05.02.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Ei ole kovinkaan kauan aikaa siitä, kun lähes jokainen uuraislainen tiesi, ketä tarkoitettiin, kun joku sanoi soittavansa Railille. Se, että työntekijä saavuttaa aseman, jossa tunnetaan pelkällä etunimellä, on harvinaista ja kunnioitettavaa.
Raili Paanala ehti vastata Uuraisten terveysasemalla tuhansiin puheluihin ja usein jo pelkkä Railin äänen kuuleminen aiheutti soittajalle tunteen, että nyt homma on hoidossa ja minusta huolehditaan.
Pian kahteen vuoteen Raili ei ole terveysasemalla työskennellyt, sillä hän jäi sairauslomalle ja myöhemmin työkyvyttömyyseläkkeelle selkävaivojen ja hermokipujen vuoksi. Selkä leikattiin elokuussa 2023.
– Minulla oli tavallista hankalampi välilevyn pullistuma ja leikkauskin kesti kolme tuntia. Toipumisen alussa ajattelin, että en kuntoudu enää koskaan työkykyiseksi, mutta pikkuhiljaa aloittelin tekemään töitä muutaman päivän kuukaudessa vanhainkodilla ja tykkään tosi paljon. Työ on sopivasti erilaista kuin ennen, mutta tunnen monet vanhainkodin asukkaat ja työyhteisö on tosi mukava, Raili Paanala kertoo. Viralliset eläkepäivät koittavat ensi kesäkuussa.
Jäädessään terveysasemalta pois, Raili ei tiennyt, että lähtö oli lopullinen, mutta jälkeen päin hän on ajatellut, että se oli ehkä hyväkin.
– Sen tuolin jättäminen, jossa on yli 30 vuotta istunut, olisi ollut paljon vaikeampaa, jos olisi tiennyt, että tämä oli nyt tässä, hän miettii ja lisää, että ikävän tunteitakin on ollut.
Raili Paanalasta tuli terveysaseman Raili yli 30 vuotta sitten.
– Minut valittiin varasijalta ilman haastattelua vastaanottoavustajan tehtävään, kun asuimme vielä Keuruulla. Olimme muuttamassa Uuraisille, koska Asko oli siirtymässä Keuruun varuskunnasta Tikkakoskelle. Aloitin työn jäämällä äitiyslomalle ja tuolloin aika oli vielä sellainen, että sain aika tiukkaa palautetta ylihoitajalta. Raskaus ei kuitenkaan ole sairaus ja aikanaan aloitin työt, ensin keikkalaisena Palokassa ja tammikuussa 1991 vakituisessa virassa Uuraisilla.
Saarijärven puolelta kotoisin oleva Raili ja kantauuraislainen Asko Paanala rakensivat kodin Mansikkamäkeen, kävivät töissä ja pyörittivät lapsiperhearkea. Ja vuodet kuluivat nopsaan, niin kuin niillä on tapana.
Railin aloittaessa, työnantaja oli Palokan kansanterveystyön kuntainliitto, vuonna 1993 se muuttui Palokan terveydenhuollon kuntayhtymäksi. Mukana oli Uuraisten lisäksi Jyväskylän maalaiskunta, Toivakka ja Petäjävesi. Jyväskylän maalaiskunta liitettiin Jyväskylään vuonna 2009 ja Jyväskylän yhteistoiminta-alueen terveyskeskus eli Jyte aloitti toimintansa vuonna 2011, se koostui 12 terveysasemasta, jotka sijaitsivat neljän kunnan alueella. Nykyinen koko Keski-Suomen kattava hyvinvointialue aloitti vuoden 2023 alusta.
Myös terveysaseman seinien sisällä vain muutos on ollut pysyvää.
– Työn tekeminen vastaanotossa oli uskomattoman erilaista 30 vuotta sitten. Alussa kaikki tehtiin käsin, esimerkiksi sydänfilmit leikattiin ja liimattiin käsin ruutupaperille ja laboratoriotulosten koontilomakkeet kirjattiin käsin. Sitten tuli atk-listat ja sen jälkeen monen monta uudistusta, kuten sähköinen ajanvarausjärjestelmä. Hetken olin terveysaseman atk-vastaavanakin. Uuden oppimisen tahti vain kiihtyi loppua kohden. Silti silloin ja yhä tänäänkin, moni asiakas halua terveysasemalla kohdata ihmisen kasvokkain, Raili miettii.
Terveysaseman ilmoittautumiskoppia ei turhaan ole verrattu lennonjohtoon ja siinä toimiminen vaati hyvää keskittymiskykyä, sekä taitoa keskittyä useaan asiaan yhtä aikaan.
Kokemuksen karttuessa myös ihmistuntemus kasvoi.
