Lauri Jaatisen ja Juulia Pauninsalon Mäntyniemen tilalla on otettu käyttöön biokaasulaitos. Viime maanantaina oli tilalla avointen ovien päivä ja uusi kaasulaitos esiteltiin. Mäntyniemen tilan bioenergialaitoksessa kysymys on metaanikaasun hyödyntämisestä ja samalla ilmaston suojelusta ja energiansäästötoimesta. Tilalla kasvaa 500-päinen lihakarja, joten melkoinen määrä lantaa tulee jalostettavaksi. Maatilan biokaasulaitos on miljoonaluokan hanke, joka vähentää ympäristökuormitusta, tuottaa parempaa lannoitetta, vähentää maatilan ostolannoitteiden määrää ja tuottaa omavaraista energiaa maatilalle. Lisäksi biometaanin tuotanto luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Lauri Jaatinen ja Juulia Pauninsalo ovat rohkeasti panostaneet biokaasuun.
Biokaasua muodostuu erilaisten mikrobien hajottaessa orgaanista ainesta hapettomissa olosuhteissa. Biokaasua tuotetaan Suomessa kaupunkien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamojen, kiinteän yhdyskuntajätteen sekä maatilojen biokaasulaitoksissa. Lisäksi biokaasua kerätään kaatopaikoilta biokaasupumppaamoilla. Biokaasu sisältää tavallisesti 40–70 prosenttia metaania, 30–60 prosenttia hiilidioksidia ja hyvin pieninä pitoisuuksina mm. rikkiyhdisteitä. Jalostuksessa biokaasusta poistetaan hiilidioksidi ja epäpuhtaudet.
Puheenvuoron Mäntyniemen tilan biokaasulaitoksen esittelytilaisuudessa käytti Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Joonas Könttä ja Euroopan parlamentin jäsen Mauri Pekkarinen. – Kotimainen energia ja huoltovarmuus ovat maamme ja Keski-Suomen näkökulmasta sen elinvoiman ja pärjäämisen kannalta avainasemassa. Laurin ja Juulian rohkeus ja päättäväisyys ovat nyt synnyttäneet tämän biokaasulaitoksen. Täällä Toivakassa näemme, kuinka yrittäjät ovat ryhtyneet tuumasta toimeen. Vihreä siirtymä ja uusiutuva energia ovat toisille opinkappale ja toisille punainen vaate. Käytämmepä sitten maalais- tai arkijärkeä tänään todistamme, että kysymys on konkreettisista käytännön askelista kohti nykyistä kestävämpiä tapoja tuottaa energiaa, Joonas Könttä kiitteli.
Mauri Pekkarista voisi hyvin jo nimittää terawatti-Mauriksi, sillä niin usein hän on ottanut kantaa puheissaan energiantuotantoon. – Eri muodoissa olevan energian kulutus Suomessa on vuosittain 280 terawattituntia, laskeskeli Pekkarinen. Terawattitunti on energiamääränä niin iso, ettemme törmää siihen arkielämässä, jossa useimmiten kulutus mitataan miljardi kertaa pienemmillä yksiköillä, kilowattitunteina. Arvioidessaan Mäntyniemen tilan hanketta Pekkarinen visioi samalla laajempaa kokonaisuutta. – Mieluusti piirrän tämän hankkeen vähän isompaa taustaa ja kuvaa vasten. Tämä on osaltaan vastaus maailmanlaajuiseen isoon ilmastohaasteeseen. Jotta lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 asteeseen, hiilineutraaliuden saavuttaminen vuosisadan puoliväliin mennessä on keskeistä. Eurooppa ja Euroopan Unioni haluaa olla toimissaan johtava talousalue tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Eurooppa haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Suomen tavoite on olla hiilineutraali jo vuonna 2035. Se tarkoittaa sitä, että päästöjen määrä olisi vuonna 2035 yhtä suuri kuin nielujen määrä, Pekkarinen kertoi.
