Kun isä tikkukaramellin Ailille osti

Kun isä tikkukaramellin Ailille osti

Aili oli suosittu tytön nimi 1920-luvulla, mutta silti on hauska sattuma, että molemmat Uuraisten 100 vuoden rajapyykin saavuttaneet ovat Aileja. Aili Vääränen täytti jo 102 vuotta ja viime kesänä 100-vuotissynttäreitään juhli Aili Karala.
Aili Karala on asunut jo pitkään Rivikuukassa omassa viihtyisässä kodissaan, jossa on paljon muistoja pitkän elämän varrelta. Tämän tästä paikalle pyrähtää myös pojantytär Katja Karala-Kyppö tyttärineen ja tuo eloa ja vilskettä Ailinkin päivään.
Lilja, Miina ja Hilda-Lyydia elävät hyvin erilaista lapsuusaikaa kuin isomummo Aili melkein sata vuotta aikaisemmin.
– Lapsuus oli mukavaa aikaa, olin vanhin lapsista ja minulla oli kaksi pikkuveljeä. Naapurissa oli onneksi tyttöjäkin, Aili muistelee. Tummia pilviä oli tulevaisuuden yllä, mutta lapsuuden Aili sai kuitenkin elää rauhallisessa Suomen maassa ja lapsuuden joulutkin ovat piirtyneet muistoihin kauniina. Eräänä jouluaamuna sängyn vierellä tuolin päällä oli ihan oikea tikkukaramelli, jonka isä oli Hännis-Matin kaupasta hakenut.

– Tuon omenapuun minä istutin vuonna -43. Puita oli kaikkiaan neljä ja yksi on vielä jäljellä ja tekee hyviä punakaneliomenoita, kertoo Aili Karala. Myöhemmin omenapuu on saanut seurakseen leikkimökin. Katja, Lilja, Miina ja Hilda-Lyydia piipahtavat usein Ailia tervehtimässä.

Ala- ja jatkokoulu oli jo käyty ja Aili Taipale oli 15-vuotias kun talvisota syttyi.
– Pelättiin kauheasti, kun venäläiset pommikoneet lensi ylitse. Talvisodan aikaan oli kova pakkastalvi ja silloin niitä koneita näkyi paljon, Aili muistaa. Jyväskylää pommitettiin talvisodassa kaksi kertaa, 29. ja 31. joulukuuta 1939. Kaupungissa valmistettiin tykkejä sekä jalkaväen aseita ja myös junarata oli vihollisen tähtäimessä. Luonetjärvellä oli uusi lentokenttä. Ailikin lähti jo nuorena Tikkakosken tunnelille töihin hylsyjä ja aseita tekemään. Matkat hän polki polkupyörällä kotoa Pirttimäentieltä.
– Voi, että miten lasta väsytti se kolmivuorotyö. Isä lähti helmikuussa -40 rintamalle. Hän oli syntynyt 1898 ja melkein jo vanhan puoleinen, mutta kaikki kelpasivat, Aili kertoo. Isä haavoittui melkein heti ja joutui Helsinkiin sairaalaan, josta juhannusaattona pääsi kotiin.
– Sotajoulut oli tietysti aika puutteellisia. Kahvi oli kortilla, mutta jos hyvin kävi, niin Paanalan Esan kaupasta sitä sai. Meillä oli onneksi sitä viljelysmaata vähän ja karjaa, niin se auttoi paljon. Äiti kehräsi villasta lankaa ja siitä tehtiin sitten lakit lahjaksi, hän muistelee.

Miina Kyppö päätti, että hänen soittimensa on viulu ja hän onkin jo aika taitava. Miina pitää myös hyvää huolta soittimestaan. – Ensin pitää puhdistaa jousi hartsilla, muuten se ei soi kauniisti, hän kertoo. Miina ei olekaan suvun ensimmäinen viulisti, vaan myös Ailin mies Veikko Karala soitti viulua yhdessä pelimanni Sulo Lapin kanssa.

