28.05.2024 | Tilaajille, Uurainen
Jyvässeudun yrittäjien viime vuoden Vuoden yrittäjä on Ränssin Kievari Kuikassa. Juuri nyt Ränssissä valmistaudutaan kuumeisesti tulevaan teatterikesään.
Kevättalvella oli sen verran rauhallisempaa, että tunnustusta juhlittiin ystävien, yhteistyökumppanien ja herkullisten kakkukahvien voimin. Tervehdyksensä toivat kaupunginjohtaja Timo Koivisto ja Jyvässeudun yrittäjien puheenjohtaja Päivi Leminen. Musiikista vastasi jo useamman kesän Ränssin tähti, Saija Tuupanen.
Fysioterapeuttiyrittäjä Päivi Leminen on kipparoinut Jyvässeudun Yrittäjiä, eli entistä Jyväskylän maalaiskunnan yrittäjiä jo kahdeksan vuotta.
– Aktiiveja ei varmasti missään yhdistyksessä ole liikaa ja korona hiljensi kovasti toimintaa, mutta yrittäjät eivät ole helposti lannistuvaa sorttia, Leminen totesi.
Timo Koivisto korosti, että Ränssin Kievarin merkitys Kuikan, Tikkakosken ja koko Jyväskylän seudulle on ollut ja on hyvin merkittävä ja sen toiminta tukee myös muita yrittäjiä. Hän piti tärkeänä myös kulttuurihistoriallisen miljöön ylläpitoa osana yritystoimintaa.
– Tikkakosken alue on yksi eniten kasvavia alueita Jyväskylässä ja täällä on paljon elinvoimatekijöitä, Koivisto kertoi.
Ränssiä emännöi nykyisin Minna Eräjärvi perheineen isänsä Mikon jalanjäljissä.
Ränssin Kievarin talo vietti 200-vuotissynttäreitään jo muutama vuosi sitten. Talo on tiettävästi vanhin yhtäjaksoisesti asuttu talo Jyvässeudulla. Iso noin 600 neliön päärakennus toimi kievarina yli 50 vuotta 1800- ja 1900-luvun molemmin puolin. Päärakennuksen tupa on 110 neliötä ja Keski-Suomen suurin.
Tuvan komistuksena on valtava haltiahirsi, joka on ostettu vuonna 1818 suurtila Tikkamannilasta ja maksanut tasan markan. Hirsi onkin nähnyt monenlaista menoa alapuolellaan. Korttipeleistä, tilan menetyksestä, viinan poltosta sekä vaimojen vaihdosta on monia mielenkiintoisia tarinoita ja totuuksia. Ränssi sijaitsee vanhan postiväylän varrella, joka kiinnosti myös alueilla piileskeleviä maantierosvoja. Tuvan lattiasta löytyy myös hevosen kavion jälki, joka on peräisin vanhalta kievariajalta 1800-luvulta. Rohkeimmat isännät ajoivat kieseillä sisälle asti.
Talon nykyisessä takkahuoneessa oli aiemmin ollut talon keittiö noin 100 vuoden ajan ja siltä ajalta on vielä nähtävissä lattiaan kuluneet jalanjäljet.
Minna Eräjärven äidillä oli sukulaisuussiteitä taloon ja siksi Eräjärvet aikoinaan kiinnostuivat talosta ja päätyivät hankkimaan sen 1980-luvulla. Aluksi tarvittiin valtavasti mielikuvitusta, jotta pystyi havaitsemaan paikan kauneuden ja potentiaalin kaiken romun ja roskan alta. Vielä enemmän tarvittiin ahkeruutta ja sinnikkyyttä, jotta paikasta kuoriutui nykyisen kaltainen Ränssi ja Mikko Eräjärvi pääsi toteuttamaan teatteriunelmaansa.
