Sesonkipuoti Selma avautuu jälleen huomenna torstaina jouluisissa tunnelmissa. Tulevat lauantait ovat puodilla vähän spesiaaleja, sillä silloin kesältä tutut 4H-yrittäjät Elli ja Kerttu pitävät vohvelikahvilaa. Joulukuun ensimmäisenä lauantaina lisäksi korutaiteilija Tapani Hietala pitää työnäytöstä ja viimeisenä lauantaina 16.12. on puodilla Uuraisten Eläkkeensaajien myyjäiset. Ensi vuoden alusta Selman tilassa alkaa todennäköisesti kevyt remontti ja tavoitteena on, että tilan käyttö monipuolistuu entisestään. Kunta remontoi Uuraspostille uudet tilat olemassaolevaa lastaussiltaa hyödyntäen. Tällä hetkellä Uurasposti toimii vuokratiloissa, jotka eivät ole optimaaliset koko ajan lisääntyvän pakettiliikenteen kannalta. Tilaan rakennetaan myös kaksi toimistotilaa ja pintoja uusitaan. Sesonkipuoti jatkaa entiseen tapaan kesällä ja joulun aikaan. Suuri osa tilasta jää nykyiseen tapaan avoimeksi ja mahdollistaa erilaisten pop up -tapahtumien järjestämisen. Sesonkipuoti Selmaa pyörittää Selma Ry, joka on tänä syksynä suunnitellut yhdistykselle uuden tuotemerkin yhteistyössä taiteilija Susanna Tanhun kanssa. Herkässä kranssissa istuu uteliaan näköinen lintunen, joka näkee ympärillään kauneutta. Uusi kuvio löytyy paitsi puodin mainoksista myös raparperilta ja mansikalta maistuvasta Teeleidin teestä ja Isoisän puulelujen valmistamista tulitikuista. Jokihaaralainen yrittäjä ja taiteilija Susanna Tanhun tuotemerkki on EikunKeikun ja hänen taulujaan ja korttejaan on löytynyt Selman valikoimista jo vuosia. Päivätyönään Tanhu on pyörittänyt jo 10 vuotta Jesper Junior -lastenvaateliikettä Jyväskylän Palokassa. Koulutukseltaan hän on amk artenomi. – Työ on erittäin luovaa, antoisaa ja värikästä. Nautin asiakaspalvelusta. Mutta nautin valtavasti myös luonnon rauhasta ja maalaamisesta. Koulutuksessani erikoistuin ohjaus- ja opetustyöhön, sekä erikoistekniikoihin. Työharjoitteluni suoritin Suomen Kansallisoopperan tarpeistossa. Olen opiskellut akvarellimaalausta lukuisten eri taiteilijoiden vaikutuspiirissä ja oppinut heiltä erittäin paljon, Susanna Tanhu kertoo. Hänen mielestään taide ei ole jotain erikoista ja erillistä, vaan osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. – Taiteen tekeminen on aina ollut osa minua. Maalaaminen ja luonto ovat minulle elinehtoja. Tulevaisuudessa haluaisin entistä enemmän maalata, sekä välittää taiteen rentouttavaa ja innostavaa vaikutusta myös muille. Ennen yrittäjyyttä olen ohjannut useita lasten- ja nuorten kuvataideleirejä eri kaupungeissa. Haluaisin lisätä taiteen osuutta omassa arjessani, sekä tuotteideni kautta myös muiden elämässä, hän kertoo. Ei ole yllätys, että Tanhu ammentaa ideat maalauksiin luonnosta. – Luonto on täynnä muuttuvia värejä. Kukkamaalausteni innoittajina ovat oikeat kukkalajit, mutta käyttämäni tekniikka tekee niihin ripauksen sattumanvaraisuutta. Luonto ei koskaan ole täydellinen ja toisaalta on. Kukat eivät luonnossa ole ”asennossa”, vaan joku nuokkuu, toinen on lakastunut, kolmannesta puuttuu pala ja niin edelleen. Epätäydellisyys on luonnollista, herkkää ja kiinnostavaa. Siksi mielelläni annan aina sattumalle mahdollisuuden vaikuttaa töihini. Taiteen tekeminen rentouttaa, energisoi, antaa luovuutta muihinkin töihin ja tuo uusia ystäviä. Susanna maalaa työnsä monen haastaviksi kokemilla vesiväreillä. – Akvarellivärit valitsin siksi että en ole kovin pikkutarkan työn tekijä, tykkään värien läpikuultavuudesta, sekä niiden osin sattumanvaraisestakin sekoittumisesta. Akvarelleilla on helppo maalata missä vain. Koti metsän siimeksessä on Susanna Tanhulle rakas. – Maalla asuminen on minulle todella tärkeää! Olen asunut suurissakin kaupungeissa ja osaan todella arvostaa sitä että luonto on joka puolella ympärillä. Kiireisenä yrittäjänä minun olisi vaikeaa ehtiä metsään ellei se alkaisi heti kotiovelta! Nautin paljon luonnonvesissä uimisesta, hän kertoo.
