26.12.2024 | Uurainen
Missä täällä on lähin Ärrä?, kysyi 7-vuotias Salli Santaniemi, kun perhe muutti 90-luvun lopulla uuteen kotiin Höytiälle ja kauhistui, kun kuuli, että lähin R-kioski jäi sinne, minne entinen kotikin, eli Tikkakoskelle. Puolitoista vuotta vanhempi isosisko Silja suhtautui asiaan paljon rauhallisemmin – hänestä oli mukavaa muuttaa isoon taloon, jossa nurkat narisivat ja metsä oli ihan vieressä. Perheen pienimmäinen oli tuolloin pikkuveli Simo.
Santaniemen perhe kotiutui Höytiälle Veikkolan taloon. Vanha talo oli täynnä elämää, omien lasten lisäksi se oli koti myös monille sijaislapsille. Iso talo sai ympärilleen saunaa ja aittaa, ja siellä oli monenlaista projektia. Ari-isä ehti toimia yrittäjyyden lisäksi myös jonkin aikaa Höytiän kyläpäällikkönä. Pikkuhiljaa kuitenkin tahti alkoi hiljentyä ja talo tyhjetä. Muutama vuosi sitten Eija Santaniemi huomasi asuttavansa yksin parisataaneliöistä hirsitaloa, eikä se enää tuntunut oikein mielekkäältä eikä varsinkaan helpolta asumisen muodolta.
– Äiti ehdotti, että tuletteko kokeilemaan tässä asumista. Hän itse muutti pihalla olevaan mökkiin ja me olimme tässä vuokralla, Silja Penttinen (os. Santaniemi) kertoo.
Kokeilu onnistui sen verran hyvin, että nyt Eija on muuttanut kaupunkiin ja talossa asuvat sen uudet omistajat Silja ja Markus sekä 3- ja 1-vuotiaat Hertta ja Siiri.
Talon historia on pitkä ja alkaa aivan toiselta kylältä, nimittäin Nyrölästä. Talo sijaitsi Nyröläntien varressa noin 10 kilometrin päässä nykyisestä sijainnistaan ja sitä kutsuttiin Ryysäläksi, mikä perimätiedon mukaan on vääntynyt nimestä Ryssälä ja viittaa laukkuryssiin eli 1800-luvun kulkukauppiaisiin.
– Tietääkseni talossa on sijainnut ainakin joskus kestikievari, Silja Penttinen kertoo.
Isot, vanhat hirsitalot eivät olleet oikein muodissa 1980-luvulla ja Ryysäläkin sai purkutuomion. Sen hirsille löytyi kuitenkin ostaja, joka halusi pystyttää talon uudelleen. Mauri ja Tuula Wahlroos lapsineen olivat ostaneet Vanhan Veikkolan pienen mökin vapaa-ajan asunnokseen muutama vuosi aiemmin. Rakennushommista ja vanhoista taloista innostunut innovatiivinen helsinkiläispappi Mauri osti Ryysälän vanhan päärakennuksen ja ryhtyi siirtämään sitä Höytiälle. Paikallisten pieneksi hämmästykseksi rakennus todella nousi ja pian jo kattotalkoissa paiski puolen kymmentä pappismiestä, mukana myös Uuraisten tuleva kirkkoherra Antti Heinola.
Rakennuskärpänen ei jättänyt Wahlroosia rauhaan, vaikka hänestä tuli Auran kirkkoherra. Ryysälän Veikkolaan siirrosta alkanut innostus on vienyt hänet Vironkin puolelle vanhoja rakennuksia pelastamaan.
Veikkola pistettiin myyntiin ja tarjoukseen tarttuivat Siljan vanhemmat.