– Uuraislaisille ja ehkä yleensä maaseudun ihmisille on tyypillistä, että vaivoja ei ainakaan liioitella ja esimerkiksi puhelimessa on tärkeää, että asiakas saa esittää asiansa niin, että kokee tulleensa kuuluksi ja ymmärretyksi ja uskaltaa soittaa myös uudestaan.
Sote-uudistuksesta ollaan montaa mieltä, mutta Raili Paanalan mielestä menneeseen ei kannata haikailla ja keskittyä kehittämään uudesta systeemistä mahdollisimman toimivaa.
– Siniseen ajanvarauskirjaan ei ole paluuta, hän naurahtaa.
Nykyään puhutaan paljon työn kuormittavuudesta terveydenhoitoalalla, mutta ei ennenkään helpolla päästy.
– Esimerkiksi Rasan Markulla oli lääkärinä aivan valtava väestöpohja hoidettavana, myöhemmin sitä pienennettiin ja tuli useampi lääkäri. Markku oli aivan ihana persoona ja valtavan omistautunut työlleen, Raili muistaa ja muistaa myös elämänsä dramaattisimman työpäivän, kun Rasa menehtyi sairaskohtaukseen työhuoneessaan.
Kiitosta Raili antaa myös muille lääkäreille, joista monet hän on tutustuttanut talon tavoille. Pitkään Uuraisilla työskenteli esimerkiksi Juhani Kasila, Petra Tammimetsä ja nykyinen Pertti Särkkäkin jo tosi kauan. Myös hoitajakollegoista, kuten Tuukkasen Untosta, Kukkosen Aulista, Hännisen Jonnasta, Hirvasen Katrista ja monista muista on paljon hyviä muistoja. Neuvolan puolelta muistuu mieleen ainakin Vääräsmäen Eeva, Mäkisen Arja ja Kaartisen Mirja, sekä hammaslääkäreistä Jaakko Seriola.
– Kiitokset ihan kaikille terveysaseman työntekijöille, joiden kanssa olen saanut. Vain hetkittäin on ollut tilanne, että Uuraisilla on oltu ostopalvelulääkärien varassa. Ne ajat olivat hiukan stressaavia, mutta hauskoja muistoja niihinkin liittyy. Muistan kerran kun eräs nuori virolainen, Helsingissä asuva naislääkäri tuli illan viimeisellä linja-autolla Uuraisille ja minä odotin häntä, vein hänet yhden tutun tyhjillään olevaan asuntoon yöksi ja aamulla otin kyytiin terveysasemalle. Mietin, että jos itse olisin ollut vastaavassa tilanteessa jossain Viron maaseudulla, niin olisinko uskaltanut lähteä.
Terveysaseman palvelut muuttuivat aikojen saatossa siten, että enää ei esimerkiksi kipsata Uuraisilla, mutta eri alojen ammattilaisia alkoi käydä Uuraisilla pitämässä vastaanottoa. Hyvinvointialueen myötä on menty taas enemmän keskittämisen suuntaan, mutta esimerkiksi seniorineuvola palvelee joka kuukauden ensimmäinen torstai.
Terveysasemalla ollaan tekemisissä elämän ja kuoleman kanssa. Seinien sisällä koetaan koko ihmiselämän tunteiden kirjo. On ollut monia viimeisiä kohtaamisia ja suru sekä luopuminen ovat usein läsnä. Se, että työyhteisö on hyvä, on henkilökunnan jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeää. Uuraisten terveysaseman taukohuoneessa on aina myös naurettu paljon.
– Joskus se remakka kuului vastaanottoon saakka ja minä punastelin asiakkaiden edessä. Asiakkaille emme tietenkään nauraneet, vaan työyhteisö vain oli ja toivottavasti on edelleen niin hyvä, että nauratti. Varmasti myös se yhteen hiileen puhaltamisen fiilis välittyi asiakkaille.
Raili Paanalaa ei ole haitannut se, että vuosien aikana hän henkilöityi vahvasti työhönsä ja neuvoja peruspalvelujen peruspilarilta saatettiin kysyä vaikka kaupan kassalle.
– Koin sen luottamuksen osoituksena ja myös merkkinä siitä, että on työssään onnistunut. Uuraisten terveysasema on minulle ollut paras paikka tehdä työurani.
Onnistuminen palkittiin myös Vuoden Uuraislainen -tittelillä vuonna 2011.
Vaikka ura ”lennonjohdossa” on nyt takana, ei Raili Paanalan aika tule pitkäksi. Työtä vanhainkodilla pitää vireänä, lapsenlapsia on pian kuusi ja yhteydenpito on tiivistä.
– Pitkiä lenkkejä en ole vähään aikaan pystynyt tekemään, mutta kesällä on pihamaalla aina kuopsutettavaa ja pyöreitä mattoja olen virkannut koko suvulle, Raili Paanala kertoo.
