24.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Lukumummit ovat lapsille todella tärkeitä. Toki lukumummi-toiminta on tärkeää koulun aikuisillekin, mutta etenkin lapsille sillä on iso merkitys. Toiminnassa on jotain sellaista, mitä koulu ei pysty tarjoamaan; kouluarjessa on todella vaikea tarjota kahdenkeskistä aikaa oppilaalle aikuisen kanssa, Korpilahden yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti sanoo.
Korpilahden yhtenäiskoululla lukumummeja on ollut yli kymmenen vuoden ajan.
– Tällä hetkellä meillä on kolme lukumummia, parhaimmillaan heitä on ollut seitsemän, Tikkalassa on ollut ainakin yksi lukuvaarikin, erityisopettaja Salla Uppsala ja lukumummi Anja Vaara kertovat. Salla Uppsala toimii Korpilahden yhtenäiskoulussa lukumummien yhdyshenkilönä.
– Lukumummeja tai lukuvaareja tarvittaisiin lisää. Tikkalan koulussa ei ole tällä hetkellä yhtään lukumummia tai lukuvaaria, sinnekin heitä otettaisiin mielellään vastaan, Salla Uppsala sanoo ja Anja Vaara kertoo, että nykyiset lukumummit ovat olleet toiminnassa mukana alusta lähtien.
– Mukaan tarvittaisiin nuorempiakin, sellaisia juuri eläkkeelle jääneitä. Minä olen yrittänyt mainostaa tätä hommaa, mutta monet pelkäävät sitoutumista. Tästä voi kyllä pitää taukoakin, minäkin olen välillä poissa, kun olemme matkoilla, Anja Vaara kertoo. Satu Lahti vakuuttaa, ettei koululla mene mikään sekaisin, jos lukumummi tai lukuvaari ei joku viikko tulekaan.
– Lukumummi ei korvaa opettajaa, vaan on lisänä, Satu Lahti toteaa.
Lukumummi-toiminnan tarkoituksena on tarjota lapsille lisää lukukokemuksia sekä innostaa heitä lukemisen pariin yhteisten lukutuokioiden avulla. Toiminnalla on tarkoitus parantaa oppilaiden lukusujuvuutta ja luetun ymmärtämistä.
– Lukusujuvuus vaikuttaa kaikkien lukuaineiden opiskeluun. Jos lukeminen on vaikeaa, se vaikuttaa jatko-opintoihin asti, Salla Uppsala toteaa.
Lukumummi käy koululla kerran viikossa, Anja Vaaralla on neljä omaa oppilasta, joiden kanssa hän lukee, oppilaat tulevat yksi kerrallaan lukumummin luo.
– Jokainen on valinnut kirjan, mitä hän lukee, ja minulla on sama kirja. Oppilas lukee minulle ja minä seuraan kirjasta tai joidenkin kanssa luemme lauseen kerrallaan vuorotellen. Lukutuokio kestää parikymmentä minuuttia, lukemisen lisäksi juttelemme vähän kirjan tapahtumista, ja ehkä joskus jostain kirjassa olleesta vaikeasta sanastakin, Anja Vaara kertoo.
Lukumummi-toiminta on tarkoitettu alakoululaisille kakkosluokkalaisista kuutosluokkalaisiin.
– Pienemmät oppilaat harjoittelevat enemmän lukusujuvuutta, isommilla korostuu ehkä enemmän luetun ymmärtäminen, Salla Uppsala toteaa.
– Lukumummi-toiminta on suosittua, oppilaat monesti haluavat lukumummin luo. Siksi olemmekin joskus lähettäneet kaikki luokan oppilaat vuorotellen lukumummille, nyt kun lukumummeja on vain kolme, olemme valinneet lukumummin luona käyvät oppilaat. Marraskuussa lukumummit osallistuivat koulun lukuviikkoon lukemalla satuja.
Anja Vaara kertoo lähteneensä lukumummiksi, koska tykkää olla lasten kanssa.
– Silloin, kun aloitin lukumummina, minulla ei vielä ollut omia lapsenlapsia, mutta olin valmis mummoksi. Tämä tuo myös tekemistä päivään ja ryhtiä elämään, Anja Vaara toteaa.
