Juhana Lehmuskoski on toiminut saarnaajana jo 45 vuotta.
– Isä laittoi minut saarnaamaan koululaisjumalanpalveluksessa jo, kun olin 18-vuotias. Papiksi valmistuin vuonna 1979, Juhana Lehmuskoski toteaa ja kertoo, että hänen isänsä oli myös pappi, viimeksi Keiteleen kirkkoherra.
– Olen kuudennen polven körttiläinen, isänikin oli herännäispappi eli körttiläinen. Molemmat vanhempani olivat körttiseuduilta kotoisin, isä Pohjanmaalta ja äiti Savosta. Myös äidin puolelta olen noin kuudetta polvea körttisukua. Ensimmäisen oman Uuden testamentin sain kuuden vanhana, koko Raamatun muutamaa vuotta myöhemmin. Ja luin sen tunnollisesti läpi, Lehmuskoski kertoo.
Körttiläisyys on herätysliike evankelisluterilaisen kirkon sisällä. Lehmuskoski kuitenkin päätyi helluntaiseurakunnan saarnaajaksi, evankelisluterilaisen kirkon ulkopuolelle.
– Olen minä ollut vuoden verran evankelisluterilaisen kirkon pappinakin, Leppävirralla. Siellä asuimme Sorsakosken pappilassa, kirkon yläkerrassa, Lehmuskoski kertoo.
– Opiskeluaikana tulin henkilökohtaisesti uskoon. Lapsenusko minulla oli tietysti ollut pienestä pitäen. Uskoon tulon ajankohdan tiedän tarkasti; Jeesus tuli elämääni, kun sanoin ääneen, että haluan päästää Jeesukseen elämääni.
Lehmuskosken mukaan kaikki evankelisluterilaisen kirkon sisällä eivät siihen aikaan hyväksyneet ajatusta uskoon tulemisesta uudestisyntymisenä, piispoillakin oli erilaisia mielipiteitä ”lahkolaisuudesta”.
Juhana Lehmuskoski erosi papin virasta, ja perhe muutti Toivakkaan.
– Olin siellä puolisen vuotta töissä Stefanus-lähetyksessä. Toivakassa oli silloin hyvin vahva helluntaiseurakunta, lähes kymmenen prosenttia toivakkalaisista oli helluntailaisia. Saimme sieltä ystäviä, ja he pyysivät minua saarnaajaksi, Juhana Lehmuskoski kertoo.
– Se, että päädyimme helluntaiseurakuntaan, on kytköksissä nimenomaan Toivakassa asumiseen. Siellä uskovat olivat yhtä, ja jos oli uskovainen, kuului yleensä helluntaiseurakuntaan. Paikkakunnalle muuttaneet vapaakirkkolaisetkin liittyivät helluntaiseurakuntaan. Jos Toivakassa olisi ollut vahva vapaakirkko tai vaikkapa baptistiseurakunta, olisimme voineet liittyä siihen. Minulle helluntailaisuus oli ennestään tuttua, koska kolme isotätiäni kuului helluntaiseurakuntaan, Arjalle taas helluntailaisuus ei ollut ennestään tuttua.
Helluntailaisuudessa tärkeää on, että seurakunta on nimenomaan uskovien yhteisö. Kaste kuuluu uskoville eli kasteen voi ottaa uskoon tulon jälkeen. Armolahjat, eli esimerkiksi profetiat, tiedon sanat, sairaiden parantaminen ja kielillä puhuminen, kuuluvat helluntailaisuuteen.
– Nimi helluntailaisuus tulee nimenomaan armolahjoista. Helluntaina Pyhä Henki laskeutui ihmisten keskelle ja armolahjat alkoivat toimia. 1900-luvun alussa armolahjojen toimimista vieroksuttiin luterilaisessa kirkossa, mutta esimerkiksi me tutustuimme ensimmäisen kerran Pyhän Hengen tekoihin juuri luterilaisessa kirkossa. Armolahjat eivät ole sidottuja ihmisten tekemiin organisaatioihin, Lehmuskosket selvittävät.
– Martti Luther sanoi, että Raamattu on uskonelämän ja opin ainoa lähde. Raamatussa seurakunta syntyy, kun uskovaiset liittyvät yhteen ja uskovaiset kastetaan, myös armolahjat löytyvät Raamatusta.