Toivakan koulukeskuksen opetuskeittiössä hyöri neljätoista suolaisista kahvileivistä kiinnostunutta leipojaa. Toivakan Marttojen järjestämällä kurssilla opettajina olivat kondiittoriopettajat Marja-Leena Pitkäjärvi ja Jyväschocosta tunnettu Jarko Äijänen. Monien leipojien tuloksena valmistui jokaiseen makuun sopivia suolaisia kahvileipiä. – Yksi vähän ehkä tuntemattomampi herkku on nimeltään jyvänen. Se valmistetaan ruisjauhopohjaisena ja täytteeksi tulee lämminsavustettua kirjolohta. Lisäksi siihen tulee hienonnettua pekonia ja mausteita. kertoi Äijänen. Jyvänen on keskisuomalainen herkku ja samalla se on vastine itäisessäkin Keski-Suomessa tunnetulle kalakukolle. Ruisjauhopohjainen taikina kaulitaan ohueksi ja siitä painellaan muotilla pyöreitä levyjä. Levyt täytetään täytteellä ja muotoillaan jyvänmuotoisiksi. Siitä nimi jyvänen. – Jyväsessä kirjolohi kypsyy savusilavan kanssa ruispohjaisen taikinakuoren sisällä. Lisukkeina Jyväsessä käytetään mm. hovijuustoa ja tuoreita yrttejä. Jyvänen on esitelty Jussi Jäppisen Maakunnan maut -kirjassa.
Kasvistäytteinen croisantti oli yksi illan leivonnaisista. Se syntyy näppärästi puolivalmisteesta. Nyt se valmistettiin Vaasan Kotiuunin minicroissanteista halkaisemalla se puoliksi ja täyttämällä oman maun mukaisilla täytteillä. Puolivalmisteesta voi valmistaa leivonnaisia omien mieltymystensä mukaan, kertoi Pitkäjärvi. Varsin herkullinen kattaus syntyi, kun illan päätteeksi kukin ryhmä toi esille leivonnaisensa. Lopuksi leipurit kertoivat leivonnaisissaan, käytetyistä aineista ja siitä, miten leipominen onnistui.
Uuraisilla joulunaika alkaa Kiepin messuilla, niin tänäkin vuonna. Messujen järjestämisessä ovat vahvasti mukana kyläyhdistyksen väen lisäksi myös Kyynämöisten koululaiset ja koulun henkilökunta. Viime lauantain messupäivä oli ihan virallinen koulupäivä, toki erityisen hauska sellainen. Myynnissä oli tuttuun tapaan paljon käsitöitä ja löhituotteita, sekä juuri ilmestynyt Kotikylä-kylälehti. Yksi koulun entinen oppilas teki paluun Kieppiin myyntipöydän taakse. Kotaperältä kotoisin oleva Saara Viljanen os. Koskinen myi neulomiaan villasukkia, sekä aivan uunituoretta Villasukkabuffet – toinen kattaus -kirjaa, jossa mukana on myös hänen omia villasukkamallejaan. – Edellisen kerran oli kutosluokkalaisena myymässä voiveitsiä, Saara kert Neulominen on Saaralle rakas harrastus ja melkein työkin. Hän suunnittelee ja myy neulemalleja Hand Finnished -yrityksen kautta ja sen myötä päätyi suunnittelijaksi myös neulekirjaan. – Opin viisivuotiaana neulomaan, kun Aune-mummo opetti ja aikuisena innostus on vain lisääntynyt. Neulominen rentouttaa ja suunnittelu tuo lisä-twistiä tekemiseen. Nykyään minulla on yksivuotias pikkuapulainen, joka hiukan hidastaa neulomistahtia, mutta tartun puikkoihin aina kun mahdollista, Saara Viljanen kertoo. Koulutukseltaan hän on vaatetusartesaani ja päivätyössä vaateliikkeessä. – Villasukkabuffet-kirjat on tehty neulojalta neulojalle. Kirjan kirjoneulesukkiin on isot ja selkeät kaaviot, joita on helppo seurata, ei ole ollenkaan vaikeaa, kannustaa Saara Viljanen.
