30.10.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten kirkko täyttää ensi vuonna 120 vuotta. Muutamissa lähteissä valmistumisvuodeksi mainitaan 1904, mutta oikeampi vuosiluku on kuitenkin1905.
Seurakunnan ensimmäinen kirkko valmistui vuonna 1803 ja nykyinen kirkko rakennettiin samalle paikalle rakennusmestari J. Wigrenin suunnitelmien mukaan noin 100 vuotta myöhemmin. Rakennusvaiheessa mukana oli myös arkkitehti Yrjö Blomstedt, jonka kädenjälki näkyy erityisesti kirkon kansallisromanttisissa ornamenteissa. Kellotapuli on rakennettu vuonna 1882 arkkitehti Alfred Cavénin suunnitelmien mukaan.
Vanha kirkko oli yläosaltaan raskaampi, nykyisessä ristikirkossa on kahdeksankulmainen siro lanterniini ristikeskuksessa
Viimeisin kunnostus tehtiin arkkitehti Tuija Ilveksen suunnitelmien mukaan 1990-luvun lopulla. Juhlavuoden aikana kirkko aiotaan kunnostaa ainakin ulkopuolelta arvoiseensa kuntoon.
Arkkitehtitoimisto Ark-Kantonen Oy on erikoistunut arvorakennusten ja erityisesti kirkkojen kunnostuksiin ja oli suunnittelemassa myös edellistä remonttia, jolloin myös sisätilat ehostuivat. Arkkitehti Jussi Kantonen esitteli Uuraisilla viime perjantaina suunnitelmia 120-vuotiaan kirkon ja yli 140-vuotiaan tapulin kunnostamiseksi. Korjaustarpeita kartoittavaan ryhmään kuuluvat lisäksi Pekka Minkkinen, Simo Koskinen, Markku Vanhala ja Keijo Sironen.
Suunnitelma on, että vanhat irtoavat maalit poistetaan, vaurioituneet puuosat ja ikkunalasien kittaukset korjataan. Tämän jälkeen julkisivu ja ikkunat huoltomaalataan. Muita toimenpiteitä on kirkon ryömintätilan tuuletuksen parantaminen, mikä tapahtuu avaamalla sokkelin tuuletusluukut kesäajaksi. Tarkoitus on lisäksi muovata maanpintoja rakennuksen ympärillä poispäin viettäviksi, kunnostaa salaojitus ja korjata hieman syöksytorvia.
– Julkisivulaudoitus on ikäisekseen hyvässä kunnossa, ainoastaan kellotapulin repsottavat luukut täytyy joko jäykistää raudoilla tai uusia kokonaan. Tapulissa maalipinta on päässyt vähän huonompaan kuntoon kuin kirkossa, Jussi Kantonen kertoi.
Kirkko maalataan samanlaisilla väreillä kuin se on viimeksi maalattu, mikä tarkoittaa, että ulkonäkö hieman muuttuu, sillä nykyinen maali on huomattavasti haalistunut 25 vuodessa. Uusi maali raikastaa rakennuksien ilmettä.
– Kun kirkko edellisen kerran maalattiin, oli todella sateinen kesä ja ilman hyvää suojausta maalaamisesta ei olisi tullut mitään, muisti Raimo Lindfors.
Kirkon peltikate joko kunnostetaan tai uusitaan. Sisäpuolella suurin korjauskohde on asbestilevyistä valmistettu urkujen puhallinkotelo, joka todennäköisesi kapseloidaan.
– Remontin laajuus riippuu paljolti kirkkohallitukselta saatavasta avustuksen määrästä. Hallitus on leikkaamassa merkittävästi kirkon valtionavustusta, eikä rahaa ei ole jaettavaksi ollenkaan niin paljon kuin menneinä aikoina. Avustusprosentti on maksimissaan 80, kertoo kirkkoherra Antti Toivio.
Hanna Lahtinen
30.10.2024 | Tilaajille, Toivakka
Nisulan kyläseura, Toivakan seurakunta ja kunta järjestävät Nisulan kylätalolla Soppaa ja seurustelua -tapahtumia. Maanantaina 9.10. ohjelmassa ruokailun ja kahvituksen lisäksi oli kansallispukujen tuuletus.
Diakoni Elina Sarlundin johdolla laulettiin tuttuja lauluja kuten Oi katsohan lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti… (Metsästäjätkin laulavat tätä laulua silloin, kun linnut ovat rauhoitettuja.) sekä Lapsoset ketterät kotihaasta koivusta vihdat taittaa.