– Sitten alkoi pikkuhiljaa tuntumaan, että jotain on tehty oikein ja nyt on jo sellaisia perheitä, joiden kanssa on eletty pitkä kaari häistä syntymäpäivien kautta muistotilaisuuteen. Totuin jo nuorena kovaan työntekoon ja kasvoin tähän paikkaan kiinni. Ja oikeasti myös nautin kaikesta mikä yrittäjyyteen Ränssissä liittyy, Minna Eräjärvi kertoi.
– Isän motto oli, että periksi ei saa antaa ja asioilla on tapana järjestyä. Se auttoi valtavasti myös silloin kun isä 14 vuotta sitten kuoli, hän jatkaa. Nyt tukena on oma puoliso ja lapset ja Ränssin Kievari on aidosti perheyritys.
Ensi kesänä Ränssin teatterissa esitetään iskelmätähti Anita Hirvosen elämään perustuvaa näytelmää Se va Kuku de. Äänekoskella syntynyt Maitolaiturin prinsessa teki pitkän ja menestyksekkään uran ja on levyttänyt peräti kuudella eri vuosikymmenellä. Monet levyistä ja sinkuista ovat myyneet myös kultaa. Hänen rempseä imagonsa ja rehvakkaat laulunsa ovat piirtyneet suomalaisten muistoihin ja sydämiin. Anitan elämässä on ollut paljon laulua ja tanssia, mutta myös itkua ja paljon draamaa.
Laulunäytelmä kertoo Anitan koko tarinan mummon luona kasvaneesta pikkutytöstä koko kansan tuntemaksi laulajatähdeksi.
Anitaa Ränssissä esittävät lapsena Moona Elorinne ja Sara Summanen ja aikuisena Marita Taavitsainen ja Anna-Maija Ojansivu. Muissa rooleissa näyttelevät Lotta Lassila, Kristian Ijäs, Kimmo Hannula, Tarmo Pennanen ja Pertti Wenekoski & tanssiorkesteri Mambo.
Näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Juse Venäläinen.
Hanna Lahtinen
21.05.2024 | Lukijalta, Tätä mieltä, Uurainen
Jouni Pursiainen miettii, että kyllä Kyynämöisillä kelpaa mökkeillä, kun majavat toimittavat saunapuut pätkittynä ja kuorittuna rantaan.
21.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Kaatuneiden muistopäivän juhla Uuraisilla oli arvokas ja tavallistakin juhlavampi, sillä veteraanien ja lottien muistomerkin paljastustilaisuuteen oli saapunut juhlapuhujaksi valtioneuvos Matti Vanhanen. Mutta Uuraisilla kun oltiin, niin juhlapuheita säestivät lasten iloiset äänet ja penkeillä istui paljon rippikoulua käyvää teiniväkeä lököverkkareissaan. Siksi sanojen arvokas ja juhlava perään voi hyvin lisätä myös kotoisa ja lämminhenkinen. Se taas sopi oikein hyvin hautojenmerkitsemisprojektin isän, Tammenlehvän Perinneliiton Uuraisten toimikunnan puheenjohtaja, rovasti Hannu Koskisen ajatukseen, että jokaisen veteraanin muisto on tärkeä, ei vain upseerien ja palkittujen.
Myös juhlapuhuja Vanhanen muistutti, että vaikka veteraaniperintöä vaalimaan on perustettu yhdistyksiä ja toimikuntia, niin vastuu on myös suvuilla ja perheillä.
Paikalla oli myös kaksi pikkulottaa. Kaarina Moisio oli kutsunut ystävänsä Liisa Oksasen juhlistamaan päivää ja muistelemaan aikoja, jolloin he auttoivat aikuisia lottia tärkeässä työssä. Liisa Oksasen lapsuudenkoti oli keskellä Helsinkiä.
– Meidän taloon ei koskaan tullut pommia, mutta viereen kyllä. Pommisuojassa usein istuttiin ja pelättiin. Venäläiset pommikoneet suunnistivat hotelli Tornin mukaan ja asuimme aivan lähellä, hän muistaa.
