseen omista arvoistani lähtien. Palasin Uuraisille yli 40 vuoden jälkeen ja olen ollut mukana yhteisön riennoissa vesiosuuskunnassa, kyläyhdistyksessä, urheiluseurassa, kalastuskunnassa mm. Nyt ajattelin jäädä katsomaan sivusta ainakin joksikin aikaa, hän kertoo.
Veli Hytöseltä on totuttu kuulemaan puheenvuoroja, joista kuulee, että asioihin on perehdytty.
– Opiskelu- ja työhistorian kautta olen tottunut perehtymään kirjallisiin asiakirjoihin, laskelmiin yms. ja tuottamaan asiakirjoja ja puheenvuorojen pitoonkin on ollut rutiinia. Ajatus on saattanut katkeilla, mutta puhe ei. Aina en ole osannut saada itseäni ymmärretyksi omasta mielestäni riittävästi esimerkiksi joissakin talousasioissa ja haja-asutusalueen infrastruktuurin merkityksessä. Vesihuollon kehittäminen on epäonnistunut monessa suhteessa eikä esitettyihin vaihtoehtoihin ole haluttu tutustua. Kova vääntö urheilukentän tiimoilta innosti kamppailemaan ja useiden ryhmien yhteistyöllä se saatiin maaliin, Hytönen kertaa.
– Mukavinta on ollut debatointi asioista, omien kantojen esittely ja puolustaminen, vaikka joskus on jäänytkin tappiolle, viimeksi kehittämis- ja talousjohtajan viran perustamisasiassa. Kaikesta huolimatta Uuraisten valtuustossa ja hallituksessa on ollut hyvä ja toisia kunnioittava meininki, eikä alatyyliseen kamppailuun ole sorruttu. Ylpeä voi olla kunnan keskustan ilmeen kirkastumisesta, vaikka tehtävää jää vielä tulevillekin valtuutetuille. En ole tyytyväinen kuntakokonaisuuden kehittämisinnolle. Itse ajauduin panostamaan kunnan tytäryhteisöjen hallinnointiin. Olen ollut valokuituverkon, vuokratalojen ja virastotaloyhtiön hallituksissa ja saattanut Oikarinmäen kiinteistöyhtiön – yksityisen päiväkodin – yhtiöiden hautausmaalle, hän kertoo.
Monessa mukana olleen konkarin kynnet syyhyävät yhä päästä ”hoitamaan asioita” mutta nyt hän toteaa, että aina tulee eteen aika, jolloin pitää ja kannattaa luopua. Neuvoja voi silti aina seuraajille antaa:
– Tuleva valtuutettu, esitä rohkeasti oma kantasi lautakunnissa ja valtuustossa. Mieluummin kehittämismyönteisesti. Olen tavannut päättäjiä, jotka kotikulmilla ja kannattajien piirissä ovat kovasti hoitamassa asioita, mutta istuvat valtuustossa tai lautakunnassa tuppisuina. Ei niin. Surullista on, että oman kunnan kehittäminen ja kuntapolitiikka ei kiinnosta asukkaita.
Demari Sari Rimmi oli viime vaalien ääniharava, jolla on kokemusta myös eduskuntavaaliehdokkuudesta.
– Kahdeksan vaiheikkaan valtuustovuoden jälkeen siirryn politiikan ”vilttiketjuun” voimiintumaan ja uusiutumaan. Ei ole poissuljettua, ettenkö vielä myöhemmin palaisi kuntakentille ehdokkaaksi. Haluan tehdä politiikkaa positiivisella energialla ja iloisella ilmeellä. Viime vaiheissa koin, että omat energisyyden akut ja sinnikkyys kuntapolitiikan kiemuroissa alkoivat olla vähissä. Silloin on viisaampaa siirtyä sivummalle ja antaa toisille tilaa. On aina hyvä, että politiikka uusiutuu.
Sari Rimmi ei ole politiikassa mukana puolivaloilla, vaan hän antaa kaikkensa, mikä joskus voi olla myös kuluttavaa.
