Kanadan sanomat: Jumalan varassa – Sanni Särkän elämää 100 vuodelta

Kanadan sanomat: Jumalan varassa – Sanni Särkän elämää 100 vuodelta

 

Artilkkeli on julkaistu Kanadan sanomissa 7.5.2024.
Teksti ja kuva: pastori Johanna Porkola, New Hope Lutheran Chuch

Kuvassa ovat Niagaran putouksella vasemmalta lukien Tuula Särkkä, Mikko Särkkä, Pauli ja Raija Särkkä sekä Marja-Leena Laitinen ja Markus Särkkä.

 

Huhtikuun alussa juhlittiin 100-vuotiaan Sanni Särkän syntymäpäivää. Sanni on vaikuttanut työssään Agricolan luterilaisessa seurakunnassa Torontossa ja myöhemmin eläkkeelle jäätyään Sudburyn hengellisessä elämässä. Sanni tunnetaan vahvasta kristillisestä julistuksesta ja lyömättömästä muististaan virsien ja laulujen esittäjänä.

Sanni syntyi kahdeksantena kuopukseksi pienviljelijäperheeseen Toivakkaan, Jyväskylän lähikuntaan. Sannin koti oli onnellinen ja turvallinen. Lapsista välitettiin ja heitä pidettiin sylissä. Perheen kantava voima oli äiti Iida-Maria, jonka körttiläinen tausta vaikutti kodin hengelliseen ilmapiiriin suopeasti. Se kuljetti perheen myös alueella alkavan helluntaiherätyksen piiriin. Eräässä rukouskokouksessa Jumala kosketti voimakkaasti Sannin elämää ja halu Jumalan käytettäväksi heräsi. Sanni oli tuolloin 12 -vuotias.

Niin kuin monen muunkin suomalaisen perheen, niin Särkkien perhe-elämää järkytti 1939 alkava talvisota. Elävästi Sanni edelleen muistaa, kun tieto sodasta kerrottiin radiouutisissa. Oli selvää, että perhe joutuisi antamaan kolme poikaansa rintamalle. Talvisodassa Sanni oli mukana kotirintaman tehtävissä. Kotimetsästä kaadettiin veljen kanssa koivuja rintamalle suksia varten. Eräässä tällaisessa savotassa Sannin jalkaan osui vahingossa kirves ja sairaalareissu metsän ja hankien keskeltä Jyväskylään, oli edessä. Sanni koki, että Jumala oli antanut hänelle merkin siitä, että hänen tiensä kulkisi toisin kuin muiden nuorten. ”Talvisodan ihme” oli pelastanut suomalaiset vääjäämättömältä neuvostoliittolaisten ylimarssilta. Seistiin yhtenä miehenä ja naisena vihollista vastaan ja unohdettiin poliittiset ja uskonnolliset erimielisyydet. Oltiin kaikki suomalaisia. Tätä vahvistamaan koottiin kotirintamalta asemasodan aikaan ryhmiä, jotka kirjoittivat ja lähettivät postia rintamalle, erityisesti niille, joilla ei ollut omaa perhettä. Sanni oli yksi näistä kotirintaman kirjeystävistä ja muistelee lämmöllä niitä herkkiä ja hengellisiä kirjeitä, joita sai sotilailta vastaanottaa. Sanni menetti rintamalle veljensä ja rakkaan ystävänsä Paavon.

Sannin rohkea ja määrätietoinen esiintyminen kuljetti Sannin mukaan helluntaiherätykseen ja kiertämään Suomea evankelistana. Myöhemmin kutsu vei Vapaakirkkoon, Kauhavalle, jossa hän toimi seurakunnan evankelistana. Eräässä rukouskokouksessa, ystävä evankelista Hilja Aaltonen profetoi, että Sanni tulisi lentämään lentokoneella jonnekin kaukaiseen maahan. Sanni kielsi asian jyrkästi, mutta jo puolen vuoden päästä kokouksesta hänellä oli lentolippu Torontoon 1964. Sannin ystäväperhe Torontossa oli Agricolan luterilaisen seurakunnan kantavia voimia, ja he toivat Sannin ensimmäistä kertaa seurakuntaan puhumaan ja laulamaan kitaroineen. Seurakunnan pastori, kolmannen polven suomalainen, innostui Sannin vahvasta esiintymisestä ja halusi Sannin jäävän seurakuntaan työskentelemään ja opettamaan pastorille parempaa suomen kieltä. Pastorin suostuttelutaitoja tarvittiin, että seurakuntavaltuusto suostuisi ottamaan työntekijäkseen Sannin, joka oli oikeastaan toisen kirkon jäsen. Tätä ei kuitenkaan nähty ongelmana ja Sanni saatiin palkattua seurakuntasisaren tittelillä.

