24.09.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakassa kymmenisen vuotta LVI-töitä tehnyt LVI Palvelu Mainio on lopettamassa toimintaansa.
Toivakassa tunnetuksi tullut yrittäjä Petteri Pölkki on nyt uusien työhaasteiden edessä. LVI Palvelu Mainio koki viime vuoden rakennussuhdanteet vaikeina. Monien toisten yritysten tavoin Mainiollakin koettiin raaka-aine- ja tarvikehintojen nousu ja samalla vähentynyt rakentaminen. Työn jatkamista ei yrityksessä koettu enää mielekkääksi vaan edessä oli toiminnan alas ajaminen.
– Kiitän kaikkia asiakkaitamme menneistä kymmenestä vuodesta. Oman yritykseni nimissä toiminta loppuu, niin työt Toivakassakin edelleen jatkuvat, toteaa Petteri.
Petteri siirtyi itse Jyväskylässäkin toimivan Saipu-STT Oy:n Jyväskylän LVI-yksikön päälliköksi. Saipu-STT-konserni on Suomen suurimpia talotekniikka-alan yrityksiä. Toiminnan ydintä on talotekniikan suunnittelu sekä urakointi uudisrakennus- ja korjausprojekteissa, myös haastavissa ja erityisosaamista vaativissa kohteissa. Yrityskonsernin palvelut kattavat rakennusten koko elinkaaren aikaisen taloteknisen huollon ja ylläpidon.
Toivakkalaisille hyvä uutinen tässä on se, että vaikka Petteri itse työskentelee Jyväskylässä, osa LVI Mainion tutuista asentajista tulee työskentelemään entiseen tapaan Toivakassa Saipu-STT:n palveluksessa. Tällä hetkellä heihin saa yhteyden LVI Mainion puhelinnumerosta. Omalla kohdallaan työkuvioitten muuttuminen mahdollistaa Petterille sen, että perheelle ja samalla myös itselle jää enemmän aikaa.
– Yrittäjänä sain kokea sen, että siinä ei juuri vapaa-aikoja ollut.
Veikko Ripatti
17.09.2024 | Alueelta, Tilaajille, Toivakka
Arja Koriseva oli varannut 35-vuotisjuhlakiertueen konserttisalit pitkin Suomea jo aikaa sitten, kun kävi kutsu Tanssii Tähtien kanssa- ohjelmaan. Tiedossa on siis kiireinen syksy. Koriseva nähdään myös Myyrä-nimisessä TV-tuotannossa tänä syksynä. Myyrän kuvaukset ovat olleet jo aiemmin.
– Olen etukäteen jo orientoitunut pitkiin päiviin, vähän samalla tavalla kuin vierailuissa teatterien musikaaleissa urani aikana, Koriseva sanoo.
Leipää, lempee ja lämpöö -konserttikiertue suuntautuu kahteentoista kaupunkiin ja tanssiharjoitukset pitävät artistin myös tiukasti Helsingissä. Tulevana viikonloppuna konserttikiertue suuntaa Hämeenlinnaan ja Turkuun, mutta sunnuntaiaamuna on oltava treenisalilla jo kello kymmenen.
Koriseva kertoo opettajansa Valtteri Palinin olevan kotoisin Turusta.
– Järjestämme tanssiharjoituksia siten, että kumpikin pääsee välillä käymään kotona. Tanssitreenejä on neljä tuntia päivässä.
– Minulle lattarit ovat vaikeampia kuin vakiotanssit. Lattareiden rytmit ovat osin haasteellisia, koska olen joissakin niistä tottunut erilaiseen rytmiin. Kilpatanssissa esimerkiksi cha-cha-cha lasketaan eri tavalla. Vakiotansseissa tanssiasennon löytäminen on vaikeaa. Tanssin pitäisi jaloista suunnata kohti lattiaa, jotta tulisi ponnekkuutta. Toisaalta asennon tulisi venyä ylöspäin.