– Tästä talosta tekee erikoisen se, että vaikka hirret ovat vanhat, talo on rakennettu 1980-luvun standardien mukaan, mikä ei ole aina ihan hyvä juttu. Esimerkiksi rossipohja olisi tällaiselle talolle paljon parempi ja kun jonkun seinän avaamme, niin sieltä saattaa löytyä jotain yllätyksiä, kuten lasivillaa tai reikiä suoraan ulkoilmaan. Tämä on kuitenkin kesämökiksi rakennettu ja sen verran vetoisa, että ilma kyllä vaihtuu, eikä mitään hälyttävää ole löytynyt, Silja ja Markus kertovat.
Silja ja Markus Penttinen jatkavat mukavasti talon moniosaajaperinnettä. Hekään eivät ole yhden asian ihmisiä ja saattavat valita poluista sen kaikkein epätodennäköisimmän, mutta mielenkiintoisimman.
– Muutin täältä 16-vuotiaana Jyväskylään lukioon. Harrastin silloin salibandya liigatasolla ja kävin monta kertaa viikossa treeneissä, joten lukion käyminen täältä ei ollut oikein mahdollista.
Lukion lopussa Silja tapasi jääkiekkoilija Markuksen ja lähti tämän perässä Itä-Suomeen yliopistoon opiskelemaan fysiikkaa. Nopeasti he huomasivat kaipaavansa jotain käytännöllisempää ja molemmat päätyivät hakemaan ammattikorkeakouluun. Markus opiskeli fysioterapeutiksi ja Silja sairaanhoitajaksi.
– Jo sairaanhoitajaopintojen aikana tiesin, että haluan opiskella lisää ja lyhyen työssäoloajan jälkeen päädyin Jyväskylään opiskelemaan erityisopettajaksi, Silja kertoo.
Hänellä on sekä erityisopettajan että luokanopettajan tutkinnot, mutta kumpaakaan työtä hän ei ole tehnyt kuin lyhyitä sijaisuuksia.
– Seuraavaksi päädyin yliopistolle töihin. Itä-Suomen yliopistolla ja Tampereen yliopistolla, olin molemmissa vuoden töissä. Tein töitä projektitutkijana, IT-hallinnassa digiasiantuntijana ja sitten Jyväskylän yliopistolla opettajana. Nyt olen konsultti ja digipedagogi yksityisellä sektorilla yrityksessä nimeltä Sulava ja työskentelen esimerkiksi tekoälyn parissa.
Yritys sijaitsee Helsingissä, mutta etätyö mahdollistaa työskentelyn pihamökissä sijaitsevasta kotikonttorista.
– Tekoälyn kehittyminen on tällä hetkellä päätä huimaavaa ja jotain, mikä eilen ei toiminut, voi olla mahdollista jo ensi viikolla. Tätä hetkeä voi verrata siihen, kun hakukoneet, esimerkiksi Google, olivat uusia. Silloin saatettiin pitää huijaamisena, jos asian googletti. Aivan samalla tavalla tekoäly varmasti arkipäiväistyy lähitulevaisuudessa. Teknologiasta on hyötyä vain, jos se saadaan tukemaan ja tehostamaan jotain, mikä ilman sitä ei toimi.
Kontiolahdelta kotoisin olevan Markus Penttisen urapolku on yhtä epätodennäköinen. Hänkään ei päätynyt toimimaan fysioterapeuttina, vaan perusti ensin osakeyhtiön veljensä kanssa. He valmistivat kalastustarvikkeita ja muoviteollisuuden komponentteja.
– Kun näitä pirpanoita alkoi tulla, niin piti keksiä joku tasaisempi tulonlähde. Nyt olen Geologian tutkimuskeskuksella geofysiikan tutkimusavustajana ja reissaan ympäri Suomea. Teemme esimerkiksi pohjavesitutkimuksia ja etsimme akkumineraaleja, hän kertoo.
Pikkulapsiarki, monipuolinen työelämä ja maalla asuminen tekevät Penttisen perheen arjesta täyttä. Sekä plussia että miinuksia löytyy.