Vuonna 1943 Aili meni naimisiin Veikko Karalan kanssa, joka myös oli sodassa korsuun osuneesta kranaatista kylkeen haavoittunut. Ailista tuli miniä Malvilan taloon Hiirolaan hiukan lähemmäksi kirkonkylää. Vanhemmat lapset Riitta, Kaija ja Pentti syntyivät jo 40-luvulla ja myöhemmin vielä nuorimmainen Mika. Vanhin lapsista on jo 80 vuotta täyttänyt, mikä Ailia vähän naurattaa. Vanhemmat lapset perheineen asuvat Riihimäen seudulla, mutta Mika jäi kotikulmille ja nyt kotitaloa asuttaa lapsenlapsi Katja perheineen.
– Ikävä on, että taas eletään niin sotaista aikaa, rauha olisi niin paljon parempi kaikille, Aili huokaisee.
Maailma on Ailin pitkän elämän aikana muuttunut ja monenlaisesta myllerryksestä on selvitty. Muutama vuosi sitten oli korona, mutta koska Aili oli jo kokenut Skypen ja tabletin käyttäjä, niin viestintä kauempanakin asuvien läheisten kanssa onnistui melko hyvin.
– Nyt minä puhun videopuheluita, mutta hyvin muistan, kun Peltolassa oli puhelinkeskus, Mirja tai Toini vastasi keskuksessa ja Toini vielä hauskasti venytti keskus-sanaa, Aili toteaa.
Kesällä juhlittiin 100-vuotisjuhlia suvun kesken. Lapsenlapsia on 13 ja lapsenlapsenlapsia iso liuta.
– Ailin bravuuri on juhannusletut, niitä me jälkipolvet kokoonnumme aina syömään, Katja Karala-Kyppö kertoo.

Hanna Lahtinen

Joulupukki haki kuusen Korvatunturille Kyynämöisiltä

Joulupukki haki kuusen Korvatunturille Kyynämöisiltä

Korvatunturille saakka oli kiirinyt tieto, että Kyynämöisillä kasvaa erikoisen tuuheita ja kauniita joulukuusia. Eivät ne tietenkään itsestään tuuheiksi muutu, vaan kevättalvesta käyvät puuamattilaiset Jouko Mäkinen ja Marta López de Mäkinen parturoimassa niitä hieman ja kun riittävän monta vuotta ahkeroi, ovat Kyynämöisten joulukuuset oikeita muotovalioita.
– Koemielessä laitettiin vanhalle perunamaalle kuusia kasvamaan 14 vuotta sitten, ihan suomalaista, mutta myös hopeakuusia ja palsamipihtaa. Nyt neljän vuoden ajan niistä on myyty kuusia koteihin, Jouko Mäkinen kertoo.
Pukki pyörähtää tällä viikolla Korvatunturilla katsomassa tonttujen touhuja, mutta palaa jälleen ensi lauantaina Kyynämöisille ja silloin on mahdollisuus vielä käydä hankkimassa se kylän komein kuusi tai sitten vain istahtaa nuotiolle pukin kanssa turisemaan ja makkaraa paistelemaan tai nauttimaan Titta-tontun glögiä. Erityisesti pukki ilahtuu lapsivieraista, mutta tykkää kyllä aikuisistakin.
– Joulu on kaikkien juhla, pukki vakuuttaa.
Joulukuusimaa löytyy aivan Kyynämöisten entisen kaupan kulmalta ja myös Facebookista nimellä Kyynämöisten joulukuuset.

Vilinää ja vilskellä metsän keskellä Kangashäkissä

Vilinää ja vilskellä metsän keskellä Kangashäkissä

Kangashäkissä toteutettiin tänä vuonna oma Tonttupolku taianomaisissa luontopolku Kontionjäljen maisemissa.
Tempauksen takana olivat kissamuseon hengetär Irma Pölykangas ja Arto Valkonen. Mukaan lähti myös kyläyhdistys Kangashäkkiset ry.
Tapahtuma löysi heti yleisönsä. Noin 50 rohkeaa isompaa ja pienempää kulkijaa suunnisti valaistulla polulla kohti Konttikorven laavua riisipuuron syöntiin ja nuotiomakkaran paistoon. Iloinen puheen porina Wau-huutojen kera kuului sähkövaloin toteutettujen valaistuksien kohdalla. Valoporoja, tonttuja, valonauhoja, patterivaloja ja lyhtyjä oli polun varrella luoden satumaista tunnelmaa pimeään metsän siimekseen. Laavulla lapset koristelivat innokkaasti paikalle tuodun joulukuusen, välillä temmeltäen pimeässä metsässä. Jopa liukureitakin testattiin vähäisessä lumessa. Hauskaa tuntui olevan kaikilla.
– Työtähän tässä oli kaiken suunnittelussa ja toteuttamisessa, mutta onneksi saimme Kangashäkkiset ry.n puheenjohtaja Esko Paloselta lainaksi pitkiä sähköroikkia niin se helpotti paljon. Pitkään olin tätä suunnitellut ja pohtinut, mutta näin positiivisen kokemuksen jälkeen uusitaan tapahtuma taas ensi vuonna, jos terveenä ollaan ja jaksetaan tuumii Irma Pölykangas.

