21.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Puurusen puutarhalla vietetään ensi viikonloppuna Puutarhapäiviä, niin kuin on vietetty lähimain joka kevät jo 80-luvulta alkaen, silloin puutarhaa luotsasivat vielä Pentti ja Eine Puurunen. Seuraavan sukupolven Sanna Puurunen-Kivelälläkin on jo lähes 30 vuoden kokemus yrittäjyydestä.
Puutarhapäivät on pienen Kotaperän kylän suuri tapahtuma, johon osallistuu moni kyläläinen ja myös Kyynämöisten koulun oppilaat.
Kevät ei ole ollut säiden puolesta mitenkään ihanteellinen, pilvisiä päiviä on ollut poikkeuksellisen paljon, silti kukat ovat jotakuinkin aikataulussa.
Haastattelu tehtiin 23.4., jolloin kesään näytti olevan vielä aika pitkä matka.
Tiukin rutistus puutarhalla kestää vajaat puolisen vuotta, mutta valmistelevaa ja ylläpitävää tekemistä riittää toki ympäri vuoden.
– Maaliskuun alussa aloitetaan ja juhannuksen jälkeen pistetään pillit pussiin, Sanna kertoo. Tänä keväänä Sannan kanssa puutarhalla ovat ahkeroineet Amanda Vesiaho, Virve Kytölä ja Anja Kässi, myyntikauden alkaessa porukkaan liittyy myös Helena Jussinmäki.
Työt alkavat ruukkujen täytöllä, joka joissakin puutarhoissa tehdään koneellisesti, mutta Puurusella täytetään yli 50 000 ruukkua käsin.
– Uskon, että käsityö ruukutuksessa ja istutuksessa näkyy parempana laatuna, Sanna sanoo.
– Me istutetaan jokainen taimi rakkaudella ja puhutaan niille kauniita sanoja ja loitsitaan kasvuun, Virve, Amanda ja Anja lisäävät. Automatiikkaa käytetään kastelussa ja tuuletuksessa.
– Monipuolisesti pitää olla tarjontaa ja se tuo taas viljelylle haasteita, koska esimerkiksi eri kasveille kasvun kannalta paras lämpötila voi olla hyvinkin erilainen, Sanna sanoo.
– Silloin kun kasvatimme äitienpäiväruusuja, niin niiden kukinnan ajoittaminen juuri äitienpäivään oli melkoisen haastavaa. Jätimme ne pois, eikä ruusu enää olekaan niin vallitseva äitienpäiväkukka kuin ennen. Myös syötävien kasvien viljelemisen olen lopettanut, sillä 500 kiloa myymätöntä avomaan kurkkua autossa ei paljon naurattanut. Taimina myydään kurkkua, tomaattia, kurpitsoita, chilejä ja yrttejä. Korona lisäsi selkeästi esimerkiksi yrttien myyntiä, hän jatkaa.
Työ on välillä yksitoikkoistakin, mutta plussapuolia on myös paljon.
– Kesä pitenee huomattavasti ja oikeasti näkee, mitä käsillään tekee, Amanda sanoo.
– Asiakkaat on ihania ja myös tosi uskollisia, on mukava tavata samat ihmiset kesästä toiseen, muut lisäävät.
– Hyvät työntekijät ovat minulle iso ilo, on niin paljon mukavampi tehdä töitä, kun yhteishenki on näin hyvä, Sanna kiittelee.
56-vuotias puutarha on myös sukupolvia yhdistävä kokemus. Hän joka 60-luvulla pienenä hyppeli kukkalavojen välissä, saattaa nyt katsella lastenlastensa tekevän samoin. Toki myös esimerkiksi some houkuttaa nykyään paljon aivan uusiakin asiakkaita.
Kokemus tuo varmuutta, eikä kovin moni asia yllätä – paitsi kasvun ihme joka ikinen kevät.
– On hämmästyttävää, miten paljon kasvit kasvavat esimerkiksi viikonlopun aikana, kun olemme poissa täältä, Anja kertoo. Hän on sinisen ystävä ja hänen lempikukkansakin on siniviuhka ja vanha kunnon orvokki.
Virve taas pitää kaikesta tuoksuvasta ja mainitsee lempikukakseen heliotroopin, jonka vaniljainen tuoksu houkuttaa myös paljon perhosia. Lisäksi hän pitää keltaisista ja oransseista kukista.
– Minä pidän myös orvokeista ja mustasilmäsusanna on minusta myös aivan ihana ja keijunmekko myös, Amanda sanoo.