– Tulimme tähän aika realistisella asenteella. Molemmat olemme viettäneet lapsuuden maaseudulla ja tiedämme, millaista se on. Arvostamme kuitenkin myös tietynlaista asumisen helppoutta, mikä on talvipakkasilla puita liiteristä kantaessa aika kaukana. Optimitilanne olisi, että olisi kaksi asuntoa, maalla ja kaupungissa. Muistan myös itse, miten mukavaa oli kyläkoulussa ja minusta on hienoa, että omat lapsenikin pääsevät sellaiseen. Toisaalta taas lasten kasvaessa harrastuksiin pitää täältä lähteä aina autolla. Jos Höytiän kyläkoulua uhkaisi lakkautus, niin sitten pitää miettiä asioita uusiksi, Silja miettii.
Erilaiset rakennusprojektit mielletään parisuhteen kannalta uhkaaviksi, mutta Silja ja Markus eivät tätä väitettä allekirjoita.
– Olimme aika nuoria ja seurustelun alussa, kun vanhempani palkkasivat meidät mökin rakennusprojektiin tontille keskelle metsää Ilomantsiin, lähelle Venäjän rajaa. Asuimme itse asuntovaunussa, lainasimme kirjastosta Talonrakennus 1, 2 ja 3 -kirjat, kaadoimme ensin puut hirsikehikon tieltä ja sitten rakensimme. Siitä tuli ihan hyvä, Markus muistelee.
– Jos asuisimme koko ajan kaupungissa, olisimme varmaan aika levottomia, olisi koko ajan sellainen tunne, että pitää lähteä jonnekin. Toisaalta maalla asuessa on mukava lomailla kaupungissa, Silja päättää.
Molemmat sanovat toteuttavansa itseään mieluusti puuhailemalla, ja siihen nykyinen koti antaa loistavat mahdollisuudet. Tämän kesän projekteina on ollut päätyterassin remontti ja tuvan ison pöydän kunnostus. Paljon muitakin kunnostussuunnitelmia on.
– Sähkön hinnan kehitys on se, mikä mietityttää. Ensin on tehtävä energiatehokkuutta lisäävät remontit, Markus Penttinen sanoo.
Penttisen perheen puuhasteluja ja elämää voi seurata myös somessa, sillä Siljalla on blogi Parihehtaaria. Samalla nimellä löytyy myös sivu Instagramista, Youtubessa kanavan nimi on End Of The Grid. Instagramia hän päivittää aktiivisimmin.
– Instagramista löytyy tosi kiva vanhojen talojen remppaajien yhteisö, josta oppii valtavasti.
Myös puutarhapuuhastelu on suuri ilon aihe.
– On ihanaa lähteä loppukesästä lasten kanssa puutarhakierrokselle ja kerätä itse kylvettyjen kasvien satoa ja keskustella, miten maailmankaikkeus toimii.
Hanna Lahtinen
25.12.2024 | Uurainen
Aili oli suosittu tytön nimi 1920-luvulla, mutta silti on hauska sattuma, että molemmat Uuraisten 100 vuoden rajapyykin saavuttaneet ovat Aileja. Aili Vääränen täytti jo 102 vuotta ja viime kesänä 100-vuotissynttäreitään juhli Aili Karala.
Aili Karala on asunut jo pitkään Rivikuukassa omassa viihtyisässä kodissaan, jossa on paljon muistoja pitkän elämän varrelta. Tämän tästä paikalle pyrähtää myös pojantytär Katja Karala-Kyppö tyttärineen ja tuo eloa ja vilskettä Ailinkin päivään.
Lilja, Miina ja Hilda-Lyydia elävät hyvin erilaista lapsuusaikaa kuin isomummo Aili melkein sata vuotta aikaisemmin.
– Lapsuus oli mukavaa aikaa, olin vanhin lapsista ja minulla oli kaksi pikkuveljeä. Naapurissa oli onneksi tyttöjäkin, Aili muistelee. Tummia pilviä oli tulevaisuuden yllä, mutta lapsuuden Aili sai kuitenkin elää rauhallisessa Suomen maassa ja lapsuuden joulutkin ovat piirtyneet muistoihin kauniina. Eräänä jouluaamuna sängyn vierellä tuolin päällä oli ihan oikea tikkukaramelli, jonka isä oli Hännis-Matin kaupasta hakenut.