– Lukumummiksi tai lukuvaariksi lähtemistä ei tarvitse pelätä, tehtävään saa perehdytyksen ja materiaaleja, sekä tukea kollegoilta. Eikä tässä tarvitse olla koko luokan edessä, tässä ollaan vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. Vaitiolovelvollisuus lukumummeilla ja lukuvaareilla on, eli lapsen asioita ei saa kertoa eteenpäin. Minä en edes tiedä lasten sukunimiä.
Lukumummin kanssa luetaan koulun kirjastosta löytyviä kirjoja, oppilas valitsee kirjan yhdessä opettajan kanssa.
– Isommat lukevat joskus lukumummin kanssa jonkun kouluaineenkin kirjoja, esimerkiksi historiankirjan tekstejä, Salla Uppsala kertoo.
– Minä itse haluan, että lapset tutustuvat kirjallisuuteen. Itse luen tosi paljon ja minusta suomen kieli on niin hieno kieli, että sitä täytyy pitää yllä ja lasten on saatava hyvä kielitaito, Anja Vaara toteaa.
– Meitä eläkeläisiä on niin paljon, että sellainen voimavara pitäisi saada käyttöön. Lukumummiksi ja lukuvaariksi pystyy kuka tahansa, tässä ei kysytä, mikä olet ollut ammatiltasi. Ja tämä on kivaa, minä ilahdun joka kerta, kun tulen tänne, Anja Vaara sanoo.
Tiina Lamminaho
21.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Esko Tsupukka vietti 80-vuotissynttäritään jo kolmisen vuotta sitten, mutta sitä ei reippaan miehen askelluksesta huomaa.
Päivittäinen lenkkeily ja hiihtäminen pitää kuntoa yllä. Sohvapöytä on täynnä kirjoja ja Tieteen kuvalehtiä, joten aivoterveydessäkään ei ole valittamista.
Melkein koko ikänsä hän on asunut Uuraisten keskustassa, Pikku-Kuukan eteläpäässä, Tappuraharjun juurella, Aittovuoren kainalossa ja Nälkämäen kupeessa. Siksipä hän tietää ja muistaa aika paljon tuon alueen historiasta.
Eskon juuret ulottuvat pikkuisen Pikku-Kuukkaa isomman järven, tuntumaan, Salmin pitäjään Karjalassa. Syntymässä Esko kuitenkin kävi Saarijärvellä välirauhan aikana, josta vanhempiensa Helvi ja Vilho Tsupukan ja muiden sukulaisten kanssa matkusti vauvana Karjalaan Laatokan pohjoisrannalle Varpaselän kylässä Änäjoen törmällä sijaitsevaan kotiin.
– Minua on joskus haukuttu venäläiseksikin, mutta aina olen ollut ihan suomalainen. Meiltä oli seitsemän kilometriä vanhalle rajalle. Isä tappeli kaikki viisi ja puoli vuotta ja hän teki sen enemmän kodin kuin isänmaan puolesta, Esko kertoo.
Lopullinen lähtö kuitenkin tuli ja Eskon ensimmäinen lapsuusmuisto onkin evakkojunasta, kun hän oli kolme ja puolivuotias.
– Minut oli sidottu narulla mummuun kiinni, etten olisi junasta pudonnut. Muistan matkasta välähdyksiä, kuten pari pysähdystä, kun piti junasta lähteä ja mennä puskaan piiloon.
Isovanhemmat ja vanhemmat eivät Karjalaa kovasti muistelleet, mutta Esko on käynyt kotipaikalla kahdeksan kertaa. Koko 63 savun kylästä ei ole enää mitään jäljellä, mutta kolmet rauniot löytyivät.
– Ensimmäiset kerrat kävin Neuvostoliiton aikaan, silloinhan siellä turvallista käydä, kun turistista pidettiin tarkkaa huolta. Sukkahousut, kynät ja kellot oli kovaa valuuttaa ja kerran olisi taksikuski halunnut ostaa paidankin päältäni, mutta en myynyt, Esko kertoo.
Perunankylvöä Pikku-Kuukan rannalla 50-luvulla, Taustalla Aittovuori.
