Ensimmäinen Korpilahden Joulu -lehti ilmestyi 60 vuotta sitten. Silloin lehden teosta vastasi Korpilahden yhteiskoulun kannatusyhdistys.
– Korpilahden yhteiskouluhan oli yksityinen oppikoulu, jota ylläpiti yhteiskoulun kannatusyhdistys. Valtionavun ja lukukausimaksujen lisäksi tarvittiin muutakin tuloa, Korpilahden Joulu -lehden nykyinen vastaava toimittaja Markku Lahti toteaa.
Korpilahden yhteiskoulu oli perustettu vuonna 1949, ja tuloja oli hankittu monenlaisilla talkoilla ja tempauksilla. Korpilahden Joulu -lehti tuli yhdeksi tulonhankkimiskeinoksi vuonna 1963.
– Yhteiskoulun kannatusyhdistyksen tekemät joululehdet olivat hyvin samanlaisia kuin Korpilahden Joulu -lehti nykyään. Niissä oli kirjoituksia kuntalaisilta, virkamiehiltä, opettajilta ja oppilailta. Nyt meillä on enemmän koululaisten kirjoituksia ja piirustuksia kuin silloin vanhoissa lehdissä oli, yhteiskoulun kannatusyhdistyksen aikaiset lehdet olivat nykyisiä vakavamielisempiä, Lahti kertoo.
– Vanhat lehdet olivat huolella tehtyjä ja korkeatasoisia. Niistä välittyi myös kotiseutuhenki, olihan mukana lehtiä tekemässä monia kotiseutuhenkisiä ihmisiä.
Markku Lahden mukaan yhteiskoulun kannatusyhdistyksen tekemien joululehtien kantavia voimia olivat muun muassa Jussi Punamäki, Erkki A. Merisalo, Juhani Raitala, Lauri Teittinen ja Yrjö Ratia.
– Vuonna 1974 tuli peruskoulu ja yhteiskoulu yksityisenä oppikouluna siirtyi historiaan. Korpilahden Joulu -lehden teko loppui moneksi vuodeksi, Lahti kertoo.
Korpilahden Joulu -lehti heräsi henkiin vuonna 1987, kun Korpilahden Lionsklubi päätti alkaa tehdä sitä.
– Siitä alkaen joululehti on ilmestynyt joka vuosi, Markku Lahti toteaa.
– Vuodesta 1987 lehti on kyllä kehittynyt paljon. Nykyään siinä on värikuviakin.
Korpilahden Joulu -lehti on Korpilahden leijonien suurin yksittäinen tulonlähde. Lehti tehdään talkoilla, ilmoitus- ja myyntituloista vähennetään ainoastaan painokustannukset, tuoton leijonat jakavat kokonaisuudessaan eteenpäin.
– Osa tuotosta jaetaan stipendeinä yhtenäiskoulussa ja Tikkalan koulussa, osa menee avustuksia johonkin tiettyyn kohteeseen pyytäneille. Olemme tukeneet esimerkiksi Pyrinnön lentopalloilijoiden Unkarin-matkaa ja toimintakeskuksen laatikkoviljelyä, Lahti kertoo.
– Nyt, kun kaupunkikin säästää kaikesta, tukea kolmannelle sektorille tarvitaan entistä enemmän. Leijonienkin tuki esimerkiksi urheiluseuroille on hyvänä lisänä.
Aineistoa leijonat ovat Lahden mukaan saaneet lehteen hyvin, ilmoittajatkin ovat lähteneet kiitettävästi mukaan.
– Yhteistyö koulun kanssa on mukavaa; kun saamme lehteen koululaisten kirjoituksia, pysymme itsekin vähän kärryillä siitä, mitä nuoret ajattelevat, Lahti toteaa ja kertoo, että koululaisten kirjoituksia ja piirustuksia on tarjolla paljon, eikä niitä kaikkia saa valitettavasti mahtumaan lehteen.
– Kotiseutuyhdistyksen kanssa teemme myös yhteistyötä, sekä lehdenteon tiimoilta että muutenkin. Leijonat on esimerkiksi ollut paljon talkoissa vanhalla myllyllä, Lahti kertoo.
– Kyllähän lehden tekeminen voimainponnistus on, se on samalla yhteistä tekemistä. Aika lailla meillä on ollut samanlainen kaava lehdessä vuodesta toiseen, mutta en tiedä, pitäisikö sitä väkisin yrittää muuttaakaan. Tekijät vaihtuvat pikku hiljaa, sitä kautta varmaan lehteenkin tulee muutosta.
