Uuraisten uuden S-marketin avajaispäivä on päätetty, se on lähes tasan kuukauden päästä. torstaina 22. helmikuuta kello yhdeksän. Samalla avautuu myös uusi tie – Keskisenraitti.
Avajaisissa ei ole tarjolla ämpäreitä, mutta melko makea etu omistaja-asiakkaille. Nimittäin tuplabonus vihreällä S-etukortilla maaliskuun loppuun saakka.
Myymäläpäällikkö Sanna Kujalalle ja apulaismyymäläpäällikkö Marika Kivelälle uusi market on jo tuttu, mutta nyt kauppaa ihmettelemään pääsi myös kunnanjohtaja Juha Valkama. Kierroksella esittelijöinä olivat myös S-markettien pohjoisen alueen ryhmäpäällikkö Jarno Minkkinen, sekä verkkokaupan kehityspäällikkö Marko Hoffrén.
Sisällä kaupassa näyttää jo varsin valmiilta, vain tärkein, eli myytävät tuotteet puuttuvat. Henkilökuntaa saadaan avuksi muista Keskimaan yksiköistä, jotta mittava hyllytysurakka saadaan avajaispäivään mennessä valmiiksi. Uudesta kaupasta löytyvät elementit, jotka tämän päivän kaupalle ovat olennaisia, kuten itsepalvelukassat, sähköautojen latauspiste, paistopiste, Postin, Matkahuollon ja muiden toimittajien pakettiautomaatit, sekä myös SER-kierrätys.
Shoppailla voi myös verkossa. – Se, että Uuraisille toivottiin niin vahvasti verkkokauppaa tuli meillekin pienenä yllätyksenä, ryhmäpäällikkö Jarno Minkkinen sanoo. Verkkokaupan suosio selittyy osin kunnan nuorekkaalla ikärakenteella. – Tiedettiin kuitenkin, että uuraislaiset käyttää tosi paljon meidän Prisman verkkokauppaa ja nyt kun ostokset voi noutaa myös omasta S-marketista, vaara kylmäketjun katkeamisesta on entistä pienempi, lisää verkkokaupan kehityspäällikkö Marko Hoffrén. Tärkeä ja toivottu palvelu on myös asiakas-wc.
Suuri muutos entiseen on valikoiman laajentuminen. – 5000 tuotetta tulee lisää, Minkkinen sanoo. – Lisäyksiä on tehty erityisesti niissä tuoteryhmissä, mitä asiakkaat toivoivat, eli kalatuotteiden tarjonta paranee merkittävästi, myös eläintarvikkeita ja makeisia toivottiin paljon, Sanna Kujala lisää.
Itse kiinteistö on suunniteltu vahvasti energiatehokkuus ja ekologisuus edellä. Uusi myymäläkiinteistö on rakennettu energiatehokkaaksi modernilla CO²-kylmälaitejärjestelmillä sekä tehokkaalla lämmöntalteenotolla. Ovellisista kylmäkalusteista ei energia karkaa ja esimerkiksi pakastehuoneeseen kuljetaan kylmiön kautta.
Myös henkilökunnan taukotilan viihtyvyyteen on panostettu, vasemmalta Marko Hoffrén, Marika Kivelä, Jarno Minkkinen, Sanna Kujala ja Juha Valkama.
Salen henkilökunta nauttii suurta suosiota uuraislaisten keskuudessa, uusiin avautuviin työpaikkoihin oli peräti 71 hakijaa. – Erittäin hyviä hakijoita, mielelläni olisin ottanut vaikka kaikki, mutta kuusi vakituista palkattiin lisää. Moni mainitsi jo hakuvaiheessa, että kaupassa asioinnista huokuu positiivinen fiilis ja että tällaiseen porukkaan olisi mukava päästä mukaan, Sanna Kujala kertoo ja lisää, että on juuri aloittanut myös kesätyöntekijöiden haastattelut.
