Ei tämä mikään kultakaivos ole, mutta olemme halunneet pitää talon kylällä kokoontumispaikkana. Nyt alamme kaikki olla niin vanhoja, että tarvitsisimme nuorempia mukaan, tai sitten vaihtoehtoina voisivat olla talon vuokraaminen tai myyminen, Juhani Ahvenus kertoi Suojakallion maaseutuseuran vuosikokouksen aluksi. Paikalle oli kutsuttu eteläisten kylien väkeä keskustelemaan Suojakallion tulevaisuudesta.
Suojakallion maaseutuseura, aiemmalta nimeltään Saakosken maamiesseura, omistaa Suojakallion, vuokraa sitä erilaisiin tapahtumiin ja juhliin sekä järjestää siellä tansseja. Myös talon yläkerran asunto on vuokralla, asukas toimii samalla talonmiehenä.
– Ulkopuolisia vuokraajia on ollut ihan hyvin, täällä pidetään muun muassa useita tiekokouksia ja muitakin kokouksia sekä erilaisia juhlia. Vuokratuloilla ei kuitenkaan saa katettua kokonaan talon ylläpitokuluja. Tansseja olemme järjestäneet edelleen, nyt koronan jälkeen vähän harvemmin kuin ennen, Suojakallion maaseutuseuran puheenjohtaja Ritva Ahvenus kertoo.
– Rahaa kuluu lämmittämiseen, keittiössä ja vessoissa pitää olla talvella lämpö päällä koko ajan, etteivät vesijohdot jäädy, ja se vie sähköä. Salia lämmitämme silloin, kun siellä on joku tilaisuus, salissa on öljylämmitin ja ilmalämpöpumppu, ravintolatilassa pönttöuuni.
Viime vuonna talon menot olivat noin 8400 euroa ja tulot noin 9300 euroa, menoja tulee lämmitys- ja muiden ylläpitokulujen sekä kiinteistöveron lisäksi tanssien järjestämisestä.
– Viime vuonna päästiin poikkeuksellisesti plussalle, mutta viime vuonna ei ostettu lämmitysöljyä eikä halkoja, Matti Iistamo kertoo.
– Vuokran pitäisi olla sellainen, että tappiota ei tulisi, mutta toisaalta sellainen, että olisi vuokraajia. Taloa ei voida pitää, jos se ei ole kannattavaa, ei kukaan kovin pitkään omasta pussistaan rupea menoja maksamaan, Juhani Ahvenus totesi.
Keskustelemaan saapuneet kyläläiset olivat yksimielisiä siitä, että Suojakallio on tärkeä Korpilahden eteläisille kylille.
– Täällähän toimii kolme kyläseuraa eli Saakosken, Horkan ja APS-kylien kyläseurat, sekä lisäksi useampi metsästysseura. Kyläseurojen kesken olemme jo pitkään harjoitelleet yhteistyötä muun muassa Maalaismarkkinoiden järjestämisen yhteydessä. Olemme myös nähneet Suojakallion tilojen tarpeellisuuden, Sirkku Mennala Horkan kyläyhdistyksestä totesi.
– Uskoisin, että parasta olisi jatkaa nykyiseltä pohjalta ja saada vain lisää väkeä maaseutuseuraan. Jos lähdettäisiin yhdistämään seuroja, voisi tulla äkkiä eriäviä mielipiteitä, mutta kun maaseutuseuraan liittyisi lisää väkeä, saataisiin lisää talkoolaisia, jotka jaksaisivat pyörittää toimintaa. Ja perinnekin säilyisi, Jarno Siltala sanoi ja totesi, että kun maaseutuseurassa olisi jäseniä eri yhdistyksistä, he näkisivät myös Suojakallion ylläpitoon kuuluvan rahaliikenteen ja ymmärtäisivät, että tiloista täytyy maksaa käypä vuokra.
Keskustelussa sivuttiin myös Suojakallion tilojen markkinointia ja esitettiin ajatuksia vuokrata tiloja kokonaispakettina pitopalvelun kanssa.
Keskustelutilaisuuden päätteeksi Suojakallion maaseutuseura saikin jo uusia jäseniä. Suojakallion kohtalosta on tarkoitus päättää maaseutuseuran syyskokouksessa syyskuun puolivälissä.
Suojakallio on rakennettu alun perin suojeluskunnan taloksi vuonna 1937. Saakosken kyläkirjan ”Luonnonihana paikka valtamaantien varrella” mukaan on arveltu, ettei kylien yhteisen ponnistuksen takana ollut niinkään suojeluskunta-aate, vaan tarve saada kokoontumispaikka. Kun suojeluskunnat sotien jälkeen lakkautettiin, Saakosken maamiesseura osti Suojakallion.
– Tämä oli vuokrattuna Saakosken Urheilijoille ja silloin täällä oli paljon toimintaa. Kun urheiluseuran toiminta lopahti ja vuokrasopimus umpeutui, puutavara-autot pitivät pihaa lastauspaikkana. Ja kun talossa ei asunut ketään, täällä kävi luvattomia kulkijoita, Juhani Ahvenus kertoo.
– Sitten joskus 1960 – 70 -lukujen vaihteessa maamiesseura piti kokouksen, jossa päätettiin kunnostaa talo. Keräsimme jäsenlainaa tuhat markkaa jäseneltä ja lisäksi otimme pankkilainaa ja laitoimme talon kuntoon.
Nyt Suojakalliolla ei Juhani Ahvenuksen ja Matti Iistamon mukaan ole isoja akuutteja remonttitarpeita.
– Ikkunanpokat pitäisi uusi, ikkunoista vetää ja pokat ovat alkaneet lahota, Iistamo kertoo.
– Suurimmat investoinnit on tehty, sali on laitettu kuntoon, samoin ravintola ja keittiö, ja vesijohto ja viemäri täällä on, Ahvenus sanoo.
– Ulko-ovi saisi käydä tiuhemmin, eli tervetuloa vaan kaikki tansseihin. Voi tulla vaikka kuuntelemaan vain musiikkia, Iistamo toteaa.
Tiina Lamminaho