Piesalan Niinan mielestä ainoa oikea joulusinappi on Avontuvan tarhojen kermasinappi. Taustalla tarhuri Antti Heinonen hieroo kauppoja Eero Rossin kanssa. Myös punanuttuinen sesonkityöntekijä aloitteli tämän vuoden urakkaansa. Reijo Länkinen (oik.) ja kilteiksi todetut lapset haastattelivat.
Avantouinti, kylmävesiuinti tai ympärivuotinen uinti on nostanut huimasti suosiotaan viime vuosina. Liki parikymmentä vuotta sitten avantouimareita sanottiin olevan Suomessa reilusti yli 100 000. Kylmäaltistuksen terveysvaikutuksia on tutkittu laajasti. Kaksi suomalaista avantouintia harrastavaa psykoterapeuttia tutkivat parhaillaan kylmäaltistuksen vaikutusta mielenterveyteen. Kylmävesiuinti kannattaa aloittaa harkiten ja suunnitelmallisesti. Toivakkalainen Minna-Mari Kivimäki aloitti kylmäuinnin keväällä, kun järvessä oli vielä jäätä. – Omassa elämässäni oli tuolloin raskaampi vaihe ja mietin, olisiko kylmäuinnista apua. Luin paljon terveysvaikutuksista ja monet puhuivat siitä. Aluksi tein kylmään veteen nopeita pyrähdyksiä, Kivimäki kertoo. Korpilahtelainen Miia Soranto kertoo tehneensä avantouinnin aloittamisessa monta virhettä. – Aloitin avantouinnon kylmiltään keskellä talvea ilman asteittaista kehon sopeuttamista kylmään. Toki aloitin harrastuksen niin, että aluksi vain kastauduin, sitten pidensin vedessäoloaikaa vähitellen. Mitään varusteita minulla ei ollut, tossut hankin myöhemmin. Lähtökohtani aloittamiseen olivat kuitenkin aika kuormittuneet univajeen vuoksi, joten jos nyt aloittaisin uudelleen, huomioisin muutaman asian. Soranto neuvoo aloittamaan kylmään totuttelun asteittain. – Esimerkiksi kylmät suihkut ovat osa omaa arkea ympäri vuoden, näin pidän yllä kehon toleranssia kylmälle. Kylmä suihku aamuisin piristää, se vapauttaa kehon mielihyvähormoni dopamiinia, olo on energisempi, mieliala parempi, se vahvistaa immuniteettia ja kaunistaa ihoa. Kylmät suihkutkin on hyvä aloittaa asteittain, esimerkiksi 15 sekuntia kylmää lämpöisen suihkun päätteeksi. Tätä aikaa voi pidentää pikkuhiljaa.
Maisema on miljoonan harmaan, valkoisen ja sinisen sävyn täyttämä. Keltaisia lehtiä veden pinnalla. Lumi eristää äänet. On hiljaista. Vesi on kylmää. Mietin jokaista askelta, hengen vetoa. Keskityn tähän hetkeen. Retkeen itseeni. Kylmyys ympärilläni määrittelee rajani. Mistä alan ja mihin lopun. Pesee iholta jäljet, joita en olisi siihen halunnut piirrettävän. Kun nousen tuosta kauniista kylvystä, olen enemmän kuin sinne mennessäni.