Arja Koriseva kruunattiin tangokuningattareksi vuonna 1989. Hän on keikkaillut siitä asti samana vuonna perustamansa Fortuna-orkesterin kanssa. Hän on tehnyt yli 15 pitkäsoittolevyä, joiden joukossa on kultalevyjä, platina- sekä tuplaplatinalevyjä. Hänet on palkittu sekä laulajana että televisioesiintyjänä.
Arja Koriseva on osallistunut kahteen suureen kansainväliseen laulukilpailuun, joista molemmista tuli toinen sija.
Hän on osallistunut lukuisiin televisio-ohjelmiin. Kaksi omaakin televisio-ohjelmaa on ollut; Näytönpaikka ja Suuri luokkakokous sekä Jos sais kerran yhdessä Joel Hallikaisen kanssa.
Hän on tehnyt myös lukuisia teatterirooleja, joista ensimmäinen oli teatteri Eurooppa Neljän kanssa vuonna 1995. Koriseva sanoo, että Laulavat sadepisarat Lahdessa ja ja My Fair Lady Turun Samppalinnassa ovat olleet hänelle merkitykselliset ja suuret musikaalit.
Yksi haave täyttyi vuonna 2005, kun hän sai kutsun Seinäjoen kaupunginteatterilta kotiopettajatar Marian rooliin The Sound of Music -musikaalissa. Musikaali oli menestys. Samassa roolissa hänet nähtiin myöhemmin Imatran teatterissa. Mainitsemisen arvoinen on myös vuoden 2008 naispäärooli Herrasmieshuijarit-musikaalissa Tampereen Työväen Teatterissa.
Toivakan oman tähden suorituksia Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa seurataan yhdessä sunnuntaisin Sun Toiveessa. Kisakatsomossa jännitetään ja kannustetaan joka sunnuntai niin kauan kuin Koriseva on kisassa mukana.
Leipää, lempee ja lämpöö -konsertti on Jyväskylän Yliopiston juhlasalissa 4.10.2024.
Maarit Nurminen
15.09.2024 | Kiinnitetty, Korpilahti, Lue ilmaiseksi, Toivakka, Uurainen
Monen mielestä nyt halutaan muuttaa maalle, vaikka väestöennusteet povaavat laskua.
Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto uskoo kuntansa vetovoimaan ja on niin sanotusti laittanut tuulemaan uusien asukkaiden houkuttelemiseksi. Uuraisten Juha Valkama puolestaan katselee tyytyväisenä heinäkuun lukuja; jos loppuvuosi menee samaa rataa, kunta pysyy muuttovoittajien puolella tänä vuonna.
Maalle muuttamisen innokkuudesta ja tulevien vuosien ja vuosikymmenten väestöennustuksissa on ristiriitaisuuksia. Viime vuonna Suomen Kylät Ry, MTK ja Maaseudun Tulevaisuus teetättivät kyselytutkimuksen, jonka mukaan liki miljoona suomalaista haaveilee muuttamisesta maalle. Heistä vajaa viidennes oli vakavissaan aikeidensa kanssa. Useimmiten muuttohaaveiden esteenä on työ.
Johanna Niilivuo. Kuva Suomen Kylät Ry
Suomen Kylät ry:n maallemuuton asiantuntija, Korpilahden Sarvenperällä asuva Johanna Niilivuo kertoo, että koronavuosien huipuista on tultu alas. Silloin muuttovoittoisten kuntien määrä kolminkertaistui. Ennen koronaa muuttovoittokuntia tilastoitiin nelisenkymmentä, koronavuosina määrä nousi lähes130:een ja on sieltä tullut alas 70-80 kuntaan. Eli vielä ei olla palattu koronavuosia edeltävälle tasolle. Kuntajohtajien väestökasvuhaaveissa on siis perää.
Viides maaseutubarometri julkistettiin tänä vuonna. Sen tuloksista todettiin muun muassa se, että kokemus hyvästä elämästä liitetään edelleen vahvasti maaseutuun. Myös maallemuuttohalukkuus on pysynyt korkealla tasolla.
– Tässä ajassa maaseutuasumiselle on paljon vastavoimia. Julkisuudessa puhutaan jatkuvasti palveluiden leikkaamisista, kuten esimerkiksi terveyspalveluiden ja koulujen lakkauttamisista. Koulu on todella merkittävä tekijä muuttopäätöksissä.
