Tiistaiaamuisin yrittäjä Mika Rantasen työpäivä alkaa jo aamuyöllä, puoli kolmen aikaan.
– Herätys on kello 2.10, täällä Kahvin Paikan keittiössä olen puoli kolmen aikaan. Aamu alkaa ruisleipätaikinan teolla. Siinä on aika homma, kun ennen kahvilan avaamista eli kello yhdeksää leipoo ensin viitisenkymmentä ruisleipää ja sitten päivän muut tarjottavat, Mika Rantanen toteaa.
Muina arkiaamuina Rantanen aloittaa työt puoli viiden aikaan, pullataikinan teolla. Kahvilaan valmistuu paria laatua pullaa tai pullaa ja munkkeja, suolaista ja makeaa piirakkaa, kääretorttua ja juustokakkua.
– Yritän aina vaihdella vähän mitä leivon, ettei joka päivä ole ihan samoja tarjolla, Rantanen kertoo.
– Nyt on jo oppinut, mitä ehtii tehdä milläkin aikaa. Välillä on neljäkin tuotetta tekeillä yhtä aikaa ja joka askeleella tekee jotain, ottaa vaikka jonkun jutun jääkaapista ohi mennessään. Yritän tehdä niin, että uunit eivät olisi tyhjänä silloin kun ne ovat päällä eli aina seuraava tuote olisi valmiina jonossa uuniin menossa, kun edellisen saa uunista pois.
Päivän aikana Rantanen leipoo tilaustuotteita.
– Tilausasiakkaitakin on aika paljon. Tilauksesta menee muun muassa voileipäkakkuja, täytekakkuja ja juustokakkuja. Ruisleiville on vakituiset asiakkaat ja joka viikko tulee joku uusikin ruisleipäasiakas, Rantanen toteaa ja kertoo, että hänen leipomaansa ruisleipää on viety tuliaiseksi ainakin Kanarialle, Ruotsiin ja Saksaan.
– Torstaisin leivon lihapiirakoita, ne teen vasta, kun kahvila on avoinna. Ne ovat sen verran työläitä tehdä, ettei aamulla ehdi. Sämpylät täytän myös itse, mutta sitä en tee joka aamu.
Kahvin Paikassa kaikki on itse tehtyä, myös sämpylät ja ruisleivät.
– Kun aloitin, kokeilin puolivalmiita munkkeja, jotka vain paistettiin pakasteesta. Ne jäivät myymättä, kaikki itse tehty vierestä myytiin, joten jätin puolivalmiit tuotteet pois, Rantanen kertoo.
Reilussa vuodessa Kahvin Paikka on saanut paljon vakioasiakkaita.
– Tästä on tullut monelle ”olohuone”, jossa käydään säännöllisesti, tietyn porukan kanssa. Asiakkaita on riittänyt ilahduttavan paljon, iso kiitos uskollisille asiakkaille, Rantanen sanoo.
– Yksityistilaisuuksiakin on jonkin verran pidetty, kokouksia ja muun muassa muistotilaisuuksia.
Vilkkainta kahvilassa on aamuisin ja iltapäivisin, puolen päivän molemmin puolin on rauhallisempaa.
– Keittolounasta pohdittiin jo viime syksynä, mutta se veisi aamusta aika paljon aikaa, jotain muuta pitäisi sitten jättää pois. Lounaan syöjiä pitäisi olla aika paljon, eikä sitä olisi hyvä jäädä yli; on siinä monenlaista miettimistä, mutta kyllä sitä harkittu on, Rantanen sanoo.
Asiakkaita käy kahvilassa tasaisesti syksyisenäkin päivänä, vilkkainta Rantasen mukaan on kesäisin.
– Silloin täällä käyvät mökkiläisetkin, ja ihmiset liikkuvat muutenkin enemmän, ohikulkijoitakin käy, Rantanen toteaa.
Innostuksensa leipomiseen Rantanen uskoo perineensä äidiltään.
– Äiti ja sisko pitivät aikoinaan lounasravintolaa Lahdessa, äiti oli kova leipomaan ja myös siskoni leipoo paljon, varmaan oma innostukseni on sieltä peräisin. Nyt tyttäreni opiskelee kondiittori – leipuri -koulussa, hän valmistuu vuoden päästä. Elättelen vähän toiveita, että saisin hänestä kaverin tähän, on hän ollutkin jo lomillaan apuna, Rantanen kertoo.
– Se olisi kiva, kun vielä saisi vähän eloa tähän taloon, nythän tässä on tyhjää joka puolella naapurissa.
Tiina Lamminaho