Tämänvuotinen Korpilahden Joulu -lehti on jo painossa, hieman viimevuotisia tukevampi, 44-sivuinen lukupaketti tulee myyntiin Korpilahden joulunavaukseen joulukuun alkuun. Toimituskunnassa ovat tänä vuonna Markku Lahden lisäksi Mikko Strang, Pekka Autio, Matti Puurula, Olli Weijo, Kari Vaara ja Hannu Kaski.
Covid-19-tauti ei enää ole yleisvaarallinen tartuntatauti, eikä rajoitustoimia ole enää käytössä. Moni on taudin tänä syksynä jo sairastanut ja kokonaistartuntojen määrä on lähellä aikaisempia huipputasoja. Perusterveelle korona ei ole välttämättä normiflunssaa pahempi, mutta riskiryhmäläisille mahdollisesti vaarallinen ja siksi rokotus on suositeltava. Keski-Suomen hyvinvointialueen rokotusrumba ei pyörähtänyt kovin sujuvasti käyntiin. Esimerkiksi tiedotus on kompuroinut ja seonnut tahdista. Sairaanhoitopiirin aikaan ohje lähes kaikkeen oli, että ehdottomasti aina kaikissa asioissa ensin yhteys omaan terveysasemaan, nyt ohje on keikahtanut päälaelleen, sillä esimerkiksi koronarokotuksia pyritään keskittämään sairaala Novaan. Influenssa- ja koronarokotuksia annetaan maksuttomiin influenssa- ja koronarokotuksiin oikeutetuille riskiryhmäläisille, kuten yli 65-vuotiaille, ensisijaisesti ajanvarauksettomilla rokotuspäivillä marraskuusta alkaen niissä kunnissa, joissa ajanvarauksettomia rokotuspäiviä järjestetään. Uuraisilla tai Toivakassa näitä päiviä ei ole. Rokotuksia saa osassa kuntia myös ajanvarauksen kautta, mutta varsinkin alkuvaiheessa moni riskiryhmäläinen sai esimerkiksi Uuraisilla kuulla, että jos häneltä löytyy ajokortti, niin rokotusta ei kotikunnasta saa, vaan se pitää hakea Jyväskylästä tai Saarijärveltä. Saarijärvellä oli viime torstaina ensimmäinen ajanvaraukseton rokotuspäivä ja tilanne ruuhkautui täysin. Moni paikalle ajanut joutui kääntymään ilman rokotusta pois. Ymmärrettävästi myöskään Novan parkkitalossa seikkailu ei senioriautoilijoita innosta. Maalaisjärjellä ajateltuna myös tartuntariski on suurempi, jos rokotusta jonottaa paljon ihmisiä samassa tilassa. -En ymmärrä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi oman terveysaseman henkilökunta ei saa rokottaa, tai miksei vaikka sieltä Novasta voi yksi ihminen ajaa rokottamaan Uuraisten mummot ja papat, sen sijaan, että täältä yritetään ajella ties kuinka monella autolla sinne, puhisi Uuraisten vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja ja hyvinvointialueen vanhusneuvoston jäsen Mariitta Kuitunen reilu viikko sitten. Hän toi myös kantansa vahvasti esille hyvinvointialueen päättävissä elimissä. Sittemmin maalaisjärki voitti ja nyt riskiryhmäläiset saavat Uuraisilla koronarokotteen ajanvarauksella – niin kauan kuin aikoja riittää. Uuraisten peruspalvelujohtaja ja aluevaltuutettu ja aluehallituksen varajäsen Jouko Nykänen ymmärtää Mariittan ja muiden ikänsä puolesta riskiryhmään kuuluvien huolen. – Alkuperäisajatus oli, että vain liikuntarajoitteiset saisivat rokotuksen Uuraisilla, mutta onneksi siihen saatiin muutos. On mielestäni kohtuutonta, että jos täällä pystytään rokottamaan, niin miksei terveysaseman henkilökunnalle anneta lupaa rokottaa, vaan ikäihmisiä ajatetaan muualle. Perusajatus pitäisi olla, että kuunnellaan paikallisia työntekijöitä, tässäkin asiassa terveysaseman henkilökunta joutui sijaiskärsijäksi, Nykänen ihmettelee. – Valitettavasti aikoja on ollut liian vähän antaa, koska lisäresurssia rokotuksiin ei ole juurikaan saatu. Lisäresurssista on lähetetty pyyntö esimiestahoille ja tähän pyyntöön odotetaan nyt vastausta.