Niilivuo sanoo, ettei toimivia kyläkouluja pitäisi lakkauttaa, sillä niillä on suuri merkitys kylien ja kuntien elinvoimalle. Koulujen lakkauttamisten vaikutuksia selvittänyt erikoistutkija Olli Lehtonen on todennut, että koulujen lakkauttaminen kiihdyttää selvästi asukaskatoa.
– Puhtaasi talouslukuja esittelemällä koulut saadaan usein näyttämään säästökohteilta, vaikka todellisuudessa kerrannaisvaikutukset esimerkiksi alueen vetovoimaan ja lasten hyvinvointiin voivat kääntää vaikutuksen täysin päinvastaiseksi, Niilivuo sanoo.
Vetovoimatekijöinä maallemuutossa ovat arjen turvallisuus ja yhteisöllisyys kuin myös rauha ja hiljaisuus. Suosituimpia maallemuuton kohteita ovat maaseutumaiset alueet, joista on suhteellisen lyhyt matka kaupunkiin. Siis juuri sellaisia, joita Uuraisilla ja Toivakalla on tarjota.
Niilivuo toteaa, että kunnissa ja kylillä on paljon sellaista, jota ei edes hoksata markkinoida. Sitä jotakin, jota mahdolliset muuttajat halajavat.
– Otetaan esimerkiksi vaikkapa harrastusmahdollisuudet. Useinhan sanotaan, ettei maalla voi tehdä mitään. Asia on usein päinvastoin; harrastusryhmiin ja muuhun toimintaan mahtuu aina mukaan. Meillä maaseudulla asuvilla on paljon sellaista, mikä meille itsellemme on itsestäänselvyys.
Maallemuuton esteenä voi toimia myös asuntojen tarjonta.
– Maaseudulla on todella vähän vuokra-asuntoja ja nimenomaan kuntakeskusten ulkopuolella. Euroopan laajuisessa, nuorille suunnatussa tutkimuksessa vähiten houkutteleva asuinpaikka on kuntakeskus. Suomalaisista kotitalouksista liki puolet on kuitenkin yhden hengen talouksia ja paljon on myös yhden aikuisen perheitä. Tämäkin olisi hyvä ottaa huomioon, mikäli kasvua halutaan.
Kasvun mahdollisuuksia siis on, vaikka vastikään julkistetut väestöennusteet povaavatkin sekä Uuraisille että Toivakkaan laskusuuntaa.
Maarit Nurminen
10.09.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan seurakunnassa eletään historiallisia hetkiä. Monet asiat tehdään viimeisiä kertoja Toivakan seurakuntana. Onneksi toiminnan sisältö kuitenkin jatkuu lähes muuttumattomana, vaikka Toivakan seurakunta liittyy Jyväskylän seurakuntaan ensi vuoden alusta.
Jonkinlaista symboliikkaa oli siinä, että Toivakan seurakunnan viimeinen kirkkoneuvoston kokous torstaina 22.8.2024 pidettiin metsähautausmaalla. Samalla kirkkoneuvosto suoritti vuotuisen hautausmaakatselmuksen.
Esityslistalla oli luonnollisesti seurakunnan liitosasiakirjat. Kirkkohallituksen täysistunto päätti 5.6.2024, että Joutsan ja Toivakan ja seurakunnat lakkautetaan 31.12.2024 ja ne liitetään 1.1.2025 lukien Jyväskylän seurakuntaan niin, että seurakunnan alueena on Jyväskylän kaupungin sekä Joutsan, Luhangan ja Toivakan kuntien alueet. Laajenevan seurakunnan nimenä on Jyväskylän seurakunta.
Joutsan ja Toivakan seurakuntien omaisuus, velat ja muut vastaavat sitoumukset siirtyvät 1.1.2025 lukien Jyväskylän seurakunnalle. Vastuuta velasta tai sitoumuksesta ei saa siirtää ilman velkojan tai muun oikeudenhaltijan suostumusta. Laajentuvan Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuusto muodostetaan vuoden 2022 seurakuntavaalien tuloksen perusteella.