Kunnasta paikalla olivat hyvinvointisuunnittelija Satu Korhonen sekä kulttuuri- ja vapaa-aikasuunnittelija Susanna Liljander. Korhonen kertoi vanhusviikon tilaisuuksista teemoista, sekä nosti esiin Toivakassa esiintyneet pankkikortti- ja muut huijaukset, joista poliisi on viime päivinä varoitellut.
Esimerkiksi Korhonen nosti tapauksen, jossa Toivakan pankkiautomaatilla korttivaras kiinnitti juuri rahaa nostamassa olleen henkilön huomion muualle ja samanaikaisesti varasti tämän pankkikortin automaatista ja työnsi tilalle toisen aiemmin varastetun kortin. Varas tiettävästi häipyi heti paikalta ja varkauden kohteeksi joutunut joutui kuolettamaan kortin toiminnot.
– Nyt on oltava erityisen varovainen myös kaikkiin verkkopankin tietojen kalasteluun ja muistaa, että viranomaiset kuten poliisi ja pankki eivät koskaan kysy näitä tietoja puhelimitse tai sähköpostilla, muistutti Korhonen.
Päivän odotettu tapahtuma oli kansallispukujen tuuletus. Kaikkiaan paikalla oli nähtävissä kymmenen kansallispukua. Osa oli haltijoiden päällä, osa muuten näytillä.
Tällainen kansallispukuesitys sopisi hyvin itsenäisyyspäivän juhlaan, siten että mahdollisimman monista Suomen maakunnista saataisiin puku mukaan esittelyyn. Siinäpä on vinkki vaikkapa kunnan toimijoille.
Leila Backman
30.10.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakassa on tehty valtuustoaloite vanhan puukoulun eli Puukkiksen tulevaisuudesta ja käytöstä. Viime torstaina ideoitiin porukalla A-Insinöörit Oy:n Jaana Sojakan ja Minna Alhosen johdolla.
Puukkis on rakennettu vuonna 1937 ja sen on suunnitellut rakennusmestari V.F. Peltonen, joka suunnitteli pääsääntöisesti kivikouluja. Niinpä Puukkis onkin ainoita puukouluja, joissa hänen kädenjälkensä näkyy. Puukkis kuuluu maakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön.
Vanhan puukoulun vesikatto on uusittu vuonna 2013.
– Rakennus vaatii peruskorjauksen, jotta siitä saada turvallinen tila. Käytännössä sisäpinnat on purettava hirrelle, Jaana Sojakka sanoi.
Muun muassa rakennuksen alapohjan betonirakenne vaatii uusimisen kokonaan.
Kuntaympäristöjohtaja Jari Lämsä totesi, että kuntoarviot on tehty ja kunnassa on tällä hetkellä hyvä tieto rakennuksen kunnosta.
– Toivakan kiinteistöohjelmaa 2030 ei ole vielä virallisesti hyväksytty, vaikka se taustalla vaikuttaa. Syynä on vuokrasopimukset Keski-Suomen hyvinvointialueen kanssa, joiden tulevaisuudesta ei ole vielä tarkkaa tietoa, Lämsä sanoo.
Hän huomautti, että päätös vanhan kunnanviraston purkamisesta on jo tehty. Rakennuksessa sijaitsee muun muassa järjestöjen tiloja.
Ideointia tehtiin kolmessa ryhmässä ja lopputulokset olivat hyvin samankaltaisia. Yhdistykset ja järjestöt tarvitsevat kokoontumistiloja. Puukkikselle esitettiin myös kutomatilaa, kesäkahvilaa, etätyötiloja, eri sukupolvien kohtaamispaikkaa, kirppistä ja tilaa koulun pienryhmien käyttöön.
Maarit Nurminen
30.10.2024 | Tilaajille, Toivakka
MTK-Toivakka järjesti varhaiskasvatuksen ja alkuopetuksen lapsille mielenkiintoisen tapahtuman. Toivakan kirjaston hiekkaparkkipaikalle oli tuotu suuria koneita, joihin lapset pääsivät tutustumaan. Mukana kentällä olivat Mäntyniemen tilan Fendt 933 Vario -traktori, Heikinahon tilan John Deere 7730, Humalajärven tilan Case IH 165 Puma -traktori ja Kuokkalan tilan Case IH 165 CVX -traktori. Erikoisuutena oli Mäntyniemen tilan apevaunu. Siinä vaunun etujyrsin hoitaa säilöntärehut ja muut ruokintatarpeet, murskaa ja sekoittaa ne. Siitä valmis tuote ohjautuu apevaunun säiliöön.
