Kirkot ovat aikaikkunoita menneisyyteen. Ne ovat usein rakennuksina vanhoja ja niissä on säilynyt esineistöä, joka ympäröivässä yhteiskunnassa on usein kadonnut elämän pyörteisiin tai ainakaan tarinaa tavaran taustalla ei enää tiedetä. Suomalainen käsityötaito on vahvasti edustettuna juuri kirkkorakennuksissa ja niiden irtaimistossa. Seurakuntien kirjalliset arkistot ovat nekin arvokas tietopankki historioitsijoille ja myös esimerkiksi sukututkijoille.
Jo vuonna 1998 kirkkohallitus päätti, että kaikkien Suomen seurakuntien pitää inventoida esineistönsä. Uuraisilla asian kanssa ei ole pidetty kiirettä, mutta nyt jo toista kesää inventointia tekee Reija Teerimäki.
– Ilmoittauduin kirkkohallitukselle, että olen kiinnostunut inventointityöstä ja näin päädyin Uuraisille.
Teerimäki opiskelee kulttuuriympäristötutkimusta, nykykulttuurin tutkimusta, taidehistoriaa ja museologiaa. Hän on myös ollut töissä museoissa, joten hänellä on kokemusta luetteloinnista ja löytyypä häneltä tekstiiliartenomin tutkintokin, mistä on erityisesti kirkkotekstiilien arvioinnissa hyötyä. Graduaan hän tekee kansallispuvuista.
Uuraisten kirkko ja muut seurakunnan rakennukset ovat inventoinnin edetessä tulleet hänelle hyvin tutuksi.
– Viime kesän valokuvasin, mittasin ja tutkin kirkon ja kellotapulin läpi, sekä tein inventointia myös seurakuntakodilla ja museon niistä esineistä, jotka ovat peräisin vanhasta kirkosta, hän kertoo.
Ajankohta on sikäli erinomainen, että Uuraisten ”uusi” kirkko täyttää tänä tai ensi vuonna 120 vuotta. Lähes koko 1800-luvun paikalla oli myös kirkko, mutta se purettiin huonokuntoisena ja rakennettiin uusi, yläosastaan huomattavasti sirompi ristikirkko. Kirkon suunnitelmat laati rakennusmestari J. Wigren ja kirkon rakentajaksi valittiin Juho Kaisko Pirkkalasta. Toteutusvaiheessa mukana oli myös arkkitehti Yrjö Blomstedt.
Vanhan kirkon alttaritaulun maalatut kehykset löytyivät 1990-luvulla uudesta kirkosta paneelien alta. Tämä johtuu siitä, että vanhan kirkon materiaalia on hyödynnetty uutta kirkkoa rakennettaessa. Itse taulu on kellotapulissa.
Tämä on ehkä ainut kuva vanhasta kirkosta (1804-1904) sisäpuolelta. Kuva on löytynyt Mäntästä ja on otettu todennäköisesti purkuvaiheessa.
– Alttaritaulun ympärille on maalattu kangasdraperia kehykseksi. Alttarille on nostettu paljon tavaraa kuvaamisen takia, ei varmaan normaalisti ole tuolla lailla olleet. vanha alttaritaulu on nyt tapulissa, alhaalla oleva rippikello museon seinällä. Alttarilla olevat enkelien tai kerubien päät ovat myös museossa, Reija Teerimäki kertoo.
Uusi alttaritaulu, joka on samanlainen kuin Jämsän kirkossa, tuli kirkkoon vasta vuonna 1925 ja sitä ennen alttarilla on ilmeisesti ollut myös joku erillinen taulu tai seinään maalattu kuva, aihe on ollut yksinkertainen risti kallioiden päällä.
Inventoijan työ on todellista salapoliisityötä. Kysymyksiä on ollut paljon ja moneen on löytynyt vastauskin seurakunta-aktiivien muistista. Aikojen saatossa kuitenkin monen esineen tarina on painunut myös unohduksiin.
– Esineen arvo määrittyy tarinan ja taustan kautta, ei rahalla mitaten. Siksi kirjaaminen ja luettelointi olisi tärkeää, esineen tarinoiden keräämiseen on herätty 1990-luvulla, Teerimäki sanoo.