Ikäihmiset toivovat lisää penkkejä Uuraisten torille

Ikäihmiset toivovat lisää penkkejä Uuraisten torille

Pienessä kunnassa onnistuu vielä tärkeän asian saattaminen asiasta vastuussa olevan viranhaltijan tietoon suhteellisen sutjakkaasti.
Viime viikolla vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja Mariitta Kuitunen toi kirjallisen aloitteen Uuraisten tekniselle johtajalle Tiina Löytömäelle. Aloitteessa toivottiin selkeäsanaisesti penkkejä lisää torille ja kaikille niille alueille, joissa liikkuu ikäihmisiä ja liikuntarajoitteisia.
– Vaikka Uurainen on nuorekas kunta, tässä kirkonkylällä ikäihmisten määrä lisääntyy. Olisi tosi tärkeää, että jo kotiovesta lähtiessä tietää, että tarvittaessa pääsee jalkoja lepuuttamaan. Asia on ollut pitkään esillä ja tilanne esimerkiksi torilla on aika ajoin ollut parempi, mutta esimerkiksi viime kesänä huono, Mariitta Kuitunen sanoo.
Torilla on kiinteitä graniittipenkkejä, mutta ne ovat osin melko matalia, joista ylösnousu voi olla vaikeaa.
Kotiovesta ulos lähteminen on sekä fyysisen, että henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä asia ja edistää sitä, että siellä kotona pärjää mahdollisimman pitkään.
Aloitetta kipaisi vastaanottamaan myös kunnan tekninen isännöitsijä Markus Malmikallio ja olemasaolevien ja todennäköisesti tulevien penkkien paikkojen kartoitus alkoi heti.
– Meillä on tällä hetkellä parikymmentä penkkiä ympäri kylää. Ne jakaantuvat yhtä laajalle alueelle kuin on kevytväyliä. Peruspenkit maksavat 350 euroa kappale, eli kunnan talous ei muutaman lisäpenkin hankkimiseen kaadu. Toisaalta voisi myös kysyä vaikka joltain paikalliselta yritykseltä tarjousta, jos hankittaisiin kerralla useampi uuraislaisena tuotantona, Malmikallio suunnittelee.
Myös eri yrittäjien sponsoroimat nimikkopenkit, vaikka lahjoittajan laatalla varustettuna, olisi hyvä tapa lisätä keskustan toimivuutta ja viihtyisyyttä.
– Ilkivalta ei ole ollut Uuraisten penkkien riesana kuin hyvin vähäisessä määrin, ainakin nuoret ovat Uuraisilla fiksuja, Markus Malmikallio sanoo.
Vanhus- ja vammaisneuvosto on lakisääteinen elin, jollainen on oltava jokaisessa kunnassa ja jonka tehtävänä on seurata ja edistää ikäihmisten ja vammaisten elinoloja kunnassa, osallistua palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseen sekä vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon.
– Meillä on hyvä ja aktiivinen vanhus- ja vammaisneuvosto, joka tarttuu nimenomaan käytännön asioihin. Siihen kuuluu edustus molemmista eläkeläisjärjestöistä, seurakunnalta ja kunnalta. Ensi kesäkuussa valitaan vaalien jälkeen uusi neuvosto, kertoo neuvoston puheenjohtajana toimiva vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill.

Hanna Lahtinen

Talouden tasapainottamisohjelma mahdollistaa ylijäämäisen talousarvion vuodelle 2025

Talouden tasapainottamisohjelma mahdollistaa ylijäämäisen talousarvion vuodelle 2025

