06.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten viikkoa vietettiin pari viikkoa sitten ja monien eri järjestäjien tapahtumissa oli todellakin mistä valita. Viikko alkoi motoristibaritoni Esa Ruuttusen konsertilla, joka keräsi kirkkoon ison yleisön.
Myös sunnuntain kansanlaulukirkossa ilahduttavan moni oli päättänyt tuulettaa kansallispukuaan ihmisten ilmoilla.
Marjoniemi on miljöönä erityisesti lapsiperheitä ihastuttava ja toki kauniissa maisemissa ja rakennuksissa lepää jokaisen silmä, siksipä Perhepäivä oli oikein onnistunut. Lapsille oli tarjolla myös Miska Pressankatin konsertti keskiviikkona Hyvinvointipäivän yhteydessä ja vielä Leikkipihapäivä seurakuntakodilla perjantaina. Sekä tietenkin perinteiset Nappulaolympialaiset.
Viikon mittaan urheiltiin muutenkin totuttuun tapaan monipuolisesti. Ekin Kuppi ja pesäpallon Itä-Länsi ratkottiin tekonurmikentällä ja Frisbeegolf luonnollisesti Aittovuori Disc GolfParkissa.
Uusin tulokas oli Darts, jossa Uuraisten mestariksi itsensä heitti Jouni Kines.
Toripäivänä säästyttiin tällä kertaa sateelta ja yleisöä riittikin koko päivän ajan tasaisesti ja paljon. Moni kävi myös Asta Huutosen taidenäyttelyssä vanhassa Salessa, näyttely on avoinna vielä viikon.
Viikon päätteeksi pienet koirat kokoontuivat Kyynämöisten kyläkentällä.
06.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Vuoden uuraislainen on Taisto Lähteelä ja Uuraisilla vallinnee harvinaisen suuri yksimielisyys, että nyt meni titteli oikeaan osoitteeseen. Hyvän mielen tuottamista on vaikea mitata, mutta Taisto on tämän tuotantosuunnan ehdoton huippuosaaja.
Palkinto jaettiin Uuraisten viikon Toripäivänä. Sankari itse oli palkinnostaan hämmentyneen ilahtunut ja palkitsi toriyleisön sillä millä parhaiten osaa, eli harmonikan helskyttelyllä.
Kunnan kulttuurituottaja-kirjastonjohtaja Minna Vilenius oli tehnyt ansiokkaan taustatyön ja koonnut kunnanjohtaja Juha Valkamalle juontokortteihin jämäkän paketin Taisto Lähteelä-tietoutta.
Jos toripäivänä jotain meni ohitse, niin tässä toripuhe kokonaisuudessaan:
Vuoden uuraislainen syntynyt Jokihaaran Ristiaholla 16.4.1936, on siis tällä hetkellä 88-vuotias, iloinen ja reipas, nauravainen ja varsinainen veijari.
Hän on soittamalla tekniikan oppinut harmonikkataituri, viihdetaiteilija ja yleisön suosikki monissa kilpailuissa Hän sanoo opetelleensa itse nuotit, koska samat nuotit toimivat vaikka Thaimaassa ja koska musiikki on kansainvälinen kieli. Niinpä hänellä olikin opetellessaan keikoilla mukana metrin nippu nuotteja.
Hän asuu edelleen kotona Jokihaarassa, Luonnetjärventien varrella vaimonsa Railin kanssa.
Isä Väinö oli yksi seitsemästä sisaruksesta, pienviljelijä ja metsätyömies. Äiti Sylvi oli aikanaan Hankalan lavalla lipunmyyjänä ja koska poika oli monesti kuvioissa mukana, tämä innostui musiikista esikuvanaan paikkakuntalainen, yhden miehen orkesteria mukanaan polkupyörälläkin kuljettanut harmonikkataituri Sulo Lappi.
Isä Väinöllä oli 3-rivinen harmonikka, jota Taisto-poika kokeili niin rempseästi, että se katkesi. Oman ensimmäisen haitarinsa hän sai 15-vuotiaana, ja siitä oli suunta heti tanssilavalle soittamaan. Soittamista on kestänyt yhteensä jo 73 vuotta.
Taisto Lähteelä on palkittu kuluvana vuonna,16.4.2024, Suomen Harmonikkaliiton hopeisella ansiomerkillä nro 435, huomionosoituksena harmonikkamusiikin hyväksi tekemästä pitkäaikaisesta työstä.