– Tämän jälkeen ajokilla ajetaan navetan käytävää pitkin ja ape puretaan kahta puolta autoa suoraan eläinten syötäväksi, kertoi Mäntyniemen tilan isäntä Lauri Jaatinen.
Mainittujen maatilan työkoneiden lisäksi paikalla oli totta kai myös Toivakan palokunnan säiliöauto, jota esittelivät palomiehet Sami Puikkonen ja Eemi Ollikainen.
Paikalla olleet traktorit olivat nykyaikaisia ja suurirenkaisia. Humalajärven tilan Pekka Torppa kertoi Case IH 165 Pumasta.
– Nykytraktorit ovat isoja ja painavia, mutta ne eivät silti uppoa ja jää kiinni pehmeäänkään peltoon, kuten ennenaikaisilla pienirenkaisilla traktoreilla oli tapana. Näissä nykytraktoreissa on lisäksi uutta tekniikkaa niin paljon, että niiden kanssa pärjää missä yleensäkin traktoria tarvitaan.
Humalajärven tilan traktori oli nyt varustettu paalipihdeillä. Toinen Case-merkkinen traktori oli Kuokkalan tilalta. Sitä esitteli Juha Laitinen. Hän kertoi traktorissa olleen lumiauran tarinan.
– Tämä traktorissa oleva kärkiaura on 60-luvulla ollut tielaitoksen kuorma-autossa. Siitä se on itse tuunattu tarpeellisilla sovituksilla tähän traktoriimme sopivaksi. Lisäksi se on itse maalattu näkyvillä väreillä.
Heikinahon tilan isäntä Juho Heiska valotti uteliaalle toimittajalle sitä, mitä maatalouskoneet maksavat. Tarkempia lukuja kertomatta, nykyaikainen traktori voi olla kalliimpi kuin uusi omakotitalo.
– Riippuu siitä, ostaako uuden tai käytetyn. Hintahaarukka on kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin, kertoi Juho.
Veikko Ripatti
30.10.2024 | Tilaajille, Uurainen
Vaikka syksy on ollut todella lämmin, talvi ja talvikelit saapuvat kuitenkin tänäkin vuonna. Uuraisilla lähes 50 autoilijaa kävi vaihdattamassa renkaat hyvän sään aikaan ja pikkurahalla Uuraisten Urheiluautoilijoiden renkaanvaihtopäivässä Tannermäen hallilla.
Homma hoitui niin vauhdikkaasti, että autoilija tuskin ehti nauttia tarjotut kahvit ja makkarat, kun jo talvirenkaat olivat alla ja kesäkumit pestyinä ja pakattuina takakontissa. Ekstrapalveluna tsekattiin vielä renkaiden urasyvyydet ja jarrupalojen kunto.
UuUAlla on paljon aktiivisia talkoolaisia.
– Aamulla meitä oli 11 hommissa, mutta nyt taitaa olla jo paljon enemmän, arveli Tiina Virtanen iltapäivästä urakan loppupuolella.
Suomessa talvirenkaiden käyttö on pakollista 1.11.-31.3., jos sää sitä edellyttää.
Tänä vuonna tuli voimaan uusi sääntö, joka koskee kitkarenkaita. Liikenneturvan mukaan vain 3PMSF-merkinnällä varustettu rengas on tyyppihyväksytty vaativiin talviolosuhteisiin tarkoitetuksi talvirenkaaksi ja täyttää standardin mukaisen lumipitovaatimuksen.
Talvirenkaiden merkintää koskeva siirtymäaika päättyy 30.11.2024. Sen jälkeen kitkarenkaissa on oltava 3PMSF-merkintä, jos niitä käytetään talvisissa olosuhteissa marras-, joulu-, tammi-, helmi- tai maaliskuun aikana. Ns. vuoristomerkintä 3PMSF muodostuu englannin kielen sanoista 3 Peak Mountain Snow Flake. Jos renkaasta löytyy vain M+S-merkintä (mud and snow), on se joulukuussa jo laiton.
Keski-Suomen maaseudulla aniharva kuitenkaan luottaa kitkarenkaaseen, vaan alta löytyy nastat. Nastarenkaiden kohdalla on tärkeää tarkistaa riittävän usein, että nastoista on vähintään 75 prosenttia jäljellä. Käytännössä jos nastoja on lähtenyt huomattavasti, on tarkkaa laskemista turvallisempaa uusia renkaat. Talvirenkaiden urasyvyyden on oltava vähintään kolme milliä, mutta syksyllä vaihtaessa urasyvyyden olisi hyvä olla vähintään viisi milliä, jotta renkaiden pito säilyy koko talvikauden ajan.