Uuraisten kunnanjohtaja Juha Valkama ja juuri luottamustoimessa aloittanut kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Mattila esittelivät Uuraisten kunnan talousarviota ja ennakoivat tilinpäätöstä viime viikolla helpottuneen positiivisissa tunnelmissa.
Kuntatalouden ennakoimattomuus on nykypäivää ja jossain vaiheessa vuotta näytti todella synkältä, nyt jo huomattavasti paremmalta.
Uuraisten kunnan valtuusto hyväksyi kesäkuussa talouden tasapainottamisohjelman vuosille 2025-2028. Taustalla oli yli miljoonan euron alijäämäinen tillinpäätös vuodelta 2023, ja vuosi 2024 on rakennettu myös alijäämäiseksi -165 000 euroa.
– Uurainen on onneksi vielä tilanteessa, jossa talouden tasapainottamista voidaan tehdä ennakoivasti ja oma-aloitteellisesti. kunnanjohtaja Juha Valkama sanoo.
Talousarvion laadintaa ohjasi kunnanvaltuuston hyväksymä talouden tasapainottamisohjelma, josta ainoa merkittävä poikkeama on Kyynämöisten koulun määrärahojen sisällyttäminen talousarvioesitykseen. Kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, ettei Kyynämöisten koulun toiminta lakkaa 31.7.2025.
Yhteensä noin 400 000 euron säästötoimenpiteillä kyetään kompensoimaan kulujen arvioitua kasvua vuonna 2025.
Kunnanhallitus päätti myös esittää valtuustolle, että Uuraisten kunnan talouden tasapainottamisohjelmaa 2025-2028 seurataan ja päivitetään vuosittain valtuustotasolla, viimeistään seuraavan vuoden talousarvion ja sitä seuraavien taloussuunnitelmavuosien laadintaohjeen hyväksymisen yhteydessä.
Talousarvioesityksen 2025 mukainen toimintakate on yhteensä -12 860 000 euroa. Toimintakate muodostuu toimintatuottojen (5 930 000 euroa) ja toimintakulujen (-18 791 000 euroa) erotuksesta, joka tulee kattaa pääasiassa verotuloilla ja valtionosuuksilla. Toimintakatteen kasvua selittää suurimmaksi osaksi kunnan rahoitusosuus (296 000 euroa) Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalueelle, mihin kunta saa vastaavan rahoituksen yleiskatteellisen valtionosuuden kautta.
Verotuloarvio vuodelle 2025 on 7 425 000 euroa. Valtionosuuksien arvioidaan vuonna 2025 olevan vajaat seitsemän miljoonaa euroa. Rahoitustuotot ja –kulut ovat -233 000 euroa. Kiinteistöveroprosenteissa ei tapahdu muutoksia, mutta tuloveroprosenttia korotettiin 9,0 prosentista 9,2 prosenttiin. Käytännössä veronkorotus tuo suurin piirtein sen summan, mikä olisi ollut Kyynämöisten koulun laskennallinen säästö vuodessa.
Kyynämöisten koulun lakkautustarve on nyt ainakin toistaiseksi väistynyt, eikä talousarvioon ole kirjattu mitään vuosimäärää, jonka jälkeen tilannetta mahdollisesti arvioitaisiin uudelleen. Prosessi on ollut aika ajoin kivulias, mutta myös rakentava. Kyynämöisten koulun oppilaiden vanhemmat ja kyläläiset aktivoituivat puolustamaan kouluaan.
–Minusta se kertoo kuntalaisten kiinnostuksesta, uskosta avoimuuteen ja demokratiaan sekä omiin vaikuttamismahdollisuuksiin, mikä on todella hyvä asia, Samuli Mattila toteaa ja lisää, että kaikki mielipiteet ja perustelut niin puolesta kuin vastaan on kuultu ja niiden, sekä talouslukujen perusteella on muodostettu kokonaiskuva tilanteesta.
Vuosikatteeksi muodostuu 1 321 000 euroa. 1 159 000 euron poistojen jälkeen tilikauden tulos on talousarvion mukaisesti 177 000 euroa ylijäämäinen.
Uuraisten kunnan nettoinvestointimenot ovat ensi vuonna hyvin maltilliset, vain reilut 600 000 euroa. Investointeja kohdennetaan muun muassa yleisiin teihin ja kadunrakennukseen, vesi- ja viemärilaitokseen sekä opetus- ja kulttuuritoimen useisiin investointeihin. Lainan lyhennykset ovat noin 3,4 miljoonaa euroa. Tulorahoituksen, eli vuosikatteen, lisäksi rahoitustarvetta on tarkoitus kattaa velalla, jota on varauduttu nostamaan enintään kolme miljoonaa euroa. Kunta pystyy kuitenkin vähentämään velkaansa enemmän kuin ottaa uutta.
Uuraisten kunnanvaltuusto kokoontuu ensi maanantaina.