Hanna Lahtinen
29.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten valokuituverkon nykyisin omistava Valokuitunen on siirtämässä liittymiä Avoimeen Kuituun, mikä tarkoittaa, että asiakas voi valita käyttämänsä netti- ja lisäpalvelut. Näin ollen asiakas ei joudu sitoutumaan vain yhteen toimijaan, joka voi päättää yksipuolisesti muun muassa nettipalveluiden hinnoista.
– Avoin Kuitu -valokuituverkossa on ihan sama juttu kuin sähkömarkkinoilla; voit kilpailuttaa ja vaihtaa palveluntarjoajaa, eli sähkön myyjää ihan niin usein kuin haluat, tehdyn sopimuksen puitteissa, toki. Tällä hetkellä verkossa palveluntarjoajia on 13 ja tarjonta kasvaa jatkuvasti. Kaikki liittymät toimivat kaikkialla Suomessa. Avoin Kuitu -runkoverkkoa hallinnoi Telia, ja Valokuitunen kytkee kaikki rakentamansa pientalojen valokuituyhteydet tähän runkoverkkoon. Se on meidän mielestämme kaikista fiksuin juttu asiakkaalle, koska palveluntarjoajien kisa asiakkaista pakottaa hinnat markkinaehtoiseksi. Asiakas voi aina vaihtaa toiseen liittymään tai palveluntarjoajaan, kertoo Valokuitusen viestintäpäällikkö Kirsi Jännes.
–Verkon muutoksen jälkeen asiakas voi halutessaan jatkaa myös nykyisten, eli Keski-Suomen valokuituverkot Oy:n tarjoamien nettipalveluiden käyttöä, mikäli haluaa, eli nettipalveluita ei ole pakko vaihtaa. Keski-Suomen Valokuituverkot jatkaa Avoin Kuitu -palveluntarjoajana KyberNET-brändillä, Jännes täsmentää.
Jotta Avoimeen Kuituun siirtyminen on teknisesti mahdollista, kaikkien asiakkaiden verkkopäätelaitteet eli valokuitupäätelaitteet vaihdetaan uusiin. Vaihtoprosessi on jo käynnistynyt ja asiakaskäyntejä Uuraisten keskustassa tehty. Kaikki asiakkaat ovat saaneet tai saavat tulevista muutoksista kirjeen kotiinsa. Verkon muutokset avoimeksi tehdään kesäkuuhun 2025 mennessä
– Ennen kuin päätelaite asennetaan, paikallinen urakoitsija on yhteydessä ja sopii asiakkaalle sopivan ajankohdan päätelaitteen vaihtoa varten. Olemme infonneet myös kirjeitse tammikuussa niitä asiakkaita, joiden päätelaitteet vaihdetaan ensimmäisten joukossa, Jännes kertoo.
Myös hinnoittelu tulee muuttumaan.
– Kun asiakkaan yhteys on vaihtunut avoimeen kuituun, verkkomaksu on jatkossa 19,90 euroa kuussa nykyisen noin 37 euron sijaan. Sen lisäksi asiakas hankkii verkon palveluntarjoajien valikoimista nettiliittymän eli laajakaistan, jotta pääsee nettiin. Sen hinta vaihtelee palveluntarjoajien, nopeuden yms. asioiden mukaan. Asiakas voi aina vaihtaa toiseen palveluntarjoajaan. Näin tietää täsmälleen, mistä maksaa, Kirsi Jännes kertoo.
Vaikka verkkomaksu laskee ja vaihtoehdot monipuolistuvat, ei kokonaisuus juurikaan halpene. Kilpailutus saattaa olla muuttumassa samankaltaiseksi kuin esimerkiksi sähkössä tai puhelinliittymissä, jonka jälkeen hinnat elävät ja aktiivisesti tarjouksia seuraava ja innokas kilpailuttaja voi säästää euroja.
Tällä hetkellä Valokuitusen tarjoamissa nettipalveluissa on useimmissa 12 kuukauden tarjousjakso, jonka jälkeen hinnat vaihtelevat 40-60 euron välillä, johon lisätään siis vielä verkkomaksu.
