Viime lauantai oli Uuraisilla toimintaa täynnä. Uusi kauneushoitola vietti avajaisia, seurakuntakodilla askarreltiin joulua Nuorisoseuran sponsoroimana, koulukeskuksella pikkujouludiskoiltiin MLL:n tahtiin ja Sesonkipuoti Selmassa jokihaaralainen koruntekijä Tapani Hietala näytti kuinka hopealusikka muuttui sormukseksi. – Korunvalmistus on minulle kakkosharrastus, beaglet on ykkönen. Aterimet ovat materiaalina siitä mukavia, että niiden ulkonäkö antaa jo viitettä, millaiseksi koru muotoutuu, Hietala kertoi. Lisäksi hän maalaa myös tauluja.
Ronja Lehtovirta oli ottanut äidin ja isän, Riikan ja Jarkon mukaan askartelemaan seurakuntakodille. Sen sijaan seuraavaksi vuorossa olleeseen pikkujouludiscoon ei isällä ollut asiaa, sillä hänen muuvinsa olisivat olleet liian noloja.
Ensi lauantaina luvassa Uuraisilla on ainakin seurakunnan joulumyyjäiset ja nuorten 4H-yrittäjien vohvelikahvila Selmassa.
KauneusSalonki Maria tulla tupsahti Uuraisten keskustaan lähes yllättäen. Avajaisia naisellisen vaaleanpunaisessa kauneushoitolassa osoitteessa Virastotie 1 vietettiin viime lauantaina. Jos osoite ei kerro, mistä huoneistosta on kyse, niin aikaisempia yrityksiä Salen viereisen kerrostalon alakerrassa ovat olleet esimerkiksi HuoltoS, LähiTapiola, Uuraisten Apteekki ja legendaarinen Säästö-Riihi. Nyt seinät on maalattu naisellisen vaaleanpunaisiksi ja sisustus ylellisen kodikas. Turkulaissyntyinen yrittäjä Maria Tarponen on nopea liikkeissään. Jos hän huomaa, että jossain homma ei lähde toimimaan, niin hän ei jää asiaa voivottelemaan, vaan suuntaa katseen eteenpäin. – Toimin kolme vuotta Suonenjoella, mutta ei ihan täysin viihtynyt, eikä sopivaa taloakaan löytynyt. Aloin kartoittamaan eri paikkakuntia ja jo viime kesänä noteerasin, että Uuraisilla on kosmetologi lopettamassa. Lähdin kuitenkin Jyväskylän Laajavuoren kylpylään kosmetologiksi, mutta yllättäen siellä ei riittänytkään asiakkaita ja totesin paikan taloudellisesti kannattamattomaksi. Sitten muistin Uuraisen ja täällä nyt ollaan, Maria Tarponen kertoo.
Maria Tarponen työskentelee hoitolassa ajanvarausten mukaan, myös lauantaisin tarvittaessa. KauneusSalonki Marian palveluvalikoima on huikean laaja. Jos mietinnässä on läheiselle hyvinvointi- tai hemmottelulahja jouluksi, niin nyt on lahjakorteissa valikoimaa Uuraisillakin. – Erilaiset kasvohoidot, meikit, ripset, kulmat, kestotaivutukset, manikyyrit, kynsihoidot ja lakkaukset, monipuoliset jalkahoidot, sekä erilaiset sokeroinnit. Monipuolisuus on minulle tärkeää, pyrin siihen, että pystyn vastaamaan asiakkaan tarpeisiin ja ellei, niin sitten ohjaan hänet jollekin toiselle tekijälle, verkostoituminen on tällä alalla tärkeää, Maria kertoo. Lisäksi Maria Tarponen on koulutettu hieroja ja opiskelee diplomivaiheessa vyöhyketerapiaa. Hemmottelevampia hierontoja ovat aroma- ja kuumakivihieronta. – Tykkään kouluttautua ja kehittää itseäni koko ajan. Viimeksi opiskelin kuppauksen ja vähän on puhetta, että voisin alkaa kiertäväksi kuppariksi erilaisiin hyvinvointitapahtumiin yhteistyössä uuraislaisen Johanna Teräväisen kanssa. Kauneudenhoitoala on hyvin sosiaalinen ala. – Pitää osata keskustella, mutta myös olla hiljaa. Olen kova innostumaan asioista, eikä töihin ole koskaan tyhmä tulla, Maria Tarponen sanoo ja toivottaa kaikki uuraislaiset tervetulleeksi tutustumaan.
