Sulkulan Erä Ry:llä on jatkuvuutta:  Kaikki metsästysseurat eivät ukkoudu

Sulkulan Erä Ry:llä on jatkuvuutta: Kaikki metsästysseurat eivät ukkoudu

Joona Hokkanen on 15-vuotias ja Aleksi Halttunen 14-vuotias. Nuoret miehet ovat jo ehtineet monille metsästysreissuille mukaan. Joona aloitti metsästyksen 13-vuotiaana ja on metsästänyt mm. jäniksiä ja lintuja. Ensimmäisen hirvensä hän kaatoi 15-vuotiaana. Aleksi taas aloitti harrastuksen riistan parissa jo 11-vuotiaana, jolloin hän ampui ensimmäisen heinäsorsansa.
– Siitä se alkoi, lintujen, jänisten ja myös pienpetojen pyynti. Ensimmäisen hirven kaadoin 13-vuotiaana, kertoo Aleksi.
Molemmat nuoret miehet ovat ehtineet jo tutustua metsästyksen lisäksi riistan käsittelyyn. He ovat olleet mukana mm. hirven suolistamisessa, joka tapahtuu metsässä heti kaadon jälkeen. He ovat olleet myös oppimassa hirven nylkemistä ja lihojen käsittelyä seuran vajalla.
Nuoret saavat osallistua hirven pyyntiin itsenäisesti vasta 15 vuotta täytettyään. Sitä ennen metsästys tapahtuu vanhempien valvonnassa. Molempien poikien kotoa löytyy metsästyskaveriksi koiria. Halttusella on jämtlanninpystykorvia ja suomenpystykorva. Hokkasilla taas on venäjänajokoira ja suomenpystykorva, joten lähes kaikenlaiseen metsästykseen sopiva koira löytyy.
– Koirien käyttö metsästyksessä ja koirien käsittely on jo käynyt tutuksi. Kyllähän niiden kanssa on aina omat kuvionsa ja haasteensakin, toteavat pojat.
Mitä metsästys on näille nuorille antanut?
– Se antaa meille hyvän harrastuksen ja sopivasti liikuntaa. Ulkoilma on lisäksi terveellistä ja luontokokemuksena metsästysretket ovat mukavia. Myös riistanhoitotyöhön, kuten esimerkiksi riistapeltojen tekemiseen otamme osaa muun seuran jäsenten kanssa, kertovat Joona ja Aleksi.
– Ampuminen vaatii myös harjoittelua, ja sitä toteutamme ampumaradoilla. Tällöin myös aseiden kohdistus suoritetaan.
Aleksi on ampunut kaksi hirveä, vasan vuonna 2023 ja uroshirven hän kaatoi 2024. Joonan hirvisaaliina on yksi vuonna 2024 kaadettu naarashirvi.
Eivätkä näiden perheiden nuoret riistamiehet lopu näihin kahteen, vaan nuoremmat 12-vuotiaat velipojat hiipivät jo kannoilla. Joonan veli Eemeli ja Aleksin veli Lauri ovat vastikään saaneet metsästyskortin ja ovat aloittelemassa metsästysharrastusta. Eemeli on jo ehtinytkin pyytää jäniksen, heinäsorsan ja kyyhkysen, joten Sulkulan Erä Ry:llä on riistanhoidon ja metsästyksen jatkuvuus taattuna.