Tällä hetkellä Reija Teerimäkeä askarruttaa esimerkiksi kirkon alttarin vieressä olevan ikkunan lasiteos. Ulkoa päinkin huomaa, että yksi kirkon ikkunoista on erilainen, siitä puuttuu koristeellinen ristikkoyläosa ja värilaseista muodostetun suoraviivaisemman ristin muotokieli viittaa lähinnä 60-luvulle.
– 40-luvun kuvissa lasiteosta ei näy, mutta veikkaan, että se on tehty vuoden 1964 isossa remontissa, jonka suunnitteli Veikko Larkas. Hän käytti paljon lasiteoksia kirkoissa ja uudisrakennusten teoksista tiedetään suunnittelijat ja tekijät, mutta näistä remonttikohteista ei tietoa aina ole. 90-luvulla seuraavassa remontissa arkkitehti olisi halunnut poistaa sen, mutta seurakuntalaiset olivat jo niin kiintyneet erilaiseen ikkunaansa, että he eivät sitä antaneet poistaa. – Jos vain kukaan Uuraisilla tietää lasiteoksesta jotain, niin mielelläni kuulisin, minuun saa yhteyden seurakunnan työntekijöiden kautta, hän lisää. Tapuliin on myös tulostettu joitakin kuvia kirkkotekstiileistä, joiden taustatietoja haetaan, niihin voi käydä tutustumassa esimerkiksi Tapulikahvilassa keskiviikkoisin, Reija Teerimäki vinkkaa.
Myös alttarin toisella puolelle asennettu huurrelasi on peräisin todennäköisesti 60-luvulta.
– Kerroksellisuus on myös kulttuuriperintöä. Simo Koskisen kattokruunut ja kastepuu ovat uudehkoja elementtejä ja kertovat siitä, että tätä kirkkoa käytetään ja se elää ja muuttuu sukupolvien saatossa, Teerimäki sanoo.
Rijf oli kuuluisa pohjalainen kirkonrakentajasuku ja heillä oli tapana lahjoittaa aina virsitaulu kirkkoon, jota he ovat olleet tekemässä. Vanhasta kirkosta peräisin oleva virsitaulu on yksi uuden kirkon vanhimpia esineitä. Vanha on myös matala, kauniisti kaiverrettu tuoli. Saarnastuoli on puuseppämestari Otto Pellonpään tekemä ja siitä tuli niin iso, että piti tehdä pariovet, jotta valmis saarnastuoli saatiin ovesta ulos. Kastemalja puolestaan on Rafael Varhan tekemä.
Uuraislainen käsityöperinne jatkuu myös tekstiileissä, joita ovat valmistaneet esimerkiksi Eila Lehtonen ja Raili Hytönen. Kirkosta löytyy myös Uuraisten ryijy. Vanhin kirkkotekstiili löytyy sakastin kaapista ja sitä käsitellään varoen. Ikää ei tarvitse arvailla, sillä messukasukkaan on kirjailtu vuosiluku 1853. Myös punainen kalkkiliina on hyvin vanha.Uuraisten kirkko on melko runsas, niin koristelultaan kuin esineistöltään. Joskus sitä on pidetty jopa liian koristeellisena. Avointen sydänten kirkon yli tuhat sydämenmuotoista puuleikkausta aiheuttivat aikoinaan pahennusta, koska niiden epäiltiin vievän ajatukset korttipelipöytiin ja sitä kautta synnilliseen elämään. Siksipä sydämet peitettiin useiksi vuosikymmeniksi piiloon panelien alle.
Kirkosta on pidetty pääosin hyvää huolta. Ainoastaan 60-luvulla asennettu uusi lämmitysjärjestelmä on kuivattanut ilmaa niin, että moniin puuosiin on syntynyt halkeamia. Nykyään kirkko lämpiää pelleteillä.
– Valmiista inventoinnista syntyy esinetietorekisteri, myös kiinteistörekisteri on olemassa. Toistaiseksi se ei ole vielä yleisesti avoin, mutta seurakunnat voivat käyttää sitä työkaluna esimerkiksi erilaisia avustuksia haettaessa. Aivan mahtavaa olisi, jos aineisto olisi Finnan kaltaisen hakupalvelun kautta kaikkien käytettävissä, Reija Teerimäki kertoo.
Hanna Lahtinen
