25.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan venerannassa toteutettiin lauantaina 15.3. kunnan ja eri järjestöjen toimesta Rantarieha ja Ahvon luistelut. Tällä kertaa kelit suosivat enemmän jääaktiviteetteja kuin hiihtoa.
Ahvon hiihto juontaa alkunsa Minnesotassa elämäntyönsä hiihto- ja urheilutoimen parissa tehneestä Ahvo Taipaleesta. Hän tuli tunnetuksi Yhdysvaltain hiihtäjien, kuten Jessie Digginsin, nuoruuden ajan valmennuksesta. USA:n Minnesotassa hän toimi myös hiihtovälineyrittäjänä, valmentajana sekä hiihtosponsorina. Hän on myös merkittävä lahjoittaja Toivakan kouluille. Ahvoa halutaan täten muistaa paikallisesti nimeämällä tapahtuma hänen mukaansa.
Ahvo oli tänäkin vuonna menossa mukana ja kertoi talven rapakon takana olleen yhtä oikukas kuin täällä kotimaassakin. Hän oli iloinen kotikylällään yhä saamastaan suosiosta.
Isonkylän rannan lisäksi Saarisen uimalassa Toivakan jäänsärkijät tarjosi palautumisen avantouinnin merkeissä. Kaikki tapahtuman tuotot käytetään uimalan rannalle hankittaviin piknik-pöytiin. Tapahtuman järjestivät Toivakan kunta ja alueen yhdistykset yhdessä.
Toinenkin jäätapahtuma
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja, liikuntavastaava Esko Hietanen järjesti eläkeläisille ja Toivakan koulukeskuksen 6.-luokkalaisille yhteisen pilkkitapahtuman torstaina 19.3. Isonkylän rannassa. Kuudesluokkalaisten vanhemmatkin olivat tapahtumaan tervetulleita. Tänä vuonna mukaan kutsuttiin myös Päivätoiminnan väki.
Esko Hietanen kertoi, että tapahtuman ideana on sukupolvien välinen kohtaaminen ja hauska yhdessä toimiminen. Monille nuorille pilkkiminen on aivan uusi kokemus. Tähän oli myös järjestäjien taholta varauduttu hankkimalla pilkkimisvälineitä, kuten vapoja ja vieheitä. Myös syöteiksi oli hankittu toukkia, ja ilman jäänaskaleita ei jäälle saanut mennä. Jäänaskalit paikalle toi Toivakan Leijonat ja makkarat sponsoroi K-kauppias Kerttu. Paikalle saapuikin kaikkiaan noin 70 eri-ikäistä osallistujaa. Kaikki kuudesluokkalaiset menivät innokkaasti pilkkimään. Grillikatoksessa paistuivat makkarat ja lämmin mehu, joita riitti kaikille mukana olleille.
Pilkkiminen ei ollut tiukkaa jännittämistä ja kaikuluotaimeen tuijottamista, vaan varsin leppoisan näköistä touhua.
Veikko Ripatti
18.03.2025 | Kiinnitetty, Toivakka
Kimmo Friman Toivakan Ruuhimäestä on arboristi. Se ei ole ihan tavallisimpia ammattinimikkeitä Suomessa, heitä on alle 400. Arboristi eli puunhoitaja on puisto- ja maisemametsien hoidon ammattilainen. Arbor tarkoittaa latinaksi puuta.
– Idea lähti pihapuiden kaadosta. Kävin ensin Gradialla pienen kiipeilykurssin, jatkoin siitä ”Puunpoistoa erityistekniikoilla” -kurssille, jossa meitä koulutti arboristi ja silloin kiinnostus heräsi kunnolla, Friman kertoo.
Itse arboristin koulutus kesti 1,5 vuotta. Nyt Kimmo Frimanilla on vasta perustettu yritys nimeltä KS Pihapuupalvelu. Palveluvalikoimaan kuuluvat kaikenlaiset puunkaadot – myös haastavissa paikoissa. Esimerkiksi pihapuun voi kaataa joko suorakaatoina tai paloina purkaen, puiden kunto ja ympäristö huomioon ottaen. Paloina purkuunkin on useampi menetelmä, joko kiipeillen tai nostokoria tai nosturiautoa käyttäen.