Marraskuussa Ilse Weijon puhelin soi ja viestejä sateli. Korpilahtelaiset eivät saaneet varattua influenssa- ja koronarokotusaikoja omaan terveyskeskukseen, vaan rokotusajat olivat jo menneet. Heidän käskettiin mennä sairaala Novan avoimiin rokotuspäiviin. Vaihtoehto tuntui monista vaikealta. Rokotuksia haluavat riskiryhmäläiset olivat närkästyneitä ja pettyneitä ja asiaa puitiin Facebookin Korpilahti-ryhmässä. Kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuuston varajäsen Weijo (kesk.) aloitti asian selvittelyn ottamalla yhteyttä muun muassa alueylilääkäri Ilkka Käsmään. Weijo kertoo ihmisten ottavan yhteyttä monenlaisista asioista ja sanoo, ettei kaikesta edes tietäisi ilman näitä yhteydenottoja.
Ilse Weijo valittiin Jyväskylän kaupunginvaltuustoon kuntavaaleissa vuonna 2021. Hän sai 222 ääntä. Seuraavan vuoden aluevaaleissa hän sai 405 ääntä ja jäi muutaman äänen päähän aluevaltuustopaikasta. Suurimman tähänastisen äänipotin Weijo on kuitenkin kerännyt edustakuntavaaleissa vuonna 1991. Tuolloin ensimmäistä kertaa ehdolla ollut, 20-vuotias politiikan tulokas sai 2081 ääntä. Jossain muussa vaalipiirissä hän olisi päässyt kyseisellä äänimäärällä eduskuntaan.
Ilse Weijon synnyinperheessä on pitkät perinteet politiikasta ja yhteiskunnallisten asioiden hoidosta. Korpilahtelaisten rokotusongelmissa on soinut edelleen myös hänen äitinsä Pirkko Weijon puhelin. Pirkko Weijo teki pitkän uran paikallispolitiikassa ja toimi muun muassa Korpilahden kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Politiikan perinne ei jää siihen, sillä Ilse Weijon isänisä Albert Weijo oli mukana Korpilahden kunnalliselämässä. Monet muutkin sukulaiset ovat olleet kuntapolitiikassa mukana. Suvun lisäksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen mallia on tullut tuttavapiiristä.
Lapsena ja nuorena Ilse Weijo kuului Nuoren Keskustan Liittoon, nykyisiin Keskustanuoriin. Hän oli mukana myös Vesaisten toiminnassa.
-Meitä kutsuttiin tuolloin kepupennuiksi. Teimme kaikkea hauskaa, kuten laskettelureissuja. Toiminta oli virkeää. Sitten minua pyydettiin Keskustan nuoreksi ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin ja lähdin mukaan. Minua kiinnostivat yhteiskuntapolitiikka ja hallintotieteet. Tuolloin suunnittelin alkavani opiskella jotain sellaista. Minulla oli hyvä vaalipäällikkö, Tahvo Anttila, joka toimi Nuoren Keskustan Liiton toiminnanjohtajana. Sain tukea myös Mauri Pekkariselta.
Siitä lähti liikkeelle Weijon ensimmäinen vaalikiertue.
-Ja minähän kiersin. Sen muistan, että minulla oli sellainen suuri NMT-puhelinsalkku mukanani. Kiersin Keski-Suomea aina Pihtiputaalta Kuhmoisiin ja aika paljon opin vaalikiertueen aikana. Silloin jo puhuttiin esimerkiksi aurinkoenergiasta ja tuulivoimasta.
Poliittinen ura jäi ensimmäisen vaalikiertueen jälkeen muun elämän jalkoihin. Weijo valmistui lastentarhanopettajaksi ja lähti töihin Vantaalle.
-Kun palasin Keski-Suomeen ja Korpilahdelle, lähdin opiskelemaan lisää. Minulla oli tuolloin pienet lapset ja politiikan tekeminen ei oikein sovi pikkulapsiarkeen. Politiikka vaatii paljon aikaa.
Poliitikon uran toiselle kierrokselle Ilse Weijo lähti samalla tavalla kuin ensimmäisellekin. Häntä pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ei ollut sammunut. Nuoresta saakka Weijo on arvostanut ihmisiä, jotka uhraavat omaa aikaansa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Weijo sanoo, että politiikassa toimiminen on myös muista ihmisisistä välittämistä.