Friday Night Cafe, eli FNC on Toivakan nuorten mahdollisuus kokoontua yhteen Toivakan helluntaiseurakunnan tiloihin perjantai-iltaisin. Tarjolla on iltapalaa, kavereita ja aikuisia silmä- ja varsinkin korvapareja muutamat. Tervetulleita ovat 13-18-vuotiaat nuoret. Iltojen suosio on suuri. – Kyllä me melkein aina täällä käydään silloin kun tämä on auki, nuoret kertovat ja vinkkaavat, että hinnaston hirmuisia hintojakin voisi käydä ihmettelemässä. Tytöt istuvat sohvalla nenä tiukasti kännykässä. Syysloma on alkanut ja suunnitelmissa ainakin kylpylässä käynti. – Täällä on kivaa ja näkee muita, ei kotona jaksa aina nyhjätä, tytöt kertovat. Kasiluokkalaisella Aarolla on asiaa. – Minut valittiin nuorisovaltuustoon, hän kertoo ylpeänä ja osaa heti myös kertoa, mitä aikoo nuorisovaltuustossa tehdä: – Vaikuttaa! –Tammikuussa tulee 11 vuotta täyteen, ensin olimme Perälän talossa ja nykyään täällä, vastuuhenkilö Mikko Paljakka kertoo. Kolme muuta aikuista perjantain 13. päivän iltana ovat nuorisotyöntekijä Teemu Minkkinen, Henrikki Salmi ja keittiössä häärivä Marja-Liisa Paljakka Tarjolla on lämpimiä voileipiä ja mustikkapiirakkaa. Helluntaiseurakunnan Betania ja varsinkin sen alakerta näyttää juuri sellaiselta kuin hyvän nuorisotilan pitääkin. Ei liian steriili tai valkoinen, vaan riittävän hämyisä ja sopivan pehmeiksi istuttuja sohvia täynnä. On lautapelejä, biljardia ja muutakin tekemistä, sekä tietenkin kavereita. Kynnys on matalalla, eikä ainakaan nuoria haittaa, että kyseessä on helluntaiseurakunnan tila. – Evankeliumi on meille numero yksi, mutta ketään ei täällä lyödä raamatulla päähän, Teemu Minkkinen sanoo. Ovi käy tiuhaan, välillä käydään kaupassa tai muuten kylillä pyörimässä ja tullaan taas takaisin. Osalla porukasta on jo mopon tai auton ajo-oikeus ja pihallakin porukkaa riittää. – Se on hyvä merkki, että toivakkalaiset nuoret tuovat myös muualla asuvia kavereitaan käymään täällä, sen huomaa erityisesti näin lomien aikaan, Minkkinen kertoo. Nuoruuteen kuuluu rajojen etsiminen ja välillä niihin törmäillään myös FNC:llä – mutta turvallisesti. – Hattua täytyy nostaa toivakkalaisille nuorille, että aina asioista on pystytty keskustelemaan, Minkkinen ja Paljakka kertovat. He kiittelevät myös hyvää yhteistyötä kaikkien Toivakan nuorten parissa toimivien tahojen, kuten koulun, kunnan nuorisotyön ja luterilaisen seurakunnan kesken. – Tapaamme säännöllisesti ja juttelemme missä mennään. Meillä on näköala nuorten vapaa-aikaan ja se voi olla aivan erilainen kuin esimerkiksi koulun näköala, Minkkinen kertoo.