– Voin tarjota sellaisen palvelun, että puusta ei jää mitään jäljelle. Puu viedään pois, oksajäte voidaan hakettaa tontille, jolloin sitä voidaan käyttää vaikka istutusten katteena ja kannot jyrsiä pois. Useimmiten minulta tilataan kuitenkin pelkkiä puunkaatoja, Friman kertoo. Hän tekee myös tonttihakkuita, jolloin suunnitellaan asiakkaan kanssa yhdessä, mitkä puut poistetaan ja mitkä jätetään.
Asiakaskunta ei ole vielä ehtinyt muodostua kovin suureksi ja kalenterissa on hyvin tilaa. Yrittäjä kuitenkin uskoo, että töitä riittää. Hän myös kiittelee alan ammattilaisten hyvää yhteishenkeä ja kykyä verkostoitua ja auttaa myös kollegaa.
Töitä hän tekee noin 100 kilometrin säteellä Toivakasta. Eniten on toistaiseksi ollut pihapuiden kaatoja, mutta mielellään Friman myös käyttäisi erikoisosaamistaan ja antaisi puille kuntoarvioita ja tekisi hoitotoimenpiteitä.
– Jos puu on kotipihassa ollut sata vuotta, niin totta kai siihen on syntynyt tunneside. Ei vanhaa, kaunista puuta kannata lähteä tutkimatta kaatamaan, hän toteaa.
Arboristi osaa kertoa puun kunnosta paljon ja usein myös antaa vaihtoehtoja kaatamiselle. Satavuotiaalle männylle saadaan helposti toiset sata vuotta hyvää ja kaunista elämää, kun siitä pidetään huolta.
Ihmiskehoon saattaa kehittyä kasvaimia tai umpisuoli tulehtua, silloin auttaa kirurgi, joka poistaa elämää vaikeuttavat osat ja parantaa elämänlaatua. Arboristi tekee usein samaa puille.
– Hoitoleikkauksessa tarkastetaan puun kunto ja otetaan hankaavia oksia pois. Tutkiminen tapahtuu yleensä silmämääräisesti, käävät ja harsuuntuminen, eli neulaskato kertoo paljon, mutta tarvittaessa voin käyttää mikroporaakin. Jos on heikkoja haaraliitoksia, niitä voidaan tukea tai keventää latvusta, Kimmo Friman kertoo. Parhaat tulokset saadaan, kun puuta hoidetaan koko sen elinkaaren ajan. Nuoren puun kasvua voidaan ohjata rakenneleikkauksin ja näin ehkäistä tulevaisuuden ongelmia. Puunhoidon kulttuuria ei Keski-Suomessa ole aivan samassa mittakaavassa kuin eteläisemmässä Suomessa. Myös puun juuristoalue on tärkeä. Joskus puiden juurille esimerkiksi pihanrakentamisen yhteydessä laitetaan liikaa täytemaata tai vahingoitetaan juuristoa muuten.
Kimmo Friman käyttää myös toista hyvinkin ihmisen elämään vertautuvaa termiä.
– Hyvin vanhan puun hoito on sellaista saattohoitoa, jonka avulla voidaan saada vielä paljon elinvuosia lisää.
Frimanilla ei ole metsuritaustaa, mutta kiipeilytaustaa on. Hän on aikaisemmin kiipeillyt esimerkiksi telemastoihin ja voimalinjoihin. Arboristi ei saakaan kärsiä akrofobiasta, eli korkeanpaikankammosta, toki kokemus tuo myös varmuutta. Uhkarohkeus ei kuitenkaan missään tapauksessa saa olla ja turvavälineiden kunto on ensiarvoisen tärkeää tässä ammatissa.
– Onneksi siinäkin asiassa tulee apuun hyvä kollegojen verkosto. Alalla on paljon yksinyrittäjiä, mutta esimerkiksi pihapuun kaatoon tarvitaan useimmiten kaksi, hän päättää.
