Vieraan kielen oppiminen onnistuu toisilta helpommin kuin toisilta. Nykynuoriso kylpee englannin kielessä päivittäin ja kieli hiipii arkipuheeseen kuin huomaamatta. Finglish-ilmiöstä ollaan jopa huolissaan, mutta suomen kielen kuolemaan on vielä aika pitkä matka.
Pikkuisen enemmän elämänkokemusta omaavalle vieraan kielen, esimerkiksi englannin puhuminen ei aina ole ihan helppoa, vaikka kielen periaatteessa osaisikin. Sanavarasto rapistuu käytön puutteessa ja outo ujous iskee, kun pitäisi tuottaa puhetta muulla kuin äidinkielellä.
Moni muistaa myös kauhulla kouluajan kielioppipänttäystä ja sieltä periytynyttä tunnetta, että jos et osaa puhua oikein, on parempi olla hiljaa. Opetusmetodit ovat onneksi noista ajoista muuttuneet.
Onneksi myös kielen opiskelulle ja oppimisen riemulle ei ole yläikärajaa. Tämän kokevat Jyväskylän kansalaisopiston Uuraisten Englanti 6, taso B1 -ryhmä, kavereiden kesken Yes-but-but-group, joka torstai, kun ryhmä kokoontuu opettajansa Marjatta Murasen johdolla Uuraisten koulukeskuksella.
– Tämä on kokonaisvaltainen hyvinvointiryhmä, painottaa Mikko Nieminen ja listaa liitutaululle kauden aikana hiihdettyjä, käveltyjä, juostuja tai potkukelkkailtuja kilometrejä, joita niitäkin ryhmälle kertyy kansanterveyden kannalta ihailtava määrä yli 4000 kilometriä.
– Tulin 28 vuotta sitten kurssille lomittajaksi ja se jatkuu edelleen. Ihmeen hyvin tämä ryhmä on minua sietänyt, kertoo Marjatta Muranen. Samaa koukuttumista on havaittavissa oppilaisissakin. Ryhmän vetovoima perustuu ainakin yhtä paljon yhteishenkeen kuin kieleen.
– On meillä kirjakin, mutta enimmäkseen puhutaan ja kerrotaan kuulumiset englanniksi, kertoo Helena Jussinmäki.
– Meillä on myös vilkas WhatsApp -ryhmä, jossa viestitellään tietenkin englanniksi, Marjukka Hietala jatkaa.
Ryhmä on niin yhteen hitsautunut, että ihan lentokoneella on matkustettu englantia puhumaan peräti 13 kertaa.
– Kaukaisin kohde on tainnut olla Inverness Skotlannissa tai etelän Brighton tai Walesin Cardiff, useimmiten olemme käyneet Lontoossa. Idea ensimmäisestä matkasta syntyi lumiveistokisoissa Ränssissä, jossa muotoilimme lumesta Big Benin, Mikko kertoo. Jokunen kommelluskin on matkoihin mahtunut, vaikka harvinaisen kielitaitoista porukkaa liikkeellä onkin.
– London Eye -maailmanpyörä on ihan ehdoton juttu ja Thamesin risteily ja alikulku mielenkiintoisia, Madame Tussaudin vahakabinetti taas aivan yliarvostettu, kurssilaiset kertovat. Ovatpa he ylittäneet Abbey Roadinkin erästä kuuluisaa suojatietä pitkin ja istuneet Westminster Abbeyn penkissä.
Kurssin viimeiselle kerralle saapui myös paikkakunnalta pois muuttaneita entisiä ryhmäläisiä juhlistamaan kevättä ja todistusten jakoa. Herkkupöytäkin oli katettu.
Mutta syksyllä jatketaan. Pieni pelko aina on, että täyttyvätkö kansalaisopiston yhä korkeammiksi nousevat osallistujarajat, mutta toistaiseksi on löytynyt heitä, jotka haluavat oppia kieltä ilon kautta. Mukaan lähtemistä harkitseville ryhmällä on vain yksi viesti:
– Tervetuloa mukaan!
Kuvateksti. Eeva-Maija Perälä, Juha-Matti Vääränen, Aapo Kässi, opettaja Marjatta Muranen, Marita Perälä, Helena Jussinmäki, , Marjukka Hietala, Marjukka Perälä ja Mikko Nieminen treenaavat brittikuninkaallista vilkutusta. Riitta Mäkinen ja Markku Koskinen eivät tällä kertaa päässeet paikalle.
Hanna Lahtinen