Satu Pakkalén, korpilahtelainen, joka ui läpi vuoden.
Minna-Mari Kivimäki jatkoi keväisten pyrähdysten jälkeisen kesän uinteja syksyyn. – Kun ensimmäisen kerran oli riitettä, ei se vesi tuntunut sen kylmemmältä kuin aikaisemminkaan. Koukutuin kylmäuintiin niin paljon, että kävin usein kaksi kertaa päivässä uimassa. Yhtenä päivänä tuli kolmaskin kerta. Se oli melkein pakkomielteistä. Jos joskus oli päivä, etten päässyt uimaan lainkaan, tuli huono omatunto asiasta. Siitä on harrastus rauhoittunut. Kivimäki sanoo, että hän pystyy retkeilyharrastuksen myötä sietämään talvista kylmyyttä. – Harrastan retkeilyä talvellakin ja opiskelen parhaillaan luonto-ohjaajaksi. Kylmässä toimiminen on ollut tuttua siis jo ennestään. Miia Soranto puolestaan kertoo inhoavansa kylmää ja kosteaa säätä. – En ui Suomessa edes kesällä, mutta nautin kylmävesiuinnista. Se on aivan erilainen tuntemus, jota ei saa mistään muualta. Soranto kertoo, että kylmäaltistus on parantanut muun muassa verenkiertoa. – Olen todella vilukissa, mutta avannosta noustessa palelu loppuu kuin seinään. Olen myös monesti sanonut, että avannosta ei voi koskaan tulla huonolla tuulella pois, se pelastaa huononkin päivän. Lisäksi kylmäaltistus on lisännyt kykyäni sietää epämukavuutta ja epämukavia tunteita kuten ahdistusta. Kivimäki kertoo vedessä vietetyn ajan vaihtelevan päivän ja fiiliksen mukaan. – Kylmäaltistuksen hyödyn sanotaan tulevan jo noin 30 sekunnista minuuttiin pituisena aikana. Uin joka säässä, useitakin minuutteja. En ole mitannut aikoja, koska en halua avantouinnin olevan suorittamista. Minulle kylmäuinti on hiljentymisen, rauhoittumisen ja rukouksen hetki. Miia Soranto opastaa menemään lämpimillä lihaksilla avantoon. – Mene aina lämpöisillä lihaksilla avantoon, mutta ei heti kovan treenin jälkeen. On totta, että jos elimistössä on lihaskipua/arkuutta ja tulehdusta, kylmä usein helpottaa. Moni reumaa sairastava on saanut apua kipuihinsa avannosta, mutta on tutkimusnäyttöä siitä, että liika kylmä heti harjoittelun jälkeen voisi jopa haitata lihaskasvua, sekä kestävyysharjoittelusta palautumista. Jos taas vaikka varpaat ja sormet ovat valmiiksi kylmät, voi tuntua siltä, etteivät ne sula uinnin jälkeen koko päivänä. Yleensä teen itse kevyen lenkin, kotiaskareita tai muuta ennen avantoon menoa, jotta keho on lämmin. Kokemuskin on näin miellyttävämpi. Kivimäki kävelee avantouintipaikalle kotoaan noin kilometrin verran. – Uinnin jälkeinen kävely laittaa veren heti kiertämään. Joskus menen autollakin, toisinaan potkukelkalla tai villasukilla. Kivimäki sanoo, että lempisää kylmäuinnissa on auringon paiste ja pakkanen. – Parikymmentä astetta pakkasta ja auringonpaiste. Mitä enemmän on pakkasta, sitä lämpimämmältä vesi tuntuu. Toisaalta tämän harrastuksen myötä on oppinut löytämään joka kelistä nautinnon aiheita. Ja kyllä siinä myrskysäässä uimisessa on sitä jotain!