-Haastavaa politiikassa on jaksaa yhä uudelleen, kokouskerrasta toiseen toistaa ja perustella niitä asioita, joita pitää tärkeänä, ja joiden tietää myös kuntalaisten pitävän tärkeänä. Muiden poliittisten toimijoiden ja viranhaltijoiden vakuuttaminen tärkeistä asioista on sitkeää työtä. Se voi kestää kuukausia, ja lopputulos ei silti ole taattu. Turnauskestävyyttä siis tarvitaan. Myös asiakokonaisuudet ovat usein suuria, ja asiakirjoihin ja esittelyyn perehtyminen ottaa aikansa, hän miettii.
Yhteisten asioiden parissa toimiminen antaa kuitenkin myös onnistumisen elämyksiä ja ylpeydenaiheita.
– Olen ylpeä siitä, että Uurainen on edelleenkin väestörakenteeltaan nuorekas, elinvoimainen, luonnonläheinen, itsenäinen kunta. Olen ylpeä hienoista kouluistamme ja varsinkin viihtyisistä ja omaleimaisista kyläkouluistame. Siitä, että saimme hienolla yhteistyöllä kuntaan uuden S-marketin. Valtuustokauden aloittaessani 2017 sain olla mukana vihkimässä käyttöön uutta Hirvasen koulua. Kunnan 150 vuotta juhlittiin kuntalaisten kanssa 2018. Kuusi vuotta valtuuston puheenjohtajana oli näköalapaikka, mitä kokemusta arvostan kovasti. Kunnan kokousrutiineja kivempaa on kuitenkin ollut erilaiset kohtaamiset kuntalaisten kanssa. Valikampanjoinnin positiivista ihmisvilinää ja hulinaa jää ehkä eniten ikävä. Koitan kuitenkin parhaani mukaan olla nytkin kampanjoivien tovereiden tukena, Rimmi sanoo ja lähettää terveisiä nykyisille ehdokkaille:
– Tuleville valtuutetuille toivotan avointa mieltä, luottamusta tulevaisuuteen ja asioiden hyvään kehitykseen. Reilun kourallisen sisua ja sitkeyttä, rohkeutta ilmaista oma mielipide, mutta toisaalta kykyä kuunnella toisia ja harkita asiaa rauhassa eri puolilta. Huumori auttaa aina, ja joidenkin asioiden kannattaa antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Hanna Lahtinen
01.04.2025 | Tilaajille, Toivakka
Varja Oksaselle tämä vaalikevät on erilainen, pitkästä aikaa hän ei ole Vasemmistoliiton ehdokkaana Toivakassa.
Olen tiedostanut koko vaalikauden, että tämä on viimeinen kausi, olinhan Toivakan vanhin valtuutettu, hän sanoo. Mikään ikäloppu hän ei 73-vuotiaana kuntavaikuttajana vielä ole. Kaikkien tänä keväänä ehdolla olevien ehdokkaiden keski-ikä on 50,7 vuotta ja joukkoon mahtuu 18-vuotiaista reilusti yli kahdeksankymppisiin. Niin kuin Oksasen mielestä pitää ollakin, kaiken ikäisiä tarvitaan.
Varja Oksanen muutti Toivakkaan vuonna 1986, koti rakennettiin miehen lapsuudenkodin tontille Saarisen rantaan. Toivakka ei tuolloin toivottanut aivan avosylin julkivasemmistolaista pariskuntaa tervetulleeksi, vaan esimerkiksi 3 pankin kunnasta ei löytynyt lainan antajaa. Kunnassa toimi kaikki rakentamiseen liittyvä jouhevasti.
– Kului 20 vuotta, ennen kuin aloin sanoa itseäni toivakkalaiseksi, osittain hitaaseen kotoutumiseen vaikutti tietysti työpaikka Jyväskylässä. Lähdin kuntapolitiikkaan mukaan 90-luvun alussa. Nuorisolautakunnasta ja lääninnuorisolautakunnasta se alkoi ja jatkui sivistyslautakunnassa, sitten valtuustossa ja myös kunnanhallituksessa. Sillä sektorilla vastaanotto oli asiallista.