Hanna Lahtinen
12.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Istumme toivakkalaisen diplomikauppias Matti Perälän kodissa ja kerimme hänen elämäntarinaansa.
Matti on syntynyt Eero ja Saima Mannisen keskimmäisenä lapsena. Matti kävi Vaajakosken yhteiskoulua ja hänen tarkoituksensa oli jatkaa siitä lukioon.
– Osallistuin noihin aikoihin Viisarimäen koulun opettajan Matti Männikön Toivakan urheilukentällä pitämään urheilukouluun. Illalla Männikkö kyseli minulta, että mitä aion jatkossa tehdä ja kerroin hänelle aikovani Vaajakosken lukioon. Männikkö sanoi, että ei mihinkään lukioon, vaan kauppaopistoon Jyväskylään. Tämä olikin se suuri muutos elämäni tulevaisuutta ajatellen. Menin kahdeksi vuodeksi kauppaopiston oppilaaksi.
Toivakkalainen kauppias Kerttu Perälä ihastui Matti-poikaan ja adoptoi hänet. Kerttu Perälä oli Matin isän täti. Näin Matti Mannisesta tuli Matti Perälä. Vuonna 1962 Matti valmistui merkonomiksi ja kesäkuun 1 päivänä Kerttu Perälä toi T:mi Joh. Perälän sekatavarakaupan avaimet sitä silmällä pitäen, että Matti jatkaisi hänen kaupassaan kauppiaana.
Kaupan liikkeenhoitajana oli silloin myymälänhoitaja, joka sittemmin syksyllä irtisanoi itsensä ja samana syksynä Kerttu Perälä kuoli. Kauppiaan tehtävät siirtyivät näin vain 18-vuotiaalle Matille.
Kaupankäynnin lisäksi Mattia kiinnosti urheilu.
– Olin 15-vuotias, kun voitin ensimmäisen suomenmestaruuden kolmiottelussa. Myös Juhani-veljeni voitti suomenmestaruuden pituushypyssä Hämeenlinnassa, hän kertoo.
Matti lisäsi myös pökköä pesään ja 17-vuotiaana hän voitti suomenmestaruuden sadalla metrillä ja oli pituushypyssä toinen. Urheilijan ura hiljeni taustalle kauppiasuran vaatiessa yhä enemmän aikaa ja voimia.
– Ongelmallista oli silloin se, että täysi-ikäisyys saavutettiin vasta 21-vuotiaana. Tämä tarkoitti sitä, että saadakseni kaikki kaupan toimet ja toiminnot nimiini, tarvitsin holhoojan, koska olin vasta 18. Oikeus valitsi holhoojakseni isäni Eero Mannisen. Mukaan kuvioihin tuli vielä holhouslautakunta jonka puheenjohtajana oli Herman Taipale.
– Hänelle minun tuli vuosittain selvittää kaupan raha- ja tilitilanne. Täytettyäni 21 vuotta pääsin sitten aloittamaan kaupanteon täysin omissa nimissäni.
Asevelvollisuuskin piti tietyn ikäisenä suorittaa ja sen velvollisuuden Matti suoritti Haminassa panssarintorjuntayksikössä ja kotiutui sieltä upseerina siviiliin vuonna1965. Diplomikauppiaan tutkintokin tuli häneltä suoritettua kaiken lomassa.
Kauppa kehittyi sittemmin palvelumyymälästä itsepalveluaikaan.
– Tämä jakoi asiakkaita, sillä osa heistä hyväksyi sen ja osa ei.
Uusi kuvio oli sekin, että vuonna 1969 otettiin käyttöön K-Perälän myymäläauto. Se lisäsi K-Perälän liiketoimintaa ja kauppa-autoa ajeli mm. nykyisin Gradian opettajana ajoneuvo- ja kuljetusteknologian puolella toimiva Veli Pekka Vihinen. Kauppa-autotoiminta loppui, kun auto vanheni ja Matti viehättyi yhä enemmän maatalous- ja rautakauppatoimintaan.