Valokuitunen myös laajentaa verkkoa Uuraisilla. – Myymme alueella myös uusia liittymiä. Haluamme mahdollistaa mahdollisimman moneen kotiin sujuvan digiarjen valokuidun avulla. Eli mikäli on kiinnostunut tilaamaan yhteyden, kannattaa ensin tarkistaa valokuidun saatavuus omaan osoitteeseensa verkkosivuillamme tai soittaa myyntipalveluumme. Uuraisten valokuituverkossa on jo tehty runkoverkon laajentamista Uuraisten keskustassa ja Jokihaarassa. Rakentamistoimenpiteillä on valmistauduttu Uuraisten Valokuituverkon modernisointiin ja verkon muuttamiseksi avoimeksi verkoksi. Uusille asiakkaille meillä on Uuraisilla tällä hetkellä tarjolla pelkkä kuukausimaksullinen liittymä, jonka hinta on 19,90 euroa kuussa + nettipalvelu (itse valittavissa verkon palvelutarjonnasta). Siihen ei tule asennusmaksua. Kun Uuraisten kunnalta ostamamme verkon avoin kuitu -muutos on tehty, nämä asiakkaat voivat vaihtaa halutessaan liittymänsä kertamaksulliseen liittymään, silloin muutosmaksu on 990 euroa. Uudet asiakkaat voivat tehdä halutessaan tämän saman muutoksen viiden vuoden jälkeen, Jännes kertoo.
Alkuperäiset asiakkaat maksoivat rakennusvaiheessa jokainen noin 1500 euroa liittymästä oheislaitteineen. Tämän jälkeen asiakkaat ovat maksaneet kuukausittaista verkon ylläpitomaksua ja internet-maksua valitun nopeuden perusteella yhteensä 50-75 euroa kuussa.
Hanna Lahtinen
Edit 30.1. klo 15.30: Täsmennetty uusien liittymien liittymämuotoa, joka on kuukausimaksullinen liittymä.
28.01.2025 | Uurainen
Uuraisilla ajetaan SM-enduroa tulevana lauantaina. Vancar SM enduro Uuraisen reitti poikkeaa hiukan myös Saarijärven puolelle. Kaksi yleisöerikoiskoetta ajetaan Höytiällä ja molemmille pätkille pääsee Muuraismäentieltä.
Maastokokeet on nimetty yhteistyökumppaneiden mukaan ja kaksi ensimmäistä, MK 1 Rantamäenkala Oy ja MK 2 Kaivutyö Salmela Oy, ovat ne, jotka ajetaan Höytiän maastoissa.
Molempia pätkiä voi seurata myös kisamakkaraa nauttien, sillä Höytiän kyläyhdistys pitää grillikioskia molemmilla pätkillä. MK3 Keljon Konehuolto Oy ajetaan Hakkaraismäentien ja Haukimäentien lähimaastoissa ja kisan päättävä MK4 Workcars Oy Palsankylällä, siellä on myös paikallisten pitämä kisakioski. Kisan kaikille neljälle maastokokeelle luvataan vaihtelevia maastoja, korkeuseroja, teknisiä osioita ja kaikin puolin vauhdikasta menoa. Parhaat katselupaikat löytyvät opasteita seuraamalla.
Kilpailukeskuksena toimii Uuraisten koulukeskus ja kisat näkyvät kyläkuvassa ainakin siten, että lauantaiaamuna alkaa seitsemän jälkeen kylällä olla huomattavasti normaalia enemmän liikennettä. Koulukeskuksella on myös mahdollisuus nauttia paistettuja muikkuja, vaikka moottoriurheilu ei kiinnostaisikaan, Rantamäen kala pystyttää sinne kisaravintolan. Kilpailu käynnistyy kello yhdeksän ja kilpailijat siirtyvät kohti Höytiän kyläkodalla sijaitsevaa haalariparkkia ajaen, joten siirtymätaipaleellakin on kaksipyöräisiä mahdollisuus bongata.
Kilpailun tiedotuksessa on kokeilussa uusi sovellus Sportity. Sovelluksesta pääsee niin kilpailijat, kuin katsojatkin seuraamaan ajantasaista tiedotusta ihan kilpailun ytimestä. Lisätietoa käyttöönotosta löytyy www.jsens.fi osoitteesta.
SM-tason kilpailutapahtuma ei synny itsestään, vaan on vaatinut pitkän valmistelun ja paljon talkootyötä.
Kilpailunjohtajana toimii Timo Soanjärvi ja viikkoa ennen kisaa, mieli on levollinen.
– Ainut asia, missä olisi toivomisen varaa on osallistujien määrä. Tällä hetkellä kilpailijoita on hiukan yli sata, mutta 150 osallistuja tavoitteeseen tuskin päästään. Syyksi hän arvelee nousseet lisenssi ja vakuutusmaksut.
Vaikka Jyvässeudun enduroseura on melko nuori seura, on kilpailunjärjestämiskokemusta myös SM-tasolta kertynyt jo useista kisoista. Lupaprosessi ennen kisoja on kohtalaisen työläs, mutta siihenkin kokemus tuo varmuutta.
– Meillä on seurassa erittäin aktiivinen kymmenikkö tekemässä kisoja ja kaikkiaan talkooväkeä on mukana noin 80 henkilöä, kertoo Jyvässeudun enduroseuran puheenjohtaja Toni Torpakko.
