06.09.2024 | Alueelta, Tätä mieltä, Tilaajille
Kuuntelin Pariisin Olympialaisia herkällä korvalla. Ihmetystäni herätti huippu-urheilijoiden lausunnot, kuinka he ehtisivät palautua seuraavan päivän kisoihin? Seppo Rätyä tuli ikävä, kun kuunteli urheilijoiden analyyseja Eiffel-tornin juurelta. Seppo se osasi sentään sanoa aikoinaan asiat halki, poikki ja pinoon.
Otetaan yhdeksi esimerkiksi hapokkaaksi kutsuttu 400 metrin juoksu. Omassa mielessäni täysi ratakierros ei matkana kovin kummoiselta kuulostanut, lähinnä kivenheitolta.
Pukeuduin paskanruskeaan urheiluasuuni ja lähdin Uuraisten stadionille testaamaan Pariisin kisoissa kuulemiani puolitotuuksia. Tiesin, että Kuukan mondo ei valehtelisi näissä asioissa. 400 metrin lähtöpaikan vierellä pullea rusakko söi keinonurmea. Elukasta tuskin olisi vetoavukseni? Omin voimin oli otettava Ritolat. Yleisöä en myöskään paikalle kaivannut, enkä “Bankseja” häiritsemään suoritustani.
Kyyristyin lähtötelineisiin saalistavan gepardin elkein ja tunsin pinkeitten pohkeitteni uhkuvan alkukantaista voimaa. Hepin jälkeen pinkaisin täyteen raviin. Polvilumpiot rusahtelivat somasti ehtiessäni takakaarteeseen ja “hallitsevan piirimestarin” vauhti sen kuin lisääntyi.
Maalissa ravistelin housun lahkeen sisään eksyneen käpysen pois. Rivakka liike toimi samalla oivana loppuverryttelynä, enkä katsonut tarpeelliseksi lähteä yhden yön vuoksi Kiiskilänmäelle korkean paikan leirille. Eiköhän tässä palautuisi matalammallakin, omalla plyysisohvalla?
Hermotus tuntui toimivan entiseen malliin. Sakean makkarakastin ja perunamuusin tuoksun ehtiessä sohvalle saakka, reagointini oli välitöntä ja haarukka hetkessä tanakasti kädessäni. Illalla mentäisiin vielä yö kalaan ja lastattaisiin soutuveneen nokkaan korillinen Koffia palautusjuomaksi. Eikös se Tohmajärven keihäsjätti hoitanut mentaaliset harjoitteet samalla tavoin?
Seuraavana päivänä palattiin Kuukan mondolle. Ei pahemmin hapottanut ja pistelin ratakierroksen menemään edellispäivän tavoin tasaisen tappavalla tahdilla. Airi otti herätyskellolla aikaa ja totesi maalilinjan ylitettyäni juoksun menneen reilusti alle minuutin. Mitä se nyt tekee neljä kertaa kymmenen sekuntia? Aivan sama mihin aika maailmantilastoissa sijoittuisi. Tässä mitattiin pelkästään palautumisen tasoa.
Huippu-urheilijoilla saattaa olla erilaiset kriteerit palautumisen suhteen, mutta meikäläisellä ei tehnyt tiukkaakaan vetää paria ratakierrosta vuorokauden sisällä ja suorittaa vielä kotityöt päälle.
Muistan selostajan toivoneen Pariisin kisoissa sopivan hidasta alkuerävauhtia, että suomalaisilla olisi paremmat mahdollisuudet jatkoon pääsylle. Olisi ollut tietenkin mukavampaa kuulla eetteristä, kuinka suomalaiset pinkovat, niin kovaa, etteivät muut perässä pysyneet. On eri asia toivoskella, kuin suorittaa.
Osa kisailijoista palasi Pariisin kisoista maitojunalla, patonki kainalossa ja pää täynnä viiniä. Neljän vuoden kuluttua olisi vuorossa Los Angeles. Luulisi siinä ajassa palautuvan hapokkaimmankin kaverin.