Matti avioitui syyskuussa 1969 joutsalaisen Paula Riita-ahon kanssa. Paulasta Matti sai rinnalleen kauppiaan rooliin ja perheyrityksen työskentelyyn sitoutuneen kumppanin. Heille syntyi kaksi lasta Jussi ja Matleena. Paula Perälä siirtyi ajan rajan yli 14.9.2004.
Paljon on mahtunut Matin kauppiasuraan ja siihen vaikuttaneita ihmisiä on myös monia. Heistä mainittakoon Perälän suvun kotiapulaisena ollut Aino Tönnäri.
– Hän kuului helluntaiseurakuntaan ja lauleskeli kitaralla säestäen. Aino oli se henkilö, joka piti minua, nuorta miestä raiteilla. Myös Vilma Lepikko vaikutti perheessämme mittavan ajan. Hän oli liki 40 vuotta kaupan työntekijänä ja asui meillä kotona. Hän oli yksi minun äitihahmoistani.
Lisäksi haluan mainita Maija Mäkelän. Hän on myös yksi Perälän kodinhoitotyöstä vastanneista naisista. Maijakin on ollut nelisenkymmentä vuotta kauppamme siivous- ja kodinhoitotöissä. Monia yrityksemme vaikuttajia jää varmasti tässä kirjoituksessa mainitsematta, mutta mainitsen vielä ”rautarouvaksikin” kutsutun Toini Jäntin. Hän oli monessa mukana niin myynnin kuin konttoritöittenkin osalta. Pitkäaikaisimpia työntekijöitä kaupassa ovat olleet Päivi Laitinen ja Eila Hokkanen. Nykyisin kotiamme Mäntymaata emännöi kumppanini Sirpa Vihavainen.
Matti on jo 81-vuotias ja kertoo luovuttaneensa kauppakiinteistönsä pojalleen Jussille ja miniälleen Minnalle.
– Jussin tullessa K-Rauta Palokan toimitusjohtajaksi, siirryin itse yritysryppäämme eläkeläiskauppiaaksi.
Matti Perälän aikanaan perustamia rautakauppoja löytyy yhä Palokan lisäksi Joutsasta, Laukaasta ja Kangasniemeltä. Lisäksi liiketoimintamme on laajentunut pääkaupunkiseudulle Oulunkylään, Pasilaan ja Vantaan Hämeenkylään.
Veikko Ripatti
11.03.2025 | Kiinnitetty, Toivakka, Uurainen
Alue- ja kuntavaaleihin on tasan kuukausi. Huomenna torstaina 13.3. ehdokasasettelu vahvistetaan ja ehdokkaiden ehdokasnumerot julkaistaan.
Sekä Toivakassa, että Uuraisilla valitaan yhä 21 valtuutettua, vaikka myös valtuustokoon pienentämisestä on hieman keskustelua käyty.
Suomessa on lähes 50 kuntaa, joissa on alle kaksi ehdokasta yhtä valtuustopaikkaa kohden. Ehdokaspula kiusaa eniten pieniä, alle 5 000 asukkaan kuntia, jotka sijaitsevat maaseudulla. Näin on myös Toivakassa, jossa suhdeluku on 1,9 ja Uuraisilla, jossa jokaista valtuustopaikkaa kohden on vain 1,8 hakijaa.
Mikäli ehdokkaita olisi vähemmän kuin valtuustopaikkoja, vaaleja ei voitaisi toimittaa ja kunnassa jouduttaisiin järjestämään uusintavaalit. Jos jaossa olevien paikkojen ja ehdokkaiden määrä taas menisi tasan, kyseeseen tulisivat niin sanotut sopuvaalit.
Mielenkiintoisia piirteitä tämän vuoden ehdokasasettelussa Uuraisilla on, että vasemmistoliitto ei ole asettanut yhtään ehdokasta, sen sijaan mukana on eläinoikeuspuolue yhdellä ehdokkaalla.