– Kovasti järjestelyjä sujuvoittaa, kun yhteistyö toimii. Uuraisten kunnan kanssa on ollut todella helppo toimia ja Uuraisten VPK tulee turvaamaan tapahtumaa. Tässäkin lajissa turvallisuusasiat ovat koko ajan kasvavassa osassa, Torpakko jatkaa. Hän aikoo itsekin ehtiä kisaamaan ja tavoite on korkealla.
– Siitä lähdetään, että kaikki paitsi voitto on pettymys.
Keliolosuhteet vaikuttavat maastossa ajettavaan kisaan luonnollisesti paljon. Maa on ehtinyt tänä talvena jäätyä ihan kunnolla, vaikka lunta ei paljoa olekaan, joten vaikka kisattaisiin suojasäässä, ei rata pehmene liikaa. Esimerkiksi Keravalla ajettiin äskettäin aivan kurakelissä, mutta Uuraisilla kilpailijat selvinnevät kisasta hieman puhtaampina maaliin.
Reittimestarina toimii Matti Oikari ja ensimmäinen maastokoe ajetaan aivan hänen oman pihapiirinsä tuntumassa.
– Oikein hyvältä näyttää, tässä on vielä muutamia pakkaspäiviä luvassa ja lauantaillekin luvataan muutamaa pakkasastetta, se on talviendurolle ihanteellinen sää, hän kertoo.
Reittien suunnittelu alkoi jo syyskuussa, jonka jälkeen jalkauduttiin maastoon ja tehtiin tarvittavat raivaukset. Sen jälkeen reittien ylläpito on tapahtunut pitkälti ajamalla.
Lisätietoja
Hanna Lahtinen
28.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisten Urheilijat Ry täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Pukujuhlaa ei ole luvassa, mutta seuraa juhlitaan eri tapahtumissa. Tarkka syntymäpäivä on 11.2.1945. Kuukan Hiihdot ja Mirjan kierros XXXXII kisataan 9.2., mikäli lumitilanne sen sallii. Uuraisten Urheilijat tarjoaa hiihtokansalle kahvit. Samana päivänä salissa on myös miesten salibandyturnaus Toisen kerran seuraa juhlitaan Kuukan hölkässä elokuussa.
Kun seura perustettiin vuonna 1945, oli sodasta juuri selvitty ja suuret ikäluokat lähivuosina syntymässä. Nyt syntyvyys on historiallisen alhaista, mutta UU:n ryhmiin on tunkua.
– Salibandyssä ryhmiä voisi olla enemmänkin, kertoo seuran nykyinen puheenjohtaja Satu Pitkänen.
Salibandy onkin tällä hetkellä lukumäärällisesti eniten kuntalaisia liikuttava laji. Pitkäsellä on paljon tekemistä asian kanssa. Hän muutti kuntaan 2000-luvun alkupuolella.
– Minä vaan tungin ensin miesten kanssa pelaamaan ja aika pian aloin organisoimaan junnutoimintaa, kun omat lapset alkoivat olla sen ikäisiä, hän muistelee.
Nyt Uuraisten Urheilijoissa kilpailee kolme junnujoukkuetta, kaksi miesten joukkuetta ja naisten joukkue KuuMat. Lisäksi pelkästä pelaamisen ilosta järjestetään Tyttösählyä ja Äijäsählyä.
– Jos salivuoroja olisi mahdollisuus varata enemmän, myös lapsille järjestettäisiin puhtaasti harrasteryhmiä. Toki nytkin pääsee pelaamaan, vaikka ei halua turnauksiin osallistua, Pitkänen sanoo ja paljastaa salaa haaveilevansa pelkästään salibandylle tarkoitetusta hallista Uuraisilla.
Hiihdon menestyksekkäimmät vuodet löytyvät seuran varhaisemmilta vuosilta. Kirkkaimpia tähtiä olivat olympiaurheilijat Arvo Viitanen ja Mirja Lehtonen (myöhemmin Kierros), sekä SM-kultaa vuonna 1979 nuorten sarjassa ampumahiihdossa voittanut Juhani Minkkinen ja vuorokausihiihdon maailmanennätysmies Teuvo Rantanen.
Nykyään Uuraisten Urheilijat tarjoaa vaihtoehtoja kuntohiihtäjien reittivalikoimiin ylläpitämällä Hiirolan latua ja retkilatua Tehlolle. Lisäksi hiihtokoulu opastaa lapsia lajin pariin, joka ei enää ole automaattisesti kansalaistaito, vaan laji muiden joukossa.
Seuran 40-vuotisjuhlassa tapasivat olympiamitalistit Arvo Viitanen ja Mirja Kierros. Kuva on julkaistu Keskisuomalaisessa.