03.09.2024 | Tilaajille, Uurainen
Koen olevani etuoikeutetussa asemassa, kun saan tehdä töitä uuraislaisten nuorten parissa elämän mutkikkaalla polulla, totesi seurakunnan nuoriso-ohjaaja Merja Kinnunen PaikallisUutisten haastattelussa noin 10 vuotta sitten. Silloin työvuosia oli takana jo yli 30. Nyt 40 vuoden uran jälkeen Merjan jäädessä eläkkeelle, ajatukset ovat yhä samat.
Merjan läksiäisiä vietettiin seurakuntakodilla viime torstaina, Teivaalan Tuvan hyvän ruuan ja vuosien varrella kertyneiden yhteistyökumppaneiden ja ystävien kesken.
24-vuotias kinnulalainen Merja Huuskonen tuli valituksi Uuraisten seurakunnan ensimmäiseksi nuoriso-ohjaajaksi vuonna 1984. Merjaa valitsemassa olivat muiden mukana Simo Koskinen, Tellervo Lehtoranta ja Mauno Kaartinen, joista kaksi viimeksi mainittua myös pitivät puheen hänelle läksiäisjuhlassa, jota vietettiin viime torstaina.
Tellervo Lehtoranta teki Merjasta myös ensimmäisen haastattelun elokuun alussa vuonna -84. Silloin hän oli ehtinyt jo kokea ensimmäiset rippileirinsä, mutta ei ehkä arvannut, että leirejä olisi edessä vielä yli 80, mikä tarkoittaa, että leirielämän ”hyvin nukuttuja öitä” mahtuu hänen elämäänsä reilun kahden ja puolen vuoden edestä ja monessa perheessa Merjan leiriohjauksesta ehdittiin nauttia kahdessa sukupolvessa. Jutun lopussa tuore nuoriso-ohjaaja esitti itselleen toiveen: ”Kun vain aina osaisi olla oma itsensä”. Merja on osannut ja juuri siksi hänestä pidetään niin paljon.
Vaikka nuoret ovatkin olleet Merja Kinnusen pääasiallinen työn kohde, pienessä seurakunnassa työnkuva on ollut paljon laajempi. Esimeriksi Sirkka Salminen muisteli lukuisia näytelmäprojekteja, joita hän on ollut Merjan kanssa toteuttamassa.
– Laita siihen, että Merja on ihan huippu, pyysi viime kesän rippikoululainen Jimi Friman, jonka albaa Merja Kinnunen pistää ojennuksen.
Valkokankaalla pyörinyt kuvakavalkadi osoitti, että yksi Merjan erinomaisista ominaisuuksista on ollut heittäytymisen taito.
Juhla oli hyvin Merjan näköinen, mutkaton, pokkuroimaton, paljon pitkiä halauksia sisältävä, sekä hauska. Muitakin Merjaan liitettyjä adjektiiveja juhlassa lueteltiin.
– Kysyin meidän koulun nuorilta, että millainen Merja heidän mielestään on ja eniten häntä luonnehdittiin sanoilla ”rento ja kiltti”, kertoi koulukeskuksen rehtori Sami Pasanen. Hän ja kaikkien kyläkoulujen edustajat kiittelivät vuolaasti toimivaa yhteistyötä, ”Merjan kerhot” ovat nauttineet suurta suosiota. Höytiän koulun johtaja Jouni Hämäläinen antoi myös erityiskiitoksen siitä, että Merjan kanssa on voinut keskustella myös aidosti tärkeistä asioista – kuten Kivijärven kalakanasta.
Ilman itkua juhlasta ei tietenkään selvitty, mutta henkistä nenäliinaa tarjosi sankari itse.
– Jos joskus jossain tarvitaan sijaista tai muuten henkilöä, joka tykkää toimia nuorten parissa, niin minua voi kysäistä.