Rokotuksiin on nyt saatu joku tolkku, mutta itse perusongelma on yhä olemassa. Nykänen pelkäsi jo kun hyvinvointialueita luotiin, että rakenne siiloutuu ja suorittavan portaan yhteistyö sektorirajojen yli vaikeutuu. Juuri näin on valitettavasti käynyt. – Hallinto on tosi moniportainen ja kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa. Mielestäni pitäisi nyt ottaa askel taaksepäin ja miettiä kuinka henkilöstöä voitaisiin kuulla paremmin. Organisaation pitäisi olla mahdollistava, eikä rajoittava tekijä, Jouko Nykänen sanoo. Kevättalvella päätöksentekoon tulee palveluverkkouudistus, mitä tarkoittaa ainakin joidenkin kiinteistöjen karsimista jo kunnon vuoksi. Tämä taas aiheuttaa pelkoa oman kylän terveysaseman puolesta. – On tosiasia, että hyvinvointialueen alijäämä on valtava, mutta nyt pitäisi pitää maltti, eikä tehdä sellaisia säästötoimia, jotka oikeasti eivät tuo säästöjä. Uuraisten kiinteistöt ovat pääosin hyvässä kunnossa, ainakin keskeisten toimintojen tilat. Mikäli palveluverkkoa aletaan karsimaan myös muilla perusteilla, niin sitten pitää olla huolissaan. Toistaiseksi lähipalvelut on tarkoitus säilyttää, Nykänen kertoo. – Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla on pistetty yksikköjä kiinni lähes ilman selvityksiä, sellaista en usko kuitenkaan täällä käyvän.Nyt pitää meidän päättäjien olla silmät, korvat ja mieli avoimina ja aina kun epämiellyttäviä esityksiä tulee, niin pitää olla esittää vaihtoehtoja. Eräs erittäin kalliiksi osoittautunut asia on keikkalääkäreiden lisääntynyt käyttö. – Yksi ratkaisu voisi olla esimerkiksi ns. ammatinharjoittajamalli, joka olisi vähän pidemmälle viety omalääkärimalli. Siinä lääkäri ei olisi palkkasuhteessa vaan hänellä olisi suurempi mahdollisuus säädellä esimerkiksi omaa työaikaansa. Toki lääkäri tarvitsee myös tiimin ympärilleen. Tätä selvitellään yhtenä vaihtoehtona, Nykänen kertoo. Aluevaltuuston kokouksessa tällä viikolla onkin esillä valtuutettujen Matias Lahden ja Mauno Vanhalan valtuustoaloite, jossa ehdotetaan ammatinharjoittajamallin käyttöönottoa Keski-Suomessa. – Huonokin malli voi tuottaa kohtuullisia tuloksia, jos työntekijöitä riittää. Toisaalta mikään malli ei voi toimia ilman työntekijöitä. Siksi nyt olisi ensiarvoisen tärkeää edistää sellaisten toimintatapojen käyttöönottoa, jotka toisivat perusterveydenhuoltoon tehtävään sitoutuneita ammattilaisia. Uskon, että ammatinharjoittajamallille olisi ammattilaisten puolelta kysyntää, ja siksikin sitä kannattaisi kokeilla, lääkäri Matias Lahti perustelee. Suuria ongelmat ovat raja- tai yhdyspinnoilla, nimenomaan vanhustyössä. Vastuuta yritetään työntää kunnille tai järjestöille ajatuksella, että kyse on pelkästään ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Jouko Nykänen on itse lyönyt nyrkkiä pöytään tuiki tärkeän Ukkokerhon puolesta, mutta nyt on vaarassa muukin päivätoiminta. – Vaarana on ollut jopa, että kuntouttava päivätoiminta siirretään Laukaaseen. Toivottavasti tähän ei mennä, sillä kuinka paljon ikäihminen kuntoutuu siinä, että hän istuu pari tuntia päivässä taksissa. Kuljetuksetkin maksavat käytännössä yhden työntekijän palkan. Vanhus- ja vammaisneuvostommekin on ottanut tähän voimakkaasti kantaa ja toivon todella, että järkiratkaisu saadaan aikaan. Jossain hyvinvointialueella on Nykäsenkin mielestä onnistuttu. – Digitaaliset palvelut ovat selvästi vahvistuneet, se on hyvä heidän kannalta, joille niiden käyttö on luontevaa. Myös perhekeskustoiminta näyttäisi ainakin täällä meillä Uuraisilla toimivan hyvin, Jouko Nykänen päättää.