 

Turhia huoli-ilmoituksia ei ole: Kaveria ei jätetä tänäänkään

Turhia huoli-ilmoituksia ei ole: Kaveria ei jätetä tänäänkään

Hyvinvointialueet ovat järjestäneet lähes kaikkien suomalaisten sosiaali- ja terveyspalvelut vuoden 2023 alusta lähtien. Käynnistysvaikeuksia ja kasvukipuja on ollut, mutta myös onnistumisia ja aitoa tahtoa tehdä asiat hyvin.
Pari viikkoa sitten Uuraisilla osallistuttiin etäyhteydellä Hyvinvointialueen kuntaneuvotteluihin yhdessä Petäjäveden, Multian, Keuruun ja Jämsän kansa. Yhdessä pohdittiin, miten milläkin osa- alueella on mennyt ja mitkä asiat ovat missäkin kunnassa onnistumisia tai haasteita. Yllätys ei ollut, että Uuraisilla toimiva terveysasema on edelleenkin se, mihin ollaan erityisen tyytyväisiä. Plussapuolella hyvinvoinnin kannalta ovat myös monipuoliset liikuntamahdollisuudet, aktiivinen järjestötoiminta, joustava organisaatio ja hyvä perusopetuksen taso. Haasteita ovat järjestöpuolella aktiivien ikääntyminen, sekä kautta linjan resurssien, eli käytännössä rahan puute ja sen seuraukset.
Esittelyssä oli myös kehitteillä oleva hyvinvointitarjotin, jonka tavoitteena on koota erityisesti kolmannen sektorin toimijat samasta paikasta tavoitettaviksi ja jonka työkaluna toimii Lähellä.fi-palvelu.
Yhteisen osuuden jälkeen jakauduttiin ryhmiin pohtimaan ajankohtaisia asioita. Ikääntyvien ryhmän keskusteluissa nousi esiin huoli huolesta.
Useimmille meistä tulee elämässä vastaan tilanteita, jolloin olemme huolissamme läheisestämme. Jokin asia perheenjäsenen, kaverin tai tuttavan käytöksessä herättää huolta ja vaivaa mieltä. Asiaa ei kannata jäädä kovin pitkäksi aikaa yksin pohtimaan. Keskustelu asianomaisen kanssa on totta kai luontevin vaihtoehto, mutta aina se ei tuota tulosta ja huolen kohteen omaa yhteydenottoa esimerkiksi hyvinvointialueen palveluihin.
Huoli-ilmoitus on yksi reitti päästä asiakas- ja palveluohjauksen piiriin, jossa asiakasta ohjataan yksilöllisesti ja hänen palvelutarpeensa selvitetään RAI-toimintakykymittaristoa hyödyntäen. Tarvittava tuki- ja palvelukokonaisuus suunnitellaan yhdessä asiakkaan, läheisten tai muun verkoston kanssa.
Lastensuojelu- tai mielenterveyshuoli-ilmoitukset ovat tutumpia, mutta jos esimerkiksi naapurissa asuvan vanhuksen tilanne mietityttää, niin huoli-ilmoitus hänestä kertoo välittämisestä.
– Moni ikääntyvä ihminen kokee epävarmuutta omasta pärjäämisestään, varsinkin jos ei ole lapsia tai muita läheisiä lähellä. Niin moni asia on muuttunut, että yhteyden ottaminen tuntuu vaikealta ja se saattaa lykkääntyä ja kynnys kasvaa, Aino Arponen Eläkkeensaajista kertoo.
– Kaikkein helpointa huoli-ilmoitus on tehdä soittamalla hyvinvointialeen huoli-ilmoitusnumeroon. Huoli voi liittyä melkein mihin vaan. Huoli voi olla itsestä, läheisestä, naapurista, ei tarvitse yhtään miettiä, voinko minä soittaa, turhia huolipuheluja ei ole. Myös me ammattilaiset soitamme huolipuheluja, kun tiedämme, että nyt on sellainen asia, mitä en voi itse hoitaa, sanoo hyvinvointialueen pohjoisen alueen varhaisen tuen palveluvastaava Satu Rautio-Hämäläinen.
– Matalalla kynnyksellä kannattaa soittaa, siellä vastaavat ammattilaiset, jotka ottavat huolen vakavasti. helluntaiseurakunnan pastori Jyrki Hakonen lisää.
– Minusta ainakin olisi erittäin hyvä, jos minusta tehtäisiin huoli-ilmoitus, jos siihen tulee tarvetta. Se on välittämistä, lisää Mirja Kaartinen SPR:stä.
Uuraisilla puhelinnumero on 014 266 3081.
– Tämä numero kannattaa pistää ihan jääkaapin oveen, koskaan ei tiedä, milloin sille on tarvetta, Aino Arponen päättää.
Ensi viikon lehdessä kooste Toivakan kuntakuulemisesta.

Hanna Lahtinen

Lisätietoa:
Huoli läheisestä | Keski-Suomen hyvinvointialue