Muita UU:n lajeja ovat pesäpallo, suunnistus ja yleisurheilu, sekä tietenkin voimistelu ja kehonhuolto monissa muodoissa, josta vastaa alaseura Liinat. Lisäksi on aikuisurheilu, jonka moninkertainen mitalisti Reijo Länkinen on edelleen seuran kantavia voimia.
– Minä tulin mukaan UU:n toimintaan 12-vuotiaana vuonna 1956. Pari vuotta myöhemmin pelasin ensimmäisen pesäpallo-ottelun miesten joukkueessa, olin pienin tulokas ja minut pistettiin siepparin paikalle eteen. Siinä kyllä pelotti ja paikka opetti arvostamaan palloa, kun isot miehet löi kovaa, hän muistelee ja kertoo, että seuran perustamisen aikaan myös nyrkkeily ja miesvoimistelu olivat vahvoja lajeja.
– Muistan 50-luvulla järjestetyt nyrkkeilykisat Kynkkälässä, mukana oli myös Kotaperän Tauno Kaipomäki, kertoo tällä hetkellä seurassa pisinpään mukana ollut aktiiviurheilija.
Lajien suosio on aaltoliikkeessä. Esimerkiksi yleisurheilussa harrastajamäärät ovat nousussa, kiitos yleisurheilukoulun, jota on järjestetty jo kauan kesäisin ja muutamia vuosia hallikaudella. Nyt myös talvikauden kouluun löytyy reilusti osanottajia.
– En saanut enää pesäpallolisenssiä, kun täytin 70, niin siirryin enemmän yleisurheilun pariin. Aikanaan Antero Laiho oli vahva toimija, mutta hänen jälkeensä oli pitkään hiljaista, kertoo 80-vuotias Länkinen.
Entisaikojen vahvassa lajissa pesäpallossa on tällä hetkellä hiukan hiljaisempaa, toki kesällä pelataan ja Uuraisten viikolla käydään aina Itä-Länsi-ottelu. Suunnistuksessa vaikuttaa pieni, mutta aktiivinen porukka. Lisäksi lajivalikoimaan kuuluu keilailu.
Uuraisilla on kaksi yleisseuraa, mikä ei ole aivan tavallista pienessä kunnassa. Taustalla on lajijako, joka tehtiin 1960-luvulla. Silloin tiukkojen neuvottelujen jälkeen isoista lajeista Raiku otti jalkapallon ja lentopallon ja UU pesäpallon ja hiihdon. Seurojen taustalla vaikuttavat poliittiset aatteet ovat aikaa sitten haalentuneet ja käytännössä monet toimivat Uuraisilla molemmissa seuroissa. Yhdistymisestäkin on puhuttu, mutta aktiivisiin toimenpiteisiin eivät puheet ole johtaneet. Lisäksi viime vuosina Uuraisille on syntynyt useita lajiseuroja.
Uuraisten Urheilijoilla on jäseniä noin 350, eli 10 prosenttia kunnan väestöstä. Tosin osa jäsenistöstä on ei-uuraislaisia.
– Jäsenmaksut ovat hyvin kohtuullisia ja periaatteena onkin, että maksut eivät saa olla kynnyskysymys kenenkään harrastamiseen. Esimerkiksi salibandyssa ei ole yhtään palkattua ohjaajaa, vaan kaikki tekevät talkootyötä, Satu Pitkänen sanoo.
– Tavoitteena on tarjota perusta ja hyvät eväät harrastamiseen, jotta lahjakkaimmat ja motivoituneimmat voivat halutessaan siirtyä myös isompiin seuroihin, Reijo Länkinen lisää.
Vaikka Satu haaveilee salibandyhallista ja Reijo keilahallista tai jopa uimahallista, ovat he oikeasti hyvin tyytyväisiä Uuraisten liikuntapaikkatilanteeseen. Täysimittainen sali on osoittautunut täysosumaksi ja uusi urheilukenttä on vallan mainio.
Hanna Lahtinen
21.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Esko Tsupukka vietti 80-vuotissynttäritään jo kolmisen vuotta sitten, mutta sitä ei reippaan miehen askelluksesta huomaa.
Päivittäinen lenkkeily ja hiihtäminen pitää kuntoa yllä. Sohvapöytä on täynnä kirjoja ja Tieteen kuvalehtiä, joten aivoterveydessäkään ei ole valittamista.
Melkein koko ikänsä hän on asunut Uuraisten keskustassa, Pikku-Kuukan eteläpäässä, Tappuraharjun juurella, Aittovuoren kainalossa ja Nälkämäen kupeessa. Siksipä hän tietää ja muistaa aika paljon tuon alueen historiasta.