Molemmissa kunnissa suurimman ehdokasjoukon on saanut kasaan keskusta. Molemmissa kunnissa on myös yksi vaaliliitto, Toivakassa perusuomalaisten ja kokoomuksen ja Uuraisilla kimpassa ovat keskusta ja kokoomus. Kertauksen vuoksi kerrottakoon, että vaaliliitto tarkoittaa kahden tai useamman puolueen vaaleissa solmimaa liittoa, jonka tarkoituksena on parantaa mukana olevien ryhmien asemaa siihen verrattuna, että ne toimisivat erillään. Ääntenlaskennassa vaaliliiton muodostavia ryhmiä kohdellaan yhtenä ehdokaslistana. Tämä lisää niiden todennäköisyyttä saada edustajanpaikkoja.
Vaihtuvuutta molempien kuntien valtuustoihin on väistämättä luvassa, sillä melko monta nykyistä valtuutettua on päättänyt jättää tälle kertaa asettumatta ehdolle. Toivakassa valitaan vähintään viisi ja Uuraisilla 10 uutta valtuutettua.
Myös useimmat vaalikoneet ovat auenneet, mutta toistaiseksi niiden kattavuus ei ole kovin suurta.
Toivakan ehdokaslistojen yhdistelmä
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Keteli Inka, vammaisalan erityisohjaaja, lähihoitaja
Sirenius Seppo, paperikoneasentaja
Valkonen Marjut, eläkeläinen, sairaanhoitaja
Kovanen Pentti, maanrakennuskoneenkuljettaja
Parviainen Kari, eläkeläinen
Vanhatalo Jouko, eläkeläinen
Suomen Keskusta
Haikkala Petri, maatalousyrittäjä, trukin kuljettaja
Hakala Jenni, henkilöstöasiantuntija
Hakkarainen Heidi, maaseutuyrittäjä, agrologi
Heikura Rauni, linja-auton kuljettaja
Ikonen Erkki, maanviljelijä
Jäntti Sinikka, suntio
Karanta Janne, luokanopettaja
Kilpeläinen Marko, vanhempi asiantuntija
Markkanen Katriina, myyjä
Pitko Päivi, yksikönjohtaja
Salo Mikko, yrittäjä
Salokas Terhi, lähihoitaja
Tervo Osmo, autoteknikko, eläkeläinen
Tervonen Jorma, palveluesihenkilö
Torppa Juho, opiskelija
Turunen Samuli, musiikkiyrittäjä
Viiala Päivi, eläkeläinen
Väänänen Marika, lähihoitaja, yrittäjä
Kansallinen Kokoomus
KOK+PS
Kauppinen Markku, majuri evp
Manninen Satu-Marja, yrittäjä
Mäkinen Kari, yrittäjä
Pitkänen Aaro, yrittäjä, opiskelija
Suomen Kristillisdemokraatit
Ripatti Johanna, fysioterapeutti
Vihinen Veli, logistiikan lehtori
Vasemmistoliitto
Helin Maarit, lähihoitaja, ohjaaja
Häätylä Matleena, terveydenhoitaja, asiakasohjaaja
Prittinen Tiina, koulusihteeri, omaishoitaja
Virtanen Vesa, lähihoitaja, eläinsuojeluneuvoja
Perussuomalaiset
KOK+PS
Juusela Juha, komentaja evp, HHJ
Kinnunen Niina, lähihoitaja
Komppa Timo, lähihoitaja, lautamies
Mäkelä Mika, pakkaussuunnittelija
Niemi Lauri, rakennusmestari, yrittäjä
Saarelainen Topi, insinööri
Uuraisten ehdokaslistojen yhdistelmä
Suomen Kristillisdemokraatit
Kekkonen Matti, kauppias, eläkeläinen
Kinnunen Merja, nuorisotyönohjaaja
Mäkinen Hanna, kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja
Mämmi Arto, evankelista, eläkeläinen
Paananen Jenna, sosionomi (AMK)
Räty Viktoria, yrittäjä, tradenomi
Kansallinen Kokoomus
KOK+KESK
Flyktman Jari, tekninen johtaja
Taipale Jyrki, vaihtotyönjohtaja
Eläinoikeuspuolue
Böhm Maria, eläintenhoitaja