Joukko Keski-Suomen hyvinvointialueen luottamushenkilöitä kuunteli vakavana, kun toivakkalaiset kertoivat kokemuksistaan terveyspalveluista Toivakassa. Keski-Suomen Vasemmiston aluevaltuustoryhmä oli kutsunut koolle tilaisuuden, jossa keskusteltiin pienten kuntien hyvinvointipalveluista Toivakan kirjastolla viime keskiviikkona. Suurimpana huolena on lääkäripula sekä se, että oma terveysasema lakkautettaisiin. Lääkärin vastaanotolle ja muun muassa verikokeisiin joutuu ajamaan pitkiäkin matkoja. Useissa puheenvuoroissa tuli esille epäilys, että iäkkäät ihmiset luovuttavat, eivätkä hakeudu lääkärin vastaanotolle tai mene verikokeisiin ajoissa. Eräs osallistuja sanoi kokevansa, että vanhukset on jätetty oman onnensa nojaan. Hyviäkin kokemuksia oli. Terveysaseman koettiin toimivan silloin, kun siellä oli oma lääkäri. Alueylilääkäri Kari-Pekka Vuori kertoo Toivakan terveysaseman lääkärin olevan virkavapaalla tammikuun loppuun saakka. – Tällä hetkellä Joutsasta käy lääkäri yhtenä päivänä viikossa ja palvelua on paikattu myös hyvinvointialueen etälääkäripalvelulla. Kohtalaisesti näin on pärjätty. Vuorella ei ollut vielä tietoa siitä, palaako virkavapaalla oleva lääkäri työhön Toivakan terveysasemalle. – Asia selviää marraskuun aikana. Jos lääkäri irtisanoutuu, virka laitetaan hakuun.
Keskustelutilaisuudessa suurena huolenaiheena koettiin oman terveysaseman säilyminen säästöpaineissa. Hyvinvointialueella on aloitettu palveluverkon selvitystyö, jossa käydään läpi myös terveysasemat. Toivakan kunnan hyvinvointisuunnittelija Satu Korhosella on hyvä käsitys siitä, mitkä asiat kuntalaisia puhuttavat. – Pohditaan muun muassa sitä, mitä tarkoittavat ihmislähtöiset palvelut ja mikä on inhimillinen matka lähipalveluihin. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sinikka Jäntti sanoi, että Toivakassa tarvitaan oma terveysasema ja sen myötä apteekki sekä vanhusten päivätoiminta. – Olen vähän masentunut hyvinvointialueen asioiden kanssa. Puhutaan todella suurista summista. Onko päätöksenteko aina sitä, että pieniltä otetaan pois, kun suuremmilla alueilla on isompi joukko huutamassa kovempaa, Jäntti pohdiskeli. Aluevaltuutettu Marika Visakorpi-Kemppainen (KD) sanoi, ettei voi taata sitä, että jokainen terveys- ja sosiaalipalveluita tarjoava yksikkö säilyy. Toisaalta Keski-Suomen hyvinvointialueella tahtotila on ollut säilyttää mahdollisimman paljon lähipalveluita. Visakorpi-Kemppainen nosti esiin myös liikkuvat palvelut osana lähipalveluiden järjestämistä. Lääkäritilanteen lisäksi useissa puheenvuoroissa nousi esiin sähköisten palveluiden lisääntyminen. – Kaikki viedään sinne nettiin ja se asettaa ikäihmiset eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassa. Jos ei osaa käyttää nettiä kunnolla, se altistaa myös hyväksikäytölle. Usein sanotaan myös, että jos ne lapset auttaisivat. Se ei ole mielestäni oikein. Heillä on omat perheet ja elämä. Hyväkuntoiset ikäihmiset haluavat hoitaa asiansa itse. Luottamushenkilöt olivat yhtä mieltä siitä, ettei näin saisi käydä. Palvelujen piiriin tulisi päästä, vaikka ei internetiä ja tietokonetta käytössä olisikaan. Keski-Suomen hyvinvointialueella on kehitetty voimakkaasti digitaalisia palveluita. Marika Visakorpi-Kemppainen totesi, että hyvinvointialueen linjauksissa on todettu digitaalisten palveluiden olevan täydentäviä palveluita. – Samalla on voimakkaasti todettu, etteivät lähipalvelut saa sen myötä kadota. Digitaaliset palvelut vapauttavat resurssia lähipalveluihin, kun digitaalisia palveluita käyttävät he, joille se sopii. Visakorpi-Kemppainen kannusti tutustumaan digitaalisiin palveluihin, jos siihen on mahdollisuus. – Oma K-S -palvelusta löytyy jo kymmeniä ammattilaisia. Näkisin, että digitaaliset palvelut tuovat lisää palveluita pieniin kuntiin. Keskiviikkoillassa puhuttiin myös palveluiden kehittämisestä. Vt. kunnanjohtaja Touko Aalto nosti esiin esimerkiksi apteekkien toimimisen terveyspalveluiden entistä tiiviimpänä kumppanina. – Apteekeissa työskentelee pitkälle koulutettua henkilökuntaa ja heidän kouluttamisensa esimerkiksi avuksi rokotuksiin ei paljoa vaadi. Aluevaltuutettu Ilkka Pernu (vas.) kertoi, että Keski-Suomen hyvinvointialueella ollaan kehittämässä niin sanottua omalääkärijärjestelmää. – Lääkärin ja hoitajien tiimi tuntisi näin asiakkaansa, eikä hoito pirstoudu. Illan aikana keskusteltiin myös siitä, miten hyvinvointialuetta koskeva tieto saavuttaa kuntalaiset, lääkäri- ja hoitajapulasta sekä hyvinvointialueen haasteellisesta taloustilanteesta.