Pommituksia pakoon Liisan perhe tuli Uuraisille, jossa oli sukulaisia.
– Asuimme Uuraisilla putkaa vastapäätä, siellä pidettiin venäläisiä sotavankeja. He olivat iloisia poikia, jotka soittivat balalaikkaa. Pikkulotissa opettelimme kotitaloustöitä, jotta aikuiset naiset pääsivät tekemään niitä töitä, mitä miehet yleensä kotona ollessaan tekivät, Oksanen muistelee.
Nyt kunniavartiossa Terttu Stenmanin vierellä seisoi Ukrainasta sotaa paennut Viktor Asanov.
Anita Lehmonen ja Vuoko Vilpunaho palvelivat Sotilaskotiauton tiskin takana.
Muistomerkki huipentaa Uuraisilla tehdyn veteraaniperinteen tallennustyön.
Timo Kässi nosti peukkua Hannu Koskisen tekemälle työlle.
21.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Uuraisten kunnan talouden tasapainottamisohjelma vuosille 2025-28 oli kunnanhallituksen käsittelyssä maanantaina. Asia kuitenkin palautettiin valmisteluun, eikä näin ollen ole valtuuston käsittelyssä vielä ensi maanantaina. Todennäköisesti tasapainottamisohjelmaa käsitellää valtuustossa 17.6.
Esitetyistä säästökohteista ylivoimaisesti kipeimmäksi koetaan ehdotus Kyynämöisten koulun lakkauttamisesta lukuvuoden 2025-26 alusta.
Tasapainotusohjelmassa puhutaan lakkauttamisen sijaan lähikouluperiaatteen toteuttamisesta. Kehittämistyöryhmä on teettänyt kattavan selvityksen lukuvuosien oppilasennusteista ja oppilaaksiottoalueista, mikä on sisältynyt oppilaskohtaisen tarkastelun. Kehittämistyön keskeiseksi periaatteeksi on hyväksytty alakouluikäisen koululaisen lähikoulualue, mikä merkitsisi muutoksia kouluverkkoon. Koulukeskuksen ja Höytiän lähikoulualueet jouduttiin aiemmin muodostamaan sellaisiksi, että oppilaita ohjattiin huomattavassa määrin Kyynämöisten koululle oman tosiasiallisen lähikoulun sijaan tilanpuutteen vuoksi. Ennakoidun oppilasmäärän vähenemän vuoksi kaikkia palvelutuotannossa olevia koulurakennuksia ei enää tarvita tilareservinä. Käytännön toimenpiteenä lähikouluperiaatteeseen palaaminen tarkoittaisi Kyynämöisten koulun lakkauttamista. Toimenpide sisältyy tasapainottamisohjelmaan ja sen kerrotaan olevan vuosina 2025-28 yhteisvaikutuksestaan 1 670 000 euroa.
Mikäli valtuuston hyväksyy tasapainottamisohjelman, mahdollinen lakkauttaminen siirtyy käytännön valmisteluun kuulemisineen ja arviointeineen syksyllä 2024. Ennen sitä käydään kuitenkin varmasti vielä paljon keskustelua esimerkiksi siitä mikä vaikutus koulun mahdollisella lakkauttamisella on esimerkiksi kuntaan suuntautuvaan lapsiperheiden muuttoliikkeeseen ja yleisesti kunnan imagoon.
Konsernipalveluiden säästöehdotukset koostuvat ulkopuolisten asiantuntijapalveluiden vähentämisestä, siitä, että hankkeita ei jatketa, hallinnollisia kuluja leikataan, työllistämisen palkkatuesta leikataan, kuntaretki korvataan muulla tapahtumalla ja palveluiden ostoista karsitaan.