– Tuon omenapuun minä istutin vuonna -43. Puita oli kaikkiaan neljä ja yksi on vielä jäljellä ja tekee hyviä punakaneliomenoita, kertoo Aili Karala. Myöhemmin omenapuu on saanut seurakseen leikkimökin. Katja, Lilja, Miina ja Hilda-Lyydia piipahtavat usein Ailia tervehtimässä.
Ala- ja jatkokoulu oli jo käyty ja Aili Taipale oli 15-vuotias kun talvisota syttyi.
– Pelättiin kauheasti, kun venäläiset pommikoneet lensi ylitse. Talvisodan aikaan oli kova pakkastalvi ja silloin niitä koneita näkyi paljon, Aili muistaa. Jyväskylää pommitettiin talvisodassa kaksi kertaa, 29. ja 31. joulukuuta 1939. Kaupungissa valmistettiin tykkejä sekä jalkaväen aseita ja myös junarata oli vihollisen tähtäimessä. Luonetjärvellä oli uusi lentokenttä. Ailikin lähti jo nuorena Tikkakosken tunnelille töihin hylsyjä ja aseita tekemään. Matkat hän polki polkupyörällä kotoa Pirttimäentieltä.
– Voi, että miten lasta väsytti se kolmivuorotyö. Isä lähti helmikuussa -40 rintamalle. Hän oli syntynyt 1898 ja melkein jo vanhan puoleinen, mutta kaikki kelpasivat, Aili kertoo. Isä haavoittui melkein heti ja joutui Helsinkiin sairaalaan, josta juhannusaattona pääsi kotiin.
– Sotajoulut oli tietysti aika puutteellisia. Kahvi oli kortilla, mutta jos hyvin kävi, niin Paanalan Esan kaupasta sitä sai. Meillä oli onneksi sitä viljelysmaata vähän ja karjaa, niin se auttoi paljon. Äiti kehräsi villasta lankaa ja siitä tehtiin sitten lakit lahjaksi, hän muistelee.
Miina Kyppö päätti, että hänen soittimensa on viulu ja hän onkin jo aika taitava. Miina pitää myös hyvää huolta soittimestaan. – Ensin pitää puhdistaa jousi hartsilla, muuten se ei soi kauniisti, hän kertoo. Miina ei olekaan suvun ensimmäinen viulisti, vaan myös Ailin mies Veikko Karala soitti viulua yhdessä pelimanni Sulo Lapin kanssa.
Vuonna 1943 Aili meni naimisiin Veikko Karalan kanssa, joka myös oli sodassa korsuun osuneesta kranaatista kylkeen haavoittunut. Ailista tuli miniä Malvilan taloon Hiirolaan hiukan lähemmäksi kirkonkylää. Vanhemmat lapset Riitta, Kaija ja Pentti syntyivät jo 40-luvulla ja myöhemmin vielä nuorimmainen Mika. Vanhin lapsista on jo 80 vuotta täyttänyt, mikä Ailia vähän naurattaa. Vanhemmat lapset perheineen asuvat Riihimäen seudulla, mutta Mika jäi kotikulmille ja nyt kotitaloa asuttaa lapsenlapsi Katja perheineen.
– Ikävä on, että taas eletään niin sotaista aikaa, rauha olisi niin paljon parempi kaikille, Aili huokaisee.
Maailma on Ailin pitkän elämän aikana muuttunut ja monenlaisesta myllerryksestä on selvitty. Muutama vuosi sitten oli korona, mutta koska Aili oli jo kokenut Skypen ja tabletin käyttäjä, niin viestintä kauempanakin asuvien läheisten kanssa onnistui melko hyvin.
– Nyt minä puhun videopuheluita, mutta hyvin muistan, kun Peltolassa oli puhelinkeskus, Mirja tai Toini vastasi keskuksessa ja Toini vielä hauskasti venytti keskus-sanaa, Aili toteaa.