Vanhan Jazzin ystävät ry on nimennyt hänet jo vuonna 2010 Kunniajazzariksi.
Hän on osallistunut säännöllisesti vuosittain Valtakunnalliseen senioriharmonikkakilpailuihin vuodesta 2012, jolloin hän saavutti viidennen sijan,vuonna 2013 neljännen sijan ja sai yleisön suosikki -palkinnon. Vuosina 2016 ja 2018, sekä tänä vuonna palkintopokaali on ollut pronssinen.
Vuoden Uuraislaisesta mainitaan kirjassa YY, KAA, KOO, Arjen kuvaa ja tarinoita Keski-Suomen rytmimusiikista 1930-luvulta-1970-luvulle, että hänen nimeään kantava, yhtyeensä soitti miltei viikottain vuosina 1951-1961 mm. seuraavilla tanssilavoilla: Palokan Rientola, Korpilahden Kisapirtti, Muuramen Hiekkarinne, Jyväskylä Kivistön talo, Saakosken Suojakallio, Tikkakosken Tikanmaja, Jyväskylän Mäki-Matti, Kyyjärven Maamiesseurantalo, Pylkönmäen Pajumäen lava, Äänekoski Kovalan lava, Puuppolan Maamiesseurantalo, Jyväskylä Valtion talo, Jylhänperän Hiidenlinna, Lievestuoreen Työväentalo.
Siellä soitti siis Taisto Lähteelän yhtye, Taisto Lähteelän kvintetti jne. Vuonna 2024 Taisto Lähteelä on Vuoden Uuraislainen.
06.08.2024 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Tätä mieltä, Uurainen
Kirjasto antaa mahdollisuuksia kaikille.
Näin osuvasti kiteytti eräs asiakkaamme kirjaston olemassaolon ytimen.
Teimme Uuraisten kirjastossa hiljattain kyselyn, jossa kartoitimme kirjaston merkitystä hyvinvointipalveluna. 94 prosenttia vastanneista kertoi kirjaston vaikuttavan heidän hyvinvointiinsa, ja vieläpä positiivisesti. 6 prosenttia vastanneista ei osannut sanoa. Vaihtoehtona oli myös ”ei vaikuta hyvinvointiini”, mutta siihen ei tullut vastauksia.
Saimme noin 30 kirjallista vastausta, joista kävi ilmi, miten monia eri mahdollisuuksia kirjasto tarjoaa. Esiin nousivat muun muassa virkistys ja rentoutuminen, mutta myös ajan tasalla pysyminen ja uuden oppiminen.
Omatoimikirjasto, kirjat ja lehdet mainittiin useassa vastauksessa. Lisäksi kirjasto on asiakkaillemme kohtaamisia ja yhdessäoloa – tänne tullaan yhdessä perheen kanssa ja tapaamaan muita ihmisiä.
Itse koen kirjaston vahvasti tasa-arvon toteuttajana. Kirjasto on julkinen tila, johon jokainen saa tulla. Se on meille jokaiselle, se on kaikkien yhteinen.
Kirjasto antaa meille kaikille mahdollisuuden tietoon, kulttuuriin ja osallisuuteen. Yhdessä meidän on myös pidettävä kirjastosta huolta.
Kirjastolaisena tuntuu usein, etteivät kaikki päättäjät ymmärrä kirjaston merkitystä, enkä varmasti ole ammattiryhmäni ainoa näin kokeva. Kuntien talous puhututtaa ja näkyy kirjastoissa ympäri Suomen.
Kirjaston merkitys yhteiskunnassamme on elintärkeä, eikä pelkästään hyvinvoinnin ja kulttuurin, vaan myös sivistyksen kannalta.
Muuttuvan maailman keskellä korostuvat media- ja tekstinlukutaidot sekä digitaalisten palveluiden ja laitteiden osaaminen. Kirjastossa jokaisella on pääsy ajantasaiseen, luotettavaan tietoon. Asiantunteva henkilökunta auttaa tiedon löytämisessä ja sen käyttämisessä.
Viime vuonna Uuraisten kirjastosta tehtiin 67 113 lainausta. Kirjastokäyntejä oli noin 21 000.
Tekemämme kysely ja kasvavat kävijämäärät vahvistavat jo tietämäämme tosiasiaa – kirjasto on mittaamattoman arvokas palvelu kuntalaisille ja kesäasukkaille.