Tuomiokapituli asetti järjestelytoimikunnan edustamaan laajentuvaa seurakuntaa ja huolehtimaan sen hallinnon järjestämisestä siihen saakka, että seurakunnalla on uusi kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto. Toivakan seurakunnasta jäseneksi nimettiin Arja Koriseva-Karmala ja varalle Topi Saarelainen.
Viimeisen kokouksen asialistalla oli myös muita kuin liitosasioita.
Toivakan kirkkoneuvosto päätti kolme vuotta sitten kuuluttaa hautapaikkojen hallinta-ajan loppumisesta koskien 322 hautapaikkaa.
Periaatteessa seurakunta voisi ottaa hautapaikat haltuun heti 25 vuoden hallinta-ajan loppumisen jälkeen, mutta käytännössä on haluttu toimia inhimillisesti. Hautapaikoilla on ollut ilmoitus kolmen vuoden ajan, jona aikana haudalla käyneet omaiset ovat tulleet tietoisiksi hallinta-ajan loppumisesta, ja heillä on ollut mahdollisuus jatkaa hallinta-aikaa. Näin onkin moni omainen tehnyt. Jäljelle on jäänyt 48 kappaletta hautapaikkoja, joiden hallinta-aikaa ei ole jatkettu. Kirkkoneuvosto päätti ottaa seurakunnan haltuun nämä hautapaikat ja niissä jäljellä olevat hautakivet. Lisäksi kirkkoneuvosto päätti ottaa seurakunnan haltuun 34 hoitamatonta hautapaikkaa ja kuuluttaa se paikallislehdessä, seurakunnan kotisivuilla ja haudalle laitettavalla ilmoituksella. Samalla kuulutuksella pyydetään omaisia poistamaan hautakivi kuuden kuukauden aikana, jonka jälkeen se siirtyy korvauksetta seurakunnan haltuun. Hoitamattomilla haudoilla on ollut hoitokehoitus lähes neljän vuoden ajan.
Käynnissä olevat hankkeet minikirkon ja grillikodan hankkimisesta seurakuntakodin tuntumaan etenevät. Lisäksi suunnitteilla on historiallisesti arvokkaan hautausmaan läpikäytävän katon uusiminen museoviraston ohjeiden mukaan.
Hanna Lahtinen
03.09.2024 | Lue ilmaiseksi, Lukijalta, Tätä mieltä, Toivakka
Myrsky Energia on jättänyt Toivakan kunnalle kaavoitusaloitteen noin viiden tuulimyllyn tuuliteollisuusalueesta, jonka nimellisteho olisi 6-10 MW voimalaa kohden. Kaavoitusaloitteesta ilmenee, että Myrsky suunnittelee paikalle myös aurinkovoimaa, jota ei ole mainittu aiemmin, mm. Myrskyn tilaisuudessa sanallakaan. Tuulimyllyjen korkeus on kasvanut jo, kun virallinen hankeprosessi ei ollut vielä edes käynnissä, kymmenellä metrillä 250 metriin. Mikä olisikaan lopputulos?
Voittajia ja todellisia taloudellisia hyötyjiä hankkeessa olisivat todennäköisesti vain ne neljä yksityistä maanomistajaa, joista yksikään ei asu haitta-alueella, kenen maalle tuulimyllyt on luvattu rakentaa. Tällaisen hankkeen kiinteistöverotuotolla ei vielä kuntaan päiväkoteja rakenneta, vaikka Myrskyn edustajat sellaisia mielikuvia mielellään maalailevatkin.
Häviäjiä olisi rutkasti enemmän. Lähimmät vakituisen ja vapaa-ajan asunnot sijaitsisivat vain kilometrin päässä tuulimyllyistä. Maisemahaitta-alue olisi todella laaja perustamiskorkeuden ollessa n. 90 m Päijänteen pinnan yläpuolella. Siihen kuuluisi koko Pohjois-Päijänne, Etelä-Leppävesi, Leivonmäen kansallispuisto, Saarisen ja Maunosen pohjois- ja länsipuoli ja niin edelleen. Sähkönsiirtolinjojen alle maitaan pilkkahinnalla menettävät maanomistajat eivät ole vielä edes tiedossa.