Hänen työalaansa olivat vanhukset ja ”etsivä suomalaistyö”. Sannin tehtäväksi tuli etsiä kirkosta vieraantuneita suomalaisia ympäri Torontoa seurakunnan lahjoittamalla vaaleansinisellä kuplavolkkarilla. Usein tarvittiin melkoisia salapoliisin taitoja ja diplomaattisia kykyjä suomalaisiin tutustuessa. Suomalaiset tunnisti yleensä heidän rakentamistaan taloista, ja siitä olikin talon isännän kanssa hyvä aloittaa keskustelu, ennen kuin mentiin hengellisiin asioihin. Myöhemmin Sannin tehtäviin lisättiin myös jumalanpalvelusten johtaminen pastorin ollessa estyneenä.

Kesälomat Sanni vietti ystävänsä Anjan kanssa Sudburyssä Hanna-järvellä. Näistä yhteyksistä johtuen Sannista tuntui luonnolliselta muuttaa eläkkeellä pois suurkaupungista Sudburyyn. Sudburyssä oli vilkas suomalainen yhteisö ja Finlandia-kylää oltiin rakentamassa. Eläkkeellä Sannia pitivät kiireisenä vapaaehtoistehtävät jumalanpalveluksen johtajana Pyhän Matteuksen seurakunnassa, puhujana Hanna-järvellä ja Siionin helluntaikirkossa. Vaikka Sanni on pysynyt perheettömänä, on hänellä lukuisia ystäviä ja työtovereita, jotka huolehtivat hänestä ja pitävät seuraa Finlandia-kylällä. Rakkaat sukulaiset saapuivat Suomesta Sannin syntymäpäiville ja yhteyttä pidetään taajaan. Kysyttäessä Sannilta, oliko jotain mitä hän olisi tehnyt pitkän elämänsä aikana toisin, ei Sanni osaa lisätä siihen mitään. Elämä on ollut niin kokonaisvaltainen kutsumuksen kautta.

Ainoa, mikä Sannia viehätti nuorena ja mitä olisi mielellään halunnut kokeilla, oli teatteri, jota hänen veljensä Eemeli harrasti. Teatteria ja näytelmäkirjoittamista olisi voinut enemmänkin käyttää osana julistustyötä. Nuorelle itselleen Sanni sanoisi, ”Jeesus Kristus meidän välimiehemme, on vastaus kaikkiin elämämme kysymyksiin.” Hyvää syntymäpäivää Sanni ja armorikkaita vuosia!

Rutalahden markkinoilla paljon muutakin kuin leivonnaisia

Rutalahden markkinoilla paljon muutakin kuin leivonnaisia

Perinteisiä Rutalahden markkinoilla on pidetty kylällä nyt yhdeksäntoista kertaa.
Monenlaista tavaranmyyjää ja toimintansa esittelijää kentältä löytyi tänäkin vuonna. Oli käsityö- ja korunmyyjiä, leivonnaisia sai monesta kojusta ja eikä nälkää tarvinnut nähdä, sillä myytävänä oli monenmoista syötävää kalakeitosta alkaen.