Evakkomatka kuljetti Tsupukan perheen aikoinaan Uuraisille, jossa karjalaisiin suhtauduttiin Eskon mukaan vaihtelevasti. Kotipaikaksi löytyi rintamamiestila, jonka kulmilla sijaitsi aikoinaan tärkeän käsityölaisen tukikohta. Nahkuri Ville Hyvöselle tuotiin kaikenlaisten eläinten nahkoja, joista hän sitten muokkasi nahkaa esimerkiksi suutareille kenkien tekoon. 1900-luvun alussa verstaan yhteydessä toimi myös Hyvösen nahkatavaraliike. Nahkurin työtä jatkoi Urho Lehtonen lähes 60-luvulle saakka.
– Ensin tultiin pieneen Katvelaksi sanottuun mökkiin, joka oli tuossa ihan koulun rinnettä vastapäätä. Sitten isä rakensi tämän talon vuonna -50. Pihamökissä asui sittemmin Mörskyn perhe ja jossain vaiheessa aitassa Viipurin Eveliinaksi sanottu nainen. Nykyisten Kuukanpolun rivitalojen paikkeilla oli kaivo, josta kannettiin vettä, Esko kertoo.
Myös Nahkurin verstas sijaitsi aikoinaan nykuisten Kuukanpolun rivitalojen kulmilla ja rannassa oli isoja parkkitiinuja, joissa nahkoja liotettiin parkkihapossa.
– Vielä 50-luvullakin parkkia eli pajunkuorta kiskottiin pajuista ja nahkuri siitä meille vähän maksoi. Parkkia käytettiin myös päänsärkylääkkeenä, se sisältää aspiriinia, Esko kertoo.
– Lähellä oli myös Silvennoisen Jussin talo, joka oli samanlainen vinkkeli kuin tuo Toivola tuossa mutkassa. Sitten lähellä asui Silvoranta, joka oli merimies ja jota sanottiin kippariksi ja vaimo Enni, jonka isä oli ollut keisarinhovissa Venäjällä joku iso miliisi. Jokisten talossa aloitti sähköliike ja myöhemmin rakennettiin uusi rakennus, joka on edelleenkin olemassa vanhan tien (Niittylammentie) varressa.
Jokisen sähköliikkeen lisäksi saman tien varressa oli Osuuskauppa ja Frestadiuksen kauppa.
– Sitten oli Hännisen, myöhemmin Hiekkasen kauppa, jossa oli ihan kaikkea. Muistan kun käytiin 10-vuotiaana ihmettelemässä näyteikkunassa nyökyttelevää joulupukkia, se oli varmaan Uuraisten ensimmäinen jouluvalomainos, Esko Tsupukka kertoo. Aikuisena Esko oli purkamassa ja siirtämässä kaupparakennusta.
Erilaiset tieremontit ovat muokanneet maisemaa Eskon kulmilla. Vanhan tien reitti alkaa olla jo vaikea hahmottaa ja myös jyrkät mäennyppylät on tasattu. Tie Kangashäkkiinkin oli ennen paljon mutkikkaampi ja kierteli Hiirolan kautta.
Jyrkkiä maastonmuotoja on jäljelläkin, esimerkiksi kalliorinne, joka kohoaa Eskon pihasta Tappuraharjulle.
Sitten on tietysti Aittovuori, joka on nykyään liikuntapuisto, jossa voi harrastaa esimerkiksi frisbeegolfia, BMX-pyöräilyä, sekä perinnelajeja hiihtoa ja lenkkeilyä.
Eskon lapsuudessa Aittovuori oli jännittävä ja vähän synkkäkin metsäinen vuori, jossa oli maanalainen puro ja luolia, joissa ainakin pikkupoika mahtui hyvin seisomaan.
Tai on luola Aittovuoressa vieläkin, Esko on sen tyttärentyttärelle näyttänyt. Esko on myös varma, että Aittovuoren maaperässä on uraania ja haluaisi asian vielä joskus mittarilla selvittää.
– Siitä on minun aikanani ainakin neljä kertaa hakattu puita paljon pois, mutta puunkasvu on valtavan nopeaa.
Jyrkän laakson pohjalla oleva Pikku-Kuukka oli aikoinaan myös syvä. Esko on nuorena mitannut siitä 14 metrin syvyyksiä.
