Varja Oksaselle tämä vaalikevät on erilainen, pitkästä aikaa hän ei ole Vasemmistoliiton ehdokkaana Toivakassa.
Olen tiedostanut koko vaalikauden, että tämä on viimeinen kausi, olinhan Toivakan vanhin valtuutettu, hän sanoo. Mikään ikäloppu hän ei 73-vuotiaana kuntavaikuttajana vielä ole. Kaikkien tänä keväänä ehdolla olevien ehdokkaiden keski-ikä on 50,7 vuotta ja joukkoon mahtuu 18-vuotiaista reilusti yli kahdeksankymppisiin. Niin kuin Oksasen mielestä pitää ollakin, kaiken ikäisiä tarvitaan.
Varja Oksanen muutti Toivakkaan vuonna 1986, koti rakennettiin miehen lapsuudenkodin tontille Saarisen rantaan. Toivakka ei tuolloin toivottanut aivan avosylin julkivasemmistolaista pariskuntaa tervetulleeksi, vaan esimerkiksi 3 pankin kunnasta ei löytynyt lainan antajaa. Kunnassa toimi kaikki rakentamiseen liittyvä jouhevasti.
– Kului 20 vuotta, ennen kuin aloin sanoa itseäni toivakkalaiseksi, osittain hitaaseen kotoutumiseen vaikutti tietysti työpaikka Jyväskylässä. Lähdin kuntapolitiikkaan mukaan 90-luvun alussa. Nuorisolautakunnasta ja lääninnuorisolautakunnasta se alkoi ja jatkui sivistyslautakunnassa, sitten valtuustossa ja myös kunnanhallituksessa. Sillä sektorilla vastaanotto oli asiallista.
Politiikkaan hän aktivoitui jo nuorena, vaikka koti ei ollut ollenkaan poliittinen.
– Äiti oli kolmen lapsen leskiäiti, joka toi meidän vuonna -60 Pihtiputaan sivukylältä Jyväskylään. Hän teki kahta ja kolmeakin työtä, mutta silti ei ollut varaa kouluttaa meitä. Olen opiskellut vasta aikuisena lapsi kainalossa ja hankkinut ammatin, Varja Oksanen kertoo.
Hänen mielestään 1970 ja -80-luku olivat hyvää aikaa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen kannalta.
– Päivähoitoa kehitettiin ja mahdollistettiin opiskelu työn ohessa. Tasa-arvo parani huomattavasti.
90-luvun lama oli kova kolaus koko yhteiskunnalle ja tragedia monille ihmisille. Myös Varja Oksanen joutui tuolloin työttömäksi ja puolisokin joutui työttömyysuhan alle. Mies aloitti yritystoiminnan Jyväskylän lentoasemalla tarjoten kaikki maapalvelut 20 vuoden ajan.
– Jyväskylässä työttömien tilaisuuksissa oli paljon ns. kaulusköyhälistöä, esimerkiksi pankkien henkilöstöä, jotka olivat tipahtaneet korkealta. Ilmapiiri oli hyvin masentunut ja minulle se toimi jotenkin herättävänä tekijänä, en halunnut lamaantua. Työpaikkoja oli Jyvässeudulla tosi vähän, mutta työttömille oli palveluja; koulutusta ja työllistymistukipaikkojakin. Itse käytin neljän vuoden työttömyysjaksosta kolme vuotta opiskeluun ja osaamiseni päivittämiseen. Viimein pääsin töihin Keski-Suomen verovirastoon ja sieltä Yliopiston tietohallintoon, jossa ehdin olla 15 vuotta ennen eläkkeelle jäämistä.
Vaikka 90-luvun lama oli rankka, ovat työttömät Oksasen mielestä tänä päivänä paljon heikommassa asemassa ja tukiverkon läpi on suurempi vaara pudota.
– On henkilöitä, joihin kaikki säästöt osuvat ja se tekee jo elämästä melko näköalatonta, hän sanoo.
Varja Oksanen on ollut mukana yli 30 vuotta toivakkalaisessa päätöksenteossa ja mieleen ovat jääneet monet hyvät tyypit ja mielenkiintoiset persoonat.
– Esimerkiksi jo alkuajoilta valtuuston puheenjohtaja Aarno Laitista muistan lämmöllä, hänellä oli hyvä ote tehtävästään, kuten myös Kalevi Jääskeläisellä. Pentti Marttinen ja Sinikka Jäntti ovat myös aivan huipputyyppejä, hän luettelee. Myös nykyisen kunnanjohtaja Touko Aallon omistautumisesta Toivakan kehittämiselle hän iloitsee, meillä on pitkästä aikaa kunnassa asuva kunnanjohtaja.
Toivakka sijaitsee kohtuullisen etäisyyden päässä kasvukeskus Jyväskylästä, hyvien liikenneyhteyksien varrella ja on lisäksi hyvin kaunista seutua. Silti kunnan kasvu on takunnut, eikä se tälläkään hetkellä aivan huikeaa ole, vaikka monia porkkanoita, kuten raksa- ja muksurahat on asian edistämiseksi kehitetty.