Muun muassa aluepolitiikka, kotimaisen ruuan tuotanto, elintarvike- ja energiaomavaraisuus sekä lasten ja nuorten asiat ovat hänelle edelleen tärkeitä, kuten ne olivat olleet nuorenakin.
-Useat ajamani asiat ovat pysyneet samoina kuten se, että ihmisten tulisi voida asua siellä, missä haluavat. Suomen pitäminen asuttuna itärajaa myöten on nykyisin myös turvallisuuspoliittinen kysymys. Keskittämisen politiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt.
Poliitikko Ilse Weijon tärkeinä pitämät asiat olivat pysyneet miltei ennallaan, mutta politiikan tekeminen oli sen sijaan muuttunut. Siitä Weijo sanoo olevansa ”hirveän iloinen”. Poliittisten puolueiden nurkkakuntaisuus on vähentynyt.
-Enää ei olla vaan sen oman ryhmän kanssa, eikä enää ole tiukkaa ryhmäkuria. Minusta on kivaa verkottua ja tehdä yhteistyötä muiden ryhmien ja ihmisten kanssa. Eihän ne asiat menisi edes läpi, jos yksinään yrittäisi. Politiikka on myös iloisempaa, keskustelevampaa ja suvaitsevaisempaa.
Weijo sanoo lähteneensä kuntavaaleihin kokeilemaan.
-Olin yllättynyt läpipääsystä, koska olin ollut monta vuotta pois kaikesta poliittisesta toiminnasta.
Politiikan toisella kierroksella luottamustoimet ovat lisääntyneet. Jo mainittujen kaupunginvaltuutetun ja aluevaltuuston varajäsenen pestien lisäksi Weijo on Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnan jäsen, maakuntavaltuutettu ja keskustan ryhmän puheenjohtaja, hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan jäsen sekä Keskustan Jyväskylän kunnallisjärjestön puheenjohtaja.
-Aikaa menee nykyisin luottamustoimiin paljon, enkä ole enää haalimassa lisää. Suomen Keskustan kuntapolitiikkaa koskevaan ohjelmatyöryhmään osallistuminen olisi kiinnostanut, mutta järjellä ajateltuna aika ei enää riitä.
Weijolla on kuitenkin näkemyksensä siitä, mitä Keskustan tulisi puolueena tehdä, jotta matelevat kannatusluvut saataisiin nousuun.
-Olen puoluekokouksessa ja puolueen strategiapäivillä puhunut siitä, että meidän pitäisi ihan ehdottomasti tuoda esiin vahvemmin puolueen ideologiaa. Puhua siitä, miksi minä esimerkiksi olen keskustalainen. Olen itse saanut valita puolueeni perhetaustasta riippumatta. Minua ovat viehättäneet Santeri Alkion ajatukset. Keskusta on aina ollut, juuriltaan saakka, rauhanrakentajan roolissa. Keskusta ei ole ääriajattelija. Puolue on profiloitunut ajan saatossa liiaksi maaseudun ja maanviljelijöiden puolueeksi. Nykypäivän Keskusta ei välttämättä ole sitä, että kansallispuvut päällä seisotaan punamultapirtin edustalla.
Weijon poliittisessa elämässä kuumin asia tällä hetkellä on kuntapolitiikan puolella. Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi viimeisimmässä kokouksessaan ensi vuoden talousarvion, ja seuraavien viikkojen aikana lautakunnat päättävät, mihin niille osoitetut rahat käytetään.
-Siellä on aika vähän niin sanotusti korvamerkittyä rahaa. Puhuin viimeisimmässä kaupunginvaltuustossa nuorten palveluiden puolesta. Jyväskylässä on eniten syrjäytyneitä nuoria asukaslukuun suhteutettuna koko maassa. Jyväskylässä heitä on noin 4500 nuorta. Heillä voi olla esimerkiksi nepsy- eli neuropsykiatrisia erityispiirteitä, jotka ovat jääneet ajallaan hoitamatta. Matalan kynnyksen kohtaamispaikat, kuten nuorisotilat tai muut nuorten palvelut eivät saisi olla nyt säästämisen kohteina. Se tulee myöhemmin kalliiksi. Huolta herättävät myös viimeisimmän kouluterveyskyselyn tulokset. Jos luokassa olisi 20 oppilasta, 7 tyttö ja 5 poikaa kuvailisivat omaa terveyttään heikoksi.