Politiikkaan hän aktivoitui jo nuorena, vaikka koti ei ollut ollenkaan poliittinen.
– Äiti oli kolmen lapsen leskiäiti, joka toi meidän vuonna -60 Pihtiputaan sivukylältä Jyväskylään. Hän teki kahta ja kolmeakin työtä, mutta silti ei ollut varaa kouluttaa meitä. Olen opiskellut vasta aikuisena lapsi kainalossa ja hankkinut ammatin, Varja Oksanen kertoo.
Hänen mielestään 1970 ja -80-luku olivat hyvää aikaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen kannalta.
– Päivähoitoa kehitettiin ja mahdollistettiin opiskelu työn ohessa. Tasa-arvo parani huomattavasti.
90-luvun lama oli kova kolaus koko yhteiskunnalle ja tragedia monille ihmisille. Myös Varja Oksanen joutui tuolloin työttömäksi ja puolisokin joutui työttömyysuhan alle. Mies aloitti yritystoiminnan Jyväskylän lentoasemalla tarjoten kaikki maapalvelut 20 vuoden ajan.
– Jyväskylässä työttömien tilaisuuksissa oli paljon ns. kaulusköyhälistöä, esimerkiksi pankkien henkilöstöä, jotka olivat tipahtaneet korkealta. Ilmapiiri oli hyvin masentunut ja minulle se toimi jotenkin herättävänä tekijänä, en halunnut lamaantua. Työpaikkoja oli Jyvässeudulla tosi vähän, mutta työttömille oli palveluja; koulutusta ja työllistymistukipaikkojakin. Itse käytin neljän vuoden työttömyysjaksosta kolme vuotta opiskeluun ja osaamiseni päivittämiseen. Viimein pääsin töihin Keski-Suomen verovirastoon ja sieltä Yliopiston tietohallintoon, jossa ehdin olla 15 vuotta ennen eläkkeelle jäämistä.
Vaikka 90-luvun lama oli rankka, ovat työttömät Oksasen mielestä tänä päivänä paljon heikommassa asemassa ja tukiverkon läpi on suurempi vaara pudota.
– On henkilöitä, joihin kaikki säästöt osuvat ja se tekee jo elämästä melko näköalatonta, hän sanoo.
Varja Oksanen on ollut mukana yli 30 vuotta toivakkalaisessa päätöksenteossa ja mieleen ovat jääneet monet hyvät tyypit ja mielenkiintoiset persoonat.
– Esimerkiksi jo alkuajoilta valtuuston puheenjohtaja Aarno Laitista muistan lämmöllä, hänellä oli hyvä ote tehtävästään, kuten myös Kalevi Jääskeläisellä. Pentti Marttinen ja Sinikka Jäntti ovat myös aivan huipputyyppejä, hän luettelee. Myös nykyisen kunnanjohtaja Touko Aallon omistautumisesta Toivakan kehittämiselle hän iloitsee, meillä on pitkästä aikaa kunnassa asuva kunnanjohtaja.
Toivakka sijaitsee kohtuullisen etäisyyden päässä kasvukeskus Jyväskylästä, hyvien liikenneyhteyksien varrella ja on lisäksi hyvin kaunista seutua. Silti kunnan kasvu on takunnut, eikä se tälläkään hetkellä aivan huikeaa ole, vaikka monia porkkanoita, kuten raksa- ja muksurahat on asian edistämiseksi kehitetty.