Avajaispäivänä Keskimaan toimitusjohtaja Antti Määttä leikkaa nauhan yhdessä kunnanjohtaja Juha Valkaman kanssa. Odotettavissa on positiivista pöhinaa ja ihan oikeaa ruuhkaa Uuraisille. – Kumppanuuskaavoituksen kautta alkanut prosessi on sujunut mukavassa yhteistyössä kunnan kannalta, Valkama kiittelee. Pitkään jännitettiin, rakennetaanko vain uusi Sale, vai saako Uurainen S-marketin. Päätös marketyksikön rakentamisesta tarkoittaa, että Keskimaa uskoo kasvuun Uuraisilla. – Tavoite on 50 prosentin kasvu verrattuna nykyisen Salen myyntiin, päättää Jarno Minkkinen.
Pakkanen paukkuu ja joku miettii, että onko se puhe ilmastonmuutoksesta silkkaa höpinää. – Pakkaset voivat olla merkki ääri-ilmiöiden lisääntymisestä, toteaa ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen. Hän on aloittanut Uuraisten, Petäjäveden, Multian ja Keuruun yhteisenä ilmastokoordinaattorina. Keuruulaisen Jouni Järvisen tehtävä on luoda näille kunnille ilmastosuunnitelma. Edellinen hallitus asetti kunnille velvoitteen laatia kyseisen suunnitelman, mutta Petteri Orpon hallitusohjelmassa ilmastosuunnitelmien laatimisvelvoite peruttiin ja hallituksen talousarvioesityksestä poistettiin kuntien ilmastosuunnitelmiin varatut määrärahat jo vuodelta 2024. Hallitusohjelmakirjauksella ei kuitenkaan ollut vaikutuksia ympäristöministeriöltä myönteisen avustuspäätöksen saaneiden hankkeiden osalta, joiden avustusprosentti onkin peräti 100. Uuraisten vetämän kuntaryhmän lisäksi ilmastosuunnitelmaan ehdittiin hakemaan avustusta esimerkiksi pohjoiseen Keski-Suomeen, mutta suuri osa Suomen kunnista jäi ilman avustusta. Vaikka nykyinen hallitus ilmastosuunnitelman laatimisvelvoitteen perui, ei ilmastoasioiden painoarvo ole mihinkään kadonnut ja tavoitteellinen suunnitelma on sekä kunnan, että valtakunnan etu. Ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen on energiatekniikan insinööri, joka lähestyy ilmastoasioita puolueettomasti ja käytännönläheisesti, sekä perustaa näkemyksensä mitattuun ja tutkittuun tietoon. Aikaisemmin hän on tehnyt alueellista energianeuvontaa, energiaselvityksiä, uusiutuvat energian kuntakatselmuksia ja hiililaskentaa. Hän on erikoistunut hajautettuun ja uusiutuvaan energiaan. – Minulla on sisäsyntyinen uteliaisuus kaikkeen uuteen ja tällä alalla viime vuosikymmenet ovat olleet mielenkiintoista kehityksen aikaa. Voimakas muutos on ollut siirtymä fossiilisesta energiasta yhä enemmän uusiutuvaan suuntaan. Liikkuminen on sähköistynyt ja myös asennetasolla on tapahtunut muutosta, ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota kuluttamisensa tasoon. Paljon on silti vielä tehtävä, jotta tavoitteisiin päästään, Järvinen toteaa. – Lähtötilanne on, että aloitan kartoittamaan, mistä kuntien päästöt syntyvät. Peruslähtökohdat näissä neljässä kunnassa ovat samankaltaiset, mittakaava vähän vaihtelee Keuruun kaupungin, pienen Multian ja siihen väliin sijoittuvien Petäjäveden ja Uuraisten kesken. Kaikissa kunnissa elinkeinoelämä jakaantuu suurin piirtein samoin, maatalous on aika vahvasti mukana, sitten liikenne ja asuminen, teollisuuden osuus varsinkin pienemmissä kunnissa on vähäinen. Päästöistä löytyy ympäristö- ja tilastokeskukselta mitattua tietoa, se pitää vain analysoida. Vertailuvuosina käytetään vuosia 1990 ja 2007. Näistä jälkimmäinen on eräänlainen vuosi 0, silloin Suomessa ovat olleet päästöt korkeimmillaan. Ilmastolaki edellyttää, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät vuoden 1990 tasosta 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi ilmastolakiin on kirjattu Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen tämän jälkeen. – Seuraavaksi mietitään keinoja päästöjen vähentämiseen. Keski-Suomen liitolla on tavoite olla hiilineutraali vuonna 2030, mutta se tulee uskoakseni liian nopeasti. Tärkein keino on fossiilisesta energiasta luopuminen ja puhtaampaan energiaan siirtyminen, mutta kokonaistulos syntyy monista pienistä puroista. Esimerkiksi viime talven energiakriisi sai ihmiset säästämään sähköä vapaaehtoisesti, mikä näkyi myös päästöjen pienenemisenä noin 10 prosentilla ja samalla konkretisoi ihmisille, mistä on kyse. Käytännössä säästimme viime talvena yhden Olkiluodon ydinvoimalan verran energiaa, Jouni Järvinen sanoo.