Hanna-Mari Mäkelä on perhekeskuskoordinaattori Keski-Suomen hyvinvointialueen itäisellä alueella, joka kattaa Uuraisen, Laukaan, Konneveden ja Hankasalmen. Itäisellä alueella perhekeskuskoordinaattoreita on kaksi, Hanna-Marin vastuualueena on pääasiallisesti kotääikunta Uurainen ja Laukaa, mutta hän sukkuloi muuallakin ja tekee myös yhteistyötä muiden aluetyöntekijöiden kanssa. Kaikkiaan alueita on Keski-Suomessa neljä. – Alueellinen koordinaatiotyö perhekeskustyössä on alkanut syyskuun alussa. Perhekeskustyön vakiinnuttaminen hyvinvointialueen rakenteisiin on vielä käynnissä, mutta jo hyvässä vauhdissa. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa, mistä pidän, Hanna-Mari kertoo. Käytännössä on ehditty jo avaamaan esimerkiksi Nepsy-pysäkkejä eri puolilla maakuntaa. – Nepsy-pysäkki on hyvin matalan kynnyksen tai jopa kynnyksetöntä apua ja tukea, jos perheessä on neuropsykiatrisia haasteita. Nepsy-pysäkille voi tulla juttelemaan ja yhdessä miettimään, miten esimerkiksi arkea voisi muuttaa sujuvammaksi, Hanna-Mari kertoo. Pysäkillä saa ohjausta tilanteisiin, kun lapsiperheen jäsenellä on keskittymisvaikeuksia, tarkkaavaisuuden, toiminnanohjauksen tai aistisäätelyn haasteita. Nepsy-haasteet voivat ilmetä esimerkiksi lapsen suurina tunteina, normaalin arjen takkuisuutena tai hankaluuksina lähtö- tai muutostilanteissa. Ohjaus on kertaluontoista ja maksutonta. Ensimmäinen pysäkkipäivä Uuraisten perhekeskuksella on ensi maanantaina ja seuraavat 30.11. ja 12.12. Ajanvaraus tehdään etukäteen Hanna-Mari Mäkelältä puhelimella. Syksyn mittaan Hanna-Mari on myös järjestänyt leikkitreffejä Hirvaskankaalla. – Leikkitreffit on kokoontumispaikka lapsiperheille ja haluttiin viedä se alueelle, jossa on paljon lapsia. Käytännön järjestelyihin olen saanut pariksi Pia Jylhän tai Merja Kinnusen Uuraisten seurakunnasta. Työtä tehdään siis moniammatillisesti, yhdessä lapsiperheiden hyväksi. Laukaassa Hanna-Mari on ohjannut syksyn aikana myös esimerkiksi adhd-lasten vanhempien ryhmää.
Perhekeskuksia kehiteltiin jo pitkään ennen kuin sote-uudistuksesta tuli totta. Vuosina 2020-2023 oli käynnissä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma -hanke, eli LAPE, jossa Hanna-Mari Mäkelä on ollut alusta asti mukana. Tässä kuussa päättyy Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma, eli Tulsote, jossa kärkenä olivat kasvavat, digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut. Uuraisilla Perhekeskus on tällä hetkellä viihtyisä tila, joka toimii perhe- ja sosiaalityöntekijöiden tukikohtana ja jossa kokoontuu myös eri yhdistysten ryhmiä. Välttämättä Perhekeskus ei tarvitse seiniä, vaan se voi toimia myös esimerkiksi verkostomaisesti. – Itse ajattelisin, että ainakin Uuraisilla on koettu hyväksi ihan fyysinen tila, se jotenkin selkeyttää asioita ainakin tässä muutosvaiheessa. Toki täällä tilassa voisi olla toimintaa enemmänkin, esimerkiksi ylisukupolvinen toiminta olisi tervetullutta, ja asiassa voi ottaa minuun yhteyttä. Uuraisten ja monen muunkin maalaiskunnan vahvuus on, että täällä on aina luontevasti verkostoiduttu ja osataan järjestää esimerkiksi tapahtumia yhdessä, Hanna-Mari Mäkelä sanoo ja tietää mistä puhuu, sillä hän on MLL:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja toiminut myös Martoissa. Hanna-Mari Mäkelän menneisyyteen kuuluu myös urahyppy aivan toiselle alalle. Vastavalmistuneena sosionomina, perhetyön työvuosien jälkeen hän menikin töihin kauppaan vähäksi ajaksi, mutta pesti venähti 10 vuoden mittaiseksi ennen kuin hän palasi täydennysopintoihin ja siitä Uuraisten kuntaan koulukuraattoriksi. – Asiakaspalvelu, vuorovaikutuksen ja kohtaamisen merkitys sekä erilaiset näkökulmat ovat asioita, jotka kaupan maailmasta jäivät käteen ja joista on toivottavasti hyötyä myös tässä nykyisessä työssä, hän miettii.