-Mielestäni on kolme elämänvaihetta, joihin pitäisi kiinnittää huomiota nimenomaan pitovoiman näkökulmasta. Ensimmäinen on peruskoulun päättymisen aikaan, jolloin Toivakasta lähdetään opiskelemaan ja mahdollisesti jäädään sille tielle. Lisäksi lähdetään työn tai lasten harrastusten vuoksi ja nyt uutena ovat ikäihmiset. Senioritalo jäi rakentamatta, eikä heille ole nyt oikein tarjolla hyviä vaihtoehtoja, kun omakotitalossa asuminen alkaa olla työlästä. Näihin ihmisen elämän solmukohtiin pitäisi kiinnittää huomiota ja myös vuokra-asumista kehittää. Kun vuokra-asunnot yhtiöitettiin, se jätettiin 10 vuoden ajaksi vähän oman onnensa nojaan, asunnot pääsivät menemään huonoon kuntoon ja lainojen lyhentäminen vaikeutui. Nyt ollaan pattitilanteessa, jossa kunnalla on 100-prosenttisesti omistamansa yhtiön kautta vain velkaa ja huonosti houkuttelevia asuntoja, eikä edes suunnitelmissa rakentaa uusia vuokra-asuntoja, Oksanen miettii.
Hän uskoo, että laadukkaat vuokra-asunnot houkuttaisivat sekä nuoria, että ikäihmisiä.
Vanha vanhusten palvelukeskus päätyi Matti Tiaisen osaaviin käsiin ja tarjoaa onneksi nyt laadukasta vuokra-asumista.
– Suren julkisen sektorin alasajoa. On tutkittu, että ihmiset luottavat nimenomaan kunnan tarjoamiin julkisiin palveluihin eniten. Ja hyvistä palveluista oltaisiin valmiita verojakin maksamaan.
Pitkään valtuustouraan on mahtunut paljon päätöksiä, joista vain muutamasta on jäänyt jotain hampaankoloon. Aikoinaan Oksanen kannatti kuntaliitosta Leivonmäen kanssa ja uskoo yhä, että Rutalahden, kansallispuiston ja kouluyhteistyön vuoksi liitos olisi ollut hyvä.
– Kankaisten vanhan koulurakennuksen purkaminen harmittaa. En vieläkään ymmärrä sitä kiirettä, millä vanha hirsirakennus piti jyrätä ja uusi vuokrarakennus hankkia tilalle. Vuokra on tuonut merkittävän menoerän käyttötalouteen. Kiire onkin päättäjän kannalta hankala asia ja jos hoputetaan niin kannattaa vielä kerran pyytää lisäaikaa. Vastustin aika pitkään Paloisten leirikeskuksen myyntiä ja nyt mietityttää vanhan puukoulun tilanne. Sille laskettu korjaushinta on aivan käsittämätön, eikä sellaiseen ole kertainvestointina tietenkään kunnalla varaa. Voisiko vaihtoehtona olla esimerkiksi kunnan keskustaan perustettava kyläseura, joka ottaisi talon kunnostamisesta koppia.
Oksasen mukaan pienen kunnan investointilistalle ei oikein mahdu kuin yksi investointi kerrallaan. Senioritalo oli yhtäaikaa listalla kun Toivakkatalo ja sai väistyä.
– Kun isompi investointikohde nousee esiin niin pitää samanaikaisesti miettiä, pitääkö jostakin luopua. Uuden kuntosalin uudisrakentamisen kohdalla näin joudutaan väistämättä tekemään ja samoin arvioimaan sen vaikutukset käyttötalouteen.
Yksi valtuutetun tärkeä ominaisuus on hänen mielestään kyky sietää myös pettymyksiä.
– Kunnallinen päätöksenteko on ryhmätyötä. Uusille valtuutetuille sanoisin, että pitää oppia myös häviämään. Demokratiaan kuuluu, että äänestämispäätös on myös päätös, jota virkamiesten ja päättäjien on edistettävä. Sama asia voi nousta myöhemmin esille vaikkapa jonkun muun puolueen ehdottamana ja voi edetä myönteiseen päätökseen. Olen hämmentyneenä seurannut ns. valittamiskulttuurin rantautumista kunnalliseen päätöksentekoon. Se vie viranhaltijoiden työaikaa ja aiheuttaa mainehaittaa ja taloudellistakin menetystä kunnalle. Valittaminen on tietenkin demokratiassa lain suojaamaa, mutta onko se aina viisasta niin se on toinen asia.
