28.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Jyväskylän seurakunnassa toimii vapaaehtoisia hyvin monenlaisissa tehtävissä. Nyt seurakunta hakee myös vapaaehtoissuntioita.
– Olen tehnyt seurakunnassa monenlaista vapaaehtoistyötä, olen ollut muun muassa ehtoollisavustajana ja keittiöhommissa sekä kirkkoväärtinä. Nyt olen jäänyt väärtinhommista pois, joten ajattelin, että tämä voisi tulla siihen tilalle. Tämä olisi vähän erilaista vapaaehtoistyötä, ja haluan päästä tutustumaan suntion työhön, Marjo Kangasjärvelä totesi Korpilahden seurakuntatalossa järjestetyssä infotilaisuudessa.
Kimmo Jokinen oli tullut paikalle Luhangasta.
– Olen eläkkeellä ja minulla on joutoaikaa. Olen alkanut keräämään elämääni pieniä juttuja, mitkä koen mielekkääksi ja mistä on hyötyä myös muille. Vapaaehtoistyö on oleellinen osa suomalaisen yhteiskunnan toimintaa, ja kirkossakin mennään entistä enemmän siihen suuntaan, Kimmo Jokinen totesi.
– Idea vapaaehtoissuntioista tuli esille suntioiden tiimivastaavien palaverissa, ja innostuimme siitä heti. Apukäsiä tarvitaan koko ajan, Jyväskylän seurakunnan pääsuntio Jarmo Tanninen kertoo.
– Haluamme tarjota ihmisille mahdollisuuden osallistua seurakunnan toimintaan tälläkin tavalla. Tarkoituksena on, että vapaaehtoissuntiot toimivat yhdessä suntioiden kanssa, vastuu on aina seurakunnan työntekijällä. Joitakin hyvin pienimuotoisia juttuja vapaaehtoissuntiot voivat mahdollisesti hoitaa yksin niin, ettei seurakunnan palkkalistoilla oleva suntio ole paikalla, mutta siitä lähdetään, ettei ketään vapaaehtoista jätetä yksin, Tanninen selvittää.
Vapaaehtoissuntiot voisivat Tannisen mukaan osallistua esimerkiksi kirkkokahvituksiin tai isojen konserttien järjestelyihin.
– Vapaaehtoissuntiona pääsee näkemään myös suntion työtä. Tarkoituksena on, että vapaaehtoissuntiot oppivat tehtävänsä suntion matkassa, mestari – kisälli -periaatteella, Tanninen toteaa.
Jyväskylän seurakunnan vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin Johanna Summasen mukaan Jyväskylän seurakunnassa on todella paljon vapaaehtoistoimintaa.
– Vapaaehtoistoimintaa on laidasta laitaan, jumalanpalveluksissa avustamisesta kohtauspaikoikoissa toimimiseen, käsitöiden tekemisestä tapahtumien suunnitteluun, on musiikkia, keskusteluapua ja vertaistukea. Jokaisella lähikirkkoalueella on oman lähikirkkoalueen näköistä vapaaehtoistoimintaa, Johanna Summanen toteaa.
– Tavoitteena ei ole korvata vapaaehtoisilla seurakunnan työntekijöiden työpanosta vaan kutsua seurakuntalaisia osallisuuteen ja tarjota mahdollisuus antaa aikaansa ja osaamistaan yhteiseen hyvään. Vapaaehtoisia on monenlaisia, ja olisi hyvä, että jokaiselle halukkaalle löytyisi sopiva vapaaehtoistehtävä, jossa voi käyttää omia lahjojaan. Meille saa kertoa ideoita ja toiveita uusistakin vapaaehtoistyömuodoista, Summanen sanoo.
– Apu olisi tarpeen etenkin isommissa tilaisuuksissa, Korpilahden lähikirkkoalueen suntio Tuula Liukko toteaa.