Huomioi kehon sen hetkinen stressitila ja kokonaiskuormitus. Kylmäaltistus on aina stressitila elimistölle, niin kuin liikuntakin. Sen tarkoitus on aiheuttaa meille niin sanottua eustressiä. Se on myönteistä stressiä, joka vahvistaa meitä. Myös myönteinen stressi vaatii palautumista, sillä sekin kuormittaa elimistöä. Ja jos olet jo valmiiksi stressaantunut ja kuormittunut tai kärsit univajeesta, kylmäaltistus voi kuormittaa liikaa ja vaikeuttaa palautumista entisestään. Jos sinulla on taipumusta ahdistukseen (moni varsinkin uniongelmainen kärsii tästä) äkillinen kylmäshokki voi laukaista vaikka paniikkikohtauksen. Avantoon ei kannata mennä myöskään flunssaisena tai muuten sairaana. Aloita harrastus jo syksyllä vesien viiletessä tai talvella kylmillä suihkuilla. Siirry kylmään veteen aina rauhallisesti hengitellen. Avantouinnin aloittamisessa on minusta tärkeä opetella tietoisesti samaan aikaan rentouttamaan kehoa, sinne ei mennä henkeä pidätellen ja tulla kiljuen pois. Kun laskeudut veteen, puhalla hitaasti nenän tai suun kautta ulos, esimerkiksi suuta supistaen. Laske hartiat alas korvista ja rentouta kehoa siinä määrin kuin se on mahdollista. Suihkulla aloittamisessa on se hyvä puoli, että olet itse koko ajan kontrollissa, voti säädellä lämpötilaa ja poistua milloin tahansa, mutta valitset olla poistumatta. Opetat elimistöäsi ja hermostoasi aluksi sietämään kylmää ja vähän ajan kuluttua ehkä jopa nauttimaan kokemuksesta.
Jouko Asikainen on pienen Nyrölän kylän suuri mies, joka on Asikkalan talosta – kotoisammin Asikasta – monta kertaa lähtenyt yhteisiä asioita ajamaan ja aina palannut Marjatan ja perheen luokse. Perinteisten arvojen kannattaja ei ole jämähtänyt menneeseen, vaan elää yhä ajan hermolla. Nyt Asikan katolla energiaa keräävät aurinkopaneelit, joskus aikoinaan pihassa oli tuulimyllykin. Ja on se Nyrölän puolustaminenkin ollut joskus melkoista tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Nyt 80 vuotta täyttävä Jouko Asikainen on syntymärohkea, seitsemästä lapsesta nuorimmainen, joka 18.6.1962 vielä alaikäisenä osti tilan vanhemmiltaan. Uskottuna miehenä toimi serkku Martti Veijonen naapurikylästä Höytiältä. Samasta kylästä löytyi myös paria vuotta myöhemmin emäntä Asikkaan, Välimäen tyttö, Marjatta Piesanen. tytär Sirpa syntyi vuonna 1966 ja pojat Markku ja Risto hieman myöhemmin.
– Kaksi miljoonaa oli velkaa ja aika alkeellinen talo, ei tullut edes vettä sisälle tai navettaan, vaan se haettiin lähteestä. Hevoselle ei tarvinnut edes suitsia laittaa, kun se osasi kävellä lähteelle veden hakuun. Minun armeija-aikana sitten vedettiin vesijohdot, Jouko muistelee. Sisarosuuslainan saamisen kanssakin oli aluksi ongelmia, mutta lopulta se irtosi. – Kyllä poika konkurssin teet, sanoi Suonieminenkin, mutta enpäs tehnyt, Jouko virnistää. – Olihan se alussa tiukkaa, joskus piti pyytää maitotilistä ennakkoa, että pärjättiin, lisää vaimo Marjatta. Ahkeruus ja rohkeus kannatti. Metsätöistä irtosi sen verran rahaa, että Jouko sai ostettua ensimmäisen kaivurinsa vuonna 1967. Sukkelalle kaivinkoneyrittäjälle riitti hommia vuosikymmeniksi ja velat saatiin maksettua ja kotitila kunnostettua. Marjatalle koti on aina ollut tärkein ja sen eteen hän on tehnyt töitä, tuloksen huomaa yhä edelleen esimerkiksi hyvin hoidetusta pihasta. Hän myöntää, että avioliitossa vastakohdat ovat täydentäneet toisiaan. – Jouko ei ole kova huolehtimaan, mutta kyllä minä huomaan, jos hänellä on stressiä. Hän on silloin vähän hiljaisempi ja omissa oloissaan kunnes on saanut asiat omassa päässään järjestykseen, Marjatta Asikainen kertoo.