Hanna Lahtinen
03.09.2024 | Tilaajille, Toivakka
Pienten ponnistus -kuntakonferenssi järjestettiin Toivakassa 22.9. Mukana oli vaikuttava joukko eri alojen asiantuntijoita. Joukolla pohdittiin pienten kuntien ja kuntalaisten tulevaisuutta maantieteellisesti laajassa, harvaan ja epätasaisesti asutetussa maassa nimeltä Suomi.
Alkupuheenvuorossaan kokoonkutsuja, kunnanjohtaja Touko Aalto toivotti vieraat kaiken keskeltä kaiken keskelle Toivakkaan.
– Muutosten syyt ovat olleet kaikkien tiedossa, mutta poliittinen kyky uudistua ja vastata haasteisiin, on ollut hidasta. Esimerkiksi väestön ikääntyminen ja sote-menojen kasvu ei todellakaan ole tullut yllätyksenä. Valitettavan usein tilanteisiin vain ajaudutaan ja sitten vasta reagoidaan. Syy ja seuraus, syy ja seuraus, painotti Touko Aalto.
Alivaltiosihteeri Susanna Huovinen valtiovarainministeriöstä loi katseen kuntakentän tulevaisuuteen, mikä ei varsin aurinkoiselta näytä.
Ikääntyneiden määrä kasvaa, syntyvyys laskee, työvoiman määrä vähenee ja sen saatavuuteen liittyy haasteita, eli kansakunnan hartiat käyvät koko ajan kapoisemmiksi.
Väestökehitys vaikuttaa kuntien talouteen ja edellytyksiin järjestää palveluita. Koska väestö keskittyy kaupunkeihin, eri kuntien rahoituksellinen epätasapaino vahvistuu. Väestökehitys aiheuttaa kustannuspaineita sekä väestöä menettävissä että kasvavissa kunnissa.
Absoluuttisesti väestö on vähentynyt eniten 2 000 – 10 000 asukkaan kunnissa, suhteellisesti eniten alle 2000 asukkaan kunnissa. Vuonna 2023 alle 5000 asukkaan kuntia oli 130. Väestönmuutos on ollut niistä negatiivinen 121 kunnassa. Toivakka ja varsinkaan Uurainen eivät ole olleet pahimpia menettäjiä, vaan kehyskunnan status luo jopa kasvun edellytyksiä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on muuttanut merkittävästi kuntien asemaa, TE-palveluiden siirtyminen ensi vuonna kuntien hoidettavaksi muuttaa edelleen kuntien tehtäväkenttää.
Kaikesta tästä ja myös globaaleista heilahduksista johtuen kunnat eriytyvät ja erilaistuvat.
Kuntataloutta vahvistavista uusista toimenpiteistä huolimatta kuntatalouden arvioidaan heikentyvän selvästi vuodesta 2024 lähtien. Kuntatalouden tulojen ja menojen epätasapaino syvenee lähivuosina erityisesti kasvavien kustannusten, investointipaineiden ja sote-uudistukseen liittyvien valtionosuuksien täsmäytysten ja takaisinperinnän seurauksena.
Synkkienkin lukujen valossa Susanna Huovinen näki, että pienissä kunnissa on myös paljon mahdollisuuksia
– Elinvoimaa tuovat sellaiset asiat kuin monipaikkaisuuden lisääntyminen, vapaa-ajan asuminen, etätyö, matkailu, metsäbiotalous, puhdas siirtymä, tuuli- ja aurinkovoima. Vahvuuksia ovat myös yhteisöllisyys, luonto, puhdas ympäristö ja turvallisuus. Huoltovarmuus ja ruokaturva tulevat korostumaan tulevaisuudessa, Huovinen päätti.
Konsultti Heikki Vento luennoi työllisyysuudistuksesta. Hänkin maalaili tulevaisuudesta synkähkön kuvan, mutta teki sen harvinaisen hauskasti.