Teknisen toimen säästöesitykset koostuivat mm. talkoovapaiden pitämisestä, autokaluston tarkastelusta, Hirvasen koulun aamusiivouksesta, hävikkiruuan myymisestä, ympäristöjaoston lakkauttamisesta, rakennusvalvonnan ostopalvelun supistamisesta, vieraslajien torjunnan muuttamisesta projektiluonteisemmaksi, yksityistieavustusten supistamisesta ja vesilaitoksen taksojen tarkistamisesta.
Konsernipalvelujen ja teknisen toimen esityksen säästäisivät toteutuessaan yhteensä lähes 900 000 euroa.
Tasapainottamisohjelman sisältyvät henkilöstöön kohdentuvat säästöt toteutetaan eläköitymisten ja määräaikaisten työsuhteiden päättymisten kautta.
21.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Puurusen puutarhalla vietetään ensi viikonloppuna Puutarhapäiviä, niin kuin on vietetty lähimain joka kevät jo 80-luvulta alkaen, silloin puutarhaa luotsasivat vielä Pentti ja Eine Puurunen. Seuraavan sukupolven Sanna Puurunen-Kivelälläkin on jo lähes 30 vuoden kokemus yrittäjyydestä.
Puutarhapäivät on pienen Kotaperän kylän suuri tapahtuma, johon osallistuu moni kyläläinen ja myös Kyynämöisten koulun oppilaat.
Kevät ei ole ollut säiden puolesta mitenkään ihanteellinen, pilvisiä päiviä on ollut poikkeuksellisen paljon, silti kukat ovat jotakuinkin aikataulussa.
Haastattelu tehtiin 23.4., jolloin kesään näytti olevan vielä aika pitkä matka.
Tiukin rutistus puutarhalla kestää vajaat puolisen vuotta, mutta valmistelevaa ja ylläpitävää tekemistä riittää toki ympäri vuoden.
– Maaliskuun alussa aloitetaan ja juhannuksen jälkeen pistetään pillit pussiin, Sanna kertoo. Tänä keväänä Sannan kanssa puutarhalla ovat ahkeroineet Amanda Vesiaho, Virve Kytölä ja Anja Kässi, myyntikauden alkaessa porukkaan liittyy myös Helena Jussinmäki.
Työt alkavat ruukkujen täytöllä, joka joissakin puutarhoissa tehdään koneellisesti, mutta Puurusella täytetään yli 50 000 ruukkua käsin.
– Uskon, että käsityö ruukutuksessa ja istutuksessa näkyy parempana laatuna, Sanna sanoo.
– Me istutetaan jokainen taimi rakkaudella ja puhutaan niille kauniita sanoja ja loitsitaan kasvuun, Virve, Amanda ja Anja lisäävät. Automatiikkaa käytetään kastelussa ja tuuletuksessa.
– Monipuolisesti pitää olla tarjontaa ja se tuo taas viljelylle haasteita, koska esimerkiksi eri kasveille kasvun kannalta paras lämpötila voi olla hyvinkin erilainen, Sanna sanoo.
– Silloin kun kasvatimme äitienpäiväruusuja, niin niiden kukinnan ajoittaminen juuri äitienpäivään oli melkoisen haastavaa. Jätimme ne pois, eikä ruusu enää olekaan niin vallitseva äitienpäiväkukka kuin ennen. Myös syötävien kasvien viljelemisen olen lopettanut, sillä 500 kiloa myymätöntä avomaan kurkkua autossa ei paljon naurattanut. Taimina myydään kurkkua, tomaattia, kurpitsoita, chilejä ja yrttejä. Korona lisäsi selkeästi esimerkiksi yrttien myyntiä, hän jatkaa.
Työ on välillä yksitoikkoistakin, mutta plussapuolia on myös paljon.
– Kesä pitenee huomattavasti ja oikeasti näkee, mitä käsillään tekee, Amanda sanoo.
– Asiakkaat on ihania ja myös tosi uskollisia, on mukava tavata samat ihmiset kesästä toiseen, muut lisäävät.