1980-luvulla Jouko Asikaisella alkoi olla aikaa myös yhteiskunnallisten asioiden hoitoon. Sosiaalilautakunnan varajäsenyydestä alkoi pitkä ura. Vuonna 1992 hän tuli valituksi Jyväskylän maalaiskunnan kunnanvaltuustoon. Jo alusta asti oli selvää, että kotikylä Nyrölä ja muutkin maalaiskunnan sivukylät olivat niitä, joiden etuja Asikainen halusi olla ajamassa. Lähes 30 vuoden kunnanvaltuustoura poiki lukuisia muita luottamustoimia, valtuuston varapuheenjohtajuuden ja jäsenyyksiä ja puheenjohtajuuksia teknisessä ja sosiaalilautakunnassa, yhteistyötoimikunnassa, tiejaostossa ja kaksi kautta maakuntaliitossa. Tärkeäksi vaikuttamisen paikaksi Jouko Asikainen kokee myös jäsenyyden Jyväskylän seudun jätevesipuhdistamon hallituksessa. – Kävimme usein ulkomaillakin tutustumassa paikallisiin järjestelmiin, se oli hyvin avartavaa. Esimerkiksi sellainen on jäänyt mieleen, kuinka Mannheimissa Saksassa valmistettiin jätemassasta sementtiä, hän kertoo.
Jyväskylän maalaiskunta oli reikäleivän mallinen usean taajaman kunta Jyväskylän kaupungin ympärillä. – Kaihomielellä muistan Jyväskylän maalaiskuntaa. 90-luvulla alkoi kaupungin puolelta tulla ehdotuksia kuntaliitoksesta, silloin olin vahvasti vastaan liitosta, Jouko Asikainen kertoo. Aika kuitenkin muuttui ja kehitys kulki siihen suuntaan, että yhdistyminen alkoi olla ainoa vaihtoehto. Vuonna 2009 Jyväskylään liitettiin lähes kriisikunta Korpilahti ja taloudellisesti hyvinvoiva Jyväskylän maalaiskunta. Nyrölästä tuli osa kaupunkia, mutta Jouko Asikaisesta ei tullut kaupunkilaista, vaikka hän vaikuttikin kaupunginvaltuustossa, tulevaisuuslautakunnassa, tiejaostossa, rakennelautakunnassa ja joukkoliikennejaostossa, sekä toimi kiinteistöyhtiö Education Facilities Oy:n hallituksen puheenjohtajana. – Ei se yhdistyminen ihan hienosti mennyt. Entisiä maalaiskunnan työntekijöitä kohdeltiin vähän huonosti ja kyllä me kunnan laitaosat, kuten Nyrölä, saimme aika nopeasti kokea, että Jyväskylän keskusta edellä tässä mennään.
Keskustapuolue on ollut maanviljelijälle luonteva valinta ja monesti Jouko Asikainen on ollut puolueelle ääniharava. Juuri nyt välit eivät omaan puolueeseen ole kovin lämpimät, sillä keskustan poliitikot tekivät alkuvuodesta kunnallisjärjestön johtokunnassa päätöksen Asikaisen erottamisesta Sotainvalidien sairaskotisäätiön hallituksesta. Kaupunginhallitus ei päätöstä hyväksynyt, joten hän jatkaa hallituksessa todennäköisesti niin kauan kuin viimeinenkin sotainvalidi on kunnialla hoidettu loppuun saakka eikä sairaskotisäätiötä enää tarvita. Mutta sellaisen kuprun keskustalaisten peliliike Asikaisen ja puolueen väleihin sai, ettei keskustapuolueen aktiiveille kutsuja 80-vuotisjuhliin lähtenyt. – Tuntui aika kiittämättömältä toiminnalta. Olen kuitenkin jo kaksi kautta hallituksessa toiminut ja tunnen säätiön toiminnan hyvin. Sotainvalideja ei ole enää montaa jäljellä, joten Kypärämäen Sotainvalidien Sairaskodin hoito- ja kuntoutustoiminta on päättynyt ja viimeiset asiakkaat siirtyneet kotikuntiensa palvelujen piiriin. Mielelläni jatkan asioiden hoitoa säätiön loppuun saakka, Asikainen sanoo.