Veikko Ripatti

Toivakka siirtyy kasvuun: Talousarvio 2025 panostaa hyvinvointiin ja investointeihin

Toivakka siirtyy kasvuun: Talousarvio 2025 panostaa hyvinvointiin ja investointeihin

Toivakan kunnan taloutta on usean valtuustokauden ajan sävyttänyt kaikesta säästäminen. Kriisikunnan rajakin on häilynyt toisinaan pelottavan lähellä, mutta juustohöyläten ja omaisuutta myymällä on vuosi kerrallaan selvitty.
Suurin yksittäinen tuloutus tapahtui vuonna 2023, kun kunta myi omistamansa Suur-Savon Sähkön osakkeet Savonlinnan kaupungille reilulla kolmella miljoonalla eurolla.
Vuoden 2024 aikana Toivakka on onnistunut siirtymään alijäämien kattamis- ja säästötoimien kierteestä kohti kasvua ja kunta kertoo suuntaavansa nyt voimavaransa kuntalaisten hyvinvointiin ja kunnan tulevaisuuden turvaamiseen.
Verot pysyvät ennallaan vuoden 2024 tasolla, ja vuoden 2025 talousarvio ennustaa 166 000 euron positiivista tilikauden tulosta. Tämä on merkittävä saavutus, joka mahdollistaa useita uusia aloitteita erityisesti lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Rahoitustuottojen ja -kulujen jälkeen vuosikate on 896 652 euroa.
Erityisenä painopisteenä tulee olemaan lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointi. Konkreettisena lapsiperheiden hyvinvointia ja arjen tukea lisäävinä toimenpiteinä otetaan käyttöön sekä muksuraha että maksuton varhaiskasvatus vuoden 2025 alusta.
Toivakan kunta tahtoo huomioida myös asemakaavan ulkopuolisen alueen asukkaat ja tukea arjen sujuvuutta ja teiden kunnossapitoa 50 000 euron satsauksella yksityisteiden avustuksiin. Lisäksi uudisrakentajan raksaraha otettiin käyttöön 1.6.2024 ja se on käytössä koko talousarvio- ja taloussuunnitelmavuosien ajan.
Toivakan kunta investoi vuoden 2025 aikana vesihuollon verkoston, taajama-alueen tieinfrastruktuurin ja led-valaistusprojektin II-vaiheen kaltaisiin kohteisiin sekä jatkaa suunnitelman mukaisia koulukeskuksen korjausinvestointeja. Näiden välttämättömien investointikohteiden lisäksi kunta jatkaa Viisarimäen yritysalueen kehittämistä, Nisulan OKT-alueen pienvenelaiturin pysäköintialueen toteuttamisen ja Uimalan rakennusten ja rakenteiden päivittämisen kautta. Tulevaisuutta suunnitellaan myös uuden kuntosalirakennuksen hankesuunnitelman ja Toivakantien maisemasuunnittelun aloittamisen avulla.

Kuvassa Toivakan tiimi markkinoi peukut pystyssä esimerkiksi Raksarahaa viime vuoden raksamessuilla. Sama meno jatkunee tänä vuonna.

Hanna Lahtinen

 

