Vesiosuuskunta Uurainen muutoksen pyörteissä

Vesiosuuskunta Uurainen muutoksen pyörteissä

Vesiosuuskuntamalli on ollut käytännössä ainut tapa saada niin kattava vesi- ja viemäriverkosto haja-asutusalueille Suomessa. Uuraisilla vesiosuuskuntia on useita. Vesiosuuskunta Uurainen, sekä Kyynämöisten ja Hankalan vesiosuuskunnat toimivat kokonaan Uuraisten alueella, Kuikan vesiosuuskunta ja Hirvaskylän vesihuolto-osuuskunta toimivat useamman kunnan alueella.
Vilkkainta vesiosuuskuntien perustamisen aikaa oli vuosituhannen vaihde ja silloin alkanut infran rakentaminen on jatkunut pikkuhiljaa hiljentyvällä vauhdilla. Tällä hetkellä vain Kyynämöisten vesiosuuskunta on laajenemassa Virtasalmentien suuntaan.
Uuraisten vesiosuuskunnan perustaminen ja hankkeet liittyvät vahvasti vuonna 2006 rakennettuun runkolinjaan Uuraisilta Jyväskylään.
Vesiosuuskunnissa on tehty ja tehdään valtava määrä vapaaehtoistyötä. Toisin kuin yleensä talkootyössä, vesiosuuskuntatoiminnassa ollaan myös tekemisessä suurten rahasummien kanssa. Rahaa rakentamiseen on saatu Ely-keskukselta ja kunnalta, sekä luonnollisesti liittymämaksuista. Verkoston rakentamista on tuettu myös lainarahalla. Osuuskunta otti lainaa pankista ja antoi edelleen osakkaille liittymät osamaksulla, jopa 25 vuoden maksuajalla. Osakkaille järjestely on ollut erittäin edullinen ja helppo tapa saada oman kodin vesijärjestelmä lain vaatimalle tasolle ja toimintavarmaksi. Tällä hetkellä Vesiosuuskunta Uuraisen osakkaita on noin 250, joista aktiivikäyttäjinä 220 taloutta.
Taloudellisten näkökulmien lisäksi vesihuoltotoimintaan liittyy erittäin vakavasti otettavia vastuukysymyksiä. Käyttöveden on oltava puhdasta sekä turvallista kaikissa olosuhteissa ja jätevettä ei saa päästä vuotamaan maastoon tai vesistöihin. Vesiosuuskunta on näistä asioista vastuussa ja asioiden mennessä vikaan, voivat korvausvastuut olla huomattavia.

Yleinen linja Suomessa on ollut, että ns. valmiit vesiosuuskunnat liittyvät kunnallisiin vesilaitoksiin. Myös Vesiosuuskunta Uurainen on käynnistänyt selvitystyön yhdistymisestä kunnan vesilaitokseen.
– Elämme muutoksen aikaa ja tulevaisuus näyttää, mitä tapahtuu. Toimintaympäristö on muuttunut aika rajusti ja lakisääteiset tehtävät alkavat olla sellaisia, että vapaaehtoisvoimin hoitamisen aika alkaa olla ohitse, kertoo Vesiosuuskunta Uuraisen puheenjohtaja Taru Rytkönen.
Uuraisilla on perustettu yhdistymistä selvittävä ja valmisteleva ”vesinyrkki”, johon kuuluvat Uuraisten kunnan vesilaitos, Hirvaskylän vesihuolto-osuuskunta, Kyynämöisten vesiosuuskunta, Hankalan vesiosuuskunta ja Vesiosuuskunta Uurainen. Selvitystyön tarkoitus on luoda pohja vesiosuuskuntien sekä kunnan vesilaitoksen yhdistymiselle, mutta varsinaiset päätökset tekee jokaisen vesiosuuskunnan osuuskuntakokous ja Uuraisten kunta omissa toimielimissään.
– Vesinyrkin aloituskokous oli viime viikolla. Työ alkaa tietojen keräämisellä. Lokakuussa käydään läpi tekniset ja toiminnalliset tiedot, sen jälkeen taloudellinen tilanne, sekä sopimukset ja saadut avustukset. Seuraavaksi selvitetään yhdistymisen edelletykset ja laaditaan yhdistymisasiakirjat. Loppuraportti annetaan 30.6.2025. ja tämän jälkeen alkavat varsinaiset yhdistymisneuvottelut, jos niihin mennään, kertoo Uuraisten kunnan tekninen johtaja Tiina Löytömäki.
Vesiosuuskunnan hallitukseen ei koskaan ole ollut jonoa, tällä hetkellä Taru Rytkösen lisäksi hallitukseen kuuluvat varapuheenjohtaja Teppo Flyktman, Terho Heimonen, Pertti Huutonen, Jari Kärkkäinen ja Hannu Lahtinen, varajäseninä Erkki Hartikka, Helena Kulmala ja Juha Tuunanen.
– On hyvä muistaa, että vesiosuuskunnalla ei ole yhtään asiakasta, vaan osuuskunta tuottaa palveluja osakkailleen – eli omistajilleen, lisää toimitusjohtaja Jaana Hirsjärvi, joka palkattiin tekemään mahdolliseen yhdistymiseen johtavaa selvitys- ja valmistelutyötä. Alkuperäisenä osakkaana hän tuntee hyvin Vesiosuuskunta Uuraisen kuviot ja hänellä on myös alan koulutus.
Selvitystyön tavoitteena on löytää vesiosuuskunnan osakkaiden kannalta paras ratkaisu.
Esimerkiksi vesinäytteiden ottaminen on hoidettu vapaaehtoistyönä, mutta lain tiukentumisen myötä se ei ole enää mahdollista, vaan osuuskunta ostaa tällä hetkellä palvelun kunnalta.