Lapsella on oikeus hyvinvointiin
Ensi viikolla vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa teemalla: Lapsella on oikeus hyvinvointiin. Teema on tänä päivänä erittäin ajankohtainen. Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät: elinolot, terveydentila, omat kokemukset, perheen tilanne ja toimeentulo sekä yhteiskunnan tarjoama suojelu. Varhaislapsuuden kokemukset määrittävät erityisen voimakkaasti ihmisen hyvinvointia. Eri tavoin epäsuotuisat elinolot taas vaarantavat lapsen hyvinvoinnin. – Jotta lapsi voi hyvin, hän tarvitsee hyvinvoivia aikuisia tuekseen ja ympärilleen. Toivon, että omassa työssäni voin vahvistaa sekä lasten että aikuisten voimavaroja ja hyvinvointia, toteaa perhekeskuskoordinaattori Hanna-Mari Mäkelä. Uuraisilla Lapsen oikeuksien viikko näkyy kaikissa varhaiskasvatuksen toimipisteissä ja viikkoa juhlistetaan myös Perhekeskuksella. Kouluissa oppilaat ja aikuiset mm. pohtivat sitä, mikä tuo heille hyvinvointia. Viikon aikana on myös tarjolla lapsille kulttuuria. Uuraisten seurakunnasta Pia ja Merja vievät iloa päiväkoteihin ja kouluihin Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.
Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistyksen viime viikolla pidetyn syyskokouksen aluksi perehdyttiin Muuratjärvellä toisen maailmansodan loppuvaiheessa, syksyllä 1944, toimineeseen lento-osasto Jauriin. Muuratjärveä lentokenttänään käyttäneet vesitasot kuljettivat sekä kaukopartiomiehiä että ruokatäydennystä partioille rintamalinjojen taakse.
– Sodan loppuvaiheessa lento-osaston päätukikohta haluttiin kauemmas rintamalinjoista. Osaston päällikkö Erkki Jauri etsi sopivaa paikkaa Keski-Suomesta ja löysi sellaisen Muuratjärveltä, Esa Sironen kertoi.
– Osasto Jauri toimi Muuratjärvellä kaksi kuukautta, elokuusta lokakuuhun vuonna 1944. Kaukopartiomiehiä ei kuljetettu Muuratjärveltä asti, vaan heidät poimittiin kyytiin lähempää rintamalinjoja. Koneet kuitenkin säilytettiin ja huollettiin Muuratjärvellä.
Kokouksen aluksi katsottiin Esa Sirosen tekemä dokumenttielokuva ”Sissilentäjien matkassa”. Dokumentissa on paljon vuonna 1992 kuvattua haastattelumateriaalia, jossa Osasto Jaurin toiminnassa mukana olleet muistelevat itse sota-ajan tapahtumia.
– Haastattelumateriaalin on kerännyt Janne Vilkuna, aineisto oli käyttämättömänä hyllyssä 25 vuotta. Faktoja Osasto Jaurin toiminnasta on kerännyt myös Olavi Rantalainen. Silloin, kun lentotoimintaa Muuratjärveltä harjoitettiin, se oli hyvin salaista puuhaa, Muuramessakaan siitä ei yleisesti tiedetty, Sironen kertoo. Olavi Rantalaisen kirjoittama artikkeli Osasto Jaurista löytyy Vihtalahden kylän nettisivuilta kyläkirja-välilehdeltä.
Kun Osasto Jauri muutti Muuratjärvelle, Muuratjärven rannalla olleet huvilat otettiin armeijan haltuun. Yksi kuudesta haltuun otetusta huvilasta oli faktoja keränneen Olavi Rantalaisen isoisän, jyväskyläläisen autoliikkeen omistajan Väinö Nyströmin huvila.
– Muuratjärvellä olleet lentokoneet olivat Saksan väreissä ja Saksan tunnusten alla, Sironen kertoi.
Dokumentin mukaan kaukopartiomiesten kuljettamiseen ja huoltoon alettiin käyttää lentokuljetuksia siinä vaiheessa, kun matkat rintaman taakse pitenivät ja rintaman läpi meneminen vaikeutui. Kaukopartiomiesten ja muonatorpedojen lisäksi rintaman taakse pudotettiin propagandalehtisiä.