Sannan mielestä lajilla ei ole niin väliä, kunhan väri on vaaleanpunainen.
– Joka syksy mietin, että pitäisi tehdä tilaukset yhdessä, koska meillä on niin erilaisia mieltymyksiä, ehkä pinkki vähän korostuu minun tilauksissani, Sanna lisää.
Tänä vuonna uusia lajeja ovat esimerkiksi syrikät. Jättiverbenaakaan ei ennen ole paljon ollut ja rusokissa on uusia värejä. Määrällisesti eniten myydään orvokkien lisäksi pelargonioita ja ruusubegonioita, niistä iso osa menee hautausmaille. Myös miljoonakellot, lumihiutaleet ja petuniat ovat suosittuja.
Hanna Lahtinen
14.05.2024 | Tilaajille, Uurainen
Kauneus on katoavaista, varsinkin jos sitä ei hoida. Uuraisten kirkkotarha, eli kirkon, tapulin ja kotiseutumuseon muodostama kokonaisuus, sekä hautausmaa ovat kauniita ja hyvin hoidettuja.
Kokonaisuudesta vastaavat seurakunnassa seurakuntamestari Jussi Seppänen sekä talousvastaava ja yleisnainen Jaana Hirsjärvi. Ilman lukuisten ahkerien talkookäsiparien työpanosta ympäristö ei kuitenkaan pysyisi siistinä vuodesta toiseen. Jo pelkästään hautausmaan eli Kuukan koivikon haravointi olisi aivan ylivoimainen urakka ilman talkoolaisia, eikä kokonaisuuden kehittämiseen ja uusien elementtien tai kukkapenkkien luomiseen ole oikein ollut resursseja.
Keväällä perustettiin vapaamuotoinen Kirkkotarhan puutarharyhmä, jonka tarkoituksena on ideoida ja kohentaa kirkon ympäristöä entisestään. Ryhmään ilmaantui kymmenkunta multasormea, mutta vieläkin on mahdollisuus ilmoittautua viettämään laatuaikaa hyvässä seurassa puuhastellen. Viime viikolla kevään työt aloitettiin hautausmaan uuden muistomerkin ympäristön siistimisellä. Tuulisessa säässä istutettiin vuorenkilpeä ja maksaruohoa ja ainakin yritettiin haravoida, työtä jatketaan vielä tällä viikolla, jotta kaikki on kunnossa, kun Matti Vanhanen saapuu kunnioittamaan Uuraisten veteraanien ja lottien muiston vaalimiseksi tehtyä hautojenmerkitsemistyötä.
Hanna Lahtinen
14.05.2024 | Tilaajille, Uurainen
Saako kirkossa nauraa? Saako kirkossa taputtaa?
Kyllä saa ja saa myös pomppia ja syödä karkkia, varsinkin kun ollaan yötä kirkossa. 23 alakouluikäistä lastenkuorolaista yöpyi kirkossa reilu viikko sitten ja kokemus oli pikkuisen jännittävä, mutta enimmäkseen hulvattoman hauska.
Uuraisten kirkko on rakennettu vuonna 1905 ja sen jälkeen sen seinät ovat nähneet koko elämän kirjon, paljon surua ja epätoivoa, mutta myös ihmiselämän onnellisimpiä hetkiä. 119-vuotiaat seinät eivät ehkä kuitenkaan ikinä ole kuulleet sellaista kikatuksen määrää, mitä toukokuun vaaleassa illassa raikui.
Lapset uskovat, että sata vuotta sitten lapsilla oli aika paljon tiukemmat säännöt, miten kirkossa käyttäydytään.
– Ei silloin saanut riehua, eikä niillä ollut yhtään karkkiakaan. Niillä oli varmaan tylsä elämä.
Mutta mikä olisikaan Herran huoneeseen sopivampaa kuin vallattomasti vyöryvä elämisen ilo.
– Me nukutaan täällä yö, mutta ensin me riehutaan!
– Ei yhtään jännitä, kun on paljon kavereita mukana!
– Me saatiin soittaa kirkonkelloja!
– Urkuparvi on ehkä jännin paikka.
– Mun isoveli on kateellinen, kun se ei päässyt tänne.
Illan päätteeksi rauhoitutaan ja esitetään iltaohjelmaa, joka sisältää puheita, huilun ja flyygelin soittoa, sekä monta helisevää lauluesitystä.