– Mutta enää ei taida olla kuin seitsemän metriä, koska järveen on valunut niin paljon suoainesta, että syvänteet ovat täyttyneet, hän kertoo. Järven vedenlaatu on ollut aika ajoin hyvinkin heikko, mutta nyt jo paljon parempi, Esko Tsupukka kertoo.
Hanna Lahtinen
21.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
7 käveli sisään on käsikirjoittaja-ohjaaja Tony Heinon mukaan komediallinen mysteerielokuva. Ensi-iltansa se tulee saamaan todennäköisesti suoratoistopalvelussa. Elokuvaa kuvattiin viime viikolla torstaina Toivakassa ravintola Sun Toiveessa.
–Tällainen pyyntö tuli viime viikolla. Onhan se ihan mahtavaa, että ravintola pääsee elokuvaan, Eija Koriseva huikkaa.
Baaritiskin takana näyttelijät Kristiina Kykkänen ja Lauri Ketonen käyvät tiukkasanaista keskustelua. Ketosen esittämä laulaja Aatami on saamassa baarinpitäjä Kykkäseltä potkut. Aatami on mielestään suurikin stara, mutta tosielämässä asianlaita taitaa olla toisin.
Freelance -näyttelijä Lauri Ketonen on tunnettu musikaalirooleista ja hän myös keikkailee laulajana.
– Teen itsekin aika paljon laulukeikkoja, joten ehkä tunnistan tämän tyyppisiä ihmisiä kuin Aatami. Hän on kyllä överihahmo, jonka elämässä vaikuttavat stressi uran hiipumisesta ja taloudellisesta tilanteesta, Ketonen kuvailee.
Ketonen sanoo kokevansa komedian omakseen. Samoin elokuvan dekkarimainen juoni on ollut pinnalla myös teattereissa viime vuosina.
– Kun Hiirenloukku esitettiin Rauman kaupunginteatterissa, ei silloin kukaan tehnyt dekkareita.
Agatha Christien dekkaria esitetään tänä talvena Jyväskylän kaupunginteatterissa.
Ketonen oli ensimmäistä kertaa Toivakassa ja sanoi, että kuvauspaikkojen autenttisuus on tärkeä asia.
– Elokuvan tekeminen on hauskaa vaihtelua teatterityölle. Onneksi minulla oli aikaa osallistua tähän tuotantoon.
Ketonen on ollut mukana myös aiemmissa Nordbron elokuvatuotannoissa.
Tony Heinolla on pitkä kokemus mainos- ja dokumenttituotannoista ennen elokuvien tekemistä.
– Kävin täällä Toivakassa eräällä maatilalla erään mainostuotannon yhteydessä ja siitä on jäänyt yhteys tänne, Heino kertoo Toivakan valikoitumisesta erääksi kuvauspaikaksi.
Heino sanoo, että suoratoistopalvelut tulevat haastamaan perinteisen elokuvan jakelu- ja katsomistavan mullistavalla tavalla.
– Kaikilla ei ole mahdollisuutta mennä elokuvateatteriin ja kotiteatterit ovat nykyisin kehittyneitä. Pitäisin muutosta yhtä suurena kuin aikanaan VHS -videosoittimien tuloa.
Sun Toiveen lisäksi Toivakassa kuvauksia tehdään edellä mainitulla maatilalla ja Toivakka-talolla.
Toivakan kunta on tukenut elokuvatuotantoa 10000 eurolla ja saa vastineeksi näkyvyyttä.
Kykkäsen ja Ketosen lisäksi 7 käveli sisään -elokuvassa näyttelevät muun muassa Panu Mikkola ja Jouko Ahola.
Maarit Nurminen
21.01.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakan yrittäjät ry:n hallitus valitsi Miian Kukkapalvelun yrittäjän Miia Mäkelän vuoden yrittäjäksi 2024 viime vuoden puolella. Perusteluissa todettiin muun muassa, että Mäkelä sai paljon ääniä kuntalaisilta.
Valintaa juhlitaan Keski-Suomen yrittäjäjuhlassa ensi lauantaina Jyväskylän Paviljongissa.
Mäkelä on toiminut yrittäjänä kuusi vuotta helmikuun alussa. Alalla hän on ollut jo kolmisenkymmentä vuotta.