Vesiosuuskunta Uurainen on lähestynyt osakkaitaan tiedotteella, jossa osakkailta valmistellaan tuleviin muutoksiin ja toivotaan kolmea asiaa:
Ensiksi kiinteistön omistaja huolehtii siitä, että pumppaamon kansi on turvallinen ja suljettu siten, ettei putoamisvaaraa ole.
–Esimerkiksi nippuside riittää yleensä lukitukseksi. Tärkeintä on, ettei kukaan ulkopuolinen mene kurkistelemaan ja mahdollisesti tiputtamaan kaivoon jotain sinne kuulumatonta, Taru Rytkönen sanoo.
Toiseksi toivotaan, että omistaja tutustuu omaan pumppaamoonsa ja sen käyttöohjeisiin.
– Oman pumppaamon toimintaperiaatteet kannattaa ottaa haltuun nyt, kun tukea on vielä saatavissa. Ennemmin tai myöhemmin tulee se aika, että apua ei ole enää saatavissa muualta kuin maksullisia huoltopalveluja tarjoavilta yrityksiltä. Kannattaa siis opetella tekemään ne asiat, jotka on mahdollista tehdä itse. Pumppaamot eivät ole periaatteeltaan monimutkaisia, mutta turvallisuus- ja hygienia-asiat on otettava huomioon kaikissa huoltotöissä, vesiosuuskunnan tiedotteessa kerrotaan.
Kolmas kohta koskee vikatilanteita. Juuri näissä on vuosien varrella tehty valtava määrä ilmaista vapaaehtoistyötä ja joskus riennetty apuun jopa kesken jouluaterian.
Nyt osuuskunnan hallitus toivoo, että vikatilanteessa omistaja tarkastaa itse ensimmäisenä pumppaamon tyypin, testaa pumpun toimivuuden mahdollisella pakko-ohjauspainikkeella, testaa korjaantuuko häiriö sähköjen katkaisemisella noin minuutiksi, tarkastaa pumppaamon ja vippojen likaisuuden ja mahdollisuuksien mukaan puhdistaa ja testaa vipat, jos kyseessä on vipallinen pumppaamo. Vasta mikäli nämä toimenpiteet eivät auta, voi apua tiedustella osuuskunnan päivystyspuhelimesta tai mahdollisten myöhempien ohjeiden mukaan erikseen nimetyiltä osuuskunnan yhteistyökumppaneilta.
– Kiinteistöpumppaamojen vikatilanteisiin reagointi on kaatunut muutaman hallituksen jäsenen hoidettavaksi, eikä näin voi enää jatkua. Kestävä ja myös väistämätön ratkaisu on se, että jokainen ottaa jatkossa enemmän vastuuta oman kiinteistönsä kiinteistöpumppaamosta, Taru Rytkönen toteaa.
Yhä vieläkin ongelmia aiheuttaa aines, joka ei kuulu viemäriin.
– Terveyssiteet, vanupuikot, kahvinporot, kinkkurasva, ehkäisyvälineet, näiden paikka ei ole viemärissä, Jaana Hirsjärvi muistuttaa.
Osuuskunta järjesti elokuussa osakkailleen kolme koulutusiltaa kiinteistöpumppaamojen huoltamiseen. Niihin osallistui noin 50 osakasta, joista yli puolet naisia. Tulossa on myös koulutusvideo, jonka avulla jokainen voi tutustua oman aikataulunsa mukaan.
Mikäli selvityshanke etenee siihen, että Vesiosuuskunta Uurainen sulautuu Uuraisten kunnan vesilaitokseen, saattaa se ainakin alkuvaiheessa laskea asiakkaaksi muuttuneen osakkaan vesimaksujaa. Kiinteistöpumppaamot siirtyisivät kuitenkin tällöin lopullisesti kiinteistöjen omistajien vastuulle. Eli vesimaksujen osalta muutos olisi osakkaiden kannalta edullinen, mutta samalla vastuu oman kiinteistön tekniikasta lisääntyisi.
Asiasta on tiedotettu kolmella tiedotteella tämän vuoden aikana, mutta vasta postilaatikoihin jaettu paperi sai monet reagoimaan. Facebookissa käynnistyi kiivas keskustelu, johon osallistuneista suuri osa ei ollut edes vesiosuuskunta Uuraisen osakkaita. Suora palaute hallituksen jäsenille on ollut aivan toisenlaista.
– Puhelinsoitot ja sähköpostiviestit ovat olleet hyvin asiallisia ja keskustelemalla on saatu moneen asiaan selvyys, Jaana Hirsjärvi toteaa