Oman kylän asioihin Jouko on ollut vaikuttamassa luontevasti myös kyläyhdistyksen puheenjohtajana yli 20 vuotta, tästä virasta hän luopui muutama vuosi sitten. Vuonna 2009 Nyrölä valittiin Keski-Suomen Vuoden kyläksi ja valtakunnan kisassa kylä sijoittui toiseksi. Kylästä on kirjoitettu myös kaksi paksua kirjaa ja Asikainen on vaikuttanut kirjatoimikunnissa. Kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin ja alettiin perustaa leader-ryhmiä, oli Asikainen luomassa JyväsRiihi-ryhmää. Muutama taisto on päättynyt karvaaseen tappioon kuten Nyrölän koulun kohtalo, mutta myrskyn jälkeen yleensä paistaa aurinko. Kun paras vaihtoehto, eli kyläkoulun säilyttäminen ei onnistunut, niin toiseksi paras kuitenkin. Koululla on nyt vastuulliset ja yhteisössä aktiivisesti toimivat omistajat, jotka kunnostavat koulua ja järjestävät siellä paljon toimintaa. 80-vuotisjuhliakin juhlitaan Nyrölätalolla 26.11. Myös Nyrölän luontopolku vetää vuodesta toiseen suuria määriä retkeilijöitä.
Kaikista ansioistaan Jouko Asikainen palkittiin viime vuonna kotiseutuneuvoksen arvonimellä. – Hienolta tuntui saada arvonimi näin syrjäkylän vaikuttajana, hän myöntää. 80 on jo sellainen lukema, että pitkän iän salaisuuttakin voi kysyä. – En ole polttanut tupakkia, enkä juonut viinaa. Ulkona olen ollut aika paljon ja kotona on aina ollut lämmin ruoka kaksi kertaa päivässä pöytään katettuna, Jouko sanoo ja katsoo Marjattaa kiitollisena. Myöskään peruutuspeiliin hän ei ole paljoa katsellut vaan enempi aina eteenpäin. Tulevaisuudelle on vain yksi toive. – Kun saisi elää terveenä. Arvonimien lisäksi matkan varrelta on löytynyt monta ystävää. Myös monta sellaista, joiden aatemaailma saattaa omasta poiketa huomattavastikin. Haastatteluhetken lopuksi Jouko Asikainen istahtaa pianon ääreen ja soittaa itselleen tärkeän kappaleen – Ystävän laulun. Se lauletaan myös juhlassa.
Alkio-opiston maahanmuuttajakoulutuksessa on opiskellut syksyn ajan kymmenen eri maista tullutta, eri-ikäistä maahanmuuttajaa, kevätlukukaudeksi joukkoon tulee vielä kaksi opiskelijaa lisää. Maahanmuuttajakoulutuksessa opiskellaan suomen kieltä, Suomen historiaa ja kulttuuria, suomalaista arkea ja yhteiskuntaa sekä työelämätietoa, lukuvuoden mittaiseen koulutukseen kuuluu myös kaksi kahden viikon työssäoppimisjaksoa. Lisäksi oppilaat voivat liittää omaan lukujärjestykseensä muita Alkio-opiston tarjoamia oppiaineita.
– Maahanmuuttajakoulutuksessa mukana olevilla on kaikilla erilainen koulutustausta ja erilaiset kiinnostuksen kohteet, täällä heidän on mahdollista osallistua itseään kiinnostavaan koulutukseen. Osalla on lukujärjestyksessään yhteisten tuntien lisäksi matematiikkaa, osalla kauppatieteiden opintoja, osalla englantia, osalla sosiaali- ja terveysalan opintoja, maahanmuuttajakoulutuksen linjanjohtaja Tiia Savela kertoo.