– Menin aikoinaan jouluapulaiseksi kukkakauppaan. Silloinen kukkakauppa sijaitsi tämän rakennuksen toisessa päässä. Sinne sitten jäin ja aloitin oppisopimuskoulutuksen. Kukka-ala ei ollut siis mikään haave, vaan se kävi vähän kuin vahingossa.
Mäkelä teki töitä Toivakan Tuliaisessa ja Rauta-Tuliaisessa. Kun yrittäjät jäivät eläkkeelle, Miia mietiskeli mitä tekisi ja sitten hän päätti ryhtyä itse yrittäjäksi.
Mäkelä sanoo, että suurin muutos vuosikymmenten aikana on ollut se, että kukkamyynnistä on tullut osa ruokakauppojen tarjontaa.
Kukkien lisäksi Miian Kukkapalvelusta saa hautaustoimistopalveluita.
– Minä hoidan asiat muutoin, mutta kuljetukset ja sen sellaiset tekee Somman hautauspalvelut. Tässä on myös Matkahuollon ja Postnordin palvelut, mitkä tuovat mukavan lisän. Lisäksi myynnissä on lahja- ja sisustustavaraa sekä puutarhatuotteita.
Mäkelä kiittelee toivakkalaisia siitä, että oman kukkakaupan palveluita käytetään.
– Jos ollaan lähdössä hautajaisiin toisaalle, kukkalaite haetaan usein tästä omasta kaupasta.
Maarit Nurminen
20.01.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Tikkalan koululla pohdittiin sunnuntaina yhdessä ympäristötekoja – sekä sellaisia, joita kylillä on jo tehty, että sellaisia, joita siellä voisi vielä tehdä. Vauhdittajana kylien ympäristöteoille toimii Maaseudun Sivistysliiton hallinnoima Kestävät kylät -hanke, jossa osatoimijana on Keski-Suomen Kylät ry.
– Kestävät Kylät -hankkeita on eri puolilla Suomea. Keski-Suomessa meillä on tavoitteena kahden hankevuoden aikana käynnistää 45 ympäristötekoa. Kierrämme eri puolilla Keski-Suomea kartoittamassa, mitä kylillä on jo tehty ja mitä konkreettisia asioita sieltä nousisi esille, joihin haluttaisiin tarttua. Hanke on vasta pääsemässä vauhtiin, tämä Korpilahden pohjoisten kylien tilaisuus oli yksi ensimmäisiä kylätapaamisia, Nora Purojärvi ja Heli Kallio-Kauppinen Maaseudun Sivistysliitosta ja Riikka Rantapolku Keski-Suomen Kylät ry:stä kertoivat.
– Ympäristöteot ovat tavalla tai toisella ympäristölle ja ilmastolle suotuisia tekoja, jotka parantavat luonnon monimuotoisuutta. Myös arjen pienet teot ovat tärkeitä, naiset selvittävät ja kertovat, että tällaisia tekoja ovat esimerkiksi kierrätys ja energiansäästö.
– Hankkeen puitteissa voidaan toteuttaa esimerkiksi maisematekoja, perinnerakentamista, vieraslajitorjuntaa, kukkapeltoja ja niittyjä tai ympäristötaidetta. Meillä on pieni kassa, josta voimme rahoittaa pieniä hankkeita, isompien hankkeiden kohdalla voimme avustaa esimerkiksi Leader-rahoituksen hakemisessa.
Heli Kallio-Kauppinen esitteli myös Ryytimaa-hanketta, joka jakaa tietoa resurssiviisaasta yhteisöviljelystä.
Tikkalassa ympäristötekoina, joita on jo tehty, nostettiin esiin muun muassa Tikkala – Isolahti tien ympäristön raivaus, Myllyvuoren natura-alue, vuosittain järjestettävä ongelmajätekeräys sekä Patajärven rehevöitymisen vähentäminen kaislojen niitolla, jota on tehty jo kauan.
– Patajärven ja Muuratjärven virkistyskäytön lisääminen vaatisi kehittämistä, kalastusharrastusta pitäisi aktivoida, jotta etenkin Patajärvestä saataisiin kalastettua nykyistä enemmän; liika kalakantakin rehevöittää järveä, Timo Koskinen sanoi ja totesi, että venevalkamat voisivat lisätä kalastusta.