Lisätietoa: www.vesioskuurainen.fi

Edit 11.9. korjattu virheellinen tieto kunnan perimästä vesitaksasta.

Rento ja kiltti jäi eläkkeelle

Rento ja kiltti jäi eläkkeelle

Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun saan tehdä töitä uuraislaisten nuorten parissa elämän mutkikkaalla polulla, totesi seurakunnan nuoriso-ohjaaja Merja Kinnunen PaikallisUutisten haastattelussa noin 10 vuotta sitten. Silloin työvuosia oli takana jo yli 30. Nyt 40 vuoden uran jälkeen Merjan jäädessä eläkkeelle, ajatukset ovat yhä samat.
Merjan läksiäisiä vietettiin seurakuntakodilla viime torstaina, Teivaalan Tuvan hyvän ruuan ja vuosien varrella kertyneiden yhteistyökumppaneiden ja ystävien kesken.
24-vuotias kinnulalainen Merja Huuskonen tuli valituksi Uuraisten seurakunnan ensimmäiseksi nuoriso-ohjaajaksi vuonna 1984. Merjaa valitsemassa olivat muiden mukana Simo Koskinen, Tellervo Lehtoranta ja Mauno Kaartinen, joista kaksi viimeksi mainittua myös pitivät puheen hänelle läksiäisjuhlassa, jota vietettiin viime torstaina.
Tellervo Lehtoranta teki Merjasta myös ensimmäisen haastattelun elokuun alussa vuonna -84. Silloin hän oli ehtinyt jo kokea ensimmäiset rippileirinsä, mutta ei ehkä arvannut, että leirejä olisi edessä vielä yli 80, mikä tarkoittaa, että leirielämän ”hyvin nukuttuja öitä” mahtuu hänen elämäänsä reilun kahden ja puolen vuoden edestä ja monessa perheessa Merjan leiriohjauksesta ehdittiin nauttia kahdessa sukupolvessa. Jutun lopussa tuore nuoriso-ohjaaja esitti itselleen toiveen: ”Kun vain aina osaisi olla oma itsensä”. Merja on osannut ja juuri siksi hänestä pidetään niin paljon.
Vaikka nuoret ovatkin olleet Merja Kinnusen pääasiallinen työn kohde, pienessä seurakunnassa työnkuva on ollut paljon laajempi. Esimeriksi Sirkka Salminen muisteli lukuisia näytelmäprojekteja, joita hän on ollut Merjan kanssa toteuttamassa.

– Laita siihen, että Merja on ihan huippu, pyysi viime kesän rippikoululainen Jimi Friman, jonka albaa Merja Kinnunen pistää ojennuksen.

