Sekalainen seurakunta.
Panu Partanen on pomo, kirkkoherra. Pomottelun ja hallinnon sijaan hän haluaisi keskittyä enemmän suunnitteluun ja ihmisten kohtaamiseen.
Elina Sarlund on diakoni ja hän on työssään huomannut, että avun tarve on kasvanut, myös aivan konkreettisen, sellaisen, johon tarvitaan rahaa.
Eija Kinnunen on lastenohjaaja ja hänen työnkuvassaan muutos on ollut hiukan toisenlainen. Laki- ym muiden muutosten myötä lapset ovat enemmän varhaiskasvatuksen piirissä ja seurakunnan kerhoihin ei enää niin ehditä. Tunnustuksellinen sisältö kouluissa ja päiväkodeissa on myös jatkuvan tarkastelun alla.
Minna-Mari Kivimäki on nuorisotyönohjaaja ja jos hän saisi jokaisesta tekemästään työtunnista sellaisen palkan ja lisät, kuin jossain muulla sektorilla maksetaan, olisi hän varsin hyväpalkkainen nainen.
Sinikka Jäntti on siivooja-emäntä ja seurakuntakodin sielu, sekä tärkeä linkki kunnallisen päätöksenteon suuntaan.
Suvi Sievänen on kanttori-lähetyssihteeri-toimistosihteeri ja siinä onkin sellainen yhdistelmä osaamista, mitä ei monelta löydy.
Seppo Soininen. Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, sillä seurakuntamestari tietää oikeasti kaikesta seurakunnan kiinteistöihin ja hautausmaihin liittyvästä kaiken.
He eivät kuitenkaan ole seurakunta, vaan seurakunnan työntekijät. Toivakan seurakunta on yhtä kuin seurakunnan jäsenet. Juhlapuheissa ja suunnittelupalavereissa korostetaan vapaaehtoisten merkitystä seurakuntaelämässä ja oikeasti vapaaehtoiset ovatkin kullan arvoisia, mutta pelkästään heidän varaansa ei toimintaa voi perustaa.
Lisäksi on seurakunnan vaaleilla valittu hallinto. Toivakan seurakunnan kirkkovaltuustoa kipparoi Arja Koriseva-Karmala ja hänen lisäkseen valtuustoon kuuluu 14 toivakkalaista. Varajäseniä on neljä. Kirkkoneuvosto on seurakunnan seitsenjäseninen hallintoelin, jota johtaa kirkkoherra. Lisäksi on vielä kolme vastuuryhmää, diakonian, kasvatuksen ja viestinnän, sekä jumalanpalveluksen, musiikin ja lähetyksen vastuuryhmät. Uusi kirkkolaki vaatii, että jokaisessa seurakunnassa tulee olla nuorten vaikuttajaryhmä, jonka jäsenet ovat alle 29-vuotiaita. Myös Toivakkaan on hiljattain tällainen ryhmä perustettu. Taloushallinnon käytännön pyörittäminen on jo suurelta osin ulkoistettu.
Elina Sarlund, Panu Partanen, Eija Kinnunen ja Minna-Mari Kivimäki uskovat, että Toivakan seurakuntaidentiteetti ei ole nimestä kiinni.
Hiippakunnan tuomiokapituli teki ystävänpäivänä aloitteen seurakuntajaon muutoksesta Jyväskylän, Hankasalmen, Joutsan, Petäjäveden ja Toivakan seurakunnissa niin, että nämä seurakunnat lakkautettaisiin tämän vuoden lopussa ja liitettäisiin Jyväskylän seurakuntaan. Suomen suurimman seurakunnan maantieteellinen toiminta-alue laajenisi huomattavasti, mutta väestöllisesti lisäys olisi maltillisempi. Vaihtoehtoisena mallina on esitetty myös seurakuntayhtymämallia, mutta sitä pidetään vaikeammin toteutettavana Keski-Suomessa, jossa Jyväskylän seurakunta on niin huomattavan paljon suurempi muita.
Vaikka Toivakan seurakunnalla on vahva oma identiteetti, ei siellä koeta niin suurta tarvetta takertua rakenteisiin kuin muutamassa muussa seurakunnassa, jotka olivat mukana Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulin seurakuntajakoselvityksessä.
– Varmasti silläkin on merkitystä, että olimme aloitteellisia asiassa yhdessä Joutsan kanssa. Seurakuntamme talous on itse asiassa kohtuullisessa kunnossa, kiinteistöt suorastaan priimakunnossa. Pystyisimme jatkamaan itsenäisenä vielä muutaman vuoden, mutta ehkä on järkevämpää toimia ajoissa kuin viimeisen pakon edessä, Panu Partanen miettii.