FNC:n aikuisilla on vielä tuoreessa muistissa korona-aika. Eristäytyminen otti koville aikuisellekin, mutta nuorelle ihmiselle, jonka mielessä tapahtuu valtavan paljon asioita lyhyessä ajassa, poikkeustila vaikutti vielä paljon enemmän. – Osa nuorista kärsii selkeästi vieläkin, vaikka he eivät sitä ehkä itse osaa sanoittaa. Kun koko yhteiskunta käski, että nyt pitää jäädä kotiin, saattoi se joillekin nuorille olla jopa kohtalokasta. Korona-aikanakin pyrimme pitämään tätä aina auki kuin mahdollista ja kerran jopa roudasimme sohvat ulos ja pidimme kahvilaa siellä, Teemu Minkkinen kertoo. Nuorten hyvinvoinnin hän uskoo olevan hyvin paljon kiinni siitä, kuinka perheet voivat. – Ei toki aina, nuori voi oireilla, vaikka kotona kaikki olisi hyvin. Nuori voi mennä rikki hyvin monesta syystä. Rikkinäiset nuoret yhdessä ei ole yleensä kovin hyvä asia, vaan siitä voi muodostua ikävä kierre, hän miettii. Nuoria illan mittaan kahvilalla poikkea useita kymmeniä, eikä vastuuaikuisia ole tällä hetkellä ainakaan liikaa. Resurssit eivät ole suuren suuret, pääosin toimintaa pyöritetään rakkaudesta lajiin. Toisaalta Teemu Minkkinen uskoo, että sellaista ilmapiiriä ja merkitystä, mikä FNC:llä nyt on toivakkalaisille nuorille, ei edes isolla määrällä rahaa saataisi synnytettyä, ellei työtä tehtäisi sydämellä. – Olisi kiva, että aikuisia olisi vähän useampia, että ehtisi juttelemaan ja tutustumaan nuoriin paremmin. Nyt pitää olla aika skarppina ja kierrellä, koska porukkaa on välillä tosi paljon, hän sanoo ja toivottaa asiasta kiinnostuneet aikuiset juttusille. Työssä nuorten parissa on haasteensa, mutta paljon se myös antaa. – Jokainen nuori on omanlaisensa ja kovinkin jätkä on sisältä pehmeä. Nuoret ovat tosi aitoja ja se on ihan parasta. Kun joku nuori sanoo, että olet ensimmäinen aikuinen, kenelle uskallan tämän asian kertoa, niin kyllähän se koskettaa, Teemu Minkkinen sanoo. Hänestä itsestään piti tulla bisnesmies, joka käärii rahaa taskuun maailmalla, mutta sen sijaan hän kuuntelee nuoria perjantai-iltana Toivakassa ja kokee olevansa täydellisen oikeassa paikassa. Erityisen palkitsevaa on, kun nuori hiukan aikuistuttuaan ja mahdollisesti muualle muutettuaan tulee käymään FNC:llä ja kertoo kuulumisiaan. Marja-Liisa Paljakkakaan ei sanojaan säästele. – Minä rakastan noita nuoria. Haluan vaikuttaa, että jokaisen elämä kulkisi hyvään suuntaan. Tänäkin aamuna autoin erästä nuorta miestä koulutehtävissä ja sen jälkeen käytiin kääntämässä vene minun mökillä. Molemmille tuli hyvä mieli.
Väärämäen päällä Toivakan-Kangasniementien varrella kasvoi aikansa komea mänty. Useat toivakkalaiset ovat kertoneet pitäneensä kyseistä mäntyä retkeilykohteena ja käyneet sen juurella eväitään syömässä. Mänty kaatui tänä keväänä myrskyn pauhatessa. Männyn ikä lienee ollut noin 500 vuotta. Yrittäjä Mikko Kuusela sai idean hankkia puusta pätkä Toivakan keskustaan niin paikallisten kuin matkailijainkin nähtäväksi. Kuusela kyseli asiaa Metsähallitukselta ja kun lupa saatiin, käytiin paikanpäällä mittaamassa noin viiden metrin pätkä männyn tyviosasta. Puun ympärysmitta on katkaisukohdastakin 2,85 metriä ja halkaisija 88 senttiä. – Metsähallituksessa meidän tuli selvittää se, saako luonnonsuojelulailla rauhoitettuun puuhun sen kaaduttuakaan koskea. Vastauksena saimme, että nyt kun puu on kaatunut, on myös sen rauhoitus päättynyt ja näin halusimme luovuttaa osan puusta toivakkalaisten nähtävyydeksi. Katkaistun viisimetrisen tyviosan arvioitu tilavuus on viitisen kuutiota ja paino saattaa olla noin 3000 kiloa, arvioi Metsähallituksen metsäasiantuntija Mikko Kinnunen, joka osallistui puun tyviosan katkaisuun huhtikuussa 2023.
Pauli Särkkä sahasi ehkä elämänsä paksuimman puunrungon poikki 88 cm:n terälaipalla varustetulla Stihlillä. Hyvin saha puri eikä teräkään jumittunut suuren puun sisuksiin. Mikko Kuusela ehti olla mukana puun katkaisussa, mutta hänen elämänsä täällä ajassa päättyi ennen kuin puu saatiin siirrettyä kylälle. Ennen kuolemaansa Kuusela halusi kiittää yrittäjiä ja muita toimijoita, jotka lupasivat hoitaa tämän projektin loppuun vaikka hän ei itse sitä päivää enää näkisikään. Toivakan kunnan osuutena oli sijoituspaikan osoittaminen ja puun alle tulevan maasta puun erottavan alustan valmistelu. Kunnasta osoitettiin puunrungolle mainio paikka Toivakkatalon viheriölle mainostaulun viereltä.