Arki pyörii Korpilahden yhtenäiskoulussa. Oppilaat hakevat luokasta tavaroita ja poliitikko Ilse Weijon on kohta aloitettava työnsä opettajana. Arki muuttuisi, jos hän vastaisi myöntävästi jo esitettyyn pyyntöön lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2027 vaaleihin. Weijo kertoo harkitsevansa asiaa. Seuraavissa alue- ja kuntavaaleissa hän on päättänyt olla ehdokkaana.
Ainakin uusiin vaaleihin saakka korpilahtelaiset voivat ottaa yhteyttä mitä moninaisimmista asioista, kuten kaavoituksesta, yritystonteista, poikkeusluvista, tuulivoimasta, tieasioista, asvaltoinnista, jätepisteestä, Kokkotien peilin puuttumisesta, nuorisoverstaasta, skeittiparkista, kokoontumistiloista, uimarannoista ja Uikkalan laiturista, bussivuoroista ja huonoista aikatauluista, viljelypalstoista, tyhjästä muistisairasyksiköstä Iltatähden vieressä, lastensuojeluasioista, ulkoliikuntapaikoista, kuntosalilaitteista, luistinradan jäästä, veneiden säilytyksestä, mahdollisuudesta saada satamaan sähköautojen latauspiste…
-Jokaisesta yhteydenotosta olen kiitollinen, sitähän varten luottamustoimissa olen.
Uuraisten nuorisoseurantalo Seurala tunnetaan nykyään enimmäkseen mukavana yhdessäolon paikkana, jossa pelataan bingoa ja lauletaan karaokea. Hyvä niin, sillä mikäpä kunnioittaisi paremmin talon osin surullista ja sotaisaa menneisyyttä kuin rauhan ajan ilo. Talo toimi pitkään Uuraisten suojeluskuntatalona ja tästä osasta historiaa on nyt saatu graniittilaatta seinälle. Laattaa ei olisi vieläkään ilman 88-vuotiaan pikkulotta Kaarina Moision aktiivisuutta, avukseen hän sai kahdeksan muun Uuraisten suojeluskunnassa toimineen suvun jälkeläisiä. Kaarinan isä Viljo Silvasti toimi 1930-luvulla Uuraisten suojeluskunnan päällikkönä, joten laatta on myös kunnianosoitus isälle. – Kaksi vuotta olen tätä päivää odottanut, hienolta tuntuu olla täällä tänään, totesi Kaarina laatan paljastustilaisuudessa marraskuussa. Suojeluskuntajärjestö oli Suomessa vuosina 1918–1944 toiminut vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Järjestö lakkautettiin jatkosodan jälkeen syksyllä 1944. Kaikkiaan suojuskuntien omistamia tai osaomistamia taloja on ollut Suomessa ainakin 521 kappaletta. Uuraisten suojeluskunta muodostetiin Uuraisille alkuvuodesta 1918 ja tuon vuoden levottomuudet vaativat kolme valkoista uuraislaista uhria, Vilho Paanalan, Matti Laurilan ja Vilho Hyytiäisen. Miehet kaatuivat Hämeessä ja Pirkanmaalla. Suojeluskuntalaisten vapaussodaksi kutsuma aika ei kuitenkaan näyttänyt uuraislaisille synkimpiä kasvojaan, mutta pahempaa oli tulossa.
Tänään 30.11.2023 tulee kuluneeksi 84 vuotta siitä, kun talvisota alkoi. Uuraista talvi -39-40 koetteli erityisen raskaasti. Joukot perustettiin paikkakuntakohtaisesti niin, että saman pitäjän miehet palvelivat usein samassa yksikössä. Uuraisten miehet joutuivat pahoihin paikkoihin, sillä seurauksella, että talvisodassa kaatui 58 uuraislaista miestä, 2,1 prosenttia koko kunnan väestöstä. Erityisen paljon uuraislaisia meni Itä-Kannaksella Taipaleen Terenttilässä ja Kirvesmäessä joulukuussa -39. – Sankarivainajat tuotiin arkuissa tälle samalle lattialle, missä kahvipöytämme nyt seisoo. Uuraisten taloista kerättiin Suomen lippuja, joilla arkut peitettiin. Lotat merkkasivat liput, jotta ne osattiin sitten palauttaa oikeisiin taloihin. Keskisen lipussa on vieläkin merkintä ”Silvasti” tuolta ajalta. Tuossa näyttämön reunalla oli messinkinen kynttilänjalka, jossa kotitekoinen kynttilä. Tulin ihan pienenä tyttönä joka ilta isän kanssa sytyttämään kynttilän ja kunnioittamaan heidän uhriaan. Olin aika vilkas lapsi ja isä sanoi, että kun kynttilä sytytetään, pitää olla vähän aikaa ihan hiljaa. Ne arkut lattialla tulivat monta kertaa mieleen, kun kävin nuorena tyttönä täällä tansseissa ja näen ne silmissäni yhä tänäkin päivänä, Kaarina Moisio kertoo. Muistoja kovista ajoista on muillakin. Jouko Pihl Kyynämöisiltä menetti isänsä talvisodassa 9.2.1940. – Minä en muista isästäni mitään, olin vähän toisella vuodella ja siskotyttö kahdeksan päivän ikäinen kun isä kaatui. Kova paikka perheelle, mutta silloin ei ollut kriisiryhmiä. Olen käynyt paikalla, jossa isä kaatui, Terenttilän Surmansuolla. Olisin vielä kerran eläessäni siellä halunnut käydä, mutta nyt näyttää maailman tilanne sellaiselta, että sinne ei enää pääse. Muistona meillä on Niemelässä seinällä isän voittama suojeluskunnan ampumahiihdon Keski-Suomen piirin mestaruuspalkinto, muistelee Jouko Pihl.