Toivakassa ja Nisulassa upein asia on luonto ja luonnonrauha.
Jyväskylän kaupungin kaupunkirakennelautakunta lopetti Salola Wind Park-tuulivoimayleiskaavan valmistelun kaksi vuotta sitten yksimielisesti. Kaavan toteuttaminen olisi ”haitannut alueen virkistyskäyttöä, ympäristö- ja maisema-arvoja ja olisi aiheuttanut haittaa maakunnallisesti selvitetylle hiljaiselle alueelle”. Samat perustelut kaava-aloitteen hylkäämiselle pätevät myös Päijänteen tällä puolella.
Läntisen alueen rantaosayleiskaavan ja Nisulan kylän osayleiskaavan tarkoituksena on mahdollistaa kyläalueen kehittäminen, ”kylän elinvoiman parantaminen ja ranta-alueiden, vesistöjen sekä luonto- ja maisema-arvon turvaaminen”. Kunnalla on myös omia tontteja myynnissä Nisulan kylän alueella. Tuuliteollisuusalue romauttaisi alueen vetovoiman.
Kunnan ainoa kokonaan Toivakassa sijaitseva hiljainen alue sijaitsee Nisulan ja Haukanmaan rajalla. Jylhät Pohjois-Päijänteen maisemat mainitaan Keski-Suomen kotiseutulaulussakin. Toivottavasti kuntapäättäjät ymmärtävät, että jos hiljaisuuden ja luonnonrauhan kerran menettää, ei sitä enää saa takaisin. Useat Nisulaan lähiaikoina muuttaneet ovat olleet valtavan ihastuneita kyläämme, täältä löytyvään luonnonrauhaan ja monipuoliseen luontoon. Keski-Suomessa tavattiin tänä kesänä ensimmäistä kertaa lintuharvinaisuus, tulipäähippiäinen, juuri meillä Nisulassa.
Nelostien länsipuolinen Toivakka muodostaa selkeästi kunnan alueelta erottuvan monimuotoisen alueen, jossa on runsaasti todennettuja luontoarvoja. Kunnan pinta-alasta vt. 4 länsipuolella sijaitsee noin kolmannes (n. 30 %), mutta luonnonsuojelualueista täällä sijaitsee kolme neljäsosaa (n. 75 %)!
Kunnan elinvoimaa ja tulevaisuutta tulisi kehittää rakentavasti eikä repivästi. Pidettäisiin niitä kuntalaisia ja vapaa-ajan asukkaita tärkeinä, jotka ovat jo kasvattaneet juurensa tänne, asuneet Toivakassa useiden sukupolvien ajan tai jo hankkineet omistukseensa vapaa-ajan asunnon.
Toivon kuntapäättäjille rohkeutta arvostaa sitä mitä meillä jo on, ja sanoa ei tuulivoimateollisuudelle. Keski-Suomen kotiseutulaulun sanoin ”täällä on kaikki mi kallista on”.
Henna Järvenpää, Nisula
03.09.2024 | Tilaajille, Toivakka
Pienten ponnistus -kuntakonferenssi järjestettiin Toivakassa 22.9. Mukana oli vaikuttava joukko eri alojen asiantuntijoita. Joukolla pohdittiin pienten kuntien ja kuntalaisten tulevaisuutta maantieteellisesti laajassa, harvaan ja epätasaisesti asutetussa maassa nimeltä Suomi.
Alkupuheenvuorossaan kokoonkutsuja, kunnanjohtaja Touko Aalto toivotti vieraat kaiken keskeltä kaiken keskelle Toivakkaan.
– Muutosten syyt ovat olleet kaikkien tiedossa, mutta poliittinen kyky uudistua ja vastata haasteisiin, on ollut hidasta. Esimerkiksi väestön ikääntyminen ja sote-menojen kasvu ei todellakaan ole tullut yllätyksenä. Valitettavan usein tilanteisiin vain ajaudutaan ja sitten vasta reagoidaan. Syy ja seuraus, syy ja seuraus, painotti Touko Aalto.