Perussuomalaiset
Flyktman Lauri, työmies
Huutonen Petri, lvi-asentaja, yrittäjä
Leppänen Joni, ka-kuljettaja
Lius Miia, yrittäjä
Loukkumäki Kimmo, yrittäjä
Mäkäräinen Ilkka, työnjohtaja
Nieminen Satu, oikeustradenomi
Salminen Virpi, yrittäjä
Tiainen Tanja, agrologi, maatalousyrittäjä
Vehviläinen Valtteri, it-järjestelmäasiantuntija
Virtanen Lauri, merimies, eläkkeellä
Öhman Juhani, yrittäjä
Suomen Keskusta
KOK+KESK
Haaksluoto Petri, kouluttaja
Jokinen Essi, maankäyttöinsinööri
Karjalainen Timo, yrittäjä
Koskinen Simo, kotiseutuneuvos, maanviljelijä
Mattila Samuli, toimitusjohtaja, yrittäjä
Nieminen Marko, yrittäjä
Pajanen Kristina, lähihoitaja, opiskelija
Palonen Harri, yrittäjä
Pihl Anne, TtM, palvelujohtaja (sit)
Pihlainen Heikki, sähkö- ja automaatioasentaja
Penttinen Aleksi, uuninrakentaja
Stenman-Kässi Liisa, agrologi
Vanhala Markku, eläkeläinen
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Arponen Veli-Matti, tilineuvoja, eläkeläinen
Kivelä Matleena, hakemuskäsittelijä, maanmittausinsinööri
Lehtonen Kari, ylitarkastaja
Rautiainen Marko, kengitysseppä
11.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan Paloskylä sijaitsee Toivakan keskustaajamasta noin seitsemän kilometrin päässä. Paloskylältä on Toivakkaan matkannut taksikyydillä koululaisia jo useamman sukupolven verran. Paloskylällä asuva Kai Bågman muistelee itse kulkeneensa taksikyydillä koulumatkan vuodesta 1980 niin kauan kuin Toivakassa koulua kävi.
– 45 vuoden aikana on taksikuskikin vaihtunut moneen kertaan. Koulukyytejä ovat ajaneet mm. Urho Häkkinen, Arvo Pänkäläinen, Seppo Porri, Leena Viiala, Ritva Auvila ja nyt viime aikoina Tapani Järvelin, muistelee Kai.
Nyt tähän pitkään ketjuun on tulossa katkos, sillä koulujen keväällä loppuessa, loppuvat myös kuljetettavat koululaiset. Viimeisenä mohikaanina tässä kuljetettavien koululaisten ketjussa on Bågmannien poika Aleksi.
– Sitten näyttää todellakin tulevan useamman vuoden tauko, ennen kuin Paloskylältä matkaa taas koululaisia Toivakkaan, kertoo Kai.
Taksiautojakin on ollut monen merkkisiä vuosien saatossa.
– On ollut Peugeot 504, erilaisia Mercedes-Bentzejä, Volvoja ja Opel Record. Nyt viime aikoina kalustona ovat olleet VW Transporter ja VW Caddy. Auton merkistä riippumatta on koululainen joutunut joskus meidän mäelle loppumatkan kävelemään, kun lumi ja liukkaus ovat estäneet taksin pääsyn mäen päälle. Meiltä kotipihasta tulee korkeuseroa jyrkkää mäkeä alas Toivakan suuntaan reilu 40 metriä, toteaa Kai.
Paloskylän tie on varmasti koetellut myös taksien kestävyyttä. Hiekkapohjainen tie menee helposti montuille ja ns. nimismiehen kiharalle, ja siinä pomputuksessa ohjauslaitteet ja jousitus ovat koetuksella. Kai kertoo itse joutuneensa useitakin kertoja autoonsa jousia vaihtamaan. Taksiyrittäjä Tapani Järvelin vahvistaa Bågmannin näkemykset. Järvelin on ajanut Paloskylän kyytejä vuodesta 2005 alkaen. Kahdenkymmenen vuoden aikaan mahtuu kyseiseltä tieltä monenlaista kokemusta.