– Meillä myös lipun nosto ja lasku ovat sellaisia töitä, joita voisi ajatella vapaaehtoissuntioiden hoidettavaksi. Kirkkokahvituksissa meillä onkin ollut jonkin verran kirkkoväärtejä apuna, siinäkin vapaaehtoissuntiot voisivat auttaa, samoin kolehdin keräämisessä esimerkiksi kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa. Kalusteiden siirtelyä, jossa tarvitsee kaveria, meillä on aika vähän, mutta vapaaehtoissuntiot voivatkin toimia koko seurakunnan alueella, Tuula Liukko sanoo ja toteaa, että esimerkiksi Taulumäen kirkossa pidetään paljon konsertteja.
– Vapaaehtoissuntiot eivät ole sidottuja omaan lähikirkkoalueeseensa vaan toimivat koko seurakunnan alueella, vahvistaa Jarmo Tanninen.
– Jos on kiinnostunut toimimaan vapaaehtoissuntiona, voi ottaa yhteyttä minuun, seuraan kyllä sopii, Tanninen toteaa.
Tiina Lamminaho
24.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Jyväskylän kaupungin kouluihin on tulossa tiukempia rajoituksia mobiililaitteiden käyttöön koulupäivän aikana. Sivistyslautakunta hyväksyi muutoksen järjestyssääntöihin kokouksessaan keskiviikkona. Opetushallitus on antanut asiasta suosituksen asiasta elokuussa. Jyväskylässä järjestyssääntöä päätettiin muuttaa, vaikka se entisellään olisi täyttänyt suosituksen vaatimukset. Jyväskylässä on tehty elokuussa myös valtuustoaloite kännyköiden käytön rajoittamisesta. Uudet järjestyssäännöt astuvat voimaan marraskuun alusta.
Järjestyssääntöihin kirjattiin, ettei oppilas saa käyttää tai pitää esillä luvatta mobiililaitteita oppituntien, muun opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ja ruokailun aikana. Oppilas pitää huolen, etteivät mobiililaitteet häiritse koulupäivän aikana.
Asiaa valmistellut työryhmä ehdottaa lisäksi, että järjestyssääntöjen soveltamista kuvataan tarkemmin koulukohtaisissa toimintaohjeissa.
Työryhmä toteutti kyselyn järjestyssääntöuudistuksesta Jyväskylän kaupungin koulujen oppilaskuntien hallituksille, vanhempainyhdistyksille tai -toimikunnille sekä opettajakunnille.
Kaikki kyselyyn vastanneet tahot pitivät hyvänä ohjeistuksen tiukentamista.
Oppilaskuntien antamissa vastauksissa oli havaittavissa yläkoulun oppilaiden mielipiteiden jakautuminen. Osa oppilaista on halunnut säilyttää mahdollisuuden katsoa puhelinta vapaissa hetkissä, kun taas toiset kannattavat tiukempia rajoituksia. Myös ruokailun ja välituntien aikaiselle puhelimen käytölle oppilaat toivoivat selkeitä ohjeita.
Maarit Nurminen
28.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden yhtenäiskoulu osallistui toukokuussa järjestettyihin koululippupallon SM-kisoihin Helsingin Velodromilla. Pientä joukkuetta vastassa oli viisi muuta koulua pääkaupunki seudulta. Peli pelattiin 5 vs. 5 muodossa ja pelaajien piti olla iältään korkeintaan yhdeksäsluokkalaisia. Tasaisessa ja tiukassa väännössä, Korpilahti nappasi lopulta toisen sijan ja hopeamitalit kaulaansa. Joukkueessa pelasivat Joni Josefsson (9.lk), Onni Heinonen (9.lk), Aaro Lepoaho (8.lk), Eetu Jokinen (8.lk), Oskari Tuovinen (8.lk) sekä joukkueen kapteenina toiminut Otso Tuovinen (5.lk). Joukkuetta valmensivat Eemeli sekä Tero Tuovinen.