Toivakan veteraaniyhdistys piti viimeisen kokouksen: Työ on tullut valmiiksi

Toivakan veteraaniyhdistys piti viimeisen kokouksen: Työ on tullut valmiiksi

Toivakan sotaveteraanit ry piti viimeisen kokouksensa 4.12.2024. Kokouksen asialistalla oli Toivakan sotaveteraanit ry:n lakkauttaminen ja sen omaisuuden hallinnan siirrot.
Yhdistyksen viimeisen puheenjohtajan kunniakasta tehtävää on hoitanut Kalevi Jääskeläinen.
Kokouksen alussa kirkkoherra Panu Partanen piti hartauspuheen ja kiitti samalla Toivakan sotaveteraanit ry:tä hyvin sujuneesta yhteistyöstä vuosikymmenten aikana.
– Edelleen pidämme yhteistyötä yllä perinneyhdistyksen merkeissä. Veteraanien näkökulmasta katsomme menneisyyteen ja poisnukkuneisiin. Tiedostamme veteraanitoiminnan loppumisen ja perinneyhdistyksen korvaavan toiminnan. Yksi kysymys onkin se, miten ja mitä ovat tulevaisuuden näköalat? Voimme todeta vain tämän hetken ja valmistua tulevaan, sekä turvallisin mielin jättää huolemme ja murheemme Jumalamme kannettavaksi, Partanen sanoi.
Tärkein ja merkittävin päätös kokouksessa oli, että Toivakan sotaveteraanit ry päätettiin lopettaa tämän vuoden viimeinen päivä 31.12.2024. Toinen tärkeä päätös oli se, että lahjakirjalla Toivakan sotaveteraanit ry lahjoitti Toivakan Pitäjäseuralle veteraanikorsun irtaimistoineen, kenttäkeittiön sekä 1939 vuonna valmistetun tykin. Lisäksi kaikista kuluista huolehtimisen jälkeen jäljelle jäävät varat lahjoitetaan myös Pitäjäseuralle ja Toivakan sotaveteraanit ry:n tili Keski-Suomen Osuuspankissa lopetetaan. Myös Toivakan sotaveteraanien lippu siirtyy Pitäjäseuran omistukseen.
Matrikkelikirjojakin on vielä jäljellä noin 60 kappaleta, mutta ne eivät ole olleet kirjanpidossa mukana. Lisäksi yhdistyksen kokousmateriaalit siirrettiin Toivakan Vanhaan pappilaan.
Jatkossa valtakunnallista ja maakunnallista veteraaniperinnettä vaalii myös perinneyhdistys.
Keski-Suomeen perustettiin Tammenlehvän Keski-Suomen Perinneyhdistys Peurungassa veteraanipäivänä 27.4.2023. Yhdistyksen tarkoituksena on jatkaa veteraaniperinteen siirtoa seuraaville sukupolville. Vuoden 2024 aikana Keski-Suomen sotaveteraanipiiri ja myös valtakunnallinen sotaveteraaniliitto lakkautetaan.
Toivakassa on perustettu epävirallinen perinnetoimikunta jo vuonna 2023. Sen tehtävänä on pitää huolta vielä elossa olevista veteraanipolven jäsenistä ja veteraaniperinteestä. Tähän toimikuntaa tulivat valituiksi Pertti Ahonen (Lions Club Toivakka) Kati Markkanen (Pitäjäseura), Panu Partanen (srk), Kerttu Vesterinen (Toivakan Yrittäjät) Satu Paalanen (Toivakan kunta) ja Janne Karanta (Toivakan sivistystoimi).
Toivakan yhdistyksen veteraanit ja veteraanien lesket tullaan siirtämään automaattisesti kunniajäseninä uuteen Tammenlehvän Keski-Suomen perinneyhdistykseen. Vuoden 2024 lopulla Keski-Suomen Perinneyhdistys siirtyy Tammenlehvän Perinneliiton alaisuuteen.

Kuvassa osa Toivakan sotaveteraanit ry:n viimeiseen kokoukseen osallistuneista järjestäytyivät yhteiskuvaan. Takarivissä vas. Pentti Marttinen, Olavi Jouttijärvi, Marjatta Taipale, Eeva-Liisa Koriseva. Eturivissä ovat Sakari Huovilainen, Pentti Saukko, Kalevi Jääskeläinen ja Irja Nieminen.