Kesällä juhlittiin 100-vuotisjuhlia suvun kesken. Lapsenlapsia on 13 ja lapsenlapsenlapsia iso liuta.
– Ailin bravuuri on juhannusletut, niitä me jälkipolvet kokoonnumme aina syömään, Katja Karala-Kyppö kertoo.
Hanna Lahtinen
17.12.2024 | Uurainen
Korvatunturille saakka oli kiirinyt tieto, että Kyynämöisillä kasvaa erikoisen tuuheita ja kauniita joulukuusia. Eivät ne tietenkään itsestään tuuheiksi muutu, vaan kevättalvesta käyvät puuamattilaiset Jouko Mäkinen ja Marta López de Mäkinen parturoimassa niitä hieman ja kun riittävän monta vuotta ahkeroi, ovat Kyynämöisten joulukuuset oikeita muotovalioita.
– Koemielessä laitettiin vanhalle perunamaalle kuusia kasvamaan 14 vuotta sitten, ihan suomalaista, mutta myös hopeakuusia ja palsamipihtaa. Nyt neljän vuoden ajan niistä on myyty kuusia koteihin, Jouko Mäkinen kertoo.
Pukki pyörähtää tällä viikolla Korvatunturilla katsomassa tonttujen touhuja, mutta palaa jälleen ensi lauantaina Kyynämöisille ja silloin on mahdollisuus vielä käydä hankkimassa se kylän komein kuusi tai sitten vain istahtaa nuotiolle pukin kanssa turisemaan ja makkaraa paistelemaan tai nauttimaan Titta-tontun glögiä. Erityisesti pukki ilahtuu lapsivieraista, mutta tykkää kyllä aikuisistakin.
– Joulu on kaikkien juhla, pukki vakuuttaa.
Joulukuusimaa löytyy aivan Kyynämöisten entisen kaupan kulmalta ja myös Facebookista nimellä Kyynämöisten joulukuuset.
17.12.2024 | Uurainen
Kangashäkissä toteutettiin tänä vuonna oma Tonttupolku taianomaisissa luontopolku Kontionjäljen maisemissa.
Tempauksen takana olivat kissamuseon hengetär Irma Pölykangas ja Arto Valkonen. Mukaan lähti myös kyläyhdistys Kangashäkkiset ry.
Tapahtuma löysi heti yleisönsä. Noin 50 rohkeaa isompaa ja pienempää kulkijaa suunnisti valaistulla polulla kohti Konttikorven laavua riisipuuron syöntiin ja nuotiomakkaran paistoon. Iloinen puheen porina Wau-huutojen kera kuului sähkövaloin toteutettujen valaistuksien kohdalla. Valoporoja, tonttuja, valonauhoja, patterivaloja ja lyhtyjä oli polun varrella luoden satumaista tunnelmaa pimeään metsän siimekseen. Laavulla lapset koristelivat innokkaasti paikalle tuodun joulukuusen, välillä temmeltäen pimeässä metsässä. Jopa liukureitakin testattiin vähäisessä lumessa. Hauskaa tuntui olevan kaikilla.
– Työtähän tässä oli kaiken suunnittelussa ja toteuttamisessa, mutta onneksi saimme Kangashäkkiset ry.n puheenjohtaja Esko Paloselta lainaksi pitkiä sähköroikkia niin se helpotti paljon. Pitkään olin tätä suunnitellut ja pohtinut, mutta näin positiivisen kokemuksen jälkeen uusitaan tapahtuma taas ensi vuonna, jos terveenä ollaan ja jaksetaan tuumii Irma Pölykangas.
03.12.2024 | Tilaajille, Uurainen
Pienessä kunnassa onnistuu vielä tärkeän asian saattaminen asiasta vastuussa olevan viranhaltijan tietoon suhteellisen sutjakkaasti.