Alivaltiosihteeri Susanna Huovinen valtiovarainministeriöstä loi katseen kuntakentän tulevaisuuteen, mikä ei varsin aurinkoiselta näytä.
Ikääntyneiden määrä kasvaa, syntyvyys laskee, työvoiman määrä vähenee ja sen saatavuuteen liittyy haasteita, eli kansakunnan hartiat käyvät koko ajan kapoisemmiksi.
Väestökehitys vaikuttaa kuntien talouteen ja edellytyksiin järjestää palveluita. Koska väestö keskittyy kaupunkeihin, eri kuntien rahoituksellinen epätasapaino vahvistuu. Väestökehitys aiheuttaa kustannuspaineita sekä väestöä menettävissä että kasvavissa kunnissa.
Absoluuttisesti väestö on vähentynyt eniten 2 000 – 10 000 asukkaan kunnissa, suhteellisesti eniten alle 2000 asukkaan kunnissa. Vuonna 2023 alle 5000 asukkaan kuntia oli 130. Väestönmuutos on ollut niistä negatiivinen 121 kunnassa. Toivakka ja varsinkaan Uurainen eivät ole olleet pahimpia menettäjiä, vaan kehyskunnan status luo jopa kasvun edellytyksiä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on muuttanut merkittävästi kuntien asemaa, TE-palveluiden siirtyminen ensi vuonna kuntien hoidettavaksi muuttaa edelleen kuntien tehtäväkenttää.
Kaikesta tästä ja myös globaaleista heilahduksista johtuen kunnat eriytyvät ja erilaistuvat.
Kuntataloutta vahvistavista uusista toimenpiteistä huolimatta kuntatalouden arvioidaan heikentyvän selvästi vuodesta 2024 lähtien. Kuntatalouden tulojen ja menojen epätasapaino syvenee lähivuosina erityisesti kasvavien kustannusten, investointipaineiden ja sote-uudistukseen liittyvien valtionosuuksien täsmäytysten ja takaisinperinnän seurauksena.
Synkkienkin lukujen valossa Susanna Huovinen näki, että pienissä kunnissa on myös paljon mahdollisuuksia
– Elinvoimaa tuovat sellaiset asiat kuin monipaikkaisuuden lisääntyminen, vapaa-ajan asuminen, etätyö, matkailu, metsäbiotalous, puhdas siirtymä, tuuli- ja aurinkovoima. Vahvuuksia ovat myös yhteisöllisyys, luonto, puhdas ympäristö ja turvallisuus. Huoltovarmuus ja ruokaturva tulevat korostumaan tulevaisuudessa, Huovinen päätti.
Konsultti Heikki Vento luennoi työllisyysuudistuksesta. Hänkin maalaili tulevaisuudesta synkähkön kuvan, mutta teki sen harvinaisen hauskasti.
TE-toimistojen työvoimapalvelut ja osa ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskusten tehtävistä siirtyy kuntapohjaisille työllisyysalueille 1.1.2025 alkaen. Alueita on tulossa 45 kappaletta. Keski-Suomeen alueita syntyy kolme; pohjoinen, eteläinen ja Jyväskylä-Muurame.
– Uudistus on kompromissi. Kunnat saivat uuden tehtäväkokonaisuuden niiltä poisotetun soten tilalle. Työ- ja elinkeinoministeriö sai työllisyysalueet, joissa työvoimaa pitää olla vähintään 20 000, valtiovarainministeriö sai kannustavan rahoitusmallin, joka jollain aikavälillä aiheuttaa myös kuntien lukumäärän tarkastelun. Rahoitusmalli on todellakin kannustava, eli julma, Vento totesi.