Valkokankaalla pyörinyt kuvakavalkadi osoitti, että yksi Merjan erinomaisista ominaisuuksista on ollut heittäytymisen taito.
Juhla oli hyvin Merjan näköinen, mutkaton, pokkuroimaton, paljon pitkiä halauksia sisältävä, sekä hauska. Muitakin Merjaan liitettyjä adjektiiveja juhlassa lueteltiin.
– Kysyin meidän koulun nuorilta, että millainen Merja heidän mielestään on ja eniten häntä luonnehdittiin sanoilla ”rento ja kiltti”, kertoi koulukeskuksen rehtori Sami Pasanen. Hän ja kaikkien kyläkoulujen edustajat kiittelivät vuolaasti toimivaa yhteistyötä, ”Merjan kerhot” ovat nauttineet suurta suosiota. Höytiän koulun johtaja Jouni Hämäläinen antoi myös erityiskiitoksen siitä, että Merjan kanssa on voinut keskustella myös aidosti tärkeistä asioista – kuten Kivijärven kalakanasta.
Ilman itkua juhlasta ei tietenkään selvitty, mutta henkistä nenäliinaa tarjosi sankari itse.
– Jos joskus jossain tarvitaan sijaista tai muuten henkilöä, joka tykkää toimia nuorten parissa, niin minua voi kysäistä.

Hanna Lahtinen

Kyynämöisten kyläkoulun säilyttäminen on satsaus tulevaisuuteen

Kyynämöisten kyläkoulun säilyttäminen on satsaus tulevaisuuteen

Uurainen haluaa lakkauttaa Kyynämöisten kyläkoulun. Kyynämöisten koululla, kuten muillakin kyläkouluilla, käydään koulua niin ainutlaatuisissa ja elämänläheisissä olosuhteissa, että etenkin nykypäivänä tämä ainutlaatuisuus tulisi ymmärtää ja säilyttää.

Kyläkoulujen puolestapuhuja, Jyväskylän Yliopiston kasvatustieteen, erityisesti opettajankoulutuksen, professori Eira Korpinen on koonnut tutkimustietoa kyläkouluista toimittamaansa Eläköön kyläkoulut -kirjaan (2010). Hän on esimerkiksi tutkinut 30 vuoden ajan peruskoululaisten minäkäsitystä ja terveen itsetunnon kehittymisedellytyksiä. Korpinen kirjoittaa, että kyläkoulujen etuihin kuuluvat läheiset ihmissuhteet ja jokainen tuntee toisensa. Oppilas pystyy luomaan henkilökohtaisia suhteita kouluyhteisön jäseniin ja sosiaalistua yhteisössä, jossa on eri-ikäisiä lapsia ja aikuisia. Pienessä koulussa oppilas kokee olevansa tärkeä henkilö ja keskeisessä asemassa. Pienessä ryhmässä erilaisille oppijoille voidaan sallia enemmän tilaa ja vapautta toimia yhteisössä ja toteuttaa omia toiveitaan, harrastuksiaan ja lahjakkuuttaan. Tämä kokemus edistää lapsen elämisen perusmotivaatiota, jonka taustalla on itsensä hyväksyvä ja itseään arvostava henkilö.
Meidän mielestämme juuri tämä itsetunnon myönteinen kehittyminen on yksi pienten kyläkoulujen tärkeimpiä valttikortteja nykyajan somekeskeisessä maailmassa. Kyläkouluilla rakennetaan välituntisin majaa lähimetsikössä ja kaikki oppilaat voivat halutessaan pelata jalkapalloa, koska kaikki mahtuvat samalle kentälle ja pihalle. Mikä itsetunnon kohotus onkaan, kun iso ylemmän luokan oppilas antaa syötön pienelle ekaluokkalaiselle! Näillä kokemuksilla voi olla valtavan suuri merkitys lapsen tulevaisuudelle.
Mielestämme lapsen itsetunnon kehityksen tukeminen elämänmakuisessa kyläkoulussa on satsaus tulevaan. Kyläkoulu ei ole asia joka vain nielee kunnan rahoja, vaan se voi tuoda myös säästöä tulevaisuudessa hyvinvointina. Pienen koulun yhteisöllisyys on huikeaa, voimme sen kokemuksesta kertoa. Yhteistyö eri-ikäisten lasten kanssa on arkipäivää, yhdysluokissa vanhempi oppilas voi auttaa pienempää ja opetuksen eriyttäminen ja oppilaan henkilökohtainen tukeminen on sujuvaa pienissä opetusryhmissä.
Oma lukunsa on myös kyläkoulujen puolivillit pihat metsikköineen, jotka luovat motoriselle kehitykselle tutkitusti loistavat edellytykset.
Kyynämöisten koulussa on erittäin aktiivisesti toimiva vanhempaintoimikunta ja pieni koulu aidossa maalaismiljöössä on se, mitä moni perhe lapselleen haluaa. Pienessä koulussa lapsi saa olla lapsi ja vanhemman on luontevaa piipahtaa pienen koulun pihalla.