Mielenkiintoinen nähtävyys Rutalahden markkinoilla oli toivakkalaisen Kuljetus- ja maanrakennusliike R & V Ojonen Ky:n nosturiauto. Sen nostokorkeus yltää 38 metrin korkeuteen. Kuljetus- ja maanrakennusliike R & V Ojonen on perheyritys, joka on perustettu vuonna 1977. Yritys toimii pääasiassa Jyväskylässä ja Keski-Suomen alueella ja tarvittaessa koko Suomessa.
– Asiakkaitamme ovat yritykset ja julkinen sektori sekä yksityishenkilöt. Vuosien kokemus ja nykyaikainen kalusto varmistavat urakoiden onnistumisen ja sovituissa aikatauluissa pysymisen. Monipuolinen kalustomme mahdollistaa kattavien nosto-, kuljetus- ja maanrakennuspalveluiden toteuttamisen kustannustehokkaasti ja asiakkaan toiveiden mukaisesti. Kuorma-autojemme nostureiden nostokapasiteetti on 20–150 tonnimetriä ja ulottuvuus 32 metriä. Lavettien kantavuus on enimmillään 27 tonnia ja maanrakennuskoneemme on varustettu nykyaikaisilla varusteilla ja käytettävissä on monenlaisia erikoiskauhoja. Nosturiauton puomin päähän kiinnitettävällä kourasahalla onnistuvat puunkaadot hankalissakin kohteissa, kerrotaan yrityksen tiedotteessa.
Toinen mielenkiintoa herättänyt laite oli Lievestuoreelta olevan Tapio Puikkosen Pikku-Liisa pulling- traktori. Traktori on rakennettu pulling-traktoriksi vuonna 2000 Hollannissa ja se on kulkeutunut Suomeen noin 10 vuotta sitten. Traktori on kolmensylinterinen, noin 500 hevosvoimainen Valmet, ja vuosimalliltaan 1988. Puikkonen ajaa SM-vetotraktorisarjassa Farm 2500 kiloa.
Näiden mielenkiintoisten laitteiden lisäksi markkinoilla oli noin sata myyjää ja kävijämääräksi järjestäjät arvioivat 2000–3000 vierasta. Markkinat onnistuivat hyvin, sillä sääkin armahti markkinaväkeä eikä sade ei pahemmin haitannut.

Veikko Ripatti

 

Petteri Pölkki uusien haasteiden edessä

Petteri Pölkki uusien haasteiden edessä

Toivakassa kymmenisen vuotta LVI-töitä tehnyt LVI Palvelu Mainio on lopettamassa toimintaansa.
Toivakassa tunnetuksi tullut yrittäjä Petteri Pölkki on nyt uusien työhaasteiden edessä. LVI Palvelu Mainio koki viime vuoden rakennussuhdanteet vaikeina. Monien toisten yritysten tavoin Mainiollakin koettiin raaka-aine- ja tarvikehintojen nousu ja samalla vähentynyt rakentaminen. Työn jatkamista ei yrityksessä koettu enää mielekkääksi vaan edessä oli toiminnan alas ajaminen.
– Kiitän kaikkia asiakkaitamme menneistä kymmenestä vuodesta. Oman yritykseni nimissä toiminta loppuu, niin työt Toivakassakin edelleen jatkuvat, toteaa Petteri.
Petteri siirtyi itse Jyväskylässäkin toimivan Saipu-STT Oy:n Jyväskylän LVI-yksikön päälliköksi. Saipu-STT-konserni on Suomen suurimpia talotekniikka-alan yrityksiä. Toiminnan ydintä on talotekniikan suunnittelu sekä urakointi uudisrakennus- ja korjausprojekteissa, myös haastavissa ja erityisosaamista vaativissa kohteissa. Yrityskonsernin palvelut kattavat rakennusten koko elinkaaren aikaisen taloteknisen huollon ja ylläpidon.
Toivakkalaisille hyvä uutinen tässä on se, että vaikka Petteri itse työskentelee Jyväskylässä, osa LVI Mainion tutuista asentajista tulee työskentelemään entiseen tapaan Toivakassa Saipu-STT:n palveluksessa. Tällä hetkellä heihin saa yhteyden LVI Mainion puhelinnumerosta. Omalla kohdallaan työkuvioitten muuttuminen mahdollistaa Petterille sen, että perheelle ja samalla myös itselle jää enemmän aikaa.
– Yrittäjänä sain kokea sen, että siinä ei juuri vapaa-aikoja ollut.