Veikko Ripatti

Juhlatunnelmaa Kankaisilla:  Hilja töissä koululla yli 46 vuotta

Juhlatunnelmaa Kankaisilla: Hilja töissä koululla yli 46 vuotta

Kankaisten kyläkoululla ei oltu hiljaa torstaina vaan näyteltiin, laulettiin, naurettiin ja itkettiin, kun maailman paras kouluruuan tekijä Hilja Puikkonen istui kuningattaren tuoliin. Eläkkeelle siirtyvä ikuinen farkkutyttö pääsi katsomaan koululaisten tekemää juhlanäytelmää, jossa ei puhuttu naisten iästä eikä painosta, vaan sen sijaan käytiin vakoilemassa Hiljuskan työelämää Toivakan kunnan palveluksessa kuudella eri vuosikymmenellä.
Kaikki alkoi 1970-luvun kokkaamiskoulusta, josta valmistunut Hilja pyöräili Kankaisten koululle töihin Elsa-opettajan ja pönttöuunien aikaan. Oppilaat haaveilivat kanaviillokista ja lantusta, ja sitä varten oli ensin kynittävä se kana ja laitettava tulet keittiön puuhellaan. 1980-luku toi mukanaan koulun remontin ja paljon uusia työkavereita mm. ylioppilastyttö Päivin. Oppilaat kuiskivat, että onko se totta, että Hilja voi ottaa uunimakkaravuuan kuumasta uunista ilman patalappuja? Ja olihan se totta – ne sormet pystyy mihin vaan!
Sitten tuli 90-luku ja työkavereiksi pari nuorta opettajaa: Vesa ja Taina. Keittiö oli koulun keskus ja Hilja kuunteli siellä kaikkien huolet vuorotellen. Sirkka toi ruokatarvikkeita ja Pentti johti johtokuntaa. Kymppiuutiset tulivat kuvaamaan avaruusyökoulua loppukevennykseensä. Ja Hilja palautti työkavereitaan säännöllisesti maanpinnalle ja opetti vähän elämää. 2000-luku oli astianpesukoneiden, tietokoneiden ja kännyköiden aikaa. Suomea johti Tarja Halonen ja koulussa pomottivat Hiljan lisäksi Jonna, Taina ja Päivi. Puhelinasia puhutti ja Hiljalla oli varmaan sormensa pelissä, kun vanhempien kanssa sovittiin lasten kännyköiden repussa pitämisestä.
2010-luvulla Hilja siirtyi kokkailemaan keskuskeittiöön Toivakkaan ja huristeli sieltä ruuan kanssa Kankaisille. Vanha koulu todettiin niin huonokuntoiseksi, että piti rakentaa uusi. Ruuhiryhmäkin tuli mukaan ja Hilja ja Irma pääsivät koristelemaan uuden ruokasalin joulun kunniaksi vimosen päälle. 2020-luku aloitettiin räväkästi maaliskuun koronasululla. Koululaiset laitettiin etäopetukseen. Hilja jakoi perheille ruokakasseja ja patisti oppilaita meet-tunneille, ja päästinhän sitä lopulta maskien kanssa takaisin koululle ja tortilloja syömään.
Vuosikymmenten kuluessa Hilja on ruokkinut satoja kyläkoulun oppilaita. Näin he Hiljaa muistelevat:
– Hilja oli aivan maailman paras kouluruuan valmistaja. Jonossa seisottiin ja Hilja annosteli sopivan annoksen. Muisti aina kysyä: Onko sopivasti?
– Hiljan lempeä katse on vieläkin muistoissa, kun hän istui tiskipöydän lähellä keittiössä ja katseli ruokailevia oppilaita.
– Hilja keittiössä oli kuin äiti kotona, joka päivä ne tutut kasvot ja ojentikin, jos ei ihan toiminut pelisääntöjen mukaan.
– Hilja oli aina iloinen ja jutteli ja kuunteli, jos oli jotain tärkeää mielen päällä.
– Laskiaisen pulkkamän ”pitkien pelaavien” jälkeen mentiin koulun keittiöön ja siellä oli Hiljan kermalla täytetyt laskiaispullat. Maistui erityisen hyvältä kirpsakan pakkaspäivän päälle.
– Parasta olivat mantelikala ja spagettipaistos – vieläkin tulee vesi kielelle, kun niitä muistelee.
Ei siis ihme, että juhlanäytelmä päättyi sanoihin: – Tästä ei enää nyt muuta puutu kuin kolminkertainen eläköön-huuto Hiljalle! Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Taina Hoskari