Tuleeko lakkautuksesta sitten oikeasti sitä kaivattua säästöä? Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) on arvioinut koululakkautusten vaikutuksia maaseutu- ja saaristoalueilla vuonna 2022. Arvioinnin tilastollinen analyysi on antanut viitteitä koulujen lakkauttamisen negatiivisista elinvoimavaikutuksista kuten lisääntyvästä lähtömuutosta, heikommasta työllisyys- ja työpaikkakehityksestä sekä koulutusmenojen odotettua heikommasta kehityksestä. Karvin arvioinnin johtopäätöksissä kerrotaan kuntien haastavan taloudellisen tilanteen pakottavan kuntia koulujen lakkauttamiseen. Seuraavassa virkkeessä sanotaan, että kouluverkkomuutokset eivät kuitenkaan näytä ratkaisevan elinvoiman haastavaa tilaa vaan pahimmillaan heikentävän tätä entisestään!
Maantieteilijä ja filosofian tohtori Sami Tantarimäki kirjoittaa Korpisen kirjassa, että koulun lakkauttamisessa esimerkiksi palkoissa ja kiinteistökuluissa varmasti säästöjä saadaan, mutta uudelleenjärjestely voikin tuoda odottamattomia kuluja, jolloin säästäminen voi tulla kalliiksi. Tantarimäki kirjoittaa myös, että lakkautuksen ja julkisen kiistelyn kerrannaisvaikutuksilla voi olla kauaskantoiset vaikutukset niin lapsiin, aikuisiin, kylän ja kunnan vetovoimaisuuteen, muuttoliikkeeseen, palveluihin, aluekehitykseen kuin verotuloihinkin.
Korpinen kirjoittaa, että monet kyläkoululakkautukset on tehty hätiköidysti, hallinnollisesti epämääräisen perustein ja vastoin uusinta tutkimustietoa sekä kustannuksista ja vaikutuksista välittämättä. Korpinen kirjoittaa, että on myös kuntia, joissa kyläkoulut on rauhoitettu ja lakkautuspäätöksiä on peruttu: kunta on profiloitunut lapsiystävälliseksi tulevaisuuskunnaksi. Koulun lakkautukseen liittyvissä laskelmissa tulisi huomioida myös vaikeasti arvioitavia aineettomia seikkoja kuten mm. lasten todellista turvallisuutta, vanhempien turvallisuudentunnetta ja koko yhteisön elämänlaatua. Näitä ei yleensä konsulttien laskelmissa näy, Korpinen kirjoittaa.

Kouluverkkomuutokset ovat lasten kannalta merkittäviä päätöksiä ja lapsivaikutusten arviointi tulisi tehdä erityisen huolella. Lapsia pitää oikeasti kuunnella heidän omaa koulua koskevassa asiassa. Silmiin pistävä huomio Karvin raportissa on se, että kunnissa tehtävien muutosten vaikutuksia arvioidaan kuitenkin melko vähän. Raportin mukaan merkittävien este on se, että kuntien henkilöstöllä ei ole aikaa perehtyä lapsivaikutusten arviointeihin eikä toteuttaa niitä.

Me näemme Kyynämöisten kyläkoulun säilyttämisen mahdollisuutena katsoa tulevaisuuteen uusin silmin. Uuraisten kunnan valttikortti on ollut tähän saakka turvalliset ja kodinomaiset pienet kyläkoulut. Kyläkoulun lakkauttaminen on ajautumista valtavirran massaan.

Kyynämöisten koulun vanhempaintoimikunta,
30 Kyynämöisten koulun oppilaan vanhempaa,
joukko kyläläisiä, kuntalaisia ja entisiä Kyynämöisten koulun oppilaita

 

Syvyydestä pulppuaa vettä

Syvyydestä pulppuaa vettä

On asioita, joiden tärkeyden huomaa vasta kun sitä ei saa ja hanasta loriseva vesi on ehdottomasti yksi sellainen.
Merja Huutosen kotiin Uuraisten Höytiällä vesi on tullut omasta lähdekaivosta omalla paineellaan vuosikymmenet, kuten myös naapuriin, a joka on Sari, Asta, Tanja ja Matti Huutosen rakas lapsuudenkoti Paja-aho.