TE-toimistojen työvoimapalvelut ja osa ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskusten tehtävistä siirtyy kuntapohjaisille työllisyysalueille 1.1.2025 alkaen. Alueita on tulossa 45 kappaletta. Keski-Suomeen alueita syntyy kolme; pohjoinen, eteläinen ja Jyväskylä-Muurame.
– Uudistus on kompromissi. Kunnat saivat uuden tehtäväkokonaisuuden niiltä poisotetun soten tilalle. Työ- ja elinkeinoministeriö sai työllisyysalueet, joissa työvoimaa pitää olla vähintään 20 000, valtiovarainministeriö sai kannustavan rahoitusmallin, joka jollain aikavälillä aiheuttaa myös kuntien lukumäärän tarkastelun. Rahoitusmalli on todellakin kannustava, eli julma, Vento totesi.
Ihmisten saaminen töihin vuosi vuodelta tärkeämpää siksi, että työikäisten määrä laskee suhteessa eläkeikäisiin mikäli väestökehitys jatkuu nykyisenlaisena. Vento näytti esimerkkikaaviota, jossa vuonna 2022 18-64-vuotiaista työllisten määrä oli 77,9 prosenttia. Jotta vuonna 2040 saman ikäisistä olisi yhtä monta töissä, työllisyysasteen pitäisi olla 99,4 prosenttia, mikä ei tietenkään edes ole käytännössä mahdollista. Mutta mitä tapahtuu, jos työvoimaa ei saada ja ovatko yritykset valmiita ottamaan tarjolla olevaa työvoimaa vastaan?
– Mitä toimenpiteitä pieni kunta voi tehdä itse? Mikä on ylipäätään julkisen työvoimaviranomaisen ja kuntien rooli? Näitä kysymyksiä tullaan tulevaisuudessa vakavasti pohtimaan, Vento kertoi.
Jotta uudistus onnistuisi, hän listasi neljä keskeistä asiaa. Ensinnäkin asiakaslähtöisyys. Toiminnan pitää lähteä asiakastarpeisiin vastaamisesta. Toiseksi yhteistyö ja luottamus, joiden on toimittava kaikkien osapuolten kesken. Kolmas tärkeä asia on perusasioiden toimiminen; asiakkaiden palveluprosessit ja asiakasohjaus voi toimia vain perusasioiden eli viranomaistyön toimiessa. Neljänneksi hän listasi vielä digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisen.
– Ensin on kuitenkin hoidettava tehtävien siirto ja toimintojen käynnistyminen työllisyysalueilla kunnialla. Työlista on valtava – priorisointi ja hallittu kaaos on väistämätöntä, Heikki Vento ennusti.
Kunnallisalan kehittämissäätiön toimitusjohtaja Jenni Airaksinen jatkoi samalla lähes inhorealistisella linjalla, mutta tarjoili myös positiivista ajattelemisen aihetta.
– Ennen hyvinvointialueuudistusta tilanne oli, että missään muussa maassa eivät näin suuret hyvinvointitehtävät olleet näin eri kokoisten kuntien harteilla. Nyt valtion suhde hyvinvointialueisiin on alistussuhde ja samaa henkeä on hyvinvointialueiden suhteessa kuntiin. Joka portaalla on myös pula rahasta tai ainakin sitä käytetään perusteluna moneen asiaan, hän arvioi.
Kuntien elinvoiman mittaamisessa keskitytään Airaksisen mielestä jopa liikaa pelkkään kasvuun.
– Vaikka kasvu keskittyy vain pieneen osaan kunnista, se ei tarkoita, etteikö elinvoimaa voisi löytyä paljon suuremmasta osaa Suomen kuntia. Ilman uusiutumista läpi koko organisaation, ei kuitenkaan pärjää yksikään kunta. Kasvuun perustuvasta elinvoimatarinasta pitäisi siirtyä erilaisten kuntien voimavaroja tunnistavaan ja korostavaan monivivahteisempaan tarinaan, hän muotoili.