Veikko Ripatti

 

Tanssia ja konserttikiertue – Arjalla kiireinen syksy

Tanssia ja konserttikiertue – Arjalla kiireinen syksy

Arja Koriseva oli varannut 35-vuotisjuhlakiertueen konserttisalit pitkin Suomea jo aikaa sitten, kun kävi kutsu Tanssii Tähtien kanssa- ohjelmaan. Tiedossa on siis kiireinen syksy. Koriseva nähdään myös Myyrä-nimisessä TV-tuotannossa tänä syksynä. Myyrän kuvaukset ovat olleet jo aiemmin.
– Olen etukäteen jo orientoitunut pitkiin päiviin, vähän samalla tavalla kuin vierailuissa teatterien musikaaleissa urani aikana, Koriseva sanoo.
Leipää, lempee ja lämpöö -konserttikiertue suuntautuu kahteentoista kaupunkiin ja tanssiharjoitukset pitävät artistin myös tiukasti Helsingissä. Tulevana viikonloppuna konserttikiertue suuntaa Hämeenlinnaan ja Turkuun, mutta sunnuntaiaamuna on oltava treenisalilla jo kello kymmenen.
Koriseva kertoo opettajansa Valtteri Palinin olevan kotoisin Turusta.
– Järjestämme tanssiharjoituksia siten, että kumpikin pääsee välillä käymään kotona. Tanssitreenejä on neljä tuntia päivässä.
– Minulle lattarit ovat vaikeampia kuin vakiotanssit. Lattareiden rytmit ovat osin haasteellisia, koska olen joissakin niistä tottunut erilaiseen rytmiin. Kilpatanssissa esimerkiksi cha-cha-cha lasketaan eri tavalla. Vakiotansseissa tanssiasennon löytäminen on vaikeaa. Tanssin pitäisi jaloista suunnata kohti lattiaa, jotta tulisi ponnekkuutta. Toisaalta asennon tulisi venyä ylöspäin.

Arja Koriseva kruunattiin tangokuningattareksi vuonna 1989. Hän on keikkaillut siitä asti samana vuonna perustamansa Fortuna-orkesterin kanssa. Hän on tehnyt yli 15 pitkäsoittolevyä, joiden joukossa on kultalevyjä, platina- sekä tuplaplatinalevyjä. Hänet on palkittu sekä laulajana että televisioesiintyjänä.
Arja Koriseva on osallistunut kahteen suureen kansainväliseen laulukilpailuun, joista molemmista tuli toinen sija.
Hän on osallistunut lukuisiin televisio-ohjelmiin. Kaksi omaakin televisio-ohjelmaa on ollut; Näytönpaikka ja Suuri luokkakokous sekä Jos sais kerran yhdessä Joel Hallikaisen kanssa.
Hän on tehnyt myös lukuisia teatterirooleja, joista ensimmäinen oli teatteri Eurooppa Neljän kanssa vuonna 1995. Koriseva sanoo, että Laulavat sadepisarat Lahdessa ja ja My Fair Lady Turun Samppalinnassa ovat olleet hänelle merkitykselliset ja suuret musikaalit.
Yksi haave täyttyi vuonna 2005, kun hän sai kutsun Seinäjoen kaupunginteatterilta kotiopettajatar Marian rooliin The Sound of Music -musikaalissa. Musikaali oli menestys. Samassa roolissa hänet nähtiin myöhemmin Imatran teatterissa. Mainitsemisen arvoinen on myös vuoden 2008 naispäärooli Herrasmieshuijarit-musikaalissa Tampereen Työväen Teatterissa.
Toivakan oman tähden suorituksia Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa seurataan yhdessä sunnuntaisin Sun Toiveessa. Kisakatsomossa jännitetään ja kannustetaan joka sunnuntai niin kauan kuin Koriseva on kisassa mukana.
Leipää, lempee ja lämpöö -konsertti on Jyväskylän Yliopiston juhlasalissa 4.10.2024.