Korpilahti voitti ensimmäisen pelinsä Pakilaa vastaan selvin numeroin, mutta joutui taipumaan toisessa pelissä Lauttasaarelle viimesekunnin epäonnistuneen lisäpisteen verran eli yhdellä pisteellä. Ensimmäinen voitto kuitenkin takasi pääsyn välieriin, jossa Puistopolun koulu voitettiin jälleen selkein numeroin. Finaaliin Pohjois-Haagan yhtenäiskoulua (PHYK) vastaan asettuikin sitten jo melkoisen kulunut Korpilahden joukkue. Yhden vaihtopelaajan varassa ja ilman suurempia taukoja pelinsä putkeen pelannut Korpilahti alkoi olla aurinkoisella Velodromilla silmin nähden kypsä joukkue. Pelillisesti Korpilahti osasi säännöt ja pelitekniikan paremmin, mutta fyysinen nopeus ja pituus olivat vahvasti PHYK:n puolella, ja se rullasikin käytännössä juoksemalla kuljettaen selkeään Suomen mestaruuteen. Hopea oli kuitenkin Korpilahden ensimmäinen lippupallomitali ikinä ja sitä juhlittiin asiankuuluvin menoin kotimatkalla läheisessä burger-paikassa.
Lippupallo on tällä hetkellä Suomessa vahvasti kehittyvä laji. Nostetta lajille antaa sen valinta vuoden 2028 Los Angelesin olympialaisiin uudeksi lajiksi. Lippupallo on kuin kontaktitonta amerikkalaista jalkapalloa, jossa taklaamisen sijaan repäistään vastustajalta vyötäröllä oleva lippu irti ja peli katkeaa siihen. Laji siis on turvallinen myös hyvin eri kokoisille pelaajille. Pienempien ja ketterämpien pelaajien etu on siinä, että heitä on vaikea saada liputettua. Pitkiä pelaajia vastaan on taas vaikea puolustaa korkeuksiin suuntautuvissa heitoissa. Pisteet lajissa tehdään joko kuljettamalla tai heittämällä soikiopallo kopiksi maalialueelle. Laji on äärimmäisen nopea ja taktinen, joten sitä on mukava seurata myös katsomosta. Mikäli lajista innostuu enemmänkin, huipputason lippupalloa pääsee katsomaan Suomessa 26.-31.8.2024 jolloin Pajulahdessa järjestetään lippupallon maailmanmestaruus kisat https://jenkkifutis.fi/flag2024/
Mikäli kiinnostut pelaamaan itse lippupalloa tai amerikkalaista jalkapalloa, Jyväskylän Jaguars järjestää sekä lapsille että aikuisille siihen mahdollisuuden Jyväskylän seudulla. Kesälle suunnitteilla on ainakin lippupallon perhe-flag sekä amerikkalaisen jalkapallon Jefuliiga (alle 12-vuotiaille). Tietoja ilmoittautumisesta ja yhteystiedot löytyvät Jaguarsin nettisivuilta. https://jkljaguars.fi
Tero Tuovinen
28.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Niemelän päärakennus Putkilahdessa on seissyt paikoillaan jo 166 vuotta, kivijalasta löytyy rakennusvuosi 1858. Putkilahden kyläkirjan ”Häreviä hakamiehiä ja väkeviä vaimoja” mukaan talon rakensivat Pohjanmaan miehet ruokapalkalla. Hirret veistettiin ja talo pystytettiin ensin kehälle metsässä noin puolentoista kilometrin päässä, sitten kehä purettiin, hirret ajettiin talon paikalle ja talo pystytettiin.
Aumakattoinen, tuvan ja kuusi muuta huonetta käsittävä rakennus on arvioitu rakennushistoriallisesti maakunnallisesti arvokkaaksi, Keski-Suomen museon rakennusinventoinnissa sen tyyliksi on Putkilahden kyläkirjan mukaan määritelty ”pohjalainen talonpoikaisempire”.
– Nyt talo on ollut asumattomana noin kymmenen vuotta, talon nykyinen omistaja Kalle Liikanen kertoo.
– Talon remontoinnissa asumiskuntoon olisi niin iso työ, ettei siihen normaalin ihmisen rahat tai aika riitä.
Niemelä on aika lailla 1800-luvun asussaan. Kun astuu sisään isoon tupaan, tuntuu kuin tulisi museoon. Tuvan seinät ovat tummunutta, paksua hirttä, katon kurkihirsi on todella massiivista puuta, nurkassa on leivinuuni ja iso avotakka, johon Liikasen mukaan menevät metriset halot pystyyn. Seiniä kiertävät penkkilaverit ja myös huonekalut näyttävät vanhalta.