– Kunta on tai ainakin sen pitäisi olla paikalliseen demokratiaan perustuva elämän edellytyksiä luova organisaatio. Tässä ajassa kuntien pitää pysyä paikallisdemokratian puolustajina ihan täysillä, Airaksinen korosti.
Ennen lounastaukoa kuultiin vielä paljon parjatun Keski-Suomen hyvinvointialueen konsernipalveluiden toimialuejohtaja Lasse Leppää. Hän uskoo, että sote-uudistuksen huonoon imagoon vaikuttaa enemmän aika, jolloin se tehtiin, kuin itse uudistus.
– Soteuudistus ei todellakaan syntynyt onnellisten tähtien alla. Uudistus tapahtui liian myöhään, mutta väärään aikaan, aikana, jolloin koronan vuoksi hoitojonot olivat pitkiä, valtava inflaatio, korot nousussa ja Euroopassa sota. Uudistusta edelsi vuosikymmenen mittainen, eripurainen lainsäädäntövalmistelu, jolloin monet kunnat asettuivat odottavalle kannalle siten, että eivät esimerkiksi investoineet olemassa olevaan infraan tai sähköisiin palveluihin. Tämä oli aivan luonnollinen tapa toimia epävarmassa tilanteessa. Niinpä perintö joka vuoden 2023 alusta Hyvinvointialueelle lankesi, oli korjausvelkapainotteinen, mutta varoja korjaamiseen ei ole.
Lisäksi Keski-Suomessa oli poikkeuksellisen hajanainen sotejärjestämismalli ennen uudistusta ja kuntien ja sairaanhoitopiirin välejä hiersi valtava Nova-investointi.
Kohta kaksi vuotta sote-uudistuksen jälkeen on huomattavissa, että hyvinvointialueiden ja valtion suhteessa talousasiat ovat korostuneet.
– Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksellinen alijäämä ei kuitenkaan ole uusi asia. Kuntien järjestämisvastuun aikaan soten alijäämät ”hukkuivat” kuntatalousjärjestelmän sisään jakautuen yli 300 kunnalle ja sairaanhoitopiirille. Hyvinvointialueuudistuksen myötä soten rahoituksellinen alijäämä on tullut ensimmäistä kertaa kansallisesti läpinäkyväksi. Lasse Leppä totesi.
Moni on leimannut koko uudistuksen epäonnistuneeksi, mutta Leppä näkee, että nyt ei ole oikea aika aloittaa uutta sotehallinnon uudistusta vaan keskittyä sisältöön.
– Avoimista kysymyksistä huolimatta Suomen julkiset palvelut toimivat verrattain hyvin ja kansalaisten luottamus julkiseen valtaan on hyvä, hän päätti.
Lounaan jälkeen päästiin arkiliikuntaan, josta luennoi apulaisprofessori Arto Hautala. Hän näki, että liikunnan arki on Suomessa pitkälti kuntien käsissä.
– Suomessa on yli 42 000 liikuntapaikkaa, joista 70 prosenttia on kuntien omistamia.
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kulta ry: puheenjohtaja Rosa Meriläinen esitteli nyt niin esillä olevat kolme pointtia, jotka hänellä olivat jäätelö, makkaraa ja kalja.
– Kaikki missä voidaan myydä jäätelöä, makkaraa tai kaljaa ovat kunnalle tärkeitä tapahtumia, Meriläinen totesi.