Seniori- ja asiointikyyti ovat tarpeellisia Toivakassa

Seniori- ja asiointikyyti ovat tarpeellisia Toivakassa

Toivakassa eivät kaikki asu keskustaajaman kupeessa, vaan matkaa keskustan palvelujen pariin voi olla useita kymmeniä kilometrejä.
Kunnassa onkin haluttu huomioida syrjemmällä asuvat kahdella eri kimppakyydillä. Toinen tunnetaan nimellä seniorikyyti ja toinen on asiointikyyti. Kummatkin kyydit toteutuvat Tapani Järvelinin taksien avulla.
Seniorikyyti toteutetaan Senioripäivän tapahtumapäivänä, joka toinen tiistai .Seniorikyytiin pääsyn edellytyksinä on se, että on eläkeläinen, liikuntarajoitteinen ja eikä omaa ajokorttia ja autoa. Tällöin voi hakea pääsyä seniorikyytiläiseksi.
Kuljetuspalvelun hakemuslomakkeet löytyvät netistä Toivakan kunnan sivuilta tai paperilomakkeina kirjastolta tai Toivakkatalolta niiden aukioloaikoina. Paperilomakkeet palautetaan hyvinvointisuunnittelija Satu Korhoselle kirjastolle tai Toivakkatalolle. Hakemuksen voi myös postittaa vastauskuoressa, jonka saa halutessaan paperilomakkeen yhteydessä.
Senioripäivä kokoontuu parillisten viikkojen tiistaisin kello 11–13 seurakuntakoti Majakassa. Päivässä on myös mahdollisuus ruokailla pientä maksua vastaan.
– Kuljetuspalvelun myöntäminen on harkinnanvaraista. Pakollinen kriteeri on, että henkilö on eläkeläinen, joka ei saa vammaispalvelu- tai sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelua. Vuonna 2024–2025 seniorikyydit kustannetaan testamenttivaroin, kertoo Satu Korhonen.
Mitä seniorikyytiläiset tuumivat tästä kuljetuspalvelusta?
– Tänne ei muuten pääsisi, kun muuta kyytiä ei ole käytettävissä ja suoraan taksikyytiin ei ole varaa. Tämä seniorikyyti on sen hintainen, että pystymme sillä kulkemaan, toteavat Anneli Hokkanen ja Marjatta Lukkarinen.
Molemmat seniorit asuvat Kankaisten kylällä ja kertovat, että senioripäivässä tärkeintä on, että saa tavata tuttuja ja jutella heidän kanssaan.
– Muuten elämä kotosalla on aika yksinäistä. Lisänä tässä senioripäivässä on se, että saa ruokailla, lisäksi kuulee hengellisiä ja kansanlauluja ja pääsee laulamaan itsekin yhdessä toisten kanssa.
Asiointikyyti on myös edullinen ja se on tarkoitettu kaikille sitä tarvitseville. Asiointiliikenteen kuljetus on tilattava edellisenä päivänä kello 14 mennessä suoraan liikennöitsijältä. Asiakkaat noudetaan tarpeen vaatiessa kotipihasta ja tuodaan takaisin kotipihaan, mikäli pihan olosuhteet ovat sopivat käytössä olevalle kalustolle. Muutoin kyytiin noustaan ja poistutaan lähimmältä bussipysäkiltä tai reitin varrella olevasta tienhaarasta.
Asiointikyytejä on kaksi, jotka suuntautuvat eripuolille Toivakan kuntaa. Läntinen reitti kulkee Toivakka–Vanha nelostie–Nisula–Rutalahti–Toivakka ja Toivakka–Paloskylä–Toivakka. Paluukyyti lähtee takaisin viimeistään kello 12.15. Aikaisemmasta takaisinlähtöajasta voivat kyytiläiset ja liikennöitsijä keskenään sopia toisin.
– Asiointikuljetus toteutetaan meno-paluuajona kerran päivässä tiistaisin. Kyytitilaukset on tehtävä etukäteen, mielellään viimeistään edeltävänä maanantaina, toteaa taksiyrittäjä Tapani Järvelin.
Itäinen asiointikyyti kulkee retillä Huikontie – Hautajärventie – Hohontie – Lievestuoreentie – Kivinavetantie – Leppälahdenväylä. Leppälahdenväylä ajetaan tarpeen mukaan. Perillä kirkonkylässä kuljetus on noin kello 10.20. Takaisinpäin kuljetus lähtee tällekin reitille viimeistään kello 12.15.
Tiistaina 26.11. oli Asiointikyydillä mukana mm. Ilmari Rautio Rutalahdesta. Hän totesi, että vaikeata olisi ilman tätä kyytiä päästä tänne kylälle asioimaan. Samaa mieltä on Reijo Hokkanen Paloskylän Soimaharjusta.
– Tulen mielelläni asiointikyydillä kauppa-asioille ja samalla jään Senioripäivän tapahtumaan seurakuntakodille. Tämä on edullinen kyyti. Ei ole omaa autoa, eikä julkinen liikenne siellä päin toimi. Aiempina aikoina bussi kulki Leivonmäeltä, mutta eivät kulje enää Paloskylän suunnalle toteaa Hokkanen.
Toimitukseen Hanna Lahtiselle oli vanhempi naishenkilö soitellut ihan muissa asioissa, samalla hän oli kovasti kehuskellut ja kiitellyt asiointikyytejä.
– Asiointikyydin käyttäjät ovat sellainen tiivis porukka, joka huolehtii myös toisistaan ja kyselee perään, jos ei joku olekaan joskus lähdössä. Tämä on minusta sellaista maaseudun välittämistä parhaimmillaan.
Lisätietoja tästä kyydityksestä antaa Toivakan kunnan Talous- ja hallintosuunnittelija Henna Breilin.