Maarit Nurminen

Kokemus hyvästä elämästä liitetään edelleen vahvasti maaseutuun

Kokemus hyvästä elämästä liitetään edelleen vahvasti maaseutuun

Monen mielestä nyt halutaan muuttaa maalle, vaikka väestöennusteet povaavat laskua.
Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto uskoo kuntansa vetovoimaan ja on niin sanotusti laittanut tuulemaan uusien asukkaiden houkuttelemiseksi. Uuraisten Juha Valkama puolestaan katselee tyytyväisenä heinäkuun lukuja; jos loppuvuosi menee samaa rataa, kunta pysyy muuttovoittajien puolella tänä vuonna.
Maalle muuttamisen innokkuudesta ja tulevien vuosien ja vuosikymmenten väestöennustuksissa on ristiriitaisuuksia. Viime vuonna Suomen Kylät Ry,  MTK ja Maaseudun Tulevaisuus teetättivät kyselytutkimuksen, jonka mukaan liki miljoona suomalaista haaveilee muuttamisesta maalle. Heistä vajaa viidennes oli vakavissaan aikeidensa kanssa. Useimmiten muuttohaaveiden esteenä on työ.

Johanna Niilivuo. Kuva Suomen Kylät Ry

Suomen Kylät ry:n maallemuuton asiantuntija, Korpilahden Sarvenperällä asuva Johanna Niilivuo kertoo, että koronavuosien huipuista on tultu alas. Silloin muuttovoittoisten kuntien määrä kolminkertaistui. Ennen koronaa muuttovoittokuntia tilastoitiin nelisenkymmentä, koronavuosina määrä nousi lähes130:een ja on sieltä tullut alas 70-80 kuntaan. Eli vielä ei olla palattu koronavuosia edeltävälle tasolle. Kuntajohtajien väestökasvuhaaveissa on siis perää.
Viides maaseutubarometri julkistettiin tänä vuonna. Sen tuloksista todettiin muun muassa se, että kokemus hyvästä elämästä liitetään edelleen vahvasti maaseutuun. Myös maallemuuttohalukkuus on pysynyt korkealla tasolla.
– Tässä ajassa maaseutuasumiselle on paljon vastavoimia. Julkisuudessa puhutaan jatkuvasti palveluiden leikkaamisista, kuten esimerkiksi terveyspalveluiden ja koulujen lakkauttamisista. Koulu on todella merkittävä tekijä muuttopäätöksissä.
Niilivuo sanoo, ettei toimivia kyläkouluja pitäisi lakkauttaa, sillä niillä on suuri merkitys kylien ja kuntien elinvoimalle. Koulujen lakkauttamisten vaikutuksia selvittänyt erikoistutkija Olli Lehtonen on todennut, että koulujen lakkauttaminen kiihdyttää selvästi asukaskatoa.
– Puhtaasi talouslukuja esittelemällä koulut saadaan usein näyttämään säästökohteilta, vaikka todellisuudessa kerrannaisvaikutukset esimerkiksi alueen vetovoimaan ja lasten hyvinvointiin voivat kääntää vaikutuksen täysin päinvastaiseksi, Niilivuo sanoo.
Vetovoimatekijöinä maallemuutossa ovat arjen turvallisuus ja yhteisöllisyys kuin myös rauha ja hiljaisuus. Suosituimpia maallemuuton kohteita ovat maaseutumaiset alueet, joista on suhteellisen lyhyt matka kaupunkiin. Siis juuri sellaisia, joita Uuraisilla ja Toivakalla on tarjota.
Niilivuo toteaa, että kunnissa ja kylillä on paljon sellaista, jota ei edes hoksata markkinoida. Sitä jotakin, jota mahdolliset muuttajat halajavat.
– Otetaan esimerkiksi vaikkapa harrastusmahdollisuudet. Useinhan sanotaan, ettei maalla voi tehdä mitään. Asia on usein päinvastoin; harrastusryhmiin ja muuhun toimintaan mahtuu aina mukaan. Meillä maaseudulla asuvilla on paljon sellaista, mikä meille itsellemme on itsestäänselvyys.
Maallemuuton esteenä voi toimia myös asuntojen tarjonta.
– Maaseudulla on todella vähän vuokra-asuntoja ja nimenomaan kuntakeskusten ulkopuolella. Euroopan laajuisessa, nuorille suunnatussa tutkimuksessa vähiten houkutteleva asuinpaikka on kuntakeskus. Suomalaisista kotitalouksista liki puolet on kuitenkin yhden hengen talouksia ja paljon on myös yhden aikuisen perheitä. Tämäkin olisi hyvä ottaa huomioon, mikäli kasvua halutaan.
Kasvun mahdollisuuksia siis on, vaikka vastikään julkistetut väestöennusteet povaavatkin sekä Uuraisille että Toivakkaan laskusuuntaa.