– Tie on joskus ollut niin surkea, että yhtenä talvena, kun kevät koitti, jouduin uusimaan lähes koko auton alustanrakenteet. Tuona keväänä uusittiin autooni iskunvaimentimet, jarrusatulat ja suuri määrä erilaisia niveliä. Lisäksi menivät uusiksi raidetangon päät. Pääosin nämä vauriot johtuivat Paloskylän tiestä, kertoo Järvelin.
Kai Bågman haluaa kiittää kyläläisten puolesta kaikkia taksikyytejä Paloskylän lapsille antaneita hyvistä ja turvallisista kyydeistä.
Veikko Ripatti
04.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Jääkäriliike on mielenkiintoinen pala suomalaista historiaa. Se syntyi syksyllä 1914 ja sen päätöksien seurauksena helmikuun 25. päivänä 1915 astuivat ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset Saksan armeijan koulutettavaksi Lockstedtin leirille Schlesvigissä. Koulutusjoukosta muodostettiin 1916 Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 (JP 27), jolla se yleisesti tunnetaan. Päivälleen kolmen vuoden päästä 25.2.1918 jääkärien pääjoukko saapui Vaasaan johtamaan Suomen muodostettavaa armeijaa.
Jääkärit olivat pääosin valveutuneita miesylioppilaita, jotka halusivat laajentaa osaamistaan, eli hankkia sotilaskoulutuksen Saksassa, jotta Suomen itsenäistyminen Venäjästä olisi mahdollista. Lopulta tehtävä muodostui varsin erilaiseksi, ja jääkärit joutuivat palatessaan keskelle Suomen sisällissotaa ja he osallistuivat siihen pääosin valkoisten puolella.
Kun Suomi joutui talvisotaan, palvelukseen astui 774 jääkäriä.
Helmikuun 25. päivä on siis Jääkäripataljoona 27:n vuosipäivä. Keski-Suomessa vapaaehtoisesti Saksaan lähteneiden perinteitä vaalii JP 27:n Keski-Suomen Perinneyhdistys ry. Yhdistyksen johtokunta päätti, että tänä merkkivuonna se yhteistyökumppaneidensa avulla sytyttää kynttilän jokaiselle Keski-Suomeen haudatun jääkärin haudalle kuten 10 vuotta sitten 100-vuotismerkkipäivän yhteydessä. Yhdistyksen omat resurssit eivät siihen riittäneet, vaan apua pyydettiin esimerkiksi seurakunnilta. Toivakassa kynttilän jääkäri Jaakko Mataraisen haudalle sytytti tietokirjailija Timo Siukonen.
Jaakko Matarainen syntyi vuonna 1892 Oravisaaressa ja hänen elämänsä päättyi 25-vuotiaana tammikuussa 1918.
– Matarainen työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Matarainen osallistui moottorivene- ja rautatienrakennuskursseille Libaussa vuonna 1917. Hänet laskettiin 10. tammikuuta 1918 siviililomalle Saksaan, missä hän sai surmansa ollessaan matkalla Kölniin lähellä Osnabrückin kaupunkia sattuneessa rautatieonnettomuudessa 16. tammikuuta 1918, kertoo Siukonen.
Jaakko Matarainen haudattiin Osnabrückin hautausmaalle yhdessä 11:n samassa onnettomuudessa kuolleen jääkärin kanssa.
Matarainen ei ehtinyt osallistumaan vuoden 1918 taisteluihin Suomessa, sillä jääkärien pääjoukko palasi Suomeen helmikuussa 1918. Geni-tietokanta tietää kertoa, että hänen äitinsä oli Edla Matarainen, myöhemmin Suojama, Heiskan Matara-ahosta.
Jääkäriliikkeessä oli mukana myös Uuraisilla syntynyt Matti Salminen.
Hänen vanhempansa olivat itsellinen Johannes Salminen ja Edla Pokela. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin kuitenkin jo samana vuonna siviilitöihin.
Kotimaahan hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja siirtyi työmieheksi Pietarsaareen ja Kruunupyyhyn ja kuoli vuonna 1962.
Hanna Lahtinen