Viime viikolla vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja Mariitta Kuitunen toi kirjallisen aloitteen Uuraisten tekniselle johtajalle Tiina Löytömäelle. Aloitteessa toivottiin selkeäsanaisesti penkkejä lisää torille ja kaikille niille alueille, joissa liikkuu ikäihmisiä ja liikuntarajoitteisia.
– Vaikka Uurainen on nuorekas kunta, tässä kirkonkylällä ikäihmisten määrä lisääntyy. Olisi tosi tärkeää, että jo kotiovesta lähtiessä tietää, että tarvittaessa pääsee jalkoja lepuuttamaan. Asia on ollut pitkään esillä ja tilanne esimerkiksi torilla on aika ajoin ollut parempi, mutta esimerkiksi viime kesänä huono, Mariitta Kuitunen sanoo.
Torilla on kiinteitä graniittipenkkejä, mutta ne ovat osin melko matalia, joista ylösnousu voi olla vaikeaa.
Kotiovesta ulos lähteminen on sekä fyysisen, että henkisen hyvinvoinnin kannalta tärkeä asia ja edistää sitä, että siellä kotona pärjää mahdollisimman pitkään.
Aloitetta kipaisi vastaanottamaan myös kunnan tekninen isännöitsijä Markus Malmikallio ja olemasaolevien ja todennäköisesti tulevien penkkien paikkojen kartoitus alkoi heti.
– Meillä on tällä hetkellä parikymmentä penkkiä ympäri kylää. Ne jakaantuvat yhtä laajalle alueelle kuin on kevytväyliä. Peruspenkit maksavat 350 euroa kappale, eli kunnan talous ei muutaman lisäpenkin hankkimiseen kaadu. Toisaalta voisi myös kysyä vaikka joltain paikalliselta yritykseltä tarjousta, jos hankittaisiin kerralla useampi uuraislaisena tuotantona, Malmikallio suunnittelee.
Myös eri yrittäjien sponsoroimat nimikkopenkit, vaikka lahjoittajan laatalla varustettuna, olisi hyvä tapa lisätä keskustan toimivuutta ja viihtyisyyttä.
– Ilkivalta ei ole ollut Uuraisten penkkien riesana kuin hyvin vähäisessä määrin, ainakin nuoret ovat Uuraisilla fiksuja, Markus Malmikallio sanoo.
Vanhus- ja vammaisneuvosto on lakisääteinen elin, jollainen on oltava jokaisessa kunnassa ja jonka tehtävänä on seurata ja edistää ikäihmisten ja vammaisten elinoloja kunnassa, osallistua palvelujen saatavuuden ja laadun parantamiseen sekä vaikuttaa julkiseen päätöksentekoon.
– Meillä on hyvä ja aktiivinen vanhus- ja vammaisneuvosto, joka tarttuu nimenomaan käytännön asioihin. Siihen kuuluu edustus molemmista eläkeläisjärjestöistä, seurakunnalta ja kunnalta. Ensi kesäkuussa valitaan vaalien jälkeen uusi neuvosto, kertoo neuvoston puheenjohtajana toimiva vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill.
Hanna Lahtinen
03.12.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten kunnanjohtaja Juha Valkama ja juuri luottamustoimessa aloittanut kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Mattila esittelivät Uuraisten kunnan talousarviota ja ennakoivat tilinpäätöstä viime viikolla helpottuneen positiivisissa tunnelmissa.
Kuntatalouden ennakoimattomuus on nykypäivää ja jossain vaiheessa vuotta näytti todella synkältä, nyt jo huomattavasti paremmalta.
Uuraisten kunnan valtuusto hyväksyi kesäkuussa talouden tasapainottamisohjelman vuosille 2025-2028. Taustalla oli yli miljoonan euron alijäämäinen tillinpäätös vuodelta 2023, ja vuosi 2024 on rakennettu myös alijäämäiseksi -165 000 euroa.
– Uurainen on onneksi vielä tilanteessa, jossa talouden tasapainottamista voidaan tehdä ennakoivasti ja oma-aloitteellisesti. kunnanjohtaja Juha Valkama sanoo.