– Täällä on aika paljon talon alkuperäisiä kalusteita, esimerkiksi pirtinpöytä on suurin piirtein yhtä vanha kuin talokin, Kalle Liikanen kertoo.
Vanhoilta näyttävät myös keinutuoli, puinen sohva ja sänky, joissa on koristeena puukaiverruksia. Valurautaisesta mankelista Kalle Liikanen ei ole löytänyt vuosilukua, mutta vanha sekin on.
– Täältä on löytynyt paljon vanhoja esineitä ja myös valokuvia ja tilanpitoon liittyviä papereita, Liikanen kertoo.
– Sähköt tänne on vedetty kahteen kertaan, vanhemmat johdot ovat varmasti siltä ajalta, kun Putkilahteen on tullut sähköt, uudemmatkin ovat olleet seinässä vuosikymmeniä. Vesijohtoa täällä ei ole. Jossain vaiheessa pihassa olevasta kaivosta on johdettu vesi sisälle, täällä on putkenpää ja yksi allas, mutta nyt vettä ei tule, eikä viemärikään ole käytössä.
Tuvassa ei ole juuri remontteja tehty, jossain vaiheessa keittiö on siirretty tuvan seinustalle. Muissa huoneissa hirsiseinät on päällystetty pinkopahvilla.
– Alun perin tässä on ollut pärekatto. Se on vaihdettu konesaumattuun peltikattoon joskus 1970 – 1980-luvulla. Katto on kunnossa vieläkin, eikä vuoda mistään. Se on tehty aikoinaan paksusta materiaalista hyvin, Liikanen kertoo.
Talon pihapiirissä on kaksi vanhaa aittaa, jotka ovat 1800-luvulta. Navetta sen sijaan on rakennettu 1990-luvulla, palaneen vanhan navetan paikalle.
Kalle Liikaselle Niemelä päätyi yllätysperintönä pari vuotta sitten.
– Taloa pitivät viimeksi veljekset, joilla ei ollut lapsia. Viimeinen isäntä asui tässä parikymmentä vuotta yksinään. Hän halusi testamentata tilan jollekin, ettei se mene valtiolle, mutta ei kuulemma halunnut antaa tätä tuttavilleen, jotka kaikki olivat iäkkäitä, vaan valitsi mieluummin nuoremman perinnönsaajan, Kalle Liikanen sanoo ja kertoo itse olevansa alle 30-vuotias.
– Olen tuntenut talon viimeisen isännän koko ikäni ja kävin häntä täällä katsomassakin. Isovanhempani rakensivat kesämökin tämän tilan maille ja myöhemmin isänikin teki tänne mökin, eli meidän sukua on mökkeillyt täällä 50 vuotta, Liikanen kertoo.
Niemelän tila on perustettu vuonna 1826, Kalle Liikasen tietojen mukaan siihen on kuulunut aikoinaan 200 hehtaaria maata.
– Sen jälkeen kun lehmät laitettiin pois, täällä oli lampaita, kaneja, kanoja, kalkkunoita ja fasaaneja. Viimeinen isäntä viljeli tilaa vielä 2000-luvun alussa, ja pellot ovat edelleen viljelyksessä, Liikanen kertoo.
– Tilaan kuuluu edelleen puolet Viljamensaaresta; sinne tilan omistaneet veljekset perustivat luonnonsuojelualueen. Tilalla on myös muutama pienempi suojelualue.
Tiina Lamminaho
14.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Järviniemen nykyinen päärakennus Putkilahden Töppöspohjassa on rakennettu vuonna 1878.
– Tämä on ilmeisesti toinen talo tällä paikalla. Ensimmäisen, nykyistä taloa pienemmän talon paikka on vielä nähtävissä 10 – 15 metrin päässä nykyisestä talosta, Järviniemen nykyiset omistajat Sakari ja Sirpa Iivari kertovat.
Suur-Jämsän historian mukaan Järviniemi on lohkottu Jollasta 1850-luvulla. Alun perin talo oli Jollan torppa, mutta torpaksi todella iso, pinta-alaa on ollut 118 hehtaaria. Vuosien saatossa tilan maita on jaettu perillisille.
Iivarit ostivat talon vuonna 2009 ja muuttivat siihen tammikuussa 2010.