Maatalous ja liikenne ovat merkittäviä ilmastotekijöitä maaseutukunnissa. Niissäkin on suunta parempaan. Maa- ja metsätalouden päästöjä tutkitaan ja pyritään vähentämään, sekä parantamaan hiilinieluja. Työpaikkaliikenteeseen taas korona aiheutti pysyvän muutoksen, kun etätyöstä tuli uusi normaali. – Jokainen voi tehdä pieniä ilmastotekoja miettimällä esimerkiksi matkustamistaan ja energiaratkaisuja, mutta kenenkään ei tarvitse istua kylmässä torpassa karvalakki päässä ja jättää saunakin lämmittämättä. Kuntatasolla viimeisistäkin öljylämmitysratkaisuista luopuminen ja kuntalaisten kannustaminen tekemään saman, ovat hyviä toimenpiteitä, Järvinen sanoo. Kaukolämpö esimerkiksi Uuraisilla tuotetaan hakkeella. Tuuli- ja aurinkoenergia lisääntyvät tulevaisuudessa. Uuraisille ei varuskunnan läheisyyden vuoksi tuulivoimaloita tule, mutta Multialla niitä jo on ja Keuruulle tulossa. Aurinkoteknologialle sen sijaan ei ole mitään esteitä ja paneelit tulevat varmasti lisääntymään. – Molemmissa ongelmana on toistaiseksi varastointi, mutta tekniikka kehittyy. Oletettavasti Olkiluodon kaltaisia isoja ydinvoimaloita ei Suomeen enää rakenneta, mutta esimerkiksi Kuopion Energia on tehnyt aiesopimuksen enintään viidestä pienydinreaktorista kaukolämmön tuotantoon, Järvinen kertoo. Noin Olkiluodon sadasosan kokoisten pienydinvoimaloiden rakentamista koskevaa lupaprosessia aiotaan keventää ja säteilyturvakeskuksen sääntelyä muuttaa siten, että laitoksia saa rakentaa myös asutuksen läheisyyteen. Hanke kestää kesäkuun 2025 loppuun, jolloin realistisen tavoitteelliset ilmastosuunnitelmat ovat valmiit. Suunnitelma päivitetään jatkossa kerran valtuustokaudessa. – Toimenpiteet, joilla ilmastotavoitteisiin päästään ovat yleensä myös sellaisia, joilla kunnan rahaa säästetään ainakin pitkällä tähtäimellä, Jouni Järvinen päättää.
Sirpa Rautio tunnetaan ensimmäisenä – hän oli koko Suomen ensimmäinen naiskunnanjohtaja ja myös Uuraisten ensimmäinen kunnanjohtaja. Pohjanmaa on kuitenkin se, mistä Rautio on tullut ja minne hän on palannut.
Mistä olet kotoisin ja missä asut nyt? Onko siellä koti? – Olen syntynyt ja kasvanut Laihialla. Jos kysytään mistä tulen, vastaus on aina ollut senhetkinen asuinpaikkakunta. Asun nykyisin syntymäkuntani läheisyydessä Vaasassa, mutta kodiksi on viime vuosina yhä enemmän tullut mökki Maxmossa meren rannalla. Pihassa ja puutarhassa riittää kesällä monenlaista puuhaa ja viihdymme puolisoni Sepon kanssa ympäri vuoden paremmin luonnon rauhassa kuin kerrostalossa.
