Kahvilanpitäjän aamut työntäyteisiä

Kahvilanpitäjän aamut työntäyteisiä

Tiistaiaamuisin yrittäjä Mika Rantasen työpäivä alkaa jo aamuyöllä, puoli kolmen aikaan.
– Herätys on kello 2.10, täällä Kahvin Paikan keittiössä olen puoli kolmen aikaan. Aamu alkaa ruisleipätaikinan teolla. Siinä on aika homma, kun ennen kahvilan avaamista eli kello yhdeksää leipoo ensin viitisenkymmentä ruisleipää ja sitten päivän muut tarjottavat, Mika Rantanen toteaa.
Muina arkiaamuina Rantanen aloittaa työt puoli viiden aikaan, pullataikinan teolla. Kahvilaan valmistuu paria laatua pullaa tai pullaa ja munkkeja, suolaista ja makeaa piirakkaa, kääretorttua ja juustokakkua.
– Yritän aina vaihdella vähän mitä leivon, ettei joka päivä ole ihan samoja tarjolla, Rantanen kertoo.
– Nyt on jo oppinut, mitä ehtii tehdä milläkin aikaa. Välillä on neljäkin tuotetta tekeillä yhtä aikaa ja joka askeleella tekee jotain, ottaa vaikka jonkun jutun jääkaapista ohi mennessään. Yritän tehdä niin, että uunit eivät olisi tyhjänä silloin kun ne ovat päällä eli aina seuraava tuote olisi valmiina jonossa uuniin menossa, kun edellisen saa uunista pois.

Päivän aikana Rantanen leipoo tilaustuotteita.
– Tilausasiakkaitakin on aika paljon. Tilauksesta menee muun muassa voileipäkakkuja, täytekakkuja ja juustokakkuja. Ruisleiville on vakituiset asiakkaat ja joka viikko tulee joku uusikin ruisleipäasiakas, Rantanen toteaa ja kertoo, että hänen leipomaansa ruisleipää on viety tuliaiseksi ainakin Kanarialle, Ruotsiin ja Saksaan.
– Torstaisin leivon lihapiirakoita, ne teen vasta, kun kahvila on avoinna. Ne ovat sen verran työläitä tehdä, ettei aamulla ehdi. Sämpylät täytän myös itse, mutta sitä en tee joka aamu.
Kahvin Paikassa kaikki on itse tehtyä, myös sämpylät ja ruisleivät.
– Kun aloitin, kokeilin puolivalmiita munkkeja, jotka vain paistettiin pakasteesta. Ne jäivät myymättä, kaikki itse tehty vierestä myytiin, joten jätin puolivalmiit tuotteet pois, Rantanen kertoo.

Reilussa vuodessa Kahvin Paikka on saanut paljon vakioasiakkaita.
– Tästä on tullut monelle ”olohuone”, jossa käydään säännöllisesti, tietyn porukan kanssa. Asiakkaita on riittänyt ilahduttavan paljon, iso kiitos uskollisille asiakkaille, Rantanen sanoo.
– Yksityistilaisuuksiakin on jonkin verran pidetty, kokouksia ja muun muassa muistotilaisuuksia.
Vilkkainta kahvilassa on aamuisin ja iltapäivisin, puolen päivän molemmin puolin on rauhallisempaa.
– Keittolounasta pohdittiin jo viime syksynä, mutta se veisi aamusta aika paljon aikaa, jotain muuta pitäisi sitten jättää pois. Lounaan syöjiä pitäisi olla aika paljon, eikä sitä olisi hyvä jäädä yli; on siinä monenlaista miettimistä, mutta kyllä sitä harkittu on, Rantanen sanoo.

Asiakkaita käy kahvilassa tasaisesti syksyisenäkin päivänä, vilkkainta Rantasen mukaan on kesäisin.
– Silloin täällä käyvät mökkiläisetkin, ja ihmiset liikkuvat muutenkin enemmän, ohikulkijoitakin käy, Rantanen toteaa.
Innostuksensa leipomiseen Rantanen uskoo perineensä äidiltään.
– Äiti ja sisko pitivät aikoinaan lounasravintolaa Lahdessa, äiti oli kova leipomaan ja myös siskoni leipoo paljon, varmaan oma innostukseni on sieltä peräisin. Nyt tyttäreni opiskelee kondiittori – leipuri -koulussa, hän valmistuu vuoden päästä. Elättelen vähän toiveita, että saisin hänestä kaverin tähän, on hän ollutkin jo lomillaan apuna, Rantanen kertoo.
– Se olisi kiva, kun vielä saisi vähän eloa tähän taloon, nythän tässä on tyhjää joka puolella naapurissa.