Toivottavasti näin saa olla jatkossakin.
Kirjasto ja sen tarjoamat palvelut täytyy pystyä säilyttämään laadukkaina myös taloudellisesti haastavina aikoina.
Assi Kokkoniemi
kirjastovirkailija
03.07.2024 | Tilaajille, Uurainen
Ei taho pysyä kädet taskussa, perustelee kotaperäläinen Eino Kuitunen sitä, että pihamaalla on yleensä aina jonkinlainen hirsikehikko tekeillä. Isoja hirsitalojakin hän on tehnyt ainakin kaksi, toisen pojalle Leppävirralle ja toisen lähes naapuriin Petäjäveden puolelle Lähteelään. Hirsirakentamisen lisäksi Eino on taitava muurari. Siitä, kuinka monta mökkiä, aittaa, liiteriä, grillikatosta, saunaa tai huussia hän on hirrestä rakentanut, ei ole tullut pidettyä kirjaa, mutta paljon niitä on.
Sen hän muistaa, että ensimmäisen hirsikehikkonsa hän teki tasan 50 vuotta sitten vuonna 1974.
– Kauimmaiset on Kaamasessa ja Korppoossa ja aika monta siinä välissäkin, Eino kertoo.
Kehikot Eino rakentaa männystä, mutta mikä tahansa mänty ei hirsiseiniksi ole hyvä.
– Puut pitää kaataa mieluusti tammikuussa tai ainakin talvella, niin että puu on kuolleessa tilassa. Keväällä puu alkaa imeä vettä, niin se ei ole ollenkaan niin hyvää työstää, eikä niin kestävääkään.
Puut Eino yleensä ostaa, mutta ei aina.
– Joskus on asiakas halunnut, että sauna tehdään oman maan tontin puista, kyllähän sekin vaan sopii.
Toistaiseksi materiaalia on löytynyt ja joskus löytyy vähän spesiaalimpaakin, kuten esimerkiksi pystykeloa, josta nyt valmiina oleva kehikko on tehty. Aikaisemmin Eino Kuitunen teki pyöröhirrestä, mutta viime aikoina pelkkahirrestä, jossa kaksi sivua on sahattu suoraksi. Sahaus on onnistunut jo jonkin aikaa kätevästi naapurissa Markku Koskisella.
– Pelkkahirressä tulee tyvihyöty käyttöön, kun hirret asettelee sopivasti vuorotellen, hän kertoo.
Eino Kuitunen taitaa myös harvinaisen perinnetaidon, hän osaa käyttää piilukirvestä.
– Tuossa naapuriin Lähteelään veistin vuonna -95 kirveellä sisäpinnat laineveistolla, semmoisia seiniä ei taida montaa olla. Sinä vuonna tehtiin Suomessa vain kolme asuinrakennusta hirrestä, Lähteelä oli yhtenä maaseutunäyttelykohteena ja kävijöitä oli kolmisen sataa.
Valmis, tuoreesta hirrestä rakennettu rakennus muuttaa hiukan muotoaan vielä ennen kuin asettuu lopulliseen muotoonsa ja kestää sitten hyvinkin sata vuotta ja ylikin, jos vain katosta pidetään huolta.
– Tuore puu kuivaa tuuman vuodessa, eli seitsemäntuumainen hirsi kuivaa ja rakennus laskehtii noin kolmen vuoden ajan, Eino kertoo.
Einon pojan Kimmo Kuitusen 185-neliöiseen taloon Leppävirralla meni 200 kiintokuutiota hirttä ja semmoisen hyvälaatuisen hirsimäärän löytäminen vaati jo vähän etsintää. Rakennusvuosi oli 2004.
– Kimmo laittoi lehteen, että ostetaan isoa suorakasvuista mäntyä, jossa latvaläpimitta on 12 metrin korkeudella yli 30 senttiä. Vastauksia tuli, mutta eipä monestakaan metsästä löytynyt kuin kymmenkunta niin isoa puuta. Sitten Siilinjärveltä löytyi isäntä, jonka metsästä löytyi tarvittava määrä ja vielä jäi monen talon tarpeet metsäänkin, Eino kertoo.
Hirsiveiston taidon Eino on oppinut tekemällä, mutta avuksi ovat olleet työteliäät geenitkin.