Aloitteen mukaisen seurakuntajaon muutoksen katsotaan nykytilaa paremmin turvaavan seurakunnan perustehtävän kokonaisvaltaisen toteutumisen alueella ja siten parantavan laajenevan seurakunnan toimintakykyä sekä toiminnan taloudellisuutta. Juuri tätä toivotaan Toivakassakin, toki tiedostaen, että toivakkalaisten ääni on vaarassa hukkua suuren seurakunnan päätöksenteossa.
Toivakan seurakunnan työntekijöiden työsuhteet ovat pitkiä.
– En kai olisi täällä jo 17 vuotta viihtynyt, ellei työ olisi mukavaa ja merkityksellistä, sekä työkaverit aivan ihania. Myös kontaktit kunnan varhaiskasvatukseen ja kouluihin ovat aina olleet toimivia, Eija Kinnunen sanoo.
Elina Sarlund tuli diakoniksi isommista seurakunnista kuusi vuotta sitten ja varsinkin viime vuosina hän on huomannut Toivakan yhteisöllisyyden voiman.
– Toivakkalaiset haluavat auttaa ja osallistua paikalliseen Toivoa Toivakkaan -keräykseen. Hyvinvointialueen muutokset, palvelujen siirtyminen kauemmaksi ja yleiset hinnankorotukset ovat lisänneet avun tarvetta huomattavasti, hän kertoo.
Pienessä seurakunnassa myös diakonin tehtävä on monipuolinen.
– On mielenkiintoista tehdä kaikkea erilaista, esimerkiksi sanajumalanpalvelusten pitäminen on ollut minulle epämukavuusalueelle menemistä, mutta siitäkin on selvitty, Sarlund lisää.
Tämän kevään iso seudullinen puheenaihe on hyvinvointialueen palveluverkkouudistus, joka uhkaa viedä esimerkiksi Toivakalta terveysaseman.
– Moni pelkää, että seurakuntajakouudistuksessa voisi käydä samoin, mutta tähän en usko. Kävimme viime keväänä Korpilahdella kuulostelemassa työntekijöiden kokemuksia, Korpilahden seurakunta liitettiin Jyväskylän seurakuntaan samaan aikaan kuin kunta, eli vuonna 2009. Siellä kokemukset olivat hyvin positiivisia. Tosin tämä uudistus olisi tällä alueella ensimmäinen, kun pelkkiä seurakuntia ollaan liittämässä ja kunnat säilyvät itsenäisinä, Panu Partanen sanoo.
– Eräs luottamushenkilö totesi, että vaikka Toivakan seurakunnan nimen katoaminen kirpaisee, niin tärkeintä on kuitenkin toiminnan turvaaminen ja että meidän työntekijöiden kanta on ratkaiseva, Minna-Mari Kivimäki jatkaa.
Viime torstaina järjestettiin aiheesta yleisötilaisuus Toivakan srk-kodilla. Lakimiesasessori Tuomas Hemminki johdatteli teemaan ja vastaili seurakuntalaisten kysymyksiin. Muutamia puheenvuoroja käytettiin seurakunnan itsenäisyyden puolesta sekä tuotiin esille huolenaiheita, joita pienen seurakunnan liittyminen suurempaan herättää. Paikalla olivat myös Jyväskylän seurakunnan johtava pappi Riku Bucht ja kirkkovaltuuston puheenjohtaja Liisa Kuparinen. He toivat rauhoittavan viestin siitä, että Jyväskylän luottamushenkilöillä on tahtotila siitä, että myös pienten paikkakuntien kirkollisesta toiminnasta kannetaan yhdessä vastuuta. Liitoksen puolesta puhuivat työntekijät sekä muutama seurakuntalainen. Viisas oli puheenvuoro, jossa todettiin, että seurakuntalaisten asenne ratkaisee, onnistuuko liitos vai ei: Jos siinä nähdään mahdollisuuksia, se voi tuottaa hyvää. Jos taas liitos tuomitaan valmiiksi, epäonnistuminen on varmaa. Näin aktiivisen seurakuntaelämän tulevaisuuden ratkaisevat joka tapauksessa toivakkalaiset.
Tuomiokapitulin aloite on nyt seurakuntien kirkkovaltuustoilla lausuttavana. Lausunnot tulee toimittaa tuomiokapitulille 17.4.2024.
Hanna Lahtinen