Eräänä aamuna Merjan aamukahvit jäivät keittämättä ja vedentulo loppui molemmista kiinteistöistä, joten selvää oli, että vian täytyy olla putkessa, joka johtaa veden noin puolen kilometrin päästä lähteeltä taloihin. Putki on kaivettu maahan 50 vuotta sitten ja sen jälkeen päälle on ehtinyt kasvaa sankka metsä.
– Hiukan putkea yritettiin kaivaa esiin rakennusten läheltä, mutta mitään vuotokohtaa ei löytynyt ja maakin oli ihan kuivaa, Merja Huutonen kertaa.
Niinpä naapurukset kartoittivat vaihtoehtoja, joita ei lopulta ollut kovin montaa.
– Metsän kaataminen, lähteen kunnostaminen ja uuden putken vetäminen olisi ollut iso, työläs ja kallis urakka ja vesiosuuskunta taas ei todennäköisesti koskaan tänne saakka laajene. Jäljelle jäi kaivon poraus. Sen kustannukset oheistöineen ovat vajaan kymppitonnin luokkaa, josta työn osuuden saa vähentää kotitalousvähennyksenä, Matti Huutonen kertoo.
Suvun lvi-yrittäjä Petri Huutonen suositteli korpilahtelaista Kaivonporaus Olympia Oy:ta ja viime viikolla koitti hetki, kun terä alkoi porautua Paja-ahon maaperään. Kolmessa metrissä vastaan tuli kallio.
Porauskalusto tottuneesti käytellyt aliurakoitsija Matti Lehtinen arveli kallion lohkeavasta koostumuksesta, että kovin syvälle ei tarvitse mennä, ennen kuin vettä löytyy. Lopulta pora tavoitti pohjaveden 130 metrin syvyydessä. Seuraavaksi kaivoon asennetaan pumppu ja suoritetaan vedentuotannon tarkistus. Mikäli vedentulo on vielä heikkoa, ratkaisuksi todennäköisesti sopii painehalkaisu. Painehalkaisulla tarkoitetaan toimenpidettä, missä porareikä tukitaan noin 20 metrin syvyydelle ja kaivoon lasketaan 5000-10000 litraa vettä noin 300 barin paineella. Veden paine aukaisee kalliossa olevat ruhjevyöhykkeet, joita pitkin kalliopohjavesi virtaa. Näillä konsteilla syntyy toimiva kaivo lähes varmasti.
– Jopa 600 metriin saakka on mahdollista meidän laitteilla porata. Syvin porattu kaivo on ollut 540 metriä, Matti Lehtinen kertoo.
Porakaivon etuja ovat veden riittävyys ja laatu; pinta- ja sulamisvedet eivät kaivoon pääse. Jatkuvassa käytössä se on myös lähes huoltovapaa. Joillakin alueilla maaperässä saattaa olla vedenlaatua heikentäviä mineraaleja, kuten rautaa, mangaania tai arseenia. Sen sijaan radonkaasu ei aiheuta merkittäviä turvallisuusriskejä nykyaikaisten porakaivojen käyttäjille. Nyt ymmärretään, että kaivon pitää tuulettua. Uusien porakaivojen hatuissa on korvausilmaventtiili.
Kaivonporaus Olympialla on jo 27 vuoden kokemus syvien reikien poraamisesta. Toiminta-alueena on koko Suomi. Vesikaivoja enemmän porataan tällä hetkellä maalämpökaivoja.
– Maalämpö on tätä päivää. Se on lähes aina paras vaihtoehto uuteen omakotitaloon ja paljon tehdään myös remonttikohteita, Matti Lehtinen kertoo.
Maaperään sitoutunut energia saadaan käyttöön poraamalla maalämpökaivo ja asentamalla siihen keruuputkisto. Maalämmön etuja ovat kotimaisuus, kustannustehokkuus, ekologisuus ja pitkäikäisyys. Miinuspuolena ainoastaan melko kallis hankintahinta.

Hanna Lahtinen

 