Veikko Ripatti

Manniset ostivat oman tunnelin

Manniset ostivat oman tunnelin

Toivakkalainen yritys Sora-Manninen osti tämän syksyn mielenkiintoisimman myyntikohteen Laukaasta, Nimittäin maa-alan, johon kuuluu käytöstä poistettu Pönttövuoren rautatietunneli.
Sora-Manninen Oy:n omistajat Pekka Manninen ja vanhempi osakas Ilkka Manninen ostivat Pönttövuoren metsä- ja rautatietunnelialueen mahdollistaakseen alueen kehittämisen ja kiviainesliiketoiminnan turvaamisen pitkällä aikavälillä. Alueen hankinta nähdään tärkeänä osana yrityksen kasvusuunnitelmia, ja sen avulla alueen toiminta voidaan pitää sujuvana sekä tehokkaana.
– Maa-alueen hankinta on meille tärkeä osa tulevaisuuden suunnitelmiamme. Tavoitteenamme on parantaa alueen infrastruktuuria sekä mahdollistaa kiviainesten turvallinen ja tehokas hyödyntäminen myös tulevaisuudessa. Tämän lisäksi alueella sijaitseva tunneli tarjoaa mielenkiintoisia kehittämismahdollisuuksia, jonka suhteen olemme hyvin avoimia, kertoo Sora-Manninen Oy:n yrittäjä Pekka Manninen.
Vaikka sorabisnes on Sora-Mannisen ydinosaamisaluetta, voi itse tunneliin kehkeytyä aivan toisenlasitakin toimintaa. Nyt käynnissä on ideointi- ja kartoitusvaihe ja tunnelinkehittämisideoita otetaan vastaan myös muilta. Ehdotuksia on jo tullutkin, hiihtotunnelista alkaen.
– Tottakai olemme halukkaita vuokraamaan tunnelin, mutta mietitään ja kuulostellaan nyt kuitenkin kaikessa rauhassa, mitä kaikkea tunneli voisi mahdollistaa, Manninen jatkaa.
Kohde myytiin avoimella tarjouskilpailulla huutokaupat.com verkkosivuilla ja lopullinen kauppahinta oli 299 000 euroa. Kiinteistökaupassa uudelle omistajalle siirtyy noin seitsemän hehtaarin alue, joka on pääasiassa kaavoittamatonta metsämaata.
– Pönttövuoren tunnelin ja sen ympäristö on myyntikohteena hyvin poikkeuksellinen ja sen vuoksi myynti herätti erittäin laajaa kiinnostusta. Olemme tyytyväisiä, että löysimme kohteelle ostajan, joka pystyy hyödyntämään kohdetta liiketoiminnassaan, toteaa kohteen myynnistä vastannut Senaatin asiantuntija Päivi Pulkkinen yhtiön tiedoteessa.
– Senaatti-kiinteistöillä on fiksua porukkaa, kaupantekoprosessi sujui sutjakkaasti ja yhteisymmärryksessä, Pakka Manninen kiittelee.