Ampumahiihtoon liittyy Ari Paanalankin muisto. Meillä on vanha 9-millinen Parabellum puukotelossa, jonka saa pistoolin peräksi. Kotelossa lukee Suojeluskunnan kiertopalkinto ampumahiihdossa. Sitä en tiedä, mistä se meille oli tullut. 1980-luvulla tuli vapautus, että jos on luvattomia aseita, niin ne voi viedä poliisille, eikä saa mitään syytettä. Menin aseen kanssa poliisi Pienimäen huoneeseen ja hän ensin sanoi, että tämä pitää tehdä ampumakelvottomaksi ja saat sen sitten takaisin. Vähän tarkemmin tutkittuaan, hän totesi, että tämä on niin hieno antiikkiase, että tätä ei tuhota, vaan kirjoitetaan sinulle aseenkantolupa. Nyt se on minulla laillisena aseena, Paanala kertoo.
Laatan paljastusjuhlassa nautittiin Marjoniementilan kahvit ja pöytään oli katettu perinteitä kunnioittaen muun muassa lettivehnästä, kuten yli 100-vuotiaan talon pöytiin monta kertaa aiemminkin. Tervetuliaissanat lausui Uuraisten nuorisoseuran puheenjohtaja Eliisa Tanner ja laatan tekstin ääneen luki Teuvo Tanner. Kunnanjohtaja Juha Valkama kiitti Kaarina Moisiota siitä suuresta panoksesta, jonka hän on vuosikymmenten aikana antanut ja yhä edelleen antaa Uuraisten kotiseututyön hyväksi.
Talven ensimmäisessä lumituiskussa kuntapäättäjät ja kyläläiset kokoontuivat Kankaisten kyläkoululle keskustelemaan tulevaisuudesta, joka sekin näyttää melkoisen tuuliselta ja tummahkojen pilvien täyttämältä kuntatalouden kannalta. Vaikka kuinka säästettäisiin ja elettäisiin suu säkkiä myöten, niin valtio kiittää leikkaamalla lisää pois valtionosuuksista. Viimeisin 415 miljoonan euron leikkaus tarkoittaa kuntaliiton mukaan, että kaikkien kuntien valtionosuutta leikataan vuosina 2024 ja 2025 lisää noin 80 euroa asukasta kohden. Kankainen ja Ruuhimäki ovat kyläpari, joka ei kilpaile vaan tukee toisiaan. Esimerkiksi yhdistystoiminnassa tehdään paljon yhteistyötä ja annetaan vetoapua. Tällä hetkellä Kankaisten kyläseura on pistetty lepotilaan, mutta vanhempaintoimikunta toimii aktiivisesti, Ruuhimäessä taas kyläseura remontoi omaa taloaan – entistä kyläkoulua, jossa koulunkäynti loppui kestettyään 99 vuotta vuonna 2009. Lohdullista oli kuulla, että koulussa käynti ei loppunut ja kylä säilyi elävänä. Aluksi entisellä koululla toimi päiväkoti Ruuhiryhmä ja nyt kun päiväkoti on siirtynyt Kankaisille, kyläseuran omistukseen siirtynyt talo on harrastamisen keskus aktiivisen kyläseuran ansiosta. – Entiset luokkahuoneet remontoidaan juhla- kokous- ja harrastetilaksi ja yläkertaan tehdään puuaskartelutila, kertoi tilaisuuden alussa Ruuhimäki-seuran puheenjohtaja Leena Rouhiainen.