Seurakuntaperheen juhla

Seurakuntaperheen juhla

Uuraisten helluntaiseurakunta perustettiin samana vuonna kuin PaikallisUutisten edeltäjä Jyväskylän Ympäristölehti, eli vuonna 1964. Seurakunta juhli kuutta vuosikymmentään 10. elokuuta koko päivän tapahtumalla.
Ohjelmassa oli seurakunnan historianäyttely, kirpputori, kahvila, lounas, syntymäpäiväjuhla, yhdessäoloa, pelejä ja puuhaa lapsille, grillausta, iltanuotio bändin säestyksellä ja lopuksi iltahartaus.
Päiväjuhlassakaan ei pönötetty, vaan napakasti ja musiikin säestyksellä käytiin läpi seurakunnan vaiheet. Henkilöt puhujapöntössä vaihtuivat, kun joka vuosikymmenen oli saanut oman kertojansa. Varhaisvaiheita ennen varsinaisen seurakunnan perustamista kertasi Aimo Mäkinen. Arto Veijonen kertoi 60-luvun tärkeät vaiheet ja mainitsi sellaiset nimet kuin Martti Asikainen, Taavi Vääränen, Toivo Jämsä ja Aimo Takanen, jotka kiersivät ja keräsivät samoin uskovan joukon yhteen.
Seurakunta perustettiin Höytiän työväentalo Moskovassa 24. toukokuuta 1964, jolloin jäseneksi liittyi 31 henkilöä. Heistä kaksi oli kunniavieraina mukana myös 60-vuotisjuhlassa. Aili Vääränen, 102 vuotta ja Kerttu Vihavainen, 99 vuotta. Jo vuosikymmenen lopulla pieni Uuraisten helluntaiseurakunta teki päätöksen Anja Pajulan Thaimaan lähetystyön tukemisesta.

Uuraisten helluntaiseurakunnan 60-vuotisjuhla sisälsi monia kohtaamisia. Jarmo Saarni tapasi seurakunnan vanhimman, 102-vuotiaan Aili Vääräsen, taustalla Merja Saarni juttelee Kerttu Vihavaisen kanssa.

Pikkuhiljaa toiminta vakiintui ja jäsenmäärä lisääntyi, 70-luvulle tultaessa helluntailaiset tunnettiin telttakokouksista. Vuonna 1978 hankittiin ensimmäinen oma kokoontumistila, Välirinne, aivan Uuraisten keskustasta. Seurakunnan ensimmäinen työntekijä Olavi Karhu aloitti ja toimi puolen vuoden ajan. Myös nuorisotyö ja kerhot vakiinnuttivat paikkansa osana seurakunnan toimintaa. 70-lukua muisteli entinen poikakerholainen Risto Mäkinen.
Seuraavaksi tuulitakissa ja hikipannassa puhujapönttöön 80-lukua muistelemaan marssi Markku Koskinen. Tuolla vuosikymmenellä avattiin lähetyskirpputori ja rakennettiin oma Kokkolammen leirikeskus, josta tulikin tärkeä kesämuistojen hankkimisen paikka.
– Olin aika innokas leiriläinen. Leireillä sai uida, pelata ja kuulla taivaan iskän sanaa, Koskinen muisteli.
Seurakunnan pastorina toimi Jorma Laulumaa Helli-vaimo tukenaan ja lähetystyössä tuettiin Jarmo ja Merja Saarnia ja järjestettiin esimerkiksi lähetystyöiltoja. Kaikki olivat mukana myös juhlassa.
90-luvun esittelijänä toimi Marja Lehmuskoski, joka tuolloin muutti takaisin synnyinkuntaansa.
– 90-luku oli laman vuoksi synkkä ja ihmiset olivat ahtaalla. Seurakuntamme toi moneen perheeseen valoa ja uskoa parempiin aikoihin. Monesti myöhemminkin olen huomannut elämän myllerryksissä ajattelevani, että onneksi on seurakuntaperhe.
90-luvulla hankittiin myös nykyinen toimitila, joka sitä ennen toimi kauppana ja baarina. Musiikkitoiminta monipuolistui ja avioparityö alkoi. Jorma Laulumaan jälkeen pastoreina toimivat Tauno Kajander ja Kurt Äijäläinen.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä toiminta vain lisääntyi ja monipuolistui, syntyi lauluryhmiä ja bändejä. Lähetystyö kohdentui Thaimaan lisäksi Kambodžaan, Etiopiaan sekä Papua Uuteen-Guineaan. Lähetystyöstä tuli myös seuraava pastori, Jarmo Saarni, häntä seurasi Miko Puustelli, joka iloisella olemuksellaan nosti helluntaiseurakunnan profiilia koko kunnassa. Yhdessä Timo Kuusjärven kanssa he kohtasivat ihmisiä myös ovityön kautta.
Eeva Äijäläinen muisteli tuota vilkasta aikaa ja iloitsi erityisesti siitä, kuinka nuoret ottivat yhä enemmän vastuuta esimerkiksi kerhotoiminnasta.