– Isä oli semmoinen, joka alan ammattimies, rakensi hirrestä ja muurasi, mutta oli myös suutari ja räätäli, hän kertoo eikä peitä tyytyväisyyttään, että myös pojalle ovat taidot periytyneet. Einolla olisi paljon tärkeää oppia jaettavaksi.
– Jos minä jotain osaan, niin en minä piilota sitä. Hirrestä rakentaminen aika työläs tapa rakentaa, siksi se ei kai ole tämän suositumpaa. Hirsitalo on kuitenkin tervein talo, mitä on, jos sitä ei peitetä muovilla tai muuten pilata, Eino päättää.
Hanna Lahtinen
25.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Kirkot ovat aikaikkunoita menneisyyteen. Ne ovat usein rakennuksina vanhoja ja niissä on säilynyt esineistöä, joka ympäröivässä yhteiskunnassa on usein kadonnut elämän pyörteisiin tai ainakaan tarinaa tavaran taustalla ei enää tiedetä. Suomalainen käsityötaito on vahvasti edustettuna juuri kirkkorakennuksissa ja niiden irtaimistossa. Seurakuntien kirjalliset arkistot ovat nekin arvokas tietopankki historioitsijoille ja myös esimerkiksi sukututkijoille.
Jo vuonna 1998 kirkkohallitus päätti, että kaikkien Suomen seurakuntien pitää inventoida esineistönsä. Uuraisilla asian kanssa ei ole pidetty kiirettä, mutta nyt jo toista kesää inventointia tekee Reija Teerimäki.
– Ilmoittauduin kirkkohallitukselle, että olen kiinnostunut inventointityöstä ja näin päädyin Uuraisille.
Teerimäki opiskelee kulttuuriympäristötutkimusta, nykykulttuurin tutkimusta, taidehistoriaa ja museologiaa. Hän on myös ollut töissä museoissa, joten hänellä on kokemusta luetteloinnista ja löytyypä häneltä tekstiiliartenomin tutkintokin, mistä on erityisesti kirkkotekstiilien arvioinnissa hyötyä. Graduaan hän tekee kansallispuvuista.
Uuraisten kirkko ja muut seurakunnan rakennukset ovat inventoinnin edetessä tulleet hänelle hyvin tutuksi.
– Viime kesän valokuvasin, mittasin ja tutkin kirkon ja kellotapulin läpi, sekä tein inventointia myös seurakuntakodilla ja museon niistä esineistä, jotka ovat peräisin vanhasta kirkosta, hän kertoo.
Ajankohta on sikäli erinomainen, että Uuraisten ”uusi” kirkko täyttää tänä tai ensi vuonna 120 vuotta. Lähes koko 1800-luvun paikalla oli myös kirkko, mutta se purettiin huonokuntoisena ja rakennettiin uusi, yläosastaan huomattavasti sirompi ristikirkko. Kirkon suunnitelmat laati rakennusmestari J. Wigren ja kirkon rakentajaksi valittiin Juho Kaisko Pirkkalasta. Toteutusvaiheessa mukana oli myös arkkitehti Yrjö Blomstedt.
Vanhan kirkon alttaritaulun maalatut kehykset löytyivät 1990-luvulla uudesta kirkosta paneelien alta. Tämä johtuu siitä, että vanhan kirkon materiaalia on hyödynnetty uutta kirkkoa rakennettaessa. Itse taulu on kellotapulissa.
Tämä on ehkä ainut kuva vanhasta kirkosta (1804-1904) sisäpuolelta. Kuva on löytynyt Mäntästä ja on otettu todennäköisesti purkuvaiheessa.
– Alttaritaulun ympärille on maalattu kangasdraperia kehykseksi. Alttarille on nostettu paljon tavaraa kuvaamisen takia, ei varmaan normaalisti ole tuolla lailla olleet. vanha alttaritaulu on nyt tapulissa, alhaalla oleva rippikello museon seinällä. Alttarilla olevat enkelien tai kerubien päät ovat myös museossa, Reija Teerimäki kertoo.
Uusi alttaritaulu, joka on samanlainen kuin Jämsän kirkossa, tuli kirkkoon vasta vuonna 1925 ja sitä ennen alttarilla on ilmeisesti ollut myös joku erillinen taulu tai seinään maalattu kuva, aihe on ollut yksinkertainen risti kallioiden päällä.
Inventoijan työ on todellista salapoliisityötä. Kysymyksiä on ollut paljon ja moneen on löytynyt vastauskin seurakunta-aktiivien muistista. Aikojen saatossa kuitenkin monen esineen tarina on painunut myös unohduksiin.