– Kaupunki omistaa Muuratjärven Varislahdessa venevalkaman, se on merkitty vuonna 2009 vahvistettuun kaavaan ja sitten se on tehty, mutta venepaikkoja ei ole missään jaossa. Esimerkiksi kyläseura voisi tehdä kaupungin kanssa sopimuksen ja markkinoida venepaikkoja. Myös Patajärven rannassa Tikkalan päässä kaupungilla on tontti, johon saisi uimapaikan ja venevalkaman. Sen kunnostaminen ei vaatisi suuria resursseja, Koskinen sanoi.
Ympäristötekoina, joita Tikkalassa voitaisiin tehdä, nostettiin esille myös muun muassa jättipalsamin ja lupiinin poistaminen, Tikkalan keskustan kaunistaminen esimerkiksi pensailla, ympäristötaiteen tekeminen sekä ympäristöteemaisen ohjelman yhdistäminen laavujen kierrokseen. Myös niityn perustaminen kiinnosti paikalla olijoita.
Juhani Kuusela kertoi, että Ylä-Muuratjärvellä on jo puhuttu kylätalon läheisen riukuaidan uusimisesta, samoin luontopolku on ollut esillä.
– Kylätalon ympäristöön voisi tehdä noin puolen kilometrin mittaisen luontopolun, jonka varrella olisi infotauluja, Kuusela totesi.
Kestävät Kylät -hanke jatkuu ensi vuoden loppuun asti. Lisää tietoa aiheesta löytyy muun muassa Maaseudun Sivistysliiton nettisivuilta.
Tiina Lamminaho
20.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
-Voisipa tehdä aikamatkan ja elää hetken menneiden sukupolvien aikaa tässä tilalla, Kartanon tilan viides isäntä Lassi Iistamo tuumaa.
Tilan historia ja sen entiset asukkaat ovat vahvasti läsnä Lassin ja avovaimonsa Julia Tyryn elämässä, vaikka tilan sekä sen asujien tulevaisuutta suunnitellaan nykyajan lähtökohdista käsin. Kumpikin on kiinnostunut tilan ja sen sukupolvien historiasta ja erityisesti Julia on tehnyt salapoliisityötä tilalta löytyneiden vanhojen kirjeiden ja muun materiaalin parissa.
Alun perin talo on ollut sotilasvirkatalo.
-Kartano on toiminut valtion sotilasvirkatalon lisäksi kouluna. Koska tila oli valtion omistama, täällä vieraili säännöllisesti virkamiehiä tarkastamassa asioita. Tämä edellytti huolellista asiakirjojen säilytystä, mikä on mahdollistanut tilan historian tarkan tutkimisen tänä päivänä. Tila oli siis aluksi vuokralla, mutta siirtyi myöhemmin yksityisomistukseen kun virkatalojärjestelmän purettiin ja virkatalot itsenäistyivät, Julia kertoo.
Kalle Liukkosella oli tilasta vuokrasopimus vuodesta 1882 lähtien ja vuonna 1902 hän antoi vuokraoikeuden vävypojalleen eli tyttärensä Alma Liukkosen miehelle Frans Evald Iivarille. Sukunimi muuttui myöhemmin Iistamoksi.
Frans Evaldin jälkeen tulivat Heikki, Matti, Jussi ja nyt Lassi.
Työhuoneen seinillä on kuvia menneistä sukupolvista.
– Frans Evaldin ja Alman elämä on ollut monella tavalla rankkaa. Perheen kolmesta lapsesta kaksi menehtyi nuorena. Poika meni sisällissodassa ja tytär kuoli keuhkotautiin. Heikki eli Lassin isopappa jäi vielä, onneksi, Julia pohtii.
Oven karmilla roikkuu kaunis, musta silkkipuku. Sen on Lassin isomummin Ennin peruja. Nuoret kertovat, että puvulla taitaa olla ikää noin 90 vuotta. Julia aikoo pukea silkkipuvun ylleen Keski-Suomen yrittäjäjuhlaan tulevana lauantaina, jos puvun kangas vaikuttaa tarpeeksi kestävältä.
-Enni oli Nurmisen sahan omistajien tyttäriä ja siinä talossa vietettiin heidän häitäänkin.