– Yleensä lennettiin yöllä pimeän aikaan ja mahdollisimman matalalla, lähes puiden latvojen tasalla, ettei konetta olisi huomattu. Matkaan meni useampi tunti, koneet olivat hitaita, dokumentissa muisteltiin.
Olavi Rantalaisen artikkelin mukaan Osasto Jaurilla oli Muuratjärvellä viisi vesitasoa, miehiä tukikohdassa oli noin 50 ja lottia kahdeksan.
Sirosen dokumentissa pääsivät ääneen myös laskuvarjohyppääjät. Ensimmäinen laskuvarjohyppykurssi järjestettiin Luonetjärvellä välirauhan aikana. Kurssilla oli 18 miestä, eikä heistä kukaan ollut ennen ollut lentokoneessa.
– Itse piti pakata varjo ilman ammattitaitoa. Kyllä pelotti, sukat pyöri jalassa kun kone nousi ilmaan, yksi kurssilaisista muisteli dokumentissa.
Kaikki Osasto Jaurin lennot eivät sujuneet aivan suunnitelmien mukaan. Koneet eivät olleet tarkoitettuja laskuvarjohyppyihin, ja sekin aiheutti ongelmia. Dokumentissa muun muassa muisteltiin, että yksi hyppääjä jäi luukkuun kiinni ja kone joutui pyörimään saman paikan yläpuolella rintamalinjojen takana jonkin aikaa. Viholliset huomasivat koneen ja ehtivät paikalle eli kun hyppääjä lopulta pääsi irti luukusta, hän hyppäsi suoraan vihollisten syliin. Sironen kertoi myös, että lennoilla suunnistettiin välillä kaukopartiomiesten sytyttämien merkkitulien mukaan, kerran merkkituliksi luultiin Komsomol-nuorten kesäleirin nuotioita. Olavi Rantalaisen artikkelin mukaan yksi Osasto Jaurin Muuratjärveltä operoineista koneista tuhoutui partiolennolla.
Syyskokouksessaan kotiseutuyhdistys hyväksyi ensi vuoden toimintasuunnitelman.
– Samalla kaavalla mennään, toimintaa on ensi vuodellekin aika paljon luvassa. Myös vanhalla myllyllä jatketaan kunnostustöitä, onneksi olemme saaneet siellä apua Korpilahden Leijonilta. Yhteistyötä on tarkoitus jatkaa edelleen, kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana jatkava Markku Lahti toteaa.
Toimintasuunnitelmassa on mainittu ensi vuodellekin muun muassa Jyväskylän Siriuksen kanssa yhdessä toteutettava kuutamoretkeily Oravivuorelle, myllykahviot, kotiseutumuseon pitäminen auki kesällä, kansallispukujen tuuletus vanhalla myllyllä, itsenäisyyspäivän kahvitus sekä vanhan mylly joulutulet.
Hallituksen erovuoroiset jäsenet valittiin uudelleen, kaksi varajäsentä vaihtui. Kotiseutuyhdistyksen hallituksessa ovat nyt Markku Lahti, Outi Penttinen, Tuula Liukko, Juha Hyvärinen, Satu Pakkalén, Matti Hyvärinen, Kyllikki Vesteri, Markku Aarnos ja Eija Kankainen. Uusina varajäseninä aloittivat Anna Ahonen ja Veli-Matti Paananen. Pitkäaikaiset toiminnantarkastajat Matti Nissi ja Jari Rantanen vaihtuivat Mikko Strangiin ja Jari Vanhalaan.
On lauantai-iltapäivä. Galleristi, käsityöläinen Ulla Huttunen juttelee juuri ennen Höyry-gallerian sulkemisaikaa japanilaisen taiteilijan kanssa, joka olisi kiinnostunut näyttelyn pitämisestä galleriassa. Ulla selvittää, että ensi vuosi on jo varattu kokonaan ja seuraavastakin vuodesta jo neljä kuukautta.
Ulla sulkee ovet, laittaa hälytykset päälle ja on aika suunnata kotiin Korpiahon vanhalle koululle. Sadattelemme autossa marraskuista pimeyttä. Juomateollisuuden mukaan vietämme vuoden harmainta päivää.
Arto Salmisen verstaassa palaa valot. Hän työstää tuoretta puuta, eikä työtä sovi keskeyttää. Vaarana on, että materiaali halkeaa. Puusilppua lentää, kun kourumainen taltta työstää tulevan puukulhon ulkopintaa. Arto irrottaa kappaleen ja siirtää sen toiseen koneeseen. On kulhon sisäpinnan vuoro.