– Esineen arvo määrittyy tarinan ja taustan kautta, ei rahalla mitaten. Siksi kirjaaminen ja luettelointi olisi tärkeää, esineen tarinoiden keräämiseen on herätty 1990-luvulla, Teerimäki sanoo.
Tällä hetkellä Reija Teerimäkeä askarruttaa esimerkiksi kirkon alttarin vieressä olevan ikkunan lasiteos. Ulkoa päinkin huomaa, että yksi kirkon ikkunoista on erilainen, siitä puuttuu koristeellinen ristikkoyläosa ja värilaseista muodostetun suoraviivaisemman ristin muotokieli viittaa lähinnä 60-luvulle.
– 40-luvun kuvissa lasiteosta ei näy, mutta veikkaan, että se on tehty vuoden 1964 isossa remontissa, jonka suunnitteli Veikko Larkas. Hän käytti paljon lasiteoksia kirkoissa ja uudisrakennusten teoksista tiedetään suunnittelijat ja tekijät, mutta näistä remonttikohteista ei tietoa aina ole. 90-luvulla seuraavassa remontissa arkkitehti olisi halunnut poistaa sen, mutta seurakuntalaiset olivat jo niin kiintyneet erilaiseen ikkunaansa, että he eivät sitä antaneet poistaa. – Jos vain kukaan Uuraisilla tietää lasiteoksesta jotain, niin mielelläni kuulisin, minuun saa yhteyden seurakunnan työntekijöiden kautta, hän lisää. Tapuliin on myös tulostettu joitakin kuvia kirkkotekstiileistä, joiden taustatietoja haetaan, niihin voi käydä tutustumassa esimerkiksi Tapulikahvilassa keskiviikkoisin, Reija Teerimäki vinkkaa.
Myös alttarin toisella puolelle asennettu huurrelasi on peräisin todennäköisesti 60-luvulta.
– Kerroksellisuus on myös kulttuuriperintöä. Simo Koskisen kattokruunut ja kastepuu ovat uudehkoja elementtejä ja kertovat siitä, että tätä kirkkoa käytetään ja se elää ja muuttuu sukupolvien saatossa, Teerimäki sanoo.
Rijf oli kuuluisa pohjalainen kirkonrakentajasuku ja heillä oli tapana lahjoittaa aina virsitaulu kirkkoon, jota he ovat olleet tekemässä. Vanhasta kirkosta peräisin oleva virsitaulu on yksi uuden kirkon vanhimpia esineitä. Vanha on myös matala, kauniisti kaiverrettu tuoli. Saarnastuoli on puuseppämestari Otto Pellonpään tekemä ja siitä tuli niin iso, että piti tehdä pariovet, jotta valmis saarnastuoli saatiin ovesta ulos. Kastemalja puolestaan on Rafael Varhan tekemä.
Uuraislainen käsityöperinne jatkuu myös tekstiileissä, joita ovat valmistaneet esimerkiksi Eila Lehtonen ja Raili Hytönen. Kirkosta löytyy myös Uuraisten ryijy. Vanhin kirkkotekstiili löytyy sakastin kaapista ja sitä käsitellään varoen. Ikää ei tarvitse arvailla, sillä messukasukkaan on kirjailtu vuosiluku 1853. Myös punainen kalkkiliina on hyvin vanha.Uuraisten kirkko on melko runsas, niin koristelultaan kuin esineistöltään. Joskus sitä on pidetty jopa liian koristeellisena. Avointen sydänten kirkon yli tuhat sydämenmuotoista puuleikkausta aiheuttivat aikoinaan pahennusta, koska niiden epäiltiin vievän ajatukset korttipelipöytiin ja sitä kautta synnilliseen elämään. Siksipä sydämet peitettiin useiksi vuosikymmeniksi piiloon panelien alle.
Kirkosta on pidetty pääosin hyvää huolta. Ainoastaan 60-luvulla asennettu uusi lämmitysjärjestelmä on kuivattanut ilmaa niin, että moniin puuosiin on syntynyt halkeamia. Nykyään kirkko lämpiää pelleteillä.