Hyväkuntoiset ja kelinmukaiset renkaat tarvitaan siksi, että ne auttavat pitämään auton tiessä. Onnettomustietoinstituutin mukaan renkaiden puutteet ovat merkittävällä tavalla osallisena Suomessa joka seitsemännessä liikenneonnettomuudesta
Myös renkaiden säilytyksessä on niksinsä, renkaat tulisi säilyttää viileässä, kuivassa ja pimeässä tilassa, jotta ne säilyvät hyvässä kunnossa seuraavaa kautta varten. Parasta on säilyttää renkaita autotallissa, kellarikomerossa tai rengashotellissa.
Lämmittämätön ulkovarasto ei ole talvella aivan ihanteellinen, mutta tärkeintä renkaiden säilytyksessä on, että renkaat eivät altistu UV-säteilylle ja muille ympäristön haittatekijöille.
Maanteillä alennettuihin nopeusrajoituksiin on jo siirrytty viimeistään 29.10.2024, vaikka lokakuun sää onkin ollut tavallista lämpimämpää.
– On kuitenkin hyvä muistaa, että öisin lämpötila voi laskea pakkasen puolelle ja vaikeasti havaittavaa mustaa jäätä saattaa esiintyä etenkin silloilla ja rampeilla. Lisäksi syksyn pimeys yhdistettynä hirvieläinten aktiiviseen liikehdintään tuplaavat onnettomuusriskin, mikäli ajettaisiin kesänopeuksilla, muistuttaa liikenneturvallisuusasiantuntija Johanna Savolainen Keski-Suomen ELY-keskuksesta.
Kesäajan nopeusrajoituksia alhaisemmat ajonopeudet antavatkin kuljettajalle enemmän aikaa havainnoida ja reagoida yllättävissä tilanteissa; joka vuosi säästyy arviolta kahdeksan ihmisen henki ja 36 jää loukkaantumatta.
Nopeusrajoitusten laskulla on turvallisuushyötyjen lisäksi myös muita positiivisia vaikutuksia: liikenne sujuvoituu, kun nopeuserot tasaantuvat, päällyste kuluu hitaammin, rengasmelu pienenee sekä polttoaineen kulutus laskee, mikä taas osaltaan vaikuttaa vähentävästi päästöihin.
Kesäisiin nopeusrajoituksiin palataan takaisin tavallisesti huhtikuun puolella, kun valon määrä lisääntyy ja kelit paranevat.
Keski-Suomessa lähes kaikki maanteiden yksiajorataiset 100 km/h -rajoitukset alennetaan 80 km/h -rajoituksiin. Moottoriteillä sekä keskikaiteellisilla ohituskaistajaksoilla nopeusrajoitus on läpi talven 100 km/h.
Tänä vuonna Keski-Suomen maanteillä lasketaan nopeusrajoituksia vajaa 18 kilometriä enemmän aikaisempiin vuosiin verrattuna.
– Kaikille tieosuuksille, joilla kesäajan rajoitus on 100 km/h, tehtiin tarkastelu, täyttyvätkö talven nopeusrajoituskriteetit yhä. Tarkastelun pohjalta selkeästi esiin nousi muutama tieosuus, joilla korkeampaa nopeusrajoitusta talvisin ei voida enää sallia liikenneturvallisuussyistä, toteaa Savolainen.
Esimerkiksi Valtatiellä 4, Joutsassa Leivonmäen ja Havumäentien välisellä osuudella nopeusrajoitus lasketaan 80 km/h.
Muutokset talvinopeusrajoituksissa Keski-Suomen maakunnassa ovat kokonaisuudessaan hyvin maltillisia ja aikamenetykset marginaalisia.
Hanna Lahtinen
28.10.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Jyväskylän seurakunnassa toimii vapaaehtoisia hyvin monenlaisissa tehtävissä. Nyt seurakunta hakee myös vapaaehtoissuntioita.
– Olen tehnyt seurakunnassa monenlaista vapaaehtoistyötä, olen ollut muun muassa ehtoollisavustajana ja keittiöhommissa sekä kirkkoväärtinä. Nyt olen jäänyt väärtinhommista pois, joten ajattelin, että tämä voisi tulla siihen tilalle. Tämä olisi vähän erilaista vapaaehtoistyötä, ja haluan päästä tutustumaan suntion työhön, Marjo Kangasjärvelä totesi Korpilahden seurakuntatalossa järjestetyssä infotilaisuudessa.