Edesmenneen Kuuselan toivomus toteutettiin lauantaina 28.10.2023. Jukka ja Jere Mynttinen, Reijo Ojonen, Martti Herman Pisto, Mika Mäkelä ja Topi Saarelainen hoitivat puun siirron mallikkaasti Toivakkatalon pihapiiriin. Pauli Särkän osuutena oli raivata siirtoaukko metsärinteeseen. Puuhamiehenä toimineen Martti Herman Piston ajatuksena on saada vielä katos puunähtävyyden päälle. – Tarkoitus on teettää puun suojaamiseksi kaunis katos esittelytauluineen. Katoksen tekijää on alustavasti jo kaavailtu, mutta sen teko varmistetaan vielä paikalliselta toimijalta, kertoo Pisto.
Savonlinnan kaupunki on 4.10.2023 lähettänyt Toivakan kunnalle ostotarjouksen Suur-Savon Sähkön Oy:n osakkeista. Savonlinnan kaupunginhallitus esittää Toivakan kunnalle ehdollisen ostotarjouksen sen kaikista omistamista Suur-Savon Sähkö Oy:n osakkeista 6000 euron osakekohtaisella kauppahinnalla. Kyseessä on noin 500 osakkeesta, joista enintään 150 kappaletta Toivakan kunta on viime vuosina yrittänyt myydä 8000 euron kappalehintaan tuloksetta. Aiemmin tänä vuonna hintaa laskettiin 6000 euroon, mikä aiheuttikin kiinnostuksen lisääntymisen. Toivakan kunnanvaltuusto päätti kunnanhallituksen esityksestä maanantaina hyväksyä osakkeiden myynnin Savonlinnan kaupungille. Kaupat vaativat vielä toteutuakseen Savonlinnan kaupunginvaltuuston siunauksen 3 050 000 euron lisämäärärahalle vuoden 2023 talousarvioon Suur-Savon Sähkö Oy:n osakkeiden hankkimiseksi. Suur-Savon sähkö on perustettu vuonna 1946 ja Toivakan kunta on omistanut sen osakkeita 1950-luvulta alkaen. Osakkeiden myynnistä on käyty keskustelua puolesta ja vastaan vuosikymmeniä. Myynnin kannattajat ovat perustelleeta asiaa osakkeiden heikolla tuotolla, kun tas puolustajat pitävät Toivakankin sähköistäneen yhtiön osakkeiden omistamista suorastaan kunnia-asiana. Suur-Savon Sähkö omistaa Kissakosken ja Vaajakosken vesivoimalaitokset. Lisäksi yhtiö omistaa sähkön tuotantoa muualla Suomessa sekä Ruotsissa Toivakan kunnalla on noin 1,6 miljoonaa euroa kattamatonta alijäämää, joka pitää talouden tasapainottamissuunnitelman mukaan kattaa vuoden 2024 loppuun mennessä. Kunnassa on käynnissä myös yt-neuvottelut. Kolmen miljoonan potti toisi ainakin hetken helpotuksen talouteen ja vähentäisi pelkoa kriisikunnaksi ajautumisesta. Valtuutettu Marja-Liisa Paljakka (kd) toi esille toiveen, että raha sijoitetaan järkevästi, eikä hassata pelkästään käyttötalouteen.