Sora-Mannisella on jo ennestään nyt hankittuun maa-alueeseen nojaavia maita alueella 11–12 hehtaarin verran, joten yrittäjä kiinnostui alueesta tunneleineen heti, kun se tuli huutokauppaan.
– Arvasin, että kohde herättää kiinnostusta ja hinta asettui aika lailla niille kohdille kuin arvelinkin, Pekka Manninen sanoo. Hiukan hän kuitenkin yllättyi kaupanteon jälkeisestä kiinnostuksesta ja siitä kuinka tärkeä tunneli on keskisuomalaisille.
– Olen nähnyt jotain vanhoja filmejä, joissa höyryjuna puksuttaa tunnelista, onhan se siisti ja kiehtova näky ja aikoinaan sen louhiminen työllisti paljon väkeä. Itse en ole vielä päässyt tunnelia päästä päähän kävelemään, mutta pian täytyy mennä tutkimaan, Manninen lisää.
Kun Pönttövuoren vanha tunneli valmistui vuonna 1917, se oli Suomen pisin, noin 1,2 kilometriä pitkä ja nelisen metriä leveä. Uudenaikaiselle junaliikenteelle vanha tunneli oli kuitenkin liian kapea ja matala, eikä sitä kannattanut laajentaa. Noin sadan metrin päähän rakennettiin Pönttövuoren uusi tunneli. Junaliikenne tunnelissa loppui vuonna 1995, kun Pieksämäki–Jyväskylä-rata sähköistettiin. Tällä hetkellä tunneli ei ole täysin turvallinen, sillä sitä ei ole kunnostettu 30 vuoteen.
Sora-Mannisen juuret ulottuvat vuoteen 1968 saakka, jolloin Ilkka Manninen perusti Maansiirtoliike Ilkka Mannisen. Vuonna 1985 yritys muuttui Maansiirto Ilkka Manninen Ky:ksi. Vuoden 2010 alussa yrityksessä tapahtui sukupolvenvaihdos, jolloin yritysmuoto muuttui osakeyhtiöksi ja nimi muuttui Sora-Manninen Oy:ksi, jonka toimitusjohtajana toimii Pekka Manninen.
Toiminta on hallitusti laajentunut ja sora- ja maa-ainesalueita on hankittu lisää. Hiekkaa, soraa ja mursketta toimitetaan Laukaan Pönttövuoren ja Toivakan lisäksi Muuramen Isolahdesta, Vesangasta, Hirvaskankaalta, Kuusaasta, Tikkakoskelta, Oravasaaresta ja Joutsasta. Sora-Manninen työllistää kausiluonteisesti 10–20 työntekijää.
Rautatiet ovat liittyneen yrityksen toimintaan viime aikoina muutenkin.
– Destiat ratahankkeet ovat olleet iso työllistäjä, koko kesä touhuttiin ratojen kimpussa Lievestuoreen suunnalla, pääasiassa öisin. Olemme kunnostaneet esimerkiksi ratapihoja ja penkereitä, Pekka Manninen kertoo.
Sora-Manninen toimittaa myös betonilajikkeita useille eri yrityksille.

Hanna Lahtinen