–Yö kirkossa on ollut minulla suunnitelmissa jo jonkin aikaa, mutta aikaisemmin ei oikein ole ollut resursseja, kertoo kanttori Jonna-Mari Koikkalainen, joka muutaman apuohjaajan kanssa kaitsee laumaa. – Uskon, että tästä jää monelle sellainen muisto, jonka muistaa vielä aikuisenakin.
Hanna Lahtinen
14.05.2024 | Uurainen
Keväisin 4H-yhdistykset palkitsevat erityisen ansioituneita nuoria. Uuraisilla tänä vuonna palkinnot pokkasivat Aatu Poikonen ja Sanni Vanhatalo.
Aatu Poikonen palkittiin vuoden 2024 4H-yrittäjänä. – Aatu on perustanut pihatöitä, sekä autonpesua tarjoavan Aatu-Apuri yrityksen vuoden 2023 keväällä. Yrittäjänä Aatu on ollut täsmällinen, luotettava, sekä motivoitunut tekemään töitä oman yrityksen eteen. Aatun yrityksellä on ollut jo ensimmäisen vuoden aikana erittäin hyvä liikevaihto ja useita tyytyväisiä asiakkaita, kuuluvat perustelut.
Sanni Vanhatalo on vuoden 2024 kerhonohjaaja.
– Sanni on aloittanut välipalakerhossa kerhonohjaajana syksyllä 2023 ja iloksemme saimme heti huomata hänen olevan erinomainen työssään. Sannilla on ohjaamiseen rento, mutta jämäkkä ote. Työntekijänä Sanni on oma-aloitteinen, reipas, hyvin luotettava ja aina iloisella mielellä. Kerholaiset, sekä työkaverit pitävät Sannista kovasti ja se jos mikä onkin parasta palautetta, mitä ohjaaja voi saada, on Sannista huomattu.
Kesäkuusa Uuraisten 4H järjestää perinteiseen tapaan alakouluikäisille leirejä, kaikkiaan neljä kappaletta. Tällä kertaa luvassa on taideleirejä ja seikkailuntäyteisiä Hessun kesäleirejä. Leireille ilmoittautuminen on jo käynnissä yhdistyksen nettisivujen kautta. Leirit pidetään koulukeskuksella ja Hirvasen koululla.
Myös metallinkeräys on luvassa tulevan kesän aikana.
07.05.2024 | Tilaajille, Uurainen
Vieraan kielen oppiminen onnistuu toisilta helpommin kuin toisilta. Nykynuoriso kylpee englannin kielessä päivittäin ja kieli hiipii arkipuheeseen kuin huomaamatta. Finglish-ilmiöstä ollaan jopa huolissaan, mutta suomen kielen kuolemaan on vielä aika pitkä matka.
Pikkuisen enemmän elämänkokemusta omaavalle vieraan kielen, esimerkiksi englannin puhuminen ei aina ole ihan helppoa, vaikka kielen periaatteessa osaisikin. Sanavarasto rapistuu käytön puutteessa ja outo ujous iskee, kun pitäisi tuottaa puhetta muulla kuin äidinkielellä.
Moni muistaa myös kauhulla kouluajan kielioppipänttäystä ja sieltä periytynyttä tunnetta, että jos et osaa puhua oikein, on parempi olla hiljaa. Opetusmetodit ovat onneksi noista ajoista muuttuneet.
Onneksi myös kielen opiskelulle ja oppimisen riemulle ei ole yläikärajaa. Tämän kokevat Jyväskylän kansalaisopiston Uuraisten Englanti 6, taso B1 -ryhmä, kavereiden kesken Yes-but-but-group, joka torstai, kun ryhmä kokoontuu opettajansa Marjatta Murasen johdolla Uuraisten koulukeskuksella.
– Tämä on kokonaisvaltainen hyvinvointiryhmä, painottaa Mikko Nieminen ja listaa liitutaululle kauden aikana hiihdettyjä, käveltyjä, juostuja tai potkukelkkailtuja kilometrejä, joita niitäkin ryhmälle kertyy kansanterveyden kannalta ihailtava määrä yli 4000 kilometriä.
– Tulin 28 vuotta sitten kurssille lomittajaksi ja se jatkuu edelleen. Ihmeen hyvin tämä ryhmä on minua sietänyt, kertoo Marjatta Muranen. Samaa koukuttumista on havaittavissa oppilaisissakin. Ryhmän vetovoima perustuu ainakin yhtä paljon yhteishenkeen kuin kieleen.
– On meillä kirjakin, mutta enimmäkseen puhutaan ja kerrotaan kuulumiset englanniksi, kertoo Helena Jussinmäki.