Kartanon tilalla on säilytetty vanhaa huolellisesti, sillä yläkerran vintistä on löytynyt muitakin tekstiileitä erinomaisessa kunnossa. Osa niistä päätyy hirsiseen rantasaunaan, joka on tarkoitus pystyttää rantaan ensi kesänä. Samalle paikalle, missä joskus ennen talonväen sauna on sijainnut.
Muitakin suunnitelmia talon pihapiirin suhteen on ja ne kaikki liittyvät historian säilyttämiseen.
-Haluamme palauttaa ympäristöä sellaiseksi kuin se on joskus ollut. Kaadoimme esimerkiksi tästä talon edestä puut pois, ja maisema Päijänteelle avautui. Tässä talon edessä oli entisaikaan niittyä. Korjauslistalla vanha aittarakennus on listalla kärkipäässä, koska se on jo vähän notkahtanut. Vanhaa ”pappalaakin” on tarkoitus laittaa ihan asumiskuntoon. Nykyisin taloa kutsutaan pappalaksi, mutta alun perin se on ollut talon työväen asuntoina. Omat vanhempani voisivat siinä mahdollisesti joskus sitten asua, ettei heidän tarvitse mennä hoitokotiin, Lassi suunnittelee.
Historian ja perinteiden kunnioittamista on sekin suunnitelma; entisaikaan ikäihmiset hoidettiin pitkälti kotona.
Tilan päärakennus, jossa tilan seuraava sukupolvi Lassi ja avovaimo Julia Tyry asuvat, on järjestyksessään kolmas. Seiniltä löytyy kehystettyjä kuvia, joissa näkyvät mäen törmälle rakennetut aiemmat päärakennukset, kuten ensimmäisenä rakennettu punainen hirsitalo. Seuraava päärakennus oli sävyltään vaalea, ja edeltäjäänsä hieman suurempi ”kartanomainen” talo. Muistoina entisistä asuinrakennuksista ovat vanhat huonekalut, jotka ovat edelleen käytössä.
Lassi Iistamolle on ollut aina selvää, että hän tulee jatkamaan Kartanon tilaa. Omien sanojensa mukaan hänet on siihen kasvatettu, eikä hänellä itsellään ole ollut mitään suunnitelmaa vastaan.
Julia Tyrylle maaseudulla asuminen on myös tuttua, sillä hänen juurensa ovat Tyryn tilalla Jämsässä.
Muutaman vuoden nuoripari kokeili asumista ”keskustassa” eli Korpilahden kirkonkylällä.
-Olihan siinä asumisessakin tietysti puolensa ja helppoutensa, mutta kyllä me tänne mielellämme muutimme.
-Kun oli asunut muutaman vuoden muualla, kotitilaa katseli uusin silmin. Tämä tuntui oikeasti omalta kodilta. Täällä riittää touhua vähän eri malliin, Lassi sanoo.
Lassi Iistamolla on oma yritys, joka tekee muun muassa maanrakennustöitä ja lumen aurauksia. Maataloutta tilalla harjoitetaan vielä Jussi Iistamon nimissä, mutta Lassi on ottanut vastuuta siitäkin puolesta ja sukupolvenvaihdos on tulossa, kunhan aika on otollinen.
Tilalla viljellään nykyisin muun muassa mustakauraa, jota käytetään hevosten ravintona sekä heinää hevosille. Markkina suuntautuu pääosin Keski-Suomen alueelle, mutta tuotteita myydään myös muualle Suomeen.
Julia auttaa kaikissa talon töissä, missä pystyy ja tekee osa-aikaista työtä Korpilahden S-marketissa.
-Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä 14-vuotiaasta saakka ja se tasapainottaa mukavasti työtä täällä kotona ja tilalla.
Tulevaisuuden haaveisiin kuuluvat myös eläimet.
-Haluaisimme ottaa pihaan lampaita. Ne pitäisivät huolen myös talon edessä olevasta niitystä.
Lassi ehdottaa, että otamme kuvan ulkona navetan päädyssä, jossa näkyy vanhan navettarakennuksen jyhkeät kivet. Nämä nuoret osaavat todella arvostaa edellisten sukupolvien tekemää kovaa työtä.
Maarit Nurminen