Milloin ja missä asuit Uuraisilla? – Muutin Uuraisille vuonna 1973 ja aluksi asuin Putkassa, joka oli kunnan asunto Mansikkamäellä. Viimeisin asuntomme Uuraisilla oli omakotitalo Kuikassa Jyväskylän rajalla.
Toimit Uuraisilla kunnanjohtajana keväästä 1976 kesään 2011. Sitä edelsi myös muutama vuosi kunnansihteerinä. Mikä Uuraisissa muuttui näkökulmastasi 35 vuoden aikana? Tai mikä ei? – Suomessa luotiin voimakkaasti hyvinvointiyhteiskuntaa 1970-luvulta alkaen ja kunnat olivat palveluiden toteuttajia käytännön tasolla. Terveyskeskukset, peruskoulu, kunnallinen päivähoito ja vanhustenhuollon kehittäminen olivat niinä vuosikymmeninä uusia, isoja asioita. Rakennettiin palvelurakennuksia, palkattiin henkilökuntaa ja elettiin laajenevien toimintojen aikaa. Uuraisilla päättäjät hyväksyivät yhdeksi linjaukseksi hyödyntää kunnan sijaintia kasvukeskuksen naapurissa. Kaavoitukseen satsattiin paljon ja tontteja myytiin hyvällä menestyksellä. – Muutos on aina ja kaikkialla jatkuvaa eikä mikään pysy entisellään. Maisemat muuttuvat, rakennukset uusiutuvat, ihmiset vaihtuvat ja tavat tehdä asioita mullistuvat.
Aloittaessasi olit tehtävässä myös Suomen ensimmäinen nainen. Miten koet, että sinuun suhtauduttiin sukupuolen kannalta? Entä muuttuiko suhtautuminen vuosikymmenien aina? Onko tämä ylipäätään asia, johon kiinnitit huomiota tai joka oli arjessasi läsnä? – Kun aloitin Uuraisilla kunnanjohtajana vuonna 1976, olin sitä ennen ollut kunnansihteerinä kolmisen vuotta. Viran vaihtuminen tuntui siinä tilanteessa vain luontevalta jatkolta ja siksi valinnan saama melkoinen julkisuus yllätti. Niinpä tarjoutui tilaisuus tuoda kuntaa näkyviin ja tunnetuksi ilman maksettua mainoskampanjaa. Muutaman vuoden kuluessa tuli naiskunnanjohtajia lisää ja nykyisin naisia taitaa kohta olla enemmistö kuntien johtajien tuulisiksi käyneillä paikoilla. Omaa ”erilaisuuttaan” ei silloin arjen työssä juuri noteerannut ja aika pian ajatukseen totuttiin yleisestikin.
Uskotko, että kunnanjohtajan työ olisi ollut toisenlaista toisella paikkakunnalla, toisessa kaupungissa? – Kunnat poikkeavat toimintakulttuuriltaan toisistaan. Millaista työ muualla olisi ollut jää arvailuksi ja jossitteluhan tuppaa olemaan turhaa.
Mistä tehdystä päätöksestä olet nyt ylpeä – ja toisaalta mistä tekemättömästä? – Tyytyväinen voi olla siihen myönteiseen kehitykseen ja kasvuun, joka yhteistyöllä kunnassa käynnistyi. Ja toisaalta siihen, ettei lähdetty joutaviin paikkakunnan ”vetonaulahömpötyksiin”, joissa monet kunnat myöhemmin kompastelivat.
Milloin koet olleesi kaikista kauimpana Uuraisilta? – Kauimpana Uuraisilta tunnen olevani luonnollisesti tällä hetkellä välimatkasta johtuen. Toki seuraan paikkakunnan tapahtumia ja uutisia, mikä on nykytekniikalla helppoa lähes reaaliajassa. Kuntien toimiala ja tehtävät ovat muuttuneet niin paljon, että asioita tarkastelee nykyään mielellään kaukaa taustalta rivikuntalaisen näkökulmasta.