Ihmisten saaminen töihin vuosi vuodelta tärkeämpää siksi, että työikäisten määrä laskee suhteessa eläkeikäisiin mikäli väestökehitys jatkuu nykyisenlaisena. Vento näytti esimerkkikaaviota, jossa vuonna 2022 18-64-vuotiaista työllisten määrä oli 77,9 prosenttia. Jotta vuonna 2040 saman ikäisistä olisi yhtä monta töissä, työllisyysasteen pitäisi olla 99,4 prosenttia, mikä ei tietenkään edes ole käytännössä mahdollista. Mutta mitä tapahtuu, jos työvoimaa ei saada ja ovatko yritykset valmiita ottamaan tarjolla olevaa työvoimaa vastaan?
– Mitä toimenpiteitä pieni kunta voi tehdä itse? Mikä on ylipäätään julkisen työvoimaviranomaisen ja kuntien rooli? Näitä kysymyksiä tullaan tulevaisuudessa vakavasti pohtimaan, Vento kertoi.
Jotta uudistus onnistuisi, hän listasi neljä keskeistä asiaa. Ensinnäkin asiakaslähtöisyys. Toiminnan pitää lähteä asiakastarpeisiin vastaamisesta. Toiseksi yhteistyö ja luottamus, joiden on toimittava kaikkien osapuolten kesken. Kolmas tärkeä asia on perusasioiden toimiminen; asiakkaiden palveluprosessit ja asiakasohjaus voi toimia vain perusasioiden eli viranomaistyön toimiessa. Neljänneksi hän listasi vielä digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisen.
– Ensin on kuitenkin hoidettava tehtävien siirto ja toimintojen käynnistyminen työllisyysalueilla kunnialla. Työlista on valtava – priorisointi ja hallittu kaaos on väistämätöntä, Heikki Vento ennusti.
Kunnallisalan kehittämissäätiön toimitusjohtaja Jenni Airaksinen jatkoi samalla lähes inhorealistisella linjalla, mutta tarjoili myös positiivista ajattelemisen aihetta.
– Ennen hyvinvointialueuudistusta tilanne oli, että missään muussa maassa eivät näin suuret hyvinvointitehtävät olleet näin eri kokoisten kuntien harteilla. Nyt valtion suhde hyvinvointialueisiin on alistussuhde ja samaa henkeä on hyvinvointialueiden suhteessa kuntiin. Joka portaalla on myös pula rahasta tai ainakin sitä käytetään perusteluna moneen asiaan, hän arvioi.
Kuntien elinvoiman mittaamisessa keskitytään Airaksisen mielestä jopa liikaa pelkkään kasvuun.
– Vaikka kasvu keskittyy vain pieneen osaan kunnista, se ei tarkoita, etteikö elinvoimaa voisi löytyä paljon suuremmasta osaa Suomen kuntia. Ilman uusiutumista läpi koko organisaation, ei kuitenkaan pärjää yksikään kunta. Kasvuun perustuvasta elinvoimatarinasta pitäisi siirtyä erilaisten kuntien voimavaroja tunnistavaan ja korostavaan monivivahteisempaan tarinaan, hän muotoili.
– Kunta on tai ainakin sen pitäisi olla paikalliseen demokratiaan perustuva elämän edellytyksiä luova organisaatio. Tässä ajassa kuntien pitää pysyä paikallisdemokratian puolustajina ihan täysillä, Airaksinen korosti.
Ennen lounastaukoa kuultiin vielä paljon parjatun Keski-Suomen hyvinvointialueen konsernipalveluiden toimialuejohtaja Lasse Leppää. Hän uskoo, että sote-uudistuksen huonoon imagoon vaikuttaa enemmän aika, jolloin se tehtiin, kuin itse uudistus.
– Soteuudistus ei todellakaan syntynyt onnellisten tähtien alla. Uudistus tapahtui liian myöhään, mutta väärään aikaan, aikana, jolloin koronan vuoksi hoitojonot olivat pitkiä, valtava inflaatio, korot nousussa ja Euroopassa sota. Uudistusta edelsi vuosikymmenen mittainen, eripurainen lainsäädäntövalmistelu, jolloin monet kunnat asettuivat odottavalle kannalle siten, että eivät esimerkiksi investoineet olemassa olevaan infraan tai sähköisiin palveluihin. Tämä oli aivan luonnollinen tapa toimia epävarmassa tilanteessa. Niinpä perintö joka vuoden 2023 alusta Hyvinvointialueelle lankesi, oli korjausvelkapainotteinen, mutta varoja korjaamiseen ei ole.