– Tähtihetkiksi olen kokenut sellaiset hetket, kun minua on kuunneltu ja joku toinen on saanut ajatuksesta kiinni ja lähtenyt keskusteluun mukaan. Valtuuston iltakoulut ja kuntalaisillat ovat esimerkiksi olleet hyvin antoisia ja tarpeellisia, Varja Oksanen pohtii.
Hänen mielestään myös tunteet kuuluvat politiikkaan.
– Mielestäni en ole kovettunut politiikassa, mutta tiettyä teflonia on tullut. Ilmapiiri on ollut Toivakan valtuustossa enimmäkseen hyvä, mutta on keskustelukulttuurissa korjattavaakin. Olen ilokseni huomannut, että uusista ehdokkaista moni haluaa puuttua keskustelukulttuurin parantamiseen.
Vaikka valtuustotyö on nyt loppumassa, ei Varja Oksanen aio lopettaa asioiden seuraamista ja toimimista tärkeäksi kokemiensa asioiden puolesta. Ja jos on sanottavaa, aikoo hän myös olla äänessä jatkossakin. – Hyviä ehdokkaita on listoilla, menkäähän kaikki äänestämään, Varja Oksanen kannustaa.
Hanna Lahtinen
25.03.2025 | Uurainen
Koripallo on laji, joka viehättää monia sen monipuolisuuden ja kilpailuhenkisyyden vuoksi. Jokihaarassa asuva Lampisen perhe on oikea koripalloperhe. Koripallo on koko perheen tärkeä harrastus, ja heidän vapaa-aikansa kuluu pitkälti lajin parissa.
Isosisko 17-vuotias Helmi muutti Koulolaan ja pelaa nyt Kouvottarien naisten liigajoukkueessa ja pikkuveli Veikka taas HoNsU:n juniorijoukkueissa. Keskimmäinen Lila taas pelaa HoNsU:n alle 16 ja 17 vuotiaiden joukkuessa, jota isä-Mikko valmentaa ja jolla juuri alkoivat pudotuspelit.
HoNsU:n alle 16 ja 17 vuotiaiden ikäryhmät menestyivät todella hyvin runkosarjassa.
– Alle 17-vuotiaissa voitimme SM-runkosarjan. Alle 16-vuotiaissa sarja on vielä kesken, mutta tulemme sijoittumaan ensimmäisiksi tai toisiksi, Mikko Lampinen kertoo.
Lilaa koripallossa viehättää erityisesti kilpailu ja lajin monipuolisuus.
– Koripalloilijan pitää olla todella urheilullinen ja pelissä on paljon joukkuetaktiikkaa, hän sanoo. Lila aloitti koripallon 6-vuotiaana, kun hänen isosiskonsa Helmi kysyi, haluaisiko hän lähteä mukaan koripallokouluun. Nyt koripallo on yhtä tärkeä asia kuin koulu.
Mikko puolestaan korostaa koripallon yhteisöllisyyttä ja kilpailua. Hänellä on yli 20 vuoden kokemus pelaajana ja hän on valmentanut tyttöjä jo yhdeksän vuotta.
Lila ja Mikko ovat yhtä mieltä siitä, että joukkueen menestys SM-mitaleista pelattaessa on kovan työn ja yhteistyön tulosta.
– Olemme tehneet pienestä asti töitä joukkueena ja pelaamme aina joukkueena, Lila sanoo. Mikko lisää, että joukkueen menestys on seurausta määrätietoisesta työstä ja yhteistyöstä muiden joukkueiden kanssa.
– Me ennen minua -ajattelu on ollut avain menestykseen.
Vaikka Uuraisilta käsin koripallon harrastaminen on ollut haastavaa, Lampiset ovat löytäneet tapoja tehdä siitä mahdollista.