Maanviljelijä Lauri Jaatisesta on tullut käytetty puhuja Toivakan kunnan tilaisuuksissa ja syystäkin. Nuori viljelijä edustaa maaseudun valoisaa tulevaisuusvisiota. Hän on omalla tilallaan rohkeasti osoittanut mitä vihreä siirtymä maataloudessa tarkoittaa. Biokaasulaitos on Mäntyniemen tilan näkyvin ja kallein satsaus, mutta ei ainut. Koneiston uusiminen on mahdollistanut uusia tapoja toimia, murskeviljaan siirtyminen on säästänyt 15 000 litraa polttoöljyä vuosittain ja oikealla lannoituksella saadaan ravinteet heti kasvien käyttöön. Syväjuuriset viljelykasvit ja maan kasvukunnon parantaminen säätösalaojituksilla ovat myös osa maatalouden vihreää siirtymää.
Päivän aikana kuultiin myös monia kommenttipuheenvuoroja erityisesti pienten kuntien johtajilta. Heitä oli paikalla Touko Aallon lisäksi Juha Rehula Padasjoelta, Mikko Kärnä Rautavaaralta ja Juha Herrala Isojoelta. Mukana oli myös Keski-Suomen maakuntajohtaja Pekka Hokkanen ja Suomen kylät Ry:n puheenjohtaja Arto Pirttilahti. Median muutoksesta kertoi Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen. Puheenvuorojen lisäksi myös kahdenkeskiset jutustelut antoivat eväitä ja ajattelemisen aiheita osallistujille.
– Keskustelu itsessään on konkreettinen tapa tehdä yhteistyötä. Itse uskon vahvasti, että kunnat, joissa ihmiset viihtyvät, myös menestyvät. On hyvä muistaa, että kunta on aina olemassa kuntalaisia varten, totesi Touko Aalto.
Hanna Lahtinen
26.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Jonna Kettunen aloitti työt Korpilahden lähikirkkoalueella huhtikuussa.
– Silloin olin vielä teologian maisteri, pappisvihkimyksen sain 26. toukokuuta Lapuan tuomiokirkossa, Kettunen kertoo.
– Muutimme Jyväskylään Helsingistä. Tämä oli iso muutos koko perheelle ja vaati mieheltäni paljon, hän jätti työnsä Helsingissä, Kettunen toteaa ja kertoo, että perheeseen kuuluu kolme lasta; kolmannen luokan aloittanut poika, ja kaksi tyttöä, toinen eppuluokkalainen ja toinen viisivuotias.
– Olen valmistunut teologian maisteriksi vuonna 2016. Lapset syntyivät niihin aikoihin, olin useamman vuoden kotiäitinä ja tein keikkatöitä. Ennen Jyväskylään muuttoa olin Töölön seurakunnassa suntiona ja sain tehdä myös teologina sielunhoidollisia keskusteluja. Etsin papinpaikkaa, mutta sellaista ei tahtonut pääkaupunkiseudulta löytyä. Täällä minun kykyihini uskottiin, ja olen siitä tosi kiitollinen, Kettunen sanoo.
Tällä hetkellä Kettusen määräaikainen työsopimus kestää lokakuun loppuun.
– Seurakuntapastorin paikka laitetaan hakuun ja haen paikkaa. Jos en saa tätä, toivon, että Jyväskylässä aukeaa jokin muu papin paikka, Kettunen toteaa.
Ennen pappisvihkimystään Kettunen kertoo tehneensä monenlaisia töitä.
– Olen työskennellyt muun muassa toimistovirkailijana vakuutusyhtiössä, kaupan alalla, päiväkodissa ja lähetystyössä Thaimaassa. Uskon, että monipuolisesta työkokemuksesta on hyötyä papin työssä, sen ansiosta osaan kohdata paremmin monenlaisia ihmisiä, Kettunen sanoo ja kertoo olevansa nimenomaan ihmisten kohtaaja.
– Minusta on ihanaa olla siellä, missä on ihmisiä ja papin työssä pidän etenkin siitä, että tässä saa olla aidosti läsnä ihmisten elämässä. Olin jo pienenä kiinnostunut ihmisten elämästä, kuuntelin mielelläni iäkkäiden sukulaisten elämäntarinoita ja keskustelin kavereitteni äitien kanssa, Kettunen toteaa.