Milloin viimeksi kävit Uuraisilla? – Viimeisimmästä Uuraisilla käynnistäni on kulunut aikaa jo yli vuosi. Elämä vain on tällä hetkellä toisaalla, vaikka pojan mökki Kangashäkissä voisi tuttavien lisäksi olla tukikohtana.
Mikä on tällä hetkellä lyhyen aikavälin haaveesi? Mistä haaveilet loppuviikolle, -kuulle, -vuodelle? Entä loppuelämälle? – Tulevaisuudelta toivon hartaimmin rauhaa Euroopan rajoille. Henkilökohtaisesti toivon terveyttä koko perheelle ja kaikkea hyvää jälkikasvulle. Pojan perhe asuu Espoossa ja tyttären Mustasaaressa. Kummallakin on kolme lasta ja lastenlapset iältään 18-6 vuotta. Personal trainerina meillä on jackrussellinterrierin pentu, joka vie ulkoilemaan useamman kerran päivässä eri pituisille lenkeille säällä kuin säällä. Vaativin pentuvaihe on Köpillä ohi ja meneillään jääräpäinen murrosikä. Eläkeläisenä osallistun vapaaehtoistyöhön ja muitakin harrastuksia riittää leppoisaa joutenoloa unohtamatta. Kiireiset kalenterit ovat mennyttä historiaa ja aikataulut omassa hallinnassa. Toivotan näin lehden välityksellä kaikille uuraislaisille rauhallista ja mukavaa joulun aikaa.
Uuraisten nuorisoseurantalo Seurala tunnetaan nykyään enimmäkseen mukavana yhdessäolon paikkana, jossa pelataan bingoa ja lauletaan karaokea. Hyvä niin, sillä mikäpä kunnioittaisi paremmin talon osin surullista ja sotaisaa menneisyyttä kuin rauhan ajan ilo. Talo toimi pitkään Uuraisten suojeluskuntatalona ja tästä osasta historiaa on nyt saatu graniittilaatta seinälle. Laattaa ei olisi vieläkään ilman 88-vuotiaan pikkulotta Kaarina Moision aktiivisuutta, avukseen hän sai kahdeksan muun Uuraisten suojeluskunnassa toimineen suvun jälkeläisiä. Kaarinan isä Viljo Silvasti toimi 1930-luvulla Uuraisten suojeluskunnan päällikkönä, joten laatta on myös kunnianosoitus isälle. – Kaksi vuotta olen tätä päivää odottanut, hienolta tuntuu olla täällä tänään, totesi Kaarina laatan paljastustilaisuudessa marraskuussa. Suojeluskuntajärjestö oli Suomessa vuosina 1918–1944 toiminut vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Järjestö lakkautettiin jatkosodan jälkeen syksyllä 1944. Kaikkiaan suojuskuntien omistamia tai osaomistamia taloja on ollut Suomessa ainakin 521 kappaletta. Uuraisten suojeluskunta muodostetiin Uuraisille alkuvuodesta 1918 ja tuon vuoden levottomuudet vaativat kolme valkoista uuraislaista uhria, Vilho Paanalan, Matti Laurilan ja Vilho Hyytiäisen. Miehet kaatuivat Hämeessä ja Pirkanmaalla. Suojeluskuntalaisten vapaussodaksi kutsuma aika ei kuitenkaan näyttänyt uuraislaisille synkimpiä kasvojaan, mutta pahempaa oli tulossa.