– Valmiista inventoinnista syntyy esinetietorekisteri, myös kiinteistörekisteri on olemassa. Toistaiseksi se ei ole vielä yleisesti avoin, mutta seurakunnat voivat käyttää sitä työkaluna esimerkiksi erilaisia avustuksia haettaessa. Aivan mahtavaa olisi, jos aineisto olisi Finnan kaltaisen hakupalvelun kautta kaikkien käytettävissä, Reija Teerimäki kertoo.
Hanna Lahtinen
18.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisilla kesän leirit painottuvat alkukesään ja leirimuistot alkavat olla tältä kesältä jo talletettu. Uuraisten kunnan ja 4H:n järjestämillä leireillä teemoina oli tänä vuonna liikunta, taide ja tieteeltä vivahtava puuhailu. Leirejä on järjestetty koulukeskuksella, Hirvasella ja Kyynämöisillä.
Kyynämöinen on perinteisesti ollut taidepainotteinen kylä ja kyläyhdistyksen toimesta siellä on taideleireilty vuosikymmeniä. Tänä kesänä leirin järjestämisestä vastasi Uuraisten kulttuuritoimi ja ohjaajana toimi taiteiden tohtori Asta Huutonen, apulaisohjaajanaan Martta Stenman.
Leirillä opittiin esimerkiksi se, että niin elämässä kuin taiteessakin on valoja ja varjoja ja että niillä saadaan teokseen syvyyttä ja erilaisia tunnelmia.
Leirillä opiskeltiin myös värioppia. Oli jännittävää nähdä, miten värejä yhdistämällä saatiin eri sävyjä – ja että kun laittoi tarpeeksi montaa väriä, niin kaikesta tuli lopulta ruskeaa.
Ja sitten oli se yksi vaikea kysymys, johon pohdittiin vastausta. Mitä on taide?
– Se tarkoittaa maalauksia ja piirustuksia, tai voi se olla lauluakin, leiriläiset miettivät, mutta otsat kurtistuvat siihen tapaan, että vaikea on täsmällistä vastausta antaa. Se todettiin, että taide on aika lailla ihmiselle tyypillistä toimintaa ja tärkeä osa toista vaikeasti määriteltävää sanaa, eli kulttuuria.
– Taide on vapautta ilmaista itseään, tiivisti opettaja Asta Huutonen.
Samaan aikaan toisaalla kylällä saha surisi ja vasarat paukkuivat . Kynkkälä kuntoon III on hankkeen nimi ja sehän tarkoittaa, että Kyynämöisten kylän ja koko Uuraisten kodikkaasta kokoontumispaikasta pidetään hyvää huolta. Se tarkoittaa myös mukavaa ja touhukasta yhdessäoloa, jota myös talkoiksi kutsutaan. Tällä kertaa erityisesti ahkeroi kylän biljardiporukka, sillä pistiväthän he samalla omaa pelisaliaan priimakuntoon. Aikataulu oli talkootyölle melkoisen tiukka, sillä heinäkuun alussa Kynkkälässä juhlitaan häitä ja silloin lattian pitää olla valmis.
Hankekuvauksen mukaan Kylätalo Kynkkälän käytettävyyttä ja taloudellisuutta parannetaan muutamilla toimenpiteillä. Ravintolasaliin hankitaan ilmalämpöpumppu paikalle asennettuna ja ravintolasalin lattiapinta tukirakenteineen ja alapohjan lämpöeristys uusitaan. Tämä tehdään pääosin talkootyönä. Lisäksi hankitaan viisi kappaletta taittopöytiä eri tilaisuuksien varapöydiksi. Toimenpiteistä hyötyvät talon käyttäjät, kuten kokousten ja tilaisuuksien järjestäjät sekä kerhojen osallistujat. Rahaa JyväsRiihi myönsi hankkeeseen reilut 6000 euroa, eli 55 prosenttia kustannuksista.
Vanha lattia ei ollut varsin huono sekään, mutta kylmä ja vetoisa. Nyt permanto on eristetty vanhan talon ehdoilla ja päälle rakennettu upouusi lattia koivulankusta. Mitään kosteuksia tai muita ikäviä yllätyksiä ei lattian alta löytynyt. Ainoastaan yksi siideripullo oli jostain raittiusseurantalon lattian alle eksynyt. Rakennusporukka jäi miettimään, minkä viestin he itse rakenteisiin piilottavat.
– Edellinen lattia kesti 92 vuotta ja tälle lupaamme saman verran ikää. Emme aio olla seuraavaa remonttia tekemässä, totesi Tarmo Jeskanen.
Hanna Lahtinen