Lisäksi Keski-Suomessa oli poikkeuksellisen hajanainen sotejärjestämismalli ennen uudistusta ja kuntien ja sairaanhoitopiirin välejä hiersi valtava Nova-investointi.
Kohta kaksi vuotta sote-uudistuksen jälkeen on huomattavissa, että hyvinvointialueiden ja valtion suhteessa talousasiat ovat korostuneet.
– Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksellinen alijäämä ei kuitenkaan ole uusi asia. Kuntien järjestämisvastuun aikaan soten alijäämät ”hukkuivat” kuntatalousjärjestelmän sisään jakautuen yli 300 kunnalle ja sairaanhoitopiirille. Hyvinvointialueuudistuksen myötä soten rahoituksellinen alijäämä on tullut ensimmäistä kertaa kansallisesti läpinäkyväksi. Lasse Leppä totesi.
Moni on leimannut koko uudistuksen epäonnistuneeksi, mutta Leppä näkee, että nyt ei ole oikea aika aloittaa uutta sotehallinnon uudistusta vaan keskittyä sisältöön.
– Avoimista kysymyksistä huolimatta Suomen julkiset palvelut toimivat verrattain hyvin ja kansalaisten luottamus julkiseen valtaan on hyvä, hän päätti.
Lounaan jälkeen päästiin arkiliikuntaan, josta luennoi apulaisprofessori Arto Hautala. Hän näki, että liikunnan arki on Suomessa pitkälti kuntien käsissä.
– Suomessa on yli 42 000 liikuntapaikkaa, joista 70 prosenttia on kuntien omistamia.
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kulta ry: puheenjohtaja Rosa Meriläinen esitteli nyt niin esillä olevat kolme pointtia, jotka hänellä olivat jäätelö, makkaraa ja kalja.
– Kaikki missä voidaan myydä jäätelöä, makkaraa tai kaljaa ovat kunnalle tärkeitä tapahtumia, Meriläinen totesi.
Maanviljelijä Lauri Jaatisesta on tullut käytetty puhuja Toivakan kunnan tilaisuuksissa ja syystäkin. Nuori viljelijä edustaa maaseudun valoisaa tulevaisuusvisiota. Hän on omalla tilallaan rohkeasti osoittanut mitä vihreä siirtymä maataloudessa tarkoittaa. Biokaasulaitos on Mäntyniemen tilan näkyvin ja kallein satsaus, mutta ei ainut. Koneiston uusiminen on mahdollistanut uusia tapoja toimia, murskeviljaan siirtyminen on säästänyt 15 000 litraa polttoöljyä vuosittain ja oikealla lannoituksella saadaan ravinteet heti kasvien käyttöön. Syväjuuriset viljelykasvit ja maan kasvukunnon parantaminen säätösalaojituksilla ovat myös osa maatalouden vihreää siirtymää.
Päivän aikana kuultiin myös monia kommenttipuheenvuoroja erityisesti pienten kuntien johtajilta. Heitä oli paikalla Touko Aallon lisäksi Juha Rehula Padasjoelta, Mikko Kärnä Rautavaaralta ja Juha Herrala Isojoelta. Mukana oli myös Keski-Suomen maakuntajohtaja Pekka Hokkanen ja Suomen kylät Ry:n puheenjohtaja Arto Pirttilahti. Median muutoksesta kertoi Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen. Puheenvuorojen lisäksi myös kahdenkeskiset jutustelut antoivat eväitä ja ajattelemisen aiheita osallistujille.
– Keskustelu itsessään on konkreettinen tapa tehdä yhteistyötä. Itse uskon vahvasti, että kunnat, joissa ihmiset viihtyvät, myös menestyvät. On hyvä muistaa, että kunta on aina olemassa kuntalaisia varten, totesi Touko Aalto.
Hanna Lahtinen