Pöydät ja tuolit oli Kankaisilla aseteltu perinteiseen tapaan vastakkain, mutta aivan yhtä hyvin olisi voitu istua vaikka pyöreässä pöydässä, vastakkainasettelusta ei missään vaiheessa iltaa ollut kysymys, vaikka vaikeita asioita käsiteltiinkin. Pöydän takana istuivat vt. kunnanjohtaja Touko Aalto, rehtori-sivistysjohtaja Sirpa Orell-Pohjola, sivistys- ja hyvinvointilautakunnan puheenjohtaja Päivi Pitko ja kunnanhallituksen puheenjohtaja Heidi Hakkarainen. Yhtään powerpointtia ei esitetty tai kalvosulkeisia pidetty, vaan asioista keskusteltiin vapaasti ja pohdiskellen. Puheenvuoroja jakeli Kati Markkanen. Syy kokoontumiseen oli huoli Kankaisten kyläkoulun tulevaisuudesta. Ainut dokumentti, jossa asiaa on toistaiseksi sivuttu, on Toivakan kiinteistöohjelma, jossa todetaan, että tilaelementtikoulun vuokrasopimus on katkolla vuoden 2028 lopussa ja että teoriassa Kankaisten koululaiset mahtuisivat Toivakan koulukeskuksen tiloihin. Toivakan koululaisista noin puolet on tällä hetkellä koulukuljetusten piirissä. Useaan otteeseen ihanaksi mainitulla Kankaisten kyläkoululla apulaisjohtaja Taina Hoskarin lisäksi lapsia opettavat Päivi Minkkinen ja Jonna Halttunen. Oppilaita on tällä hetkellä viitisenkymmentä, joista osa tulee Kankaisten ja Ruuhimäen lisäksi myös Kangasniemen ja Laukaan puolelta. Päiväkotiryhmässä on 20 lasta. Pelkän syntyvyyden perusteella vuoteen 2028 mennessä oppilasmäärä laskisi 35 lapseen. Sama trendi koskee koulukeskusta, siellä oppilasmäärän väheneminen olisi 83 oppilasta. – Mutta juna ei ole vielä matkalla, lähtökuulutustakaan ei ole annettu, siksi juuri nyt on oikea aika keskustella, totesi Touko Aalto.
– Ikävä realiteetti on, että valtionosuudet keskeisille kuntien tuottamille sivistyspalveluille heikkenevät koko ajan ja niiden puitteissa on järjestettävä kaikille Toivakan koululaisille laadukasta perusopetusta. Ryhmät eivät saa olla liian suuria tai liian pieniä, Sirpa Orell-Pohjola totesi. – Koulukeskuksella jouduimme jo miettimään 30 oppilaan jättiryhmää, mikä tuntuu ihan kauhealta, onneksi se pystyttiin vielä välttämään, jatkoi Päivi Pitko. Apua kunnan talouteen on viimeksi haettu Suur-Savon Sähkön osakkeiden myynnillä ja tuloveroprosentin nostolla. Vaikka Toivakkaa ei varsinaiseksi muuttotappiokunnaksi voi enää kutsuakaan, olisivat lapsiperheet erittäin tervetulleita Kankaisten kylälle, vaikkapa rakentamaan omakotitalon jollekin Punaisentorintien yhdeksästä kunnalla myynnissä olevalle tontille. – Tämän kylän sijainti on erinomainen, tästä hurauttaa nopeasti vaikkapa Peurunkaan, Häkärinteille, Kangasniemelle tai Jyväskylään. Toivoisin, että kunta toisi sitä enemmänkin esille, Merja Hakamäki totesi. Takarivistä löytyi sijaintiakin suurempi Kankaisten vetovoimatekijä – ihanat miehet, jotka valitettavasti ovat jo suurelta osin varattuja. Mutta löytyisikö apu talojen tinderista? Jos helppoja konsteja ja valmiita vastauksia olisi, ne olisi jo hyödynnetty. – Kunnan mainostamiseen tarvitaan kaikkia. Parasta kunnan markkinointia on hyvän arjen näkyväksi tekeminen, unohtamatta hienoja tapahtumia, Touko Aalto mietti ja jatkoi huolestuneena kerraten kuntatalouden realiteetteja, jotka saattavat johtaa siihen, että alkamassa on kriisikuntien vuosikymmen, jolloin valtion vaatimukset saattavat käydä monille kunnille ylivoimaisiksi. – Toivakka on pieni kunta ja Kankainen ja Ruuhimäki pieniä kyliä, mutta täällä on ainakin vielä elävä koulu ja päiväkoti, eli jotain on tehty oikein. Tällaiset tilaisuudet, jossa aidosti kuullaan kyläläisiä, ovat todella tarpeellisia. Vaikka ajat ovat kovat, niin muistetaan, että kuolleet kalat menee virran mukana, elävät kalat vastavirtaan. Olkaamme eläviä kaloja, tiivisti lopuksi Pentti Kovanen, itsekin kuntapäättäjä.