– Hyvät työntekijät ovat minulle iso ilo, on niin paljon mukavampi tehdä töitä, kun yhteishenki on näin hyvä, Sanna kiittelee.
56-vuotias puutarha on myös sukupolvia yhdistävä kokemus. Hän joka 60-luvulla pienenä hyppeli kukkalavojen välissä, saattaa nyt katsella lastenlastensa tekevän samoin. Toki myös esimerkiksi some houkuttaa nykyään paljon aivan uusiakin asiakkaita.
Kokemus tuo varmuutta, eikä kovin moni asia yllätä – paitsi kasvun ihme joka ikinen kevät.
– On hämmästyttävää, miten paljon kasvit kasvavat esimerkiksi viikonlopun aikana, kun olemme poissa täältä, Anja kertoo. Hän on sinisen ystävä ja hänen lempikukkansakin on siniviuhka ja vanha kunnon orvokki.
Virve taas pitää kaikesta tuoksuvasta ja mainitsee lempikukakseen heliotroopin, jonka vaniljainen tuoksu houkuttaa myös paljon perhosia. Lisäksi hän pitää keltaisista ja oransseista kukista.
– Minä pidän myös orvokeista ja mustasilmäsusanna on minusta myös aivan ihana ja keijunmekko myös, Amanda sanoo.
Sannan mielestä lajilla ei ole niin väliä, kunhan väri on vaaleanpunainen.
– Joka syksy mietin, että pitäisi tehdä tilaukset yhdessä, koska meillä on niin erilaisia mieltymyksiä, ehkä pinkki vähän korostuu minun tilauksissani, Sanna lisää.
Tänä vuonna uusia lajeja ovat esimerkiksi syrikät. Jättiverbenaakaan ei ennen ole paljon ollut ja rusokissa on uusia värejä. Määrällisesti eniten myydään orvokkien lisäksi pelargonioita ja ruusubegonioita, niistä iso osa menee hautausmaille. Myös miljoonakellot, lumihiutaleet ja petuniat ovat suosittuja.
Hanna Lahtinen
14.05.2024 | Tilaajille, Uurainen
Kauneus on katoavaista, varsinkin jos sitä ei hoida. Uuraisten kirkkotarha, eli kirkon, tapulin ja kotiseutumuseon muodostama kokonaisuus, sekä hautausmaa ovat kauniita ja hyvin hoidettuja.
Kokonaisuudesta vastaavat seurakunnassa seurakuntamestari Jussi Seppänen sekä talousvastaava ja yleisnainen Jaana Hirsjärvi. Ilman lukuisten ahkerien talkookäsiparien työpanosta ympäristö ei kuitenkaan pysyisi siistinä vuodesta toiseen. Jo pelkästään hautausmaan eli Kuukan koivikon haravointi olisi aivan ylivoimainen urakka ilman talkoolaisia, eikä kokonaisuuden kehittämiseen ja uusien elementtien tai kukkapenkkien luomiseen ole oikein ollut resursseja.
Keväällä perustettiin vapaamuotoinen Kirkkotarhan puutarharyhmä, jonka tarkoituksena on ideoida ja kohentaa kirkon ympäristöä entisestään. Ryhmään ilmaantui kymmenkunta multasormea, mutta vieläkin on mahdollisuus ilmoittautua viettämään laatuaikaa hyvässä seurassa puuhastellen. Viime viikolla kevään työt aloitettiin hautausmaan uuden muistomerkin ympäristön siistimisellä. Tuulisessa säässä istutettiin vuorenkilpeä ja maksaruohoa ja ainakin yritettiin haravoida, työtä jatketaan vielä tällä viikolla, jotta kaikki on kunnossa, kun Matti Vanhanen saapuu kunnioittamaan Uuraisten veteraanien ja lottien muiston vaalimiseksi tehtyä hautojenmerkitsemistyötä.
Hanna Lahtinen