Nuorten Suomi valitsi nepsy-kasvatusohjaaja Johanna Oksasen vuoden toivakkalaiseksi aikuiseksi. Oksanen työskentelee pääasiassa yläkouluikäisten nuorten kanssa. – Työhöni sisältyy arjen hallinnan-, toiminnanohjauksen, tunne- ja vuorovaikutustaitojen harjoittelun sekä oppimisen tukemista eri tavoin toteutettuna. Tärkeää on tukea oppilaan hyvinvointia kokonaisvaltaisesti. Oppilaiden kanssa työskennellään suunnitelmallisesti, mutta myös nopeasti reagoiden. Ohjaan heitä tarvittaessa oppilashuollon tuen piiriin, esimerkiksi mielialahaasteet ovat tällaisia asioita. Yksilöllisen avun lisäksi Toivakan yhtenäiskoululla toimivat esimerkiksi Sohva-ryhmät ja KaMu-toiminta. – Sohva-ryhmään valitaan noin viisi nuorta, joiden kanssa halutaan käsitellä jotain teemaa. Porukka kasataan tarvelähtöisesti ja mietitään, kuka hyötyisi mistäkin. Sohva-ryhmässä on mukana saman luokka-asteen oppilaita. Sohva- ryhmässä voidaan käsitellä esimerkiksi hyvinvointi- ja kaveritaitoja. Joskus tapetilla ovat olleet mediassa paljon esillä olleet sähkötupakat ja käytöstavat. Oksanen sanoo nuorten lähtevän mielellään mukaan Sohva-ryhmiin. Opettajien kanssa sovitaan siitä, miltä tunneilta oppilaat voivat olla pois toimintaa varten. – Sohva-ryhmissä ollaan yhdessä, kohdataan toisemme ja käsitellään asioita keskustelemalla. Sohva-ryhmissä minulla on työparina koulun apulaisjohtaja ja opinto-ohjaaja Marita Hintsa-Sillgren. KaMu -ryhmä eli kaikki mukaan on kiusaamiseen ja sen ehkäisyyn liittyvää toimintaa. – Sosiaalisen median hyvät ja huonot puolet ovat läsnä niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Näitä asioita käsittelemme myös KaMu-työssä. Seuraan itse eri some-alustoja ja toisinaan mietin, että ehkä kaikki siellä kirjoitetut asiat eivät tulisi sanottua kasvotusten toiselle. Tämä pätee niin aikuisiin kuin nuoriinkin.
Marita Hintsa-Sillgren, Johanna Oksanen ja Sirpa Orell-Pohjola palkintogaalassa.
– Rehtori Sirpa Orell-Pohjola kuvasi, että NEPSY-kasvatusohjaajana olen ainoa kunnan omia opiskeluhuoltopalveluita tarjoava työntekijä muiden eli koulukuraattorin, koulupsykologin ja kouluterveydenhoitaja siirryttyä hyvinvointialueelle. Kun olen mukana koulun arjessa, saan luotua nuoriin luottamussuhteita ja pystyn auttamaan nopeasti. Oppilaat ottavat itsekin minuun suoraan yhteyttä. Teen myös tiivistä yhteistyötä vanhempien kanssa. Toivakan yhtenäiskoululla on työskennellyt myös kaksi seurakuntien nuorisotyöntekijää kahtena päivänä viikossa valtakunnallisen SKY-hankkeen kautta. Hanke päättyy vuoden vaihteessa. Oksanen on toiminut aikaisemmin muun muassa koulunkäynnin ohjaajana. – Olen kouluttautunut jatkuvasti ja tällä hetkelläkin opiskelen kuntoutuksen ohjaajaksi ammattikorkeakoulussa. Nämä vuodet lasten ja nuorten kanssa ovat opettaneet enemmän kuin mikään muu ja iloitsen jokaisesta kohtaamisesta. Olen saanut kokea niin iloja kuin surujakin ja työssäni nautin myös haasteista ja ihanista työkavereistani. Huumori on yksi tärkeistä työkaluistani. – Meillä on täällä avointa ja kivaa nuorisoa, joka osaa itsekin hakea tarvittaessa apua. He osaavat todella hyvin kertoa tunteistaan ja ovat avoimia tuelle. Se näkyy, että asumme pienessä kylässä, missä on luottavaisuutta ja turvaa. Pääasiassa nuoret voivat Toivakassa hyvin. Nuoruus ja kasvaminen voi välillä ottaa koville, mutta meidän aikuisten tehtävä on tarjota silloin tukea. Aito läsnäolo nuorten arjessa on todella tärkeää.