-Mielestäni on kolme elämänvaihetta, joihin pitäisi kiinnittää huomiota nimenomaan pitovoiman näkökulmasta. Ensimmäinen on peruskoulun päättymisen aikaan, jolloin Toivakasta lähdetään opiskelemaan ja mahdollisesti jäädään sille tielle. Lisäksi lähdetään työn tai lasten harrastusten vuoksi ja nyt uutena ovat ikäihmiset. Senioritalo jäi rakentamatta, eikä heille ole nyt oikein tarjolla hyviä vaihtoehtoja, kun omakotitalossa asuminen alkaa olla työlästä. Näihin ihmisen elämän solmukohtiin pitäisi kiinnittää huomiota ja myös vuokra-asumista kehittää. Kun vuokra-asunnot yhtiöitettiin, se jätettiin 10 vuoden ajaksi vähän oman onnensa nojaan, asunnot pääsivät menemään huonoon kuntoon ja lainojen lyhentäminen vaikeutui. Nyt ollaan pattitilanteessa, jossa kunnalla on 100-prosenttisesti omistamansa yhtiön kautta vain velkaa ja huonosti houkuttelevia asuntoja, eikä edes suunnitelmissa rakentaa uusia vuokra-asuntoja, Oksanen miettii.
Hän uskoo, että laadukkaat vuokra-asunnot houkuttaisivat sekä nuoria, että ikäihmisiä.
Vanha vanhusten palvelukeskus päätyi Matti Tiaisen osaaviin käsiin ja tarjoaa onneksi nyt laadukasta vuokra-asumista.
– Suren julkisen sektorin alasajoa. On tutkittu, että ihmiset luottavat nimenomaan kunnan tarjoamiin julkisiin palveluihin eniten. Ja hyvistä palveluista oltaisiin valmiita verojakin maksamaan.
Pitkään valtuustouraan on mahtunut paljon päätöksiä, joista vain muutamasta on jäänyt jotain hampaankoloon. Aikoinaan Oksanen kannatti kuntaliitosta Leivonmäen kanssa ja uskoo yhä, että Rutalahden, kansallispuiston ja kouluyhteistyön vuoksi liitos olisi ollut hyvä.
– Kankaisten vanhan koulurakennuksen purkaminen harmittaa. En vieläkään ymmärrä sitä kiirettä, millä vanha hirsirakennus piti jyrätä ja uusi vuokrarakennus hankkia tilalle. Vuokra on tuonut merkittävän menoerän käyttötalouteen. Kiire onkin päättäjän kannalta hankala asia ja jos hoputetaan niin kannattaa vielä kerran pyytää lisäaikaa. Vastustin aika pitkään Paloisten leirikeskuksen myyntiä ja nyt mietityttää vanhan puukoulun tilanne. Sille laskettu korjaushinta on aivan käsittämätön, eikä sellaiseen ole kertainvestointina tietenkään kunnalla varaa. Voisiko vaihtoehtona olla esimerkiksi kunnan keskustaan perustettava kyläseura, joka ottaisi talon kunnostamisesta koppia.
Oksasen mukaan pienen kunnan investointilistalle ei oikein mahdu kuin yksi investointi kerrallaan. Senioritalo oli yhtäaikaa listalla kun Toivakkatalo ja sai väistyä.
– Kun isompi investointikohde nousee esiin niin pitää samanaikaisesti miettiä, pitääkö jostakin luopua. Uuden kuntosalin uudisrakentamisen kohdalla näin joudutaan väistämättä tekemään ja samoin arvioimaan sen vaikutukset käyttötalouteen.
Yksi valtuutetun tärkeä ominaisuus on hänen mielestään kyky sietää myös pettymyksiä.
– Kunnallinen päätöksenteko on ryhmätyötä. Uusille valtuutetuille sanoisin, että pitää oppia myös häviämään. Demokratiaan kuuluu, että äänestämispäätös on myös päätös, jota virkamiesten ja päättäjien on edistettävä. Sama asia voi nousta myöhemmin esille vaikkapa jonkun muun puolueen ehdottamana ja voi edetä myönteiseen päätökseen. Olen hämmentyneenä seurannut ns. valittamiskulttuurin rantautumista kunnalliseen päätöksentekoon. Se vie viranhaltijoiden työaikaa ja aiheuttaa mainehaittaa ja taloudellistakin menetystä kunnalle. Valittaminen on tietenkin demokratiassa lain suojaamaa, mutta onko se aina viisasta niin se on toinen asia.
– Tähtihetkiksi olen kokenut sellaiset hetket, kun minua on kuunneltu ja joku toinen on saanut ajatuksesta kiinni ja lähtenyt keskusteluun mukaan. Valtuuston iltakoulut ja kuntalaisillat ovat esimerkiksi olleet hyvin antoisia ja tarpeellisia, Varja Oksanen pohtii.
Hänen mielestään myös tunteet kuuluvat politiikkaan.
– Mielestäni en ole kovettunut politiikassa, mutta tiettyä teflonia on tullut. Ilmapiiri on ollut Toivakan valtuustossa enimmäkseen hyvä, mutta on keskustelukulttuurissa korjattavaakin. Olen ilokseni huomannut, että uusista ehdokkaista moni haluaa puuttua keskustelukulttuurin parantamiseen.
Vaikka valtuustotyö on nyt loppumassa, ei Varja Oksanen aio lopettaa asioiden seuraamista ja toimimista tärkeäksi kokemiensa asioiden puolesta. Ja jos on sanottavaa, aikoo hän myös olla äänessä jatkossakin. – Hyviä ehdokkaita on listoilla, menkäähän kaikki äänestämään, Varja Oksanen kannustaa.
Hanna Lahtinen