– Pääasia opetuksessa on suomen kielen oppiminen. Ihan alkeista tämä koulutus ei lähde, vaan pääsyvaatimuksena on tietty suomen kielen lähtötaso. Suomea opiskellaan myös silloin, kun lukujärjestyksessä on vaikkapa Suomen historiaa; me puhumme kaikilla tunneilla suomea. Opiskelijat ovat tulleet tänne oppiakseen mahdollisimman hyvin suomea, niin että he voivat tämän koulutuksen jälkeen hakeutua opiskelemaan tai työskentelemään Suomessa.
Alkio-opisto tarjoaa kahta maahanmuuttajakoulutusta, Akateemisesti Suomessa -kotoutumiskoulutusta sekä Suomiloikka-kielikoulutusta.
– Käytännössä näitä opiskellaan yhdessä ryhmässä. Meillä on hyvin kansainvälinen ryhmä, opiskelijoita on Thaimaasta, Iranista, Meksikosta, Ukrainasta, Venäjältä, Intiasta, Sri Lankasta ja Afganistanista. Osa on ollut Suomessa lyhyemmän aikaa, osa jo vuosia. Jotkut ovat varmasti tulleet Suomeen turvapaikanhakijana, jotkut taas ovat naimisissa suomalaisen kanssa. Opiskelijoilla on jokaisella oma tarinansa, mutta sillä ei ole merkitystä koulutuksen kannalta. Minä en kysy keneltäkään, miksi hän on Suomessa, Tiia Savela kertoo.
– Meillä on hyvä ryhmähenki. Meillä on paljon yhteisiä tunteja, teemme paljon pari- ja ryhmätöitä ja kaikki ovat tekemisissä toistensa kanssa. Oppituntien lisäksi meillä on muutakin yhteistä tekemistä, olemme muun muassa käyneet retkellä Jyväskylässä tutustumassa museoihin, syksyllä meillä oli yhteinen sieniretki. Vapaamuotoinen yhdessä tekeminen kasvattaa myös ryhmähenkeä, ja samalla opitaan suomea, Savela sanoo ja kertoo, että opiskelijoilla ei ole muuta yhteistä kieltä kuin suomi.
– Toiset osaavat erittäin hyvin englantia, mutta toiset eivät, joten suomi on koko ryhmän yhteinen kieli.
Maahanmuuttajakoulutuksen opiskelijat ovat kaikki aikuisia, ikähaarukka on parikymppisistä lähes viisikymppisiin. Joku asuu Alkio-opiston asuntolassa, joku Korpilahdella, osa kulkee Jyväskylästä, osa Jämsästä tai Muuramesta.
– Opiskelijat ovat hyvin erilaisia, meillä on tosi mukava ryhmä. Keskustelemme paljon muun muassa eri kulttuureista, se on mielenkiintoista ja siinä oppii itsekin, Tiia Savela toteaa ja kertoo, että oppitunneilla muun muassa katsotaan uutisia selkosuomeksi.
– Tutustumme myös suomalaiseen kirjallisuuteen. Oppilaat lukevat selkosuomeksi kirjoitettua kirjaa, ja minä olen nyt lukenut heille Mauri Kunnaksen Seitsemää koiraveljestä.
Iranilainen lääkäri Parivash kehuu Alkio-opiston maahanmuuttajakoulutusta hyvin järjestetyksi.
– Omaan lukujärjestykseeni olen saanut minua kiinnostavia aineita, kuten matematiikkaa ja kemiaa. Ekstrakurssilla suomalaisten terveydestä ja sairauksista olen oppinut etenkin oman alani sanastoa. Maahanmuuttajakoulutus opettaa myös ymmärtämään suomalaista kulttuuria ja tutustuttaa muun muassa suomalaisiin juhlaperinteisiin, Parivash kertoo.
– Olen löytänyt ystäviä ja täällä on rauhallinen ympäristö opiskella. Ensi syksynä haluaisin jatkaa suomen kielen opintoja ja samaan aikaan opiskella täällä lääketieteen opintoja. Jossain vaiheessa haluaisin jatkaa opiskeluja Suomessa yliopistossa, mutta ensin minun on opittava suomen kieli.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
