Keski-Suomen luterilaisten seurakuntien miesten iltaan Korpilahden kirkkoon osallistui noin 750 miestä. Osa seurasi tapahtumaa seurakuntatalolla videoyhteyden kautta.
Kansanedustaja ja historioitsija Teemu Keskisarja oli illan odotetuin puhuja. Penkeissä arvuuteltiin, tulisiko puhe olemaan yhtä raflaavaa kuin toisinaan eduskunnan istuntosalissa.
Keskisarja otti yleisönsä ja sai puheensa jälkeen pitkät aplodit.
Hän käsitteli puheessaan kristinuskon ja luterilaisen kirkon voittokulkua ja aikaansaannoksia yhteiskunnassamme.
Hän mainitsi muun muassa pappien ja lukkarien merkityksestä lukutaidon kehityksessä, vaikka taidon opettelu ei siihen aikaan aina niin mieluista ollutkaan. Toiminnalla oli kuitenkin kauaskantoiset seuraukset suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä.
-Kiitos luterilaisuuden, kansakoulut eivät joutuneet aikanaan tyhjästä ponnistamaan, Keskisarja sanoi.
Keskisarja totesi, että kirkot olivat ensimmäisiä tietotoimistoja, mielenterveyspisteitä, konserttisaleja ja saattohoitokoteja.
Hän kritisoi nykyajan hengettömyyttä ja totesi, että kristilliset arvot olivat hyvä pohja yhteiskunnan rakentamiselle.
Keskisarja katsoo, ettei luterilainen kirkko ole syyllistynyt Suomessa sellaisiin tekoihin, joita olisi jälkikäteen syytä pyydellä anteeksi.
Hän pitää kirkkoa myös suvaitsevana ja mainitsi, että kirkko Suomessa on ollut esimerkiksi ”homovälinpitämätön”.
Yhden synnin hän kuitenkin suomalaiselle kirkolle langetti; papiston toiminnan sisällissodan aikana vuonna 1918.
Hän totesi, että kirkonmiehillä olisi ollut mahdollisuus lopettaa punaisten teloitukset ja tappaminen.
Se ristiretki meni Keskisarjan mukaan liian pitkälle ja olisi anteeksipyynnön paikka.
Provosoinnistaan tunnettu Keskisarja kysyi miesten illassa, ovatko kaikki uskonnot samanarvoisia. Hänen mielestään kristinusko on parempi kuin monet muut.
Keskisarja sanoi, että kristinuskon perintö on kadoksissa monesta syystä. Hyvinvointivaltio ja yhteiskunta täyttää tarpeita, eivätkä valtio ja kunnat jätä enää kirkolle samanlaista rooli kuin joskus ennen.
Keskisarja puhui digitaalisesta aikalaishulluudesta. Hän sanoi, ettei älypuhelin vie vaan pikkusormea, vaan koko elämän.
Odotettu vieras oli myös Oulun hiippakunnan piispa Jukka Keskitalo.
Hän totesi sydämensä olevan vahvasti vielä Keski-Suomessa, kun perhe asui Jyväskylän seudulla 23 vuotta.
Illan teeman mukaan hän puhui perinnön välittämisestä useasta näkökulmasta.
Kristillisen perinnön välittämisestä hän totesi, että vuoden 2020 kirkon nelivuotiskertomuksen mukaan kristillinen kotikasvatus vähenee Suomessa nopeasti.
-Yksittäisiä kristillisiä tapoja, kuten iltarukousta ja seurakunnan kerhossa tai pyhäkoulussa käymistä oli kertomuksen mukaan harjoitettu huomattavasti enemmän.
Keskitalo nosti esiin sen, että nuoret miehet ovat nykyisin uskonnollisempia kuin nuoret naiset.
-Huolestuttavaa on, että erityisesti naisten halukkuus välittää kristillisiä arvoja vähenee sukupolvi sukupolvelta.
Keskitalo rohkaisi kirkkoon kuuluvia miehiä välittämään rohkeasti kristillistä perintöä eteen päin.
Kolmantena puhujana miesten illassa oli kotiseutuneuvos Markku Lahti.
-Kautta aikojen on oma kotipiiri ja ympäristö ollut tärkein tiedon ja perinteen välittämisessä. Perinteen välittäminen oli elinehto sille, että pysyimme ylipäätään hengissä. Ihmiset asuivat omilla kotikonnuillaan ja vain harvat pääsivät käymään kauempana. Kirkkomatkat ja kirkossakäynti olivat niitä harvoja tapahtumia, joissa väki tapasi toisiaan. Vallankin nuorelle väelle nuo matkat olivat viikon kohokohtia. Matkaa Korpilahden kirkkoon saattoi olla yli 30 kilometriä pitäjän perukoilta. Sarvenperältä tai Päiväkunnasta oli aika kulkeminen tänne. Tavallista oli, että kirkonkylälle tultiin jo edellisenä päivänä niin että varmasti ennätettiin jumalanpalvelukseen. Vallankin nuorelle väelle nuo matkat merkitsivät tapaamisia muiden nuorten kanssa ja sitä kautta moni avioliitto sai alkunsa. Vanhempi väki vaihtoi kuulumiset ja lisätietoa saatiin jumalanpalveluksen yhteydessä.
Lahti käsitteli puheessaan muun muassa koululaitoksen merkitystä.
-Kansakoulujen perustamiset olivat pitäjiin olivat merkittävä seikka. Ne loivat pohjan ihmisten ajattelulle ja lisäsivät tietoa. Vaikka kunnat olivat köyhiä ja oli paljon muutakin rakentamista, kouluja perustettiin reippaalla vauhdilla. Niinpä Vanhan Korpilahden alueella oli 1920-luvulle tultaessa lähes 30 kansakoulua. Valistuneen puheenvuoron Korpilahden kuntakokouksessa koulun tärkeydestä käytti vuonna 1877, siis kolme vuotta ennen koulun perustamista, torppari Juhana Välilä sanomalla, että ”torppareille on kansakoulu tärkiämpi kuin tilallisille, he voivat kustantaa lapsensa ylempiinkin kouluihin, vaan harvoin sen torpparit voivat, aikamme vaatii kykyä ja taitoa torppareiltakin”.
Maarit Nurminen