– Meillä on myös vilkas WhatsApp -ryhmä, jossa viestitellään tietenkin englanniksi, Marjukka Hietala jatkaa.
Ryhmä on niin yhteen hitsautunut, että ihan lentokoneella on matkustettu englantia puhumaan peräti 13 kertaa.
– Kaukaisin kohde on tainnut olla Inverness Skotlannissa tai etelän Brighton tai Walesin Cardiff, useimmiten olemme käyneet Lontoossa. Idea ensimmäisestä matkasta syntyi lumiveistokisoissa Ränssissä, jossa muotoilimme lumesta Big Benin, Mikko kertoo. Jokunen kommelluskin on matkoihin mahtunut, vaikka harvinaisen kielitaitoista porukkaa liikkeellä onkin.
– London Eye -maailmanpyörä on ihan ehdoton juttu ja Thamesin risteily ja alikulku mielenkiintoisia, Madame Tussaudin vahakabinetti taas aivan yliarvostettu, kurssilaiset kertovat. Ovatpa he ylittäneet Abbey Roadinkin erästä kuuluisaa suojatietä pitkin ja istuneet Westminster Abbeyn penkissä.
Kurssin viimeiselle kerralle saapui myös paikkakunnalta pois muuttaneita entisiä ryhmäläisiä juhlistamaan kevättä ja todistusten jakoa. Herkkupöytäkin oli katettu.
Mutta syksyllä jatketaan. Pieni pelko aina on, että täyttyvätkö kansalaisopiston yhä korkeammiksi nousevat osallistujarajat, mutta toistaiseksi on löytynyt heitä, jotka haluavat oppia kieltä ilon kautta. Mukaan lähtemistä harkitseville ryhmällä on vain yksi viesti:
– Tervetuloa mukaan!
Kuvateksti. Eeva-Maija Perälä, Juha-Matti Vääränen, Aapo Kässi, opettaja Marjatta Muranen, Marita Perälä, Helena Jussinmäki, , Marjukka Hietala, Marjukka Perälä ja Mikko Nieminen treenaavat brittikuninkaallista vilkutusta. Riitta Mäkinen ja Markku Koskinen eivät tällä kertaa päässeet paikalle.
Hanna Lahtinen
07.05.2024 | Lue ilmaiseksi, Uurainen
Uuraisilla aloitettiin kolmisen vuotta sitten iso urakka, kun Uuraisten Leijonat merkitsivät kaikki paikalliseen hautausmaahan haudattujen veteraanien ja lottien haudat hautakivilaatoilla. Idean isä Hannu Koskinen on tehnyt valtavan työn kaikkien veteraanien ja lottien – ei vain upseerien tai palkittujen muiston hyväksi.
Reilu vuosi sitten valtakunnallinen veteraanien ja lottien muistoa pohtinut toimikunta piti tärkeänä, että sotasukupolven haudat tulevat merkityksi ja myös muut kunnat ja seurakunnat ovat seuraamassa Uuraisten esimerkkiä.
– Tavoitteena on, että veteraanien merkityt haudat muodostavat ketjumaisen muistomerkin ulottuen jokaisen veteraaniin ja lotan haudalle. Veteraanimatrikkeli oli Uuraisten projektissa tärkein lähdeteos, mutta paljon sai tehdä myös tutkimustyötä ja aika monta puhelua soittaa, Hannu Koskinen myöntää. Keskusteluissa jälkipolvien kanssa hän vakuuttui viimeistään veteraanisukupolven muiston vaalimisen tärkeydestä.
Muistomerkin pohja on jo Kuukan koivikossa valmiina odottamassa helluntaipäivän tilaisuutta.
Eräänlaisena projektin huipennuksena paljastetaan kaikkia veteraaneja ja lottia koskeva muistomerkki ensi viikon sunnuntaina, kaatuneiden muistopäivänä 19.5. Jumalanpalveluksen jälkeen Uuraisten hautausmaalla pidettävässä tilaisuudessa puhuu tuore valtioneuvos Matti Vanhanen.
Vanhanen pitää mahdollisuutta puhua tilaisuudessa kunnia-asiana, sillä tämä muistomerkki on lajissaan ensimmäinen Suomessa ja symboliarvo siksikin merkittävä.
Vanhanen oli Helsingin Kaartintorille vuonna 2017 pystytetyn talvisodan muistomerkin hanketoimikunnan puheenjohtaja. Hänen toiveensa on, että myös muut veteraanit ja lotat saisivat muistomerkin maamme pelastamisesta ja uudelleen rakentamisesta.