– Papin työssä pidän kaikesta siihen kuuluvasta, ja tykkään siitä, kun tämä on tosi monipuolinen työ. Mikään aikaisempi työ, jota olen tehnyt, ei ole ollut näin rikasta. Tässä jokainen päivä ja jokainen viikko on erilainen.
Korpilahden lähikirkkoalueen lisäksi Kettunen työskentelee muualla Jyväskylän seurakunnassa.
– Kesällä olin kahdella rippileirillä, toinen oli Korpilahden lähikirkkoalueen, toinen Vaajakosken. Olen varhaiskasvatuksen pappina, eli olen paljon tekemisissä lastenohjaajien kanssa ja mukana esimerkiksi lasten kirkkohetkissä. Myös kouluyhteistyö kuuluu minulle ja jonkin verran olen pitänyt hartauksia Korpihovissakin ja käynyt syntymäpäivätervehdyksillä ikäihmisten luona.
Jonna Kettunen perheineen asuu Jyväskylän keskustassa.
– Olemme viihtyneet oikein hyvin, lapsetkin ovat saaneet kavereita. Minulla on tänne puolen tunnin työmatka, Helsingissä minulla meni neljän kilometrin työmatkaan julkisilla sama puoli tuntia, Kettunen sanoo ja kehuu keskisuomalaisia maisemia.
– Täällä on niin kaunista, Jyväskylän keskustassakin luonto on lähellä.
Jonna Kettunen kertoo viihtyneensä myös Korpilahdella.
– Minut on otettu täällä tosi hyvin vastaan. Täällä ihmiset ovat helpommin lähestyttäviä kuin pääkaupunkiseudulla.
Tiina Lamminaho
25.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen väki täytti bussin ja muutamat henkilöautot, kun perinteinen ”rantakala” eli lohisoppa nautittiin naapurin puolella Jyväskylässä. Yhdistyksen retkeläiset kävivät Kärkisten sillalla kääntämässä auton ja palasivat sitten takaisin päin Vaarunhoviin keittolautasen ääreen.
-Aikaisemmin rantakalaa valmistivat yhdistyksen omat emännät, mutta aktiiviset jäsenet alkavat olla jo sen ikäisiä, että on mukavampi lähteä valmiiseen pöytään. Näin koronan jälkeisenä aikana myös mukava tukea nuorten yrittäjien toimintaa käyttämällä heidän palveluitaan, Raija Kivistö kertoi.
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen toiminta jatkuu vilkkaana syksyllä. Muutaman viikon kuluttua on luvassa perinteinen retki Leivonmäen kansallispuistoon. Siellä ohjelmassa ovat kävelylenkit, makkaranpaistoa ja kahvit Karoliinan Kahvimyllyssä.
Viikottaiset kerhot jatkuvat ja syksyn mittaan on tulossa kaksi eri luentoa aivoterveydestä.
-Aleksis Kiven päivänä on kirjailijatapaaminen. Marraskuussa Ahvo Taipale, joka asuu Minnesotassa, tulee vieraaksemme. Syksyyn kuuluu tietysti syyskokous. Ja niin, kuntosali! Siihenkin osallistuu mukavasti väkeä. Kuntasaliharjoittelu toteutetaan yhteistyössä Toivakan kunnan kanssa.
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksessä on aktiivista sakkia, sillä esimerkiksi viikoittaisiin kerhoihin osallistuu 30-60 henkeä. Retkillekin tulee bussi yleensä täyteen.
23.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Jyväskylän kirjastoautot starttasivat uusille iltareiteilleen elokuun ensimmäisenä maanantaina. Koko kaupungin alue hoidetaan nyt kahdella kirjastoautolla, reitit on jaettu puoliksi Wivin ja uuden auton, Wäinön, kesken. Wivi kiertää Korpilahdella kahta eri reittiä, Wäinöllä on yksi reitti.