Toivakan yrittäjät valitsivat Toivakan vakkahenkilöksi tänä vuonna nuorisotyönohjaaja Minna-Mari Kivimäen eli ”Minskin”. Toivakan markkinamessuilla julkaistu titteli tuli yrittäjien puheenjohtaja Arja Korisevan mukaan Minskin erinomaisesta kyvystä toimia nuorten ja myös vanhempien kanssa. Lisäksi Minskillä on pitkäaikainen nuorisotyön kokemus, josta voi sanoa, että se on ollut menestystarina. Kun siihen liitetään vielä partiotyö Toivakan Lepinkäisissä, on vakkahenkilötunnus aivan oikeutettu. Nuorisotyön ohjaajaksi Minski valmistui 30 vuotta sitten. – Toivakan seurakunnan työyhteydessä olen ollut 25 vuotta. Sinä aikana on tullut pidettyä suuri määrä lasten- ja nuortenleirejä. Lisäksi partiolaisten kanssa toimiminen on vahvana työkuvassani. Työ jatkuu, mutta mahdollisesti luvassa on muutoksia. – Työn jatkuvuudesta en osaa sanoa, miten se toteutetaan, mikäli seurakuntien yhdistyminen tapahtuu. Pienillä seurakunnilla on samat tehtävät ja haasteet kuin suuremmillakin, mutta varoja toiminnan toteuttamiseen on vähemmän. Minski toteaa, että nyt kuitenkin jatketaan entiseen malliin. – Mikäli yhdistyminen suurempaan seurakuntaan tapahtuu, herää kysymys, onko Toivakassa enää esimerkiksi omaa rippikouluryhmää. Omalla kohdallani olen pohtinut ns. vaellusrippikoulujen osuutta tulevassa toiminnassani. Nämä vaellusrippikoulut toteutetaan yleensä reilun viikon mittaisina Lapissa. Työn Toivakan seurakunnassa Minski on kokenut myönteisenä. – Työyhteisö ja esihenkilö ovat antaneet minulle pitkälti vapaat kädet toiminnassa nuorten keskuudessa. Joskus tulee tilanteita, että ajoitus, huono sää tai informaation epäonnistuminen on johtanut myös tapahtuman epäonnistumiseen. Tällöinkin olen saanut työyhteisöltä tukea, eikä ole tullut mitään negatiivista palautetta. Pienessä työyhteisössä tehdään kaikki yleensä yhdessä. – Esimerkiksi meidän lastenohjaaja Eija Kinnusen kanssa puhallamme yhteen hiileen saaden siten ”elämäntulet” nuorten elämässä palamaan iloisesti. – Aloittaessani Toivakan seurakunnassa, monia asioista helpottava tietotekniikka ja kännykät tekivät vasta tuloaan. Toisaalta silloin ei myöskään ollut rajoituksia kirkon julistukseen nähden. Nykyisin saa miettiä tarkkaan missä mitäkin asioita kerrotaan ja mitä sanotaan, koska useat kuvaavat kännyköillä ja julkaisevat kuvaamansa netissä, Minski miettii. – Maailma ja toimintaympäristö Toivakassa ovat muuttuneet myös hyvään sunntaan. Yhteistyö kunnan, eri yhdistysten ja eri seurakuntien välillä on avoimempaa ja toimivampaa kuin aiemmin. Vuosien edetessä Minski on nähnyt ihmisen elämänkaaren. Hän on seurannut rippikoululaisten kasvun nuoruuteen ja aikuisuuteen. Ensimmäisten rippikoululaisten lapset ovat rippikouluikään tullessaan tuoneet elämän jatkumon mukavasti esiin. – Tosin tämä elämän kiertokulku on joskus surupainotteistakin. Nuorison hääjuhlien vastapainoksi tulevat hautajaiset ja muistotilaisuudet. Elämänkudos on moninainen ja sisältää kaikki väripaletin värit. Tämä haastattelu tapahtui seurakunnan Myrskylyhdyn, eli Myrskärin tiloissa ja lopetellessamme jutustelua paikalle tulvii nuorisoa ja Minski ohjeistaa heitä alkavaa illanviettoa varten. – Täällä kokoontuvat partiolaiset, kerholaiset, isoskoulutettavat, pidetään nuorteniltoja muita tilaisuuksia, toteaa Minski. Seurakunnan nuorisotyönohjaajan työ ei ole kahdeksasta neljään -toimistotyötä, vaan lähes ympärivuorokautista sisältäen nuorten illat, yöpymisiä teltoissa partiolaisten kanssa ja leirejä naapurikuntien leirikeskuksissa nuorten matkassa.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
