Lumen sisällä povella maan
pikkuhiirellä kolo.
Viimeinen päivä maaliskuun
hiirellä kylmä on olo.
Metri hankea, enemmänkin,
puhuri päivällä kiitää.
Yön kalpea kummajainen,
kuu tuo taivaalla loistaa.
Lumen sisällä kammiossa
pitkä hiirellä aika.
Satais jo vettä
ja aurinko paistais,
sulaisi talven taika
Silloinpa villinä juoksisin
lämmössä keväisen valon.
Ystävän etsisin,
mullassa möyrisin,
varoisin kattia talon.
Kylliksi lempeä, lämpöä, leipää,
sellainen hiirellä unelma.
Kuviot kauniit aivojen pienten.
Turhiksi katsoo ne maailma.
Ainomaria Hakanen, Toivakka