Koululla on Ullan työhuone ja koti. Ulla esittelee suuria kuparilevyjä.
-Saan ostettua näitä taiteilija Kirsi Neuvoselta. Erilaisista kuparilevyistä on minulle suuri apu, kun niitä ei tarvitse työstää alusta saakka itse.
Yksi suurista kuparilevyistä on päätynyt samana päivänä Keski-Suomen kulttuuriymäristöpalkintona Luhangan kyläkauppiaalle Jarno Ankermanille.
-Olen valmistanut kyseisen palkinnon Keski-Suomen Liitolle jo kymmenen vuoden ajan. Palkinnon saajaan sopivasti kyseisessä kuparilevyssä oli kalanpyrstöjä, joten se sopi hyvin tähän tarkoitukseen työstettäväksi.
Työpöydällä on valmistumassa pienet taulut, joiden aiheena on perhonen.
-Olen sillä tavalla suunnitelmallinen, että edellisenä päivänä päätän, mitä tulen tekemään. Onko se koruja, tauluja vai meidän yhteisiä tuotteitamme. Jos teen taulua, valitsen ensin kehykset ja katson löytyykö oikeankokoista kuparia. Jos ei, leikkaan sopivan. Sitten pohdin, tuleeko tauluun ihmisen anatomiaa,hyönteisiä vai molempia. Tauluun tehdään tausta.
Itse taulun tekeminen on hauskin vaihe.
-Tykkään leikkiä, eikä minulla ole tekemiseen mitään sääntöjä. Työ on sekoitus leikkimistä ja äärimmäisen vaikean tekniikan hallitsemista, Englannissa emalointioppinsa saanut Ulla sanoo.
Emalityö vaatii useita polttoja, joten työn valmistumiseen menee useampia päiviä.
-Jos aivot ovat tyhjät, otan käteen kollegoiden emalointikirjoja ja selaan niitä. Niistä saa ideoita ja ajatuksia.
Ulla käyttää työssään erilaisia emalointitekniikoita.
-Tekniikoiden sekoittaminen on tavaramerkkini. Jokaisen käsityöläisen tulee löytää oma tyyli ja tapa tehdä. Kopiointi on lyhyt tie.
Työhuone on mitä ilmeisimmin käsityöläiselle rakas paikka.
-Tykkään istuskella täällä, vaikka kuten näkyy, suuren työpöydän jokaisella kulmalla on jokin keskeneräinen työ. Työhuone tarjoaa mahdollisuuden uppoutua omiin ajatuksiin ja rauhaan.
Arto on remontoinut omaa verstastaan ja liki kahden vuoden työ alkaa olla valmis.
-Me tykätään tehdä töitämme, Arto sanoo ja Ulla lisää, että elämässä on oikeastaan vain päiviä. Ei arkipäiviä tai vapaapäiviä. Vain päiviä, joita Höyry-kaupan ja gallerian aukioloajat rytmittävät.
-Tämä on meidän elämäntapamme.
Höyry-galleria ja kauppa täyttävät pian 13 vuotta.
-Jaamme töitä sen mukaan, kumpi ehtii ja pystyy. Kesäaikaan Höyry työllistää kumpaakin enemmän, kun piha-alueissa ja kukissa on hoitamista. Minä siellä enemmän olen, mutta tykkään olla kaupan tätinä ja järjestellä kauppaa, Ulla sanoo.
Käsityöläispariskunta tuntee toistensa työarjen ja suhtautuu siihen kunnioittavasti.
-Koskaan ei ole tarvinnut ajankäytöstä riidellä.
Ulla ja Arto ovat asuneet ja tehneet työtään Korpiahon vanhalla koululla jo yli 30 vuotta.
-Täällä saa olla rauhassa. Kesäaikaan voi istua pihassa ja katsella luontoa, Arto sanoo.
-Vaikka olen tällainen savokarjalainen höpöttäjä ja pidän asiakaspalvelusta, on mukava asua täällä syrjemmässä, Ulla sanoo.
-Höyry-galleria on kiinni tammikuun ja monet kysyvät, olemmeko lähdössä johonkin lämpimään. Emme ole. Viihdymme kotona. Parasta on se, ettei kello soi aamulla. Saa valmistaa ruokaa kaikessa rauhassa ja keskittyä omien töiden tekemiseen.
Eläminen käsityöläisenä pienessä Suomessa ei ole helppo taival.
-Olemme saaneet laskumme maksettua, ruokaa kaupasta ja tarvittavat työvälineet hankittua. Se riittää.
Kun tällä tavalla juttelee ulkopuoliselle ihmiselle asioistaan, tajuan, että olen oikeasti hemmetin onnellinen nainen.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