Talousarvion laadintaa ohjasi kunnanvaltuuston hyväksymä talouden tasapainottamisohjelma, josta ainoa merkittävä poikkeama on Kyynämöisten koulun määrärahojen sisällyttäminen talousarvioesitykseen. Kunnanhallitus päätti esittää valtuustolle, ettei Kyynämöisten koulun toiminta lakkaa 31.7.2025.
Yhteensä noin 400 000 euron säästötoimenpiteillä kyetään kompensoimaan kulujen arvioitua kasvua vuonna 2025.
Kunnanhallitus päätti myös esittää valtuustolle, että Uuraisten kunnan talouden tasapainottamisohjelmaa 2025-2028 seurataan ja päivitetään vuosittain valtuustotasolla, viimeistään seuraavan vuoden talousarvion ja sitä seuraavien taloussuunnitelmavuosien laadintaohjeen hyväksymisen yhteydessä.
Talousarvioesityksen 2025 mukainen toimintakate on yhteensä -12 860 000 euroa. Toimintakate muodostuu toimintatuottojen (5 930 000 euroa) ja toimintakulujen (-18 791 000 euroa) erotuksesta, joka tulee kattaa pääasiassa verotuloilla ja valtionosuuksilla. Toimintakatteen kasvua selittää suurimmaksi osaksi kunnan rahoitusosuus (296 000 euroa) Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalueelle, mihin kunta saa vastaavan rahoituksen yleiskatteellisen valtionosuuden kautta.
Verotuloarvio vuodelle 2025 on 7 425 000 euroa. Valtionosuuksien arvioidaan vuonna 2025 olevan vajaat seitsemän miljoonaa euroa. Rahoitustuotot ja –kulut ovat -233 000 euroa. Kiinteistöveroprosenteissa ei tapahdu muutoksia, mutta tuloveroprosenttia korotettiin 9,0 prosentista 9,2 prosenttiin. Käytännössä veronkorotus tuo suurin piirtein sen summan, mikä olisi ollut Kyynämöisten koulun laskennallinen säästö vuodessa.
Kyynämöisten koulun lakkautustarve on nyt ainakin toistaiseksi väistynyt, eikä talousarvioon ole kirjattu mitään vuosimäärää, jonka jälkeen tilannetta mahdollisesti arvioitaisiin uudelleen. Prosessi on ollut aika ajoin kivulias, mutta myös rakentava. Kyynämöisten koulun oppilaiden vanhemmat ja kyläläiset aktivoituivat puolustamaan kouluaan.
–Minusta se kertoo kuntalaisten kiinnostuksesta, uskosta avoimuuteen ja demokratiaan sekä omiin vaikuttamismahdollisuuksiin, mikä on todella hyvä asia, Samuli Mattila toteaa ja lisää, että kaikki mielipiteet ja perustelut niin puolesta kuin vastaan on kuultu ja niiden, sekä talouslukujen perusteella on muodostettu kokonaiskuva tilanteesta.
Vuosikatteeksi muodostuu 1 321 000 euroa. 1 159 000 euron poistojen jälkeen tilikauden tulos on talousarvion mukaisesti 177 000 euroa ylijäämäinen.
Uuraisten kunnan nettoinvestointimenot ovat ensi vuonna hyvin maltilliset, vain reilut 600 000 euroa. Investointeja kohdennetaan muun muassa yleisiin teihin ja kadunrakennukseen, vesi- ja viemärilaitokseen sekä opetus- ja kulttuuritoimen useisiin investointeihin. Lainan lyhennykset ovat noin 3,4 miljoonaa euroa. Tulorahoituksen, eli vuosikatteen, lisäksi rahoitustarvetta on tarkoitus kattaa velalla, jota on varauduttu nostamaan enintään kolme miljoonaa euroa. Kunta pystyy kuitenkin vähentämään velkaansa enemmän kuin ottaa uutta.
Uuraisten kunnanvaltuusto kokoontuu ensi maanantaina.