Tänään 30.11.2023 tulee kuluneeksi 84 vuotta siitä, kun talvisota alkoi. Uuraista talvi -39-40 koetteli erityisen raskaasti. Joukot perustettiin paikkakuntakohtaisesti niin, että saman pitäjän miehet palvelivat usein samassa yksikössä. Uuraisten miehet joutuivat pahoihin paikkoihin, sillä seurauksella, että talvisodassa kaatui 58 uuraislaista miestä, 2,1 prosenttia koko kunnan väestöstä. Erityisen paljon uuraislaisia meni Itä-Kannaksella Taipaleen Terenttilässä ja Kirvesmäessä joulukuussa -39. – Sankarivainajat tuotiin arkuissa tälle samalle lattialle, missä kahvipöytämme nyt seisoo. Uuraisten taloista kerättiin Suomen lippuja, joilla arkut peitettiin. Lotat merkkasivat liput, jotta ne osattiin sitten palauttaa oikeisiin taloihin. Keskisen lipussa on vieläkin merkintä ”Silvasti” tuolta ajalta. Tuossa näyttämön reunalla oli messinkinen kynttilänjalka, jossa kotitekoinen kynttilä. Tulin ihan pienenä tyttönä joka ilta isän kanssa sytyttämään kynttilän ja kunnioittamaan heidän uhriaan. Olin aika vilkas lapsi ja isä sanoi, että kun kynttilä sytytetään, pitää olla vähän aikaa ihan hiljaa. Ne arkut lattialla tulivat monta kertaa mieleen, kun kävin nuorena tyttönä täällä tansseissa ja näen ne silmissäni yhä tänäkin päivänä, Kaarina Moisio kertoo. Muistoja kovista ajoista on muillakin. Jouko Pihl Kyynämöisiltä menetti isänsä talvisodassa 9.2.1940. – Minä en muista isästäni mitään, olin vähän toisella vuodella ja siskotyttö kahdeksan päivän ikäinen kun isä kaatui. Kova paikka perheelle, mutta silloin ei ollut kriisiryhmiä. Olen käynyt paikalla, jossa isä kaatui, Terenttilän Surmansuolla. Olisin vielä kerran eläessäni siellä halunnut käydä, mutta nyt näyttää maailman tilanne sellaiselta, että sinne ei enää pääse. Muistona meillä on Niemelässä seinällä isän voittama suojeluskunnan ampumahiihdon Keski-Suomen piirin mestaruuspalkinto, muistelee Jouko Pihl.
Ampumahiihtoon liittyy Ari Paanalankin muisto. Meillä on vanha 9-millinen Parabellum puukotelossa, jonka saa pistoolin peräksi. Kotelossa lukee Suojeluskunnan kiertopalkinto ampumahiihdossa. Sitä en tiedä, mistä se meille oli tullut. 1980-luvulla tuli vapautus, että jos on luvattomia aseita, niin ne voi viedä poliisille, eikä saa mitään syytettä. Menin aseen kanssa poliisi Pienimäen huoneeseen ja hän ensin sanoi, että tämä pitää tehdä ampumakelvottomaksi ja saat sen sitten takaisin. Vähän tarkemmin tutkittuaan, hän totesi, että tämä on niin hieno antiikkiase, että tätä ei tuhota, vaan kirjoitetaan sinulle aseenkantolupa. Nyt se on minulla laillisena aseena, Paanala kertoo.
Laatan paljastusjuhlassa nautittiin Marjoniementilan kahvit ja pöytään oli katettu perinteitä kunnioittaen muun muassa lettivehnästä, kuten yli 100-vuotiaan talon pöytiin monta kertaa aiemminkin. Tervetuliaissanat lausui Uuraisten nuorisoseuran puheenjohtaja Eliisa Tanner ja laatan tekstin ääneen luki Teuvo Tanner. Kunnanjohtaja Juha Valkama kiitti Kaarina Moisiota siitä suuresta panoksesta, jonka hän on vuosikymmenten aikana antanut ja yhä edelleen antaa Uuraisten kotiseututyön hyväksi.