Kimmo Jokinen oli tullut paikalle Luhangasta.
– Olen eläkkeellä ja minulla on joutoaikaa. Olen alkanut keräämään elämääni pieniä juttuja, mitkä koen mielekkääksi ja mistä on hyötyä myös muille. Vapaaehtoistyö on oleellinen osa suomalaisen yhteiskunnan toimintaa, ja kirkossakin mennään entistä enemmän siihen suuntaan, Kimmo Jokinen totesi.
– Idea vapaaehtoissuntioista tuli esille suntioiden tiimivastaavien palaverissa, ja innostuimme siitä heti. Apukäsiä tarvitaan koko ajan, Jyväskylän seurakunnan pääsuntio Jarmo Tanninen kertoo.
– Haluamme tarjota ihmisille mahdollisuuden osallistua seurakunnan toimintaan tälläkin tavalla. Tarkoituksena on, että vapaaehtoissuntiot toimivat yhdessä suntioiden kanssa, vastuu on aina seurakunnan työntekijällä. Joitakin hyvin pienimuotoisia juttuja vapaaehtoissuntiot voivat mahdollisesti hoitaa yksin niin, ettei seurakunnan palkkalistoilla oleva suntio ole paikalla, mutta siitä lähdetään, ettei ketään vapaaehtoista jätetä yksin, Tanninen selvittää.
Vapaaehtoissuntiot voisivat Tannisen mukaan osallistua esimerkiksi kirkkokahvituksiin tai isojen konserttien järjestelyihin.
– Vapaaehtoissuntiona pääsee näkemään myös suntion työtä. Tarkoituksena on, että vapaaehtoissuntiot oppivat tehtävänsä suntion matkassa, mestari – kisälli -periaatteella, Tanninen toteaa.
Jyväskylän seurakunnan vapaaehtoistoiminnan koordinaattorin Johanna Summasen mukaan Jyväskylän seurakunnassa on todella paljon vapaaehtoistoimintaa.
– Vapaaehtoistoimintaa on laidasta laitaan, jumalanpalveluksissa avustamisesta kohtauspaikoikoissa toimimiseen, käsitöiden tekemisestä tapahtumien suunnitteluun, on musiikkia, keskusteluapua ja vertaistukea. Jokaisella lähikirkkoalueella on oman lähikirkkoalueen näköistä vapaaehtoistoimintaa, Johanna Summanen toteaa.
– Tavoitteena ei ole korvata vapaaehtoisilla seurakunnan työntekijöiden työpanosta vaan kutsua seurakuntalaisia osallisuuteen ja tarjota mahdollisuus antaa aikaansa ja osaamistaan yhteiseen hyvään. Vapaaehtoisia on monenlaisia, ja olisi hyvä, että jokaiselle halukkaalle löytyisi sopiva vapaaehtoistehtävä, jossa voi käyttää omia lahjojaan. Meille saa kertoa ideoita ja toiveita uusistakin vapaaehtoistyömuodoista, Summanen sanoo.
– Apu olisi tarpeen etenkin isommissa tilaisuuksissa, Korpilahden lähikirkkoalueen suntio Tuula Liukko toteaa.
– Meillä myös lipun nosto ja lasku ovat sellaisia töitä, joita voisi ajatella vapaaehtoissuntioiden hoidettavaksi. Kirkkokahvituksissa meillä onkin ollut jonkin verran kirkkoväärtejä apuna, siinäkin vapaaehtoissuntiot voisivat auttaa, samoin kolehdin keräämisessä esimerkiksi kauneimmat joululaulut -tilaisuuksissa. Kalusteiden siirtelyä, jossa tarvitsee kaveria, meillä on aika vähän, mutta vapaaehtoissuntiot voivatkin toimia koko seurakunnan alueella, Tuula Liukko sanoo ja toteaa, että esimerkiksi Taulumäen kirkossa pidetään paljon konsertteja.
– Vapaaehtoissuntiot eivät ole sidottuja omaan lähikirkkoalueeseensa vaan toimivat koko seurakunnan alueella, vahvistaa Jarmo Tanninen.
– Jos on kiinnostunut toimimaan vapaaehtoissuntiona, voi ottaa yhteyttä minuun, seuraan kyllä sopii, Tanninen toteaa.
Tiina Lamminaho