Tiina Lamminaho

Nousevan kuun aikana tukan leikkuuseen ja pyykinpesuun

Nousevan kuun aikana tukan leikkuuseen ja pyykinpesuun

Virtapiirissä puhuttiin kuun vaikutuksista.

Eteläisten kylien virtapiirissä keskusteltiin viime viikolla kuun vaiheiden vaikutuksesta erilaisiin töihin. Aihetta alusti Paula Häyrynen Johanna Paunggerin ja Thomas Poppen kirjoittaman kirjan pohjalta.

– Kirjassa on menty vielä kuun vaiheita pidemmälle, mukaan on otettu myös eläinradan merkit, Häyrynen kertoi.

Kirjasta löytyy otolliset päivät hyvin monenlaisille töille, metallien puhdistamisesta alkaen. Myös puut eri tarkoituksiin kannattaa kirjan mukaan kaataa eri aikoina, tiettyinä päivinä saa esimerkiksi palamatonta puuta hellakoukkuja varten.

– Mitä jos kaataakin polttopuut sinä päivänä, kun saa palamatonta puuta, virtapiiriläiset miettivät.

 

Kuun vaiheiden seuraaminen ja töiden ajoittaminen niiden mukaan oli virtapiiriläisille tuttua puuhaa, monenkin lapsuudenkodissa on almanakkaa seurattu tarkasti.

– Kylvöt piti tehdä nousevan kuun aikaan. Ennen kun oli pienet kylvöalat, pystyttiin tietenkin paremmin sovittamaan kylvö kuun vaiheiden mukaan, virtapiiriläiset pohtivat.

Nousevan kuun aikaan piti hoitaa istutuksetkin, kasvien sanotaan juurtuvan silloin paremmin. Myös rikkaruohojen kitkeminen kannattaa virtapiiriläisten tietojen mukaan hoitaa nousevan kuun aikaan, tiettyinä päivinä kitketyt rikkaruohot pysyvät paremmin poissa.

– Nousevan kuun aikaan tehtäviä asioita on paljon, eivät ihmiset varmaan nykyään ehdi järjestellä töitään kuun mukaan, virtapiiriläiset pohtivat ja muistivat, että ennen sanottiin pyykinkin peseytyvät paremmin kasvavan kuun aikaan.

– Ja tukka pitäisi leikata kasvavalla kuulla. Täydenkuun aikaan taas ei saanut kirnuta. Myös ruisleipätaikinan teko ajoitettiin kuun vaiheiden mukaan.

Häyrysen siteeraaman kirjan mukaan uudenkuun päivä olisi paras aika päästä eroon huonoista tottumuksista.

 

– En minä takeita anna kirjan neuvojen toimivuudesta, mutta varmaankin moniin näistä sisältyy kokemukseen perustuvaa, vanhaa tietoa, Paula Häyrynen totesi.

– Ennen vanhaan oli paljon tällaista tietoa, joka opittiin jo lapsena. Silloin oltiin tiiviisti tekemisissä luonnon kanssa, kuun vaiheiden seuraaminenkin oli itsestään selvää, virtapiiriläiset totesivat.

– Ennen oli kaikenlaisia sanontojakin. Tosin eivät ne kaikki vanhat uskomukset pidä paikkaansa. Ennen sanottiin, että jos on tiettyinä öinä, joita sanottiin suviöiksi, pakkasta, ei tule marjoja. Tänä vuonna oli suviöinä pakkasta, ja silti tuli hyvin marjoja. Ja pihlajanmarjoista taas on kaksi keskenään vastakkaista uskomusta. Toisten mukaan pihlaja ei kanna kahta taakkaa eli jos on paljon pihlajanmarjoja, tulee vähän lunta. Toisten mukaan taas iso pihlajanmarjasato tietää kovaa lumitalvea.

Kuun vaiheilla todettiin kyllä olevan vaikutuksia, ainakin nukkumiseen.

Viime viikolla eteläisten kylien virtapiiri kokoontui Horkan kylätuvalla. Ilmojen viilentyessä kokouspaikaksi kokeillaan kirjaston kokoustilaa.

– Virtapiiriä voisi pitää kahden viikon välein, eihän kaikkien ole pakko tulla paikalle joka kerta, Paula Häyrynen totesi.

Tiina Lamminaho