Vesa Melgin on suurperheen isä ja tuore yrittäjä Kangashäkistä. Yrityksen nimi on Kuljetusmies ja se kertookin olennaisen. – Isällä on ollut Saarijärvellä kuljetusalan yritys vuodesta -95. joten työ ja yrittäjän arki on tuttua, vaikka itselle yritys on ensimmäinen, Vesa Melgin kertoo ja lisää, että yrittäjyys on kiinnostanut aina, mutta palkkatyö on tuntunut aiemmin turvallisemmalta. Aikaisemmin hän työskenteli kattofirmassa, mutta rakennusalan taantuma vei työpaikan ja pisti miettimään tulevaisuutta myös yrittäjyyden kannalta. Aluksi hän kävi yrittäjyyskurssin ja pääsi sitä kautta TE-toimiston yrityskokeiluun, jossa neljä kuukautta kokeillaan yrittäjyyttä ja sen jälkeen päätetään jatkosta. – Halusin katsoa tämän kortin ja olen tykännyt. Harkitsin myös osakkuutta isän yrityksessä, mutta päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, että molemmat toimimme toistaiseksi itsenäisinä toiminiminä, mutta yhteistyötä tehden. Tällä hetkellä olen isällä alihankkijana noin 70 prosenttia työajasta, kuljetan vanhuksille ruokaa ja täytän Postin Smart-laatikoita, hän kertoo. Kilometrejä kertyy viikoittain noin tuhat.
Yrityksen tärkeimmän investoinnin, eli auton hän on ehtinyt jo kertaalleen vaihtamaan isompaan. Isää ilahduttaa, että myös pojat ovat suuntautuneet alalle ja tulevaisuudessa saattaakin olla edessä sukupolvenvaihdos. – Meitä veljeksiä on yhteensä neljä lähtenyt kuljetusalalle. Kaksi ajaa jakeluautoa Jyväskylässä, yksi on logistiikkainsinööri ja minä nyt uutena yrittäjänä mukana. Eli kuljetustouhut on meidän perheessä vahvoilla. – Muutot ovat minun omin juttu, jota teen loput työajasta. Ala on kilpailtu ja isot toimijat dominoivat. Pienillekin kuitenkin jotain riittää. Muutot ovat mukavia, tapaa erilaisia ihmisiä ja saa olla mukana ihmisten tärkeässä tapahtumassa, jollainen muutto aina on, Melgin jatkaa. Muuttofirman käyttö muuttoapuna on kasvussa ja tärkeimpänä syynä on päästä muutosta helpommalla. Kun kustannuksia vertailee kokonaisuutena, ei hintakaan muodostu kynnyskysymykseksi. Jos joutuu vuokraamaan pakettiauton ja maksaa muuttoapulaisille korvausta, ei ero muuttopalvelun käyttämiseen ainakaan lyhyen matkan muutoissa ole iso ja stressin määrä huomattavasti pienempi. Tähän saakka Vesa Melgin on lähinnä tehnyt yksityisten muuttoja, sillä yritysmuutot vaatisivat usein isomman kuljetuskaluston. – Tarjoan myös kokonaispalvelua, johon sisältyy huoneistojen siivoukset ja tavaroiden pakkaus ja purku, mutta niille ei toistaiseksi ole ollut paljon kysyntää. Tavallisempaa on, että muuttomiehet tulevat ja kuljettavat pakatun irtaimiston paikasta A paikkaan B. Muuttopalveluja ostavat kaikenikäiset ja -kokoiset perheet, iäkkäät, mutta myös nuoret perheet, hän kertoo. Tulevaisuudessa on tarkoitus hallitusti laajentaa, mutta perheen ehdoilla. – Jos muuttopalvelun käyttö kiinnostaa, vastaan mielelläni kysymyksiin, Vesa Melgin päättää.