2010-luku oli hyvin lähetystyöpainotteinen. Vahvasti mukana olivat ja ovat yhä Liisa ja Roger Finch
– Lähetystyön kenttä ei ole vain kaukana Aasiassa tai Afrikassa, vaan myös Eurooppa tarvitsee lähetystyötä, sen huomasin jo asuessani 30 vuotta Belgiassa, Liisa Finch kertoi. Lähetyspastori Roger Finch puolestaan löysi kutsumuksensa maasta, joka tällä vuosikymmenellä nousi vielä isompiin otsikoihin, eli Ukrainasta.
2020-luku toi tullessaan koronan, mikä vaikeutti seurakuntaperheelle niin tärkeitä kokoontumisia, mutta pakotti myös kehittämään uusia tapoja kohdata.
Miko Puustellin jälkeen pastoriksi tuli Timo Koivisto ja hänen aikansa tullaan muistamaan myös ukrainalaisten aikana. Helluntaiseurakunnalla oli keskeinen asema pakolaisten kotouttamisessa ja samalla myös yhteistyö kunnan ja luterilaisen seurakunnan kanssa yhä vahvistui.
Juhlassa nostettiin esiin paljon nimiä, mutta Liisa Finch halusi painottaa yhtä asiaa:
– Me olemme yhdessä seurakunta. Meistä jokaista tarvitaan. Haluan kiittää teistä jokaista.

– Edelleen haluamme tavoittaa uuraislaisia ja viedä evankeliumin ilon ja toivon sanomaa näihin aikoihin sopivalla tavalla, nykyinen seurakuntapastori Jyrki Hakonen toteaa.
Hänellä on nyt takanaan noin puoli vuotta Uuraisilla ja paikkakunta alkaa tuntua yhä enemmän omalta.
Sekä pastorina toimiminen, että Uurainen olivat hänelle uusia asioita.
– Hyvin on lähtenyt käyntiin. Aina on mukava tänne auton nokka kääntää. Olen iloinen, että rukouksiini vastattiin ja minut johdatettiin tänne. Erityisesti sydäntäni on koskettanut vapaaehtoisten työ. Tällä hetkellä kun seuraa uutisia, niin onhan tämä maailma aika kauhea paikka, tässä ajassa on paljon epävarmuutta ja pelkoa. Haluaisin, että Uuraisten helluntaiseurakunta on paikka, jonne jokainen voi tulla hyväksytyksi omana itsenään ja josta löytyy aina toivoa, Jyrki Hakonen päättää.

Hanna Lahtinen

Jokihaaran kioski on työllistänyt nuoria neljännesvuosisadan ajan

Jokihaaran kioski on työllistänyt nuoria neljännesvuosisadan ajan

Ensi kesänä puhaltavat Jokihaaran Paunetin Aittakioskilla uudet tuulet. Mikko ja Maija Nieminen ovat päättäneet siirtyä 25-vuotisen kioskiharrasteen jälkeen reserviin ja vastuuvetäjän paikka on avoinna.
– Olo on aika haikea, yli 150 nuorta on viihtynyt ohjauksessamme kioskilla. Tarina on vailla vertaansa. Mukavia muistoja on paljon ja on hienoa, kun tapaa aikuistuneita jäätelönmyyjiä ja huomaa, miten elämä on heitä kantanut, Mikko Nieminen sanoo.
– Esimerkiksi Määtän perheestä meillä on ollut 11 lasta kesätöissä ja myös heidän vanhempansa ovat auttaneet tarvittaessa, Maija Nieminen jatkaa. Tänäkin kesänä kioskissa on työskennellyt seitsemän nuorta.


Vaikka neljännesvuosisadan kestänyt kioskivapaaehtoistyö on ollut mukavaa, on se myös sitonut ja esimerkiksi jäätelömenekin arviointi on ollut joskus haastavaa.
Tämä kesä ei ollut myynnillisesti ennätyksellinen, mutta siihen olikin selkeä syy. Niin tarpeellinen kuin tieremontti olikin, ei terävän sepelin tai raitaverkon päällä ajaminen houkuttanut kuin aivan välttämättömiin ajoihin ja moni valitsi kiertotien.
Vaikka Niemiset kioskivastuusta luopuvatkin, ei vapaaehtoistyö lopu. Jokihaaraan on jälleen suunnitteilla uusi laavu, tällä kertaa Vehniäntien varteen Karhunkivelle.
– Elämä jatkuu, vaikka toiminta muuttuu. Ensi lauantaina meidät tapaa Tikkakosken tohinoissa. Järkkäreinä touhutaan, äänentoistoa viritellään ja mahdollisesti Jokihaaraa ja Tikka-tuotteita esitellään, he kertovat.