Toivakan helluntaiseurakunnassa Juhana Lehmuskoski oli saarnaajana neljä vuotta, ja sen jälkeen hän oli kaksi vuotta Jyväskylän helluntaiseurakunnan saarnaajana.
– Sinä aikana löysimme Eskolan tilan Korpilahdelta. Se oli ollut kahdeksan vuotta autiona, lattiatkin olivat lahonneet. Remontoimme talon ja muutimme Korpilahdelle vuonna 1986. Kun lapsia tuli lisää, teimme taloon vielä laajennuksen, Lehmuskosket kertovat.
– Sitten olin raamatunkäännöstyössä tekemässä Raamattu kansalle -käännöstä kymmenisen vuotta. Jouko Neulanen oli Raamattu kansalle -käännöksessä puuhamiehenä. Hän halusi tarkempaa Raamatun käännöstä kuin kirkon käyttämä, jossa on käännetty enemmänkin ajatuksia kuin sanoja. Minä taas olin opiskellut teologisessa tiedekunnassa kreikkaa, joka on Uuden testamentin alkukieli, ja jatkoinkin vielä opintojani. Kreikan kieli oli alkanut kiinnostaa minua jo lapsena, kun isäni käytti saarnojensa valmisteluun kreikankielistä Uutta testamenttia ja opetti minulle siitä ensin kirjaimet, Juhana Lehmuskoski kertoo.
Raamatunkäännöstyön ohella Juhana Lehmuskoski työskenteli maatalouslomittajana.
– Raamatunkäännöstyöstä kyllä maksettiinkin, mutta aika vähän. Meillä oli Eskolassa itsellä eläimiä, ja kun minua pyydettiin maatalouslomittajaksi, lähdin siihen ja kiertelin sitten useita vuosia Korpilahden maatiloja. Yhden talven asuimme Nurmijärvellä, kun opiskelin kreikkaa Helsingin yliopistossa, ja tein sielläkin opintojen ja raamatunkäännöstyön ohella maatalouslomittajan töitä, Lehmuskoski kertoo ja sanoo toimineensa myös Taloustutkimuksen tutkimushaastattelijana.
– Kynttiläpajan perustimme vuonna 1991 Eskolan navettaan, kun eläimet oli laitettu pois. Se oli enemmän Arjan juttu, mutta kyllä minä siinäkin olin mukana.
Kun raamatunkäännöstyö loppui, Juhana Lehmuskoski toimi Jyväskylän helluntaiseurakunnassa saarnaajana.
– Meillä oli Korpilahdella oma rukouspiiri, jossa oli mukana myös muuramelaisia ja jämsäläisiä. Väki rupesi puhumaan, että pitäisi perustaa oma seurakunta, Lehmuskoski kertoo.
Länsi-Päijänteen helluntaiseurakunta perustettiin vuonna 2010, pitkä nimi lyhennettiin Länsi-Päijänteen seurakunnaksi. Juhana Lehmuskoski on ollut Länsi-Päijänteen seurakunnan saarnajana alusta lähtien, lisäksi hän on itsenäisten helluntaiseurakuntien yhdistyksen, Helluntaikansa ry:n, julkaiseman lehden Ristin Kansa päätoimittaja.
– Monena sitä on tullut oltua. Korona-aikana opettelin vielä uuden taidon, videoiden editoimisen. Kun emme voineet koronarajoitusten takia pitää kokouksia, rupesimme lataamaan puheita ja lauluja Youtubeen. Käytäntö on säilynyt, nyt Youtubeen ladataan lähinnä kokoustallenteita. Ja niitä katsellaan muuallakin kuin Suomessa, saimme juuri Unkarista kortin, Juhana Lehmuskoski kertoo.
Nykyisin Länsi-Päijänteen seurakunta pitää kokouksia Jyväskylässä ja Muuramessa.
– Meillä ei ole omia tiloja, kokoonnumme vuokratiloissa, joista maksamme tuntivuokraa. Pääsääntöisesti olemme joka toinen sunnuntai Jyväskylässä Sepänkeskuksessa Kyllikinkadulla ja joka toinen sunnuntai Muuramen työväentalolla. Lisäksi pidämme joskus kodeissa raamattupiiriä. Kuorotoiminta on mittavassa osassa seurakunnan toimintaa, jonkin verran meillä on hävikkiruoan jakoa, Lehmuskosket kertovat.
Tiina Lamminaho