Metsästysseura Huikon Eräpeikot järjesti hirvipeijaiset, jotka olivat samalla seuran 60-vuotisjuhlat. Perustajajäsenistä paikalle olivat päässeet Juhani ja Tapani Häkkinen, kaksi muuta, Raimo Häkkinen ja Leo Lahtinen, eivät tällä kertaa juhlaan päässeet.
Huikon Eräpeikkojen perustajajäsenistä paikalla olivat Tapani Häkkinen (vas.) ja Juhani Häkkinen.
Juhlan tervetuliaissanat lausui ja juhlan juonsi Huikon Eräpeikkojen puheenjohtaja Hannu Maukonen. Ismo Paukku esitti kokoamansa kuvallisen historiikin Huikon Eräpeikoista vuosikymmenten varrelta. Tämän vuoden hirvijahdin jahtivoutina oli Aleksi Okker. Hän kertoi miten juuri päättynyt hirvenmetsästys sujui. Saaliskiintiönä oli neljä aikuista ja neljä vasaa.
Hirvikeitto matkasi pihan keittimestä kylätalon keittiöön, missä Annukka Mörsky (oik.) ja Jaana Mantila annostelivat sen pöytiin vietäviin astioihin.
– Hirvikanta on nyt alueellamme kohtuullisen hyvä ja sen tulevaisuuskin tasapainossa. Hirvikantaa tarkkaillaan vuosittain. Mainittavaa on, että hirvenmetsästykseen kykeneviä koiria seuran riistamiehillä on riittävästi. Seitsemästä jahtiin osallistuneesta hirvikoirasta viidelle saatiin myös kaato. Tapani Häkkinen on kasvattanut lukuisia hyviä hirvikoiria. Hänen kasvattiensa rotuna on ollut karjalankarhukoira. Passimiehiä oli mukana parikymmentä. Iloksemme voimme todeta, että nuoria ja myös naisia on saatu mukaan metsästäjien joukkoon, totesi Okker.
Huikon Eräpeikkojen puheenjohtaja Hannu Maukonen (oik.) juonteli illan. Kuvassa ovat myös tämän vuoden jahtivouti Aleksi Okker ja vasemmalla varavouti Marko Mantila.
Huikon juhlassa esiintyi Jonna Ilona And The boys. Laulajana Jonna Ortju . Kitaralla säesti Jani Luoma ja bassossa Ilona Rimpilä. Lyömäsoittimissa oli Petri Honkonen. (kuva: Ismo Paukku)
Maukonen kiitti maanomistajia joiden mailla metsästystä harjoitettiin. Väen kuunnellessa puheita salissa, ulkona höyrysi soppatykki täynnä makoisaa hirvikeittoa. Keittoa kypsentelivät Markus Elo ja Pekka Liukkonen, jonka Helena Kapaselta saamalla reseptillä keitto valmistettiin. Osallistujia juhlaan ja peijaisiin kertyi seuran toimijäsenet mukaan lukien alun toistasataa. Metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin tervehdyksessä kuultiin suurpetoasiaa, josta koko Suomi parhaillaan puhuu. – Metsästäjät saavat petoeläinten kannan säännöstelystä alati rapaa niskaansa. Siinä asiassa suurpetojen puolustajat ovat saaneet asiansa hyvin esille. Näissä asioissa oikeuslaitos sanoo aina viimeisen sanan. Ruotsissa mm. susia pystytään vähentämään, mutta Suomessa on tilanne toinen. Ilvesten pyynnistäkin on valitettu ja nyt tulisi metsästysseurojen olla toiminnassaan yhtenäisenä rintamana. Seuran kannattaa liittyä Metsästäjäliiton Keski-Suomen piirin jäseniksi jo senkin tähden, että tällöin seura saa maksuttoman talkoovakuutuksen, joka korvaa seuran toiminnassa sattuneet henkilövahingot. Lisäetuna tulevat neuvontapalvelut ja mainio jäsenlehti. Jäsenkortilla saa myös ST1-asemilta jäsenalennuksen polttoaineista, kertoi toiminnanjohtaja Heikki Taskinen Metsästäjäliiton Keski-Suomen piiristä. Tiettävästi Toivakan seudulla ei susista nyt ole ollut haittaa, mutta ilveskantaa sen kasvun myötä on pyritty säännöstelemään. Petojen säännöstelyä tarvitaan, sillä riistakanta vääristyy ilman metsästystä. Metsästäjät kokevat eläinkannan alueella voivan hyvin.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