Sesonkipuoti Selma avautuu jälleen huomenna torstaina jouluisissa tunnelmissa. Tulevat lauantait ovat puodilla vähän spesiaaleja, sillä silloin kesältä tutut 4H-yrittäjät Elli ja Kerttu pitävät vohvelikahvilaa. Joulukuun ensimmäisenä lauantaina lisäksi korutaiteilija Tapani Hietala pitää työnäytöstä ja viimeisenä lauantaina 16.12. on puodilla Uuraisten Eläkkeensaajien myyjäiset. Ensi vuoden alusta Selman tilassa alkaa todennäköisesti kevyt remontti ja tavoitteena on, että tilan käyttö monipuolistuu entisestään. Kunta remontoi Uuraspostille uudet tilat olemassaolevaa lastaussiltaa hyödyntäen. Tällä hetkellä Uurasposti toimii vuokratiloissa, jotka eivät ole optimaaliset koko ajan lisääntyvän pakettiliikenteen kannalta. Tilaan rakennetaan myös kaksi toimistotilaa ja pintoja uusitaan. Sesonkipuoti jatkaa entiseen tapaan kesällä ja joulun aikaan. Suuri osa tilasta jää nykyiseen tapaan avoimeksi ja mahdollistaa erilaisten pop up -tapahtumien järjestämisen. Sesonkipuoti Selmaa pyörittää Selma Ry, joka on tänä syksynä suunnitellut yhdistykselle uuden tuotemerkin yhteistyössä taiteilija Susanna Tanhun kanssa. Herkässä kranssissa istuu uteliaan näköinen lintunen, joka näkee ympärillään kauneutta. Uusi kuvio löytyy paitsi puodin mainoksista myös raparperilta ja mansikalta maistuvasta Teeleidin teestä ja Isoisän puulelujen valmistamista tulitikuista. Jokihaaralainen yrittäjä ja taiteilija Susanna Tanhun tuotemerkki on EikunKeikun ja hänen taulujaan ja korttejaan on löytynyt Selman valikoimista jo vuosia. Päivätyönään Tanhu on pyörittänyt jo 10 vuotta Jesper Junior -lastenvaateliikettä Jyväskylän Palokassa. Koulutukseltaan hän on amk artenomi. – Työ on erittäin luovaa, antoisaa ja värikästä. Nautin asiakaspalvelusta. Mutta nautin valtavasti myös luonnon rauhasta ja maalaamisesta. Koulutuksessani erikoistuin ohjaus- ja opetustyöhön, sekä erikoistekniikoihin. Työharjoitteluni suoritin Suomen Kansallisoopperan tarpeistossa. Olen opiskellut akvarellimaalausta lukuisten eri taiteilijoiden vaikutuspiirissä ja oppinut heiltä erittäin paljon, Susanna Tanhu kertoo. Hänen mielestään taide ei ole jotain erikoista ja erillistä, vaan osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. – Taiteen tekeminen on aina ollut osa minua. Maalaaminen ja luonto ovat minulle elinehtoja. Tulevaisuudessa haluaisin entistä enemmän maalata, sekä välittää taiteen rentouttavaa ja innostavaa vaikutusta myös muille. Ennen yrittäjyyttä olen ohjannut useita lasten- ja nuorten kuvataideleirejä eri kaupungeissa. Haluaisin lisätä taiteen osuutta omassa arjessani, sekä tuotteideni kautta myös muiden elämässä, hän kertoo. Ei ole yllätys, että Tanhu ammentaa ideat maalauksiin luonnosta. – Luonto on täynnä muuttuvia värejä. Kukkamaalausteni innoittajina ovat oikeat kukkalajit, mutta käyttämäni tekniikka tekee niihin ripauksen sattumanvaraisuutta. Luonto ei koskaan ole täydellinen ja toisaalta on. Kukat eivät luonnossa ole ”asennossa”, vaan joku nuokkuu, toinen on lakastunut, kolmannesta puuttuu pala ja niin edelleen. Epätäydellisyys on luonnollista, herkkää ja kiinnostavaa. Siksi mielelläni annan aina sattumalle mahdollisuuden vaikuttaa töihini. Taiteen tekeminen rentouttaa, energisoi, antaa luovuutta muihinkin töihin ja tuo uusia ystäviä. Susanna maalaa työnsä monen haastaviksi kokemilla vesiväreillä. – Akvarellivärit valitsin siksi että en ole kovin pikkutarkan työn tekijä, tykkään värien läpikuultavuudesta, sekä niiden osin sattumanvaraisestakin sekoittumisesta. Akvarelleilla on helppo maalata missä vain. Koti metsän siimeksessä on Susanna Tanhulle rakas. – Maalla asuminen on minulle todella tärkeää! Olen asunut suurissakin kaupungeissa ja osaan todella arvostaa sitä että luonto on joka puolella ympärillä. Kiireisenä yrittäjänä minun olisi vaikeaa ehtiä metsään ellei se alkaisi heti kotiovelta! Nautin paljon luonnonvesissä uimisesta, hän kertoo.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