Eskon juuret ulottuvat pikkuisen Pikku-Kuukkaa isomman järven, tuntumaan, Salmin pitäjään Karjalassa. Syntymässä Esko kuitenkin kävi Saarijärvellä välirauhan aikana, josta vanhempiensa Helvi ja Vilho Tsupukan ja muiden sukulaisten kanssa matkusti vauvana Karjalaan Laatokan pohjoisrannalle Varpaselän kylässä Änäjoen törmällä sijaitsevaan kotiin.
– Minua on joskus haukuttu venäläiseksikin, mutta aina olen ollut ihan suomalainen. Meiltä oli seitsemän kilometriä vanhalle rajalle. Isä tappeli kaikki viisi ja puoli vuotta ja hän teki sen enemmän kodin kuin isänmaan puolesta, Esko kertoo.
Lopullinen lähtö kuitenkin tuli ja Eskon ensimmäinen lapsuusmuisto onkin evakkojunasta, kun hän oli kolme ja puolivuotias.
– Minut oli sidottu narulla mummuun kiinni, etten olisi junasta pudonnut. Muistan matkasta välähdyksiä, kuten pari pysähdystä, kun piti junasta lähteä ja mennä puskaan piiloon.
Isovanhemmat ja vanhemmat eivät Karjalaa kovasti muistelleet, mutta Esko on käynyt kotipaikalla kahdeksan kertaa. Koko 63 savun kylästä ei ole enää mitään jäljellä, mutta kolmet rauniot löytyivät.
– Ensimmäiset kerrat kävin Neuvostoliiton aikaan, silloinhan siellä turvallista käydä, kun turistista pidettiin tarkkaa huolta. Sukkahousut, kynät ja kellot oli kovaa valuuttaa ja kerran olisi taksikuski halunnut ostaa paidankin päältäni, mutta en myynyt, Esko kertoo.
Perunankylvöä Pikku-Kuukan rannalla 50-luvulla, Taustalla Aittovuori.
Evakkomatka kuljetti Tsupukan perheen aikoinaan Uuraisille, jossa karjalaisiin suhtauduttiin Eskon mukaan vaihtelevasti. Kotipaikaksi löytyi rintamamiestila, jonka kulmilla sijaitsi aikoinaan tärkeän käsityölaisen tukikohta. Nahkuri Ville Hyvöselle tuotiin kaikenlaisten eläinten nahkoja, joista hän sitten muokkasi nahkaa esimerkiksi suutareille kenkien tekoon. 1900-luvun alussa verstaan yhteydessä toimi myös Hyvösen nahkatavaraliike. Nahkurin työtä jatkoi Urho Lehtonen lähes 60-luvulle saakka.
– Ensin tultiin pieneen Katvelaksi sanottuun mökkiin, joka oli tuossa ihan koulun rinnettä vastapäätä. Sitten isä rakensi tämän talon vuonna -50. Pihamökissä asui sittemmin Mörskyn perhe ja jossain vaiheessa aitassa Viipurin Eveliinaksi sanottu nainen. Nykyisten Kuukanpolun rivitalojen paikkeilla oli kaivo, josta kannettiin vettä, Esko kertoo.
Myös Nahkurin verstas sijaitsi aikoinaan nykuisten Kuukanpolun rivitalojen kulmilla ja rannassa oli isoja parkkitiinuja, joissa nahkoja liotettiin parkkihapossa.
– Vielä 50-luvullakin parkkia eli pajunkuorta kiskottiin pajuista ja nahkuri siitä meille vähän maksoi. Parkkia käytettiin myös päänsärkylääkkeenä, se sisältää aspiriinia, Esko kertoo.
– Lähellä oli myös Silvennoisen Jussin talo, joka oli samanlainen vinkkeli kuin tuo Toivola tuossa mutkassa. Sitten lähellä asui Silvoranta, joka oli merimies ja jota sanottiin kippariksi ja vaimo Enni, jonka isä oli ollut keisarinhovissa Venäjällä joku iso miliisi. Jokisten talossa aloitti sähköliike ja myöhemmin rakennettiin uusi rakennus, joka on edelleenkin olemassa vanhan tien (Niittylammentie) varressa.
Jokisen sähköliikkeen lisäksi saman tien varressa oli Osuuskauppa ja Frestadiuksen kauppa.
– Sitten oli Hännisen, myöhemmin Hiekkasen kauppa, jossa oli ihan kaikkea. Muistan kun käytiin 10-vuotiaana ihmettelemässä näyteikkunassa nyökyttelevää joulupukkia, se oli varmaan Uuraisten ensimmäinen jouluvalomainos, Esko Tsupukka kertoo. Aikuisena Esko oli purkamassa ja siirtämässä kaupparakennusta.
Erilaiset tieremontit ovat muokanneet maisemaa Eskon kulmilla. Vanhan tien reitti alkaa olla jo vaikea hahmottaa ja myös jyrkät mäennyppylät on tasattu. Tie Kangashäkkiinkin oli ennen paljon mutkikkaampi ja kierteli Hiirolan kautta.