– Reitit ovat kokonaan uusia, mutta mukana on paljon vanhoja pysäkkejä. Kirjastoauton pysähtymispäivä ja -aika on monella pysäkillä muuttunut, joten oman pysäkin aikataulu kannattaa tarkistaa, osastonjohtaja Minna Myllylä Jyväskylän kaupunginkirjastosta kertoo.
Viimetalvisista muutama pysäkki on jäänyt pois, mutta toisaalta joitain on tullut lisääkin.
– Katsoimme pysäkkejä käytön mukaan ja myös viime keväänä keräämämme palautteen mukaan, Myllylä kertoo.
– Toiveitten ansiosta Putkilahden pysäkki otettiin uudelleen mukaan reitille, sitä toivottiin kovasti.
Nyt kirjastoauto käy jokaisella iltapysäkillä kahden viikon välein. Wivi kiertää Vespuolella parillisen viikon maanantaina, pysäkkejä on Synsiässä, Putkilahdessa ja kaksi Raidanlahdentien varrella. Parittoman viikon maanantai-iltaisin Wivi käy Kotamäessä, Saakoskella, Korpiahossa ja Savipohjassa. Wäinö kiertää parillisten viikkojen tiistai-iltaisin Korpilahden pohjoisilla kylillä, pysäkkejä on Saukkolassa, Tikkalassa, Ylä-Muuratjärvellä, Parkkolassa ja Moksissa. Sarvenperällä Wäinö käy Kuohun-lenkillään parittomien viikkojen keskiviikkoiltana ja Tikkalan päiväkoti-koululla torstaiaamupäivisin.
– Wäinö on lasten ja nuorten kirjasto- ja kulttuuriauto. Sitä voidaan käyttää esimerkiksi kulttuuritapahtumissa, auton sivulle saa ulkokatoksen ja autossa pystyy muun muassa katsomaan elokuvaa tai laulamaan karaokea, Minna Myllylä kertoo.
– Wäinön reitit on suunnattu etenkin alueille, joissa on paljon lapsiperheitä, ja kokoelmassa on painotettu lasten ja nuorten aineistoa. Kokoelmaa voidaan vaihdella reittien mukaan, moduulikärryjen ansiosta mukaan voidaan ottaa jollekin reitille vaikkapa lisää aikuisten aineistoa. Ja entiseen tapaan autoon voi myös varata aineistoa, Myllylä toteaa.
Koulureiteille kirjastoautot lähtivät 26. elokuuta, kouluilla käydään joka viikko. Tikkalan koululaiset pääsevät tutustumaan Wäinöön torstaina.
Tikkalassa kirjastoauton kesätauon loppumista oli odotettu. Iltareitin pysäkillä autoa odotti niin lapsiperheitä kuin varttuneempaakin väkeä. Mirkka Siitari ja neljävuotias Leevi Santalahti olivat ensimmäistä kertaa kirjastoautolla.
– Muutimme kesän aikana Tikkalaan. Kun asuimme kaupungissa, kävimme usein kirjastossa. Täällä kirjastoon on pitkä matka, tämä kirjastoauto on tosi hyvä meille. Tulemme varmasti uudestaankin, tämä on kiva asia, jota odottaa, Mirkka Siitari kertoi.
– Wäinö-kirjastoauto näyttää todella hyvältä, siistiltä ja selkeältä, Siitari kehui.
– Asiakkaat ovat olleet innoissaan ja ihmeissään uudesta, upeasta autosta, kirjastoautovirkailija-kuljettaja Heidi Pellonpää kertoi.
– Ihmiset ovat kehuneet autoa. Uudet pysäkkiaikataulummekin on löydetty hyvin ja pysäkeillä on ollut lainaajia, Pellonpää totesi.
– Minä käyn kirjastoautolla joka kerta, kun se täällä käy. Tämä on kyllä tärkeä palvelu, Hellevi Paappanen totesi.
Tiina Lamminaho