– Tämä oli Jukka ja Pirkko Järviniemen puutarhatila, heitä ennen tilaa isännöivät Martta ja Pekka Järviniemi. Täältä on löytynyt paljon perennoita, joita en edes tunnista; ihanaa, kun maasta putkahtelee kivoja yllätyksiä, itsekin puutarhaihmiseksi tunnustautuva Sirpa Iivari kertoo.
– Kun olimme muuttaneet tähän, Martta Järviniemi kävi täällä kylässä ja kertoi meille, mitä istutuksia täällä on missäkin. Ilmeisesti juuri Martta on istuttanut tähän pihapiiriin jalopuita, tässä on saarnia, tammia, erilaisia jalavia, vaahteroita ja hevoskastanja.
Sirpa Iivari on istuttanut pihapiiriin omenapuita ja lisää kirsikkapuita. Erilaisia kokeilujakin Iivarit ovat puutarhassa tehneet, yhteensä tilalta löytyy satoja eri kasvilajeja, joukossa on myös yleensä hieman etelämpää löytyviä kasveja kuten viiniköynös.
– Sakari on laajentanutkin puutarhaa, jotta minun kaikki omenapuuni mahtuvat sinne. Kasvatan niitä itse pienestä asti ja vartan uusia lajikkeita, ihan harrastuksekseni. Tämä oli tällaiselle puutarhaintoilijalle kyllä oikein nappitalo, ja mehiläisetkin pitävät paikasta. Hunajaa olen tuottanut 25 vuotta, Sirpa Iivari sanoo.
Vuonna 1940 otetussa valokuvassa Järviniemi on hirsipintainen ja pärekattoinen, umpikuistilta on kaksi sisäänkäyntiä, toinen tuvan puolelle ja toinen eteiseen, josta pääsee saliin.
– Alun perin tämä on ollut savupirtti, mustuneet kattohirret ovat alkuperäiset. Uuni on ollut hieman eri paikassa, nykyinen leivinuuni on tehty vuonna 1953. Varmaankin samoihin aikoihin taloon laitettiin peltikatto. Se kesti 70 vuotta, uusimme sen tänä vuonna, Iivarit kertovat.
Kuisti on Iivarien tietojen mukaan uusittu vuonna 1986, silloin siihen tehtiin sauna ja sisävessa. Aiemmin talossa ei sisävessaa ollut.
– Me vaihdoimme tähän ikkunat, teimme keittiöremonttia ja otimme keittiön seinään aiemmassa remontissa laitetun muovin pois. Uusimme myös vesijohdon, Iivarit kertovat.
– Tänä kesänä talo olisi tarkoitus maalata, koemaalaus on jo tehty kuistin seinään. Väriksi tulee kartanonkeltainen. Onhan valkoinen talo komea, mutta on se vähän kalsea väri, Sirpa Iivari toteaa.
Talossa on leivinuunin lisäksi neljä pönttöuunia, jotka ovat käytössä.
– Täällä oli kolme pönttöuunia, yhden me olemme teettäneet vintiltä löytyneistä, käyttämättömistä uunin kuorista avotakan paikalle. Pönttöuuneja lämmitämme talvella joka toinen päivä, vuorotellen siten, että samana päivänä lämmitämme kahta uunia. Leivinuunissa on tulet kaksi tai kolme kertaa viikossa, keleistä riippuen. Lisäksi meillä on ilmalämpöpumput, aurinkopaneelitkin olemme laittaneet, Iivarit kertovat.
Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä on vanha navetta ja kuusiosainen aittarivi sekä vanha puuliiteri ja ulkosauna.
– Kivinavetta on rakennettu vuonna 1900. Se on nyt osin uudiskäytössä, kun siellä on hunajalinkoomo. Aitta on tuotu tänne Jollasta, se on vanhempi kuin talo. Aitasta on löytynyt vuosiluku 1822, Iivarit kertovat.
– Tämä on kyllä mukava talo, ja ikäisekseen yllättävän lämmin ja vedoton. Talo on ollut koko ajan asuttuna ja siitä on pidetty huolta, se on pysynyt kunnossa.
Tiina Lamminaho