Jyrkkiä maastonmuotoja on jäljelläkin, esimerkiksi kalliorinne, joka kohoaa Eskon pihasta Tappuraharjulle.
Sitten on tietysti Aittovuori, joka on nykyään liikuntapuisto, jossa voi harrastaa esimerkiksi frisbeegolfia, BMX-pyöräilyä, sekä perinnelajeja hiihtoa ja lenkkeilyä.
Eskon lapsuudessa Aittovuori oli jännittävä ja vähän synkkäkin metsäinen vuori, jossa oli maanalainen puro ja luolia, joissa ainakin pikkupoika mahtui hyvin seisomaan.
Tai on luola Aittovuoressa vieläkin, Esko on sen tyttärentyttärelle näyttänyt. Esko on myös varma, että Aittovuoren maaperässä on uraania ja haluaisi asian vielä joskus mittarilla selvittää.
– Siitä on minun aikanani ainakin neljä kertaa hakattu puita paljon pois, mutta puunkasvu on valtavan nopeaa.
Jyrkän laakson pohjalla oleva Pikku-Kuukka oli aikoinaan myös syvä. Esko on nuorena mitannut siitä 14 metrin syvyyksiä.
– Mutta enää ei taida olla kuin seitsemän metriä, koska järveen on valunut niin paljon suoainesta, että syvänteet ovat täyttyneet, hän kertoo. Järven vedenlaatu on ollut aika ajoin hyvinkin heikko, mutta nyt jo paljon parempi, Esko Tsupukka kertoo.
Hanna Lahtinen
14.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraisilta pari kilometriä Kyynämöisille päin sijaitsee uusi yritys nimeltään Vertanen Xpress, yhden miehen yritys, joka tekee autojen huoltoja, korikorjauksia, hitsauksia ja maalauksia. Eli juuri sitä, minkä alan palveluja on Uuraisilla ajoittain ollut hyvinkin vaikea saada.
– Hyvin on lähtenyt liikkeelle, toki asiakkaita saisi olla vielä enemmän, mutta ymmärrän, että ottaa aikansa ennen kuin uusi yritys opitaan tuntemaan, kertoo Tero Vertanen, jolle on kertynyt monenlaista työkokemusta ja osaamista. Hän on esimerkiksi huoltanut lämpölaitoksia ja raskaskoneita, sekä toiminut Valtralla koneistajana.
– Aika paljon olen ollut reissuhommissa. Nyt ei tee enää mieli lähteä perheen luota pitkiksi ajoiksi pois.
Vertanen Xpress palvelee joustavasti, mutta tiistaisin ja torstaisin on aamupäivisin tauko, sillä silloin Tero Vertanen käy dialyysihoidossa sairaalassa.
– Sairastuminenkin antoi eräänlaista voimaa ja halua oman yrityksen perustamiseen, hän sanoo.
Heinäkuussa omasta yrityksestä tuli totta. Aluksi hän teki hommia kotonaan Kangashäkissä, mutta kun tila alkoi loppua kesken, alkoi sopivan hallitilan etsintä. Onnellinen sattuma oli, että Halmetiellä vuosikymmeniä toiminut Neon Systeemi etsi tiloihinsa jatkajaa. Uusi yritys vuokrasi myös edeltäjältä muutamia tärkeitä koneita, kuten erilaisia leikkureita, sekä pellille, että teipille.
– Kunnanjohtaja toi autonsa ruostekorjattavaksi ja maalattavaksi ja hänen kauttaan löysimme tänne, Vertanen kiittelee.
– Pienet ja vähän isommatkin ruostevauriot kannattaa ehdottomasti korjata ajoissa, se pidentää auton käyttöikää huomattavasti. Teen myös kaikki auton huollot, mihin ei tarvita tietokoneita, on BMW ja Mercedes -autoja olen korjannut eniten, mutta toki huollan vaikka moottorikelkan, hän jatkaa.
Avovaimo Henna Kautto työskentelee hoitoalalla, mutta tukee ja avustaa tarvittaessa. Suolahdesta kotoisin oleva pariskunta asui aikaisemmin Jyväskylässä. Perheen pienin on vasta 10-kuukautinen Nuutti, joka on juuri aloittanut päiväkodissa. Vanhemmat lapset ovat Uuraisten koulukeskuksella ja uusi koulu on ollut sekä lapsille, että vanhemmille iloinen yllätys.
– Täällä on todella lämminhenkisiä ihmisiä ja naapuriapukin voimissaan. Lapsetkin suorastaan rakastuivat kouluunsa.
Moni palanen on siis loksahtanut Vertanen-Kauton perheessä kohdilleen ja tulevaisuus näyttää valoisalta.
Hanna Lahtinen