Maarit Nurminen

Toivakan seurakunnan viimeinen kirkkoneuvosto kokoontui hautausmaalla

Toivakan seurakunnan viimeinen kirkkoneuvosto kokoontui hautausmaalla

Toivakan seurakunnassa eletään historiallisia hetkiä. Monet asiat tehdään viimeisiä kertoja Toivakan seurakuntana. Onneksi toiminnan sisältö kuitenkin jatkuu lähes muuttumattomana, vaikka Toivakan seurakunta liittyy Jyväskylän seurakuntaan ensi vuoden alusta.
Jonkinlaista symboliikkaa oli siinä, että Toivakan seurakunnan viimeinen kirkkoneuvoston kokous torstaina 22.8.2024 pidettiin metsähautausmaalla. Samalla kirkkoneuvosto suoritti vuotuisen hautausmaakatselmuksen.
Esityslistalla oli luonnollisesti seurakunnan liitosasiakirjat. Kirkkohallituksen täysistunto päätti 5.6.2024, että Joutsan ja Toivakan ja seurakunnat lakkautetaan 31.12.2024 ja ne liitetään 1.1.2025 lukien Jyväskylän seurakuntaan niin, että seurakunnan alueena on Jyväskylän kaupungin sekä Joutsan, Luhangan ja Toivakan kuntien alueet. Laajenevan seurakunnan nimenä on Jyväskylän seurakunta.
Joutsan ja Toivakan seurakuntien omaisuus, velat ja muut vastaavat sitoumukset siirtyvät 1.1.2025 lukien Jyväskylän seurakunnalle. Vastuuta velasta tai sitoumuksesta ei saa siirtää ilman velkojan tai muun oikeudenhaltijan suostumusta. Laajentuvan Jyväskylän seurakunnan kirkkovaltuusto muodostetaan vuoden 2022 seurakuntavaalien tuloksen perusteella.
Tuomiokapituli asetti järjestelytoimikunnan edustamaan laajentuvaa seurakuntaa ja huolehtimaan sen hallinnon järjestämisestä siihen saakka, että seurakunnalla on uusi kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto. Toivakan seurakunnasta jäseneksi nimettiin Arja Koriseva-Karmala ja varalle Topi Saarelainen.
Viimeisen kokouksen asialistalla oli myös muita kuin liitosasioita.
Toivakan kirkkoneuvosto päätti kolme vuotta sitten kuuluttaa hautapaikkojen hallinta-ajan loppumisesta koskien 322 hautapaikkaa.
Periaatteessa seurakunta voisi ottaa hautapaikat haltuun heti 25 vuoden hallinta-ajan loppumisen jälkeen, mutta käytännössä on haluttu toimia inhimillisesti. Hautapaikoilla on ollut ilmoitus kolmen vuoden ajan, jona aikana haudalla käyneet omaiset ovat tulleet tietoisiksi hallinta-ajan loppumisesta, ja heillä on ollut mahdollisuus jatkaa hallinta-aikaa. Näin onkin moni omainen tehnyt. Jäljelle on jäänyt 48 kappaletta hautapaikkoja, joiden hallinta-aikaa ei ole jatkettu. Kirkkoneuvosto päätti ottaa seurakunnan haltuun nämä hautapaikat ja niissä jäljellä olevat hautakivet. Lisäksi kirkkoneuvosto päätti ottaa seurakunnan haltuun 34 hoitamatonta hautapaikkaa ja kuuluttaa se paikallislehdessä, seurakunnan kotisivuilla ja haudalle laitettavalla ilmoituksella. Samalla kuulutuksella pyydetään omaisia poistamaan hautakivi kuuden kuukauden aikana, jonka jälkeen se siirtyy korvauksetta seurakunnan haltuun. Hoitamattomilla haudoilla on ollut hoitokehoitus lähes neljän vuoden ajan.
Käynnissä olevat hankkeet minikirkon ja grillikodan hankkimisesta seurakuntakodin tuntumaan etenevät. Lisäksi suunnitteilla on historiallisesti arvokkaan hautausmaan läpikäytävän katon uusiminen museoviraston ohjeiden mukaan.

Hanna Lahtinen