– Aamuisin käymme tekemässä aamutreenit ennen koulupäivän alkua ja sitten ajamme Jyväskylään harjoituksiin, Lila kertoo. Mikko kiittää Uuraisten kuntaa ja rehtori Sami Pasasta, jotka ovat mahdollistaneet aamuharjoittelun ennen koulupäivän alkua.
Ensimmäiset alle 17-vuotiaiden pudotuspelit pelattiin viime viikonloppuna, ja ensi viikonloppuna pelataan pronssimitaleista. Alle 16-vuotiaiden pudotuspelit alkavat sitä seuraavina viikonloppuina. Lila pelaa myös naisten 1-divisioonaa JBA:n naisten kanssa ja sielläkin sukka on heilunut 13 pisteen ottelukeskiarvolla.
Pelien aikataulut löytyvät koripalloliiton sivuilta, ja HoNsU:n Instagram- ja Facebook-tilit tarjoavat ajantasaista tietoa peleistä.
Hanna Lahtinen
25.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan venerannassa toteutettiin lauantaina 15.3. kunnan ja eri järjestöjen toimesta Rantarieha ja Ahvon luistelut. Tällä kertaa kelit suosivat enemmän jääaktiviteetteja kuin hiihtoa.
Ahvon hiihto juontaa alkunsa Minnesotassa elämäntyönsä hiihto- ja urheilutoimen parissa tehneestä Ahvo Taipaleesta. Hän tuli tunnetuksi Yhdysvaltain hiihtäjien, kuten Jessie Digginsin, nuoruuden ajan valmennuksesta. USA:n Minnesotassa hän toimi myös hiihtovälineyrittäjänä, valmentajana sekä hiihtosponsorina. Hän on myös merkittävä lahjoittaja Toivakan kouluille. Ahvoa halutaan täten muistaa paikallisesti nimeämällä tapahtuma hänen mukaansa.
Ahvo oli tänäkin vuonna menossa mukana ja kertoi talven rapakon takana olleen yhtä oikukas kuin täällä kotimaassakin. Hän oli iloinen kotikylällään yhä saamastaan suosiosta.
Isonkylän rannan lisäksi Saarisen uimalassa Toivakan jäänsärkijät tarjosi palautumisen avantouinnin merkeissä. Kaikki tapahtuman tuotot käytetään uimalan rannalle hankittaviin piknik-pöytiin. Tapahtuman järjestivät Toivakan kunta ja alueen yhdistykset yhdessä.
Toinenkin jäätapahtuma
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja, liikuntavastaava Esko Hietanen järjesti eläkeläisille ja Toivakan koulukeskuksen 6.-luokkalaisille yhteisen pilkkitapahtuman torstaina 19.3. Isonkylän rannassa. Kuudesluokkalaisten vanhemmatkin olivat tapahtumaan tervetulleita. Tänä vuonna mukaan kutsuttiin myös Päivätoiminnan väki.
Esko Hietanen kertoi, että tapahtuman ideana on sukupolvien välinen kohtaaminen ja hauska yhdessä toimiminen. Monille nuorille pilkkiminen on aivan uusi kokemus. Tähän oli myös järjestäjien taholta varauduttu hankkimalla pilkkimisvälineitä, kuten vapoja ja vieheitä. Myös syöteiksi oli hankittu toukkia, ja ilman jäänaskaleita ei jäälle saanut mennä. Jäänaskalit paikalle toi Toivakan Leijonat ja makkarat sponsoroi K-kauppias Kerttu. Paikalle saapuikin kaikkiaan noin 70 eri-ikäistä osallistujaa. Kaikki kuudesluokkalaiset menivät innokkaasti pilkkimään. Grillikatoksessa paistuivat makkarat ja lämmin mehu, joita riitti kaikille mukana olleille.
Pilkkiminen ei ollut tiukkaa jännittämistä ja kaikuluotaimeen tuijottamista, vaan varsin leppoisan näköistä touhua.
Veikko Ripatti
